You are currently browsing the tag archive for the ‘näytelmä’ tag.

Silkkimaalauksiin tutustumassa

Talvilomaa edeltävällä viikolla kankaanpainokurssilaisten vieraana kävi raahelainen, silkkimaalauksistaan tunnettu taiteilija Inge Temmes. Inge kertoi silkkimaalauksen lukuisista tekniikoista ja omasta taiteestaan. Ingen omistama Ateljee Onerva on toiminut Raahessa pitkään valmistaen silkkimaalauksia ja käsityölahjatavaraa turisteille ja raahelaisille.

Silkkimaalaus vei mennessään, sanoo Inge ja pitelee käsissään ensimmäistä maalaamaansa silkkihuivia vuosien takaa.

– Monipuolinen silkkimaalaus vei mennessään, sanoo Inge ja pitelee käsissään ensimmäistä maalaamaansa silkkihuivia vuosien takaa. Huivissa on värikäs lohikäärme suoraan silkin kotimaasta Kiinasta.

Silkkimaalaustekniikoita on lukuisia: akvarellitekniikka, alkoholitekniikka, suolatekniikka, sokeritekniikka… Väripintojen rajaamisessa käytetään usein guttaa. Inge kertoo yhdistäneensä eri tekniikoita ja hänen maalausaiheissaan on abstrakti ilmaisu tullut viime vuosina läheisimmäksi. Silkkihuivin voi tehdä vaatetuksen värin tai henkilön mieltymysten mukaan.

– Tärkeintä minulle on silkkimaalauksen väri! Inge painottaa ja nostaa esille säilytyslaatikosta toinen toistaan upeampia silkkihuiveja, joissa näkyy syksyn lehtiä, kaloja, lintuja ja runsaasti raikkaita abstrakteja kuvioita erilaisin väriyhdistelmin.

Silkki on materiaalina kevyt. – Paras silkki on pitkään tullut Kiinasta, sanoo Inge. Kiinalaiset keksivät silkin valmistamisen vuosituhansia sitten. Alunperin silkkiä on tehty silkkiperhosen kotelosta saaduista kuitusäikeistä, mutta nykyään on myynnissä monenlaisia keinotekoisesti tehtyjä silkkikankaita. – Silkkilaaduissa on eroja, sanoo Inge ja kehottaa tunnustelemaan kolmea maalaamaansa silkkihuivia.

Kokeilimme silkkimaalausta tunnin päätteeksi.

Kokeilimme silkkimaalausta tunnin päätteeksi lukion kuvikseen vuosien aikana hankituin värein.

Tunnin päätyttyä pääsimme itse kokeilemaan silkkimaalausta pienille koepalasille. –Saako kokeilla kravatin maalaamista itselle? kysyvät kankaanpainokurssin pojat. Kiitos Inge vierailusta – mielenkiinto silkkimaalaustekniikkaa kohtaan on meillä herännyt!

Silkkimaalaukseen käytettäviä tekniikoita voi yhdistellä. Inge on tehnyt runsaasti myös eri juhla-aikoihin liittyviä kortteja.

Silkkimaalaukseen käytettäviä tekniikoita voi yhdistellä. Inge on tehnyt runsaasti myös eri juhla-aikoihin liittyviä kortteja.

Merirosvoja maskeeraamassa

Raahen Musiikkiopiston tuottama Pirates of the Caribbean – Raahen rannoilla tuo lavalle suuren määrän esiintyjiä.  Yli 200 lapsen ja nuoren merirosvoretki yhdistää satukonsertissa kuvataidetta ja musiikkia. Raahen kuvataidekoulu Purje ja käsityökoulu Solmu vastasivat esityksen ja Raahesalin lämpiön visuaalisesta ilmeestä.

Lukion KU7 kuvia kankaisiin -kurssilaiset lupautuivat vapaaehtoisiksi maskeeraajiksi esitykseen. Ammattiopiston parturikampaajalinjan opiskelijat olivat tehneet suunnitelmia näytelmän hahmojen naamiointiin ja lukiolaiset toimivat taiteellisena työvoimana suuren näyttelijäjoukon koristamisessa kahtena aamuna talvilomaa edeltäneellä viikolla.

Partasienet ja kulmakynät viuhuivat kun KU7-kurssilaiset tekivät lennosta partoja, tatuointeja, silmälappuja ja arpia pikkumerirosvoille ja kuorolaisille. Toivottavasti tulevina vuosina saadaan lukiolle visuaalisia näytelmäprojekteja, kuten aiempien vuosien näytelmät Gunilla, Tuulenpoika tai Kynttilänjalan tarina.

maskeeraus

Kiitokset, olipa mukava olla pieni osa tällaista suurteosta!

KU13-kurssilaiset ahkeroivat Elämää museossa– tapahtuman järjestämisessä syksyllä 2012. Tavoitteena oli tehdä raahen alueen koululaisille ja muulle yleisölle draamallisia kierroksia paikallishistoriaan. Paikallislehti Raahen Seutu uutisoi hankkeen etenemisestä jo keväällä 2013 ja otsikolla Historia herää eloon ensi-illan kynnyksellä.  Syksyn KU13-kurssilla alkoi kiivastahtinen työ lavastamisen, valojen, puvustuksen, käsiohjelman, julisteiden, pääsylippujen, dokumentoinnin ja kahvitarjoilujen järjestämisessä.

KU13-kurssilaiset taittoivat esityksen julisteen. Myös puvustus, valaisu, äänisuunnittelu ja  tapahtuman dokumentointi tulivat tutuksi kurssilaisille.

KU13-kurssilaiset taittoivat esityksen julisteen. Myös puvustus, valaisu lukion uusilla siirrettävillä teatterivaloilla, äänisuunnittelu ja tapahtuman dokumentointi tulivat tutuksi kurssilaisille.

Miltä elämä on näyttänyt seppä Sarkkilan takoessa kruununmakasiinin takorautaista vuosilukua? Miten vuoden 1918 tapahtumat vaikuttivat Raahelaisiin? Raahen lukion naapurissa sijaitsi yksi pahamaineisimmista vankileireistä vuonna1918. Millaisia olivat kirjeet tai vaatteet sata vuotta sitten?

Kurssilaiset etsivät tietoa ja kuvia mm. vuoden 1918-tapahtumista ja muodista.

Kurssilaiset etsivät tietoa ja kuvia mm. vuoden 1918-tapahtumista ja muodista.

Osa esitystä oli virtuaaliseen näyttelytilaan toteutettu video ALMA, joka kertoo raahelaistytön tarinaa Amerikan siirtolaisena. Värikkäät kollaasit tehtiin Almalle kuuluneen vanhan valokuvapinon pohjalta:

Jenni-Maria ja Kim kirjoittivat kuvausta draamaprojektista:

Raahen lukion kuvataiteen luokassa kuuluu kynän suhinaa ja tietokoneen näppäinten naputuksia ja hiiren klikkauksia, kun keskittyneet lukiolaiset suunnittelevat ja valmistelevat esityksiä kruununmakasiinille. Lukiolaiset suunnittelevat julisteen, johon tietenkin kurssilaiset saavat mennä malliksi hienot roolivaatteet yllään. Myös pääsylippujen suunnittelu ja teko kuuluvat kurssilaisten tehtävälistaan. Muutamat tulevat hakemaan opettajalta rahaa kirpputoriostoksia varten: “Vielä tarvittaisiin hattu ja muutamat kengät…” Osa oppilaista askartelee helpoimmat lavasteet itse.

Pian vuorossa olikin tavaroidan kuljettaminen Raahen lukiolta kruununmakasiinille. Pitkä jono oppilaita kantaa laatikoita ja koreja, jotka ovat täynnä vaatteita ja lavasteita. Suurimmat ja raskaimmat lavasteet, kuten valot ja äänentoistojärjestelmät kuljetettiin autoilla.

Ei mennyt kauaakaan, kun lavasteet, valot ja äänentoisto olivat paikoillaan. Takahuoneesta kuuluu hermostunutta naurua ja viime hetken vuorosanojen kertailua. Näyttelijöiden ja lavastusporukan kesken tuntuu olevan tiivis ja mukava tunnelma.

Haastattelimme näyttelijöistä Elinaa ja Alisaa:

Mitkä fiilikset jäi näytösten jälkeen? Elina: Iha hyvät. Aluksi epätoivoinen fiilis. Nyt helpottunut ja väsynyt fiilis. Semmone ehkä huojentunut olo. Alisa: Täähän meniki iha hyvi.

 Miltä on tuntunut olla mukana tällaisessa projektissa? Elina: Mukavalta. Alisa: Vähä erilaista, kun esittää useampia rooleja.

 Mikä mukavinta/ hauskinta/ vaikeinta/ jännittävintä? Elina: Näytteleminen/ isän rooli (temperamenttinen, erilaiset olotilat, tunnetilat) / kolme eri roolia (kaikissa täytyy asennoitua eri rooliin) pitää esittää niin että yleisö tajuaa, että rooli vaihtuu (kasakasta luutnantiksi/ pikkuveljestä isäksi) / hetki ennen kuin menee lavalle, muistaako vuorosanoja. “entä jos mää en muistakkaa”

 Haastattelimme myös kuvataideopettaja Aki Pulkkasta: 

Mitkä fiilikset näin näytösten jälkeen? Aki: Huojentunut olo, kun kaikki menikin nappiin vaikka kiirettä olikin.

 Iskikö jossain vaiheessa paniikki? Aki: Aika näytti siltä, ettei se ole puolellamme, joten kyllähän se tuttu, hoputtava paniikki iski.

Mistä idea tähän projektiin/ mistä lähti liikkeelle? Aki: Meillä on ollut tapana tehdä yhteistyössä draamakurssin ja kuviksen  juhlakurssin kanssa jokin näytelmä. Draamakurssilaiset tekivät aiemmin tämän näytelmäsarjan kruununmakasiiniin liittyen, joten päätimme jatkaa esityksiä vielä näin joulun alla. Aiempia esityksiämme ovat olleet muun muassa Kynttilänjalan tarina, Tuulen poika ja Gunilla.

Gunilla -näytelmän juliste vuodelta 2005.

Gunilla -näytelmän juliste vuodelta 2005.

Näytelmän tekeminen oli ennen muuta oppimisprosessi ja uudenlaista yhteistyötä eri koulujen välillä. Saloisten yläkoululaiset kirjoittivat näytelmän ja toteutuksessa oli mukana lukiolaisten lisäksi Merikadun yläkoulun oppilaiden näytelmäryhmä. Museodraamanäytöksistä kerätyillä varoilla teimme opintoretken linja-autolla Ouluun 20.3.2013. Oulun kaupunginteatterissa pääsimme näkemään teatterin tekemisestä kertovan uskomattoman farssin Saranat ja sardiinit, joka ei jättänyt meitä kylmäksi.

Museodraamakierrosten lisäksi järjestettiin isänpäivän konsertti, jossa musisoi siirtolaismusiikin parissa bändi Adams of dayton. Kymmenessä näytöksessä kävi upeat 245 vierailijaa. Kiitokset museodraamastamme nauttineelle yleisölle ja yhteistyökumppaneille. Kiitämme Raahe Seura ry:tä ja Kordelinin säätiötä tuesta hankkeen toteutumiselle!

2009 vuoden Kynttilänjalan tarina -musiikkinäytelmä kertoi myös tarinoita Raahen historiasta:

Kynttilänjalan tarina -näytelmän lavastusta vuosien takaa.

Kynttilänjalan tarina -näytelmän lavastusta vuosien takaa.

Kynttilänjalan tarina -videomateriaalista koostettiin lyhyt traileri. Näytelmän taustabändissä soittanut Markus valikoi harjoitustilanteessa kuvatusta videosta muutamia näytelmän kannalta mielenkiintoisia otoksia. Vuosi sitten lavastus, musiikin suunnittelu ja ilmaisutaidon harjoitukset olivat vauhdissa – mukavaa projektia ja hienoa lopputulosta on mukava muistella näin videon muodossa:

Kynttilänjalan tarinaan liittyviä linkkejä:

Tietoa näytelmästä Raahen kaupungin verkkosivuilla

– Ryhmän opintomatka Helsinkiin.

KU13 -kurssin lavastuspuuhia

Kynttilänjalan tarinan todellinen henkilö.

Catharina Freitagin hauta Raahen Haaralan hautausmaalla. Hautakiven viereen on pystytetty metallilaatta, jossa kerrotaan henkilöön liittyvä rakkaustarina.

Blog Stats

  • 161 610 hits