You are currently browsing the monthly archive for elokuu 2014.
Raahessa järjestettiin Taiteiden yö perjantaina 22.8.2014. Kaksi lukion KU1-ryhmää osallistui alkuillasta järjestettyihin Galleria Myötätuulen näyttelyavajaisiin. Näyttelyssä on 26.9.2014 asti esillä Paula Blåfieldin veistoksia ja Tuija Arina-Sundelin taidegrafiikkaa ja öljymaalauksia. Tutustuimme näyttelyavajaisten tapoihin ja kuuntelimme avajaispuheen, sekä Raahen runoseuran Liisa Männistön esityksen.
– Näyttelyn avajaiset olivat täysin uusi kokemus. Taideteokset olivat mielenkiintoisia. Kävin myös tuolinäyttelyssä Kruununmakasiinimuseossa ja kirpputorilla.
– En ole käynyt ennen taidenäyttelyissä. Kokemus oli kiva. Työt olivat hauskoja, värikäitä ja hienosti tehtyjä. Opin miten monipuolista taidetta on. Taiteiden yönä kävin myös museossa.
Runoutta taiteiden yössä. Galleria Myötätuulen näyttely avattiin 22.8.2014.
Miten puhua kuvista tai taiteesta? Lukiolaisten KU1-kurssialaiset harjoittelivat kuva-analyysiä oppitunnilla ennen taidenäyttelyvierailua. Kuvailu, analyysi ja monipuolinen tulkinta antavat aiheita kuvista keskusteluun, ennenkuin muodostaa mielipiteensä ja arvottaa taideteoksen.
Gallerian värikkäimpiä teoksia on Arina-Sundelin Värit kreikkalaisina jumalina -teos, jonka tulkinnassa oli apua kreikan myyttien tuntemisesta. Minkä väriseksi kuvittelisit Narkissoksen tai uneen liitetyn Hypnoksen? Kreikan myytit elävät Suomen taidehistoriassa ja edelleen nykypäivän kirjallisuudessa, musiikissa ja kuvataiteessa. Arina-Sundelin Ekho oli saanut ihmiskasvot ja kuvistunnilla tutuksi tulee symbolistinen Vallgrenin Kaiku -veistos vuodelta 1887.
Lukiolaisten kanssa huomasimmekin, että tarvitaan tiettyä yleissivistystä taideteosten taustojen avaamiseen. Jääkiekkopelin säännöt, pelitermit ja pelaajien historia on hyvä tietää, jotta ottelun seuraamisesta saa täyden nautinnon, sama koskee taidenäyttelykokemusta. Teoksiin liittyvän kulttuurihistorian tunteminen ei kuitenkaan ole teosten tulkinnalle välttämätöntä – teosta voi tulkita omista lähtökohdista käsin. – Näyttelyavajaiset olivat hyvin mielenkiintoiset ja taiteilijoiden työt olivat omaperäisiä. Taide on vaikeaa tulkita, kirjoitti eräs KU1.-kurssilainen näyttelypalautteessaan.
– Maalaan, koska se on niin älyttömän mukavaa! sanoi kuvataiteilija Tuija Arina-Sundel näyttelyn avajaisissa. Inspiraatio värikäisiin maalauksiin voi tulla esimerkiksi luontokokemuksista, joissa värit ja valot voivat olla ihmeellisiä. Galleria Myötätuulen näyttelyssä moni lukiolaisista pysähtyikin maalausten ääreen, joiden aiheena oli havainnot rankkasateen jälkeen. Taidokkaat heijastumat vesilätäköissä ja ihmeellinen, mutta uskottava värimaailma välittyi maalauksista hienosti.
Keraamikko Paula Blåfieldin teos Talo on tehty yhteistyössä kirjailija Magnus Lindholmin kanssa. Talon asukkaat ovat persoonallisia ja heistä kertovia lyhyitä tarinoita saattoi lukea teoksiin tutustuessa. Jo veistokset itsessään saivat mielikuvituksen liikkeelle. Kerrostalon hahmoille oli helppo kuvitella värikäs elämänpolku. Olisipa mielenkiintoista olla seuraamassa Talo-teoksen keramiikkahahmojen yhtiökokousta. 😉
Keraamisten kanien kuoro hymisi salaperäistä sävelmää. Jokainen kaneista oli oma persoonansa.
KU1-kurssilaisten kommentteja Galleria Myötätuulen avajaisista:
– Avajaiset olivat yllättävän hienostunut tapahtuma. Taide ei aina ole pelkkiä piirrustuksia ja maalauksia.
– Työt oli outoja. Kävin taiteiden yönä myös museossa.
– Avajaiset olivat täynnä kulttuuria, runoja, keramiikkaa, grafiikkaa ja tauluja. Tämä oli mielestäni mukavaa. Osa töistä oli hienoja ja puhuttelevia, osa töistä oli aika tylsiä. Taidetta on monenlaista. Gallerioissa on erilaisia näyttelyjä. Kävin Taiteiden yössä myös kirjakirppiksellä ja Kruununmakasiinimuseossa katsomassa vanhoja esineitä ja kuuntelemassa musiikkia.
– Oli uusi kokemus, joten en oikein tajunnut taidenäyttelystä. Kävin illemmalla museossa ja mopokerholla Taiteiden yössä.
– Avajaiset olivat onnistuneet ja taiteilijoiden työt olivat mielenkiintoisia. Taide on monimutkaista, mutta hienoa.
– Taidenäyttely oli tylsä. Opin, että taide on outoa, en kokenut mitään.
– Näyttelyavajaiset olivat mielestäni kiva kokemus. Yllätyin positiivisesti sen suhteen. Taiteilijoiden töissä oli selvä idea ja tarina. Pidin siitä. Opin katsomaan ja tulkitsemaan taidetta uudella tavalla.
Silitä minua!
Kiitokset taiteilijoille ja Raahen kulttuuritoimelle, että saimme tutustua näyttelyavajaistapohin ja tavata mukavat taiteilijat.
Näyttely on avoinna 29.9.2014 asti Galleria Myötätuulessa.
Raahen lukion entinen oppilas Mira opiskelee Amsterdamissa kuvataidetta.
Lue Miran vierailusta kuvistunnilla, jolloin hän kertoi opinnoistaan Islannissa. Alla oleva teksti Miran ja Jonin opinteistä on julkaistu viime kevään lukioliitteessä Raahen Seudussa:
Lukioon haku oli minulle aikoinaan päivänselvää: en tiennyt 16-vuotiaana vielä tarkalleen mihin ammattiin haluaisin, mutta tiesin että se tulisi tavalla tai toisella olemaan kansainvälistä joten halusin lukea paljon kieliä ja lukio tarjosi tähän mahdollisuuden. Opiskelin lukion aikana pakollisten englannin ja ruotsin lisäksi kolmea valinnaista kieltä ja nyt jälkeenpäin harmittaa etten valinnut useampaakin kun mahdollisuus oli. Jo lukion aikana meille tarjottiin monta mahdollisuutta käyttää opittuja kieliä käytännössä. Osallistuin kahteen kansainvälisyysprojektiin joiden kautta pääsin matkustamaan ja tutustumaan samanikäisiin oppilaisiin ystävyyskouluissamme Saksassa ja Italiassa. Lisäksi toimin mentorina useille koulun vaihto-oppilaille.
Innostukseni kieliin johtui aina enemmänkin uteliaisuudesta muita kulttuureja kohtaan kuin kielistä itsestään joten jatko-opiskelu niiden parissa ei lopulta kiinnostanut. Lukiosta löysin kuitenkin kuvataiteen joka avasi kokonaan uuden maailman ja josta tuli lopulta elämäntapa. Kävin kaikki tarjotut kuviskurssit savitöistä taidehistoriaan ja valokuvauksesta kankaanpainoon, jonka innoittamana päädyin heti ylioppilaaksi kirjoitettuani Lybeckerille lukukauden mittaiseen tekstiilityöpajaan jossa tutustuttiin tekstiilialan opintoihin.
Heti työpajan loputtua muutin ulkomaille. Aluksi asuin Lontoossa ystävien luona, sitten siivosin kööpenhaminalaista vanhainkotia jonkin aikaa kunnes muutin lopulta Islantiin aikomuksenani viettää siellä vuosi vapaaehtoistöissä. Vuosi venähti kuitenkin neljäksi kun sain töitä ja pääsin opiskelemaan tekstiilitaidetta Reykjavikin kuvataidekouluun. Puolitoista vuotta sitten muutin Alankomaihin jatkamaan opintojani ja yksi tärkeimmistä kriteereistä koulun valintaan oli sen kansainvälisyys: reilusta tuhannesta oppilaasta puolet tulee ulkomailta, noin 60 eri maasta. Luovan alan opiskelu noin monikulttuurisessa ympäristössä on valtavan antoisaa ja valmistumisen jälkeen oppilailla on käsissään koko maailman kokoinen verkosto samanhenkisiä ihmisiä.
Törmään jatkuvasti tilanteisiin joissa huomaan että vähästäkin kielten opiskelusta on ollut hyötyä. Pari lukiossa käytyä espanjan kurssia ovat auttaneet monesti ymmärtämään ranskaa koska kielet ovat samansukuisia. Ruotsia keskinkertaisesti osaavana pystyin heti Islantiin muutettuani pysymään kärryillä keskusteluista ja nyt Alankomaissa sama apu on ollut saksan lukemisesta. Molemmissa maissa pärjäisi helposti pelkällä englannilla mutta paikallisen kielen oppiminen myötä oppii myös ymmärtämään paikallisten tapoja ja mentaliteettia. Monikielisyys ei välttämättä tarkoita sitä että puhuu useaa kieltä täysin sujuvasti vaan se voi olla myös asenne jonka avulla ymmärrys muita kulttuureja kohtaan kasvaa.
Vaikka lukion oppimäärästä on jäänyt mieleeni lopulta vain murto-osa, on kaikkien aineiden opiskelusta ollut omallalaillaan hyötyä; jos ei muuten, niin ainakin tietää mistä ei varmasti ole kiinnostunut. Harva tietää vielä yhdeksäsluokkalaisena mitä oikeasti haluaa seuraavat vuodet opiskella. Lukiossa voi ottaa aikalisän, olla utelias ja kokeilla vähän kaikkea ja kukaties löytää itselleen tulevaisuuden.
Mira valmistui Raahen lukiosta joulukuussa 2007. Opiskelee kuvataidetta Amsterdamissa Gerrit Rietveld Academiessa.
Teoksissaan Mira käyttää vaihtelevia materiaaleja aina villasta ja langoista puidenlehtiin.
Pelisuunnittelija on jokapaikan höylä
Tietokoneen räplääminen on aina ollut se asia, jota olen tykännyt tehdä jo hyvin nuoresta asti. Etenkin graafinen suunnittelu ja pelien pelaaminen oli se juttu. Latasin netistä ohjelmia ja äiti osti pari kirjaa, joiden avulla opettelin 3d-grafiikkaa ja nettisivujen tekemistä. Aikani kun pähkäilin kirjojen kanssa, alkoi tuloksia tulla ja ohjelmat tekivät mitä halusin. Varmaankin taiteilijaurani huipennus oli kun pääsin tekemään Raahen lukiolle lentolehtisen viimeisenä vuotenani!
Lähdin Raahesta armeijan jälkeen melkein kymmenen vuotta sitten. Määränpäänä oli Helsinki ja Adultan Radio- ja Televisio-opiston Pelikoulutus.
Siellä huomasin, että graafiset lahjani eivät olleet lähelläkään sitä tasoa millä pärjäisi oikeasti pelejä tehtäessä – joten suuntauduin pelisuunnittelun puolelle. Osasin aika hyvin vähän kaikkea mitä pelien tekemisessä vaaditaan, joten suunnittelu oli selkeä valinta minulle. Pelisuunnittelija suunnittelee pelin niin, että artistit ja koodaajat tietävät mitä pitää tehdä. Pelisuunnittelijan vastuulla on pelin hauskuus!
Työurani alkoi kesätöissä pelitestaajana Digital Chocolate –nimisessä yrityksessä. Sitten koulun kautta aloitin työharjoittelun pelisuunnittelun harjoittelijana. Työharjoittelun avulla sain jalkani firman oven väliin, ja he palkkasivat minut Junior Game Designeriksi. Siitä etenin pikku hiljaa aina Design Directoriksi saakka. Olen työskennellyt yli 20 pelin parissa ja nykyisin teen töitä Roviolle.
Näin jälkikäteen ajatellen lukiosta on ollut paljon hyötyä myöhemmin elämässä. Matematiikka, fysiikka, englanti, kuvataide, ilmaisutaito ja psykologia ovat pelintekijälle tärkeitä aineita opiskella. Ajattele jos haluaisit olla mukana tekemässä historialliseen tapahtumaan sijoittuvaa peliä, etkä tietäisi aiheesta mitään? Pelisuunnittelijan on osattava ohjelmoida edes välttävästi, joten trigonometrian on syytä olla hallussa. Mikä tekee pelistä hauskan? Miksi ihmiset pelaavat peliäsi? Psykologialla ja markkinointipsykologialla on olennainen osuus suunnittelussa. Pelit ovat yleensä englanninkielisiä, työpaikalla puhutaan paljon englantia, ja nykyinen asuinpaikkanikin on Chicago, joten englannin opiskelusta on todellakin ollut hyötyä!
Tässä vielä pelialasta kiinnostuneille hyviä vinkkejä: pelaa paljon hyviä ja huonoja pelejä, muokkaa tai modifioi muiden tekemiä pelejä, opiskele oleellisia aineita ja lukion jälkeen hae pelialan koulutukseen yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Pidä huolta fyysisestä kunnostasi ja liiku, sillä ala ja siihen opiskelu on paljolti istumatyötä.
Joni Suvanto
Ylioppilas 2005, Raahen Lukio
(Teksti on julkaistu Raahen lukion Lukioliitteesä keväällä 2014)
Joni
Kuvataideoppimista lukiossa 