You are currently browsing the tag archive for the ‘Ateneum’ tag.

Raahen lukiolaisten ryhmä teki 2.-3.12.2010 opintomatkan Helsinkiin. Matkaan lähti kuusitoista yhteiskuntaopin kurssilaista ja kaksi opettajaa. Reissuohjelmassa oli opastettu vierailu Eduskuntatalossa ja kansanedustajan tapaaminen. Perjantaina tutustuttiin Valtion taidemuseo Ateneumin kokoelmiin ja Senaatintorin arkkitehtuuriin. Eevi, Kristiina, Eva ja Emilia pitivät matkan aikana villiintyneen reissunallen ARTUN kurissa, kuten Artun matkapäiväkirjasta voi lukea:

We left at 5:30 AM from Oulu and Arttu was really sleepy. When we arrived in Helsinki we ate a delicious lunch at restaurant Manala.

Aamulla lähdettiin matkaan neljältä, Arttua väsytti HELskuukkelin paljon, mutta oppilaat olivat kaikki virkeitä ja kirkassilmäisiä. He ärsyttivät Arttua silkalla ”:D” -olemuksellaan.

Arttu kärtsyili kun ei päässyt ST Urho’s pubiin. Pottu otti tappion hyvin, mutta Tintin oli pideteltävä vauhkoa Arttua. Ravintola manalassa nautittiin herkullinen lounas, Arttu tosin diivaili taas eikä suostunut syömään ruokaansa loppuun.

Kansallismuseo

After lunch we visited the National Museum and Arttu met a relative that had been turned to stone. (not the moron under Arttu)

Kansallismuseossa Arttu tapasi sukulaisensa, jonka oli Tintin kertoman mukaan velho kivettänyt. Peruna ja Arttu kiipeilivät tietenkin korkeuksia uhmaten lähemmäs. Akseli Gallen-Kallelan kattofreskot miellyttivät oppilaita suuresti, mutta Arttu halusi vain vapaa-ajalle ja bilettämään.

Eduskuntatalon portailla

Arttu got to visit Eduskunta too. There he picked up an charming security guard.

Seuraavaksi lähdettiin Eduskuntataloon. Ensin saimme tosin leikkiä portaissa kun meitä ei vielä haluttu ottaa vastaan.

Sitkeän odottelun jälkeen pääsimme sisään ja perusteelliseen turvatarkastukseen. Täällä Arttu iski häikäilemättömästi turvavartijan…

Eduskunnan suuressa salissa

Eduskunnassa pääsimme seuraamaan mm. täysistuntoa. Tätä oli odotettu ja oppilaat olivat innoissaan. He seurasivat kokoontumista suurella mielenkiinnolla, kun Arttu taas nurisi ja halusi Helsingin keskustaan.

Heti vapaa-ajalle päästyämme löysimme etsintäkuulutuksia Artusta. Kaupunkia kierreltyämme olimme kiltisti lähdössä hotellille. Mutta Arttu se vain halusi bilettää. Pakon kanssa oli hotelliin raahattava, Helsingin vilkkaaseen yölämään yritti koko karhu kadota. Aamulla oli vaikeaa saada Arttua ylös, (kuten voi odotttaa tuollaisen riehunnan jälkeen) perunaa vain löi. Alkoi ilmetä, miksi jo matkan alussa Aki oli vaatinut, että me matkaamme Artun kanssa…

Kiireisissä tunnelmissa menimme Ateneumiin Suomen kaunista taidetta katselemaan. Väsynyt Arttu vain läimi saattajiaan. Sitten maleksimme piiloon giftshoppiin.

Talvinen Havis Amanda

The next day we went to Ateneum to see finnish art. Yet again, Arttu picked up a security guard. At the senaatintori our art teacher pointed out sculptures of naked ladies.

Sitten kuviksenopettaja näytti meille lisää alastonkuvia naisista. Senaatintorilla oli myös hylkeitä. Arttu katsoi kylläkin hylkeiden keskelle.

Presidentinlinna

Unfortunately Arttu was not invited to the President’s castle, but at least he saw the grouchy guards.

Presidentinlinnaan ei taaskaan tullut kutsua. Koska vihaiset lumivartijat olivat ulkona, ei Arttukaan mennyt vaatimaan tilanteeseen selvennystä. Peruna kenties olisikin, mutta jälleen kerran yliluonnollisia Tolkien-voimia käyttäen oli Luoto aavistanut perunain juonet. Presidentinlinnaan oikaisu olisi (avoimista porteista huolimatta) vähintään yhtä kiellettyä kuin Artun heittäminen päin Sauli Niinistöä. Arttu olisi halunnut lisää kuuluisuutta ja medianäkyvyyttä. Kuka muukaan olisi moista keksinyt.

Aleksanteri II

Ihailimme myös Helsingin tuomiokirkkoa, sekä rakennuksesta poispäin katselevaa Aleksanteria. Eva ja Tintti olivat jäädä jälkeen kun laskeuduttiin yli 40 jäistä porrasta. Lammas ja juures harppoivat jo horisontissa Artun kanssa kun osasivat ynnätä yllättävän väen vähentymisen ja ”ODOTTAKAA!!” -huutojen merkityksen.

We saw more sculptures in the university. They were all replicas, though. Later on Arttu ate a late lunch with a few of Aki’s stalk- err, students. Around 3PM we went back to the railway station and got ready to go home.

Kävimme myös ihailemassa antiikin kipsiveistos-kopio juttuja yliopiston päärakennuksessa. Niitä oli sensuroitu aika paljon. Oppilaiden mielet lepäsivät ja ajatukset pysyivät tavallistakin puhtaampina. Arttu ei jostain syystä ollut mielissään. Tämän jälkeen menimme syömään roskaruokaa. Tämän jälkeen palasimme rautatieasemalle kotimatkaa odottelemaan. Arttu kiusasi meitä jälleen ja pitkästä matkasta väsyneenä läpsi taas kaikkea mikä tielle osui. Suruisina menimme etsimään lohtua Luodolta, mutta ”ei Artusta tuollasita voi uskoa.”  D:

LUE LISÄÄ SEIKKAILUJA ARTTU-SIVULTA!

” Saa näytellä! Se oli se syy miks tähän hommaan lähdin. ”                               ”Ryhmän yhteishenki oli parasta tässä näytelmässä.” (Opiskelijoiden kommentteja reissuvihkossa)

Kynttilänjalan tarina -musiikkinäytelmä oli syksyllä 2009 Raahen lukion ilmaisutaidon, musiikin ja kuvataiteen yhteisprojekti. Raahen alueen koululaisille ja suurelle yleisölle esitetty näytelmä oli monella tavalla menestys. Koulun näytelmäprojekteissa tavoitellaan taidetta ja viihdettä, yleisömenestystäkin, mutta ennen kaikkea hyvää oppimisprosessia. Esityksen kasaaminen on tiivistä opiskelua, vastuun kantamista ja jakamista aina  käsikirjoittamisesta viimeisiin aplodeihin ja lavastuksen purkamiseen asti.

Huhtikuun pe 16.- la 18. teimme bussimatkan Helsinkiin kulttuurin pariin. Matkalle ehti mukaan koko näytelmäryhmä muutamaa opiskelijaa lukuunottamatta. Monet ryhmäläisistä olivat käyneet Helsingissä ennenkin, mutta vierailukohteet olivat monille uusia kokemuksia. Viikonlopuksi räätälöitiin rautaisannos kulttuuria:

Perjantaina kahdenkymmenenviidenhengen porukkamme vieraili Helsingin kaupunginteatterissa, jossa Salaa rakas – farssi viihdytti meitä. Illan päätteeksi kiersimme Helsingin nähtävyyksiä ´Helsinki by Night´opastuskierroksella, jolla kuvisopen loppumattomat turinat Helsingin Senaatintorista, Uspenskin katedraalista, veistoksista ja opiskelijaelämästä nukuttivat horrokseen, niin että uni maistui hotellissa.

Pukuvaraston rooliasuja ei voinut vastustaa.

Lauantaina näytelmäryhmämme valloitti Teatterimuseon, jossa muusikot hyökkäsivät äänitehosteiden ja valojen kokeiluun. Lavastussakki, opettajat  ja näyttelijät penkoivat Teatterimuseon pukuvarastoa rooliasuja sovittaen. Monipuolisessa näyttelyssä saattoi tutustua teatteripukujen ja lavastuksen historiaan. Esillä oli jättimäisiä kalanpäitä, historiallisia roolipukuja monista eri näytelmistä ja teatteritalojen pienoismalleja ja rakennuspiirustuksia. Takahuoneessa saattoi tutustua nukketeatterin tekemiseen ja kokeilla vanhoja äänitehostelaitteita.

Valopöydän ja äänitehosteiden parissa vierähti Helsingin matkalla aikaa.

” Kivaa, vaatteita ;)”          ”Erilaista museomeininkiä! Ei ole koskaan ollut noin hauskaa museossa!”       ” Ihan jees. Vähän suppea maybe”                 ”Ihan hupasta ku oli toimintaa, jej.” ” Istuin hatussa!” (Ryhmäläisten kommentteja teatterimuseosta)

Prinsessoja, gangstereita, krokotiileja ja kuninkaita. Rooliasut antoivat mielikuvitukselle siivet.

Suomen Valokuvataiteen museon Susanna Majurin Vedentutkijan tytär – näyttelyn suuret kuvat puhuttelivat. Sadunomaiset näkymät virtaavista vesistä ja kuvien unenomaiset ihmishahmot ja tapahtumat jäivät pohdituttamaan.  Museossa oli esillä myös luontokuvia, Antero Takalan mustavalkokuvia usealta vuosikymmeneltä.

Lauantaipäivänä oli aikaa shoppailuun ja iltapäivällä tutustuimme vapaamuotoisesti nykytaiteenmuseo Kiasman näyttelyihin. Illalla visuaalista tykitystä tarjosi Kansallisteatterin upea näytelmä  Viidakkokirja, jonka lavastus ja valoshow jäi kaikille mieleen. Näytelmä oli raikas, nykyaikaa kommentoiva, nuorille suunnattu tulkinta monille tutusta tarinasta.

” Wow, mikä sokkelo!”          ”Mielenkiintoinen paikka”      ”No voi jestas, onko ne kehystäneet nenäliinan?”      ”Oli ihan sairaan mielenkiintoista!”      ”Ne pallot oli hupaisia ja oisin voinu jäädä sinne nauhametsään.” (Ryhmäläisen kommentteja Kiasman vierailusta.)

Kuvisope Kiasmassa

Vielä sunnuntaiaamuna ennen kotimatkalle lähtöä tehtiin lyhyt dialogi-kirjoitusharjoitus Ateneumin ONERVA – Kaupungin naiset -näyttelyssä. Näyttelyyn tutustuessa valittiin kaksi maalausta joiden välinen keskustelu täytyi kirjoittaa dialogin muotoon. Mielenkiintoisia, mielikuvituksellisia keskusteluja kirjoitettiin myös maalauksen ja museovieraan käymäksi dialogiksi. Syntyneitä tekstejä voidaan käyttää dialogiharjoituksina ilmaisutaidon tunnilla tai vaikkapa lyhyiden animaatioiden lähtökohtana.

Ateneumin näyttely oli kasattu kirjailija L. Onervan ympärille. Näyttelyn kuraattorin Anna Kortelaisen ääniopastusta näyttelyyn kannattaa kuunnella vaikka ei pääsisikään Ateneumissa käymään. Äidinkielen- ilmaisutaidon opettaja Paula kertoi kotimatkalla L. Onervan elämästä kulttuuriannosta sulattelevalle bussiseurueelle.

Kiitokset teille Kynttilänjalan tarinan näyttelijät, muusikot ja lavastajat koko opettajaporukan puolesta muistoihin jäävästä näytelmästä ja matkasta Helsingin kulttuuriantiin. Oli upea oppia uutta teidän kanssa!

”Mitä seuraavaksi? Wanhan Herran arvoitus? Coming Soon?” opiskelijan heittämä kysymys reissuvihkossa.

Blog Stats

  • 168 808 hits