You are currently browsing the monthly archive for syyskuu 2013.

Yhteisöllinen kirjoittaminen

Kuvisluokassa surisee kaksi dataprojektoria ja opettaja kertoo Suomen taidehistoriasta taidekuvien kera. Taustalla kuuluu Chromebookien tasainen napsutus, kun muistiinpanovuorossa olevat opiskelijat koostavat opettajan puheesta ja verkkotiedosta muistiinpanoja yhteiseen tiedostoon. Kuuden opiskelijan yhteiset muistiinpanot heijastuvat dataprojektorilla reaaliajassa kuvisluokan rullaverhoon, joku on liittänyt rokokoo-määritelmän yhteyteen kuvan Mrs. Heckfordista 1700-luvulta.

Hei, kuka tämä kannelta soittava Kreeta Haapasalo tässä Ekmanin maalauksessa nyt sitten olikaan? ope kysyy ja saa vastauksen nettitiedon onkineelta KU1-kurssilaiselta. Välillä pohditaan mistä tieto on Wikipedian artikkeleihin kulkeutunut ja voiko tietoon luottaa. Muutama kuviskurssilaista on muokannut itsekin Wikipedian artikkeleita korjaten virheellistä tietoa tai täydentäen tekstejä. Välillä Chromebookit ojennetaan vieruskavereiden käyttöön, jotta kaikki saavat kirjoittaa muistiinpanoja vuorollaan.

Kun tässä katsellaan 18 vuotiaan Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis -maalausta, niin mistä voisi päätellä, että tässä on realismin aikakauteen liittyvä taideteos? opettaja kysyy jälleen ja saa useita realismi-tyylisuunnan määritelmiä ja kurssilaisten koostamat muistiinpanot linkkeineen rullaverhoon heijastuneena. Muistiinpanoja koristaa kuva maalauksesta ja lisätietoon ohjaavat hyperlinkit!   – Hei, tässähän opekin oppii uutta! 

Wikipedian ja Ateneum-oppaan mukaan oululainen Isak Wacklin loi rokokootaidetta ainoana Suomessa.

Wikipedian ja Ateneum-oppaan mukaan oululainen Isak Wacklin loi rokokootaidetta ainoana Suomessa. Muistiinpanot heijastuvat oppitunnin edetessä kuvisluokan rullaverhoon.

Liverapoilun erilaisista muodoista voit lukea mainiosta Anne Rongaksen Opeblogista.

Huuto

Huuto taiteilijan ruokapöydässä. Liisa

Parahin herra Munch (1863-1944). Tervetuloa norjalaisten ekspressionistien pikkujouluihin! Kyseinen kokoontuminen järjestetään Oslon keskustassa sijaitsevassa asunnossani 12.joulukuuta, ja koska kyseessä ovat nyyttikestit, toivon teidän tuovan mukananne jotain syötävää. Voitte pukeutua rennosti, muistakaa tonttulakki. t. Liisa

TAITEILIJA RUOKAPÖYDÄSSÄ -visualisoidaan tietoa kuvistehtävässä

Kuka taiteilija saapuu päivälliselle? Kotitehtävänä oli tutustua kiinnostavaan taiteilijaan taidekirjojen ja verkkolähteiden perusteella. Opettajalle lähetettiin liitetiedosto, jossa yhdelle sivulle oli liitetty neljä taiteilijan tunnetuinta taideteosta ja henkilöhistorian perusteella kirjoitettu JUHLAKUTSU. Juhlakutsua kirjoittaessa täytyi soveltaa omaksumaansa tietoa ja pohtia, kuinka kutsuun voisi ujuttaa taidehistorian viitteitä henkilöhistoriaan, taidetyyleihin tai maailman tapahtumiin:

  • Kutsu taiteilija juhlimaan! Kirjoita  lyhyt kutsu taiteilijan kannalta sopiviin juhliin, josta käy ilmi henkilöhistorian kannalta tärkeitä asioita. (ainakin taiteilijan nimi, elinvuodet, tyylisuunta ja kansalaisuus).

Työt käytävällä

Taiteilijoiden ruokapöytiä Raahen lukion käytävänäyttelyssä.

KU1-kuvistunnilla tehtiin kotitehtävän pohjalta TAITEILIJA RUOKAPÖYDÄSSÄ -taideteos. Käytimme työskentelyssä akryylivärejä ja kollaasitekniikkaa:

  • Tee taiteilijaa kuvaava kattaus annetulle alustalle

  • liimaa kuumaliimalla maalaamasi servetti, ruokailuvälineet ja lautanen + muki osaksi kollaasiasi?

  • liimaa lopuksi kirjoittamasi JUHLAKUTSU osaksi maalausta

Tavoitteet: Taide- ja henkilöhistoriallisen tiedon kriittinen etsiminen ja tiedon luova visualisointi, taidehistoriaan tutustuminen. Akryyli- ja kollaasitekniikoihin tutustuminen, kuvapinta-alan sommittelu.

Haluaisin kutsua Teidät, rouva Georgia O´Keeffe (1887-1986) illalliselle luokseni Pattijoelle. Toivon, että kertoisitte minulle lisää taiteestanne ja modernismista. Tervetuloa! Elisa

Taiteilijan ruokapöydässä

Georgia O´Keeffen vaikutteita Elisan mielikuvituksellisessa kattauksessa.

Kutsu. Oikein hyvää paivää rouva Georgia Totto O´Keeffe. Yllättynette ehkä tuntemattomalta saapunutta kirjettä, mutta pidän taiteestanne erittäin paljon ja haluaisin myös kuulla lisää Wisconsinin osavaltiossa Yhdysvalloissa sijaitsevasta kaupungista: Sun Prairiesta, jossa synnyitte 1887. Ja ehkä jopa rakastamastane New Mexicosta ja Santa Festä, jossa kuolitte 1986. Kirjeen pääaihe on oikeastaan vielä kertomatta, eli haluaisin kutsua teidät illalliselle luokseni. Illan menu pitää sisällään mm. alkuruoaksi kevyitä mereneläviä ja salaattia, pääruokana meillä on poronkäristystä, hirven lihaa sekä perunamuusia suomalaisittain. Jälkiruoaksi loihdin ihanaa persikka- omena torttua vaniljaisen kastikkeen kera. Halutessanne voitte ottaa myös Alfred Stieglitzin mukaan, olette molemmat tervetulleita. Joten , otatko kutsuni vastaan? Olen erittäin kiinnostunut tavatessani amerikkalaisen taidemaalarin ja kuten teistä on sanottu: ”O´Keeffe has been recognized as the Mother of Ameriddan Modernism.” Voisitte kenties kertoa minulle, amerikkalaisen modernismin äitinä lisää tyylisuuntauksestanne? Vastaustanne odottaen, Elisa, Raahen lukio.

Taiteilijan ruokapöydässä

Halla ja Kuoleman puutarha ovat vaikuttaneet Anniinan akryylivärimaalaukseen.

Anniinan maalaamassa kattauksessa Halla hönkii kylmää ilmaa lautaselta. Puutarhajuhliin lienee kutsuttu tunnetuimpia suomalaisen symbolismin taiteilijoita edustava Hugo Simberg Tervetuloa! Järjestän ensi viikon lauantaina juhlat puutarhassani. Juhlien teemana on kuoleman puutarha. Juhliin on tulossa myös muita symbolismin päänimiä. Juhlissa lapsenlapseni esittävät koulunäytelmän, jonka nimi on Haavoittunut enkeli. Toivotaan,ettei halla iske, jotta saisimme nauttia näytelmästä ulkona! Rakkain terveisin, Juhani. Anniina

Kuvateksti

Givernyn lummelammet ja kaunis japanilainen silta koristavat Monet-aiheista kattausta. Vilma

Arvoisa ranskalainen taiteilija Claude Monet! Täten sinut on kutsuttu mukaan impressionismin ajan mukaiseen ulkoilmanäyttelyyn. Avajaisten aiheena ovat kauniit lumpeenlehdet ja -kukat eri vuodenaikoina. Pyydän sinua saapumaan paikalle heti nousevan auringon ilmestyessä horisonttiin seuraavana maanantaina. Mukaasi tarvitset vain kauniin seuralaisen sekä sateenvarjon, sillä emme voi taata hyvää ilmaa näyttelyn ajaksi. Juhliin on myös kutsuttu vanha opettajasi Gleyre sekä useita muita Pariisissa kanssasi opiskelleita taiteilijoita, jotka odottavat innolla tapaamistasi. Näyttely pidetään Lontoossa, joten muista varata lentolippusi ajoissa. Á plus! Vilma

Picasso

Kubistinen kattaus Picasson hengessä. Jussi

Tervetuloa espanjalaisten taiteilijoiden juhliin! Arvon Pablo Diego José Francisco de Paula Juan Nepomuceno Maria de los Remedios Cipriano de la Santisima Trinidad Ruiz y Picasso, joka elit vuosina 1881-1979. Teidät on kutsuttu mukaan juhlimaan espanjalaisia taiteilijoita tunnettuna espanjalaisena taiteilijana, jonka tyylilajeja olivat mm. kubismi ja surrealismi. Toivon että tulette viihtymään! Jussi

Munch: Huuto

Ekspressionistista tunnetta ruokapäytään! Pekka

Tervetuloa. Toivotamme sinut Edvard Munchin, norjalaisen ystävämme, joka syntyi 12.12. 1863 ja kuoli 23.1.1944, mukaan ekspressionistisen ja symbolistisen taiteen iltaan.  Siellä saat nähdä ihmeellisiä taideteoksia, kuten Huudon (1893), Sairaan lapsen (1886) ja Madonnan (1894-1895). Toivomme, että otat meihin yhteyttä haudan takaa. Pekka

Helene Schjefbeck

Juhlat Helenen kunniaksi. Sanni

Kutsu Helene Schjefbeckille. Olet sydämellisesti tervetullut modernistien juhlaruokailuun 23. tammikuuta. Ruokailu pidetään taideyhdistyksen piirustuskoulun ruokailutiloissa. Samalla juhlistamme sinun Helene 80-vuotis syntymäpäivääsi. Illan aikana keskustelemme mm. ranskalaisvaikutteisesta realismista ja ulkoilmamaalauksesta. Kuulemme myös pienen pätkän Fjodor Dostojevskin teoksesta Köyhää väkeä. Tulethan viettämään ikimuistoisen illan yhdessä kanssamme! Sanni

Helene Schjerfbeckin elämästä ja taiteesta löytyy videoklippejä YLE:n Elävästä arkistosta.

Vilho Lampi

Pääsisiköhän herra Lampi paikalle Limingan lakeuksilta? Vilho

Hyvä herra Vilho Lampi. Kutsumme teidät 1930-luvulla vaikuttaneiden oululaisten ekspressionistitaiteilijoiden juhla-aterialle. Tervetuloa! Vilho

Edelfelt

Edelfelt kunniavieraana juhlassa. Armi

Tervetuloa! Meillä on suuri kunnia kutsua Teidät Albert Edelfelt, historiallisen ja muotokuvamaalaajien liiton juhlaan. Olemme päättäneet tehdä teistä juhlan kunniavieraan, sillä sen Te yhtenä Suomen kuuluisimmista taiteilijoista olette ansainneet. Olette elänyt vuosina 1854-1905 ja sinä aikana olette kuvittanut Vänrikki Stoolin tarinat, sekä maalannut useita kansankuvauksia. Nyt vain jäämme odottamaan vastausta maailmankuululta muotokuvataiteilijalta. Armi

Albert Edelfeltin elämästä löytyy mainioita lyhyitä videopätkiä YLE:n Elävässä arkistossa.

Raahen lukion rannasta avautuu komea merinäkymä.

Lämmin ja aurinkoinen sää on  kestänyt ennätyksellisen pitkään. Nautimme KU9 kuvanveistokurssilaisten kanssa syksyn väreistä lukion lähiympäristössä. Kurssilaiset tekivät pieniä ja isoja ympäristötaideteoksia oppitunnin aikana. Tutustuimme aluksi luokassa maa-, ympäristö– ja tilataiteen historiaan.

Taiteen ei tarvitse olla myytävissä tai ikuisuuksia kestävää. Teos voi olla vaikkapa luonnonmateriaaleista kasattu hetkellinen sommitelma, kuten monet Andy Goldsworthyn teokset tai luontoon sulautuva ihmishahmo, kuten Olavi Lanun veistokset. Ympäristötaide ja installaatiot voivat olla jättimäisiä, kuten Christon paketoidut merkkirakennukset tai Kaarina Kaikkosen takeista sommitellut teokset. Tai pienesti suurta ja näennäisen arkipäiväistä Anu Tuomisen filosofisten esinekokoelmien tapaan.

Kuvanveistokurssilaiset astelivat ennakkoluulottomasti lukion ympäristöön ja tarttuivat lähiympäristöstä löytämiinsä materiaaleihin ja inspiraation tuomiin ideoihin.

Lyhyt kuvatekst

Pieni palvonta-alttari metsän pikkueläimille

Idea työhön lähti siitä, kun löysimme tosi kivan värisiä lehtiä! Ympyrä muodostui aikalailla itsekseen, halusimme että lehtien väri muuttuu sykleittäin. Lopuksi laitoimme keskelle kolme tikkua ristiin, työstämme muodostui kuin palvonta-alttari syksyn hengille. Lehtien väreillä oli hauska työskennellä. Aliisa ja Venla

Kuvateksti Emmi.

Spinnin´round

Tässä spiraaliteoksessa syksyn lehdet kiertyvät spiraaliksi, värin vaihtuessa luonnollisesti. Lehdet ovat sulassa sovussa kivien ja pihlajamarjojen kanssa. Emmi

Kuvateksti.

Kivipuro

Vaaleat kivet muodostavat puron eriväristen kivien sekaan ja lopulta kivet leviävät merenpohjaan. Pasi ja Riikka.

Kivivirta

Kuvateksti. Meri

Nurmikentän syysruusu.

Työtä aloittaessani yritin löytää mahdollisimman valoisan alueen työlleni. Halusin välttämättä tehdä, löytämistäni punaisista lehdistä jotain etäisesti ruusua muistuttavaa. Yririn saada kukasta mahdollisimman maljamaisen, repimääni syvänteeseen, mutta pelkkä kukka näytti varsin vajaalta joten lisäsin keräämistäni pihlajanmarjoista sydämen ja pihlajan lehdistä aitauksen ja jonkin sortin katoksen niille. Meri

Kuvateksti Jutta ja Jenna

Jutta ja Jenna

Heti ulos mentyämme otimme sen ensimmäisen idean käyttöön: Lähialue tyhjennettiin kukista ja pihlajanmarjoista, jotka tungimme lähimpään kuuseen. Viidestä keltaisesta lehdestä liimattiin kasaan joulutähti. Koiranputkesta saatiin kätevästi pientä tekolunta kuuseen. Jenna ja Jutta

Lyhyt kuvateksti

Ruskapuu

Inspiraation saimme upeista syksyn väreistä. Leikkasimme harkkosaksilla lehtien reunat saadaksemme kivan tekstuurin taideteokseen. Kokosimme lehdistä ja marjoista taiteellisen kokonaisuuden. Ruma, vanha ja pihkainen kuusi sai näin värikkään lehtikuvion harmaaseen pintaansa. Milka ja Jenni

Lyhyt kuvateksti

Intiaanipäähine

Sain idean työhön syksyn väreissä loistavista pihlajanlehdistä. Ne muistuttivat sulkia, ja niillä sai päähineeseen erilaisia värejä. Pantaosan tein pajunoksista, voikukista, pihlajanmarjoista ja puna-apiloista. Vilma

Muutamaa kuvanveistokurssilaista ei näkynyt lukionrannassa. Koululle palatessamme opepöydällä odotti kauniisti aseteltu veistos: vuorenkilven lehdistä sommiteltu kukkakimppu:

Lyhyt kuvateksti

Erysipelas brassica

Ideamme kyseiseen ”kukkaan” kehittyi hiljalleen jalanjälkien ja kaiken muun seurauksena vaikka materiaali pysyikin samana koko ajan. Kukkaan käytimme ainoastaan vuorenkilven eri kokoisia ja värisiä lehtiä sekä maalarinteippiä. Jaana ja Sanni

Vuorenkilpi Vuorenkilpi

Raahen lukion, Vihannin lukion ja Pyhäjoen lukion yhteinen tiedeleirikoulu toteutui elokuussa 2013. Historian, kuvataiteen, biologian ja maantieteen oppiaineiden näkökulmista tutkittiin alueemme ainutlaatuista ilmiötä: MAANKOHOAMISTA. Tiedeleirikoulun aikana vierailtiin Vihannissa, Kastellin linnanraunioilla, Pyhäjoen nimikallioilla ja Raahen natura-alueeksi luokitellussa saaristossa, tarkemmin Iso-Kraaselin saaressa. Yövyimme Lohenpyrstössä meren rannalla. Ilmiöpohjaiseen oppimiskäsitykseen nojautunut leirikoulumme oli kokeilu ja sen onnistumista oli arvioimassa gradua aiheesta työstävä opiskelija Oulun yliopistosta.

TIEDELEIRIKOULU VERKKOSIVU toimii opiskelijoiden omien havaintojen ja dokumentoinnin työalustana.

Kastellin linnanrauniot ja Pyhäjoen nimikalliot.

Kastellin linnanrauniot ja Pyhäjoen nimikalliot.

Raahen Museonranta ennen ja nyt.

Raahen Museonranta ennen ja nyt.

Nimikalliot ovat olleet satoja vuosia sitten välittömästi meren äärellä. Paikka on ollut kelvollinen satamapaikka.

Nimikalliot ovat olleet satoja vuosia sitten välittömästi meren äärellä. Paikka on ollut kelvollinen satamapaikka.

Meille tärkeiden ihmisten kuvia syntyi kalliopintaan. Kynnys maalaamiseen on matala. Merituuli pyyhkii onnistumiset ja virheet.

Meille tärkeiden ihmisten kuvia syntyi kalliopintaan. Kynnys maalaamiseen on matala. Merituuli pyyhkii onnistumiset ja virheet.

Onko kuvataideopetuksella muuta merkitystä kuin tiedeleirikoulun havaintojen dokumentointi valokuvin ja videoin? Millaista voisi olla taiteellinen tutkiminen tai valittujen teemojen käsittely ympäristötaiteen keinoin?

Pyhäjoen nimikallioissa konkretisoituu maankohoaminen. Vanhimmat kaiverrukset ovat kauimpana merestä.

Pyhäjoen nimikallioissa konkretisoituu maankohoaminen. Vanhimmat kaiverrukset ovat kauimpana merestä.

Opiskelijat tutkivat jäätikön kulkusuuntaa, jäkäliä ja maankohoamisrannikon sukkessiota eri menetelmin. Valokuvausryhmä dokumentoi toimintaa ja ideoimme hulvattomasti Kastellin linnanraunioiden matkailun markkinointikeinoja eri kohderyhmille. Pyhäjoen nimikallioilla tiedeleirikoululaiset maalasivat itselle tärkeiden henkilöiden ja paikkojen nimikirjaimia merivedellä ikiaikaisiin kallioihin. Jääkauden raapimassa kalliossa 1700-luvun nimikirjaimet ovat säilyneet vuosisatoja, vedellä maalatut haihtuivat merituuleen minuuteissa. Ajantaju oli koetuksella n. 4000 vuotta sitten rakennetuilla Kastellin linnanraunioilla, jotka olivat tuolloin meren rannalla.

Vierailulla Vihannissa.

Vierailulla Vihannissa. Tiedeleirikoulu oli Pyhäjoen, Raahen ja Vihannin lukioiden yhteistyötä.

Lintu

Vanhimmat kaiverruksista ovat 1700-luvulta. Tanssikallion merkinnät sijoittuvat 1800-luvulle.

Vanhimmat kaiverruksista ovat 1700-luvulta. Tanssikallion merkinnät sijoittuvat 1800-luvulle.

Kalliopiirrokset tulevat paremmin esille, kun niitä kostuttaa varovasti märällä sammalella.

Kalliopiirrokset tulevat paremmin esille, kun niitä kostuttaa varovasti märällä sammalella.

Vettä, kallioita ja merituulta. Voiko taiteella saavuttaa henkilökohtaisen suhteen paikkaan? Kuviksessa liikutaan myös tunnetasolla.

Vettä, kallioita ja merituulta. Voiko taiteella saavuttaa henkilökohtaisen suhteen paikkaan? Kuviksessa liikutaan myös tunnetasolla.

Kuvakollaasi Iso-Kraaselin saaresta:

Iso-Kraaseli kollaasi

Viikonlopun päätteeksi teimme kaupunkikierroksen Raahen vanhassa kaupungissa, jossa vertasimme vanhojen valokuvien näkymiä nykyisiin. Umpikulmaisella, empire-rakennuksin reunustetulla Pekka-torilla oli menossa arkegologiset kaivaukset. Päätimme tiedeleirikoulun Kruununmakasiinimuseoon, jossa kahvittelun lomassa kertasimme viikonlopun tapahtumia ja tutustuimme kaivauksissa löytyineisiin esineisiin.

IMG_1223

Raahen museo

IMG_1220

Raahen seminaari

Tutustu tiedeleirikoulun tunnelmiin ja tuloksiin: TIEDELEIRIKOULU-verkkosivulla.

julkaistu kuvataideopettajien ammattilehti Styluksessa syyskuussa 2013:

Lukiossa taiteillaan myötä- ja myrskytuulessa

Kymmenen vauhdikasta vuotta kuvisopetuksen kentällä pakottaa katsomaan taaksepäin ja tähyämään tulevaa. Aloittaessa anelin rehtoria hankkimaan pimiölaitteita valokuvakurssin tarpeisiin ja tehokkaan diaprojektorin Taikissa reprottujen taidekuvien katseluun. Takapöydän ainoa tietokone oli tehokäytössä pätkivän nettiyhteyden ja koulujuhlien käsiohjelmia suoltavan mustesuihkuprintterin jatkona. Olin opiskeluaikoina saksinut lehdistä kattavan kokoelman virikekuvia aina Avignonin naisista Öljynporauslauttaan.

Sähköiset ylioppilaskirjoitukset sätkäyttävät hiljalleen harmaimmatkin hissamaikat heräämään nettisisältöjen käyttöön. Oppilaat eivät osaa kulkea hartaudella haalitulle taidekirjahyllylle, kun omat älypuhelimet näyttävät monipuolisempaa videokuvaa arkkitehtuuriesimerkeistä ja Google Art kierrättää suurimpien taidemuseoiden virtuaaligallerioissa. Tietoverkkojen visuaalisen vyörytyksen ja täppäreitä takovien diginatiivien paineessa opiskelutavat muuttuvat vauhdilla, mutta muuttuuko kuvisope ja lukion ylioppilaskirjoituksiin tähtäävä pedagogiikka?

TVT-taitoja taidekasvatukseen. Perustiedot ja -taidot kuvista, kulttuurista ja taiteesta kuuluvat kaikille yleissivistävässä lukiossa. Nettiin dokumentoidut taideaarteet ovat kuvisopen siunaus, kun lähin taidemuseo on tunnin bussimatkan päässä eikä kuljetusrahoja toistaiseksi ole tippunut taivaalta. Kiireisessä lukioarjessa Skypen välityksellä kuvisluokassa piipahtava asiantuntija, vaikkapa taidealalle singahtanut entinen oppilas, on piristysruiske ja arvokas näyttö kuviksen hyödystä työelämässä. Uuden tekniikan kanssa taistellessa ja sosiaalisessa mediassa seikkaillessa opettaja on väistämättä opiskelijoiden kanssa tasavertainen kanssaoppija, vain kateederille kangistunut kuvismaikka jättää käyttämättä lukiolaisille kertyneet tekniset taidot ja tietopääoman visuaalisen kulttuurin saralta. Mutta ei tekniikan kanssa takelteleva taidekasvattaja ole silti tarpeeton: kriittisen medialuku- ja tiedonseulontataidon ohjaajana riittää tutkimustenkin mukaan työsarkaa, kun lukiolainen nielee purematta ensimmäisenä eteen aukeavan mainostiedon ja kopioi lähteettömistä blogeista taidehistorian kotitehtävänsä. Tiedon visualisointi julisteeksi, videoksi tai valokuvaksi on lukio-opinnoissa kaivattua itseilmaisua ja opettaa samalla kriittistä medialukutaitoa.

Kuvataidetunnilla on upeita tilaisuuksia tiedon rakentamiseen yhdessä eri toimijoiden kanssa, kunhan kurssimuotoisen lukion jäykkä rakenne joustaisi opetuksen tarpeisiin. Viime lukuvuonna soitimme sähläillen näköpuheluita niin Italiaan kuin paikallisille alakouluillekin ja onnistuimme yhteistyöllä ylittämään ikä- ja kulttuurirajat Comenius-hankkeeseen liittyviä kuvistöitä tehdessä. Paikallismuseoon eri kouluasteiden yhteistyönä toteutetussa näytelmäprojektissa ylitettiin rytisten historian, musiikin, kuviksen ja äidinkielen oppiainerajoja, kun kotiseutuidentiteettiä rakentavan draaman aiheeksi rajautui koulun vieressä toiminut vuoden 1918 pahamaineinen vankileiri. Kiireisen lukioarjen marginaaliin jäävissä projekteissa opitaan arvokkaita monialaisen yhteistyön taitoja, joita nykyisillä päättökokeilla on mahdoton mitata.

Ehkä piakkoin uudistuva OPS kitkuttaa lukiorakenteen oppiainerajoja ja opettajien norsunluutorneja rikki avaten väyliä itseohjautuvalle, yhteisölliselle ja ilmiöpohjaiselle oppimiselle, jonka hedelmistä voi ammentaa tulevaisuuden työmarkkinoillakin? Kenen työpaikalla nykyään luotetaan ylioppilaskirjoitusten tavoin muistitietoon ja lyijykynällä tuotettuihin konsepteihin tai kielletään yhteistyö, joukkoihin piiloutuva parviäly? KVG! Taito- ja taideaineissa on perusteltua nostaa opiskelijoiden yhteistyö ja osallisuuden tunne esiin yksilöä korostavan itseilmaisun rinnalle. KuViksen ei myöskään pidä rajautua luokan seinien sisälle, vaan yhteistyö koulun ulkopuolelle ja sosiaalisen median yhteisöihin soluttautuminen kertovat avoimesti valikoitua kieltään kuvisluokan arjesta. Oppimisprosessit sekä tietojen ja taitojen soveltaminen jatkuvat opiskelijan arjessa myös muilla oppitunneilla, harrastuksissa ja vapaa-ajalla – jos ei muuten niin siihen ohjaavien kuvisläksyjen muodossa.

Lastaamme kuvataiteen valtakunnallista opetussuunnitelmaa suurilla toiveilla ja uudistuksen pelonsekaisilla möykyillä, mutta kipeä kysymys tuntien rajallisuudesta ja jonkin aihealueen poisjättämisestä karahtaa kuvisopella kurkkuun. Olo opsin äärellä on kuin luokan kevätsiivouksessa: vanhentunutta, rakasta roskaa on nurkissa, mutta mistään ei raski luopua. Kopiokoneessa haalistuneeseen höttöön on liian tottunut nähdäkseen maailman muuttuneen ympärillä. Mille paketeille saan raivattua vuosien aikana järjestellyillä hyllyilläni tilaa, kun jo nykyisiä sisältöjä tutkiessa ´aineen sisäinen integraatio´ -sanahirviö aiheuttaa tykyttävän tunteen aivolohkoon?

Ehkä uudistava opsin myrskytuuli lakaisee roskat tieltään ja tuo myötätuulta oppilaiden purjeisiin kohti taide-, media- ja kulttuurialojen jatko-opintoja tai se hönkäisee pienen puhurin kohti työelämässä tarvittavia visuaalisia perustaitoja?

Yksittäinen kuvisope huutelee hajanaisia kysymyksiä ops-tuuleen: Missä viipyy pääkaupunkiseudulle keskittyneiden kansallisten taideinstituutioiden satelliittitoiminta muualle Suomeen tai vaikkapa videopuheluilla tavoitettava taiteen asiantuntijapankki? Onko Suomen kartan kulmiin viskatuilla kuvismaikoilla tarpeeksi yhteistä pöhinää keskenään ja kansainvälisesti, vai riittääkö HeKumointi paikallisella tasolla? Missä on lukiodiplomien galleriaan koottu tai nettiin napsautettu valtakunnallinen koontinäyttely ja kuvataideopetusta pönkittävä julkisuus ylioppilastutkinnon rinnalla? Missä ovat kuviksen sähköiset oppikirjat ja opettajaa palveleva, kuratoitu materiaali – oppiaineeseen, jossa visuaalisuus, media ja sähköinen säpinä on ykkösasia! Mistä saa täydennyskoulutusta nuorten pelikulttuurin pureksintaan ja oppituntien pedagogisesti toteutettuun pelillisyyteen? Suurimman kulttuuriteollisuuden muodon tappiin tuotteistettu visuaalisuus on viskattu oppilaiden vapaa-aikaan. Suomen nouseva peliteollisuus kaipaa kuvallisen alan osaajia ja lanittajat aikuisten tukea.

OMG! Taas lukuvuoden alussa lukiolaiset avaavat kuvisluokan oven. Luokkatila näyttää elokuun alussa yhtä siistiltä kuin työpaineista tyhjentynyt opettajan pää. Pinoan tuoreita savipusseja talven varalle, tiskailen siveltimiä ja järjestelen hyllyjä. Kymmenen vuotta vanhoja dioja en kuitenkaan raski vielä nakata menemään, ehkä pimennetyn huoneen diaprojektori virittää tuoreet keskustelut taidekuvista, niistä tutuimmista.

Aki Pulkkanen

 Kirjoittaja on Raahen lukion kuvataiteen lehtori. Kuvisblogi http://www.lukiokuvista.wordpress.com palkittiin kuvataideopettajaliiton Myötätuulta kuvataiteesta -kunniakirjalla vuonna 2012.

Raahen lukio on mukana opetustoimen Comenius Regio -hankkeessa yhteistyössä italialaisen Pescaran kaupungin kanssa. Äidinkielen kurssilaiset kirjoittivat mereen liittyviä mielikuviaan keväällä 2013 ja syntyneet tekstit olivat pohjana KU3-kurssilaisten lyhyille meriaiheisille videoille.

Videot on toteutettu Photostory-ohjelmalla ja ääniä on käsitelty Audacityllä. Harjoituksen tavoitteena oli valokuvauksen opettelu ja kuvatarinan rakentaminen. Tunnelmalliset kuvat esittelevät näkymiä Raahesta italaialaisille yhteistyökumppaneillemme.

Meri voi olla myös pelottava. Aliisan ja Jonnan videossa meri ei ole vain kaunis katselun kohde vaan myös vaarallinen:

Meiju, Janika ja Jenna kuvasivat alkukevään sumuisia päiviä Raahen rannoilla. Kuvissa näkyy vielä yksittäisiä jäälauttoja. Lämpö voittaa kylmyyden:

Tiinan harjoituksessa meren tarinoita kerrotaan yksityiskohtien kautta, melkein makrokuvin:

Minttu ja Saku ovat kuvanneet näkymiä Pikkulahden ympäristöstä:

Millainen meri on? Riikka ja Jemina:

Elsa, Samu, Anni ja Juulia kertovat kuvillaan aihesta otsikolla Ihana meri:

Blog Stats

  • 161 610 hits