Elokuu kääntyi syyskuuksi ja kolme KU1-ryhmää työskentelee vauhdilla ensimmäisellä kuviksen lukio-opintojaksollaan kuvisluokassa. Tussipiirrosharjoitusten, kuva-analyysin ja kuvan perustekijöiden suhteen ollaan edetty jo värioppiin. Kuvisopen pihalta löytyi vielä niin herkullinen kattaus monivärisiä kasveja, että kuivapastellien aiheeksi valikoitui klassikkotehtäväksi muodostunut sävyjen tarkastelu.

Laadukkailla kuivapastelleilla tummasävyiselle paperille taiteillessa värit hehkuvat ja erilaisten sävyjen sekoitusmahdollisuudet ovat valtavat. Open toiveena olikin, että kukaan ei oppitunnin päätteeksi ole puhtain sormin, vaan piirtävän käden jokainen sormi kaipaa pesua värisävyjen sekoittamisen jälkeen.

Tavoitteena oli tarkastella kasvien vaihtuvia värisävyjä tutkijan ja taiteilijan ottein. Millaiset ovat kasvin mittasuhteet, millaisia sävyjä löydät? Miten valo ja varjo leikkivät yksityiskohdissa? Kylmiltään ei kysymysten äärellä oltu, vaan viikko alkoi omenan sävyjen tutkimisella. Ja omputhan olivat tietysti vihertävän punaisia ja haastavan monipuolisia väritykseltään. Eivät mielikuvissa väikkyvän punaposkisia! Havainnot siirtyivät harjoituksissa paperille yllättävän hyvin.

Kuivapastellityöt valokuvattiin sähköiseen portfolioon itsearvioinnin kohteeksi, sekä kolmen ryhmän digitaaliseen esitykseen, josta saattoi käydä tarkastelemassa luokkakavereiden töitä. Miten toisen ryhmän KU1 ryhmä oli ratkaissut edessä olevat ongelmat? Kuvisluokassa opitaan aina myös kavereilta, ei vain opettajan neuvomana. 🙂

Elokuun kääntyessä syyskuuksi heitetään kesälle lopullisesti hyvästit. Raahessa rannantuntumassa onneksi yöpakkanen kiertää vielä hetken kauempaa kasvit ja kukat hehkuvat vielä hetken. Kuivapastellitöihin ikuistettuna vielä pitkään. Hyvää työtä! Rentoa viikonloppua!

Lukuvuosi Oulun Lyseon lukiossa on ohi. Kuvisope päätti palata kuvisblogeineen tuttuun Raahen lukioon uudella tvistillä apulaisrehtorin hommat mielenkiintoisena lisänään. Aivoja tuulettanut lukuvuosi Oulussa oli opelle tarpeellinen uudistus ja opettava, miellyttävä kokemus. Erityistä ja uutta oli kuvistuntien kansainvälisyys ja IB-lukiolaisten pulppuava energia, sekä mahtava työyhteisö. Lukuvuotta varjosti vain koronan tuoma etäopetus ja kulttuurikohteiden sulku. Kiitos kaikille kollegoille ja opiskelijoille, opin itsekin paljon uutta, jonka kuljetan mukanani opettajana.

Muistorikas Oulun Lyseon lukio elää muutoskautta, kun rakennus kuoriutuu kahden vuoden remontin jälkeen upouudeksi, mutta historiansa arvostavaksi oppilaitokseksi. Uusia tuulia ja reipasta remppaa! 🙂

Kansallisgallerian kokoelmiin kuuluva näkymä Oulusta 1844-1849. Boström, Näköala yli joen Oulun kaupungista ; Kuvitusta teokseen Finland framställdt i teckningar

Sielläkös se 1831 valmistunut Oulun Lyseon lukion rakennuksen vanhin osa näkyy kirkkoa vastapäätä?

Kulunut kevät oli Oulun Lyseon lukiossa kiivasta pakkaamisen ja siivoamisen aikaa. Koulun historia on merkittävä ja toivottavasti luokissa, käytävillä ja rakennuksen pinnoilla säilyy ajan tuomat kerrokset. Kuvataideluokan vuosikymmenten takaisissa kipsimalleissa on piirustusta, kuvaamataitoa ja nykyistä kuvataidetta opiskelleiden opiskelijasukupolvien käytön jäljet. Lyseon vanhat kipsitaulut toimivat KU1-kurssilaisten malleina vielä kerran ennen muuttolaatikoihin pakkausta. Kouriintuntuvaa kuvataideopetuksen historiaa kevään kynnyksellä.

Aivan perinteisiä hiili- tai lyijykynäpiirroksia ei tällä kertaa tehty. Valööreitä tutkittiin kuivapastelliharjoituksena. Näetkö yksiväristä, monokromaattista työtäsi tehdessä eri tummuusasteet kuluneen kipsireliefin pinnalla?

Kuvataideluokan pakkaaminen laatikkoon oli suuri työ. Upeat biologian kokoelmat ja kemian varastot siirtyivät säilöön. Musiikin luokassa kävi kuhina ja kirjaston lukituista kaapeista löytyi aarteita aina Elias Lönnrotin aidosta nimikirjoituksesta monenlaisiin harvinaisuuksiin. Oulun Lyseon lukion mittavat taidekokoelmat vietiin konservoitavaksi ja varastoon remotin tieltä.

Historiallisen rakennuksen remontti etenee. Havainnekuva ja suunnitelma sisäpihalta avaavat näkymiä tulevaisuuteen, kun entisestä liikuntasalista tulee ruokala ja tiloista saadaan nykyaikaiset ja väljemmät.

Kuivapastelleilla saa voimakkaita värejä ja upeita liukumia valööristä ja sävystä toiseen.

Keväällä koronatilanne hellitti sen verran, että pääsimme vierailemaan lähigallerioissa pienen oppilasryhmän kanssa turvavälein ja maskeja käyttäen. Oli upeaa palata taiteen äärelle keväisessä Oulussa!

Ookko nää nähäny jo potnapekkoja? Ku1-kurssilaisten valööri- ja piirrosharjoituksissa niitä vilisee. 👍

Varmimpia kevään tulon merkkejä Oulussa on potnapekkojen ilmestyminen Merikosken silloille. Kuului osittain traditioihin, että VII luokan pojat, joiden luokkahuone oli toisessa kerroksessa – ikkunat Merikosken silloille päin – pyydystivät näitä kevään airuita tulitikkulaatikoihin. Sovittiin etukäteen, milloin ”potnapekka operaatio toteutetaan”. Tuli ”Renkun” piirustustunti. Ikkunasta kauimmainen jono piti tulitikkulaatikoita laukaisuvalmiina. ”Renkku” saapui luokkaan. Tunti alkoi. Joku antoi merkin. Laatikot avattiin. Valtava harmaiden potnapekkojen parvi kiiti pilvenä ikkunoita vasten. ”Renkku” puolittain vakavana: – Isot pojat, kuinka te kehtaatte! Lyseolaislystiä, Iikka Kaakinen (toim.), 1975

Vanitas-aiheet olivat yleisiä erityisesti Alankomaiden taiteessa 1600-luvulla. Maalaukset kertovat elämän rajallisuudesta ja maallisen turhuudesta. Teokset ovat täynnä tulkitsemaan houkuttelevaa symboliikkaa ja siten hyvä harjoitusaineisto kuvatulkinnan oppimiselle. Päätimmekin siis synkistellä lyskalaisten kanssa oikein urakalla pimeän koronatalven murheita, mutta myös samalla kiinnittää huomiota pieniin hyviin elämän nautintoihin etäopiskelun arjessa.

Emmi

Asetelman luominen oli mukavaa, mutta haasteellista, sillä olen vasta muuttanut uuteen asuntoon, jossa rekvisiitta oli vähissä. Tein työn digitaalisesti, enkä ole siinä vielä kovin kokenut, joten se oli hidasta, mutta pidin harjoituksesta. Emmi

Eerikan vanitas-asetelma

Oulun Lyseon lukiota vastapäätä on Oulun tuomiokirkko, jonka eteisen seinään on muurattu kaksi hautakiveä 1600-luvulta. Memento mori – vanitas-maalauksista tuttu muista kuolevaisuutesi -teema näkyy niissä hyvin. Oulun seurakunnan sivuilla kivistä kerrotaan näin: Katoavaisuuden symbolien vastapainona hautakivessä on kaksi enkeliaihetta ja keskiosassa hyvin vanha ikuisuuden symboli, häntäänsä nielevän käärmeen muodostama kehä. Kristillisessä ikonografiassa kuvio muistuttaa, että Kristus on voittanut paholaisen ja kuoleman. Kehän sisäpuolelle on hakattu vainajan suvun vaakuna, joka ei ole enää tunnistettavissa. Sen sijaan toisen, harmaasta kivestä hakatun laakakiven teksti kertoo kenen muistoksi se on hankittu: ”Här under hvilar Skiepper Joen Torbiörns Son Hising M: J: D: 1647.”

Yksityiskohta Oulun tuomiokirkon eteisen hautakivestä. Siivekkäällä tiimalasilla on eripari siivet. Miten tulkitsisit siipien eron?
Kuuluisa historioitsija Johannes Messenius Oulun tuomiokirkossa säilytettävässä muotokuvassa.

Oulun tuomiokirkon sakastin oven lähellä on myös Suomen vanhin öljyvärimaalaus! Kajaanin linnassa vankina vuosia viettäneen ja Oulun linnassa asuneen Messeniuksen muotokuva on mahtava muistutus kotiseutumme pitkästä historiasta ja lähiympäristössämme vaikuttaneista ihmisistä. Muotokuva on kokenut kovia vuosisatojen kuluessa. Lue lisää täältä.

Maalaus on tyypillinen renessanssimuotokuva. Siinä Messenius seisoo pöydän ääressä yllään ajan oppineiden käyttämä tumma, edestä napitettu puku. Hän pitää oikeaa kättään avoinna olevan kirjan lehdillä ja osoittaa sormillaan sen sivuille kirjoitettua tekstiä, omaa tunnuslausettaan: ”MUSAE POST FUNERA FLORENT MORS SINE MUSIS VITA.” (Runottaret kukoistavat kuoleman jälkeen. Kuolemaa on elämä ilman runottaria.) Lauseen painokkuutta lisää taulun vasempaan alakulmaan maalattu pääkallo, kuoleman vertauskuva. Sen silmä- ja nenäkuopista kasvavat kukat, jotka muistuttavat elämän jatkumisesta. Kirsi Schali Oulun srk:n verkkosivu

Sic Transit Gloria Mundi

Häntäänsä nielevä käärme on juuri ja juuri erotettavissa hautakiven kuvioinnissa, jossa vanitas-maalauksista tutut tiimalasi ja pääkallo näkyvät selvemmin.

Hautakiven keskellä olevaa käärmettä voidaan kutsua ouroborokseksi ja se on ikivanha symboli.

Ouroboros (οuροβóρος, hännänsyöjä, myös OroborusUroboros tai Uroborus, muodostuu sanoista οὐρά (oura), ”häntä” + βορά (bora), ”syöjä”) on ikivanha symboli, jossa käärme tai lohikäärme syö omaa häntäänsä.

Ouroboros esittää ”ikuisen kiertokulun” ympyrää, joka ilmaisee sitä että loppua seuraa kaiken jatkuvassa toistumisessa aina uusi alku. Ouroboroksen katsotaan symbolisoivan syklisyyttä, koska se elää syömällä itseään; tämän katsotaan merkitsevän elämää ja kuolemaa sekä eroamista ja yhdentymistä.

Collier, Edwaert: Vanitas-asetelma, 1661, öljy puulle, 63,5 x 47 cm. Valtion taidemuseo
Emil

Tarkoituksenani oli kuvata elämän aikana hankittuja tietoja, taitoja, kokemuksia ja menestyksiä. Keskellä oleva karttapallo toimii ikäänkuin näyttämönä tälle kaikelle ja sen alla oleva valokuva-albumi kuvaa tällä näyttämöllä koettuja elämyksiä. Emil

Veeti

Halusin maalata digitaalisesti oman asetelmani. Vaikkei asetelmassa ole paljon esineitä, liittyvät ne nykymaailmantilanteeseen. Revitty kalenteri tarkoittaa ajan mitättömyyttä ja epävarmuutta, lääkepullo ja neula liittyy pandemiaan ja tyhjä pullo taustalla taas siihen elämän- ja mielentilaa, johonka jotkut ovat ajautuneet. Kirje taas kaiken kaukaisuutta. Veeti

Luna
Eerika

Sammuneet kynttilät ja loppuun valunut tiimalasi kuvastavat ajan kulumista sekä elämän rajallisuutta. Viinirypäleet, kahvikuppi ja puollo kuvaavat erilaisia nautintoja. Eerika

Ella
Matti

Ajan hetkellisyydestä vanitas-asetelmassani kertoo vanhanaikainen tiimalasi, sekä sytyttämättä jätetty kynttilä. Ruusu muistuttaa rakkaudesta ja ilosta, pelikortit, 8-pallo sekä Coca-cola-tölkki maallisesta nautinnosta. Työ on tehty 3D-renderöimällä. Matti

Stiina

Vanitas-asetelman klassista symboliikkaa: pääkallo, kukka ja kynttilätuikku. Avaimet muistuttavat minua kaikista hyvistä hetkistä eri paikoissa, jonne avaimet vievät: autoissa, mökeissä, kämpissä jne… Koru symboloi eri nautintoja ja muistuttaa juhlista ja illanvietoista, joissa korua olen käyttänyt. Stiina

Kiira

Paperinen kruunu kuvaa ihmisen itse itselleen antamaa asemaa tässä luomakunnassa. Kuolleet leikkokukat edustavat sitä, kuinka ihminen käyttää luontoa omiin tarkoituksiinsa, mutta myös sitä, kuinka luonnonvarat ja luonnon monimuotoisuus on katoavaa. Muoviroska symboloi puolestaan sitä, mitä meidän ilostamme, hauskanpidostamme, nautinnostamme ja elämästämme jätämme jälkeemme. Maskit kuvaavat ihmisen sopeutumiskykyä luonnon yrittäessä vallankaappausta. Kiira

Alvan Vanitas-asetelma
Yksityiskohta Oulun tuomiokirkon eteisen seinään muuratusta 1600-luvun hautakivestä. Marmorisen hautakiven kuva-aiheissa painottuu katoavaisuuden ja kuoleman teema voimakkaammin kuin mihin meidän aikanamme on totuttu. Siihen on hakattu pääkallo ja sääriluut sekä ajan kulumisen vertauskuva tiimalasi, jota reunustavat sanat MEMENTO MORI (Muista kuolemaasi).

Oulun Lyseon lukiossa kuvataiteen lukiodiplomin suoritti lukuvuonna 2020-2021 9 opiskelijaa. Mukana ryhmässämme oli myös läheisen Merikosken lukion taitavia lukiodiplomilaisia. Kuvataiteen lukiodiplomi muodostuu teoksesta sekä työskentelyprosessia, itsearviointia ja kuvataiteen tuntemusta kuvaavasta portfoliosta.

Roosan lukiodiplomi Centrum on digipiirros ja tehty vastauksena PUU-tehtävänantoon.

Aiheen nähdessäni sain heti idean millainen sen tulee olla. Olen todella kiinnostunut uskonnoista ja halusin työni ilmaisevan puun merkitystä ihmisten elämässä uskonnon kautta. Etenkin sain ideani suomalaisesta kansanuskosta, jossa yhteys luontoon oli isossa asemassa. Pyhiä paikkoja sijaitsi metsissä, kuten uhripuut, joiden äärellä uhrattiin tai vietettiin vaikka juhlia. Suomalaisen kansanuskon lisäksi myös muissa kulttuureissa on ollut maailmanpuu. Tämä puu yhdistää taivasta, maata ja helvettiä. Juuri tällaisen puun minäkin halusin luonnehtia työssäni. Se esittää kuinka puu on selkeästi ollut keskipiste ihmisten sen aikaiselle maailmankuvalle, ja se jos jokin kertoo puun tärkeyden. – ote Roosan kuvataiteen lukiodiplomityön porfoliosta

Kuvataiteen lukiodiplomi on valtakunnallinen päättökoe, jonka tehtävät antaa Opetushallitus. Tänä vuonna tehtävissä saattoi paneutua taidehistorian mesenaatteihin ja kokoelmiin, ekosysteemien eliöihin ja olioihin, tilasuunnitteluun ja arkkitehtuuriin tai vaikkapa metsä- ja puuaiheisiin tuotteisiin tai taideteoksiin. Tämän vuoden tehtäviin voit tustustua Opetushallituksen sivuilla.

Viivin lukiodiplomi käsittelee IHMEELLINEN RAHA -tehtävänantoa upean maalauksen keinoin. Miten raha liittyy eettisiin kysymyksiin ja ihmisoikeuksiin? Määritteleekö jo pikkulapsen elämänkohtaloa raha?

IHMEELLINEN RAHA Raha on maksuväline, arvon mitta, omaisuuden muoto ja valuutta, jonka voi vaihtaa melkein mihin tahansa. Raha liittyy globaaliin talousjärjestelmään, yhteiskuntaan ja valtaan,
mutta myös yksilön arkeen, asemaan ja mahdollisuuksiin. Monet rahatalouden käsitteet kuten rahajärjestelmä, valuutta, pääoma, velka ja korko, ovat abstrakteja ja vaikeita ymmärtää. Käteisrahalla ja muulla rahataloudella on visuaalinen ilmeensä ja kulttuurinsa. Taidemaailmassakin rahalla on tärkeä roolinsa.
Tehtävä: Tutki rahan merkityksiä. Ideoi, suunnittele ja toteuta teos tai tuote, joka
käsittelee aihetta raha.

Ote Viivin portfoliosta.

Kuvataiteen lukiodiplomin tavoitteena on, että opiskelija antaa erityisen näytön lukioaikaisesta osaamisestaan ja harrastuneisuudestaan kuvataiteessa. Kurssin tavoitteena on, että opiskelija osoittaa kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin laaja-alaista osaamistaan tuottamalla, tulkitsemalla ja arvottamalla monipuolisesti erilaisia kuvia. Kurssin keskeiset sisällöt perustuvat opiskelijan lukiodiplomille
asettamiin tavoitteisiin sekä hänen valitsemaansa tehtävään, näkökulmaan ja toteutustapaan.

Iidan lukiodiplomi ”Menestyjä” näyttää ihmisen yhteyden luontoon.

Heti kesällä aiheen kanssa yhtä aikaa alkoi selkiytyä myös idea ja se, miten haluan käsitellä luontoa työssäni. Sain idean ihmisen ja eläimen/luonnon välisen suhteen tutkimisesta työssäni. Eläinten oikeudet ja ilmastomuutos ovat jatkuvasti pinnalla ja ne ovat aiheita, joista itsellänikin on paljon mielipiteitä ja sanottavaa. Työlläni halusin ottaa kantaa siihen, miten ihmisen menestyminen tapahtuu eläinten kustannuksella. Kuten työni poika rakentuu muista eliölajeista, myös ihmislajin menestys rakentuu sukupuuttoon kuolevista lajeista ja ilmaston lämpenemisestä. – Ote Iidan ”Menestyjä” -lukiodiplomityötä käsittelevästä portfliosta

Hilpan kuvataiteen lukiodiplomiteos
Ainon lukiodiplomi

Vaikka päällimmäisenä aiheena halusinkin kuvata puun kiertokulkua, halusin ottaa kantaa myös ilmastonmuutokseen metsien liiallisen kaatamisen ja tehtaiden aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kautta. Vasemmalla puolella työtä luonto kukoistaa ja metsä kasvaa, kun taas oikealla puolella kaadetut puut näyttävät surullisilta, lumi näyttää likaiselta ja taivaan halki kulkee synkkä ja tumma savuvana. Tämä merkitys ei paljastu ehkä heti ensimmäisellä vilkaisulla, mutta se pyöri mielessäni työtä suunnitellessani. Ote Ainon portfoliosta.

Power of Paper, Viivin kuvataiteen lukiodiplomityö

Luettuani läpi tämän vuoden kuvataiteen lukiodiplomin tehtävät läpi, mielenkiintoni kiinnittyi heti tehtävään numero 3, ”Ihmeellinen raha”. Etenkin tehtävän esittelyssä käytetty lause ”käteisrahalla ja muulla rahataloudella on visuaalinen ilmeensä ja kulttuurinsa” sai minun mielikuvitukseni ja luovuuteni juoksemaan. Minulle tuli heti mieleen USA:n dollarit ja niiden käyttö taiteessa, ja halusin yhdistää ne työhöni. ote viivin portfoliosta.

Katrin lukiodiplomityö

Eliöt, oliot. Pidämme usein yhtenä tärkeimmistä arvoistamme ihmisyyttä ja ihmisarvoamme, erotumme muista eliöistä koska olemme ihmisiä… Ote Katrin portfoliosta.

A:n lukiodiplomityö Puitten kätköissä

Kodamat ovat henkiä japanilaisessa kansanperinteessä. Tervmiä voi käyttää myös puusta, jossa kodama asuu. Joidenkin mukaan kodama oli yhteydessä vain yhteen puuhun, joidenkin mielestä kodama voi kulkea metsässä puusta puuhuun. Jos hakkasi metsästä puun, joka olikin kodama, puusta vuotaisiverta. kodaman kirous oli pelätty asia. ote A:n portfoliosta.

Silvan lukiodiplomityöstä meitä katselee taiteilija Frida Kahlo

Valitsin työni aiheeksi rahan. Se vaikutti mielenkiintoiselta ja itselle mieluisimmalta aiheelta. Raha liittyy moneen arkiseen asiaan eikä kukaan tulisi toimeen täysin rahattomana. Ainoastaan rahalla ei kuitenkaan  voida tavoittaa onnea. Rahaa tarvitaan kuitenkin esimerkiksi taloudellisen turvan takaamiseksi ja ilman perustarpeita kuten turvaa sekä varmuutta ei voida saavuttaa onnellisuutta. Tiettyyn pisteeseen päädyttyä raha ei kuitenkaan enää lisää onnellisuutta.

Lähdin miettimään, miten silti edelleenkään tasa-arvo ei toteudu rahaan liittyvissä asioissa kuten palkassa. Rahaa käytetään vallan välineenä eli toisin sanoen niillä joilla on rahaa on myös valtaa. Valtaa voidaan käyttää väärin ja rahalla voidaan saavuttaa epäoikeutettuja etuja.

Mietin myös naishenkilöitä, jotka ovat edistäneet tasa-arvoa. Ensimmäisenä mieleeni tulivat Minna Canth ja Frida Kahlo. Kun tein taustatutkimusta Frida Kahlosta ymmärsin, että Frida Kahlo on brändi, jolla nykyään muut tienaavat rahaa ja mainetta. Muut hyötyvät tai hyväksikäyttävät globaalisti tunnetun taitelijan henkilöbrändiä omien etujensa tavoittelemiseksi. Kahlon brändäys ja feminismi yhdistävät rahan, tasa-arvon ja itse taiteilija Frida Kahlon työhöni. Ote Silvan portfoliosta

LUKIODIPLOMIT KEHITTYVÄT

Tammikuussa 2021 uutisoitiin laajasti Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämien selvityshenkilöiden  esityksestä, että yhden viidestä ylioppilastutkinnon kokeesta voisi korvata lukiodiplominäytöllä aineissa, jotka eivät sisälly ylioppilaskirjoituksiin. Lukiodiplomien kehittäminen arvioinniltaan ylioppilaskokeiden kaltaiseksi auttaisi niiden laajempaan käyttöön esimerkiksi taiteen jatko-opintojen pääsykokeissa, joissa nykyisellään esimerkiksi kuvataiteen lukiodiplomilla saa lisäpisteitä tai huojennusta ennakkotehtäviin. Myös Oaj on ottanut asiaan useasti kantaa lukiodiplomin kehittämisen puolesta.

Lukiodiplomien nykytilaa kartoittaessa kävi ilmi, että kuvataiteen lukiodiplomin asema on erittäin vahva ja vakiintunut. Lukuvuonna 2018 – 2019 suoritettiin Opetushallituksen Koski-tietovarannon mukaan yhteensä 1592 lukiodiplomia, joista kuvataiteen lukiodiplomeita oli 55,8% eli 888. Taidekasvatuslehti Styluksessa käsitellään aihetta monipuolisesti Kuvataiteen lukiodiplomin asemaan esitetään parannuksiaartikkelissa.

KUVISOPEN MIETTEITÄ LUKIODIPLOMITÖIDEN ÄÄRELLÄ:

Sain olla mukana lokakuussa 2018 opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen kutsumana pyöreän pöydän keskustelussa Helsingin Säätytalolla, jossa aiheena olivat taito- ja taideaineiden opetuksen kehittäminen ja lukiodiplomit.

Taito- ja taideaineiden kehittäminen sydämellä. Kuvataideopettajat Aki Pulkkanen, Piritta Malinen ja kuvataideopettajat KUVIS ry:n puheenjohtaja Anna Suhonen Säätytalossa opetusministerin kutsumana pyöreän pöydän keskustelussa lokakuussa 2018.

Lukio-opintojen painottaessa aina vain enemmän ylioppilaskirjoituksia jatko-opintojen pääsykriteerien myötä, on hienoa nähdä, että abiturienteilla on mahdollisuus näyttää kuvataiteen osaamistaan kuvataiteen päättökokeessa, joka vaatii itsenäistä tutkimusotetta ja suhteellisen pitkää taiteellisen prosessin hallintaa.

Olen ylpeä tämänkin vuoden lukiodiplomilaisista, jotka opintojen ja poikkeuksellisen etäopetuksen lukiopaineissaan pystyivät hallitsemaan ison kokonaisuuden, monta kuukautta kestävän taiteellisen prosessin, jonka aikana harjoitellaan kuvataidetunneilla hankittua sinnikkyyttä, resilienssiä, teknisiä taitoja ja punnitaan tiedollisia- ja taidollisia kykyjä. Kuvataiteen lukiodiplomikurssilla opettajan roolina on usein motivointi ja rohkaisu, kun taidot- ja tiedot tulee olla opiskelijalla itsellään jo kurssilla hallussa ja työskentelyote itsenäinen. Kun vielä rajoitustoimien vuoksi suunniteltu näyttely kulttuuritalo Valveella peruuntui, on syytä juhlia lukiodiplomilaisten urakkaa näin virtuaalisesti. Hyvä te lahjakkaat nuoret! Onnea visuaalisen kulttuuriin poluillenne elämässä ja jatko-opinnoissa!


Joulun tunnetuimpia kertomuksia on Charles Dickensin 1843 kirjoitettu Joululaulu, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä Saiturin joulu tai Jouluaaton aave. Kuudessa viikossa kirjoitettu tarina sai valtavan suosion, ja sen sanotaan vaikuttaneen käsityksiimme joulun hengestä enemmän kuin minkään muun kaunokirjallisen teoksen. Dickensin victoriaanisen ajan estetiikkaa ja joulutapoja jäljitellään edelleen lukuisten elokuvaversioiden ja kirjakuvitusten innoittamana.

KU1-kurssin etäopetuksen yhdeksi tehtäväksi valikoitui Ouluun sijoittuva Lassi Luntenius -tarina, joka ei ole liian jouluinen, sillä tehtävää jatkettiin vielä tammikuussa. Koko 3. jakso sujui etäopetuksessa korona-pandemian vuoksi ja niinpä harjoitusta varten tehtiin luonnoksia kotiolosuhteissa. Tarkastelimme yhdessä kaikkien kurssilaisten töitä arviointiviikolla.

Ristijärvellä 1826 syntynyt pappi Robert Mellin julkaisi vuonna 1876 omakustanteena kertomuksensa Lassi Luntenius – kuinka keijukaiset joulu-yönä warastiwat hänen Oulun kirkkomaalta. Yhdeksäntoistasivuinen vihkonen on saanut vahvasti vaikutteita Dickensin Saiturin joulusta.

Tutki ihmisen piirtämistä ja mittasuhteita piirtämällä croquis-piirroksia katsomalla esim. valitsemassi elokuvaa tai tv-ohjelmaa ja pysäyttämällä kuvaruutu 3-6 minuutiksi piirtämisen ajaksi. Voit myös harjoitella ihmisen piirtämistä perheenjäseniä mallina käyttäen. Tutki mittasuhteita, valoja ja varjoja.  Opettaja kertoo croquis-piirtämisestä eli nopeasti ihmisen minuuttipiirtämisestä oppitunnilla.

  • Luonnostele jokin Lassi Luntenius -tarinan tapahtuma. Etsi netistä mallikuvia esim. Oulu-näkymiin, ihmishahmoihin, maisemiin. Voit yhdistellä erilaisia mallikuvia piirroksessasi tai käyttää piirtämiäsi croquis-piirroksia hiilipiirroksen lähtökohtana. 
  • Tee luonnosten jälkeen mustavalkoinen hiilipiirros jostakin Lassi Lunteniuksen tarinan tilanteesta valkoisen litoposteripaperin karkealle puolelle. Voit käyttää myös lyijykynää työsi luonnosteluun ja tekemiseen. Hiiltä sormella levittämällä saat aikaiseksi hienoja valöörivaihteluja. Voit piirtää piirroksen laitaan tummuusasteikon ”valöörimadon”, jolla osoitat, että osaat tehdä eri tummuusasteita. 
”Hän pieksää poikaa päähän porttikongin hämärässä viisi tahi kuusi kertaa lyhdyllään, niin että poikaparka juoksee ulvoen tiehensä” Emmin hiilipiirrosharjoitus.

Tarina on tapahtunut jouluaattona Oulun kaupungissa, kauan, kauan aikaa tätä ennen – niin kauan aikaa, että juttu mahtaa olla tosi, koska esi-isämme täyttä totta sen uskoivat. Oululainen haudankaivaja Lassi Luntenius oli häijynkurinen, kateellinen ja tuiman näköinen mies – ihmisiä pakeneva jörö, joka ei menestynyt kenenkään muun kuin itsensä ja wanhan potellinsa kanssa. Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle. Hän pieksää poikaa päähän porttikongin hämärässä viisi tahi kuusi kertaa lyhdyllään, niin että poikaparka juoksee ulvoen tiehensä. Ilkeä ja synkkä haudankaivaja on vahingoniloinen ja juo hautausmaalla potelistaan ruplan rommia. Äkisti hän huomaa piippalakkisen mörön, pelottavan keijukaishaamun.

Eräällä hauta kiwellä juuri hänen wierellään istui kummallinen olento, jonka näöstä Luntenius heti huomasi, ettei se kuulunut tähän maailmaan. — Hän istui aiwan järkähtämättömänä; kielensä riippui ulkona, ikäänkuin pilkan wuoksi, ja hän irwisteli Lassille niin ilkeästi, kuin waan möröt osaawat sitä tehdä.

Kummituksen nauraessa Luntenius näkee kirkon akkunain yhtäkkiä kaupungissa niin valaistuvan, kuin jos tuhansia kynttilöitä oli siellä sytytetty. Urkujen soidessa kirkosta kömpii joukoittain hautakivillä hyppiviä pahaenteisiä keijukaisia.

Jasmiinan hiilipiirrosharjoitus ”Jouluaaton pimeys”

“Jo alan peljätä, että nuo ystäwäni tahtowat sinua omakseen”, sanoi keijulainen ja pudotti kielensä wielä pitemmälle suusta ulos – ja hirwittäwä kieli se olikin. Pääpöppö riuhtaisee Lunteniuksen hautaholviin, jossa hänelle juotetaan väkisin leimuavaa juomaa. Lassin silmistä valuvat vedet ja karmeat keijukaiset potkivat häntä kipeästi useaan otteeseen.

Pöppö näyttää jouluyön aikana opetukseksi tälle kelwottomuuden ja kateuden miehelle muutamia maalikuvia, näkyjä onnellisen ja iloisen perheen ruokahetkestä, rakastetun lapsen tunteikkaasta kuolemasta, isän ja äidin vanhuudesta ja viljavasta luonnon kauneudesta Oulun Merikosken rannoilla, jotka sulattavat Lunteniuksen paatuneen sydämen jouluaamuksi.

Ainon hiilipiirrosharjoitus. “Jo alan peljätä, että nuo ystäwäni tahtowat sinua omakseen”, sanoi keijulainen

Dickensin Saiturin joulu -kirjan tarinan tapaan kyyninen Luntenius ymmärtää Oulun kirkkomaalla joulupäivän valjettua, että kun hän asetti kaikki pahat puolet maailmassa sen hyviä puolia wastaan, niin hän tuli siihen päätökseen, että maailma, jossa elämme, kuitenkin on hyvä ja soma maailma.

Ruplan rommia runsaasti maistellut Lassi Luntenius herää jouluaamun valjetessa Oulun kuuraiselta kirkkomaalta, ja hänestä on tullut uusi ihminen. Kuitenkin häntä peljätti, että kaupungissa tehtäisiin pilkkaa hänen katumuksestaan ja mielenmuutoksestaan. Hän epäröi wähän aikaa ja sitte kääntyi hän toiselle suunnalle, hakemaan elatustaan mistä hyvänsä.

Kun hän kymmenen vuoden kuluttua palasi keppikerjäläisenä, leinitautisena, mutta nöyränä ja alamaisena vanhuksena takaisin kotiseudulleen, hän kertoi tarinansa kirkkoherralle, joka kertoi Oulun pormestarille, ja lopulta tarina levisi kaikkien tietoon.

Moraalitarinan opetuksena kirjoittaja Mellin alleviivaa viinan kiroja erikoisesti jouluaikaan ja erakoituvan synkkää mieltä: Juttu on siis opettavainen siten, että jos joku ihminen joulu-iltana käwelee nirppaana ja äreänä ja juopi yksinänsä, niin hän ei woi hiukkaakaan paremmin, jos wäkewä juoma on waikka yhtä monta pykälää wahwaa, kuin jota Lassi sai keijulaisten kellarissa.

”Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle.” Alvan hiilipiirrosharjoitus.

Lassi Luntenius –työ osoittautui minulle haastavammaksi. Minulla ei aluksi ollut hajuakaan, mitä aikoisin piirtää. Tiesin kuitenkin, että haluaisin Oulun tuomiokirkon taustalle, joten aloin sommittelemaan ja miettimään enemmän tarinan juonta. ​Ensin mietin tarinan kohtaa, jossa Lassi on Oulun kirkkomaalla ja juo ruplan rommia. Aloin jo kuvittamaan, kun minuun iski toinen idea ja päätin jättää sen hetkisen työn sikseen.​ Etsin netistä mallikuvia ja päädyin loppuen lopuksi kuvittamaan seuraavan tilanteen: ”Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle.”

”Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle” Kaislan hiilipiirrosharjoitus.
Essin hiilipiirrosharjoitus
”Pöppö näyttää jouluyön aikana opetukseksi tälle kelwottomuuden ja kateuden miehelle muutamia maalikuvia, näkyjä onnellisen ja iloisen perheen ruokahetkestä, rakastetun lapsen tunteikkaasta kuolemasta, isän ja äidin vanhuudesta ja viljavasta luonnon kauneudesta Oulun Merikosken rannoilla, jotka sulattavat Lunteniuksen paatuneen sydämen jouluaamuksi.” Eerika

KU1- kurssin tavoitteena on, että opiskelija

● tutkii kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin sisältöjä, ilmiöitä, prosesseja ja toimintatapoja käyttää kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin keinoja kuvailmaisussaan ja tekee omakohtaisia ratkaisuja

● tarkastelee omia ja muiden kuvakulttuureja sekä taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisia ilmiöitä

● tutkii kuvataidetta ja muuta visuaalista kulttuuria yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista itsenäisesti ja ryhmän jäsenenä tarkastelee erilaisia kuvia teoksen, tekijän ja katsojan näkökulmista kuvatulkinnan menetelmiä käyttäen

● ymmärtää kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin merkityksen omassa elämässään, yhteiskunnassa ja globaalissa maailmassa.

Keskeiset sisällöt

● omat kuvat identiteettien rakentajina, kulttuurisen moninaisuuden ilmentäjinä ja kulttuuriperinnön uudistajina

● vaikuttaminen omissa ja muiden kuvissa, taiteessa, mediassa ja muissa ympäristöissä

● erilaiset käsitykset taiteesta ja muusta visuaalisesta kulttuurista

● kuvataiteen käsitteistö, kuvatyypit ja kuvastot kuvalliset, sanalliset ja muut kuvatulkinnan keinot

● taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaiset ilmiöt

KU2-kurssilla tutustuttiin graafiseen suunnitteluun runokuvitustehtävän avulla. Jokainen kurssilainen sai käyttöönsä monistetun sivun koulun entisen oppilaan kirjailija V. A. Koskenniemen nuoruuden teoksesta Onnen antimet tai nuoren Mika Waltarin kirjasta Yksinäisen miehen juna. Tehtävänä oli tehdä sivulle sattuneista sanoista runo ja siihen runon tunnelmaa korostava kuvitus.

Tekstin saattoi lisätä tietokoneella tai käsin fontteja ja asettelua pohtien. Miten kuva teksti tukevat toisiaan? Tutustuimme KU2-kurssilla myös lyhyesti tunnetuimpiin suomalaisiin kuvittajiin ja mainosgrafiikkaan.

Hertta-Ilona, Vieras kaupunki, kielletyt polut
Kasper Lumihiutaleiden keinuessa
Akseli Matalia hämäriä huoneita
Miro Levoton väsymys
Aivan kuin ohut verho​
olisi vetäytynyt​
hänen kosteiden silmiensä eteen.​
Pienet neulannupit sekaantuvat.​
En millään tahdo miettiä aikaa, ​
joka on äkkiä ohitse livahtanut.​
Eroamme.

Katariina
Hanna Matkustajat jatkavat matkaansa
Kuva, joka sisältää kohteen teksti, liitutaulu, valokuva, istuminen

Kuvaus luotu automaattisesti
Saaga Annamme mielikuvituksemme lentää
Anita Kävelen illalla yksin
Oona Tuijotan auringon punaiseksi polttamia kukkuloita

KU3- ja KU12-kursseilla elettiin loka-marraskuun pimenevät illat jännittävissä tunnelmissa, kun yhtenä kurssin aihepiirinä olivat paikalliset, perinteiset kummitusjutut. Kummitustarinoita kyseltiin isovanhemmilta ja kotiväeltä, mutta lähtökohtana oli myös kuvisopen kirjoittama kirja Gunilla ja kummat kertomukset – kummitusjuttuja Pohjois-Pohjanmaalta. Kansainväliselle Halloweenille saatiin perinteisistä uskomuskertomuksista paikallishistoriaa ja kotiseututuntemusta opettava vastapaino.

Merituuli: Kipinänkylän kirous, sekatekniikka KU3-kurssilla

Merituulin kuvitusharjoitus liittyy hänen kuulemaansa kummitustarinaan 1800-luvulta. Työssä on yhdistetty hienosti perinteisin tehtyä kuvaa valokuvaan ja käsitelty kokonaisuutta kurssilla opeteltujen kuvankäsittelyohjelmien avulla. Toteutin pääosin työni sähköisesti GIMPillä. Halusin kuitenkin tehdä jollain perinteisellä tekniikalla työhöni jotain, joten päätin maalata akryylimaaleilla julisteen etualalla olevat hevoskärryt, jonka kyydissä ovat tarinan äiti ja lapset. Lisäksi tein piirsin tussilla tarinassa esiintyvän hahmon varjon, jonka sijoitin talon seinään. Olen tyytyväinen akryylimaaleilla tekemääni hevoskärryn ja sen kyydissä olevaan äitiin ja kahteen lapseen, joiden päät näkyvät takaapäin. Tussipiirrokseen käytin korkeintaan 5 minuuttia, mikä näkyy myös sen ulkonäössä. En kuitenkaan halunnut käyttää tähän aikaa, koska sijoitin sen valmiiseen kuvaan niin pieneksi sekä pystyin parantelemaan sitä vielä GIMPillä. (hahmon sormet ovat aivan järkyttävän näköiset, mutta onneksi sain niistä ihan ok näköiset GIMPin avulla. Pyrin ottamaan kuvan  myös varjoisessa paikassa, jotta itse kuvaan ei tulisi valoläikkiä. :D) Otin vielä netistä pelottavan näköisen taivaan työhöni, koska taivas muutoin olisi ollut mielestäni liian pliisu.

Annan kuvitus perustuu hänen kuulemaansa oululaiseen kummitustarinaan.

Internetistä löydetty oululainen kummitustarina muuntui Annan käsissä upeaksi akvarelliksi.

Iidan perinteisin tekniikoin tehdyssä julisteessa on tekstin ja kuvan yhdistely onnistunut hienosti. Kuvitus toimisi vaikka kirjan kantena.

Työskentely sujui hyvin ja oli mukavaa. Olen melko tyytyväinen julisteeseen. Värimaailmasta tuli hieman liian punertava ja kirkas. Harmaampi taustaja murretummat ja tummemmat sävyt olisivat tehneet tunnelmasta aavemaisemman. Tein myös oikeanpuoleisen metsän märkää märälle, mutta vasemmalle puolelle unohdin kastella paperia ensin, joten metsä näyttää hieman epäsymmetriseltä.​

Minusta kurssi oli hyvä ja tehtävät mukavia. Yllättäen suosikki tehtävikseni tuli lopulta fotomaraton ja kuvankäsittelytehtävä perinteisen maalaamisen sijaan. Oli mukava testata jotain erilaista ja ulkona tehty fotomaraton oli suosikki tehtäväni. Opin valtavasti kuvanmuokkauksesta ja opin jopa pitämään siitä, alun pienistä tuskailuista huolimatta! Iida

Ainon maalauksessa on kuvattu soitollaan koko perhettä hätkäyttävä kello. Kukkatapetissa näkyy taitava siveltimenkäyttö ja värien hallinta.

Kummituksia ja kummajaisia -julisteeseen valitsin aiheeksi isomummuni vanhan kellon. Kello on ollut vanhemmillani nyt yli 20 vuotta ja he eivät ole koskaan vetäneet sitä. Silti kello soi aina tasaisin väliajoin ja vitsailemme silloin, että Maija-mummu tuli taas kylään. Työ on tehty kokonaan akryylimaaleilla.

Opin kurssilla kuvankäsittelyä. Olin aiemmin jo käsitellyt kuvia melko paljon puhelimella, mutta gimpoli minulle uusi työkalu. Tulevaisuudessa osaan siis hyödyntää apunani myös gimpiä, enkä vain puhelimeen ladattavia sovelluksia. Aino

Paikallishistoria kutkuttaa. Sennin kuvankäsittelyssä Franzenin talo näyttää uhkaavalta. Tummat pilvet tuovat kuvaan dramatiikkaa. Kurkkiiko ikkunoista joku?
Alin kuvankäsittelyssä on ajankohtainen aihe. Koko kurssin yllä häilyi uhka etäopetukseen siirtymisestä. Onneksi koronatilanne salli kurssin käymisen lähiopetuksessa.

Oulun Lyseon lukiolla on perinteinen ja komea grafiikan prässi, jota hyödynsimme akvarelligrafiikkaa kokeillen. Lähtökohtana kuville oli jokin taideteos, josta saattoi tehdä oman version grafiikan tekniikoin, uutta tekniikkaa kokeillen. Vedostaminen olikin lukiolaisporukallemme aivan uutta.

KU12 kurssi oli kokonaisuudessaan mukava ja kivaa vaihtelua muiden tuntien seassa. Kurssilla innostuin jopa hieman taidegrafiikasta ja saatan kokeilla sitä vapaa-ajallani. Mielestäni tehtäviä oli sopivasti, mutta olisi voinut olla mukava tehdä jokin yksi iso työ kurssin aikana, mikä ei valitettavasti ollut koronatilanteen epävakauden vuoksi mahdollista. Osallistuin tunneille ja käytin ajan hyödykseni tehokkaasti. Otin vastaan haasteita ja työskentelin koko kurssin aikana vieraita tekniikoita käyttäen. A

Tällä kurssilla (KU3) tehtäviä oli hyvä määrä ja niihin oli varattu hyvin aikaa. Tunnin alussa käydyt rupattelutuokiot olivat ainakin minulle hyödyllisiä, koska ne usein sisälsivät hyviä esimerkkejä ja inspiraatioita sillä hetkellä tehtyihin töihin. Mielestäni ehdottomasti hyödyllisimpiä tehtäviä olivat GIMP harjoitukset! M

  • Median vaikutuskeinoista ollaan puhuttu enemmän tai vähemmän jokaisella äidinkielen, englannin, kuviksen yms. kursseilla, joten koin tämän kurssin (KU3) syventävänä ja kertaavana, enkä ehkä niinkään uutena tietona. Oli kuitenkin hyödyllistä tutkia asiaa nimenomaan kuvataiteen näkökulmasta. Oli myös kivaa nähdä esimerkiksi kuvankäsittelyyn liittyviä asioita. Opetus oli todella mielenkiintoista. Pidin, siitä että tuntien aikana tuli oikeastaan koko ajan jonkinlaista luennointia, ja sitä voi sitten seurata samalla kun tekee työtään. Ryhmätyötä oli hauska tehdä, niitä pitäisi olla kuvistunnilla aina, sillä vapaat kädet ja kaverin kanssa ideointi on parasta. Kaikki kurssin työt olivat mielestäni hauskoja. Aava

Kolmas jakso alkoi etäillen ja tietokoneen ääressä tulee vietettyä tunti jos toinenkin. Lähden taikamatkalle Merikosken siltojen alle ja ota pieni pakomatka arjen keskellä. Koe virkistävä valo ja energisoivat värit talven pimeydessä! Teos on esillä 19.11.- 13.12.2020

Kolmannen jakson alussa joulukuu on pimeimmillään. Lähde värikkäälle happihyppelylle ulos Pokkitörmän tienoille Lyskan maisemiin! Oulun yliopiston opiskelijoiden toteuttama Sillan salaisuus -valotaideteos on käytännöllisesti katsoen kuvisluokkamme ikkunan alla.

Sillan salaisuus -teoksessa graffitteja täynnä olevan Pokkitörmän alikulun kaiteesiin on asennettu 21 valaisinta, jotka luovat taianomaisen vaikutelman kylmään betoniin. Käden mitan päässä kohisee Oulujoen haara ja tumma vedenpinta kimaltelee väreissä.

Oulun yliopiston opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat valoteoksen osana valaistussuunnittelun koulutusta. Koulutus on osa Oulun yliopiston ja Savonia ammattikorkeakoulun toteuttamaa OSAaValo – Valaistusosaaminen pohjoisen vetovoimana -hanketta (2019–2022). Valaistus nostaa esille sillan arkkitehtuuria sekä saa inspiraation värikkäistä graffiteista, jotka heräävät eloon kokonaisvaltaisena värikokemuksena. Valo elää kulkijan kanssa ja kuvastaa aikaa, joka elämässä matkataan. Valoteos on orgaaninen ja seuraa luonnollista rytmiä, joten voit saada eri aikoina reitillä kulkiessasi erilaisen valokokemuksen. Teos koetaan kevyenliikenteen reitillä Merikosken sillan alla (Pokkitörmän alikulku). Voitko kokea useita eri valotilanteita eri aikoina.

Sillan salaisuus -teoksen taustalla: OSaaValo on Oulun yliopiston ja Savonia ammattikorkeakoulun ERS-hanke, jossa kehitetään pohjoista valaistusosaamista paikallisten ELY- keskusten tuella.

Blog Stats

  • 162 270 hits