You are currently browsing the tag archive for the ‘Kiasma’ tag.

Siemenestä kasvatettu Selenicereus grandiflorus kuvisluokassa. Yönkuningatar- kaktuksen kukka kestää vain yhden yön. Kasvin taustalla Emmi maalaa mustepesutekniikalla kuviskurssin aloitustyötään, jonka aiheena oli kaktuksen yöllinen kukinta.

Mitä taiteessa tapahtuu nyt? KU5 kurssin aloitustehtävänä maalasimme pienet mustepesutekniikkatyöt. KU5-kurssin tavoitteena on, että opiskelija oppii seuraamaan ja arvioimaan nykytaiteen ajankohtaisia ilmiöitä ja tutustutaan eri taidealan organisaatioihin.  Useimmille Raahen lukiolaisille nykytaide ja ooppera ovat vain valtion kaukaisia, mediavälitteisesti saavutettavia/saavuttamattomia kulttuurilaitoksia Helsingissä. Mahdollisuudet kohdata alkuperäisiä teoksia ja visuaalisen kulttuurin viimeisimpiä tuulia ovat äärimmäisen rajalliset.

Kulttuurikasvatuksen näkökulmasta olisikin tärkeää, että Valtion kulttuurilaitokset panostaisivat entistä enemmän myös Pohjois-Suomen palvelemiseen esim. toimivien verkkopalveluiden avullla. Missä viipyvät asiantuntijavierailut kouluihin esim. Skype-kuvapuheluiden avulla? Missä on koko Suomea palveleva tarjonta? Satelliitti- ja kiertonäyttelyitä kaivataan myös pikkukaupungeissa! Kaupungin kulttuuriopetussuunnitelma pyrkii luomaan mahdollisuuksia kulttuurin kohtaamiseen oppitunneilla.

KU5 Nykytaiteen työpaja -kuviskurssissa madalletaan kulttuurin kynnyksiä ja pohditaan mm. nykytaiteen taustalla vaikuttavia ilmiöitä ja taidekäsityksiä sekä kulttuurien välistä vuorovaikutusta ja visuaalisia alakulttuureja.

Emman mustepesutekniikkakokeilu. Pahville maalataan ensin peitevärillä. Maalauksen kuivuttua peitetään työ musteella ja vaaleat kohdat pestään esille hanan alla.

Raahen opetustoimi järjesti lukiolla VOORUMI -tapahtuman. Myös kuvataiteen pajassa lauantaina 8.10.2011 maalattiin mustepesutekniikalla yönkuningattaren kukkia. Samalla tutustuttiin internetin ja sosiaalisen median käyttöön kuvataideopetuksessa. Useimmille luokanopettajille mustepesu- ja pressprint-tekniikat olivat ennestään tuntemattomia. Lauantaina julkistettiin myös Taito- ja taideaineiden kehittämisryhmän TAIKAKUU-sivusto, jossa on esillä Raahen alueen oppilastöitä ja ideoita taito- ja taideaineisiin.

Karinan yönkuningatar. Lehdessä on kokeiltu skraffito-tekniikkaa, peitevärin osittaista raapimista, jolloin muste tarttuu raavittuihin kohtiin kiinni.

.

Yönkuningattaren aariaa Mozartin Taikahuilu-oopperassa pidetään koloratuurisopraanon taidonnäytteenä. Mikä on harrastamisen, taituruuden ja taiteesta nauttimisen suhde? Ajatuksia herättävän tulkinnan vaikeasta aariasta laulaa musiikkia palavasti rakastanut Florence Foster Jenkins. Saako oopperaa laulaa, jos ei ole ollenkaan musikaalinen? Milloin kitchistä tulee camppia? Mikä on hyvää ja mikä huonoa makua? Kuinka tarkasti ympäröivän kulttuurin tuotteita me olemme ja miten omasta lähtökohdasta voi kohdata muita kulttuureita? Millaisia visuaalisia nuoriso- ja alakulttuureita on pinnalla Pohjois-Pohjanmaan nuorilla nykyään? Miten populaari- ja korkeakulttuuri määritellään ja millaista vuorovaikutusta niiden välillä löytyy?

Kulttuurilaitosten (verkko)palveluja kouluille:

Kiasma – Nykytaiteen museo – koulusivut

Ateneum – kouluille

Kansallisooppera – yleisöyhteistyö

Suomen Kansallismuseo

Oulun taidemuseo – taidekasvatus

” Saa näytellä! Se oli se syy miks tähän hommaan lähdin. ”                               ”Ryhmän yhteishenki oli parasta tässä näytelmässä.” (Opiskelijoiden kommentteja reissuvihkossa)

Kynttilänjalan tarina -musiikkinäytelmä oli syksyllä 2009 Raahen lukion ilmaisutaidon, musiikin ja kuvataiteen yhteisprojekti. Raahen alueen koululaisille ja suurelle yleisölle esitetty näytelmä oli monella tavalla menestys. Koulun näytelmäprojekteissa tavoitellaan taidetta ja viihdettä, yleisömenestystäkin, mutta ennen kaikkea hyvää oppimisprosessia. Esityksen kasaaminen on tiivistä opiskelua, vastuun kantamista ja jakamista aina  käsikirjoittamisesta viimeisiin aplodeihin ja lavastuksen purkamiseen asti.

Huhtikuun pe 16.- la 18. teimme bussimatkan Helsinkiin kulttuurin pariin. Matkalle ehti mukaan koko näytelmäryhmä muutamaa opiskelijaa lukuunottamatta. Monet ryhmäläisistä olivat käyneet Helsingissä ennenkin, mutta vierailukohteet olivat monille uusia kokemuksia. Viikonlopuksi räätälöitiin rautaisannos kulttuuria:

Perjantaina kahdenkymmenenviidenhengen porukkamme vieraili Helsingin kaupunginteatterissa, jossa Salaa rakas – farssi viihdytti meitä. Illan päätteeksi kiersimme Helsingin nähtävyyksiä ´Helsinki by Night´opastuskierroksella, jolla kuvisopen loppumattomat turinat Helsingin Senaatintorista, Uspenskin katedraalista, veistoksista ja opiskelijaelämästä nukuttivat horrokseen, niin että uni maistui hotellissa.

Pukuvaraston rooliasuja ei voinut vastustaa.

Lauantaina näytelmäryhmämme valloitti Teatterimuseon, jossa muusikot hyökkäsivät äänitehosteiden ja valojen kokeiluun. Lavastussakki, opettajat  ja näyttelijät penkoivat Teatterimuseon pukuvarastoa rooliasuja sovittaen. Monipuolisessa näyttelyssä saattoi tutustua teatteripukujen ja lavastuksen historiaan. Esillä oli jättimäisiä kalanpäitä, historiallisia roolipukuja monista eri näytelmistä ja teatteritalojen pienoismalleja ja rakennuspiirustuksia. Takahuoneessa saattoi tutustua nukketeatterin tekemiseen ja kokeilla vanhoja äänitehostelaitteita.

Valopöydän ja äänitehosteiden parissa vierähti Helsingin matkalla aikaa.

” Kivaa, vaatteita ;)”          ”Erilaista museomeininkiä! Ei ole koskaan ollut noin hauskaa museossa!”       ” Ihan jees. Vähän suppea maybe”                 ”Ihan hupasta ku oli toimintaa, jej.” ” Istuin hatussa!” (Ryhmäläisten kommentteja teatterimuseosta)

Prinsessoja, gangstereita, krokotiileja ja kuninkaita. Rooliasut antoivat mielikuvitukselle siivet.

Suomen Valokuvataiteen museon Susanna Majurin Vedentutkijan tytär – näyttelyn suuret kuvat puhuttelivat. Sadunomaiset näkymät virtaavista vesistä ja kuvien unenomaiset ihmishahmot ja tapahtumat jäivät pohdituttamaan.  Museossa oli esillä myös luontokuvia, Antero Takalan mustavalkokuvia usealta vuosikymmeneltä.

Lauantaipäivänä oli aikaa shoppailuun ja iltapäivällä tutustuimme vapaamuotoisesti nykytaiteenmuseo Kiasman näyttelyihin. Illalla visuaalista tykitystä tarjosi Kansallisteatterin upea näytelmä  Viidakkokirja, jonka lavastus ja valoshow jäi kaikille mieleen. Näytelmä oli raikas, nykyaikaa kommentoiva, nuorille suunnattu tulkinta monille tutusta tarinasta.

” Wow, mikä sokkelo!”          ”Mielenkiintoinen paikka”      ”No voi jestas, onko ne kehystäneet nenäliinan?”      ”Oli ihan sairaan mielenkiintoista!”      ”Ne pallot oli hupaisia ja oisin voinu jäädä sinne nauhametsään.” (Ryhmäläisen kommentteja Kiasman vierailusta.)

Kuvisope Kiasmassa

Vielä sunnuntaiaamuna ennen kotimatkalle lähtöä tehtiin lyhyt dialogi-kirjoitusharjoitus Ateneumin ONERVA – Kaupungin naiset -näyttelyssä. Näyttelyyn tutustuessa valittiin kaksi maalausta joiden välinen keskustelu täytyi kirjoittaa dialogin muotoon. Mielenkiintoisia, mielikuvituksellisia keskusteluja kirjoitettiin myös maalauksen ja museovieraan käymäksi dialogiksi. Syntyneitä tekstejä voidaan käyttää dialogiharjoituksina ilmaisutaidon tunnilla tai vaikkapa lyhyiden animaatioiden lähtökohtana.

Ateneumin näyttely oli kasattu kirjailija L. Onervan ympärille. Näyttelyn kuraattorin Anna Kortelaisen ääniopastusta näyttelyyn kannattaa kuunnella vaikka ei pääsisikään Ateneumissa käymään. Äidinkielen- ilmaisutaidon opettaja Paula kertoi kotimatkalla L. Onervan elämästä kulttuuriannosta sulattelevalle bussiseurueelle.

Kiitokset teille Kynttilänjalan tarinan näyttelijät, muusikot ja lavastajat koko opettajaporukan puolesta muistoihin jäävästä näytelmästä ja matkasta Helsingin kulttuuriantiin. Oli upea oppia uutta teidän kanssa!

”Mitä seuraavaksi? Wanhan Herran arvoitus? Coming Soon?” opiskelijan heittämä kysymys reissuvihkossa.

Blog Stats

  • 168 165 hits