You are currently browsing the monthly archive for marraskuu 2020.
Nuoren oululaisen opiskelijan oveen kolkutetaan ja hänet kutsutaan erikoisen salaseuran jäseneksi. Tummiin pukeutunut ihmisjoukko odottaa tulijaa lukitun oven takana punaiset kukat rintapielessään. Tämä on Lyseon edustalla patsastelevan Frans Franzenin päiväkirjaansa kirjoittama tositarina vuosisatojen takaa!
Eräänä päivänä sattui tapaus, joka kovin hämmästytti minua. Kuuluin pohjalaiseen osakuntaan ja muuan sikäläinen toverini kuiskasi korvaani, että minun piti pukeutua mustiin ja seurata häntä. Pääsisin paikkaan, missä näkisin jotain ihmeellistä, mutta ehtona oli, että minun oli oltava vaiti asiasta. Koska en ollut kuullut pojasta muuta kuin hyvää, tein mitä hän pyysi. Saavuttuamme salaperäiseen määränpäähän hän koputti oveen kolme kertaa. Astuimme sisään ja edessäni oli seurue mustapukuisia olentoja punainen ruusu rinnassaan. Päämies, joka istui pöydän ääressä lähinnä minua, piti puheen. Siitä kävi ilmi, että minut oli otettu Hyveen ja ahkeruuden seuran jäseneksi. Sitten minulle luettiin seuran säännöt, joita sitouduin noudattamaan. Seuran perusti ja sitä johti tohtori Bäck, joka myöhemmin toimi Suomen senaatin esittelijänä ja tuli tunnetuksi taitavuudestaan ja rohkeudestaan. Seuraan kuului yksinomaan pohjalaisia eivätkä sitä tunteneet muut kuin jäsenet. Se tarjosi tilaisuuksia latinankieliseen keskusteluun ja ruotsinkieliseen kirjalliseen toimintaan ja muodosti lisäksi salaisen siteen, jonka avulla vanhempi polvi piti koossa ja hoivasi toiveita herättäviä nuoria. Salassa toimimalla tahdottiin välttää ulkopuolisten viha ja panettelu. Näin syntyi minun ja Bäckin välille ystävyys, jota kesti yli 50 vuotta. Pääosan melkoisesta omaisuudestaan hän lahjoitti testamentilla kansakoulujen perustamiseen Pohjanmaalle. Frans Mikael Franzen (1772 Oulu – 1847 Ruotsi). Lähde: Atte Kalajoki, Franzenin matkassa kotona ja maailmalla, Pyhäjokiseudun kirjapaino 1990
Eräänä syysaamuna kuvisluokan ovi olikin kiini ja oveen kiinnitetyssä lapussa pyydettiin koputtamaan kolmesti. Oven avautuessa vastassa oli hämärä luokka ja varjokuvamaisia hahmoja.
Luokkaan viritetyn paperin takana maalasi KU12-kurssilaisten joukko ruokaöljyllä ihmishahmoja. Toisella puolella paperia saattoi tarkastella hahmomaalausten etenemistä ja maalaajien mielenkiintoisia varjoja. Hyviä havaintoja, luonnosaiheita ja ihmishahmoja lopullista kuvistyötä varten.
Tartuimme Frans Franzenin kiehtovaan päiväkirjatekstiin ja kuvitimme erikoisen kertomukseen KU1- ja KU12-kurssilaisten kanssa. Mielenkiintoinen sattumus vuosisatojen takaa tarjosi hyvän aiheen valon ja varjon kuvaamisen harjoittelulle ja tutkimiselle.
TEHTÄVÄ: Harjoitellaan prosessinomaista työskentelyä: luonnostelu, kokeilut, teos ja arviointi ovat tärkeitä työvaiheita eli tallenna kaikki kokeilut ja ajatuksiasi sähköiseen kurssikansioon. Tutki kasvojen anatomiaa ja mittasuhteita, tutki valoja ja varjoja. Etsi sopivia kasvoja työhösi esim. valokuvaten taskulampulla dramaattisesti valaistuja kasvoja.
Tee luonnosten jälkeen mustavalkoinen hiilipiirros tai peiteväritutkielma tilanteesta, jossa Frans Mikael näkee ensimmäistä kertaa salaseuran jäsenet hämärässä, punainen kukka rinnassaan.
TAVOITTEET: valon ja varjon tutkiminen, ihmisen mittasuhteiden tutkiminen, tunnelman luominen taideteokseen. Prosessinomainen työskentely (luonnostelu, kokeilut, valmis työ ja itsearviointi).
KU3 Osallisena mediassa -kurssilla harjoiteltiin kuvankäsittelyn alkeita. Kriittistä medialukutaitoa oppii parhaiten itse tekemällä. Millaiset kuvat valikoituvat ja rajautuvat uutis-, mainos- ja taidekuviin? Kuvien säätö-, yhdistely- ja muokkausmahdollisuudet ovat rajattomat, kun hankkii perustaidot vaikkapa ylioppilaskirjoituksissakin sallitulla GIMP-ohjelmalla tai photoshoppaillen kuvisluokan koneella.
Postikorttiini sain idean, kun katsoin ruokapöytäämme vastapäätä olevaa lasiovea kohti. Näin heijastukseni lasista, minkä ansiosta mieleeni ihmeellisesti tuli, että hyödyntäisin heijastusta työssäni. Näin päädyin aivan lyhyen suunnittelun kautta lopulliseen työhöni.
Ikkunan takaa häämöttää Suomen kaunista luontoa, minkä seurauksena päätin, että Suomi (sen luonto) on postikorttini lomakohde. Harkitsin paikanimen kirjoittamista työhöni, mutta se sotki osittain koko työn tunnelman, joten päätin olla laittamatta sitä työhöni.
Postikortin suunnitteluun meni runsaasti aikaa. Minulla oli monta ideaa postikorttini toteutusta varten ja oikeastaan lopullinen työni ei edes ollut mikään alkuperäisitä suunnitelmastani, vaan lopulliseen työhöni sain idean yhtäkkiä ilman minkäänlaista suunnittelua.
Postikorttiini sain idean, kun katsoin ruokapöytäämme vastapäätä olevaa lasiovea kohti. Näin heijastukseni lasista, minkä ansiosta mieleeni ihmeellisesti tuli, että hyödyntäisin heijastusta työssäni. Näin päädyin aivan lyhyen suunnittelun kautta lopulliseen työhöni.
Ikkunan takaa häämöttää Suomen kaunista luontoa, minkä seurauksena päätin, että Suomi (sen luonto) on postikorttini lomakohde. Harkitsin paikanimen kirjoittamista työhöni, mutta se sotki osittain koko työn tunnelman, joten päätin olla laittamatta sitä työhöni.
Merituulia
Tavoitteena kurssin ensimmäisessä tehtävässä oli oppia kuvankäsittelyn perustaidot ja erityisesti ohjelman tasojen käyttö, jolloin eri kuvaelementit on helppo yhdistää näyttäväksi kokonaisuudeksi. Yllättävän moni käsitteli kuvaa ensimmäistä kertaa. Kuvien käsittely puhelimen suotimilla on arkipäivää.
Ajoittain nostetaan esille medialukutaidon vaatimus ja kriittisyys vaikkapa julkkisten käsiteltyjä kuvia kohtaan. Luoko jatkuva somen kuvavirta käsiteltyine kuvineen meille ulkonäköpaineita vai osaammeko suhtautua kuviin kriittisesti?
paremmin, mutta olen silti tyytyväinen. Jaacob
Aitoutta peräänkuuluttava vastaliikekin on kuvankäsittelyn yleistyttyä vallannut somepalstat. Johanna Malisen kolumnissa kirjoitettiin vastikään: Aitoudesta on tullut somessa trendi. Vaikuttajien ja naistenlehtien Instagram-tileillä kampanjoidaan jatkuvasti sen puolesta, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Siitä huolimatta kauneusihanteiden mukaiset huolitellut kuvat keräävät edelleen somessa valtavasti tykkäyksiä ja ihailevia kommentteja. Kaipaamme kehuja, koska ne saavat kehomme tuottamaan mielihyvähormonia ja tuntemaan olomme hyväksytyiksi. Siloteltu kuvavirta vahvistaa vallitsevia kauneusihanteita, mikä lisää houkutusta turvautua kuvankäsittelyyn.
Astetta haastavampi tehtävä oli kerätä kuvisluokasta esineitä ja liittää ne omakuvan kanssa kuvitteelliseksi postikortiksi. Yhteen liitettävien kuvien mittakaavan, värisävyjen ja valonsuunnan tutkiminen on aikaavievää ja hauskaa kuvantarkastelua. Milloin kuva on uskottava tai onko aitoutta olemassakaan?
Kuvataideoppimista lukiossa 