You are currently browsing the tag archive for the ‘raahen lukio’ tag.

Raahen lukion perinteinen NAHKAPÄIVÄ vietettiin syyslomaa edeltävänä perjantaina. Aamulla lukion ensimmäisen vuoden opiskelijat kiertelivät tuutoreiden ohjaamissa pisteissä ryhmäytysharjoituksia tehden. Jo viikkoja aiemmin tuutorit olivat tehneet ykkösten pukeutumisohjeet, jotka kiinnitetään perinteisesti koulun pääportaikkoon. Monia mediasta tuttuja hahmoja, melkoisen kiltillä teemalla, olivat tuutorit lukion ensimmäisen luokan opiskelijoille keksineet. 🙂

Ku1-opintojakson viimeisessä tehtävässä oli tavoitteena.

Inspiraationa tehtävään oli Uuno Kailaan tunnelmallinen runo:

Te faaraot, uneksijat
pyramidi-unien,
te olkaa tervehdityt
yli vuosien tuhanten.

Ohi kuoleman ahnehtivan,
ajan kaukaisuuksia päin
te unenne sinkositte
pyramiideja pystyttäin.

Te olkaa tervehdityt
yli vuosien tuhanten.
Sinis nousevat pyramiidit,
kunis elää ihminen.

Kukin meistäkin mittansa mukaan
pyramiidin pystyttää.
Ja sen sydämessä unta
pian nukumme sikeää.

kuin faaraot, hiljaisina,
kuin toukat kuoressaan.
Pyramiidi pysyy ja nähdään.
Mutta faarao unohdetaan.

Uuno Kailas – Paljain jaloin 

Kuvisopen pihalla kasvanut papyruskaisla joutui parturoinnin kohteeksi ja varsia kuorimalla tehtiin pikkuruinen palanen aitoa papyrusta. Kasvin oma liima-aine kiinnittää varsien sisusosasta tehdyt liuskat kiinni toisiinsa ja ristiin latomalla papyruksesta tulee oivaa kirjoitusmateriaalia. Harmi vaan, että terassilla kasvanut papyruskasvi ei kuitenkaan ruukussa tuota kovin suurta materiaalisatoa. Hauska kokeilu silti Egypti-teemaan liittyen. Huomaa komeaja pyhä kolmiomainen kaislan katkaisupinta!

Tehtävässä summattiin monia KU1 opintojaksolla opittuja asioita. Viimeisen tehtävän tavoitteena oli myös taiteellisen prosessin opettelu: suunnittelu tiedonhakuineen, luonnostelu, kokeilu, työskentely ja arvioiminen. KU1 opintojakso on melko täynnä pieniä tehtäviä, joten on hyvä hengähtää ja syventyä isomman teeman parissa. Nyt päästiin Egyptin taiteen pariin, sillä pian Tutankhamonin haudan löytymisestä tulee kuluneeksi pyöreät 100 vuotta.

Tutki muinaisen Egyptin taidetta ja tee oma monokromaattinen maalaus runon innoittamana.

  • Lue tehtävän aiheena oleva runo. Millaisia mielikuvia se herättää sinussa?
  • Tutki Egyptin ihmeitä valokuvista, virtuaaligallerioista ja kirjoista. Pohdi näkökulmaa ja tyylilajia.  Luonnostele erilaisia vaihtoehtoja, ota ruutukaappauksia tai printtaa mallikuvia luokan takakoneella.
  • Valitse jokin opettajan esittelemistä sommittelun keinoista. Pohdi onko kuvassa etu, keski ja taka-ala? Perustuuko työsi vaaka, pystysuora vai diagonaalisommitteluun? Mitä muita sommittelun elementtejä voisit käyttää?  
  • Tee runokuvitus peitevärein (+ vapaasti valituin tekniikoin.)
  • Koko työsi tai iso osa siitä on monokromaattinen eli pohjautuu yhden värin eri värisävyihin ja eri valööreihin. 
  • Tallenna luovaa prosessia kuvin ja sanallisesti portfolioosi (mallikuvia, luonnoksia, kokeiluja ja työvaiheita).

Monokromaattinen Egypti -työn tavoitteet:

  • prosessinomaisen työskentelyn harjoittelu ja taltioiminen (osaat etsiä tietoa ja mallikuvia, sekä hyödyntää niitä luovasti yhdistellen).
  • sommittelun harjoitteleminen
  • peiteväritekniikat (eri valööreiden ja sävyjen sekoittaminen)
  • ainakin jokin osa työstä on toteutettu monokromaattisesti.

Kun etsimme kuvia muinaisen Egyptin taiteesta, 1920-luvulla syntyneestä egyptomaniasta ja Egyptin historian inspiroimista elokuvista, huomasimme, että pitkästä taidehistorian aikakaudesta on ammennettu niin viihteeseen, muotoiluun kuin arkkitehtuuriinkin. Teema noussee ajankohtaiseksi, sillä keväällä 2022 tulee kuluneeksi pyöreät 100 vuotta tarunomaisen Tutankhamonin haudan löytymisestä.

Lukuvuoden 2. jaksossa alkanut KU9 Kuvanveisto ja keramiikka -kurssi jatkaa Egypti-teemalla, sillä taitavien tekijöiden käsissä syntyy moderneja versioita Egyptin taiteessa tutuista kanooppi-ruukuista ja niiden kansiin muovailluista vartijahahmoista.

Ku1-opintojakso alkoi lukuvuoden alussa tussipiirrosten ja raapekartonkitöiden parissa. Nappasimme piirroksen muodoksi purkinkannen tai pullonkorkin. Ympyrämuotoihin sai rauhassa kokeilla eri luonteisten pisteiden, viivojen ja tekstuurien tekemistä. Erilaiset viivat synnyttivät kuvaan tummuusasteita eli valöörejä ja saattoipa joihinkin töihin saada aikaiseksi syvyysvaikutelmaakin. Aihe sinänsä oli vapaa, tällä kertaa sai pysytellä omassa kuvamaailman kuplassaan.

Lukuisista harjoitustöistä jokainen sai valita onnistuneimman ja tehdä siitä jääkaappimagneetin liimaamalla piirroksen purkinkanteen ja taakse magneetin. Keräsimme kaikki työt yhteiseen google slide -esitykseen, jotta luokkakavereiden töitä saattoi tarkastella niistä oppien. Opettajan kehoitus olikin, että kuva-aiheita ei saa ainoastaan varastaa, vaan parhaimmat viivat, tekstuurit ja valööritaidot kannattaa parastaa kaverin työstä myös omaan tekniikkataitoihin. Vaikka lukuvuosi aloitettiin maskien kanssa kavereista erillään pysytellen, olivat kuvisluokan isot pöydät kuitenkin pöytäryhmissä ja onneksi vältyimme corona-taudin leviämiseltä.

KU1 opintojakson kuluessa kaikki työt kerättiin harkitusti otettuina valokuvina sähköiseen portfolioon, johon myös kirjoitettiin lyhyesti itsearviointia omista töistä ja annettiin palautetta niin tehtävistä kuin koko opintojaksosta, sekä pohdittiin omaa oppimista opetussuunnitelman asettamien tavoitteiden valossa.

Elokuu kääntyi syyskuuksi ja kolme KU1-ryhmää työskentelee vauhdilla ensimmäisellä kuviksen lukio-opintojaksollaan kuvisluokassa. Tussipiirrosharjoitusten, kuva-analyysin ja kuvan perustekijöiden suhteen ollaan edetty jo värioppiin. Kuvisopen pihalta löytyi vielä niin herkullinen kattaus monivärisiä kasveja, että kuivapastellien aiheeksi valikoitui klassikkotehtäväksi muodostunut sävyjen tarkastelu.

Laadukkailla kuivapastelleilla tummasävyiselle paperille taiteillessa värit hehkuvat ja erilaisten sävyjen sekoitusmahdollisuudet ovat valtavat. Open toiveena olikin, että kukaan ei oppitunnin päätteeksi ole puhtain sormin, vaan piirtävän käden jokainen sormi kaipaa pesua värisävyjen sekoittamisen jälkeen.

Tavoitteena oli tarkastella kasvien vaihtuvia värisävyjä tutkijan ja taiteilijan ottein. Millaiset ovat kasvin mittasuhteet, millaisia sävyjä löydät? Miten valo ja varjo leikkivät yksityiskohdissa? Kylmiltään ei kysymysten äärellä oltu, vaan viikko alkoi omenan sävyjen tutkimisella. Ja omputhan olivat tietysti vihertävän punaisia ja haastavan monipuolisia väritykseltään. Eivät mielikuvissa väikkyvän punaposkisia! Havainnot siirtyivät harjoituksissa paperille yllättävän hyvin.

Kuivapastellityöt valokuvattiin sähköiseen portfolioon itsearvioinnin kohteeksi, sekä kolmen ryhmän digitaaliseen esitykseen, josta saattoi käydä tarkastelemassa luokkakavereiden töitä. Miten toisen ryhmän KU1 ryhmä oli ratkaissut edessä olevat ongelmat? Kuvisluokassa opitaan aina myös kavereilta, ei vain opettajan neuvomana. 🙂

Elokuun kääntyessä syyskuuksi heitetään kesälle lopullisesti hyvästit. Raahessa rannantuntumassa onneksi yöpakkanen kiertää vielä hetken kauempaa kasvit ja kukat hehkuvat vielä. Kuivapastellitöihin ikuistettuna ne loistavat vielä pitkään. Hyvää työtä! Rentoa viikonloppua!

Kevätvaloa banneriKU13 Juhlakurssilaiset saivat tänä vuonna haasteekseen Kevätvaloa -konsertin visualisoinnin. Musiikkiopiston järjestämä poikkitaiteellinen konsertti sisälsi upeiden musiikkiesitysten lisäksi tanssia, runoja ja visualisointeja.

Raahen lukion, Kalajoen lukion, Harakkamäen koulun ja Merikadunkoulun opiskelijat tekivät konserttilavan valkokankaalle kuvaesityksiä, jotka soljuivat sävelten saattelemina yleisön nautittavaksi.

Marraskuinen lauantai hurahti riisipaperivalaisinten muuntamisessa juhlakoristeiksi.

Marraskuinen lauantai hurahti riisipaperivalaisinten muuntamisessa juhlakoristeiksi.

Raahesalin jättimäinen lava sai koristeekseen suurikokoisia riisipaperivalaisimia, jotka toivat kolmiuloitteisen tunnun konserttitilaan leijuessaan katsojien näkökentän ylälaidassa. Raahesalin hieno valotekniikka värjäsi vaaleat valaisimet eri tunnelmiin sopivin värein.

IMG_1306

Pallojen ripustus kävi kätevästi Raahesalin valovintin kautta ja kuvaesitysten ajastamisesta huolehtivat lavastuskurssilaiset.

IMG_1745

Konsertteja pidettiin yhteensä 5. Neljä koululaisnäytöstä vetivät salin täyteen aina esikoululaisista lukiolaisiin ja viimeinen, kaikille avoin näytös täytti katsomon kotiväellä, sekä kulttuurinnälkäisillä kaupunkilaisilla.

IMG_1757 IMG_1802 Processed with Moldiv

Vanhat 2015 teksti

Lukion juhlakurssin urakkana oli tänä lukuvuonna muuttaa liikuntasali juhlavaksi Wanhojen tanssien 50-vuotis näyttämöksi. Raahen lukion Wanhojen päivää on vietetty tanssien ainakin vuodesta 1965, pukeuduttu on jo aiemminkin. Liikunnanopettaja Lauran aloitteesta Wanhat tanssivat tavallistakin juhlallisemmin koristellussa salissa, jossa musiikkipuolen hoiti juhlava, Raahen musiikkiopiston Sinfonietta-orkesteri Jari-Veikko Leppäsalon johdolla. Lukion ilmaisutaidonkurssilaiset hoitivat tilaisuuden juonnot. Mutta pääosassa olivat tietysti ikimuistoista päivää juhlistavat Raahen lukion kakkosluokkalaiset, Wanhat vuosimallia 2015.

Marraskuinen lauantai hurahti riisipaperivalaisinten muuntamisessa juhlakoristeiksi.

Marraskuinen lauantai hurahti riisipaperivalaisinten muuntamisessa juhlakoristeiksi.

KU13 lavastuskurssilaiset kokoontuivat syksyn mittaan suunnitellen juhlan visuaalista ulkoasua. Yhteisen pohdinnan jälkeen päädyimme teemaan, jossa pääosassa ovat luonnon muodot: lehdet ja kasvit. Liikuntahallin koristeluun on käytettävissä runsaasti sinistä kangasta, joten valitut sävyt hopea ja sininen sointuvat yhteen taustan kanssa.

IMG_1305

Jokainen sai esittää ehdotuksensa riisipaperivalaisinten koristeluun. Aiheet vaihtelivat planeetoista tähtiteeman kautta ruusuihin. Paljon hyviä ideoita jäi varastoon tuleville vuosille. IMG_1304 IMG_1303

Suurimmat palloista ovat halkaisijaltaan 80 senttimetriä, joten ne oli varastoitava ja kuljetettava kasassa. Pienempiin paperipalloihin voitiin kiinnittää myös maalattuja vaahteranlehtiä, hopeakoristeita ja juhlavaa glitteriä. IMG_1302

Palloista täyttynyt kuvisluokka.

Palloista täyttynyt kuvisluokka.

 

IMG_1609

 

Raahen lukion seniorit keräsivät koulun juhlaperinnettä valottavan näyttelyn. Wanhoja on vietetty yli puoli vuosisataa, Raahen lukiossa wanhoja tanssittiin suuremmin ensikerran 50 vuotta sitten.

Juhlapäivän jälkeen näyttely oli esillä myös lukiolla.

Juhlapäivän jälkeen näyttely oli esillä myös lukiolla.

Ku2-ryhmä rakensi ryhmätyönä jättikirjaimet WANHAT 2015 -joissa pyrittiin rakenteelliseen kestävyyteen, esteettisyyteen ja ryhmätyöhön. Aikataulu kirjoituksen tekemiseen oli melko tiukka, mutta kaikki kirjaimet valmistuivat. Minkään ryhmän kirjain tai numero ei olisi voinut jäädä kokonaisuuden vuoksi puolitiehen – yhteistyössä on visuaalista voimaa, joka näkyi liikuntahallin takariville asti.

2015

Maaliskuussa 2015 Raahen musiikkiopiston kanssa tehtävänä yhteistyönä syntyy Kevät valoa -konsertti, jossa koristeet uusiokäytetään. Paperipallot pääsevät Raahesalin näyttämön kehykseksi ja konsertin taustalle, jättimäiselle valkokankaalle heijastetaan lukiolaisten taideteoksia, Merikadunkoulun ja Harakkamäenkoulun taidetta ja Kalajoen lukion opiskelijoiden tekemiä kuvaesityksiä. Taiteita yhdistelevässä konsertissa kullaan runoja ja musiikkia. Liikkuvat kuvat ja koristelu luovat juhlavat puitteet myös nähtävälle tanssiesitykselle.

Näytökset ovat koululaisille 18. ja 19.3. klo 10.00 ja 12.00. Lisäksi Raahesali täyttyy kaikille avoimesta esityksetä 19.3. klo 18.00. Liput 5 euroa. Tervetuloa!

IMG_1306 IMG_1292

Kaikki kaupungin yhdeksäsluokkalaiset tutustuivat lukio-opiskeluun. Raahen lukion kuviskursseja esitteli lyhyesti tämä video, jonka opettaja koosti IPadilla. Toivottavasti nyt kun luokkaan saatiin kahdeksan tuliterää IPadia, on ensi vuonna esittelyvideo lukiolaisten itsensä tekemä. Hauskoja animaatiokokeiluja ja lyhytfilmejä ainakin on KU3-kurssilaisilla luvassa ja mobiililaitteiden mahdollisuuksia otetaan hiljalleen käyttöön.

Raahen lukion Hyvä paha peli – tiellä oppimispeleihin hanke 2012-2014 lähestyy loppuaan. Suurkiitos meitä opettajia opettaneille pelikurssilaisille! Takana on neljä pelimaailmoja luotaavaa kurssia, useita seutukunnan opettajille järjestettyjä tapahtumia ja puhetta pelikulttuurista niin vanhemmille, opettajille kuin kouluillekin. Kiitokset yhteistyökumppaneina toimineille peliyhtiöille ja asiantuntijoille. Hankkeen keskeinen tavoite on tuoda nuorten arjen positiiviset ja negatiiviset peli(oppimis)kokemukset näkyviin vanhemmille ja koululle. Oppilaat tuottivat aitoihin kokemuksiin pohjautuvaa kriittistä tietoa tietokonepeleistä nuorille, vanhemmille ja opettajille. Yrittäjyysyhteistyön kautta ajanvietteeltä näyttävää pelimaailmaa esiteltiin myös innovatiivisena koulutuksen, yrittäjyyden ja teollisuuden lajina. (Tarkemmin tavoitteista HYVÄ PAHA PELI – tiellä oppimispeleihin -hankesivulla.)

Pelikurssin lanit -kollaasi

ÄI13-kurssin päätteeksi järjestimme perjantain ja lauantain välisenä yönä kurssilaisten omat lanit.

Nuorten pelikulttuuri, pelimaailman visuaalisuus ja pelien hyödyntäminen opetuksessa ovat nykyisin jatkuvasti esillä mediassa. Koulumaailma ja pelikulttuuri ovat lähentyneet hankkeen aikana toisiaan niin vaikutuspiirissämme kuin yleisessä keskustelussa. Gamification ja pelillistäminen ovat muuttuneet marginaalista opetusalan muotisanoiksi.  Kuvisopen keräämiä artikkeleita voit lukea Pinterest-taululta:

Pelikurssin tehtävät:

1. Minä pelaajana -mindmap

Millainen pelaaja olen ja olen ollut? Pelimaailma kehittyy jatkuvasti ja pelikulttuuri luo sukupolvikokemuksia. Mitkä ovat pelaamisen vaaranpaikkoja minulla ja muilla pelikurssilaisilla? Kuinka kauan pelaan päivässä? Mitä taitoja ja tietoja olen oppinut pelatessa?

Pelikurssilaiset tekivät ensimmäisillä tunnilla esittelyt miellekarttoina, sähköisinä mindmapeina teemalla ´minä pelaajana´. Teknisiä ohjeita mindmapin sähköiseen tekemiseen ei annettu kuin oppilaan pyytäessä, jotta internitin lukuisat työvälineet saatiin monipuoliseen käyttöön – miellekartoista tulikin monenkirjavia. Osa halusi piirtää käsin, skannata ja jatkaa työstämistä tietokoneella. Ulkoasua tärkeämmäksi koettiin kuitenkin pelikulttuurista ja omasta pelaamista puhuminen, sekä tutustuminen toisiin kurssilaisiin uudesta näkökulmasta.

Joelin mindmap

 

Monan mindmap

Miisa

2. Luovaa pelisuunnittelua. 

Nostat paperilapun kolmesta eri purkista. Yhdessä on peligenre, toisessa kohderyhmä ja kolmannessa teema, jonka ympärille suunnittelet pelin.

Myös KU2-kurssilla olemme tehneet hulluttelvia pelituotteita eri käyttäjäryhmille. Tuotesuunnittelussa on hyvä irtaantua omasta näkökulmasta ja pohtia eri käyttäjäryhmien kiinnostuksen kohteita ja tarpeita. Pystytkö samaistumaan eri sukupuolen tai ikäryhmän näkökulmaan? Suunnittele puutarha-aiheinen kauhupeli vanhuksille, akvaario-aiheinen strategiapeli yksinäiselle tai arkkitehtuuri-aiheinen tanssipeli perheenisille!

Peli ideoiden keksiminen on haastavaa ja toteutus veilä vaikeampaa! – poiminta pelikurssilaisen kurssipalautteesta.

Harjoitellaan pitchausta eli hissipuhetta. Miten ryhmän keksimän peli-idean saa kerrottua tai markkinoitua toisille pelikurssilaisille myyvällä ja innostavalla tavalla? Keväällä 2013 kävimme pelikurssilaisten kanssa tutustumassa Oulun BusinessKitchenin toimitiloihin ja näimme esimerkkejä hurjasta avantopitchauksesta: Polar Bear Pitching

4. Peliyrittäjyys

Raahelainen ResComi-yritys on tehnyt yhteistyötä pelikurssilaistemme kanssa viime vuosina. Olemme saaneet tutustua pelintekoprosessiin SpinRunner-pelin yhteydessä. Lukiolaiset ovat päässeet testaamaan keskeneräistä peliä ja antaneet koeyleisönä vinkkejä pelin kehittämiseen. Samalla olemme opetelleet sanallistamaan pelin ominaisuuksia ja antamaan rakentavaa kritiikkiä. Suuret kiitokset lukiolle ja sen henkilökunnalle SpinRunnerin testauksen yhteistyöstä tänään ja aiemminkin. Käsittelimme lukiolaisten vastaukset äsken. Saimme hyvin perusteltuja kommentteja ja
vastauksia, joita voimme hyödyntää.
Vaativan pelintekoprosessin seuraaminen on ollut mielenkiintoista ja motivoivaa – kurkistus peliyrittäjyyden maailmaan.

LudoCraft-yrityksen toimitusjohtaja Tony Manninen luennoi taannoin lukiollamme muuttaen käsityksiä pelillisyydestä niin oppilailta kuin opettajiltakin. Myös koulumaailmassa on pelillisiä elementtejä ja pelillisyyttä voisi hyödyntää oppimisessa huomattavasti nykyistä enemmän.

Pelikurssilaisen ajatuksia hyvän pelin ominaisuuksista: Pelattavuus on hyvin tärkeä koska kuka haluaa pelata huonosti tehtyä peliä. Hyvä tarina antaa jonkinlaisen motivaation pelata koska haluat nähdä kuinka tarina päättyy ja minkälaisia juonikäänteitä siinä tulee, Uudelleenpelattavuuden mahdollisuus: ostat pelin ja pelaat sen 3 päivässä läpi ja unohdat sen –  peli tuskin oli kovin mielenkiintoinen, mutta jos sitä tekisi mieli pelata uudelleen, niin se on aika hyvin onnistunut peli.

Raahen lukiolaiset ovat tehneet yhteistyötä ResComi yhtiön kanssa Spinrunner-pelin kehittäjäyhteistyössä.

Raahen lukiolaiset ovat tehneet yhteistyötä ResComi yhtiön kanssa Spinrunner-pelin kehittäjäyhteistyössä.

ky_tekijat_flyer_2014_fi

5. Ympäristön pelillistäminen

Pelikurssilaisten oli mahdollista osallistua Euroopan kulttuuriympäristöpäivien kilpailuun ryhmässä tekemällään työllä, jossa teemana oli näkymätön ympäristö. Pelikurssilaiset yrittävät nähdä tavanomaisen ympäristönsä leikin kautta ja pelillisin silmin. Yksi ryhmistä kehitti pelin koulun tylsälle pysäköintialueelle, toinen suunnitteli hyödyntävänsä lisätyn todellisuuden tekniikkaa klassikkopeli Tetriksen toteuttamisessa Raahen lukion yläaulan kaakelilaattapylväisiin. Miikan sarjakuvana toteuttamassa lopputyössä Arkkukarin mäki nähdään pelaajan silmin. Vauhdikkaat ostoskärryt rynnistävät valokuvan ja piirroksen yhdistelmänä vauhdilla läpi kuvaruutujen:

Lentäjän Eläkepäivän Touhut

6. Oppimispelin kirjallinen arviointi

Konneveden lukion OVI-koordinaatiohankkeen sivulle on kerätty oppiaineittain erilaisia oppimispelejä jokaiselle kouluasteelle. Lukiolaisten kokemukset peleistä rinnastuvat poikkeuksetta viihdepelaamiseen ja oppimispeleistä ei ole kilpailemaan kalliilla tuotettujen hittien kanssa.

Apukysymyksiä:

  • Pelin nimi
  • Mikä on pelin kohderyhmä ja miten se näkyy pelissä?
  • Mikä on pelin tavoite? Miten pelissä edetään ja miten siinä kehitytään?
  • Mitä tarinassa tapahtuu?
  • Mikä pelissä on kivaa ja toimii?
  • Mikä on vaikeaa ja ei toimi?
  • Millainen on pelin päähenkilö tai miten esitetään vastapuoli?
  • Mitä pelin avulla oppii? Ja kuinka oppiminen olisi tehokkaampaa?
  • Kenelle suosittelisit pelin pelaamista?

7. Kurssipalaute

Kokeilimme kurssipalautteen keräämistä tällä kertaa GoogleForms-toiminnolla. Kaikilla Raahen opetustoimen oppilailla onkin käytössään jo google.edu-tilit, joten työkalun opettelu on hyödyllistä myös pienimuotoisia tutkimuksia tekevän lukiolaisen kannalta.

– Kaipasin Esportseista puhumista sillä ne ovat iso osa nykyaikaista pelikulttuuria.

– Kurssi oli mukava ja opettajat olivat hyviä opettamaan uusia asioita. En keksinyt yhtään huonoja puolia

– Toivon että meille opetettaisiin edes vähän koodaamista, mutta kurssin lyhyyden takia se ei ollut mahdollista.

– Kurssi oli mielestäni mukavin ensimmäisen jatkon kurssi ja olisi hienoa jos toiselle vuodelle olisi samanlainen kurssi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raahen lukiolaiset Assembly Winter 2013 tapahtumassa.

8. Lanit

Kurssin päätteeksi järjestettiin oppilaiden pyynnöstä yli yön kestävät lanit (pe-la) edellisvuosien tapaan. Moni oli kuullut lukion laneista jo edellisenä vuonna yläkoulussa. Illan ja yön aikana opiskelijat saivat pelata kotoa tuomillaan tietokoneilla tietokonepelejä. Laneihin osallistui vain pelikursseilla olleita oppilaita ja tapahtuman ajan toimittiin koulun järjestyssääntöjen mukaisesti. Hankkeen aikana pidetyt lanit ovat menneet yö-ajankohdasta huolimatta täysin vailla ongelmia. Myös pelikurssilaisten opintomatka Assembly Winter 2013 -tapahtumaan antoi opettajille hyvän kuvan pelikulttuurista. Missä muussa tapahtumassa yli 1000 yhteen kokoontunutta nuorta (saati aikuista) toimii ilman päihteitä yli kaksi vuorokautta yhdessä harrastuksestaan nauttien.

 

 

 

 

 

Eri oppiaineiden yhteistyönä toteutettu tiedeleirikoulu tutki syksyllä 2014 Hailuodon erityispiirteitä ja saareen suunnitellun maayhteyden vaikutuksia. Leirikouluun osallistui opiskelijoita Raahen ja Pyhäjoen lukioista. Tavoitteena oli tutkia maantieteen, biologian, kuvataiteen, psykologian, uskonnon ja historian näkökulmista Hailuodon ominaispiirteitä ja tulevaisuuden näkymiä. Lähtökohtana tiedeleirikoululle on ilmiöpohjainen oppiminen, rakennamme yhdessä elämyksellisesti tietoa oppiaine- ja oppilaitosrajat ylittäen. Opettajat toimivat oppimisen ohjaajina, samalla oppien itse käsiteltävästä aiheesta. Tiedeleirikoulu 2014 -verkkosivu kokoaa kurssin tuotokset yhteen.

Tiedeleirikoululaiset yöpyivät Marjaniemessä.

Tiedeleirikoululaiset yöpyivät Marjaniemessä.

Raahen lukiolaiset Katariina ja Minttu kirjoittivat kokemuksistaan Tiedeleirikoulussa. Juttu julkaistiin sanomalehti Kalevassa maanantaina 15.9.2014:

SILTA – VAI EI?

Hailuodossa rakennettiin ilmiöpohjaisuuden avulla siltoja oppiaineiden ja lukioiden välille

Viime keväänä Raahen ja Pyhäjoen lukion opettajat ryhtyivät suunnittelemaan syksyn 2014 koulujen yhteistyönä toteutettavaa tiedeleirikoulua. Tiedeleirikoulu on eri oppiaineiden yhteistyönä toteutettava viikonloppuleirikoulu, jonka suorittamisesta oppilas tienaa itselleen yhden kurssin. Tämän vuoden tiedeleirikoulun teemaksi valittiin Hailuotoon mahdollisesti rakennettava silta-pengertie. Yhdessä opettajien ja muiden oppilaiden kanssa lähdettäisiin tutkimaan maantieteen, biologian, kuvataiteen, psykologian, uskonnon ja historian näkökulmista Hailuotoa ja suunnitteilla olevan silta-pengertien vaikutuksia saaren luontoon ja ihmisiin. Oppiminen tiedeleirikoulussa ei tulisi tapahtumaan perinteisin menetelmin opettajan yksinpuhelua seuraten. Sen sijaan opettaminen tapahtuisi molempiin suuntiin, oppilailta opettajille ja päinvastoin.

Tutkittava aihe oli matkaan lähdettäessä kaikille yhtä tuttu tai outo, mikä loi vapaan ilmapiirin kurssille osallistuvien välille. Oppilailla ei ollut matkaan lähdettäessä selkeää mielipidettä pengertiestä, vaan mielipide muodostettiin paikanpäällä eri näkökulmista kuultujen esitysten ja oman näkemyksen perusteella.

 

Marjaniemen kalastajamökkejä.

Marjaniemen kalastajamökkejä.

Koska kaikki epäilemättä rakastavat viikonloppuna työskentelyä, lähdimme matkaan kohti Hailuotoa perjantaina hilpein mielin. Matkalla Hailuotoon pysähdyimme Limingan luontokeskukseen, missä lapsenmielisyytemme pääsi valloilleen pelatessamme “Lintujen kahdeksan vuodenaikaa” näyttelyssä olevia digitaalisia lintuaiheisia pelejä. Jotkut meistä kävivät pikaisesti myös lintutornilla, jossa suosituimmaksi kiikaroinnin aiheeksi osoittautuivat lehmät. Kun pelit oli pelattu, lehmät nähty ja kahvit juotu jatkui matkamme kohti Hailuotoa. Eksoottisen lauttamatkan jälkeen koimme mielenkiintoisen bussimatkan Hailuodon idyllisissä maisemissa, kunnes päädyimme Marjaniemeen, jossa majoituimme viikonlopun ajan. Alkupaloiksi nautimme kulinaristisia herkkuja majapaikkamme ravintolassa, jonka jälkeen pääsimme käsiksi itse pääruokaan: ostamiimme herkullisiin grillimakkaroihin, joita paistoimme kotoisassa grillikodassa. Ilta sujui rennosti yhdessä opettajien kanssa tarinoiden ja nukkumaan menimme odottaen seuraavaa leiripäivää intoa puhkuen.

 tiedeleirikoulu

Aamulla suuntasimme kulkumme Hailuodon teknisen johtajan pakeille kuulemaan hänen mielipiteensä silta-pengertien rakentamisesta ja siihen liittyvistä faktoista. Päivän aikana tutustuimme myös Hailuodon keskustaan, sen betoniseen kirkkoon, hautausmaahan, kouluun ja koulun leikkikenttään. Se mikä yllätti meidät kaikki, oli näiden paikkojen modernius. “Mitä ihimettä?!” “Eikö kaikki täälä ookkaan ihan vanahanaikasta?” “Miten täälä on näin paljo hienompi koulu ja leikkipuisto ku meillä?” Nämä olivat muutamia kysymyksistä joita Raahen ja Pyhäjoen lukion oppilaiden suusta tuona lauantai aamupäivänä putkahti. Olimme kai luulleet, että saaren eristyneisyydestä johtuen kehitys olisi pysähtynyt saarella. Myöhemmin näimme Hailuodon toisen puolen, kun suuntasimme kohti Hailuodon korkeinta kohtaa, Hyypänmäkeä. Saimme kuulla toisenlaisia ajatuksia silta-pengertiestä luonnonsuojelija-aktiivilta. Molemmat esitykset kuunneltuamme vaikutti suurin osa meistä oppilaista olevan aika sekaisin omasta mielipiteestään, eikä kukaan osannut päättää olisiko silta-pengertien rakentaminen hyvä asia vai ei.

 

Opettaja Jyrki Autio ja tiedeleirkoululaiset tutkivat kivinäytteitä.

Opettaja Jyrki Autio ja tiedeleirkoululaiset tutkivat kivinäytteitä.

Tatu ja Joona tekivät oman Hailuoto-matkamuiston - leijan.

Tatu ja Joona tekivät oman Hailuoto-matkamuiston – leijan.

Iltapäivällä turvauduimme omien opettajiemme ammattitaitoon kuvataiteen saralla, ja aloimme suunnitella ja valmistaa aivan omia matkamuistoja Hailuodosta. Meidät pakotettiin olemaan luovia, sillä tykötarpeita oli varattu ovelasti siten, että miltei jokaisen oppilaan täytyi kehitellä oma idea matkamuistolle. Tarjolla ei esimerkiksi ollut kymmentä avaimenperäpohjaa tai kangaskassia. Matkamuistoista tuli parempia kuin kukaan olisi osannut kuvitella. Mieliimme jäivät erityisesti nerokas heijastinpanta Hailuoto-teemalla ja Hailuodon ruokakulttuurin innoittamana syntynyt kangaskassi. Illalla paistoimme, mitäs muutakaan kuin makkaraa, ja nuotion ääreen ilmestyi myös aito luotolainen mies, joka kertoi tavallisen saaren asukin näkökulman silta-pengertiehen. Tämä puheenvuoro selvensi monien oppilaiden aivoituksia ja auttoi jälleen eteenpäin oman mielipiteen muodostamisessa.

 

Marjaniemen majakka on rakennettu jo vuonna 1871.

Marjaniemen majakka on rakennettu jo vuonna 1871.

Lauantai-illan saunomisen ja nuotiohetken jälkeen vaivuimme kaikki yön mittaiseen koomaan, josta sunnuntaiaamun koittaessa heräsimme kohti viimeistä rutistusta. Söimme aamiaisen, jonka jälkeen oli vuorossa oman mielipiteen ilmaiseminen ja tiedeleirikoulun grande finale. Istuimme koko porukalla raikkaassa meri-ilmassa ja toimme kantamme julki. Kaikilla oli asiaa koskien perinpohjaisesti mietitty ja hyvin perusteltu mielipide silta-pengertiestä ja siitä, tulisiko se rakentaa Hailuodon ja mantereen välille. Silta-pengertielle vaihtoehtoisena ratkaisuna esitettiin myös vesiskoottereita ja moottorikelkkoja, mutta lopulta päädyttiin kutakuinkin samanlaiseen tulokseen kuin Hailuodon kunnanhallituksessa. Selvä enemmistö oli silta-pengertien kannalla.

Monet meistä epäilivät ennen lähtöä, millainen tiedeleirikoulusta oikein tulisi. Leirikoulusta oli monia olettamuksia, kuten viikonlopun viettäminen maata kaivaen, mikroskoopilla maaperää tutkien ja alkueliöitä tunnistaen. Tiedeleirikoulu osoittautui kuitenkin mieltä avartavaksi, hauskaksi ja mielenkiintoiseksi projektiksi. Jälkeenpäin kysyimme kurssitovereiltamme, mikä Hailuodossa oli parasta ja mikä yllättävintä. Vastaukset olivat hyvin samankaltaisia. Parasta ja yllättävintä oppilaiden mielestä oli Hailuodon luonto ja sen karu kauneus. Oppilaat kehuivat erityisesti Marjaniemen isoa hiekkarantaa. Kaiken kaikkiaan tiedeleirikoulu oli onnistunut ja mieleenpainuva viikonloppu. Se oli tutkimusretki, joka antoi uuden näkökulman lukio-opiskeluun. Oppiminen voi  parhaimmillaan rakentaa siltoja oppilaitosten, oppiaineiden ja ihmisten välille.

Kimmo kertoo dyynien syntyvaiheista Marjaniemen hiekkarannalla.

Kimmo kertoo dyynien syntyvaiheista Marjaniemen hiekkarannalla.

Rakkaudentunnustus Hailuodolle:

 

 

 

Mira

Raahen lukion entinen oppilas Mira opiskelee Amsterdamissa kuvataidetta.

Lue Miran vierailusta kuvistunnilla, jolloin hän kertoi opinnoistaan Islannissa. Alla oleva teksti Miran ja Jonin opinteistä on julkaistu viime kevään lukioliitteessä Raahen Seudussa: 

Lukioon haku oli minulle aikoinaan päivänselvää: en tiennyt 16-vuotiaana vielä tarkalleen mihin ammattiin haluaisin, mutta tiesin että se tulisi tavalla tai toisella olemaan kansainvälistä joten halusin lukea paljon kieliä ja lukio tarjosi tähän mahdollisuuden. Opiskelin lukion aikana pakollisten englannin ja ruotsin lisäksi kolmea valinnaista kieltä ja nyt jälkeenpäin harmittaa etten valinnut useampaakin kun mahdollisuus oli. Jo lukion aikana meille tarjottiin monta mahdollisuutta käyttää opittuja kieliä käytännössä. Osallistuin kahteen kansainvälisyysprojektiin joiden kautta pääsin matkustamaan ja tutustumaan samanikäisiin oppilaisiin ystävyyskouluissamme Saksassa ja Italiassa. Lisäksi toimin mentorina useille koulun vaihto-oppilaille.

Innostukseni kieliin johtui aina enemmänkin uteliaisuudesta muita kulttuureja kohtaan kuin kielistä itsestään joten jatko-opiskelu niiden parissa ei lopulta kiinnostanut. Lukiosta löysin kuitenkin kuvataiteen joka avasi kokonaan uuden maailman ja josta tuli lopulta elämäntapa. Kävin kaikki tarjotut kuviskurssit savitöistä taidehistoriaan ja valokuvauksesta kankaanpainoon, jonka innoittamana päädyin heti ylioppilaaksi kirjoitettuani Lybeckerille lukukauden mittaiseen tekstiilityöpajaan jossa tutustuttiin tekstiilialan opintoihin.

Heti työpajan loputtua muutin ulkomaille. Aluksi asuin Lontoossa ystävien luona, sitten siivosin kööpenhaminalaista vanhainkotia jonkin aikaa kunnes muutin lopulta Islantiin aikomuksenani viettää siellä vuosi vapaaehtoistöissä. Vuosi venähti kuitenkin neljäksi kun sain töitä ja pääsin opiskelemaan tekstiilitaidetta Reykjavikin kuvataidekouluun. Puolitoista vuotta sitten muutin Alankomaihin jatkamaan opintojani ja yksi tärkeimmistä kriteereistä koulun valintaan oli sen kansainvälisyys: reilusta tuhannesta oppilaasta puolet tulee ulkomailta, noin 60 eri maasta. Luovan alan opiskelu noin monikulttuurisessa ympäristössä on valtavan antoisaa ja valmistumisen jälkeen oppilailla on käsissään koko maailman kokoinen verkosto samanhenkisiä ihmisiä.

Törmään jatkuvasti tilanteisiin joissa huomaan että vähästäkin kielten opiskelusta on ollut hyötyä. Pari lukiossa käytyä espanjan kurssia ovat auttaneet monesti ymmärtämään ranskaa koska kielet ovat samansukuisia. Ruotsia keskinkertaisesti osaavana pystyin heti Islantiin muutettuani pysymään kärryillä keskusteluista ja nyt Alankomaissa sama apu on ollut saksan lukemisesta. Molemmissa maissa pärjäisi helposti pelkällä englannilla mutta paikallisen kielen oppiminen myötä oppii myös ymmärtämään paikallisten tapoja ja mentaliteettia. Monikielisyys ei välttämättä tarkoita sitä että puhuu useaa kieltä täysin sujuvasti vaan se voi olla myös asenne jonka avulla ymmärrys muita kulttuureja kohtaan kasvaa.

Vaikka lukion oppimäärästä on jäänyt mieleeni lopulta vain murto-osa, on kaikkien aineiden opiskelusta ollut omallalaillaan hyötyä; jos ei muuten, niin ainakin tietää mistä ei varmasti ole kiinnostunut. Harva tietää vielä yhdeksäsluokkalaisena mitä oikeasti haluaa seuraavat vuodet opiskella. Lukiossa voi ottaa aikalisän, olla utelias ja kokeilla vähän kaikkea ja kukaties löytää itselleen tulevaisuuden.

Mira valmistui Raahen lukiosta joulukuussa 2007. Opiskelee kuvataidetta Amsterdamissa Gerrit Rietveld Academiessa.

Teoksissaan Mira käyttää vaihtelevia materiaaleja aina villasta ja langoista puidenlehtiin.

Teoksissaan Mira käyttää vaihtelevia materiaaleja aina villasta ja langoista puidenlehtiin.

 

Pelisuunnittelija on jokapaikan höylä

Tietokoneen räplääminen on aina ollut se asia, jota olen tykännyt tehdä jo hyvin nuoresta asti. Etenkin graafinen suunnittelu ja pelien pelaaminen oli se juttu. Latasin netistä ohjelmia ja äiti osti pari kirjaa, joiden avulla opettelin 3d-grafiikkaa ja nettisivujen tekemistä. Aikani kun pähkäilin kirjojen kanssa, alkoi tuloksia tulla ja ohjelmat tekivät mitä halusin. Varmaankin taiteilijaurani huipennus oli kun pääsin tekemään Raahen lukiolle lentolehtisen viimeisenä vuotenani!

Lähdin Raahesta armeijan jälkeen melkein kymmenen vuotta sitten. Määränpäänä oli Helsinki ja Adultan Radio- ja Televisio-opiston Pelikoulutus.

Siellä huomasin, että graafiset lahjani eivät olleet lähelläkään sitä tasoa millä pärjäisi oikeasti pelejä tehtäessä – joten suuntauduin pelisuunnittelun puolelle. Osasin aika hyvin vähän kaikkea mitä pelien tekemisessä vaaditaan, joten suunnittelu oli selkeä valinta minulle. Pelisuunnittelija suunnittelee pelin niin, että artistit ja koodaajat tietävät mitä pitää tehdä. Pelisuunnittelijan vastuulla on pelin hauskuus!

Työurani alkoi kesätöissä pelitestaajana Digital Chocolate –nimisessä yrityksessä. Sitten koulun kautta aloitin työharjoittelun pelisuunnittelun harjoittelijana. Työharjoittelun avulla sain jalkani firman oven väliin, ja he palkkasivat minut Junior Game Designeriksi. Siitä etenin pikku hiljaa aina Design Directoriksi saakka. Olen työskennellyt yli 20 pelin parissa ja nykyisin teen töitä Roviolle.

Näin jälkikäteen ajatellen lukiosta on ollut paljon hyötyä myöhemmin elämässä. Matematiikka, fysiikka, englanti, kuvataide, ilmaisutaito ja psykologia ovat pelintekijälle tärkeitä aineita opiskella. Ajattele jos haluaisit olla mukana tekemässä historialliseen tapahtumaan sijoittuvaa peliä, etkä tietäisi aiheesta mitään? Pelisuunnittelijan on osattava ohjelmoida edes välttävästi, joten trigonometrian on syytä olla hallussa. Mikä tekee pelistä hauskan? Miksi ihmiset pelaavat peliäsi? Psykologialla ja markkinointipsykologialla on olennainen osuus suunnittelussa. Pelit ovat yleensä englanninkielisiä, työpaikalla puhutaan paljon englantia, ja nykyinen asuinpaikkanikin on Chicago, joten englannin opiskelusta on todellakin ollut hyötyä!

Tässä vielä pelialasta kiinnostuneille hyviä vinkkejä: pelaa paljon hyviä ja huonoja pelejä, muokkaa tai modifioi muiden tekemiä pelejä, opiskele oleellisia aineita ja lukion jälkeen hae pelialan koulutukseen yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Pidä huolta fyysisestä kunnostasi ja liiku, sillä ala ja siihen opiskelu on paljolti istumatyötä.

Joni Suvanto

Ylioppilas 2005, Raahen Lukio

(Teksti on julkaistu Raahen lukion Lukioliitteesä keväällä 2014)

 

Joni

Joni

Blog Stats

  • 163 812 hits