You are currently browsing the monthly archive for helmikuu 2013.

KU2-kurssilla vieraili Raahen kaupungin kaavasuunnittelija Mathias Holmén kertomassa arkkitehdin opinnoista, ammatista ja Raahen lukion ympäristön myllerryksestä. Kuvisluokan ikkunasta on voinut seurata uuden monikerroksisen asuintalon kohoamista. Työkoneet ovat tehneet uusia teitä ja kaivaneet perustuksia rakennuksille.

Lukion vieressä rakennetaan. Maakerrosten alta paljastui tiilisiä rakenteita.

Arkkitehdiksi voi opiskella Aalto yliopistossa arkkitehtuurin laitoksella, Tampereen teknillisessä yliopistossa rakennetun ympäristön tiedekunnassa ja Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa, Mathias sanoo. – Kuviksesta saa hyvät valmiudet arkkitehdin opintoihin. Opintoihin sisältyy luentoja, harjoitustöitä, tenttejä, opintomatkoja jne… mutta myös paljon omaa tekemistä: jo lukio-opinnoista tuttua kuvankäsittelyä, värioppia, pienoismallien rakenteluprojekteja jne. 

Työnkuva on moninainen. Arkkitehti piirtää pohjapiirroksia ja julkisivuja, kuten usein ajatellaankin, Mathias sanoo. – Mutta arkkitehti voi toimia myös teollisen muotoilun parissa tai kaupunkisuunnittelun piirissä uusia asema- ja yleiskaavoja suunnitellen.

”Valo herättää tilan eloon” Oppitunnin aikana kaavasuunnittelija näytti lukiolaisille mielenkiintoisia esimerkkejä opintoihin liittyneiltä ekskursioilta Tanskasta ja Japanista.

– Arkkitehti havainnoi ympäristöä kaikilla aisteilla, Mathias sanoo. Luonnon arkkitehtuuri, valon tutkiminen, rakennusmateriaalit ja akustiikka jne. ovat osa arkkitehtuuria. Ihmisen mittakaava ja kaupungin rytmi (hiljaiset tilat ja hektiset alueet) tulivat hyvin esille Mathiaksen esimerkkivalokuvissa.

Oppitunnilla nähtiin mm. Raahen alueen asemakaavaluonnoksia, joihin voi tutustua kaupungin verkkosivuilla. Raahessa viime vuosina on työllistänyt mm. sataman asemakaava, tuulivoima-alueiden kaavoittaminen ja uusienasuinalueiden suunnittelu.

Arkkitehtuuri ja kaupunkirakentaminen on kerroksellista. Kaupungin laajeneminen voi tapahtua tiukan suunnitelmallisesti tai orgaanisesti. Raahen 1800-luvun alun tiukka ruutukaava uudisti kaupungin 1810 tapahtuneen palon jälkeen. Toisaalla, esim. Italian Siennassa, kaupunki on kasvanut orgaanisesti hiljalleen laajentuen.

Raahen lukion rantaa yli sata vuotta sitten. Gellinin paviljonki näkyy vanhassa postikortissa.

Raahen lukion rantaa yli sata vuotta sitten. Gellinin paviljonki näkyy vanhassa postikortissa.

Myös Raahessa on runsaasti historiallisia kerrostumia: lukiolaisten pyöräparkin alta kaivautui esiin syksyllä 2012 vanhan oluttehtaan tiilirakenteita. Gelmannin paviljonki ja Korppilan virvoitusjuomatehdas ovat sijainneet lukion lähistöllä ennen lukiorakennuksen (rak. 1958) valmistumista.

Raahen lukiolaiset osallistuivat Raahen ystävyyskaupunkien valokuvanäyttelyn järjestelyihin. Föreningen Norden,  Skellefteåsta järjesti näyttelyn, jonka aiheena oli ENERGI – ENERGIA. Osallistujia valokuvanäyttellyyn tuli Mo i Ranasta (Norja), Skellefteåsta (Ruotsi)  ja Raahesta.

Nyt jo ylioppilaaksi kirjoittaneiden Raahen lukiolaisten Emman, Janitan ja Titan energiset valokuvat kiertävät edelleen näyttelyissä kolmessa maassa ja olivat esillä syksyllä 2012 lukion käytävällä.

Janitan kuvamaa energiaa Raahen rannoilta.

Janitan kuvamaa energiaa Raahen rannoilta.

Valomaalaus

Emman valomaalaus. Nuorekasta energiaa Raahen yöstä.

Titan kuvassa energiaa saadaan suoraan tuulivoimasta.

Titan kuvassa energiaa saadaan suoraan tuulivoimasta.

Penkkarit vietettiin perinteiseen tapaan Raahen lukiolla. Paikallislehti otsikoi penkkariartikkelin: hyvästi perinteiselle oppitunnille. Lukion tutoreita voi jälleen kiittää onnistuneista penkkarijärjestelyistä, joita oli tehty koulupäivän päätteeksi voimia säästämättä.

Raahen lukion penkkarit 2013

Wanhat 2013

Wanhojen tanssien graafisen käsiohjelman suunnitteli Henna. Wanhat tanssittiin Raahen liikuntahallilla kahteen kertaan klo 13.15 ja klo 18.00. Vuosien tauon jälkeen myös yleisö pääsi tanssimaan wanhojen kanssa hitaan valssin pyörteissä. Paikallislehti Raahen Seutu oli paikalla juhlahumussa julkaisten komeita kuvia tanssivista pareista.

Wanhat 2013

KU9 Kuvanveisto ja keramiikkakurssilla tutustutaan kolmiulotteisen työskentelyn perinteisiin menetelmiin ja kuvanveiston historiaan. Pääasiallinen työskentelymateriaali on savi. Tutustuimme myös keramiikan lasittamiseen, kokeileviin taidemuotoihin ja kuvanveiston poikkeuksellisiin materiaaleihin.

Savityöskentelyä harjoiteltiin tekemällä Egyptin taiteesta tuttu kanooppiastia. Tällä kertaa säilytysruukku säilöi tekijänsä salaisuuksia. Salaisuutta vartioi kansiosaan tehty hahmo.

Jennan Kobra-aiheisessa kanooppiastiassa kimaltelee kulta.

Jennan Kobra-aiheisessa kanooppiastiassa kimaltelee kulta.

Aiheena oli tehdä kanooppiastia Egyptin taiteeseen liittyen ja kobra oli ensimmäinen eläin mikä Egyptistä tuli mieleen. Tein ensin yhtenäisen, onton ruukun makkaratekniikalla ja leikkasin sitten päälyosan pois. Muokkasin päälyosasta kobran pään ja lisäsin ruukun kylkiin savipötköjä kobran vartaloksi. Kun kaikki osat oli kiinnitetty paikoilleen ja muotoiltu, painelin saveen pieniä kuvioita. Kuivumisen ja polton jälkeen maalasin käärmeen mustaksi ja kuviot kultaisiksi. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Jenna

Kanooppeja lukion käytävällä

Kanooppeja lukion käytävällä

Meijun kanooppiastiassa murisee puuma.

Kurssin kuluessa jokainen harjoitteli dreijaamista. Dreijaaminen vaatii käden ja silmän koordinaatiota. Vuosien dreijauskokemuksen jälkeen pystyy hallitsemaan savea – meidän harjoitteluissa savi hallitsi dreijaajaa, mutta sinnikkään työskentelyn jälkeen syntyi useita komeita kulhoja.

”Kun yhdistää muiden pois heittämiä tavaroita, ne heräävät eloon, ikään kuin henkisesti, mikä ylittää sen elämän, mihin ne on alkujaan tarkoitettu.” Louise Nevelson 

Kurssin lopputyötehtävävaihtoehtoja oli kolme, joista sai valita mieleisimmän. Opettajallekin uusi tuttavuus Louise Nevelson, innoitti tekemään upeita reliefejä hylätyistä esineistä. Esineet aseteltiin alustalle ja harkitun sommittelun jälkeen kokonaisuus spreijattiin yhdenmukaiseksi.

Pian esinekooste kiiltää metallinhohtoisena.

Pian esinekooste kiiltää metallinhohtoisena.

LONTOO       Lopputyöni aiheena on reliefi eli korkokuva, ja sen koko on n. 50×50 cm. Työhön on käytetty paljon tulitikkurasioita, ja ne rajaavat työssä tietyn alueen. Huomio kiinnittyy keskellä olevaan Lontoon Big Ben -tauluun, jonka ympäriltä löytyy kuulia. Tulitikkurasioista voi löytää kaikenlaista aina pyykkipojasta suklaamunasta löytyneisiin pieniin leluosasiin asti.  Tulitikkurasioiden ulkopuolella on jäniksiä loikkimassa, ja ympäriltä löytyy myös vanhoja tölkin klipsejä heiteltynä maahan. Työ on värjätty kromin värisellä spraymaalilla. Pia

Jonnan ja Sindren esinekooste on rakennettu itse tehtyyn syvennykseen.

Jonnan ja Sindren esinekooste on rakennettu itse tehtyyn syvennykseen.

Barbie-jou    Ajatus oli tehdä reliefi itse tehtyyn kaappiin. Ajatus muuttui käytännöksi helposti ja lisää ideoita sisällöstä pulpahteli kuin kärpäsiä kakkaläjään lämpimällä säällä. Täytimme kaapin rikkinäisillä joulukoristeilla aloittaaksemme jostain. Kiinnitimme tavarat työhön kuumaliimalla. Jatkoimme tyhjäksi jääneen tilan täyttämistä sekalaisilla kuvisluokan romuilla kuten ruokailuvälineillä ja pienillä leluilla. Toisen tekijän pakkomielle barbie-nukkeensa otettiin myös huomioon ja barbie sai paikkansa työn keskiöstä. Työn tekeminen oli kokeilumielistä ja hauskaa ja poltti. Lopuksi maalasimme työn spray-maalilla pinkiksi ja piristimme alastonta barbieta glitterillä nykytaiteen tyyliin.  Sindre ja Jonna    

Reliefejä esillä lukion käytävällä.

Reliefejä esillä lukion käytävällä.

Mirkan reliefissä on pyöreitä ja kulmikkaita muotoja.

Jenna teki upeita valusavitöitä kipsimallineen avulla. Valusavi on ollut kuvisluokassa usein ahkerassa käytössä ja kuviksen blogissa on runsaasti kuvia valusavitekniikalla tehdyistä oppilastöistä aiemmilta vuosilta. Jennan työ on tehty harkittuun sydämenmuotoon.

Valusavitöitä voi tehdä kipsimallineen avulla ison sarjan.

Valusavitöitä voi tehdä kipsimallineen avulla ison sarjan.

Sydänkulhot  Tein lopputyönä sydänkulhoja valusavesta. Kulhojen teko oli aika monivaiheista. Ensin tein kipsimuotin, jonka kuivuttua aloin tekemään varsinaisia kulhoja. Kaadoin valusavea kipsimuottiin, jossa kulhon reunat alkoivat hiljalleen muodostua kun kipsi imi savesta kosteutta ja odotin noin oppitunnin ajan. Sitten kaadoin ylimääräisen valusaven pois muotista. Seuraavana aamuna sain aina ottaa edellisen kulhon muotista ulos ja kaataa uutta savea muottiin. Viimeistelin kulhot märällä sienellä ennen kuivumista ja raakapolttoa. Raakapolton jälkeen lasitin kulhot ja menivät vielä lasituspolttoon. Tällä tekniikalla sain uuden savikulhon kuivumaan joka päivä.

Kulhojen väritystä mietin aika pitkään ja hartaasti. Olisin ehkä halunnut tehdä jotain erikoisen värisiä, mutta toisaalta valkoiset ja mustat sopivat parhaiten sisustukseen kuin sisustukseen, joten päätin tehdä niistä sellaisia. Ajattelin myös, että kulhot voisi järjestää viiden kulhon rykelmään, jolloin ne yhdessä näyttäisivät aika hienolta. Vaikeinta koko prosessissa oli kulhon mallin miettiminen ja sen toteuttaminen kipsimuottiin niin, että kulhoista tuli mahdollisimman symmetrisiä ja tasapintaisia. Jenna

Jennan valusavisydämet. Upea esinesarja olisi muodoiltaan valmis vaikka teolliseenkin tuotantoon.

Jennan valusavisydämet. Upea esinesarja olisi muodoiltaan valmis vaikka teolliseenkin tuotantoon.

Tapion onkija

Haa! Sadan euron seteli koulun käytävällä, nappaanko kiinni? Syöttinä toimiva seteli on arvoton, nollia täynnä. Sininen, kravattikaulainen hahmo istuu kärsivällisesti onkimassa hyväuskoisia. Veistoksen väri hehkuu kuin kuuluisa Yves Kleinin sininen.

Syötti

Asioiden Kalastaja?  Työn idea kehittyi vähän hassusti. Alun perin idea oli tehdä vain joku tavallinen mitään ajatuksia herättämätön vihreä ”kuu-ukko/marsilainen” kalastamaan. Aloin tehdä verkosta mallia joka pysyi kutakuinkin samana. Mutta tuli mieleen että kai sen pitäisi olla jotenkin ajatuksia herättävää. Mistä ihmiset usein puhuvat, ystävien kanssa tai julkisesti? Rahasta tai politiikasta. Ongessa siis 0€ seteli. Ja hahmon värityksestä ja yksityiskohdista ja koko työstä ylipäätään tuli ”abstraktimpi” jotta tulkinnalle jäisi vähän enemmän tilaa. Sinisen värin ja valkean solmion voisi yhdistää myös useampaan eri asiaan, vaikka Suomeen tai Kreikkaan. Minulle on ihan se ja sama mitä ihmiset ajattelevat työni takia kunhan jotain. Tapio

Marjan ja Lauran tuikkukuppi

Ikkunakoriste. Saimme idean aiheeseemme kurssimonisteesta. Päätimme tehdä tuikkukupin, josta roikkuu värikkäitä koralliriutan kaloja. Ideana oli, että kynttilän valo heijastuisi tuikkukupin reiístä väloa kalojen lasitettuun pintaan. Aloitimme työt kalojen tekemisellä savesta. Aluksi tarkoituksena oli tehdä viisi kalaa, mutta kasi halkesi saven kuivuttua. Muihin kolmeen kalaa painelimme pieniä lasihelmiä pyrstöön ja eviin. Lopputuloksesta ei voinut tietää etukäteen ja yksi kala meni pilalle lasituspoltossa, kun kalaan tehty reikä meni umpeen. Tuikkukupin teimme savesta makkaratekniikalla. Saven kuivuttua muotoilimme kupin haluamaamme muotoon. Lopuksi teimme tuikkukuppiin reikiä, joista kynttilän valo tulisi ulos. Lasitimme kalat punaisella lasitteella ja tukkukupin sinisellä. Tuikkukupin lasitus onnistui, mutta vielä tuli mutkia matkaan, kalat jäivät lasituksessa toisiinsa kiinni. Irrotettuamme kalat toisistaan, niistä irtosi hieman lasitetta, mutta emme antaneet sen häiritä. Lopuksi kiinnitimme kalat naruilla tuikkukuppiin. Kalojen naruihin lisäsimme helmet koristeeksi. Teimme myös pienen ripustuslenkin helmien koristelemana, josta tuikkukupin saa roikkumaan. 

Lopputulokseen emme ole kovin tyytyväisiä, koska olisimme voineet tehdä työn huolellisemmin, mutta aika ei riittänyt uusien kalojen tekemiseen. Marja ja Laura.

Blog Stats

  • 160 998 hits