KU13-kurssilaiset ahkeroivat Elämää museossa– tapahtuman järjestämisessä syksyllä 2012. Tavoitteena oli tehdä raahen alueen koululaisille ja muulle yleisölle draamallisia kierroksia paikallishistoriaan. Paikallislehti Raahen Seutu uutisoi hankkeen etenemisestä jo keväällä 2013 ja otsikolla Historia herää eloon ensi-illan kynnyksellä.  Syksyn KU13-kurssilla alkoi kiivastahtinen työ lavastamisen, valojen, puvustuksen, käsiohjelman, julisteiden, pääsylippujen, dokumentoinnin ja kahvitarjoilujen järjestämisessä.

KU13-kurssilaiset taittoivat esityksen julisteen. Myös puvustus, valaisu, äänisuunnittelu ja  tapahtuman dokumentointi tulivat tutuksi kurssilaisille.

KU13-kurssilaiset taittoivat esityksen julisteen. Myös puvustus, valaisu lukion uusilla siirrettävillä teatterivaloilla, äänisuunnittelu ja tapahtuman dokumentointi tulivat tutuksi kurssilaisille.

Miltä elämä on näyttänyt seppä Sarkkilan takoessa kruununmakasiinin takorautaista vuosilukua? Miten vuoden 1918 tapahtumat vaikuttivat Raahelaisiin? Raahen lukion naapurissa sijaitsi yksi pahamaineisimmista vankileireistä vuonna1918. Millaisia olivat kirjeet tai vaatteet sata vuotta sitten?

Kurssilaiset etsivät tietoa ja kuvia mm. vuoden 1918-tapahtumista ja muodista.

Kurssilaiset etsivät tietoa ja kuvia mm. vuoden 1918-tapahtumista ja muodista.

Osa esitystä oli virtuaaliseen näyttelytilaan toteutettu video ALMA, joka kertoo raahelaistytön tarinaa Amerikan siirtolaisena. Värikkäät kollaasit tehtiin Almalle kuuluneen vanhan valokuvapinon pohjalta:

Jenni-Maria ja Kim kirjoittivat kuvausta draamaprojektista:

Raahen lukion kuvataiteen luokassa kuuluu kynän suhinaa ja tietokoneen näppäinten naputuksia ja hiiren klikkauksia, kun keskittyneet lukiolaiset suunnittelevat ja valmistelevat esityksiä kruununmakasiinille. Lukiolaiset suunnittelevat julisteen, johon tietenkin kurssilaiset saavat mennä malliksi hienot roolivaatteet yllään. Myös pääsylippujen suunnittelu ja teko kuuluvat kurssilaisten tehtävälistaan. Muutamat tulevat hakemaan opettajalta rahaa kirpputoriostoksia varten: “Vielä tarvittaisiin hattu ja muutamat kengät…” Osa oppilaista askartelee helpoimmat lavasteet itse.

Pian vuorossa olikin tavaroidan kuljettaminen Raahen lukiolta kruununmakasiinille. Pitkä jono oppilaita kantaa laatikoita ja koreja, jotka ovat täynnä vaatteita ja lavasteita. Suurimmat ja raskaimmat lavasteet, kuten valot ja äänentoistojärjestelmät kuljetettiin autoilla.

Ei mennyt kauaakaan, kun lavasteet, valot ja äänentoisto olivat paikoillaan. Takahuoneesta kuuluu hermostunutta naurua ja viime hetken vuorosanojen kertailua. Näyttelijöiden ja lavastusporukan kesken tuntuu olevan tiivis ja mukava tunnelma.

Haastattelimme näyttelijöistä Elinaa ja Alisaa:

Mitkä fiilikset jäi näytösten jälkeen? Elina: Iha hyvät. Aluksi epätoivoinen fiilis. Nyt helpottunut ja väsynyt fiilis. Semmone ehkä huojentunut olo. Alisa: Täähän meniki iha hyvi.

 Miltä on tuntunut olla mukana tällaisessa projektissa? Elina: Mukavalta. Alisa: Vähä erilaista, kun esittää useampia rooleja.

 Mikä mukavinta/ hauskinta/ vaikeinta/ jännittävintä? Elina: Näytteleminen/ isän rooli (temperamenttinen, erilaiset olotilat, tunnetilat) / kolme eri roolia (kaikissa täytyy asennoitua eri rooliin) pitää esittää niin että yleisö tajuaa, että rooli vaihtuu (kasakasta luutnantiksi/ pikkuveljestä isäksi) / hetki ennen kuin menee lavalle, muistaako vuorosanoja. “entä jos mää en muistakkaa”

 Haastattelimme myös kuvataideopettaja Aki Pulkkasta: 

Mitkä fiilikset näin näytösten jälkeen? Aki: Huojentunut olo, kun kaikki menikin nappiin vaikka kiirettä olikin.

 Iskikö jossain vaiheessa paniikki? Aki: Aika näytti siltä, ettei se ole puolellamme, joten kyllähän se tuttu, hoputtava paniikki iski.

Mistä idea tähän projektiin/ mistä lähti liikkeelle? Aki: Meillä on ollut tapana tehdä yhteistyössä draamakurssin ja kuviksen  juhlakurssin kanssa jokin näytelmä. Draamakurssilaiset tekivät aiemmin tämän näytelmäsarjan kruununmakasiiniin liittyen, joten päätimme jatkaa esityksiä vielä näin joulun alla. Aiempia esityksiämme ovat olleet muun muassa Kynttilänjalan tarina, Tuulen poika ja Gunilla.

Gunilla -näytelmän juliste vuodelta 2005.

Gunilla -näytelmän juliste vuodelta 2005.

Näytelmän tekeminen oli ennen muuta oppimisprosessi ja uudenlaista yhteistyötä eri koulujen välillä. Saloisten yläkoululaiset kirjoittivat näytelmän ja toteutuksessa oli mukana lukiolaisten lisäksi Merikadun yläkoulun oppilaiden näytelmäryhmä. Museodraamanäytöksistä kerätyillä varoilla teimme opintoretken linja-autolla Ouluun 20.3.2013. Oulun kaupunginteatterissa pääsimme näkemään teatterin tekemisestä kertovan uskomattoman farssin Saranat ja sardiinit, joka ei jättänyt meitä kylmäksi.

Museodraamakierrosten lisäksi järjestettiin isänpäivän konsertti, jossa musisoi siirtolaismusiikin parissa bändi Adams of dayton. Kymmenessä näytöksessä kävi upeat 245 vierailijaa. Kiitokset museodraamastamme nauttineelle yleisölle ja yhteistyökumppaneille. Kiitämme Raahe Seura ry:tä ja Kordelinin säätiötä tuesta hankkeen toteutumiselle!

2009 vuoden Kynttilänjalan tarina -musiikkinäytelmä kertoi myös tarinoita Raahen historiasta:

Kynttilänjalan tarina -näytelmän lavastusta vuosien takaa.

Kynttilänjalan tarina -näytelmän lavastusta vuosien takaa.