You are currently browsing the monthly archive for joulukuu 2010.
KU3 kurssilaiset tekivät lyhytelokuvia ja animaatioita eri tekniikoin. Tunnilla tutustuttiin valokuva- ja elokuvahistorian kautta liikkuvan kuvan syntyyn. Digikuvat muuntuvat melkein jokaisen tietokoneessa helposti MovieMaker-ohjelmalla ääntä sisältäväksi animaatioksi. Joillekin animaation tekeminen oli tuttua, mutta moni kokeili animaation tekemistä ensimmäistä kertaa elämässään. Samalla opettaja oppi paljon! Nopeasti tehtyjen animaatiokokeilujen jälkeen aloitettiin valokuvaukseen ja animaatioihin liittyvien LOPPUTÖIDEN SUUNNITTELU pienissä ryhmissä.
Piksallaatio ”High School Swing” (Jere, Juuso, Lauri, Matias ja Juho):
Nukkeanimaatiokokeilu (Juho, Jere ja Juuso):
Mäkikohtaus kuvattiin tasaisella alustalla, jolloin päähahmo pysyi hyvin paikoillaan, vain taustakuva oli vinossa. Elokuvan taikaa:
Piksallaatio lopputyö (Sara, Ville, Essi, Jatta ja Emma): I need an extralife. Piksallaatio-tekniikalla toteutettu animaatio sisältää myös valomaalausta (light painting). Valomaalaus kuvaruudut on tehty järjestelmäkameralla, kuvaten hämärässä pitkällä valotusajalla.
Vaha-animaatiokokeilu (Nina, Nina-Janette ja Clara) : Ampiainen lentää
Animaatiotekniikoihin liittyviä linkkejä:
Torkkelin kuvataidelukiolaisten animaatioharjoituksia.
Joukko Raahen lukion psykologian, äidinkielen ja kuvataiteen kurssilaisia kävi katsomassa oppitunteja täydentävän Prinsessa-elokuvan. Elokuvan pääosassa näyttelee Oulaisista kotoisin oleva Katja Kukkola. Elokuva on herätti lukiolaisten ja opettajien joukossa keskustelua erilaisuuden hyväksymisestä ja psyykkisten sairauksien hoidosta, sillä tarinan taustalla on ”oikean prinsessan” elämäntarina. Mielenterveyden keskusliitto kitkee psyykkisiin sairauksiin liittyviä ennakkoluuloja kouluille suunnatun elokuvanäytösten avulla. Hyödyllistä taustatietoa ja opetusmateriaalia elokuvasta löytyy mm. Koulukino-sivustolta. KU3-kurssilta tuttua elokuvan tuotantoprosessin kertausta voi tehdä hauskasti elokuvan rakenteeseen tutustuttavan Markun lyhärikoulu -sivuston parissa.
Helsingin Sanomien artikkeli Prinsessa-elokuvasta.
Lauri teki sosiaalista mediaa kommentoivan sarjakuvan Kuvis 6 -kurssilla. Muita kurssilla tehtyjä akryylimaalauksia ja sarjakuvia on esitelty kuviksen blogissa jo aiemmin.
Päätin tällä kurssilla työstää jotain vähän kepeämpää, kun yleensä on tullut maalailtua pelkkiä yrmeitä korppeja hautuumaamaisemissa. Niinpä aloin luonnostella sarjakuvaa, joita en olekaan pahemmin tehnyt sitten yläasteen. Mutta eipä aikaakaan kun sarjakuvassa jo alkoi esiintyä ruumisarkkuja ja ulkoavaruuden liskozombeja. No, tällä tavallahan ne mielen sisäiset liikkeet varmaan paljastuvat kaikessa koruttomuudessaan. Halusin kuvittaa nimettömän rillipään sapekkaankitkerää luentoa Internetin haasteista yrittäen tuoda esille sitä omalaatuista ja vähän luonnotontakin ilmapiiriä, joka netissä vallitsee. Ajanpuutteen vuoksi aivan kaikkea ei tullut käsiteltyä, kuten oli tarkoitus (ihan tosi!), mutta jonkinlaisen yleiskäsityksen tästä varmaan saa. En allekirjoita ainakaan täysin kaikkea mitä sarjakuvassa sanotaan: heikkoryhtinen nörtti posmottamassa puhujankorokkeella on hyvä väline ilmaista huolensa ”vähän” kärjistetymmässä muodossa. Toivon, että sarjakuva herättää ajatuksia sekä mielipiteitä ja saa itse kunkin miettimään omaa suhdettaan (epä?)sosiaaliseen mediaan. Ennen kaikkea toivon, että joulunne ei tämän mörkötekeleen vuoksi ole pilalla. Kiitos ja anteeksi.
Annin KU2-kurssilla tekemä työ voitti Tuike-kilpailun toisen asteen oppilaitosten sarjan johon töitä oli tullut 30 kappaletta. Annin työ on valmistettu juomatölkkien avaajista. Linkissä lehtijuttu Annanpäivillä julkaistuista kilpailun tuloksista.
Raahen lukiolaisten ryhmä teki 2.-3.12.2010 opintomatkan Helsinkiin. Matkaan lähti kuusitoista yhteiskuntaopin kurssilaista ja kaksi opettajaa. Reissuohjelmassa oli opastettu vierailu Eduskuntatalossa ja kansanedustajan tapaaminen. Perjantaina tutustuttiin Valtion taidemuseo Ateneumin kokoelmiin ja Senaatintorin arkkitehtuuriin. Eevi, Kristiina, Eva ja Emilia pitivät matkan aikana villiintyneen reissunallen ARTUN kurissa, kuten Artun matkapäiväkirjasta voi lukea:
We left at 5:30 AM from Oulu and Arttu was really sleepy. When we arrived in Helsinki we ate a delicious lunch at restaurant Manala.
Aamulla lähdettiin matkaan neljältä, Arttua väsytti HELskuukkelin paljon, mutta oppilaat olivat kaikki virkeitä ja kirkassilmäisiä. He ärsyttivät Arttua silkalla ”:D” -olemuksellaan.
Arttu kärtsyili kun ei päässyt ST Urho’s pubiin. Pottu otti tappion hyvin, mutta Tintin oli pideteltävä vauhkoa Arttua. Ravintola manalassa nautittiin herkullinen lounas, Arttu tosin diivaili taas eikä suostunut syömään ruokaansa loppuun.
After lunch we visited the National Museum and Arttu met a relative that had been turned to stone. (not the moron under Arttu)
Kansallismuseossa Arttu tapasi sukulaisensa, jonka oli Tintin kertoman mukaan velho kivettänyt. Peruna ja Arttu kiipeilivät tietenkin korkeuksia uhmaten lähemmäs. Akseli Gallen-Kallelan kattofreskot miellyttivät oppilaita suuresti, mutta Arttu halusi vain vapaa-ajalle ja bilettämään.
Arttu got to visit Eduskunta too. There he picked up an charming security guard.
Seuraavaksi lähdettiin Eduskuntataloon. Ensin saimme tosin leikkiä portaissa kun meitä ei vielä haluttu ottaa vastaan.
Sitkeän odottelun jälkeen pääsimme sisään ja perusteelliseen turvatarkastukseen. Täällä Arttu iski häikäilemättömästi turvavartijan…
Eduskunnassa pääsimme seuraamaan mm. täysistuntoa. Tätä oli odotettu ja oppilaat olivat innoissaan. He seurasivat kokoontumista suurella mielenkiinnolla, kun Arttu taas nurisi ja halusi Helsingin keskustaan.
Heti vapaa-ajalle päästyämme löysimme etsintäkuulutuksia Artusta. Kaupunkia kierreltyämme olimme kiltisti lähdössä hotellille. Mutta Arttu se vain halusi bilettää. Pakon kanssa oli hotelliin raahattava, Helsingin vilkkaaseen yölämään yritti koko karhu kadota. Aamulla oli vaikeaa saada Arttua ylös, (kuten voi odotttaa tuollaisen riehunnan jälkeen) perunaa vain löi. Alkoi ilmetä, miksi jo matkan alussa Aki oli vaatinut, että me matkaamme Artun kanssa…
Kiireisissä tunnelmissa menimme Ateneumiin Suomen kaunista taidetta katselemaan. Väsynyt Arttu vain läimi saattajiaan. Sitten maleksimme piiloon giftshoppiin.
The next day we went to Ateneum to see finnish art. Yet again, Arttu picked up a security guard. At the senaatintori our art teacher pointed out sculptures of naked ladies.
Sitten kuviksenopettaja näytti meille lisää alastonkuvia naisista. Senaatintorilla oli myös hylkeitä. Arttu katsoi kylläkin hylkeiden keskelle.
Unfortunately Arttu was not invited to the President’s castle, but at least he saw the grouchy guards.
Presidentinlinnaan ei taaskaan tullut kutsua. Koska vihaiset lumivartijat olivat ulkona, ei Arttukaan mennyt vaatimaan tilanteeseen selvennystä. Peruna kenties olisikin, mutta jälleen kerran yliluonnollisia Tolkien-voimia käyttäen oli Luoto aavistanut perunain juonet. Presidentinlinnaan oikaisu olisi (avoimista porteista huolimatta) vähintään yhtä kiellettyä kuin Artun heittäminen päin Sauli Niinistöä. Arttu olisi halunnut lisää kuuluisuutta ja medianäkyvyyttä. Kuka muukaan olisi moista keksinyt.
Ihailimme myös Helsingin tuomiokirkkoa, sekä rakennuksesta poispäin katselevaa Aleksanteria. Eva ja Tintti olivat jäädä jälkeen kun laskeuduttiin yli 40 jäistä porrasta. Lammas ja juures harppoivat jo horisontissa Artun kanssa kun osasivat ynnätä yllättävän väen vähentymisen ja ”ODOTTAKAA!!” -huutojen merkityksen.
We saw more sculptures in the university. They were all replicas, though. Later on Arttu ate a late lunch with a few of Aki’s stalk- err, students. Around 3PM we went back to the railway station and got ready to go home.
Kävimme myös ihailemassa antiikin kipsiveistos-kopio juttuja yliopiston päärakennuksessa. Niitä oli sensuroitu aika paljon. Oppilaiden mielet lepäsivät ja ajatukset pysyivät tavallistakin puhtaampina. Arttu ei jostain syystä ollut mielissään. Tämän jälkeen menimme syömään roskaruokaa. Tämän jälkeen palasimme rautatieasemalle kotimatkaa odottelemaan. Arttu kiusasi meitä jälleen ja pitkästä matkasta väsyneenä läpsi taas kaikkea mikä tielle osui. Suruisina menimme etsimään lohtua Luodolta, mutta ”ei Artusta tuollasita voi uskoa.” D:
LUE LISÄÄ SEIKKAILUJA ARTTU-SIVULTA!