ARTTU in Lusaka, Zambia, AFRICA

Arttu Afrikan auringossa syksyllä 2011.

Raahen lukion ARTTU-nalle vieraili SLEY:n lähettien Martti ja Sinikka Arkkilan luona Lusakassa, Sambiassa syksyllä 2011. Postipakettimatka Afrikkaan oli pitkä mutta antoisa. Artulla oli mukanaan lukion uskonnon kurssilaisten tekemiä kysymyksiä lähetystyöstä, muistitikku valokuvien tallentamiseen ja tietysti mukana kulkeva päiväkirja.

Arttu ja Ester.

Arttu saapui Sambiaan lokakuun alussa 2011. Ensimmäiset päivät kuluivat totutellessa Afrikan kuumuuteen, tuoksuihin ja ääniin. Arttu asusti vierailunsa aikana suomalaisen lähettiperheen Martti ja Sinikka Arkkilan kotona pääkaupunki Lusakan Emmasdalessa.

Arttu vieraili naapurissa asuvan lähettiperheen tyttären Joannan 8-vuotissyntymäpäivillä. Arttu sai kaikista vieraista ystäviä.

Muanda Wangassa eläimiä katselemassa.

Arttua kiinnosti kovasti Afrikan eläimet, joten lähdimme Raamattu-koululaisten mukaan Lusakassa sijaitsevaan Munda Wangan eläintarhaan viettämään päivää! Siellä olikin monenlaista ihmeteltävää. Kohtaaminen Apinan kanssa oli molemmin puolin jännittävää. Eräs aasi halusi ottaa maistiaisia Artun korvasta mutta ONNEKSI ehdimme pelastaa Artun viime hetkellä!

Artun korva pelastui viime hetkellä!

Arttu ja apinat.

Arttu ja utelias seepra.

Arttu ja krokotiilit.

Arttu ja puku.

Päivä Munda Wangassa oli hauska! Välillä leikittiin puistossa ja ihasteltiin kauniita kukkia ja puita. Opiskelijoiden ja Artun välille syntyi lämmin ystävyys, erityisesti opiskelijoiden tutorin – Gilbertin kanssa.

Arttu nauttii komeasta puusta ja Sambian auringosta.

Arttu ja Gilbert

Ennen Artun paluuta Suomeen ja Raaheen oli edessä vielä kolmen päivän retki ihan oikeaan eläinpuistoon South Luangwaan. Siellä Arttu ystävineen voi kohdata ihan oikeita villieläimiä. Mutta sitä ennen pitää vähän levähtää ja nauttia lomasta. Uida ja katsella Lusakaa…

Varhain keskiviikkoaamuna 26.10.2011 Arttu otti mukavan asennon Sinikan matkalaukussa ja matka Sambian hienoon luonnonpuistoon South Luangwaan alkoi. Nousimme pieneen lentokoneeseen ja katselimme maisemia tunnin verran. Päästyämme perille Mfuween totesimme että siellä on ”hieman” kuumempi ilma kuin Lusakassa! Päivälämpötila jopa 40 astetta! Kyllä oli Artullakin jo hiki pinnassa.

Arttu lähdössä safarille.

Lounaan ja pienen siestan jälkeen lähdimme ensimmäiselle safarille. Toiveissa oli nähdä norsuja, kirahveja, leijona (jota ei Lusakan eläintarhassa nähty) ja leopardi. Ja kuinka ollakaan Arttu näki leijonat tyytyväisenä loikoilemassa eräällä penkereellä. Sen päivän hauskin tapahtuma Artun mielestä oli ehkä se, kun viiden norsun lauma tuli joen yli, nousi pengertä pitkin meidän huoneemme nurkalle. Jos norsuja olisi huvittanut ne olisivat voineet mennä ikkunoista kärsillään tutkimaan matkalaukkujamme. 🙂

Seuraavan päivän safarilla Arttu näki mm. seeproja, kirahvin, hyeenan, lisää norsuja sekä ison lauman puhveleita. Myös komeita korppikotkia ja haikaroita. Muutamia krokoja ja virtahepoja vesien äärellä. Perjantaiaamuna aikaisin lähdimme paluumatkalle Lusakaan. Retki oli antoisa ja Arttu nautti lämmöstä ja kaikesta näkemästään täysin siemauksin!

Joanna, Arttu ja seeprat.

Artun loma Sambiassa alkaa olla lopuillaan. Haikeana pakkailemme Artun laukkua. Olisi mukava pitää häntä vielä vieraanamme. Arttu on valovoimainen pieni karhu, joka sulattaa sydämet maailman joka kolkassa. Artulla on pitkä matka edessään, kotiinpaluu Afrikasta saattaa kestää jopa kolme viikkoa! Mutta ehtinee jouluksi kotiin! Arttu kaipaa varmaan kotona kunnon kylpyä kuivuuden ja hiekkapölyn jälkeen.

Mielenkiintoisia retkiä ja uusia seikkailuja Artulle toivottavat

Sinikka ja Martti

Martti ja Sinikka Arkkilan lähettikirje 11/2011 (pdf-tiedosto, jossa kuulumisia myös Artun matkasta)

Arttu ja Sinikka.

Raamattukurssilaiset, Joanna, Arttu ja Martti

RAAHEN LUKIOLAISTEN KYSYMYKSIÄ LÄHETYSTYÖSTÄ

Kysymyksiin vastasi Sinikka Arkkila.

Mistä lähetystyöhön tarvittavat varat tulevat?

Olemme SLEY:n palveluksessa ja työkomennuksella Sambiassa. Tällä työskentelemme LECA:n (Lutheran Evangelical Church in Africa) kanssa yhteistyössä. Työssä tarvittavat varat tulevat mm. nimikkoseurakunnista, lahjoittajilta ja SLEY:ltä. Esim. kummilapsityössä kummilapsille maksettavat koulumaksut tulevat suoraan kummeilta Suomesta.

Mitä työtehtäviisi sisältyy ulkomailla/kotimaassa?

Olen täällä lähetyskentällä puolisona ja työaikani on 70%. Tällä hetkellä työskentelen kummilapsitoiminnan vastaavana. Työtehtävinä on maksaa koulumaksuja, tapaan kummilapsia ja heidän huoltajiaan, sekä pidän yhteyttä Suomessa oleviin kummeihin. Olen mukana myös orpotyössä, osallistun esim. kouluvierailuihin. Valokuvaan lähettien työtä ja kerään muutakin kuvamateriaalia Sambian kentältä. Suomessa ollessani työskentelin laboratorionhoitajana.

Mikä sai sinut lähtemään lähetystyöhön?

Afrikka on kiinnostanut minua jo kauan ja haaveilin joskus matkustavani sinne. Tavattuani mieheni Martin, alkoi Afrikka-ajatus tulla lähemmäksi, samoin lähetystyöhön lähteminen. Muutama vuosi sitä piti miettiä, mutta täällä nyt ollaan. 🙂

Millaista elämä siellä on?

Elämä Sambiassa on erilaista kuin Suomessa. Täällä on kuumaa ja kuivaa. Ajan kanssa ei olla niin tarkkoja. Jos esimerkiksi häät piti alkaa klo 9, sulhanen voi saapua paikalle vasta klo 11, eikä kukaan ole moksiskaan! Lusakassa on aika paljon saastetta, kun on paljon huonokuntoisia autoja liikenteessä, jotka päästävä ilmoille mustaa pakokaasua. Muurit talon ympärillä ja kalterit ikkunoissa vaativat kyllä hieman totuttelua. Täällä on paljon kauniita puita ja lintuja. Appelsiinit, papaijat ja avokadot kasvavat ihan pihapiirissä.

Miten paikalliset suhtautuvat lähetystyöntekijöihin? Tympäiseekö välillä? Pakenetko jotain ongelmaa? Miten paikallisen väestön arki eroaa suomalaisen arjesta?

Paikalliset suhtautuvat myönteisesti lähetystyöntekijöihin. Yleensä ihmiset toivottavat tervetulleeksi Sambiaan. Asumme pääkaupungissa Lusakan Emmasdalessa. Ympärillä muslimeja ja moskeija. SLEY:n omistamassa kivitalossa. Sambiassa on paljon köyhiä jotka elävät n. neljällä dollarilla päivässä, joten palkkamme on paljon parempi heihin nähden. Välillä väsyttää kyllä. Ulkomaille kun lähtee niin kaikki asiat pitäisi olla kunnossa. Vaikeisiin olosuhteisiin ei kannata lähteä kotimaasta pakoon. Vaikeudet vaan tuplaantuisivat erilaisessa ympäristössä (ainakin Afrikka on niin erilainen kuin Suomi). Suomessa elämä on hektistä ja kellon perässä juoksemista. Kaikki taphtuu ajallaan, asiat hoituvat joustavasti ja nopeasti. Sambiassa ei olla niin tarkkoja kellonajoista, sovituista tapaamisista tai asioiden hoidosta. Afrikassa ihmisillä on aikaa toisilleen! Yhdessä kokataan päivän ateria, jutellaan tai vaikka lauletaan. Arki täällä on leppoisampaa.

Mikä lähetystyössä on parasta?

Kun saa osallistua johonkin paikalliseen juttuun ja nähdä uusia ihmisiä, tapoja ja kulttuuria. Afrikassa myös villieläimiä! Parasta on myös se kun näkee onnistumisia esim. kummiprojektissa: lapsi läpäisee kaikki kokeet.

Minkälaisia vaikeuksia lähetystyöntekijä voi kohdata? Millä kielellä kommunikointi yleensä tapahtuu?

Joskus esteeksi tulee kielimuuri. Joskus tuntee suurta avuttomuutta kovan puutteen keskellä, kun kaikkia ei voi auttaa. Jos sairastuu aina ei välttämättä ole heti apua saatavilla. Kommunikointi tapahtuu englanniksi. Se on Sambian virallinen kieli. Jos osaa jonkun sanan paikallista kieltä se ilahduttaa monesti, myös naurattaa sambialaisia. 🙂

Miksi lähdit niin kauas, eikö lähempänäkin olisi ollut autettavia?

Joka paikassa tarvitaan. Toiset lähtevät kauas, toiset lähelle. Tarvitaan lähtijöitä ja lähettäjiä.