You are currently browsing the tag archive for the ‘meri’ tag.
Raahen lukio on mukana opetustoimen Comenius Regio -hankkeessa yhteistyössä italialaisen Pescaran kaupungin kanssa. Äidinkielen kurssilaiset kirjoittivat mereen liittyviä mielikuviaan keväällä 2013 ja syntyneet tekstit olivat pohjana KU3-kurssilaisten lyhyille meriaiheisille videoille.
Videot on toteutettu Photostory-ohjelmalla ja ääniä on käsitelty Audacityllä. Harjoituksen tavoitteena oli valokuvauksen opettelu ja kuvatarinan rakentaminen. Tunnelmalliset kuvat esittelevät näkymiä Raahesta italaialaisille yhteistyökumppaneillemme.
Meri voi olla myös pelottava. Aliisan ja Jonnan videossa meri ei ole vain kaunis katselun kohde vaan myös vaarallinen:
Meiju, Janika ja Jenna kuvasivat alkukevään sumuisia päiviä Raahen rannoilla. Kuvissa näkyy vielä yksittäisiä jäälauttoja. Lämpö voittaa kylmyyden:
Tiinan harjoituksessa meren tarinoita kerrotaan yksityiskohtien kautta, melkein makrokuvin:
Minttu ja Saku ovat kuvanneet näkymiä Pikkulahden ympäristöstä:
Millainen meri on? Riikka ja Jemina:
Elsa, Samu, Anni ja Juulia kertovat kuvillaan aihesta otsikolla Ihana meri:
KALAPARVI
KALAPARVI -tekniikkaharjoituksilla saatiin tuntumaa kuparipakotukseen, raapekartonkiin, öljy- ja kuivapastelleihin ja akvarellimaalaamiseen. Nopeista harjoituksista kasattiin yhteinen kalaparvi käytävänäyttelyksi uusille ilmoitustauluille, joita peruskorjattava Raahen kirjasto lahjoitti lukion kuviskäyttöön.
KU6- kurssilaiset tekivät merten taruihin liittyviä lopputöitä valitsemillaan tekniikoilla:
Nikon työssä on ajankohtainen aihe.
Talvivaara. Työni kuvaa pilapiirros tyylillä viime aikoina otsikoissa ollutta Talvivaaran kaivosyhtiötä ja sen ympäristöongelmia. Päädyin tähän koska minulla tapana lukea pilapiirroksia lehdistä ja niinpä päätin itsekin kokeilla taitojani tällä saralla.
Teos on tehty pointillismi-tyylillä ja sen lisäksi useilla eri tekniikoilla: öljy- ja kuivapastillit, tussipiirrokset ja leikekuvat. Lisäksi leikekuvia on muokattu tietokoneella. Näistä tekniikoista useimmat olivat jo entuudestaan tuttuja, vain kuivapastillit olivat uutta. Pointillismilla tehdyn meren onnistumisesta en ole 100 % varma, mutta muut tekniikat ja työn pääidea onnistuivat omasta mielestäni hyvin.
Uutena asiana minulle tulivat kuivapastellitekniikka. Niko
Tommin Meren tila- akryylimaalaus on kolmiosainen.
Meren tila –työ on kolmiosainen, kolmelle maalauspohjalle tehty akryylivärimaalaus.
Teemana oli ”meren tarinat”, joka mielestäni on aiheena melko ahdistava ja tylsä, joten lähdin hakemaan ideaani aivan eri perspektiivistä. Annoin ajatusteni vain juosta ja suunnittelinkin suoraan maalauspohjille, mitä niihin lähtisin maalaamaan, ja koitin saada niihin jotain säväystä omista mietteistäni. Ajatuksena myös hieman meren ja avaruuden yhtenäisyys: kumpikin ovat aina kiehtoneet ihmisiä kauniilla tavalla, ja niitä halutaan tutkia, mutta toisaalta niistä ei tiedetä kummastakaan paljon mitään ja näin ne ovatkin melko pelottavia ja ahdistavia asioita. Taulut jättävät kuitenkin todella paljon varaa omille tulkinnoille, koska halusin tehdä jotain vähän abstraktimpaa ja syvällisempää itseilmaisua.
Akryyliväreillä maalauspohjalle maalaaminen oli minulle täysin uusi juttu, mutta tykästyin maaleihin heti ensimmäisen siveltimenvedon jälkeen. Välillä oli kyllä vaikeuksia värien käsittelyssä ja käyttäytymisessä, mutta nautin siitä kovasti. Olen tyytyväinen kun sain aikaan mielestäni hyvin valöörejä ja eri sävyisiä värimaailmoja. Tommi
Jeminan hopeisena hohtava merenneito on tehty raapekartongille.
Merenneito. Katselin yhtä Vedenneitojen lähteillä -kirjaa, josta löysin J.W. Waterhousen tekemän merenneito maalauksen. Tykästyin siihen. Toteutin työn raapekartonki-tekniikalla. Tekniikka oli jo entuudestaan tuttu, mutta opin paremmin raapustamaan ja luottamaan omiin ideoihin.
Raapustin työhön merenneidon, kulhon ja vähän kivikkoa. Aiheena oli siis meren tarinat. Työ tuntui aluksi vaikealta, kun piti miettiä valokohtia, jotka raapustaa. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen työhön, en uskonut sen onnistuvan näin hyvin. Jos jotakin saisi korjattua, niin tekisin pyrstön alku puolen uudelleen. Tekisin siihen isompia suomuja. Jemina, KU6 4.jakso 2013
Kukaan ei ole aiemmin tehnyt näin isoa raapekartonkityötä Raahen lukion kuviksessa. Upeaa!
Ruusan merenneidon taustalla hehkuu lämmittävä aurinko.
Merenneito. Työssäni merenneito istuu kivellä hiljaa auringon laskiessa. Merenneidot olivat pienenä minusta kiehtovia ja mietin monta kertaa, miten jännittävää olisi nähdä oikea merenneito. Maalasin ensimmäistä kertaa akryylimaaleilla taululle, joka oli todella mukavaa. Onnistuin mielestäni taivaassa, meressä ja merenneidon pyrstössä. Merenneidon kasvot ja ylävartalon tekisin uudelleen, jos voisin. Mielestäni Meren tarinat oli loistava aihe lopputyölle, asummehan Raahessa ja lukiomme sijaitsee merenrannassa. KU6, Ruusa
Tiina kala.
Magikarp. Olin jo ennen kurssin alkamista löytänyt kuvan tästä uljaasta pokémonista, jonka halusin vielä joskus maalata. Sitten kuulinkin että lopputyön aiheena oli ”Meren tarinat” ja tiesin tilaisuuteni vihdoin koittaneen.
”It is virtually worthless in terms of both power and speed. It is the most weak and pathetic Pokémon in the world.” Näin Magikarpia kuvaillaan yhdessä monista pokémon peleistä, Fire Redissä. Halusin silti tehdä lopputyöni juuri tästä otuksesta, sillä Magikarp on aina ollut kaikkein vähiten arvostettu pokémon, sillä se ei osaa suoraan sanottuna mitään. Kukaan ei pidä siitä tai halua sitä ennen kuin siitä lopulta, hitaasti mutta varmasti, on kehittynyt voimakas, pelottava ja vihdoinkin arvossa pidetty Gyarados. Toinen syy siihen miksi valitsin juuri tämän aiheen on se että olen aina ollut vähän pakkomielteinen pokémonien suhteen…
Maalauksessa Magikarp on kuvattu dramaattisena ja siinä on käytetty muutenkin hyvin voimakkaita, kirkkaita sekä tummia, värejä. Taustakin korostaa entistä enemmän tätä oikeasti täysin harmitonta kalaparkaa. Mielestäni Magikarpia pitäisi arvostaa enemmän ja maalauksen kautta muillekin välittyy (tai ainakin pitäisi välittyä), kuinka upea olento se oikeasti on.
Piirsin itse hahmon suoraan mallista ja niin tarkkaan kuin vain pystyin. En ole tätä ennen tehnyt kuin pari akryylityötä ja tässä sain tilaisuuden harjoitella lisää. Taustaa tehdessäni en keskittynyt yksityiskohtiin tai väreihin niin paljon kuin mitä itse hahmossa. Tein värit vähän sinne päin, mutta lopulta päätin sävyt itse. Kerroksia piti tehdä useita ja kun huomasin että värit eivät sulautuneetkaan toisiinsa niin kuin olin kuvitellut, paniikkihan siinä meinasi iskeä. Uusien kerrosten ja oikean tekniikan löytämisen jälkeen olen kuitenkin melko tyytyväinen lopputulokseen. Tiina
Open kommentti: Kuvakulttuurit elävät ja kuvan tulkitsijan oma kokemushorisontti vaikuttaa kuvien sisältöjen ymmärtämiseen. 1970-luvulla syntyneelle opella magikarp ei herätä minkäänlaisia omakohtaisia muistoja tai tunteita, mutta pikaisen gallupin tehtyämme huomasimme, että ryhmän suurin osa tunsi pokemon-hahmon hyvin jo vuosien takaa. Japanissa kehittynyttä animea, mangaa tai Pokemon-kuvamaailmaa tuntematon kuvisope ei ymmärrä aihetta opiskelematta hahmon välittämää suurempaa viestiä. Pop-kulttuuri onkin keskeinen osa visuaalista kulttuuria myös nykytaiteen lähteenä. Kuvanlukutaitoa tarvitaan kaikessa kuvaviestinnässä. Maailman sirpaloituminen erilaisiksi kuvakulttuureiksi mm. sukupolvikokemuksiksi on arkipäivää ja opettajana onkin mielenkiintoista törmätä päivittäin minun sukupolvelle uusiin ilmiöihin! Kiitos Tiina. t. Aki
Meerin taitavissa akvarelleissa on kuvattu merimaisema.
Jättiläiskala. Tein kurssin lopputyönä akvarellimaalauksen, jonka aiheena oli meren tarinat. Aluksi ei meinannut tulla mitään ideaa kun yritin etsiä jotakin mereen liittyvää kuvaa netistä. Katselin ensimmäiseksi erilaisia merenneito- ja merihirviökuvia, mutta ajatus merenneidon piirtämisestä ei innoittanut. Seuraavaksi aloin etsimään erilaisia maisemakuvia, joissa merellä olisi suuri osa. Löysin kuvan maisemasta, jonka etualalla kelluu yksinäinen vene ja jonka takaa kohoaa suuri saari. Eniten kuvassa kiehtoi sen tumma ja myrskyinen taivas, jonka maalaamista olisi mahtava tehdä. Omaan maalaukseeni keksin lisätä jotain mystistä, lisäsin suuren kalan pyrstön, joka kohoaa pikkuruisen veneen takaa. Maalasin pyrstön kirkkaammilla väreillä kuin muut kohdat maalauksessa, joka kiinnittää maalauksessa huomion myös veneen alla näkyvään varjoon, jättäen aukkokohdan ja tulkinnan varaa siitä mitä veneen alla on. Työni aihe on mysteerinen jättiläiskala.
Toteutin maalaukseni akvarelliväreillä, joihin olen lähemmin tutustunut jo 4-5 vuotta sitten. Tekniikka tuntui luonnolliselta valinnalta, koska akvarelleilla maalaaminen on minulle tuttua ja pidän tästä tekniikasta eniten. Olen aikaisemmin maalannut erilaisia kukkia ja kasveja, joten maisemakuvan maalaamisen aloittaminen vähän jännitti, koska en ollut tottunut maisemakuvien maalaamiseen. Siksi valitsin akvarellin tähän työhön, jotta oppisin akvarellimaalauksesta enemmän ja olisin kokeillut maalata myös muita asioita kuin kukkia.
Parhaiten työssäni onnistuin maisemakuvan taivas, vaikka ihme ja kumma käytin siihen vähiten aikaa. Taivaan maalaamiseen käytin paljon vettä ja eri värisävyjä, jolloin syntyi kuvaus tummasta ja epäilyttävästä taivaasta. Mielestäni taivaan pilvet ja pikkuinen auringonvalo tulivat hyvin esiin ja taivas miellytti silmää. Eniten hankaluuksia oli meren tekemisessä. Tein monta kokeiluversiota vedestä ja erilaisista tummista varjoista veden pinnalla, jotta saisin maalattua varsinaiseen teokseen meren oikealla tavalla. Jos saisin uudelleen tehdä jotakin, niin varmasti parantelisin merta ja saarta, joka kohoaa veneen takaa. Saaressa olisin saanut käyttää tummempia värejä ja enemmän aikaa, jotta saaresta olisi tullut työhön sopiva.
Työn teon aikana opin hahmottamaan erilaisia syvyysvaikutelmia, ja opin luomaan teokseeni nämä syvyysvaikutelmat. Lisäksi opin käyttämään teoksissani valoa ja varjoa sopivissa suhteissa. Tärkeää oli myös lopullisen työn asettaminen esille ja kehystäminen, joka antoi maalaukselle tärkeämmän vaikutelman ja toi teoksen esille. Opin myös tekemään lopullisista teoksista pienempiä versioita ja kokeiluja, joka helpotti suunnattomasta suureen työhön ryhtymistä. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen teokseeni, sillä se oli ensimmäinen maisemamaalaukseni ja mielestäni sain hyvin tuotua esille myös kurssin aiheen. Meeri, 2E
Iida teki abstraktin maalauksen, jonka aiheena on USKO, TOIVO, RAKKAUS, IKUISESTI
Meren tarinat. Lopputyön aihe oli Meren tarinat ja toteutin työni akryylimaaleilla maalauspohjille. Lisäksi kiinnitin maalauspohjiin rautalangasta tehdyt Usko, Toivo, Rakkaus – Ikuisesti -symbolit. En ollut maalannut akryyleilla ennen tätä kurssia.
Työssä on kuvattu merta abstraktilla tavalla. Ensin työn aihe ja tekniikka oli pitkään hukassa, mutta kun pääsin alkuun, työtä oli todella mukava tehdä. Harmittaa, että osa tunneista valui hukkaan, kun en saanut tehtyä mitään ilman hyvää aihetta. Yritin kylläkin tehdä luonnoksia monista eri ideoista, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Idea aiheeseen lähti pieleen menneestä yrityksestä maalata aaltoja. Työssäni meri on valtava, salaperäinen ja samaan aikaa pysyvä. Symbolit kuvaavat meren sisäänsä kätkemiä tarinoita ja meren pysyvää olotilaa: meri on aina ollut ja tulee olemaan.
Mielestäni löysin hyviä sävyjä mereen ja sain kivaa struktuuria maalauspohjalle, joskin ensimmäiset pinnat tulivat vahingossa. Jos voisin tehdä jotain toisin, ottaisin ehkä symbolit pois ja tekisin jotain niiden tilalle. Haluaisin, että työssä olisi myös jotain esittävää. Työtä voisi myös laajentaa tai vaikeuttaa jollain tapaa. Mietityttää hieman, onko työ riittävän laaja lopputyöksi.
Opin käyttämään akryylimaaleja. Tajusin myös, että työ on vain pakko aloittaa jostakin kohden ja muuttaa myöhemmin, jos siltä tuntuu. Koska en päässyt ensin alkuun, aika meinasi loppua. Oli myös hauska kokeilla abstraktimpaa tyyliä. Iida 2C
Maalauksen symbolit on tehty rautalangasta ja ne nousevat koholle kuvapinnasta.
Sakun Merihirviö-akryylimaalausta on jatkettu öljyvärein.
Merihirviö
Kuvasin työssäni merihirviön tuhoamassa laivaa muutaman merenneidon ollessa etualalla. Jättimäinen merihirviö tuo esille ihmisen avuttomuuden sekä meren vaarallisuuden samalla kun merenneidot symboloivat meren houkuttelevuutta.
Päädyin kyseiseen aiheeseen, koska se pomppasi ensimmäisenä mieleeni ja tuntui kiinnostavalta tehdä työ jossa olisi suuria koko eroja. Alkuperäinen suunnitelma oli leveämpi kuin lopullinen työ, joten jouduin jättämään paljon pois ja tekemään kompromisseja. Mielessäni kävi myös tehdä kuvitettu tarusto, jossa olisi kuvattu 3 tapahtumaa yksinkertaistetusti vähin värein. Toteutin työn akryyli- sekä öljyväreillä, joista molemmat tekniikat olivat minulle tuttuja ennestään.
Onnistuin maalaamaan taivaan ja veden hyvin kun taas merenneidot tekisin mielelläni kokonaan uusiksi. Opin että hyväkuntoisilla siveltimillä maalaaminen on noin tuhat kertaa helpompaa kuin huonokuntoisilla, opin myös laivojen rakenteesta koska jouduin tutustumaan siihen. KU6 Saku
Samun sävykkäässä kuivapastellityössä aurinko laskee mereen.
KU2-ryhmäläiset tekivät veistoksia meriaiheeseen liittyen:
KU7/12 KUVIA KANKAISIIN – kurssilla valmistui komeita kuoseja eri tekniikoin. Kurssilla harjoiteltiin kankaanpainon perustekniikoita, joista tulivat tutuksi mm. sabloona- ja palikkapainanta. Solmuvärjäys ja neulahuovutus olivat useimmille uusia kokemuksia. Lopputyön aiheena olivat pääasiassa MEREN TARINAT.
Aallonpohjan palahomma
Tekemäni työ on parin metrin mittainen, vanhaa paperia mukaileva kangas, johon olen painanut palikkapainannalla kuvia mereen liittyvistä suosikkitarinoistani. Kankaassa on painettuna Kalevalan Iku-Turso, Loch Nessin Nessie, monista tarinoista löytyvät merilohikäärmeet, merillä lipuva Lentävä Hollantilainen sekä laivoja upottava jättiläiskalmari Kraken.
Idean kehittelyyn meni muutama tunti aivotonta istumista ja kissojen piirtelyä, kunnes tiiliskiven lailla päähän pälkähti ajatus tehdä lopputyö tarustoista. Kaivelin Internetistä muutamia visioita ja taiteilijoiden näkemyksiä suosikkitaruistani ja muotoilin niistä omia näkemyksiä. Muutaman luonnoksen jälkeen piirsin kuvat, joiden ääriviivoja mukaillen piirsin palikoille saaden hahmoille reunat. Kaivertelin kirurginveitsellä ja hakaneulalla kohokuviot styrox-palikkaan (ja näin siitä illalla painajaisia). Päätin myös, ettei tämä työ epäonnistu.
Värjäsin pohjakankaan solmuvärjäyksellä ruskeasävyiseksi. Halusin tavoitella mahdollisimman vanhanoloisen paperin sävyä, mutta siitä tulikin hieman ruskeampaa kuin oli aikomus. Kankaan ollessa kuivumassa vähän jännitinkin, vaaleneeko kangas tarpeeksi vaativan makuni mukaan. Halusin myös saada kuvat hieman rosoisen näköisiksi ja ennen koepaloja ehdin jo miettiä vaihtoehtoja palikoiden raatelusta noituuteen, mutta tehdessäni koepaloja huomasin laittaneeni palikkaan liian vähän väriä ja lopputulos oli halutun rosoinen. Kankaan kuivuttua aloin painella palikoilla kuvia siihen siten, että tuputtelin mustaa palikoille ja painoin sen kankaalle. En hakenut mitään tiettyä järjestystä tai teemaa, kunhan vain kaksi kuvaa eivät menisi liian vierekkäin. Jossain vaiheessa tuputin vähän kuvien ympärille ja kokeilin, tulisiko niistä vähän vanhempaa tunnelmaa, muttei tullut.
Vaikka sanoin, ettei työ voi epäonnistua, olo on laiskempi kuin vuosi takaperin. Silloin sentään vietin viikon illat luokassa kuunnellen Radio Rockia ja tehden kankaanpainon lopputyötä, mutta nyt siihen meni vain yksi ylimääräinen iltapäivä. Nimen keksiminen oli vaikeinta ja lopputuloksessa päädyin ottamaan nimen YUP –nimisen bändin kappaleesta. Kankaalla ei ole vielä mitään tiettyä käyttötarkoitusta. Vien sen kotiin ompeluinnokkaan äitini katseltavaksi. Jutta
Palikkapainantaan voi käyttää helposti työstettävää Finnfoam-rakennuslevyä.
Viola painoi valotuskaaviolla itseottamistaan valokuvista koostettua hevosaiheista kuviota solmuvärjätylle kankaalle.
Hevosunelmia Valitsin työni aiheeksi erilaisia hevosia eri tilanteissa ja yhdistin ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Halusin työn aiheen olevan minulle läheinen, jonka vuoksi valitsin hevoset. Värjäsin kankaan solmuvärjäyksellä niin, että ensin taitoin kankaan haitarille, jonka jälkeen solmin siihen solmut. Painatukset tein valotuskaaviolla. Solmuvärjäystä olin kokeillut aikaisemmin kotona ja koulussa, mutta valotuskaaviota en ollut kokeillut aikaisemmin. Näin viime kurssilla, kun joku teki työnsä sillä, joten halusin itsekin.
Mielestäni solmuvärjäys onnistui hyvin ja lopputuloksesta tuli hieno. Periaatteessa myös painaminen valotuskaaviolla onnistui hyvin, mutta jostain syystä väri levisi kankaalle aluksi enemmän kuin harjoituskankaalle ja kuviosta ei tullut niin tarkkaa. Tämän kohdan olisin halunnut tehdä useamman kerran harjoituskankaalle, jotta lopulliseen työhön olisi tullut tarkkoja kuvioita.
Valotuskaaviota tehdessä opin paljon uutta sen tekemisestä. Opin myös suunnittelemaan aikataulutusta, jotta työn saa ajoissa valmiiksi, mutta kuitenkaan se ei ole liian aikaisin valmis. Viola
Ellan ja Jaanan neulahuovutustyö on koulun historian suurikokoisin.
Mikki-hiiri merihädässä, KU7. Lopputyön aiheena oli meri. Siitä tuli mieleemme lastenlaulu nimeltä ”Mikki-hiiri merihädässä” ja ajattelimme, että voisimme yhdistää tunnetun hahmon Mikki-hiiren ja meriaiheen tekemällä ison huovutustyön, jossa Mikillä olisi yllään uimarengas, uimalasit ja snorkkeli.
Valmistimme työn neulahuovutuksella. Tekniikka oli ennestään tuttua, sillä olimme tehneet pienemmät huovutustyöt kurssin alussa ja olemme käyneet joskus huovutuskurssilla. Vaahtomuovin saaminen Mikin muotoiseksi oli melko haastavaa ja se veikin eniten aikaa työn tekemisessä. Yksityiskohdat onnistuivat ajateltua paremmin, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi niistä saanut viimeistellymmän näköisiä.
Opimme työn aikana yhteistyötaitoja ja työvaiheiden tarkkaa suunnittelua, sillä molemmille piti saada tekemistä koko ajaksi, ja tämä onnistuikin yllättävän hyvin.
Ella ja Jaana
Ellan ja Jaanan huovuttaman Mikin koon ymmärtää kun vertaa taideteosta vieressä oleviin aikuisten saksiin. Tommin kalanruodoista koostuva kuosi on painettu solmuvärjätylle puuvillakankaalle.
Kalanruodot. Kangas on ensin solmuvärjätty (omalla salaisella tekniikallani), jonka jälkeen siihen on painettu oransseja ja vihreitä kalanruotoja sabluunalla.
Ensin minulla oli suuret suunnitelmat lopputyöhöni, mutta koska innostuin solmuvärjäyksestä liikaa, niin aika alkoi hiipua ja päätin tehdä vain hieman yksinkertaisemman toteutuksen. Kalanruodot ovat mielestäni jollain tapaa kivan näköisiä, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kokeilin sabluunaani kokeilukankaalle ensin vihreällä ja sitten oranssilla värillä ja koska kummatkin näyttivät mielestäni kivoilta, päätin painaa kankaaseen kumpiakin värejä, vaikka alkuperäinen suunnitelmani olikin tehdä ainoastaan oransseja.
Kankaan värjäyksestä tuli aika hauska, vaikka ei ihan sitä mitä päässäni olin odottanut ja suunnitellut, ja sekin oli syynä miksi aivan alkuperäinen suuri suunnitelmani vaihtuikin pelkistettyyn ja yksinkertaiseen. Olen kuitenkin tyytyväinen väristä. Sabluunan kanssa oli muutamaan otteeseen hieman ongelmia, koska siinä oli kuitenkin aika ohuita kohtia jotka tahtoivat repeillä ja niitä piti paikkailla kontaktimuovilla. Suurin osa ruodoista onnistui kuitenkin hyvin, vaikka muutama menikin hieman mönkään. Tommi
Annin solmuvärjätyssä kankaassa purjehtivat valkopigmentillä painetut purjeveneet.
Laivojen meri. Työni aihe on meri. Siniselle värjätylle kankaalle on painettu niin sanottuja ”laivarykelmiä”. Aluksi minulla ei ollut minkäänlaista ideaa mitä teen. Piirtelin vain luonnospaperille kaikenlaisia mereen liittyviä kuvioita. Sitten päädyin yksinkertaiseen laivaan. Ajattelin kuitenkin että olisiko yksi pieni laiva liian työläs ”tuputella” kolme metriä pitkälle kankaalle, ja ehkä liian tylsäkin. Käytin siis sapluuna-tekniikkaa, ja leikkasin viiden laivan joukon kalvolle. Olin kokeillut sapluuna tekniikkaa aiemminkin. Sitten aloin miettiä mitä värejä haluan työhöni. Halusin jotain hieman erilaista, joten päätin värjätä kankaan taivaan siniseksi ”kaaosvärjäyksellä”, siten että värjäyksestä tulee vähän epätasainen ja vaaleahko niin että väri on ikään kuin vain taustaväri sapluuna kuvioille. Mielestäni kaikkein parhaiten työssäni onnistui se, että vaikka suunnitelmani oli painaa kuvat kaaosmaisesti, niin sain ne silti tarpeeksi tasaisesti. Minun olisi pitänyt muistaa puhdistaa sapluunaa välillä, ettei siihen olisi kertynyt niin paksusti väriä. Sillä nyt osaan laivojen osista tuli hieman suuremmat välit mitä ihan ensimmäisiin laivoihin. Tätä työtä tehdessäni opin ihan uutena asiana kankaan värjäyksen. Anni
Kaksiväristä delfiinikuosia valmistuu sabloonapainannalla.
Milkan ´Merellinen sointu´
Merellinen sointu. Työni nimi on Merellinen sointu. Työssä raitoja jotka on tehty sinisen eri sävyillä ja sen päällä mustia nuotteja. Työn idea tuli siitä, kun värittelin paperin reunaan eri sinisen sävyisillä stabiloilla ja kuvio näytti hienolta. Nuotit tulivat siitä, kun halusin lisätä kankaaseen jotain minulle tärkeää.
Siniset raidat maalasin silkkiväreillä, mikä oli minulle uutta. Se oli aika helppoa, sillä se muistuttaa vesiväreillä maalaamista. Nuotit toteutin sabluuna-tekniikalla, mitä olin kokeillut jo aikaisemmin. Työhöni olen muuten tyytyväinen, mutta ensimmäiset sabluunat menivät vähän pieleen. En silti muuttaisi mitään, sillä työstä tuli juuri sellainen kuin halusinkin. Työn ohella opin silkkiväreillä maalaamista, vaikkei se kovin vaikeaa ollutkaan. Sabluuna-tekniikan osasin jo joten työ oli itse asiassa aika helppo tehdä. Milka
Tonnikalat
Tonnikalapurkki. Lopputyö liittyy mereen, sillä se kuvaa tonnikalapurkkia. Työstä tuli yllättävän hyvä, sillä en suunnitellut sitä pahemmin. Lopputulos olisi voinut olla parempi jos olisi nähnyt enemmän vaivaa ja aikaa sen tekemiseen, mutta se on mielestäni ihan hieno kuitenkin. olisin voinut tehdä työstä vähän isomman. Työskentely oli mielestäni mukavaa, koska huovuttaminen on helppoa ja vaivatonta. Miika
Stinan merihevoset uivat solmuvärjätyllä kankaalla
Merihevosia ja meduusoja Työssäni on aiheena meri ja meressä elelevät otukset merihevoset ja meduusat. Päädyin meriaiheen kautta tekemään kyseisiä mereneliöitä, koska merihevoset ovat syystä taikka toisesta olleet mielestäni kiehtovia ja erikoisia eläimiä, kuten meduusatkin. Työssäni on käytetty solmuvärjäystä, jonka tuloksena syntyi meduusan näköiset kuviot, sekä minulle jo ennestään tuttua sabluunatekniikkaa, jolla tuputtelin merihevoset. Työn tekeminen oli leppoisaa, eikä missään vaiheessa tarvinnut alkaa hätiköimään ajan kanssa, vaan ehti mukavasti tehdä omaan tahtiin. Olen tyytyväinen työni lopputulokseen. Erityisesti pidän solmuvärjäyksen muodostamista meduusakuvioista. Kankaan väri olisi voinut olla hiukan tummempi. Opin solmuvärjäystekniikkaa useilla eri solmimistavoilla (näin myös muiden tapoja värjätä ja heidän lopputuloksensa). Stina
Kurssin aloitustehtävänä valmistuivat myös neulahuovutukset. Hirviöystävät toimivat soittorasioina soittaen erilaisia sävelmiä.
Neulahuovutushirviöitä esillä koulun käytävällä.
Kuvataideoppimista lukiossa 