Veistoksia ja maalauksia tarujen merestä

KALAPARVI

KALAPARVI -tekniikkaharjoituksilla saatiin tuntumaa kuparipakotukseen, raapekartonkiin, öljy- ja kuivapastelleihin ja akvarellimaalaamiseen. Nopeista harjoituksista kasattiin yhteinen kalaparvi käytävänäyttelyksi uusille ilmoitustauluille, joita peruskorjattava Raahen kirjasto lahjoitti lukion kuviskäyttöön.

KU6- kurssilaiset tekivät merten taruihin liittyviä lopputöitä valitsemillaan tekniikoilla:

Nikon työssä on ajankohtainen aihe.

Talvivaara. Työni kuvaa pilapiirros tyylillä viime aikoina otsikoissa ollutta Talvivaaran kaivosyhtiötä ja sen ympäristöongelmia. Päädyin tähän koska minulla tapana lukea pilapiirroksia lehdistä ja niinpä päätin itsekin kokeilla taitojani tällä saralla.

Teos on tehty pointillismi-tyylillä ja sen lisäksi useilla eri tekniikoilla: öljy- ja kuivapastillit, tussipiirrokset ja leikekuvat. Lisäksi leikekuvia on muokattu tietokoneella. Näistä tekniikoista useimmat olivat jo entuudestaan tuttuja, vain kuivapastillit olivat uutta. Pointillismilla tehdyn meren onnistumisesta en ole 100 % varma, mutta muut tekniikat ja työn pääidea onnistuivat omasta mielestäni hyvin.

Uutena asiana minulle tulivat kuivapastellitekniikka. Niko

Tommin Meren tila- akryylimaalaus on kolmiosainen.

Meren tila –työ on kolmiosainen, kolmelle maalauspohjalle tehty akryylivärimaalaus.

Teemana oli ”meren tarinat”, joka mielestäni on aiheena melko ahdistava ja tylsä, joten lähdin hakemaan ideaani aivan eri perspektiivistä. Annoin ajatusteni vain juosta ja suunnittelinkin suoraan maalauspohjille, mitä niihin lähtisin maalaamaan, ja koitin saada niihin jotain säväystä omista mietteistäni. Ajatuksena myös hieman meren ja avaruuden yhtenäisyys: kumpikin ovat aina kiehtoneet ihmisiä kauniilla tavalla, ja niitä halutaan tutkia, mutta toisaalta niistä ei tiedetä kummastakaan paljon mitään ja näin ne ovatkin melko pelottavia ja ahdistavia asioita. Taulut jättävät kuitenkin todella paljon varaa omille tulkinnoille, koska halusin tehdä jotain vähän abstraktimpaa ja syvällisempää itseilmaisua.

Akryyliväreillä maalauspohjalle maalaaminen oli minulle täysin uusi juttu, mutta tykästyin maaleihin heti ensimmäisen siveltimenvedon jälkeen. Välillä oli kyllä vaikeuksia värien käsittelyssä ja käyttäytymisessä, mutta nautin siitä kovasti. Olen tyytyväinen kun sain aikaan mielestäni hyvin valöörejä ja eri sävyisiä värimaailmoja.  Tommi

Jeminan hopeisena hohtava merenneito on tehty raapekartongille.

Merenneito. Katselin yhtä Vedenneitojen lähteillä -kirjaa, josta löysin J.W. Waterhousen tekemän merenneito maalauksen. Tykästyin siihen. Toteutin työn raapekartonki-tekniikalla. Tekniikka oli jo entuudestaan tuttu, mutta opin paremmin raapustamaan ja luottamaan omiin ideoihin.

Raapustin työhön merenneidon, kulhon ja vähän kivikkoa. Aiheena oli siis meren tarinat. Työ tuntui aluksi vaikealta, kun piti miettiä valokohtia, jotka raapustaa. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen työhön, en uskonut sen onnistuvan näin hyvin. Jos jotakin saisi korjattua, niin tekisin pyrstön alku puolen uudelleen. Tekisin siihen isompia suomuja. Jemina, KU6 4.jakso 2013

Kukaan ei ole aiemmin tehnyt näin isoa raapekartonkityötä Raahen lukion kuviksessa. Upeaa!

Ruusan merenneidon taustalla hehkuu lämmittävä aurinko.

Merenneito. Työssäni merenneito istuu kivellä hiljaa auringon laskiessa. Merenneidot olivat pienenä minusta kiehtovia ja mietin monta kertaa, miten jännittävää olisi nähdä oikea merenneito. Maalasin ensimmäistä kertaa akryylimaaleilla taululle, joka oli todella mukavaa. Onnistuin mielestäni taivaassa, meressä ja merenneidon pyrstössä. Merenneidon kasvot ja ylävartalon tekisin uudelleen, jos voisin. Mielestäni Meren tarinat oli loistava aihe lopputyölle, asummehan Raahessa ja lukiomme sijaitsee merenrannassa.  KU6, Ruusa

Tiina kala.

Magikarp. Olin jo ennen kurssin alkamista löytänyt kuvan tästä uljaasta pokémonista, jonka halusin vielä joskus maalata. Sitten kuulinkin että lopputyön aiheena oli ”Meren tarinat” ja tiesin tilaisuuteni vihdoin koittaneen.  
”It is virtually worthless in terms of both power and speed. It is the most weak and pathetic Pokémon in the world.”  Näin Magikarpia kuvaillaan yhdessä monista pokémon peleistä, Fire Redissä. Halusin silti tehdä lopputyöni juuri tästä otuksesta, sillä Magikarp on aina ollut kaikkein vähiten arvostettu pokémon, sillä se ei osaa suoraan sanottuna mitään. Kukaan ei pidä siitä tai halua sitä ennen kuin siitä lopulta, hitaasti mutta varmasti, on kehittynyt voimakas, pelottava ja vihdoinkin arvossa pidetty Gyarados. Toinen syy siihen miksi valitsin juuri tämän aiheen on se että olen aina ollut vähän pakkomielteinen pokémonien suhteen…

  Maalauksessa Magikarp on kuvattu dramaattisena ja siinä on käytetty muutenkin hyvin voimakkaita, kirkkaita sekä tummia, värejä. Taustakin korostaa entistä enemmän tätä oikeasti täysin harmitonta kalaparkaa. Mielestäni Magikarpia pitäisi arvostaa enemmän ja maalauksen kautta muillekin välittyy (tai ainakin pitäisi välittyä), kuinka upea olento se oikeasti on.

  Piirsin itse hahmon suoraan mallista ja niin tarkkaan kuin vain pystyin. En ole tätä ennen tehnyt kuin pari akryylityötä ja tässä sain tilaisuuden harjoitella lisää. Taustaa tehdessäni en keskittynyt yksityiskohtiin tai väreihin niin paljon kuin mitä itse hahmossa. Tein värit vähän sinne päin, mutta lopulta päätin sävyt itse. Kerroksia piti tehdä useita ja kun huomasin että värit eivät sulautuneetkaan toisiinsa niin kuin olin kuvitellut, paniikkihan siinä meinasi iskeä. Uusien kerrosten ja oikean tekniikan löytämisen jälkeen olen kuitenkin melko tyytyväinen lopputulokseen. Tiina

Open kommentti: Kuvakulttuurit elävät ja kuvan tulkitsijan oma kokemushorisontti vaikuttaa kuvien sisältöjen ymmärtämiseen. 1970-luvulla syntyneelle opella magikarp ei herätä minkäänlaisia omakohtaisia muistoja tai tunteita, mutta pikaisen gallupin tehtyämme huomasimme, että ryhmän suurin osa tunsi pokemon-hahmon hyvin jo vuosien takaa. Japanissa kehittynyttä animea, mangaa tai Pokemon-kuvamaailmaa tuntematon kuvisope ei ymmärrä aihetta opiskelematta hahmon välittämää suurempaa viestiä. Pop-kulttuuri onkin keskeinen osa visuaalista kulttuuria myös nykytaiteen lähteenä. Kuvanlukutaitoa tarvitaan kaikessa kuvaviestinnässä. Maailman sirpaloituminen erilaisiksi kuvakulttuureiksi mm. sukupolvikokemuksiksi on arkipäivää ja opettajana onkin mielenkiintoista törmätä päivittäin minun sukupolvelle uusiin ilmiöihin! Kiitos Tiina. t. Aki

Meerin taitavissa akvarelleissa on kuvattu merimaisema.

Jättiläiskala. Tein kurssin lopputyönä akvarellimaalauksen, jonka aiheena oli meren tarinat. Aluksi ei meinannut tulla mitään ideaa kun yritin etsiä jotakin mereen liittyvää kuvaa netistä. Katselin ensimmäiseksi erilaisia merenneito- ja merihirviökuvia, mutta ajatus merenneidon piirtämisestä ei innoittanut. Seuraavaksi aloin etsimään erilaisia maisemakuvia, joissa merellä olisi suuri osa. Löysin kuvan maisemasta, jonka etualalla kelluu yksinäinen vene ja jonka takaa kohoaa suuri saari. Eniten kuvassa kiehtoi sen tumma ja myrskyinen taivas, jonka maalaamista olisi mahtava tehdä. Omaan maalaukseeni keksin lisätä jotain mystistä, lisäsin suuren kalan pyrstön, joka kohoaa pikkuruisen veneen takaa. Maalasin pyrstön kirkkaammilla väreillä kuin muut kohdat maalauksessa, joka kiinnittää maalauksessa huomion myös veneen alla näkyvään varjoon, jättäen aukkokohdan ja tulkinnan varaa siitä mitä veneen alla on. Työni aihe on mysteerinen jättiläiskala.

Toteutin maalaukseni akvarelliväreillä, joihin olen lähemmin tutustunut jo 4-5 vuotta sitten. Tekniikka tuntui luonnolliselta valinnalta, koska akvarelleilla maalaaminen on minulle tuttua ja pidän tästä tekniikasta eniten. Olen aikaisemmin maalannut erilaisia kukkia ja kasveja, joten maisemakuvan maalaamisen aloittaminen vähän jännitti, koska en ollut tottunut maisemakuvien maalaamiseen. Siksi valitsin akvarellin tähän työhön, jotta oppisin akvarellimaalauksesta enemmän ja olisin kokeillut maalata myös muita asioita kuin kukkia.

Parhaiten työssäni onnistuin maisemakuvan taivas, vaikka ihme ja kumma käytin siihen vähiten aikaa. Taivaan maalaamiseen käytin paljon vettä ja eri värisävyjä, jolloin syntyi kuvaus tummasta ja epäilyttävästä taivaasta. Mielestäni taivaan pilvet ja pikkuinen auringonvalo tulivat hyvin esiin ja taivas miellytti silmää. Eniten hankaluuksia oli meren tekemisessä. Tein monta kokeiluversiota vedestä ja erilaisista tummista varjoista veden pinnalla, jotta saisin maalattua varsinaiseen teokseen meren oikealla tavalla. Jos saisin uudelleen tehdä jotakin, niin varmasti parantelisin merta ja saarta, joka kohoaa veneen takaa. Saaressa olisin saanut käyttää tummempia värejä ja enemmän aikaa, jotta saaresta olisi tullut työhön sopiva.

Työn teon aikana opin hahmottamaan erilaisia syvyysvaikutelmia, ja opin luomaan teokseeni nämä syvyysvaikutelmat. Lisäksi opin käyttämään teoksissani valoa ja varjoa sopivissa suhteissa. Tärkeää oli myös lopullisen työn asettaminen esille ja kehystäminen, joka antoi maalaukselle tärkeämmän vaikutelman ja toi teoksen esille. Opin myös tekemään lopullisista teoksista pienempiä versioita ja kokeiluja, joka helpotti suunnattomasta suureen työhön ryhtymistä. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen teokseeni, sillä se oli ensimmäinen maisemamaalaukseni ja mielestäni sain hyvin tuotua esille myös kurssin aiheen. Meeri, 2E

Iida teki abstraktin maalauksen, jonka aiheena on USKO, TOIVO, RAKKAUS, IKUISESTI

Meren tarinat. Lopputyön aihe oli Meren tarinat ja toteutin työni akryylimaaleilla maalauspohjille. Lisäksi kiinnitin maalauspohjiin rautalangasta tehdyt Usko, Toivo, Rakkaus – Ikuisesti -symbolit.  En ollut maalannut akryyleilla ennen tätä kurssia. 

Työssä on kuvattu merta abstraktilla tavalla. Ensin työn aihe ja tekniikka oli pitkään hukassa, mutta kun pääsin alkuun, työtä oli todella mukava tehdä. Harmittaa, että osa tunneista valui hukkaan, kun en saanut tehtyä mitään ilman hyvää aihetta. Yritin kylläkin tehdä luonnoksia monista eri ideoista, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Idea aiheeseen lähti pieleen menneestä yrityksestä maalata aaltoja.  Työssäni meri on valtava, salaperäinen ja samaan aikaa pysyvä. Symbolit kuvaavat meren sisäänsä kätkemiä tarinoita ja meren pysyvää olotilaa: meri on aina ollut ja tulee olemaan.
Mielestäni löysin hyviä sävyjä mereen ja sain kivaa struktuuria maalauspohjalle, joskin ensimmäiset pinnat tulivat vahingossa. Jos voisin tehdä jotain toisin, ottaisin ehkä symbolit pois ja tekisin jotain niiden tilalle. Haluaisin, että työssä olisi myös jotain esittävää. Työtä voisi myös laajentaa tai vaikeuttaa jollain tapaa. Mietityttää hieman, onko työ riittävän laaja lopputyöksi. 
Opin käyttämään akryylimaaleja. Tajusin myös, että työ on vain pakko aloittaa jostakin kohden ja muuttaa myöhemmin, jos siltä tuntuu. Koska en päässyt ensin alkuun, aika meinasi loppua. Oli myös hauska kokeilla abstraktimpaa tyyliä.  Iida 2C

Maalauksen symbolit on tehty rautalangasta ja ne nousevat koholle kuvapinnasta.

Sakun Merihirviö-akryylimaalausta on jatkettu öljyvärein.

Merihirviö

Kuvasin työssäni merihirviön tuhoamassa laivaa muutaman merenneidon ollessa etualalla. Jättimäinen merihirviö tuo esille ihmisen avuttomuuden sekä meren vaarallisuuden samalla kun merenneidot symboloivat meren houkuttelevuutta.

Päädyin kyseiseen aiheeseen, koska se pomppasi ensimmäisenä mieleeni ja tuntui kiinnostavalta tehdä työ jossa olisi suuria koko eroja. Alkuperäinen suunnitelma oli leveämpi kuin lopullinen työ, joten jouduin jättämään paljon pois ja tekemään kompromisseja. Mielessäni kävi myös tehdä kuvitettu tarusto, jossa olisi kuvattu 3 tapahtumaa yksinkertaistetusti vähin värein. Toteutin työn akryyli- sekä öljyväreillä, joista molemmat tekniikat olivat minulle tuttuja ennestään.

Onnistuin maalaamaan taivaan ja veden hyvin kun taas merenneidot tekisin mielelläni kokonaan uusiksi. Opin että hyväkuntoisilla siveltimillä maalaaminen on noin tuhat kertaa helpompaa kuin huonokuntoisilla, opin myös laivojen rakenteesta koska jouduin tutustumaan siihen. KU6 Saku

Samun sävykkäässä kuivapastellityössä aurinko laskee mereen.

KU2-ryhmäläiset tekivät veistoksia meriaiheeseen liittyen: