” Saa näytellä! Se oli se syy miks tähän hommaan lähdin. ”                               ”Ryhmän yhteishenki oli parasta tässä näytelmässä.” (Opiskelijoiden kommentteja reissuvihkossa)

Kynttilänjalan tarina -musiikkinäytelmä oli syksyllä 2009 Raahen lukion ilmaisutaidon, musiikin ja kuvataiteen yhteisprojekti. Raahen alueen koululaisille ja suurelle yleisölle esitetty näytelmä oli monella tavalla menestys. Koulun näytelmäprojekteissa tavoitellaan taidetta ja viihdettä, yleisömenestystäkin, mutta ennen kaikkea hyvää oppimisprosessia. Esityksen kasaaminen on tiivistä opiskelua, vastuun kantamista ja jakamista aina  käsikirjoittamisesta viimeisiin aplodeihin ja lavastuksen purkamiseen asti.

Huhtikuun pe 16.- la 18. teimme bussimatkan Helsinkiin kulttuurin pariin. Matkalle ehti mukaan koko näytelmäryhmä muutamaa opiskelijaa lukuunottamatta. Monet ryhmäläisistä olivat käyneet Helsingissä ennenkin, mutta vierailukohteet olivat monille uusia kokemuksia. Viikonlopuksi räätälöitiin rautaisannos kulttuuria:

Perjantaina kahdenkymmenenviidenhengen porukkamme vieraili Helsingin kaupunginteatterissa, jossa Salaa rakas – farssi viihdytti meitä. Illan päätteeksi kiersimme Helsingin nähtävyyksiä ´Helsinki by Night´opastuskierroksella, jolla kuvisopen loppumattomat turinat Helsingin Senaatintorista, Uspenskin katedraalista, veistoksista ja opiskelijaelämästä nukuttivat horrokseen, niin että uni maistui hotellissa.

Pukuvaraston rooliasuja ei voinut vastustaa.

Lauantaina näytelmäryhmämme valloitti Teatterimuseon, jossa muusikot hyökkäsivät äänitehosteiden ja valojen kokeiluun. Lavastussakki, opettajat  ja näyttelijät penkoivat Teatterimuseon pukuvarastoa rooliasuja sovittaen. Monipuolisessa näyttelyssä saattoi tutustua teatteripukujen ja lavastuksen historiaan. Esillä oli jättimäisiä kalanpäitä, historiallisia roolipukuja monista eri näytelmistä ja teatteritalojen pienoismalleja ja rakennuspiirustuksia. Takahuoneessa saattoi tutustua nukketeatterin tekemiseen ja kokeilla vanhoja äänitehostelaitteita.

Valopöydän ja äänitehosteiden parissa vierähti Helsingin matkalla aikaa.

” Kivaa, vaatteita ;)”          ”Erilaista museomeininkiä! Ei ole koskaan ollut noin hauskaa museossa!”       ” Ihan jees. Vähän suppea maybe”                 ”Ihan hupasta ku oli toimintaa, jej.” ” Istuin hatussa!” (Ryhmäläisten kommentteja teatterimuseosta)

Prinsessoja, gangstereita, krokotiileja ja kuninkaita. Rooliasut antoivat mielikuvitukselle siivet.

Suomen Valokuvataiteen museon Susanna Majurin Vedentutkijan tytär – näyttelyn suuret kuvat puhuttelivat. Sadunomaiset näkymät virtaavista vesistä ja kuvien unenomaiset ihmishahmot ja tapahtumat jäivät pohdituttamaan.  Museossa oli esillä myös luontokuvia, Antero Takalan mustavalkokuvia usealta vuosikymmeneltä.

Lauantaipäivänä oli aikaa shoppailuun ja iltapäivällä tutustuimme vapaamuotoisesti nykytaiteenmuseo Kiasman näyttelyihin. Illalla visuaalista tykitystä tarjosi Kansallisteatterin upea näytelmä  Viidakkokirja, jonka lavastus ja valoshow jäi kaikille mieleen. Näytelmä oli raikas, nykyaikaa kommentoiva, nuorille suunnattu tulkinta monille tutusta tarinasta.

” Wow, mikä sokkelo!”          ”Mielenkiintoinen paikka”      ”No voi jestas, onko ne kehystäneet nenäliinan?”      ”Oli ihan sairaan mielenkiintoista!”      ”Ne pallot oli hupaisia ja oisin voinu jäädä sinne nauhametsään.” (Ryhmäläisen kommentteja Kiasman vierailusta.)

Kuvisope Kiasmassa

Vielä sunnuntaiaamuna ennen kotimatkalle lähtöä tehtiin lyhyt dialogi-kirjoitusharjoitus Ateneumin ONERVA – Kaupungin naiset -näyttelyssä. Näyttelyyn tutustuessa valittiin kaksi maalausta joiden välinen keskustelu täytyi kirjoittaa dialogin muotoon. Mielenkiintoisia, mielikuvituksellisia keskusteluja kirjoitettiin myös maalauksen ja museovieraan käymäksi dialogiksi. Syntyneitä tekstejä voidaan käyttää dialogiharjoituksina ilmaisutaidon tunnilla tai vaikkapa lyhyiden animaatioiden lähtökohtana.

Ateneumin näyttely oli kasattu kirjailija L. Onervan ympärille. Näyttelyn kuraattorin Anna Kortelaisen ääniopastusta näyttelyyn kannattaa kuunnella vaikka ei pääsisikään Ateneumissa käymään. Äidinkielen- ilmaisutaidon opettaja Paula kertoi kotimatkalla L. Onervan elämästä kulttuuriannosta sulattelevalle bussiseurueelle.

Kiitokset teille Kynttilänjalan tarinan näyttelijät, muusikot ja lavastajat koko opettajaporukan puolesta muistoihin jäävästä näytelmästä ja matkasta Helsingin kulttuuriantiin. Oli upea oppia uutta teidän kanssa!

”Mitä seuraavaksi? Wanhan Herran arvoitus? Coming Soon?” opiskelijan heittämä kysymys reissuvihkossa.