You are currently browsing the tag archive for the ‘Raahe’ tag.
Raahen lukion penkkareita ja wanhojen päivää päästiin koronavuosien jälkeen viettämään omalla tutulla helmikuun paikallaan. Juhlaviikko sähköisti lukion kuvisluokan, sillä valmistelutyötä tehtiin niin KU13-kurssilaisten kuin tutorienkin voimin. Penkkarijuhlinnalla on lukiossamme todella pitkät perinteet. Tässä entisen oppilaamme penkkarimuisto runsaan sadan vuoden takaa:
Penkinpainajaiset olivat Pattijoen Kastellissa 15.2.1919. Matkasimme sinne hevosilla, joku pojista aina kuskina. Aamulla oli sattunut surkuhupaisa tapaus Hautalan veljesten kamarissa. Kaarlo oli kääntänyt päätään sanoakseen jotakin Yrjölle, samalla tuli haukotus, leuka meni sijoiltaan ja suu jäi auki. Mikäpäs siinä muu auttoi kuin lähteä lääkäriin. Tämä pani leuan paikoilleen, mutta pää oli vinossa. Kyllä hän silti ajoi hevosta. Kaupunkia kierrellessämme etummaisesta reestä lensi käänteessä isohko maitotonkka kadulle. Sieltä se taas kiidätettiin rekeen. Perillä Kastellissa selvisi, että Hannan isäpuoli oli teettänyt kaupungin parhaalla tekijällä jäätelöä ja se oli tonkassa. Kastellissa levitimme rekivällyt lattialle avotakan ääreen, siinä tulen loimussa loikoilimme ja juttelimme. Talo tarjosi viiliä ja tuoretta rieskaa. Keitimme ohrakahvia ja lisäkkeenä oli itse tekemiämme karjalanpiirakoita ohraryynipuurotäytteellä sekä yksi sokerikakku (Hannalta). Meille oli lämmitetty sauna. Ensin sinne menivät pojat, sitten tytöt. Hieroimme vuorotellen Kaarlon kaulaa, joten aamulla se oli jo suorassa. Aamupuolella palasimme kuun loisteessa kaupunkiin, muistelee Elsa Niemelä vuoden 1919 penkkareita Raahen yhteislyseon Seniorit Ry:n julkaisemassa kirjassa Papua kuolleen korvaan – Kaskuja ja muistelmia Raahen oppikoulusta 1884-1994.
Opehuoneessa oli rehtorin ympärillä monennäköistä abiturienttia. Erityistä kiitosta keräsi abien juhlatunnelma – Raahen lukiossa juhlittiin hyvässä hengessä, koko koulu yhdessä! Koulun pihalle kerääntyi abigaalan jälkeen runsas ystäväjoukko saattelemaan abit lukulomalle. Tsemppiä ylioppilaskirjoituksiin!
Penkkarihumun laannuttua astuivat valtaan WANHAT! Wanhojen tanssit järjestettiin viime vuosien tapaan Antinkankaan koulun salissa, joka tulikin täpötäyteen ystäviä ja sukulaisia. Lukion oma striimi ja paikallislehti Raahen Seudun verkkolähetys välittivät wanhojen tanssit ja pukuloiston tunnelmaa kotikatsomoihin myös kauempana asuville ystäville ja sukulaisille. Tallenteesta wanhat saattoivat myös katsoa suorituksensa jälkikäteen. Kiitos kotiväelle tsemppaamisesta ja erityiskiitos tanssit ohjanneille Salla-Mari Meriläiselle ja Markus Tornbergille, jotka toivat upeista kakkosluokkalaisista esille uuden puolen. Tanssitaito on osa yleissivistystä ja voikin sanoa, että moni on saanut askeleet häävalssiinsa lukion vanhojentanssikurssilta.
Raahen opetustoimen taito- ja taideaineiden kehittämistyöryhmä järjesti yhteistyössä Raahen kulttuuritoimen kanssa taidekilpailun, jonka lähtökohtana oli kolme Raahen kaupungin taidekokoelmasta koottua näyttelyä. Tavoitteena oli tutustua kaupungin taidekokoelmaan näyttelyssä ja virtuaalisesti, jonka jälkeen taiteilijoiden teoksista tehtiin omia versioita.
Kilpailuun osallistui liki 400 taideteosta neljässä eri sarjassa. Lähes kaikki KU1-opintojakson opiskelijat jättivät työnsä kilpailuun ja työt olivatkin esillä parin kuukauden ajan Raahesalin lämpiössä keräten värikkyydellään ihastusta. Näyttelyssä oli hienoa nähdä myös eri ikäisten töitä rinnakkain. Upeita oivalluksia löytyi kaikilta ikäryhmiltä!
UUSIN SILMIN -taidekilpailun TYÖOHJE:
- Tutustu Kurkistuksia -näyttelyn teoksiin taidenäyttelyssä tai sähköisesti omassa luokassa.
- Toteuta oma taideteos haluamallasi tekniikalla yksin tai ryhmässä. Valitse työsi lähtökohdaksi jokin Kurkistuksia -näyttelyn taideteoksista ja tee siitä oma versiosi. Muunna, muokkaa, lisää, poista, vaihda värit, maalaa päälle, vie teos uuteen aikakauteen tai jatka teoksen maailmaa! Oma työsi tulee olla yhdistettävissä alkuperäiseen taideteokseen.
Kilpailun tuomaristo kokoontui 20.10.2022 ja siinä tuomaroivat pitkän tovin opettaja Kirsi Laitinen, Raahen kaupungin taidekokoelmasta Kurkistuksia-näyttelyn koonnut Meeri Harju ja opettaja Helena Pieskä. Tuomaristo arvioi neljän eri sarjan työt tietämättä taideteosten tekijöitä ja antoi kilpailutöistä lyhyet lausunnot. Mittava urakka!
Kilpailutöiden tekniikka oli vapaa. Eri sarjojen töissä näkyi monenlaisia tekniikoita aina maalauksista veistoksiin ja kollaaseista kuvankäsittelyihin. Upeaa miten tarkasti Raahen kaupungin taidekokoelman taideteoksia oli tarkasteltu.
Toisen asteen sarjan voittajatyöt:
Yllä oleva Ronjan työ voitti toisen asteen sarjan. Tuomariston kommentit: Taiteellisesti korkeatasoinen toteutus. Alkuperäisen taideteoksen tunnelma on muunnettu kauniiksi kokonaisuudeksi. Väriskaalan suppeudesta huolimatta upea ja harmoninen teos.
Toisen asteen sarjan 2. palkinnon voitti Annin työ, jossa tuomariston mielestä oli hieno väritys ja maaginen, uninen tunnelma.
Komannelle sijalle ylsi Allin työ, jota tuomaristo luonnehti näin: Ajateltu kokonaisuus. Yksityiskohtainen ja mystinen teos, jossa on pop-taiteen vaikutusta.
Onnea kaikille voittajille ja kiitokset runsaalle osallistujajoukolle!
Syksyn 2. jaksolla niin KU2 kuin kuvanveistoon tutustuvat KU9 opintojakson opiskelijatkin tekivät kahta materiaalia yhdistelevän veistokset. Monille kosketus keramikkaan oli ensimmäinen ja savityöskentelyyn käytiinkin leppoisasti taikahiekkaa muokkaamalla. Motoriikkaa, muotoilua, kolmiuloitteista hahmottamista ja vieruskavereihin tutustumista heti ensimmäisellä oppitunnilla. Taikahiekalla rakentelu on koukuttavaa ja hauskaa, tehdyt hahmotelmat eivät pysy kauaa kasassa ja niinpä kynnys muovailuun on matala. Pian keskityimmekin pysyvämmän keramiikkaveistoksen tekemiseen:
Tee kaksiosainen veistos, rintakuva, jonka hahmo/ihminen/olio/eläin on keramiikkaa ja siivet ovat jostakin toisesta materiaalista. Suunnittele, luonnostele ja toteuta siivekäs keraaminen olio, jolla on valitsemastasi materiaalista toteutetut, luontevasti keramiikkaan liittyvät siivet.
SIIVET-aihe sai monet etsimään mielenkiintoisia materiaaleja siipiosioon. Tehtävässä tuli myös kiinnittää huomiota siipien kiinnittämiseen keramiikkaosioon. Useissa veistoksissa muisteltiin edesmenneitä lemmikeitä tai kehiteltiin oma hahmo nähtyjen elokuvien tai sarjakuvamaailmojen pohjalta.
Vierailimme galleria Myötätuulessa tiistaina 5.10.2021 Virpi Lehdon taidenäyttelyssä. Virpi Lehdon teokset olivat akvarelli- ja tussimaalauksia. Virpi Lehto kertoi meille taideteoksistaan ja myös itsestään. Saimme kuulla taideteoksien taustoista ja niissä käytetyistä tekniikoista. Lisäksi kuulimme taiteilijan omasta taustastaan. Ote opiskelijan portfoliosta.
Tällä KU4-kurssilla opin akvarelligrafiikkaa ja uusia näkö-/ajatuskulmia esim. maalausten tekemiseen liittyen. Onnistuin mielestäni parhaiten maalaustyön taustassa, mutta olen ihan tyytyväinen lähes kaikkiin tällä kurssilla tekemiini töihin. Harjoittelua kaipaa ihonvärin sekoitteleminen maaleilla, aidon näköisen käden maalaaminen tarkasti ja oikeat mittasuhteet. En jäänyt kaipaamaan mitään tunneilta, oli rento ja kiva meininki. Aihepiireissä ja tehtävissäkään ei moittimista. Tykkäsin. (Palautetta KU4-kurssilaisen portfoliossa.)
KU4 Taiteen monet maailmat – keskeiset sisällöt
Omat kuvat
- opiskelijoille merkitykselliset kuvat sekä taiteen maailmat, joihin he osallistuvat omaehtoisesti
- opiskelijoiden omien kuvien käyttäminen kuvailmaisun lähtökohtana
- opiskelijoiden omien kuvien tarkasteleminen suhteessa taiteen kuviin ja muuhun visuaaliseen kulttuuriin
- opiskelijoiden omien kuvien käyttäminen tutkivan, pitkäkestoisen ja ilmiökeskeisen työskentelyn lähtökohtana
Maalaukseen sain idean, kun selasin galleriaa ja löysin kuvan, missä syötän lintua kädestä. Taustalla näkyy puro ja sen takana metsää. Etualalla on lintu syömässä kädestä. Ensimmäisenä maalasin taustan vaaleansinisen eri sävyillä, sitten aloin hahmottelemaan kuvaan puroa ja puita ja viimeisenä maalasin käden ja linnun. Taustan tekeminen oli lähes mutkatonta ja mukavaa, mutta kättä tehdessä tuli vaikeuksia. Aika alkoi käydä vähiin, ihonväri ei onnistunut ja käden oikean asennon tekeminen tuotti myös hankaluuksia. Lopputulos näyttää tältä, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän, en olisi jättänyt sitä tuohon. Eli en ole vielä täysin tyytyväinen ja saatankin sitä vielä joskus jatkaa.
Taiteen monet maailmat (KU4)
Yleiset tavoitteet
Moduulin tavoitteena on, että opiskelija
- tutkii, tulkitsee ja arvottaa taiteen kuvien henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä
- syventää omakohtaista suhdettaan eri aikojen ja eri kulttuurien kuvailmaisuun
- syventää kuvailmaisun taitojaan omien tavoitteiden suuntaisesti itsenäisesti ja ryhmän jäsenenä
- soveltaa kuvan tekemisessä nykytaiteelle ominaisia ilmaisemisen, esittämisen ja toiminnan tapoja
- tulkitsee taidetta teoksen, tekijän, vastaanottajan, taiteen instituutioiden ja yhteiskunnan näkökulmista
- tutkii ilmaisussaan kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisia ilmiöitä
- ottaa kuvillaan kantaa kuvataiteessa ja muussa visuaalisessa kulttuurissa ilmeneviin arvoihin
- tutkii kuvataidetta ja muuta visuaalista kulttuuria identiteettien rakentamisen, kulttuuriperinnön välittämisen ja uudistamisen sekä kestävän tulevaisuuden näkökulmista.
KU4 Taiteen monet maailmat
- kuvan tekemisen, muokkaamisen ja esittämisen perinteiset ja uudet keinot
- taiteen käsitteistöön ja kuvastoihin perehtyminen
- eri aikoina ja eri kulttuureissa tuotettu taide tutkimuksen kohteena
- teosten liittäminen erilaisiin näkemyksiin taiteen tehtävistä ja muusta visuaalisesta kulttuurista
- kuvallisten, sanallisten ja muiden kuvatulkinnan keinojen soveltaminen
- opiskelijoille merkityksellisten kulttuuristen, yhteiskunnallisten ja globaalien ilmiöiden tutkiminen
- opiskelijoiden toimijuus kuvataiteessa ja muussa visuaalisessa kulttuurissa
Ku1-opintojakso alkoi lukuvuoden alussa tussipiirrosten ja raapekartonkitöiden parissa. Nappasimme piirroksen muodoksi purkinkannen tai pullonkorkin. Ympyrämuotoihin sai rauhassa kokeilla eri luonteisten pisteiden, viivojen ja tekstuurien tekemistä. Erilaiset viivat synnyttivät kuvaan tummuusasteita eli valöörejä ja saattoipa joihinkin töihin saada aikaiseksi syvyysvaikutelmaakin. Aihe sinänsä oli vapaa, tällä kertaa sai pysytellä omassa kuvamaailman kuplassaan.
Lukuisista harjoitustöistä jokainen sai valita onnistuneimman ja tehdä siitä jääkaappimagneetin liimaamalla piirroksen purkinkanteen ja taakse magneetin. Keräsimme kaikki työt yhteiseen google slide -esitykseen, jotta luokkakavereiden töitä saattoi tarkastella niistä oppien. Opettajan kehoitus olikin, että kuva-aiheita ei saa ainoastaan varastaa, vaan parhaimmat viivat, tekstuurit ja valööritaidot kannattaa parastaa kaverin työstä myös omaan tekniikkataitoihin. Vaikka lukuvuosi aloitettiin maskien kanssa kavereista erillään pysytellen, olivat kuvisluokan isot pöydät kuitenkin pöytäryhmissä ja onneksi vältyimme corona-taudin leviämiseltä.
KU1 opintojakson kuluessa kaikki työt kerättiin harkitusti otettuina valokuvina sähköiseen portfolioon, johon myös kirjoitettiin lyhyesti itsearviointia omista töistä ja annettiin palautetta niin tehtävistä kuin koko opintojaksosta, sekä pohdittiin omaa oppimista opetussuunnitelman asettamien tavoitteiden valossa.
Elokuu kääntyi syyskuuksi ja kolme KU1-ryhmää työskentelee vauhdilla ensimmäisellä kuviksen lukio-opintojaksollaan kuvisluokassa. Tussipiirrosharjoitusten, kuva-analyysin ja kuvan perustekijöiden suhteen ollaan edetty jo värioppiin. Kuvisopen pihalta löytyi vielä niin herkullinen kattaus monivärisiä kasveja, että kuivapastellien aiheeksi valikoitui klassikkotehtäväksi muodostunut sävyjen tarkastelu.
Laadukkailla kuivapastelleilla tummasävyiselle paperille taiteillessa värit hehkuvat ja erilaisten sävyjen sekoitusmahdollisuudet ovat valtavat. Open toiveena olikin, että kukaan ei oppitunnin päätteeksi ole puhtain sormin, vaan piirtävän käden jokainen sormi kaipaa pesua värisävyjen sekoittamisen jälkeen.
Tavoitteena oli tarkastella kasvien vaihtuvia värisävyjä tutkijan ja taiteilijan ottein. Millaiset ovat kasvin mittasuhteet, millaisia sävyjä löydät? Miten valo ja varjo leikkivät yksityiskohdissa? Kylmiltään ei kysymysten äärellä oltu, vaan viikko alkoi omenan sävyjen tutkimisella. Ja omputhan olivat tietysti vihertävän punaisia ja haastavan monipuolisia väritykseltään. Eivät mielikuvissa väikkyvän punaposkisia! Havainnot siirtyivät harjoituksissa paperille yllättävän hyvin.
Kuivapastellityöt valokuvattiin sähköiseen portfolioon itsearvioinnin kohteeksi, sekä kolmen ryhmän digitaaliseen esitykseen, josta saattoi käydä tarkastelemassa luokkakavereiden töitä. Miten toisen ryhmän KU1 ryhmä oli ratkaissut edessä olevat ongelmat? Kuvisluokassa opitaan aina myös kavereilta, ei vain opettajan neuvomana. 🙂
Elokuun kääntyessä syyskuuksi heitetään kesälle lopullisesti hyvästit. Raahessa rannantuntumassa onneksi yöpakkanen kiertää vielä hetken kauempaa kasvit ja kukat hehkuvat vielä. Kuivapastellitöihin ikuistettuna ne loistavat vielä pitkään. Hyvää työtä! Rentoa viikonloppua!
No joo! Seitsemäntoista vuoden Raahen lukion kuvataideopettajana vietetyn vuoden jälkeen koronakevät lennättikin kuvataiteen lehtori Pulkkasen Oulun Lyseon lukioon ja mukana lennähti tämä vuosikymmenen ajan enemmmän tai vähemmän aktiivinen lukiokuviksen blogi. Odotan uutta syksyä, opiskelijoita, kollegoita ja kulttuurin yhteistyökumppaineita innolla. Kulttuuritarjonnan keskiössä sijaitseva historiallinen lukio kuvataidepainotuksineen avaa ovia kuvisopetuksen uusille tuulille! Lukuvuoden mittaan blogissa päästäänkin kurkistamaan kuvisluokkaan entiseen tapaan, mutta uusin maustein. Tervetuloa seuraamaan!
Mutta vielä on kesää jäljellä… Vaikka syksy lähestyy, niin vielä ehtii tutustua kesäisen rennosti vaikkapa Oulun taidemuseon mahtavaan ITE-taiteen näyttelyyn (jonne Lyskalta on muuten vain yhdeksän minuutin kävelymatka!) tai piipahtaa kaupungin gallerioissa. Kesällä kuvisope rentoutuu rannalla ja kasvimaalla kamera kourassa, sekä penkoo mitä kummallisempia kasvitarinoita arkistojen kätköistä. Kasvien kulttuurihistoriaa ja niihin liittyviä tarinoita käsittelevä tietokirja etenee rennolla otteella omaan tahtiinsa.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta – odotan että pääsen pitkän etäopetusjakson jälkeen lopultakin yhdessä lukiolaisten kanssa kuvisluokkaan värien, kameroiden. piirrosten, grafiikanprässin ja taiteellisen luomisen äärelle… Nähdään!
Aki Pulkkanen, Oulun Lyseon lukion kuvataiteen lehtori
Ku9 Kuvanveisto ja keramiikka -kurssilaiset tutustuivat Raahen museon kirkkosaliin, jossa on esillä oiva kokoelma 1600-luvun kirkkoveistoksia. Museonjohtaja Eija Turunen kertoi veistosten syntyhistoriasta ja veistosten kuvasymboliikasta. Entisajan kirkkosalista löytyy monenmoisia naamakatteja, merisikoja, pelikaaneja ja tritoneitakin tutumpien apostolien, pyhimysten ja enkelihahmojen joukosta.
Mielenkiintoisen luennon aikana kuvanveistoryhmäläiset piirsivät ja kirjoittivat havaintoja luonnoslehtiöihinsä.
Esinesarja kipsimallineella. Valusavella tehtyjen esineiden lasitus oli mielenkiintoista puuhaa ja kurssin päättyessa kuvisluokan pöydät notkuivat eri muotoisia uniikkeja keramiikkaesineitä. Valusavitekniikalla esineitä voi tehdä pienimuotoisen sarjan. Itsesuunniteltuun kipsimuottiin kaadetaan valusavea ja hetken kuluttua kipsiin on tarttunut esineen muoto. Mitä pitemmän aikaa valusavi on muotissa, sitä paksumpi esineen seinämistä tulee. Huolellisen kuivatuksen ja raakapolton jälkeen päästään lasittamaan. Lasituspolton jälkeen esine on valmis, uniikki keramiikkateos.
KUPPI-Sarja. Lähtökohta ideana oli tehdä mahdollisimman yksinkertainen (juoma)lasi. Tekeminen oli kivaa ja mielenkiintoista, vaikka ongelmilta en säästynyt. Aluksi vaikeuksia oli kipsimuotin tekemisessä, mutta se ei onneksi vaikuttanut kuppien lopputulokseen. Valusaven käyttö oli helpointa. Lasittaminen oli hieman arvauksellista, koska värien lopputulos näkyi vasta lasituspolton jälkeen. Käyttötarkoituksen piti olla juomalasi, mutta keksin kupeille muitakin käyttömahdollisuuksia mm. kukkapurkki ja kynäteline. Kupin muoto onnistui yllättävän hyvin vaikeuksista huolimatta kun taas ensimmäinen lasitus ei vastannut odotuksiani. Kaiken lisäksi opin täysin uuden tekniikan savesta! Sanna
Pyramidi- kokoelma. Tarkoituksenani ei ollut missään vaiheessa tehdä astiaa kuppi muotoon, vaan halusin heti tehdä astian toisin päin. Valusavi oli minulle aivan uutta, joten lähdin innolla kokeilemaan sitä. Tekeminen oli helppoa ja melko vaivatonta. piti vain tehdä astiasta sopivan paksuinen ettei se haljennut uunissa. Lasitus oli melko samanlaista kuin mikä tahansa maalaaminen, mutta oli hyvä tarkistaa värin värikoodi netistä, koska väri muuttuu uunissa. Esineeni käyttötarkoitus on vain olla esillä. Kaikki onnistui ihan hyvin, mutta pari esinettäni lohkesi uunissa. Opin tarkistamaan lasitteiden värit ja sen että teen esineestä tarpeeksi paksun. Noora
Pekan keramiikkalintu sai sulat ja höyheniset siivet polton jälkeen. Jalat syntyivät metallilangasta.
Kippokokoelma. Halusin tehdä pieniä kippoja, joihin voi laittaa pientä naposteltavaa. Työn tekeminen oli mukavaa ja opin paljon uusia asioita. Helpointa oli päättää kipon muoto. Vaikeinta oli saada kipsimallista oikean mallinen, jotta se lähtisi kipsimuotista pois. Vaikeaa oli myös muistaa valuttaa valusavi tarpeeksi aikaisin pois, ettei esineestä tulisi liian paksua. Lasittaminen oli mukavaa. Parasta oli kun ei ikinä tiennyt, miten väri muuttuisi lasituspoltossa. Käyttötarkoituksena on laittaa pientä naposteltavaa. Kipot vien mökille, mutta 1 tai 2 jätän kotiin. Onnistuin mielestäni hyvin kipon muodossa, mutta epäonnistuin kippojen lasituksessa. Opin tekemään kipsimallin, jolla sain saman muotoisia esineitä valusavi-tekniikalla. Ella-Maija
Siivekäs nalle. Tiesin koko ajan, että haluan tehdä nallen. Tavoittelin työssä erilaisia pintoja sileä/karhea ja kova/pehmeä. Sileyttä sain lasittamalla ja karheutta raaputtamalla nallen turkkia. Itse nallen vartalo ja paita on kovaa, joten halusin siivistä mahdollisimman pehmeän oloiset. Ella-Maija
Koru. Marianne
Motin alkumuodon tekeminen dreijan avulla oli hankalahkoa mutta sen jälkeen kaikki muuttui helpoksi. Tasaisen lasitteen aikaansaaminen ei ollut helppoa. Motinpäätarkoitus on juomamukina, mutta tarvittaessa sitä voi käyttää astiana naposteltavia ruokia varten. Matias
Siivekkäät Jaket. Sarjasta Adventure Time tuttu Jake -koira sai työssäni siivet ja toinen niistä sai myös pitkän karvan. Halusin tehdä nämä, koska let’s face it -ne oli helppo tehdä ja ne ovat söpöjä. Siivet ovat yksinkertaiset, mutta sopivat työhön yksinkertaisuudessaan. Sain siivet ystävältäni, joka omistaa kakadun, kyseessä siis oikeita sulkia. Alunperin töitä oli kolme, mutta isoin ja alkuperäinen räjähti uunissa, syynä kosteus.. vai jokin muu? Marianne
Lasituskokeiluja. Marianne
Digglett. Tommonen perus Diggletti joka päätti kasvattaa itselleen jesarista, maalarinteipistä ja nippusiteistä siivet. Digglett on myös ontto ja hänen silmänsä ovat reiät, joten sisälle voi vaikka asettaa kynttilän, palvoa sitä myöhään arki-iltana toistaen samalla ranskankielistä mantraa. Digglettissä on nähtävissä hänen kehonsa sileyden ja maan ja kivien rouheuden ja epäsymmetrisyyden aiheuttama kontrasti. Joonas
Hanna-Marin Kulmikas-astiasarja
Kulmikas. Minulla ei ollut mitään syvällisempää ideaa työhön, aloitin vain heittelemään saviköntsää vasten alustaa, kunnes se alkoi saamaan kulmikkaita muotoja. Ajattelin, että kulmikas ja symmetritön savikuppi voisi olla aika kiva! Ruukkujen valmistusvaihe oli mukavaa, vaikka kupin alkuperäisen muodon tekeminen savesta oli ehkä vaikeinta, koska en meinannut saada siitä tarpeeksi päästävämuotoista. Lasittaminen oli myös mukavaa. Oli mielenkiintoista kokeilla eri lasituksia ja odottaa millaisia niistä tulee! Jotkut yllättivät positiivisemmin, jotkut vähän negatiivisemmin. Käyttötarkoitusta en ole vielä kummemmin suunnitellut, mutta eiköhän äidillä ole joku idea. Jos nyt puhutaan ruukkujen ulkonäöstä, niin eniten olen ehkä tyytyväinen tummansiniseen, “tähtitaivas”-sävyn, omaavaan ruukkuun! Mielestäni keltainen kuppi epäonnistui, sillä siitä lähti palanen irti kun otin sen pois kipsiastiasta ja aloin siistimään sen reunoja. Toiseksi, en ole kauhean tyytyväinen sen väriin, mutta ehkä se sopeutuu ihan kivasti kirkkaana väripilkkuna kokoelmassani! Hanna-Mari
Joonas.
Wacky® Ideana tuotesarjalleni oli tehdä astia joka rikkoo rajoja, ei ole tavallinen, symmetrinen, normaali ja siinä omasta mielestäni onnistuin. Aloittaminen oli kaikista hankalinta omasta mielestäni, piti saada aikaan savesta esine jolla tekisimme tuotesarjalleni kipsimuotin. Esineen piti olla päästävän muotoinen jotta sitten kun kipsimuotti olisi valmis ja alkaisimme laittamaan valusavea kipsimuottiin ja se valusavi kovettuisi niin se pääsisi helposti irti, rikkomatta muottia tai itseään. Lasittaminen oli varmaan mukavin osa prosessia, sai itse päättää miltä astia tulisi näyttämään, sai laittaa kraklaavaa lasitetta, mikä on esimerkiksi nähtävissä sinisessä työssäni, tai sitten kiiltäviä tai mattapintaisia lasitteita. Esineiden käyttötarkoitus tulee todennäköisesti olemaan jonkinsortin säilytysastia, esim. avaimille tai koruille. Lasittaminen onnistui omasta mielestäni hyvin, valusaven käyttö ei niin hyvin. Joonas
Lumiukko. Idea työlleni lähti ihan vain saven pyörittelystä. Jostain syystä mieleeni ei tullut muuta ideaa kuin lumiukko, johon kuitenkin halusin saada röpöläistä pintaa ettei se olisi ihan tasainen savimöykky. Siivet ovat “pumpulia”, joihin liimasin hieman glitteriä, jotta niistä tulisi lumisen näköiset. Kaiken kaikkiaan työskentely sujui hyvin, ilman suurempia ongelmatilanteita! Sanna
Pirteät Abstraktin Särmikkäät Kakku Astiat. Tämä kipposarja sai alkunsa siitä kun aloin satunnaisesti kaivertamaan savea ja samalla kun kaiversin niin muoto vähitellen tuli esille ja selväksi itselleni. Näiden tekeminen, oli aika simppeliä, varsinkin kun näiden muoto on niin yksinkertainen. Ongelmia ei juuri tullut ja tosiaan oli aika helppoa. Näiden lasittaminen oli aina yleensä aika hauskaa, varsinkin kun ei aina ollut varma että mitä uunista tulisi tulemaan ulos ja sain positiivisia yllätyksiä, mutta silloin tällöin tuli vähän negatiivinenkin yllätys sieltä ulos. Käyttötarkoitus on toisaalta aika hankalakin päätellä. Niitä voi käyttää karkkiastioina ja kaiken muunkin pikkusälän säilyttämiskippoina. Nesteitä en alkaisi näissä säilyttämään. Hyvin onnistui mustalla sisäpinnalla oleva kippo ja se missä oli valkoinen sisäpinta ja punaisia pilkkuja. huonoiten onnistui ehkä erivärisillä pilkuilla ja punaisella ulkopinnalla oleva astia, koska kaikkien pilkkujen väri ei miellytä silmää. Pekka
Helmi Olen jo kauan aikaa halunnut itselle sydämen muotoisia pikku astioita ja nyt sellaisia oli mahdollisuus tehdä itse, joten päätin tarttua tilaisuuteen. Sydämen muoto tuntui kivalta ja oman tyyliseltä idealta. Astioiden tekeminen oli kivaa ja etenkin lasittaminen oli kivaa puuhaa. Astian muotoilu alussa oikeaan muotoon oli hieman vaikeaa, mutta muuten mikään muu ei ollut erityisen vaikeaa eikä suurempia ongelmia tullut vastaan. Lasittaminen oli helppoa ja kivaa. Käyttötarkoitus, koristeeksi joko omaan huoneeseen tai olohuoneeseen ja joskus astioihin olisi kiva laittaa jotain pientä syötävää kuten karkkia. Kokonaisuudessaan astiat onnistuivat mielestäni ihan hyvin, mutta enemmän olisin voinut kiinnittää huomiota ajankäyttöön. Astiat ois voinu olla myös hieman isompia. Opin astioita tehdessä monia taitoja, kuten lasittamista, muotin tekemistä ja saven käyttöä. Astioiden tekeminen oli kiva kokemus! Annika
Raahen opetustoimessa on päättymässä kaksivuotinen Comenius Regio -projekti, jonka kouluverkostossa olemme saaneet olla mukana yhtenä oppilaitoksena. Lukuisia meriaiheisa kuvistöitä, sekä videoita on ollut esillä myös kuvisblogissamme kahden lukuvuoden aikana. Istuimme alas koko suomalaisen työryhmän kanssa ja kirjoitimme yhteiset kokemuksemme lyhyeksi projektin onnistumisia ja solmukohtia kuvaavaksi tekstiksi. Haasteena oli liiallisen yleistämisen välttäminen. Positiiviset ja melko kriittiset kokemuksemme perustuvat tämän projektin parissa toimimiseen.
COMENIUS REGIO – Net of Sea Towns- RAAHE-PESCARA
Teachers of different grades and classes in Raahe have created cooperative art projects for several years. These projects have been realized within the city through, for example, the Board of Education. We wanted to expand these projects globally and originally searched for a partner in Estonia with the Lennart-project. Because of problems with their funding, our partner withdrew and Reetta Naapanki, our international coordinator began to search for a new partner through CIMO’s project organization training system. She found an affiliate coordinator, chairperson Annarita Bini, in Pescara, Italy. In planning the project, we designed a project to highlight the production of electrical materials and collaborate online with a variety of programs and devices in the field of art education.
Our observations show that the Italian and Finnish education systems differ in many respects. In Italy, a clear hierarchy is present, when in Finland, the teacher’s work is characterized by great autonomy. Also, Finnish students learn independence, through carrying responsibility earlier than Italian students. Cultural differences are seen very clearly in the schools. In Raahe, schools are cozier and the students are quieter. Our students in Raahe are more reserved and take longer to communicate. In Pescara, the students are bolder with foreigners and curious about strangers. Often the students in Pescara took the initiative to engage in communication with the teachers visiting in their school.
Summer holidays, school days and weekly schedules differ between the two countries. In Finland, the five-day school week was adopted in the late 1960s and school days are also shorter than in Italy. The fact that Italian students in upper levels have school on Saturdays and have a longer school day without breaks and meals, stunned the Finnish teachers. Also, that the teachers work such long hours without breaks felt very harsh to us. The workload included a lot of extra paperwork and the corrections of tests. The amount of government exams and other testing exceeded the amount in Finland. Of course, in Finland we do a lot of the same work as teachers, but to a lesser degree as in Italy, where the evaluation depends on the test numbers. In Finland, assessment includes the results of test scores, but also the evaluation of the total learning process, and the student’s self-evaluation also affects their grade. It seemed that the education system was diverse and differed from school to school in Italy, whereas in Finland, there is more stability. The Ministry of Education in Finland provides a systematic curriculum for Art education outside of comprehensive school within its education mandates.
Practical subjects and Art are studied less in Italian comprehensive school. In our partner school, Music was shown to be a dominant subject. We were able to enjoy several skillful music presentations during our visits. The art work done by the special MIBE school’s students was especially impressive in quality. Handcrafts as a subject was not seen in Italy, and when the Italian teaches were in Finland, they were wondering about the fact that we teach girls and boys handcrafts at the same time. Our attitudes to equality in regards to teaching this subject differed.
Art was integrated into other subjects in Italy, this was seen in the final exhibition. The students’ works related to the project were also on display on the school walls. Is it true that in Finland, we focus upon the process of learning rather than the final result as in Italy? We found it very interesting that the opening of the exhibition of students’ work was done twice in Italy. The other related ceremonies regarding our visit were also curiously formal. Our wish to be immersed in the regular day to day school life was not realized, instead, we sat for hours watching videos and presentations done by the students in regard to the theme of the sea. The way that we show value differs between our two cultures. It was interesting to notice, however, that we had handled similar issues in our work: the safety of using the internet, rights of ownership, and the use of metaphor.
In Finland, the education system and the state of technology are in constant flux. The Board of Education and the city of Raahe have awoken to a turning point in media and developing projects, where, for example, research is done on the use of social media and educational games. The Comenius Regio project results and the lecture by Pierpaolo Limone in Pescara in May 2014, show that also in Italy, schools should take into consideration the changes in students’ usage of information and communication technologies in their everyday lives. Tablets, smart phones and the gameworld are part of adolescents’ daily lives, but in schools, the pedagogical benefits are just starting to be realized. In Finland, the newly launching curriculum of 2016 will bring forward new methods of teaching and learning. From the traditional teacher role, learning is to focus on the ability to retrieve information critically and to visually express knowledge and skills using digital technology – knowledge will be constructed collaboratively.
The differences in culture were concretely realized. For example, the administration techniques are very different. From the Finnish perspective, the meetings were chaotic and the use of an interpreter and the lack of skill in the English language separated members of the project.
In Finland, teachers work independently and in Italy, the hierarchy of the educational administration inhibits people from making their own decisions. This cultural difference seemed to cause multiple communication errors between members in the project. The itinerary of events and times fluctuated from item to item without notice. To the Finnish delegation, this seemed very strange because we are culturally used to being punctual and having a set schedule when it is agreed upon. The skills and abilities of Finnish teachers are relied upon, therefore, we are entrusted to make our own decisions and are given the liberty of ownership in our own work.
Final Regards
The best part of the Comenius Regio project was meeting Italian colleagues, with whom we found hospitality and friendship that we will not forget. We realized that for a sense of cohesion, we do not need a common language! Despite all of our differences, the entire experience has broadened the horizons of two cultures, while awakening a deeper understanding of our own identities as global citizens. Grazie mille!
___________________________________________
Education in Finland: Publications and brochures
Finnish education system and international comparative analyses
COMENIUS REGIO – Net of Sea Towns- RAAHE-PESCARA
Ryhmä raahelaisia eri asteiden opettajia on kehittänyt taideaineiden opetusta yhteistyössä jo useamman vuoden ajan. Projekteja on toteutettu oman kaupungin sisällä mm. Opetushallituksen hankkeissa. Yhteistyötä haluttiin laajentaa kansainvälisesti ja kumppania haettiin aluksi Virosta Lennart-hankkeella. Kumppanin vetäydyttyä taloudellisten syiden vuoksi lähti Raahen kaupungin opetustoimen kansainvälisyyskoordinaattori Reetta Naapanki etsimään uutta yhteistyökumppania. Yhteistyökumppaniksi löytyi Italian Pescara koordinaattorinsa Annarita Binin johdolla. Hanketta suunnitellessamme päädyimme korostamaan sähköisen materiaalin tuottamista ja yhteistyötä verkossa erilaisin ohjelmin ja laittein taidekasvatuksessa.
Havaintojemme mukaan Italian ja Suomen koulujärjestelmät poikkeavat monessa suhteessa toisistaan. Italiassa vallitsee selkeä hierarkia kautta järjestelmän, kun taas Suomessa opettajan työtä leimaa suuri autonomisuus. Myös suomalaiset oppilaat itsenäistyvät kantamaan vastuuta italialaisia oppilaita aikaisemmin. Kulttuurierot näkyvät selkeästi, sillä Raahen kouluissa oppitunnit ovat hiljaisempia ja koulut kodikkaampia. Suomalaiset oppilaat ovat varautuneempia ja heillä kestää kauemmin aloittaa kommunikointi. Pescarassa taas varsinkin pienet koululaiset ottavat kontaktia vieraisiin rohkeasti ja ovat vieraiden suhteen uteliaita. Pescaralaiset oppilaat tekivät usein rohkeasti aloitteen halutessaan kommunikoida vierailevien opettajien kanssa.
Kouluvuoden jaksotus lomineen poikkeaa toisistaan, samoin koulupäivän ja kouluviikon pituus. Suomessa on siirrytty viisipäiväiseen työviikkoon jo 1960-luvun lopulla ja myös koulupäivät ovat lyhyempiä. Italialaisten lasten kouluviikko lauantaityöpäivineen ja pitkine koulupäivineen ilman välitunteja ja kunnollista ruokataukoa hämmästytti. Myös opettajien pitkät työpäivät ilman taukoja tuntuivat meistä rankalta. Työmäärää lisäsivät monenlaiset paperityöt ja vähän väliä pidettävien kokeiden korjaaminen. Toki Suomessa tehdään samoja töitä, mutta kuitenkin vähemmässä määrin kuin Italiassa, jossa arviointi perustuu pitkälti koearvosanoihin. Meillä koearvosanan lisäksi opettaja arvioi koko oppimisprosessia, ja oppilaan itsearviointi vaikuttaa myös arvosanaan. Italialainen koulujärjestelmä vaikutti hajanaiselta ja sen toteutus vaihteli kouluittain. Suomessa koulujärjestelmä on yhtenäisempi ja vakaampi. Suomessa Opetushallitus tarjoaa taiteen perusopetusta peruskoulun ulkopuolella.
Taito- ja taideaineita opiskellaan Italian perusopetuksessa vähemmän. Kumppanikouluissamme näytettiin painottavan erityisesti musiikkia. Saimmekin nauttia vierailujemme aikana useista taitavista musiikkiesityksistä. Kuvataiteeseen erikoistuneen (MIBE) koulun opiskelijoiden taidonnäytteet yllättivät korkealla laadullaan.
Varsinaista käsityötä oppiaineena ei ollut lainkaan, niinpä italialaiset kollegamme ihmettelivätkin sitä, että Suomessa opetetaan käsitöitä sekä tytöille että pojille samaan aikaan. Asenteemme tasa-arvoiseen oppimiseen käsityön osalta olivat erilaisia.
Kuvataiteen osuus oli Italiassa sisällytetty usein aihekokonaisuuksiin, mikä näkyi hankkeemme loppunäyttelyssä. Oppilaiden työt olivat näyttävästi esillä myös koulujen seinillä. Kysymys siitä, painotetaanko Suomessa oppimisessa enemmän prosessia kuin lopputulosta ja Italiassa toisinpäin, jäi askarruttamaan. Erikoista oli myös oppilastöiden näyttelyn avaaminen Italiassa kahteen kertaan ja muut näyttelyyn ja vierailuumme liittyvät muodollisuudet. Tapa osoittaa arvostusta vaihtelee kulttuuriemme välillä. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, että pohdimme töissämme samoja asioita; netin turvallista käyttöä, tekijänoikeuksia, metaforia jne.
Suomessa koulujärjestelmä ja tietoyhteiskunta ovat jatkuvassa murroksessa. Opetushallitus ja Raahen kaupunki ovat heränneet mediamurrokseen erilaisten kehittämishankkeiden myötä, joissa on tutkittu esimerkiksi sosiaalisen median ja opetuspelien käyttöä opetuksessa. Comenius Regio -hankkeessa tehdyn tutkimuksen ja professori Pierpaolo Limonen luento Pescaran tapaamisessa toukokuussa 2014 kertoivat, että myös Italiassa koulujen on reagoitava nuorten vapaa-ajalla tapahtuneisiin muutoksiin tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Tablettitietokoneet, älykännykät ja pelimaailma ovat nuorten arkipäivää, mutta koulussa niiden pedagoginen hyödyntäminen on vasta alussa. Suomessa vastikään aloitettu opetussuunnitelmatyö, joka valmistuu 2016, tuo käyttöön uusia menetelmiä. Perinteisestä opettajajohtoisesta pedagogiikasta on siirryttävä kriittisen tiedonhankinnan ja tiedon visuaalisen esittämisen taitoihin käyttämällä digitaalista teknologiaa – tietoa rakennetaan yhteisöllisesti.
Toimintakulttuurien eroihin pääsimme tutustumaan hankkeessa konkreettisesti. Eri kulttuurien neuvottelutavoissa oli huomattavia eroja. Suomalaisesta näkökulmasta kokoukset olivat kaoottisia. Tulkin käyttäminen ja kielitaidon puute eristi hankkeen osapuolet toisistaan.
Suomessa opettajat toimivat itsenäisesti. Italiassa koululaitoksen hallinnon hierarkia estää opettajaa tekemästä itsenäisiä päätöksiä ilman esimiehen lupaa. Tämä kulttuuriero aiheutti paljon kommunikaatiovaikeuksia hankkeen osapuolten välillä hankkeen edetessä. Aikataulu vaihteli ilman ennakkoilmoitusta. Tämä oli suomalaisopettajista hämmentävää, koska suomalainen kulttuuri on varsin täsmällinen ja yhdessä päätetyt aikataulut pitävät. Suomessa opettajan tieto-taitoon ja kykyyn tehdä päätöksiä luotetaan enemmän, eikä meillä ole eroa opettajan tai koulun johtajan välillä.
Loppukiitokset
Parasta Comenius Regio -projektissa oli kohtaaminen italialaisten kollegoiden kanssa, joiden ystävällisyys ja vieraanvaraisuus oli mieliinpainuvaa. Huomasimme, että yhteenkuuluvuuden tunteeseen ei tarvita aina yhteistä kieltä. Kulttuurieroista huolimatta hanke laajensi opettajien ja oppilaiden maailmankatsomusta ja ymmärrystä itsestään maailmankansalaisina. Grazie mille!
QR-koodeja Pescarassa.
Vielä kuvisopen omia pähkäilyjä:
Mitenkäs kuviksessa voi hyödyntää Comenius Regio -kansainvälisyyshankkeessa opittuja taitoja? Teemana hankkeessa on ollut kehitellä uusia tieto- ja viestintätekniikan käyttötapoja erityisesti taito- ja taideaineisiin. Uuden mobiiliteknologian käyttö lähiympäristöön liittyvissä taide/arkkitehtuuriesittelyissä jäi kutkuttamaan. Varmaankin tulevana lukuvuonna hyödynnämme entistä enemmän mobiililaitteita ja qr-koodin ja aurasman käyttömahdollisuuksia.
Syksyn opintoretkellä Pescaran kaupunkiin pääsimmekin tutustumaan qr-koodien käyttämiseen kotiseutuun tutustumisessa. Älykännyköiden avulla saimme tietoa karttaan merkityistä kohteista – tietoverkon arkkitehtuuriesittelyt löytyivät qr-koodien avulla. Qr-koodien käyttö on ollut esillä viimeaikoina myös meidän koulussa, kun kuvisope innostui tutkimaan qr-koodien hyötykäyttöä lyhyessä lopputyössä matkailuoppaan tutkintoon ja oppilaat tekivät EU-viikolla qr-koodein levitettyjä kyselyjä koululla vierailleen eurovaaliehdokkaan haastattelun tueksi.
Pitkän meri-aiheisen teeman kuljettaminen eri kuviskursseilla sitoi opetuksen kokonaisuuksia yhteen, mutta aihepiirin eri näkökulmista saivat aktiiviset kuviskurssilaiset hetkittäin myös yliannostuksen. Ei mereen liittyviä kuvistöitä enää! saattoi jossakin palautelapussa lukea kahden vuoden aikana, näkökulmia olisi voinut vaihdella vielä lisää. Uusien projektien teemat muhivat jo oppilailla ja opettajilla mielessä…
Kuvisopelle ensimmäinen yhteistyökokemus tämän laajuisesta kansainvälisestä projektista oli antoisa. Luottamus omaan, sekä oppilaideni osaamiseen ja kielitaitoon vahvistui harppauksin. Opiskeluaikoina olin ollut taidekasvatusprojektissa Romaniassa, jossa kahtena kesänä kerätyistä kokemuksista kirjoitin graduni Taideteolliseen korkeakouluun: Per aspera ad Vadastra – opetussuunnitelma kuvataideopettajan työvälineenä. Jopa ilman yhteistä kieltä kuvisopet ymmärtävät toisiaan. Erityisesti mieltä jäi kiehtomaan kotiseutukasvatuksen, kotikansainvälisyyden ja paikallisuuden hyödyntäminen kansainvälisen projektin osana. Tuntemalla omat juuremme pystymme kohtaamaan myös terveellä tavalla meille vieraita kulttuureja.
Pedagogiikka ja työvälineet vaihtelevat eri maissa, mutta pohjiltamme tavoitteet ovat taideopetuksessa samankaltaiset. Taiteen kieli on kansainvälinen! 🙂
Rooman taideaarteet ovat kuvisopen taivas. Italian kulttuurissa riittäisi ammennettavaa kuvistunnille loputtomasti.
Toukokuussa 2014 avattiin projektin päätösnäyttely, jossa oli esillä meriaiheisia töitä molemmista kaupungeista useista eri oppilaitoksista. Vierailullamme Pescarassa katsoimme lukuisia Comenius Region aikana tehtyjä videotöitä projektin teemoihin liittyen. Mielenkiintoista oli myös tutustua italialaiseen kouluarkeen ja katsoa omaa koulukulttuuria vieraiden silmin:
Lukion KU8 kurssilaiset Raahen Raatihuoneen juhlasalissa.
Kuvataiteen 8 Kurssilla tutustutaan ihmisen kuvaamiseen taiteessa. Vierailimme lukiolaisten kanssa Raahen raatihuoneella, joka on kivenheiton päässä lukiolta. Raatihuoneen muotokuvakokoelma ja juhlava interiööri on loistava tutustumiskohde. Oppaaksemme lupautui Raahe-opas Kirsti Vähäkangas, jonka käsiala näkyy myös Raahen Raatihuoneesta ja juhlasalin muotokuvakokoelmasta kertovissa lehtisissä.
Tunnetuin huoneen taiteilijoista lienee Eero Järnelfelt, jonka vuonna 1921 maalaama muotokuva vuorineuvos Arthur Lagerlöfistä on saattanut vaikuttaa siihen, että samaiselta taiteilijalta tilattiin myöhemmin suurikokoinen alttaritaulu Raahen kirkkoon. Kaupungille suurlahjoituksen tehneen Lars Fredrik Leufstadiuksen muotokuvan on maalannut Arvid Liljelund. Kaupunginjohtajien muotokuvia ovat maalanneet Hannu Kaakko, Niilo Hyttinen, Paavo Tolonen ja Oma Orell.
Kaupunginjohtajien muotokuvat. Huonetta kiertää vanha sohvarivistö.
Muotokuvien lisäksi Raatihuoneella on runsaasti Raaheen läheisesti liittyvien taiteilijoiden tekemää taidetta: Jari Jansson, Pentti Tuikkala, Raija Korppila, Kari Juva (jonka taidetta esittelevä veistospuisto on raatihuoneen vieressä), sekä Kirsti Muinonen (jonka tuttu, Raahen lukion rehtorista maalaama muotokuva on lukion opettajainhuoneessa). Raatihuonetta tarkkailee läheisestä puistosta Urho Kekkonen, Matti Peltokankaalta tilattu suurikokoinen näköisveistos.
Viimeisimmässä remontissa Raahen Raatihuone peruskorjattiin upean näköiseksi. Suurin osa huoneista on nykyaikaisia toimistotiloja. Herää kysymys, miltä vaikkapa juhlasali näyttäisi ennallistettuna? Paljastuisiko valkoisen kattopinnan alta esimerkiksi koristemaalauksia ja historiallisista seinistä vanhoja tapettikerroksia?
” Jag behöver inte tre tusen kronor, men Brahestad behöver en tavla!”
Salin päätyseinällä on suuri ´Taisteluammunta´-öljymaalaus. Jonka raahelainen laivanvarustaja Henrik Sovelius on voittanut aikoinaan Tukholmassa järjestetyissä kuninkaallisissa arpajaisissa. Kerrotaan, että kuningas Oskar II olisi halunnut lunastaa taulun itselleen suuresta summasta, mutta maalaus päätyi Soveliuksen tahdosta Raaheen.
Stridskjutning. Taiteilija Herman af Sillén, 1894
Kiitokset Kirstille mukavasta opastuksesta vierailulla!
Linkkejä:
Kuvataideoppimista lukiossa 