You are currently browsing the tag archive for the ‘pelisuunnittelu’ tag.
Raahen lukion entinen oppilas Mira opiskelee Amsterdamissa kuvataidetta.
Lue Miran vierailusta kuvistunnilla, jolloin hän kertoi opinnoistaan Islannissa. Alla oleva teksti Miran ja Jonin opinteistä on julkaistu viime kevään lukioliitteessä Raahen Seudussa:
Lukioon haku oli minulle aikoinaan päivänselvää: en tiennyt 16-vuotiaana vielä tarkalleen mihin ammattiin haluaisin, mutta tiesin että se tulisi tavalla tai toisella olemaan kansainvälistä joten halusin lukea paljon kieliä ja lukio tarjosi tähän mahdollisuuden. Opiskelin lukion aikana pakollisten englannin ja ruotsin lisäksi kolmea valinnaista kieltä ja nyt jälkeenpäin harmittaa etten valinnut useampaakin kun mahdollisuus oli. Jo lukion aikana meille tarjottiin monta mahdollisuutta käyttää opittuja kieliä käytännössä. Osallistuin kahteen kansainvälisyysprojektiin joiden kautta pääsin matkustamaan ja tutustumaan samanikäisiin oppilaisiin ystävyyskouluissamme Saksassa ja Italiassa. Lisäksi toimin mentorina useille koulun vaihto-oppilaille.
Innostukseni kieliin johtui aina enemmänkin uteliaisuudesta muita kulttuureja kohtaan kuin kielistä itsestään joten jatko-opiskelu niiden parissa ei lopulta kiinnostanut. Lukiosta löysin kuitenkin kuvataiteen joka avasi kokonaan uuden maailman ja josta tuli lopulta elämäntapa. Kävin kaikki tarjotut kuviskurssit savitöistä taidehistoriaan ja valokuvauksesta kankaanpainoon, jonka innoittamana päädyin heti ylioppilaaksi kirjoitettuani Lybeckerille lukukauden mittaiseen tekstiilityöpajaan jossa tutustuttiin tekstiilialan opintoihin.
Heti työpajan loputtua muutin ulkomaille. Aluksi asuin Lontoossa ystävien luona, sitten siivosin kööpenhaminalaista vanhainkotia jonkin aikaa kunnes muutin lopulta Islantiin aikomuksenani viettää siellä vuosi vapaaehtoistöissä. Vuosi venähti kuitenkin neljäksi kun sain töitä ja pääsin opiskelemaan tekstiilitaidetta Reykjavikin kuvataidekouluun. Puolitoista vuotta sitten muutin Alankomaihin jatkamaan opintojani ja yksi tärkeimmistä kriteereistä koulun valintaan oli sen kansainvälisyys: reilusta tuhannesta oppilaasta puolet tulee ulkomailta, noin 60 eri maasta. Luovan alan opiskelu noin monikulttuurisessa ympäristössä on valtavan antoisaa ja valmistumisen jälkeen oppilailla on käsissään koko maailman kokoinen verkosto samanhenkisiä ihmisiä.
Törmään jatkuvasti tilanteisiin joissa huomaan että vähästäkin kielten opiskelusta on ollut hyötyä. Pari lukiossa käytyä espanjan kurssia ovat auttaneet monesti ymmärtämään ranskaa koska kielet ovat samansukuisia. Ruotsia keskinkertaisesti osaavana pystyin heti Islantiin muutettuani pysymään kärryillä keskusteluista ja nyt Alankomaissa sama apu on ollut saksan lukemisesta. Molemmissa maissa pärjäisi helposti pelkällä englannilla mutta paikallisen kielen oppiminen myötä oppii myös ymmärtämään paikallisten tapoja ja mentaliteettia. Monikielisyys ei välttämättä tarkoita sitä että puhuu useaa kieltä täysin sujuvasti vaan se voi olla myös asenne jonka avulla ymmärrys muita kulttuureja kohtaan kasvaa.
Vaikka lukion oppimäärästä on jäänyt mieleeni lopulta vain murto-osa, on kaikkien aineiden opiskelusta ollut omallalaillaan hyötyä; jos ei muuten, niin ainakin tietää mistä ei varmasti ole kiinnostunut. Harva tietää vielä yhdeksäsluokkalaisena mitä oikeasti haluaa seuraavat vuodet opiskella. Lukiossa voi ottaa aikalisän, olla utelias ja kokeilla vähän kaikkea ja kukaties löytää itselleen tulevaisuuden.
Mira valmistui Raahen lukiosta joulukuussa 2007. Opiskelee kuvataidetta Amsterdamissa Gerrit Rietveld Academiessa.
Teoksissaan Mira käyttää vaihtelevia materiaaleja aina villasta ja langoista puidenlehtiin.
Pelisuunnittelija on jokapaikan höylä
Tietokoneen räplääminen on aina ollut se asia, jota olen tykännyt tehdä jo hyvin nuoresta asti. Etenkin graafinen suunnittelu ja pelien pelaaminen oli se juttu. Latasin netistä ohjelmia ja äiti osti pari kirjaa, joiden avulla opettelin 3d-grafiikkaa ja nettisivujen tekemistä. Aikani kun pähkäilin kirjojen kanssa, alkoi tuloksia tulla ja ohjelmat tekivät mitä halusin. Varmaankin taiteilijaurani huipennus oli kun pääsin tekemään Raahen lukiolle lentolehtisen viimeisenä vuotenani!
Lähdin Raahesta armeijan jälkeen melkein kymmenen vuotta sitten. Määränpäänä oli Helsinki ja Adultan Radio- ja Televisio-opiston Pelikoulutus.
Siellä huomasin, että graafiset lahjani eivät olleet lähelläkään sitä tasoa millä pärjäisi oikeasti pelejä tehtäessä – joten suuntauduin pelisuunnittelun puolelle. Osasin aika hyvin vähän kaikkea mitä pelien tekemisessä vaaditaan, joten suunnittelu oli selkeä valinta minulle. Pelisuunnittelija suunnittelee pelin niin, että artistit ja koodaajat tietävät mitä pitää tehdä. Pelisuunnittelijan vastuulla on pelin hauskuus!
Työurani alkoi kesätöissä pelitestaajana Digital Chocolate –nimisessä yrityksessä. Sitten koulun kautta aloitin työharjoittelun pelisuunnittelun harjoittelijana. Työharjoittelun avulla sain jalkani firman oven väliin, ja he palkkasivat minut Junior Game Designeriksi. Siitä etenin pikku hiljaa aina Design Directoriksi saakka. Olen työskennellyt yli 20 pelin parissa ja nykyisin teen töitä Roviolle.
Näin jälkikäteen ajatellen lukiosta on ollut paljon hyötyä myöhemmin elämässä. Matematiikka, fysiikka, englanti, kuvataide, ilmaisutaito ja psykologia ovat pelintekijälle tärkeitä aineita opiskella. Ajattele jos haluaisit olla mukana tekemässä historialliseen tapahtumaan sijoittuvaa peliä, etkä tietäisi aiheesta mitään? Pelisuunnittelijan on osattava ohjelmoida edes välttävästi, joten trigonometrian on syytä olla hallussa. Mikä tekee pelistä hauskan? Miksi ihmiset pelaavat peliäsi? Psykologialla ja markkinointipsykologialla on olennainen osuus suunnittelussa. Pelit ovat yleensä englanninkielisiä, työpaikalla puhutaan paljon englantia, ja nykyinen asuinpaikkanikin on Chicago, joten englannin opiskelusta on todellakin ollut hyötyä!
Tässä vielä pelialasta kiinnostuneille hyviä vinkkejä: pelaa paljon hyviä ja huonoja pelejä, muokkaa tai modifioi muiden tekemiä pelejä, opiskele oleellisia aineita ja lukion jälkeen hae pelialan koulutukseen yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Pidä huolta fyysisestä kunnostasi ja liiku, sillä ala ja siihen opiskelu on paljolti istumatyötä.
Joni Suvanto
Ylioppilas 2005, Raahen Lukio
(Teksti on julkaistu Raahen lukion Lukioliitteesä keväällä 2014)
Joni
KU2 -kurssilaiset suunnittelivat itse valitsemalleen käyttäjäryhmälle pelin. Pelin ulkoasun tuli vedota valittuun asiakasprofiiliin ja suunnitelmien pohjalta rakennettiin pelin kokeiluversio, prototyyppi. Kiivaasti kasvavalla pelialalla on tuoreille peli-ideoille kova kysyntä ja peliteollisuus kaipaa uusia osaajia. Osaajia ja ideoita etsitään myös erilaisten kilpailujen avulla. Voittaisitko sinä tuhansia euroja terveyteen liittyvällä peli-idealla? : Gesundheit.
Mainoskuva TMTK-peliin. Pelaaminen sopii monenlaiseen arkkitilanteeseen. 😀
TMTK-peli (Teini-ikäiset mutanttitaistelukuulat)
Oletko ikinä nähnyt mitään näin silmiinpistävän hienoa ja kaunista? Hello Kittyt ja Lego Ninjat saavat väistyä, sillä Teini-ikäiset mutanttitaistelukuulat saapuvat! Tulet näkemään pelin kohta jokaisessa vanhainkodissa sekä lastentarhassa. Edes suihkussa et siltä pääse karkuun. Täältä se tulee, joten hanki omasi! Nöyryytä vihollistasi maalla, merellä ja ilmassa. Mitä enemmän ammut, sitä enemmän osut. TMTK on tullut jäädäkseen!
TMTK-peli kiiltelee metalliväreissä.
SÄÄNNÖT:
KUULAPELI: Ammu tykinkuula reikään keinolla millä hyvänsä. Kuula saa mennä reikään ihan mitä kautta tahansa, kunhan se pysyy reiän takana olevassa verkkopussissa.
KUMINAUHAPELI: Ota seksikkään punainen, synteettisistä materiaaleista valmistettu öljypohjainen kumirenksu kauniiseen käteesi, venytä sitä ja laukaise ammus kohti reikää. Pisteet määräytyvät reikien yläpuolella olevista numeroista.
Työskentelyn kuvaus:
Aloitimme simppelisti leikkelemällä styroksia. Tämän jälkeen kiinnitimme styroksinpalaset kuumaliimalla ja puukepeillä visuaalisesti erittäin näyttävän näköiseksi taisteluareenaksi. Seuraava työvaihe, ”kanuuna”, aiheutti päänvaivaa suuntaamattomuudellaan, mutta ohitimme ongelman keksimällä uuden pelin kuulapelin kaveriksi. Nimitämme yksinkertaista, vaihtoehtoista pelimuotoa nimellä kuminauhapeli. ”Kanuunan” valmistuttua kuminauhasta ja puupaloista aloimme miettiä, mihin pallot voisi tykittää. Saimme idean rei’itetystä seinästä. Ala-asteen ”neula pahviin ja työntö”-taktiikalle oli käyttöä, kun reikien piti olla symmetrisesti ympyränmuotoisia. Reikien taakse rakensimme korit pakkausmuovista, ihQD44-verkosta sekä tietenkin aina yhtä rakkaasta kuumaliimasta. Peli ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Teipillä tehdyt, järkyttävästi vinossa olevat sivukuvioinnit sekä pelin sisäosa logoineen olivat hauska, iloinen työvaihe, josta nautimme suuresti. Koulujen mysteerimäisissä ja pelkoa herättävissä tunneleissa suihkutimme pelin täyteen myrkkyä, joka melkein koitui herkkien käsiemme kohtaloksi. Onneksi tältäkin selvittiin, ja areena sai kullanharmaan ulkomuodon. Jäljellä oli enää katon rakennus. ”Tosimiehet, taistelevat kimallepojat”-idealla toteutettu, auringossa säihkyvä katto oli valmis alta aikayksikön, ja työn kauneus varmistettiin lisäämällä kylkeen aivan hirveän näköiset listat. Jotain työstä kuitenkin uupui, mitä jokainen valloittamaton linnake tarvitsee. Lippu oli rakennettava. Kangastilkusta ja puutikusta syntyi nopeaa kuvistyömme ylpeys, joka kruunaa esteettisesti kauniin teoksemme. Tuukka ja Teemu
Vuosien takainen Raahe aktivoi ihmisten muistot.
Vuosien takainen Raahe -peli on suunnattu pääasiassa Raahen vanhuksille ajanvietteeksi. Peli ”kertoo” Raahesta ja sen keskeisistä rakennuksista.
Tarvikkeet: pelilauta, noppa, pelinappulat ja kysymyskortit
Pelin kulku: Pelissä edetään nopan silmälukujen avulla polkua pitkin. Aina kun osut jonkin kuvan kohdalle, sinulle esitetään kysymyksiä kysymyskortista kuvaan liittyen. Se joka on ensimmäisenä Pekka-patsaalla (polun päässä) voittaa pelin! Pelissä ei ole maksimi pelaajamäärää!
Peliä oli mukava tehdä. Idea lähti siitä kun mietimme minkälaista peliä alamme toteuttaa ja päätimme piristää Raahen vanhuksia. Tiesimme aika paljon Raahen historiasta jo valmiiksi Museodraama -projektin kautta, joten valitsimme aiheeksi Raahen historian. Päätimme ottaa netistä kuvia Raahen rakennuksista ja tulostimme niitä liudan. Ajatus pyöreästä pelilaudasta tuli siitä että polku voisi kiertää ympäri pelilautaa spiraalinmuotoisesti.
Kysymyksiä keksimme yhden kortin verran valmiiksi. Koristeluun käytimme puuvärejä sekä tusseja. Kyseiset koristelut on sijoitettu kuvien mukaisesti liittyen aiheisiin ja ne on tehty selkeästi, koska vanhukset, you know. Työskentely sujui hyvin ja kaikki tekivät jotain järkevää. © Essi, Pinja ja Mira
Riikan ja Pasin suunnittelemassa pelissä Eurooppa tulee tutuksi.
Euroopan yrittäjä on peli, jossa voi rakentaa erilaisia yrityksiä ympäri Euroopan maita. Heitä noppaa ja katso kuka on paras yrittäjä!
Peliä voi pelata joukkueittain tai yksittäin kavereita vastaan. Pelin päämääränä on rakentaa mahdollisimman monta yritystä mahdollisimman moneen kaupunkiin ja tienata mahdollisimman paljon rahaa. Rakenna tehdas Roomaan, pilvenpiirtäjä Tukholmaan tai kauppa Berliiniin.
Pasi ja Riikka
THE PINK PONY’S on kansainvälinen muistipeli/ lottopeli. Peli on suunnattu ruotsalaisille, suomalaisille, englanninkielisille sekä suomenruotsalaisille.
Ikäluokalle 8+, tukee kieltenopiskelua tyttömäisellä teemalla. Peli sisältää selkeät, yksinkertaiset pelikortit, joista voi halutessaan koota lottolaudan.
Janina ja Janita
Janinan ja Janitan suunnittelema peli on suunnattu tytöille kielten opiskelun alkeisiin.
Catch It!
Oletko kyllästynyt pelaamaan perinteisiä lautapelejä? Haluatko kokeilla jotain uutta ja hauskaa? Saammeko esitellä ”Catch It!”in, vuoden 2013 mielenkiintoisin lautapeli! Heitä noppaa ja yritä saada kissankuva ylöspäin. Löydät pelin pelihyllystä!
Säännöt: Pelaaja A heittää nopan laatikollaan pelaajalle B. Pelaaja B ottaa nopan kiinni omalla laatikollaan ja koittaa saada sen mahdollisimman keskelle laatikkoa kissankuva ylöspäin.
Mikäli pelaaja onnistuu saamaan nopan keskelle pelilautaa kissan ollessa esillä, hän saa 10 pistettä. Reunemmalta merkityltä alueelta saa 5 pistettä ja muualta yhden. Kakka –kuvalla ei saa pisteitä. Pelaaja voittaa, kun saa sovitun määrän pisteitä kasaan.
Catch It! –lautapelin suunnittelu ja toteutus. Ryhmätyöskentelymme sujui hyvin. Keksimme idean vahingossa, pelasimme Afrikan tähteä odotellessamme inspiraatiota ja Juhani heitti pelille idean. Pelin nimi on siis sanaleikki. Antti valmisti nopan, Hanna liimasi kannet ja kirjoitti säännöt Antin kanssa, Ville auttoi kaikkia hieman ja Marianne kirjoitti mainoksen ja koristeli kannen liimaamalla siihen kirjaimet. Työskentely oli meidän mielestä mukavaa ja rentoa. Marianne, Ville, Antti ja Hanna, KU2
Elämän iloa
Pelin säännöt:
- Valitse pelinappula.
- Sekoita pelikortit.
- Aloita valitsemastasi ruudusta. Tarkoitus on kiertää pelikenttä ja tulla samaan ruutuun takaisin.
- Etene noppaa heittäen.
- Nosta jokaisessa ruudussa kortti ja toimi sen mukaisesti. Jos et kykene suorittamaan tehtävää, pyydä pelikaveriltasi apua.
- Peliä voit pelata yksin tai ystäväsi kanssa ja voit keskeyttää pelin milloin tahansa ja jatkaa, kun siltä tuntuu.
Nyt lapsenmieliset ikäihmiset liikkeelle! Tarviiko mummojen tehdä aina kutomistyöt ja pappojen puunhakkuu, vai voisiko järjestelyn tehdä toisella tavalla? Päivän touhujen lisäksi pelissä annetaan mahdollisuus tarinoiden, kokemusten ja runon lausunnalle. Niitähän me kaikki rakastamme!
Mummut ja papat pelaamaan!
Peli on suunnattu jokaiselle vanhukselle. Visuaalisesti se näkyy pelilaudan ruutukankaissa, pelinappuloissa, yleensäkin pelilaudan ulkonäössä. Aiheet korteissa liittyvät vanhusten päivän askareisiin ja siihen, mitä ne tykkäävät tehdä. Juoni on yksinkertainen, jotta sitä jaksaa pelata ja sitä voi jatkaa aina milloin siltä tuntuu.
Pelin toteutus ryhmässä…
Alussa pelin idea ja kohderyhmät vaihtelivat vilkkaasti, mutta loppujen lopuksi sama idea oli kehittynyt koko ajan pidemmälle. Ideoiden toteuttaminen pelilaudaksi oli ehkä haastavinta. Kun materiaalit ja pelilauta oli luonnosteltu, loppu sujui helposti. Tekeminen ja suunnittelu kahdestaan oli varmasti mukavampaa ja helpompaa kuin yksin. Molemmat tekivät töitä aktiivisesti ja innokkaasti.
Ruusuja ja risuja…Pelin idea tuntui aluksi huonolta ja epäselvältä, mutta lopulta siitä tulikin yllättävän hyvä. Sisältöä olisi voinut miettiä tarkemmin ja pelilaudan ulkonäköä. Ihan tyytyväisiä olemme kuitenkin niihin.
Mitä opimme… Opimme, ettei peliä kannata miettiä liian kauan ja vaihtaa aihetta koko ajan, vaan alkaa toteuttaa ideat mahdollisimman nopeasti. Ryhmätyössä huomattiin, että omista ideoista pitää välillä joustaa ja antaa myös toisen mielipiteille sijaa. Tajusimme, että peleissä vain taivas on rajana. Sen huomasi varsinkin siinä, kun jokaisen ryhmän pelit olivat niin erilaiset.
Oppimiamme ryhmätyötaitoja tarvitsee varmasti jokapäiväisessä elämässä ja osaa ehkä ajatella, voisiko jonkun asian tehdä erilain vai pitääkö se tehdä aina samalla tavalla.
Kuvataideoppimista lukiossa 