Visuaalisen kulttuurin muotoja syntyy ja kuolee nopeaan tahtiin. Bongasin elämäni ensimmäiset neulegraffitit Helsingissä. Töhryjen, käsityön ja katutaiteen rajamailla liikkuvasta ilmiöstä olin kuullut jo aiemmin, mutta omin silmin en neulegraffitia ollut nähnyt.  Olin kuvisopettajien koulutuksessa ´Verkoissa ja verkostoissa´, jossa käsiteltiin tietoverkkojen ja sosiaalisen median käyttöä kuvataideopetuksessa. Luentopaikalle siirtyessä törmäsin näihin kaiteeseen kiinnitettyihin lankaputkiloihin. Katutaiteeksi sijoitettuja neulegraffiteja esitellään useissa blogeissa – uusi visuaalisen (nais?)kulttuurin muoto saa yleisöä tietoverkkojen avulla ja leviää uusien harrastajien ilmaisukanavaksi.

Milloinhan tällainen lankailmiö rantautuu Raaheen? Jos olet törmännyt ilmiöön, niin jätä kommentti! Neulegraffitit on melko helppo poistaa katukuvasta – maalatut töhryt tai katutaide onkin kiistanalaisempi ja kallis ilmiö. Stop töhryille -kampanja on pyrkinyt siistimään Helsingin katukuvaa ns. nollatoleranssi-tyylillä. Joidenkin mielestä graffitit ovat urbaaniin kaupunkikulttuuriin kuuluva ikiaikainen, lähes hyväksyttävä ilmiö tai jalostettuna hurjaa visuaalista osamista vaativaa graffititaidetta.

Ovatko nämä kaiteeseen kiinnitetyt neulegraffitit töhryä vai katutaidetta?

Nappasin ohikulkiessani kuvan ensimmäisistä näkemistäni neulegraffiteista.

Aamulehti uutisoi amerikkalaista pikkukaupunkia terrorisoivasta ´keskiyön kutojasta´.

Neulegraffitteja tehdään myös luvallisesti esim. paikallisbussiin ihmisen ihmeteltäväksi – otyg/tihutöitä.

Neulegraffiteja esittelevä blogi.