Monthly Archive

Olen Lybeckerin toisen vuoden opiskelija kuva-ja mediataiteen linjalta. Olen ollut työharjoittelussa, tai kuten nykyään sanomme, koulutussopimuksella lukion kuviksen tunneilla. Työn alla minulla on maalauksen kurssin näyttötyö, joka on 50cm*60cm kokoinen akryylimaalaus. Maalaamisen ohella olen tutustunut kuviksen tuntien meininkiin ja seuraillut opiskelijoiden töitä.

Pohjan teko kannattaa luonnollisesti aloittaa sitten, kun tietää mitä on tekemässä. Näin tulee tehtyä myös maalaukselle sopivan kokoinen pohja, eikä pohjaan sopiva maalaus. Tässä tapauksessa kun kyseessä on koulun näyttötyö niin pohjan koko oli etukäteen määritelty, joten aloitin sen teolla. Puurimat paukutellaan lomittain toisiinsa vasaralla ja tarkistetaan kulmien suoruus kulmaviivaimella tai esimerkiksi oviaukon yläkulmaa vasten. Puuvillakankaasta leikkasin sopivan kokoisen palan niin että reunoihin jää 6cm kääntövaraa. Kangas nidotaan kiinni aina vastakkaisiin puoliin yksi niitti kerrallaan, näin varmistetaan että kangas tulee suoraan ja tarpeeksi kireälle. Lopuksi kulmat taitellaan mahdollisimman siististi ja niin, ettei ainakaan etupuolelle jää isoja rynkytyksiä näkyviin.

Aiheena oli annettu “ihmisen ja eläimen välinen ystävyys”. Kaikki lähti valokuvasta, jonka veljeni vaimo on napannut tyttärestään. Olen kysynyt luvan kuvan käyttöön jo aiemmin koska kuva oli niin kaunis ja heti sen nähtyäni tiesin haluavani joskus maalata siitä jotain. Nyt kuva sopi tähän aiheeseen, ja aloin suunnittelemaan työtä tämän kuvan ympärille.

Olen itse luontoihminen, pidän puista ja maalaankin niitä aika paljon. Metsä ja luonto ovat niin loputtoman kauniit, ja olkoon vaikka kuin klisee niin siitä aiheesta minä tykkään ammentaa. Oli siis luonnollinen valinta maalata työhön villiä luontoa kauriiden ja metsän muodossa, en siis halunnut siihen mitään koiranpentuja tai muita kotieläimiä. Minulle nimenomaan luonnon havainnointi ja luonnon villit eläimet ovat kiehtovia.

Taulun aiheet valokuvan ympärille loksahtivat aika helposti kohdilleen. Tytön mekossa ja olemuksessa oli jotain Suomen taiteen kultakauden aikaa, jotain vanhaa ja ihanaa. Hän on kuin keijukainen, ihmisen vaatteisiin puettu ja hiukset suittuna kivellä istuen ja haaveillen ehkä metsästä. Tulee mieleen, että hän sopisi paremmin sinne metsän keijujen joukkoon kuin ihmisten pariin. Oikeasti tytön kotipaikan takapihan reunasta alkaa aivan ihana koivumetsä. Olen aina ihaillut sitä näkymää heidän olohuoneensa ikkunasta. Siinä metsässä kulkee myös kauriita, ja koska kauriita on kulkenut myös minun kotitaloni pellolla ja koska olen aina kokenut ne niin kauniina ja mielenkiintoisina, ne valikoituivat tähän tauluun edustamaan villiä metsää. Niin kuin metsän rauhalliset ystävät, joita aina joskus kohtaa. Halusin sijoittaa kauriit tauluun niin, että ne eivät ole varsinaisesti keskellä taulua , vaan niin kuin metsän eläimet ovat- varjoissa ja monesti hyvin huomaamattomina. Yhtäkkiä huomaat ne, ja ei voi olla ihastelematta kuinka hienosti ne ympäristöönsä maastoutuvat.

Eli seuraava vaihe oli kuvien hakeminen ja tulostaminen. Tulostin tytön valokuvan ja metsän sekä kauriiden kuvia etsin netistä sivustoilta joilta saa ottaa kuvia ilmaiseksi.

Ja luonnostelu! Luonnostelu on tärkein!

Siirsin luonnoksen taulupohjaan. Ja hei! Siihen oiva vinkki: Leikkaa paperista taulun kokoinen paperi. Piirrä luonnos siihen (näin voi testailla sommittelua). Vahvista luonnoksen ääriviivat esimerkiksi tussilla. Käännä luonnos ympäri ja piirrä luonnos läpi toiselle puolelle (muutenhan kuva tulisi peilikuvana tauluun). Piirrä luonnosviivan päälle hiilellä. Laita paperi hiilipuoli alaspäin taulun päälle ja silittele kuvaa. Ota paperi pois. Tadaa, kuvan ääriviivat ovat siirtyneet taulupohjaan!

Tässä vaiheessa siirryin lukiolle. Olin nämä vaiheet tehnyt Lybellä valmiiksi.

Ja eikun maalaamaan

Ensimmäiset kerrokset ovat aika häijyn värisiä, sillä maalaan kerroksittain jolloin värit virittyvät pikkuhiljaa. Käytän maalaamiseen siis akryylimaaleja, väreistä käytössä on päävärit eli lämpimät ja kylmät punaiset, siniset ja keltaiset, sekä valkoinen. Olen käyttänyt myös matta mediumia, mikä on maalausneste joka laimentaa maalia. Eli toimii vähänkuin vesi. Olen ymmärtänyt että jos akryylimaalia lotraa liikaa veden kanssa niin värin kestävyys voi siitä kärsiä.

Kerros kerrokselta, pikkuhiljaa. Akryylimaalit onneksi antavat anteeksi paljon sillä aina voi maalata päälle! Tytön mittasuhteet korjasin moneen otteeseen, varsinkin jalat olivat haastavat.

Laskin että maanantaina on kasassa 63h tämän maalauksen parissa. Huh. Valmiista maalauksesta minulla ei ole vielä kuvaa, koska teos ei ole vielä valmis. Vielä on hankalin asia edessä, eli maalauksen nimeäminen. Aina yhtä vaikeaa! Ehdotuksia?

<3, Sarlotta

ps. Töitäni näet lisää instatililläni @sarlottajokitaloart