You are currently browsing the tag archive for the ‘Raahe’ tag.

No joo! Seitsemäntoista vuoden Raahen lukion kuvataideopettajana vietetyn vuoden jälkeen koronakevät lennättikin kuvataiteen lehtori Pulkkasen Oulun Lyseon lukioon ja mukana lennähti tämä vuosikymmenen ajan enemmmän tai vähemmän aktiivinen lukiokuviksen blogi. Odotan uutta syksyä, opiskelijoita, kollegoita ja kulttuurin yhteistyökumppaineita innolla. Kulttuuritarjonnan keskiössä sijaitseva historiallinen lukio kuvataidepainotuksineen avaa ovia kuvisopetuksen uusille tuulille! Lukuvuoden mittaan blogissa päästäänkin kurkistamaan kuvisluokkaan entiseen tapaan, mutta uusin maustein. Tervetuloa seuraamaan! 

Mutta vielä on kesää jäljellä… Vaikka syksy lähestyy, niin vielä ehtii tutustua kesäisen rennosti vaikkapa Oulun taidemuseon mahtavaan ITE-taiteen näyttelyyn (jonne Lyskalta on muuten vain yhdeksän minuutin kävelymatka!) tai piipahtaa kaupungin gallerioissa. Kesällä kuvisope rentoutuu rannalla ja kasvimaalla kamera kourassa, sekä penkoo mitä kummallisempia kasvitarinoita arkistojen kätköistä. Kasvien kulttuurihistoriaa ja niihin liittyviä tarinoita käsittelevä tietokirja etenee rennolla otteella omaan tahtiinsa.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta – odotan että pääsen pitkän etäopetusjakson jälkeen lopultakin yhdessä lukiolaisten kanssa kuvisluokkaan värien, kameroiden. piirrosten, grafiikanprässin ja taiteellisen luomisen äärelle… Nähdään!

Aki Pulkkanen, Oulun Lyseon lukion kuvataiteen lehtori

Ku9 Kuvanveisto ja keramiikka -kurssilaiset tutustuivat Raahen museon kirkkosaliin, jossa on esillä oiva kokoelma 1600-luvun kirkkoveistoksia. Museonjohtaja Eija Turunen kertoi veistosten syntyhistoriasta ja veistosten kuvasymboliikasta. Entisajan kirkkosalista löytyy monenmoisia naamakatteja, merisikoja, pelikaaneja ja tritoneitakin tutumpien apostolien, pyhimysten ja enkelihahmojen joukosta.

Kollaasi kirkkosalitekstillä

Mielenkiintoisen luennon aikana kuvanveistoryhmäläiset piirsivät ja kirjoittivat havaintoja luonnoslehtiöihinsä.

Esinesarja kipsimallineella. Valusavella tehtyjen esineiden lasitus oli mielenkiintoista puuhaa ja kurssin päättyessa kuvisluokan pöydät notkuivat eri muotoisia uniikkeja keramiikkaesineitä. Valusavitekniikalla esineitä voi tehdä pienimuotoisen sarjan. Itsesuunniteltuun kipsimuottiin kaadetaan valusavea ja hetken kuluttua kipsiin on tarttunut esineen muoto. Mitä pitemmän aikaa valusavi on muotissa, sitä paksumpi esineen seinämistä tulee. Huolellisen kuivatuksen ja raakapolton jälkeen päästään lasittamaan. Lasituspolton jälkeen esine on valmis, uniikki keramiikkateos.

Sannan kupit

KUPPI-Sarja. Lähtökohta ideana oli tehdä mahdollisimman yksinkertainen (juoma)lasi. Tekeminen oli kivaa ja mielenkiintoista, vaikka ongelmilta en säästynyt. Aluksi vaikeuksia oli kipsimuotin tekemisessä, mutta se ei onneksi vaikuttanut kuppien lopputulokseen. Valusaven käyttö oli helpointa. Lasittaminen oli hieman arvauksellista, koska värien lopputulos näkyi vasta lasituspolton jälkeen. Käyttötarkoituksen piti olla juomalasi, mutta keksin kupeille muitakin käyttömahdollisuuksia mm. kukkapurkki ja kynäteline. Kupin muoto onnistui yllättävän hyvin vaikeuksista huolimatta kun taas ensimmäinen lasitus ei vastannut odotuksiani. Kaiken lisäksi opin täysin uuden tekniikan savesta! Sanna

Nooran yksisarviset

Nooran pyramidit

Pyramidi- kokoelma. Tarkoituksenani ei ollut missään vaiheessa tehdä astiaa kuppi muotoon, vaan halusin heti tehdä astian toisin päin. Valusavi oli minulle aivan uutta, joten lähdin innolla kokeilemaan sitä. Tekeminen oli helppoa ja melko vaivatonta. piti vain tehdä astiasta sopivan paksuinen ettei se haljennut uunissa. Lasitus oli melko samanlaista kuin mikä tahansa maalaaminen, mutta oli hyvä tarkistaa värin värikoodi netistä, koska väri muuttuu uunissa. Esineeni käyttötarkoitus on vain olla esillä. Kaikki onnistui ihan hyvin, mutta pari esinettäni lohkesi uunissa. Opin tarkistamaan lasitteiden värit ja sen että teen esineestä tarpeeksi paksun.  Noora

tipu

Pekan keramiikkalintu sai sulat ja höyheniset siivet polton jälkeen. Jalat syntyivät metallilangasta.

ellin kipposet

Kippokokoelma. Halusin tehdä pieniä kippoja, joihin voi laittaa pientä naposteltavaa. Työn tekeminen oli mukavaa ja opin paljon uusia asioita. Helpointa oli päättää kipon muoto. Vaikeinta oli saada kipsimallista oikean mallinen, jotta se lähtisi kipsimuotista pois. Vaikeaa oli myös muistaa valuttaa valusavi tarpeeksi aikaisin pois, ettei esineestä tulisi liian paksua. Lasittaminen oli mukavaa. Parasta oli kun ei ikinä tiennyt, miten väri muuttuisi lasituspoltossa. Käyttötarkoituksena on laittaa pientä naposteltavaa. Kipot vien mökille, mutta 1 tai 2 jätän kotiin. Onnistuin mielestäni hyvin kipon muodossa, mutta epäonnistuin kippojen lasituksessa. Opin tekemään kipsimallin, jolla sain saman muotoisia esineitä valusavi-tekniikalla. Ella-Maija

Ella-Maijan lopputyö

Siivekäs nalle. Tiesin koko ajan, että haluan tehdä nallen. Tavoittelin työssä erilaisia pintoja sileä/karhea ja kova/pehmeä. Sileyttä sain lasittamalla ja karheutta raaputtamalla nallen turkkia. Itse nallen vartalo ja paita on kovaa, joten halusin siivistä mahdollisimman pehmeän oloiset. Ella-Maija

Koru

Koru. Marianne

Matias valusavi

Motin alkumuodon tekeminen dreijan avulla oli hankalahkoa mutta sen jälkeen kaikki muuttui helpoksi. Tasaisen lasitteen aikaansaaminen ei ollut helppoa. Motinpäätarkoitus on juomamukina, mutta tarvittaessa sitä voi käyttää astiana naposteltavia ruokia varten. Matias

Mariannen jake

Siivekkäät Jaket. Sarjasta Adventure Time tuttu Jake -koira sai työssäni siivet ja toinen niistä sai myös pitkän karvan. Halusin tehdä nämä, koska let’s face it -ne oli helppo tehdä ja ne ovat söpöjä. Siivet ovat yksinkertaiset, mutta sopivat työhön yksinkertaisuudessaan. Sain siivet ystävältäni, joka omistaa kakadun, kyseessä siis oikeita sulkia. Alunperin töitä oli kolme, mutta isoin ja alkuperäinen räjähti uunissa, syynä kosteus.. vai jokin muu? Marianne

 

Lasituskokeiluja

Lasituskokeiluja. Marianne

 

wrshkgdh, Joonas

Digglett. Tommonen perus Diggletti joka päätti kasvattaa itselleen jesarista, maalarinteipistä ja nippusiteistä siivet. Digglett on myös ontto ja hänen silmänsä ovat reiät, joten sisälle voi vaikka asettaa kynttilän, palvoa sitä myöhään arki-iltana toistaen samalla ranskankielistä mantraa. Digglettissä on nähtävissä hänen kehonsa sileyden ja maan ja kivien rouheuden ja epäsymmetrisyyden aiheuttama kontrasti. Joonas

Hanna-Marin Kulmikas-astiasarja

Hanna-Marin Kulmikas-astiasarja

Kulmikas. Minulla ei ollut mitään syvällisempää ideaa työhön, aloitin vain heittelemään saviköntsää vasten alustaa, kunnes se alkoi saamaan kulmikkaita muotoja. Ajattelin, että kulmikas ja symmetritön savikuppi voisi olla aika kiva! Ruukkujen valmistusvaihe oli mukavaa, vaikka kupin alkuperäisen muodon tekeminen savesta oli ehkä vaikeinta, koska en meinannut saada siitä tarpeeksi päästävämuotoista. Lasittaminen oli myös mukavaa. Oli mielenkiintoista kokeilla eri lasituksia ja odottaa millaisia niistä tulee! Jotkut yllättivät positiivisemmin, jotkut vähän negatiivisemmin. Käyttötarkoitusta en ole vielä kummemmin suunnitellut, mutta eiköhän äidillä ole joku idea. Jos nyt puhutaan ruukkujen ulkonäöstä, niin eniten olen ehkä tyytyväinen tummansiniseen, “tähtitaivas”-sävyn, omaavaan ruukkuun! Mielestäni keltainen kuppi epäonnistui, sillä siitä lähti palanen irti kun otin sen pois kipsiastiasta ja aloin siistimään sen reunoja. Toiseksi, en ole kauhean tyytyväinen sen väriin, mutta ehkä se sopeutuu ihan kivasti kirkkaana väripilkkuna kokoelmassani! Hanna-Mari

Joonas.

Joonas.

IMG_0518PICMONKEY

Wacky®  Ideana tuotesarjalleni oli tehdä astia joka rikkoo rajoja, ei ole tavallinen, symmetrinen, normaali ja siinä omasta mielestäni onnistuin. Aloittaminen oli kaikista hankalinta omasta mielestäni, piti saada aikaan savesta esine jolla tekisimme tuotesarjalleni kipsimuotin. Esineen piti olla päästävän muotoinen jotta sitten kun kipsimuotti olisi valmis ja alkaisimme laittamaan valusavea kipsimuottiin ja se valusavi kovettuisi niin se pääsisi helposti irti, rikkomatta muottia tai itseään. Lasittaminen oli varmaan mukavin osa prosessia, sai itse päättää miltä astia tulisi näyttämään, sai laittaa kraklaavaa lasitetta, mikä on esimerkiksi nähtävissä sinisessä työssäni, tai sitten kiiltäviä tai mattapintaisia lasitteita. Esineiden käyttötarkoitus tulee todennäköisesti olemaan jonkinsortin säilytysastia, esim. avaimille tai koruille. Lasittaminen onnistui omasta mielestäni hyvin, valusaven käyttö ei niin hyvin. Joonas

Saran valusavityö

LUMIUKKO

Lumiukko. Idea työlleni lähti ihan vain saven pyörittelystä. Jostain syystä mieleeni ei tullut muuta ideaa kuin lumiukko, johon kuitenkin halusin saada röpöläistä pintaa ettei se olisi ihan tasainen savimöykky. Siivet ovat “pumpulia”, joihin liimasin hieman glitteriä, jotta niistä tulisi lumisen näköiset. Kaiken kaikkiaan työskentely sujui hyvin, ilman suurempia ongelmatilanteita!  Sanna

Pekan Kipot

Pirteät Abstraktin Särmikkäät Kakku Astiat. Tämä kipposarja sai alkunsa siitä kun aloin satunnaisesti kaivertamaan savea ja samalla kun kaiversin niin muoto vähitellen tuli esille ja selväksi itselleni. Näiden tekeminen, oli aika simppeliä, varsinkin kun näiden muoto on niin yksinkertainen. Ongelmia ei juuri tullut ja tosiaan oli aika helppoa. Näiden lasittaminen oli aina yleensä aika hauskaa, varsinkin kun ei aina ollut varma että mitä uunista tulisi tulemaan ulos ja sain positiivisia yllätyksiä, mutta silloin tällöin tuli vähän negatiivinenkin yllätys sieltä ulos. Käyttötarkoitus on toisaalta aika hankalakin päätellä. Niitä voi käyttää karkkiastioina ja kaiken muunkin pikkusälän säilyttämiskippoina. Nesteitä en alkaisi näissä säilyttämään. Hyvin onnistui mustalla sisäpinnalla oleva kippo ja se missä oli valkoinen sisäpinta ja punaisia pilkkuja. huonoiten onnistui ehkä erivärisillä pilkuilla ja punaisella ulkopinnalla oleva astia, koska kaikkien pilkkujen väri ei miellytä silmää. Pekka

Saran lopputyö KU9

Helmi, Annika

Helmi Olen jo kauan aikaa halunnut itselle sydämen muotoisia pikku astioita ja nyt sellaisia oli mahdollisuus tehdä itse, joten päätin tarttua tilaisuuteen. Sydämen muoto tuntui kivalta ja oman tyyliseltä idealta. Astioiden tekeminen oli kivaa ja etenkin lasittaminen oli kivaa puuhaa. Astian muotoilu alussa oikeaan muotoon oli hieman vaikeaa, mutta muuten mikään muu ei ollut erityisen vaikeaa eikä suurempia ongelmia tullut vastaan. Lasittaminen oli helppoa ja kivaa. Käyttötarkoitus, koristeeksi joko omaan huoneeseen tai olohuoneeseen ja joskus astioihin olisi kiva laittaa jotain pientä syötävää kuten karkkia. Kokonaisuudessaan astiat onnistuivat mielestäni ihan hyvin, mutta enemmän olisin voinut kiinnittää huomiota ajankäyttöön. Astiat ois voinu olla myös hieman isompia. Opin astioita tehdessä monia taitoja, kuten lasittamista, muotin tekemistä ja saven käyttöä. Astioiden tekeminen oli kiva kokemus! Annika

 

Raahen opetustoimessa on päättymässä kaksivuotinen Comenius Regio -projekti, jonka kouluverkostossa olemme saaneet olla mukana yhtenä oppilaitoksena. Lukuisia meriaiheisa kuvistöitä, sekä videoita on ollut esillä myös kuvisblogissamme kahden lukuvuoden aikana. Istuimme alas koko suomalaisen työryhmän kanssa ja kirjoitimme yhteiset kokemuksemme lyhyeksi projektin onnistumisia ja solmukohtia kuvaavaksi tekstiksi. Haasteena oli liiallisen yleistämisen välttäminen. Positiiviset ja melko kriittiset kokemuksemme perustuvat tämän projektin parissa toimimiseen.

logo

 

COMENIUS REGIO – Net of Sea Towns-  RAAHE-PESCARA

Teachers of different grades and classes in Raahe have created cooperative art projects for several years. These projects have been realized within the city through, for example, the Board of Education. We wanted to expand these projects globally and originally searched for a partner in Estonia with the Lennart-project. Because of problems with their funding, our partner withdrew and Reetta Naapanki, our international coordinator began to search for a new partner through CIMO’s project organization training system. She found an affiliate coordinator, chairperson Annarita Bini, in Pescara, Italy. In planning the project, we designed a project to highlight the production of electrical materials and collaborate online with a variety of programs and devices in the field of art education.

Our observations show that the Italian and Finnish education systems differ in many respects. In Italy, a clear hierarchy is present, when in Finland, the teacher’s work is characterized by great autonomy. Also, Finnish students learn independence, through carrying responsibility earlier than Italian students. Cultural differences are seen very clearly in the schools.  In Raahe, schools are cozier and the students are quieter. Our students in Raahe are more reserved and take longer to communicate. In Pescara, the students are bolder with foreigners and curious about strangers. Often the students in Pescara took the initiative to engage in communication with the teachers visiting in their school.

Summer holidays, school days and weekly schedules differ between the two countries. In Finland, the five-day school week was adopted in the late 1960s and school days are also shorter than in Italy. The fact that Italian students in upper levels have school on Saturdays and have a longer school day without breaks and meals, stunned the Finnish teachers. Also, that the teachers work such long hours without breaks felt very harsh to us. The workload included a lot of extra paperwork and the corrections of tests. The amount of government exams and other testing exceeded the amount in Finland. Of course, in Finland we do a lot of the same work as teachers, but to a lesser degree as in Italy, where the evaluation depends on the test numbers. In Finland, assessment includes the results of test scores, but also the evaluation of the total learning process, and the student’s self-evaluation also affects their grade. It seemed that the education system was diverse and differed from school to school in Italy, whereas in Finland, there is more stability. The Ministry of Education in Finland provides a systematic curriculum for Art education outside of comprehensive school within its education mandates.

Practical subjects and Art are studied less in Italian comprehensive school. In our partner school, Music was shown to be a dominant subject. We were able to enjoy several skillful music presentations during our visits. The art work done by the special MIBE school’s students was especially impressive in quality. Handcrafts as a subject was not seen in Italy, and when the Italian teaches were in Finland, they were wondering about the fact that we teach girls and boys handcrafts at the same time. Our attitudes to equality in regards to teaching this subject differed.

Art was integrated into other subjects in Italy, this was seen in the final exhibition. The students’ works related to the project were also on display on the school walls. Is it true that in Finland, we focus upon the process of learning rather than the final result as in Italy? We found it very interesting that the opening of the exhibition of students’ work was done twice in Italy. The other related ceremonies regarding our visit were also curiously formal. Our wish to be immersed in the regular day to day school life was not realized, instead, we sat for hours watching videos and presentations done by the students in regard to the theme of the sea. The way that we show value differs between our two cultures. It was interesting to notice, however,  that we had handled similar issues in our work: the safety of using the internet, rights of ownership, and the use of metaphor.

In Finland, the education system and the state of technology are in constant flux. The Board of Education and the city of Raahe have awoken to a turning point in media and developing projects, where, for example, research is done on the use of social media and educational games. The Comenius Regio project results and the lecture by Pierpaolo Limone in Pescara in May 2014, show that also in Italy, schools should take into consideration the changes in students’ usage of information and communication technologies in their everyday lives. Tablets, smart phones and the gameworld are part of adolescents’ daily lives, but in schools, the pedagogical benefits are just starting to be realized. In Finland, the newly launching curriculum of 2016 will bring forward new methods of teaching and learning. From the traditional teacher role, learning is to focus on the ability to retrieve information critically and to visually express knowledge and skills using digital technology – knowledge will be constructed collaboratively.

The differences in culture were concretely realized. For example, the administration techniques are very different. From the Finnish perspective, the meetings were chaotic and the use of an interpreter and the lack of skill in the English language separated members of the project.

In Finland, teachers work independently and in Italy, the hierarchy of the educational administration inhibits people from making their own decisions. This cultural difference seemed to cause multiple communication errors between members in the project. The itinerary of events and times fluctuated from item to item without notice. To the Finnish delegation, this seemed very strange because we are culturally used to being punctual and having a set schedule when it is agreed upon. The skills and abilities of Finnish teachers are relied upon, therefore, we are entrusted to make our own decisions and are given the liberty of ownership in our own work.

Final Regards

The best part of the Comenius Regio project was meeting Italian colleagues, with whom we found hospitality and friendship that we will not forget. We realized that for a sense of cohesion, we do not need a common language! Despite all of our differences, the entire experience has broadened the horizons of two cultures, while awakening a deeper understanding of our own identities as global citizens. Grazie mille!

___________________________________________

Education in Finland: Publications and brochures

Finnish education system and international comparative analyses

Grazie mille!

 

COMENIUS REGIO – Net of Sea Towns-  RAAHE-PESCARA

Ryhmä raahelaisia eri asteiden opettajia on kehittänyt taideaineiden opetusta  yhteistyössä jo useamman vuoden ajan.   Projekteja on toteutettu oman kaupungin sisällä mm. Opetushallituksen hankkeissa. Yhteistyötä haluttiin laajentaa kansainvälisesti ja kumppania haettiin aluksi Virosta Lennart-hankkeella. Kumppanin vetäydyttyä taloudellisten syiden vuoksi lähti Raahen kaupungin opetustoimen kansainvälisyyskoordinaattori Reetta Naapanki etsimään uutta yhteistyökumppania. Yhteistyökumppaniksi löytyi Italian Pescara koordinaattorinsa  Annarita Binin johdolla. Hanketta suunnitellessamme päädyimme korostamaan sähköisen materiaalin tuottamista ja   yhteistyötä verkossa erilaisin ohjelmin ja laittein taidekasvatuksessa.

Havaintojemme mukaan Italian ja Suomen koulujärjestelmät poikkeavat monessa suhteessa toisistaan. Italiassa vallitsee selkeä hierarkia kautta järjestelmän, kun taas Suomessa opettajan työtä leimaa suuri autonomisuus. Myös suomalaiset oppilaat itsenäistyvät kantamaan vastuuta italialaisia oppilaita aikaisemmin. Kulttuurierot näkyvät selkeästi, sillä Raahen kouluissa oppitunnit ovat hiljaisempia ja koulut kodikkaampia. Suomalaiset oppilaat ovat varautuneempia ja heillä kestää kauemmin aloittaa kommunikointi. Pescarassa taas varsinkin pienet koululaiset ottavat kontaktia vieraisiin rohkeasti ja ovat vieraiden suhteen uteliaita. Pescaralaiset oppilaat tekivät usein rohkeasti aloitteen halutessaan kommunikoida vierailevien opettajien kanssa.

Kouluvuoden jaksotus lomineen poikkeaa toisistaan, samoin koulupäivän ja kouluviikon pituus. Suomessa on siirrytty viisipäiväiseen työviikkoon jo 1960-luvun lopulla ja myös koulupäivät ovat lyhyempiä. Italialaisten lasten kouluviikko lauantaityöpäivineen ja pitkine koulupäivineen ilman välitunteja ja kunnollista ruokataukoa hämmästytti. Myös opettajien pitkät työpäivät ilman taukoja tuntuivat meistä rankalta. Työmäärää lisäsivät monenlaiset paperityöt ja vähän väliä pidettävien kokeiden korjaaminen. Toki Suomessa tehdään samoja töitä, mutta kuitenkin vähemmässä määrin kuin Italiassa, jossa arviointi perustuu pitkälti koearvosanoihin. Meillä koearvosanan lisäksi opettaja arvioi koko oppimisprosessia, ja oppilaan itsearviointi vaikuttaa myös arvosanaan. Italialainen koulujärjestelmä vaikutti hajanaiselta ja sen toteutus vaihteli kouluittain. Suomessa koulujärjestelmä on yhtenäisempi ja vakaampi. Suomessa Opetushallitus tarjoaa taiteen perusopetusta peruskoulun ulkopuolella.

Taito- ja taideaineita opiskellaan Italian perusopetuksessa vähemmän. Kumppanikouluissamme näytettiin painottavan erityisesti musiikkia. Saimmekin nauttia vierailujemme aikana useista taitavista musiikkiesityksistä. Kuvataiteeseen erikoistuneen (MIBE) koulun opiskelijoiden taidonnäytteet yllättivät korkealla laadullaan.

Varsinaista käsityötä oppiaineena ei ollut lainkaan, niinpä italialaiset kollegamme ihmettelivätkin sitä, että Suomessa opetetaan käsitöitä sekä tytöille että pojille samaan aikaan.  Asenteemme tasa-arvoiseen oppimiseen käsityön osalta olivat erilaisia.

Kuvataiteen osuus oli Italiassa sisällytetty usein aihekokonaisuuksiin, mikä näkyi hankkeemme loppunäyttelyssä. Oppilaiden työt olivat näyttävästi esillä myös koulujen seinillä. Kysymys siitä, painotetaanko Suomessa oppimisessa enemmän prosessia kuin lopputulosta ja Italiassa toisinpäin, jäi askarruttamaan. Erikoista oli myös oppilastöiden näyttelyn avaaminen Italiassa kahteen kertaan ja muut näyttelyyn ja vierailuumme liittyvät muodollisuudet. Tapa osoittaa arvostusta vaihtelee kulttuuriemme välillä. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, että pohdimme töissämme samoja asioita; netin turvallista käyttöä, tekijänoikeuksia, metaforia jne.

Suomessa koulujärjestelmä ja tietoyhteiskunta ovat jatkuvassa murroksessa. Opetushallitus ja Raahen kaupunki ovat heränneet mediamurrokseen erilaisten kehittämishankkeiden myötä, joissa on tutkittu esimerkiksi sosiaalisen median ja opetuspelien käyttöä opetuksessa. Comenius Regio -hankkeessa tehdyn tutkimuksen ja professori Pierpaolo Limonen luento Pescaran tapaamisessa toukokuussa 2014 kertoivat, että myös Italiassa koulujen on reagoitava nuorten vapaa-ajalla tapahtuneisiin muutoksiin tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Tablettitietokoneet, älykännykät ja pelimaailma ovat nuorten arkipäivää, mutta koulussa niiden pedagoginen hyödyntäminen on vasta alussa. Suomessa vastikään aloitettu opetussuunnitelmatyö, joka valmistuu 2016,  tuo käyttöön uusia menetelmiä. Perinteisestä opettajajohtoisesta pedagogiikasta on siirryttävä kriittisen tiedonhankinnan  ja tiedon visuaalisen esittämisen taitoihin käyttämällä digitaalista teknologiaa – tietoa rakennetaan yhteisöllisesti.

Toimintakulttuurien eroihin pääsimme tutustumaan hankkeessa konkreettisesti. Eri kulttuurien neuvottelutavoissa oli huomattavia eroja. Suomalaisesta näkökulmasta kokoukset olivat kaoottisia. Tulkin käyttäminen ja kielitaidon puute eristi hankkeen osapuolet toisistaan.

Suomessa opettajat toimivat itsenäisesti. Italiassa koululaitoksen hallinnon hierarkia estää opettajaa tekemästä itsenäisiä päätöksiä ilman esimiehen lupaa. Tämä kulttuuriero aiheutti paljon kommunikaatiovaikeuksia hankkeen osapuolten välillä hankkeen edetessä. Aikataulu vaihteli ilman ennakkoilmoitusta. Tämä oli suomalaisopettajista hämmentävää, koska suomalainen kulttuuri on varsin täsmällinen ja yhdessä päätetyt aikataulut pitävät. Suomessa opettajan tieto-taitoon ja kykyyn tehdä päätöksiä luotetaan enemmän, eikä meillä ole eroa opettajan tai koulun johtajan välillä.

Loppukiitokset

Parasta Comenius Regio -projektissa oli kohtaaminen italialaisten kollegoiden kanssa, joiden ystävällisyys ja vieraanvaraisuus oli mieliinpainuvaa. Huomasimme, että yhteenkuuluvuuden tunteeseen ei tarvita aina yhteistä kieltä. Kulttuurieroista huolimatta hanke laajensi opettajien ja oppilaiden maailmankatsomusta ja ymmärrystä itsestään maailmankansalaisina. Grazie mille!

QR-koodeja Pescarassa.

QR-koodeja Pescarassa.

Vielä kuvisopen omia pähkäilyjä:

Mitenkäs kuviksessa voi hyödyntää Comenius Regio -kansainvälisyyshankkeessa opittuja taitoja?  Teemana hankkeessa on ollut kehitellä uusia tieto- ja viestintätekniikan käyttötapoja erityisesti taito- ja taideaineisiin. Uuden mobiiliteknologian käyttö lähiympäristöön liittyvissä taide/arkkitehtuuriesittelyissä jäi kutkuttamaan. Varmaankin tulevana lukuvuonna hyödynnämme entistä enemmän mobiililaitteita ja qr-koodin ja aurasman käyttömahdollisuuksia.

Syksyn opintoretkellä Pescaran kaupunkiin pääsimmekin tutustumaan qr-koodien käyttämiseen kotiseutuun tutustumisessa. Älykännyköiden avulla saimme tietoa karttaan merkityistä kohteista – tietoverkon arkkitehtuuriesittelyt löytyivät qr-koodien avulla. Qr-koodien käyttö on ollut esillä viimeaikoina myös meidän koulussa, kun kuvisope innostui tutkimaan qr-koodien hyötykäyttöä lyhyessä lopputyössä matkailuoppaan tutkintoon ja oppilaat tekivät EU-viikolla qr-koodein levitettyjä kyselyjä koululla vierailleen eurovaaliehdokkaan haastattelun tueksi.

Pitkän meri-aiheisen teeman kuljettaminen eri kuviskursseilla sitoi opetuksen kokonaisuuksia yhteen, mutta aihepiirin eri näkökulmista saivat aktiiviset kuviskurssilaiset hetkittäin myös yliannostuksen. Ei mereen liittyviä kuvistöitä enää! saattoi jossakin palautelapussa lukea kahden vuoden aikana, näkökulmia olisi voinut vaihdella vielä lisää. Uusien projektien teemat muhivat jo oppilailla ja opettajilla mielessä…

Kuvisopelle ensimmäinen yhteistyökokemus tämän laajuisesta kansainvälisestä projektista oli antoisa. Luottamus omaan, sekä oppilaideni osaamiseen ja kielitaitoon vahvistui harppauksin.  Opiskeluaikoina olin ollut taidekasvatusprojektissa Romaniassa, jossa kahtena kesänä kerätyistä kokemuksista kirjoitin graduni Taideteolliseen korkeakouluun: Per aspera ad Vadastra – opetussuunnitelma kuvataideopettajan työvälineenä. Jopa ilman yhteistä kieltä kuvisopet ymmärtävät toisiaan. Erityisesti mieltä jäi kiehtomaan kotiseutukasvatuksen, kotikansainvälisyyden ja paikallisuuden hyödyntäminen kansainvälisen projektin osana. Tuntemalla omat juuremme pystymme kohtaamaan myös terveellä tavalla meille vieraita kulttuureja.

Pedagogiikka ja työvälineet vaihtelevat eri maissa, mutta pohjiltamme tavoitteet ovat taideopetuksessa samankaltaiset. Taiteen kieli on kansainvälinen! 🙂

 

Rooman taideaarteet ovat kuvisopen taivas. Italian kulttuurissa riittäisi ammennettavaa kuvistunnille loputtomasti.

Rooman taideaarteet ovat kuvisopen taivas. Italian kulttuurissa riittäisi ammennettavaa kuvistunnille loputtomasti.

 

 

juliste touko 2014

Toukokuussa 2014 avattiin projektin päätösnäyttely, jossa oli esillä meriaiheisia töitä molemmista kaupungeista useista eri oppilaitoksista. Vierailullamme Pescarassa katsoimme lukuisia Comenius Region aikana tehtyjä videotöitä projektin teemoihin liittyen. Mielenkiintoista oli myös tutustua italialaiseen kouluarkeen ja katsoa omaa koulukulttuuria vieraiden silmin:

 

 

 

Lukion KU8 kurssilaiset Raahen Raatihuoneen juhlasalissa.

Kuvataiteen 8 Kurssilla tutustutaan ihmisen kuvaamiseen taiteessa.  Vierailimme lukiolaisten kanssa Raahen raatihuoneella, joka on kivenheiton päässä lukiolta. Raatihuoneen muotokuvakokoelma ja juhlava interiööri on loistava tutustumiskohde. Oppaaksemme lupautui Raahe-opas Kirsti Vähäkangas, jonka käsiala näkyy myös Raahen Raatihuoneesta ja juhlasalin muotokuvakokoelmasta kertovissa lehtisissä.

Tunnetuin huoneen taiteilijoista lienee Eero Järnelfelt, jonka vuonna 1921 maalaama muotokuva vuorineuvos Arthur Lagerlöfistä on saattanut vaikuttaa siihen, että samaiselta taiteilijalta tilattiin myöhemmin suurikokoinen alttaritaulu Raahen kirkkoon. Kaupungille suurlahjoituksen tehneen Lars Fredrik Leufstadiuksen muotokuvan on maalannut Arvid Liljelund. Kaupunginjohtajien muotokuvia ovat maalanneet Hannu Kaakko, Niilo Hyttinen, Paavo Tolonen ja Oma Orell.

Kaupunginjohtajien muotokuvat. Huonetta kiertää vanha sohvarivistö.

Muotokuvien lisäksi Raatihuoneella on runsaasti Raaheen läheisesti liittyvien taiteilijoiden tekemää taidetta: Jari Jansson, Pentti Tuikkala, Raija Korppila, Kari Juva (jonka taidetta esittelevä veistospuisto on raatihuoneen vieressä), sekä Kirsti Muinonen (jonka tuttu, Raahen lukion rehtorista maalaama muotokuva on lukion opettajainhuoneessa). Raatihuonetta tarkkailee läheisestä puistosta Urho Kekkonen,  Matti Peltokankaalta tilattu suurikokoinen näköisveistos.

Viimeisimmässä remontissa Raahen Raatihuone peruskorjattiin upean näköiseksi.  Suurin osa huoneista on nykyaikaisia toimistotiloja. Herää kysymys, miltä vaikkapa juhlasali näyttäisi ennallistettuna? Paljastuisiko valkoisen kattopinnan alta esimerkiksi koristemaalauksia ja historiallisista seinistä vanhoja tapettikerroksia?

” Jag behöver inte tre tusen kronor, men Brahestad behöver en tavla!” 

Salin päätyseinällä on suuri ´Taisteluammunta´-öljymaalaus. Jonka raahelainen laivanvarustaja Henrik Sovelius on voittanut aikoinaan Tukholmassa järjestetyissä kuninkaallisissa arpajaisissa. Kerrotaan, että kuningas Oskar II olisi halunnut lunastaa taulun itselleen suuresta summasta, mutta maalaus päätyi Soveliuksen tahdosta Raaheen.

Stridskjutning. Taiteilija Herman af Sillén, 1894

Kiitokset Kirstille mukavasta opastuksesta vierailulla!

Linkkejä:

Lisätietoa Raahen Raatihuoneesta

KU3 Media ja kuvien viestit – kurssilaiset kuvasivat nuorten elämää Raahessa ja Pohjolassa. Pääasiassa valokuvaukseen keskittyvällä kurssilla lopputyön aiheeksi valikoitui Ulkoasiainministeriön julkaisema Nuorena pohjolassa -kuvakilpailun aihe: millaista on olla nuorena Pohjolassa?  Kuvan lähettäminen kilpailuun oli vapaaehtoista.

Annan kuvat:

Ensimmäisen kuvan epätarkka tunnelma ja vahvat värit kertovat sekä kauniista luonnosta että hiukan sumuisista, pimenevistä illoista, jolloin parhaat ja hulluimmat ideat usein syntyvät: illoista, joita muistellaan myöhemmin hymyillen. Raahessa erityisesti auringonlaskut ovat kauniita, ja neljästä vuodenajasta on helppo nauttia. Tästä kertoo muun muassa se, että kuvaa ei tarvinnut käsitellä paljoa, vaan iltataivas tarjosi melkein kaikki edellytykset.

Toinen kuva on otettu eräältä mieleen jääneeltä keikalta. Kuvan ihmiset ovat nostaneet kätensä ilmaan ja laulavat mukana sanoituksia, jotka tuntuvat koskettavan juuri heidän elämäänsä. Nuorisokulttuuriin kuuluu usein olennaisesti musiikki, ja kuvan ihmiset elävät jokainen omalla tavallaan yhdessä hetkessä, nauttien hyvästä seurasta, yhteenkuuluvuuden tunteesta ja tarttuvasta musiikista.

Kolmas kuva ilmaisee jollain tapaa ystävyyden tärkeyttä: sitä, että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voit olla juuri sitä mitä olet ja pitää hauskaa. Kuvassa on myös tietty kontrasti. Vaikka ilta on jo tumma, ovat kuvattavat hymyileviä, onnellisia ja leikkimielisiä.   Anna

Jennin kuvat:

Ensimmäisessä kuvassa nuori pelaa lavastetusti World of Warcraftia, joka selittää että nuoret pelaavat paljon tietokoneella ja konsoleilla. Ulkona ei vietetä yhtä paljon enää aikaan vaan nuoret ovat verkostoituneet ja voivat puhua toisilleen netin sekä pelien välityksillä. Kuvan muokkauksen tarkoituksena oli painottaa tietokonetta ja näyttöön kohdistuu värillisiä valoja korostaen peliä.

Toisessa kuvassa nuori opiskelee väsyneenä nojaten käteensä ja tekee tehtäviä kirjapinon keskellä. Nuori viettää suurimman osan ajastaan koulussa opiskellen ja välillä se voi olla hermoja raastavaa. Kuva on hieman harmahtava ja sumea, luoden väsynyttä ja laimeaa tunnelmaa.

Kolmannen kuvan tarkoituksena on kertoa seurustelusuhteista. Suomalaisessa kulttuurissa on vapaus seurustella ja nauttia ihastumisesta nuorena, toisin kuin esimerkiksi Lähi-idässä, jossa se voi olla tuomittavaa ja vanhemmat solmivat avioliittoja lastensa puolesta. Kuvassa korostetaan myös taivasmaisemaa, lämpimiä ja kylmiä värejä, koska seurustelussa on paljon ihania sekä onnellisia hetkiä, mutta myös haikeutta, ikävää tai jopa surua.  Jenni

Jounin kuvat:

Nuorena Pohjolassa 

Nuoret käyttävät paljon aikaa tietokoneella, urheillessaan, sekä kotitehtävissään. Mikä näistä kolmesta on tärkein, pystyykö ajankäyttöä ajoittamaan oikein, että aikaa riittäisi kaikille? Ovatko nämä kolme asiaa kaikki tarpeellisia?

Kotitehtävät ovat tärkeitä, mutta niihinkään ei saa käyttää liikaa aikaa. On käytettävä aikaa myös rentoutumiseen. Monet kokevat liikunnan rentouttavana, mutta siihenkään ei saa käyttää liikaa aikaa. On huolehdittava koulusta. Tietokoneella olo vie helposti paljon aikaa täysin turhaan, mutta se on myös tärkeä väline.

On tärkeää soveltaa ajankäyttöä. Mihinkään ei saa käyttää aikaa liikaa aikaa. Nuorten on itse huolehdittava ajankäytöstään.

Jouni

 KURKISTUS -joulukalenterikilpailu

Joulukalenterit ovat esillä Patalassa koko Annanpäivän ajan klo 20.00 asti. Joulupukki julkistaa kilpailun voittajat klo 18.00. Patalassa vierailee myös tiernapojat, kahvia, torttuja ja joulupuuroa on tarjolla. Kilpailuun saapui 71 kalenteria, joista useimmat oli tehty ryhmätyönä. Palkintoraati on tehnyt valintansa voittajista, mutta myös yleisön suosikkia saa äänestää. Tässä Raahen lukiolaisten kierrätysmateriaalista valmistettuja joulukalentereita:

jouluomena, Niina

Löysin hauskan idean joulukalenteriksi selailemalla kirjaa, jossa oli vinkkejä erilaisiin juttuihin joita tehtiin kirjoista. Kalenterini on siis tehty vanhasta kirjasta kierrätysideaa noudattaen. Muotoilin kirjan omenan muotoon käyttäen mattoveitseä ja saksia. Värjäsin vesiväreillä kirjan sivujen reunat punaisiksi. Lisäsin omenaan myös oikean puunoksan sekä lehden. Kalenterin luukut löytyvät sivujen välistä ja numero näkyy sivujen välissä. Yllätys löytyy tietyn luukun kohdalta. Kierrätyidea on ollut mielessä työtä tehdessä ja suurin osa työn materiaaleista onkin kierrätettyä. Niina

Niinan joulukalenteri on vanhoista kirjoista.

Useat taiteilijat käyttävät kirjoja taideteosten materiaalina. Hämmästyttäviä kirjataideteoksia löytyy internetistä: Funforever ja Offbeatearth.

Maailman jouluperinteet, Laura ja Marja

Aloitimme kalenterin rakentamisen etsimällä netistä tietoja eri maiden jouluperinteistä ja niihin liittyvistä hahmoista. Tietojen keräämiseen meni kauan aikaa ja samalla etsimme kotoa tyhjiä tulitikkurasioita, joista teimme kalenterin ”luukut”. Valmiit jouluperinne tietolaput tulostimme ja liitimme ne kuvan kanssa laatikoihin. Laatikot päällystimme mummolasta löytyneellä käytetyllä lahjapaperilla. Numerot laatikoihin teimme kultatussilla. Maapallo syntyi kanaverkosta, jota käytimme apumuottina ja tukena. Verkon päällystimme liimaliisterillä liimatuilla sanomalehden palasilla. Värjäsimme maapallon siniseksi ja liimasimme itse piirretyt vihreäksi väritetyt maanosat palloon. Tukipilarit teimme vanhoista pensseleistä, joihin lisäsimme kimallemaalia. Pensseleiden päähän lisäsimme jo ennen käytetyt styroksipallot, jotka saivat myös kultaisen värin. Maapallon sekä laatikot kiinnitimme pensseleihin ohuella siimalla. Tähdet tehtiin vanhan kirjan sivuista ja nekin maalasimme kullalla. Joulupukki ja porot ovat arvoitus? Saimme maapallon tasapainoon villalangan pätkillä, jotka yhdistimme uuten lankaan ja teimme loppuksi lankaan  kiinnityslenkin. Loppusilaukseksi lisäsimme kimalletta koko kalenteriin. Laura ja Marja

Emman joulukalenteri on tehty vanhasta akvarellirasiasta

Joulukalenteri on tehty tietokoneen styroksisesta pakkaussuojasta. Annika ja Sanna-Kaisa ovat tehneet monimuotoiseen kalenteriin erilaisia luukkuja.

Käytimme pohjana styroksista tietokoneen suojaa, johon oli helppo kaivertaa erilaisia koloja. Halusimme tehdä luukuista erilaisia ja käytimme kierrätysmateriaaleja mahdollisimman paljon. Kalenterin suunnitteleminen ja tekeminen veivät paljon aikaa. Lisäsimme työhömme yksityiskohtia, jotka tuovat siihen persoonallisuutta. Jouluvalot tuovat kalenteriin joulun tunnelmaa ja saavat sen valaisemaan pimeitä iltoja.  Suunnittelimme, että lahjoitamme kalenterin Raahen turvakodille. Annika ja Sanna-Kaisa

Joulukaltenteri on valaistu patterikäyttöisin jouluvaloin.

Jokainen joulukaltenterin luukku on erilainen.

Joulukalenteri koulun keittiön muovisista ruokapakkauksista

Jouluiset miehet tonttulakeissa

Idea työhöni lähti siitä kun selailin vanhoja Cosmopolitan lehtiä. Kalenteri tytöille! Luokasta löysin käytettyjä ruokapakkauksia ja päätin tehdä luukut niihin. Leikkasin pakkauksiin luukut mattoveitsellä ja liimasin julkkismiesten kuvat luukkujen sisälle. Sen jälkeen maalasin pakkaukset punaisella maalilla ja koristelin työn. Jasmin

Jouluinen Mic Steamy

Emmin työssä on käytetty lastenruokapurkkien kansia.

Lähdin rakentamaan joulukalenterin ideaa siitä, että halusin luukuiksi pilttipurkkien kansia. Vähän funtsittuani tajusin että nehän ovat jonkin sorttista metallia, joten nehän voi kiinnittää magneeteilla johonkin vanerinpätkään. Anastin siis varastosta monta kertaa alustana käytetyn kovalevyn ja maalasin sen sinivalkoiseksi. Aluksi ajattelin tehdä taustasta hieman taiteellisemman mutta siihen ei olisi ollut aikaa, ja on se nuinkin tosi hieno. Luukkujen ”yllätyksiä” mietin pitkään, ja runojen sanoista ja ties mistä päädyin biiseihin. Jokainen biisin nimi on leikattu kirjan kerrallaan sanomalehdistä, ja ne on liimattu käytetylle luonnospaperille. Pilttipurkkien kannet on paketoitu jämäsilkkiin ja numerolaput tehty niin ikää jämäpahvista. Biisit on enimmäkseen englannin kielisiä, mutta kovana aasian ystävänä ujutin mukaan myös korealaisia lempibiisejäni. Työn nimi on ”iCalendar” näin musiikkihengessä. Emmi

Purkinkansien takaa paljastuu tekijän lempibiisejä.

Pyromaanin Joulu, Atte, Annika ja Tommi

Ensin suunnittelimme työtä tarkoin ja huolellisesti. Sen jälkeen maalasimme isoa pahvinpalasta punaisella, kultaisella ja sinisellä maalilla. Maalaamisen jälkeen revimme lehdistä ruskeaa, vihreää ja keltaista väriä. Vihreistä lehdenpalasista teimme kuusen, keltaisista kuusen latvaan tähden ja ruskeista palasista kuusen rungon. Piilotimme tyhjiin tulitikkurasioihin pieniä leluyllätyksiä ja paketoimme rasiat lehdistä leikatuilla palasilla ja käytetyllä lahjapaperilla. Sen jälkeen laitoimme paketteihin lahjapaperinarut. Sitten liimasimme paketit kalenteriin ja kirjoitimme paketteihin numerot. Lopuksi lisäsimme työhön ”pikkuhienouksia” kuten mm. kimalletta ja koristelimme kuusen kankaanpalasin ja kangasnauhoin. Atte, Annika ja Tommi

Milla ja Jenna

Milla ja Jenna

Jouluinen tehtävälokero 🙂

Ihan ensimäisenä tul mieleen pilttipurkit, halusin tehdä jotakin niiden kanssa, en tiennyt mitä tekisin . Myöhemmin tunnin pääteeksi opettaja antoi laatikkoon jotta keräisin purkit pois ja siitä ajattelin ”hei tähän mahtuu kaikki”. Jokaisen tunnin alussa suunnitelmat muuttuivat. Lopuksi tuli sellainen tehtävälokero, joka on suunnattu kuolunikäisille lapsille jotka ovat kiinnostuneet kielten opiskelemisesta. Koska tehtävälokerossa on tehtäviä suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Carina

pilttipurkkijoulukalenteri

joulukalenteri yleiskuvana. Kansi napapiirin matkamuistomyymälän pussista

Vanha pahvilaatikko ja vessapaperin hylsyjä – siinä on Tee se itse! -kalenterin sydän. Kalenteri asetetaan tasolle, kuten työpöydän reunalle tai hyllyyn siten, että ovet avautuvat ylöspäin. Muutoin karkkipaperein koristellut hylsyt putoavat. Kalenterissa ei ole yllätyksiä – siitä se nimi tuleekin. Joka päivä eteen tulee uusia, jouluisia juttuja, joita haluaa myöhemminkin muistaa; hyvä piparkakkuohje, hauska joulukuva lehdessä taikka Jipun joulu -konsertin lippu. Esimerkiksi sellaista voi säilöä hylsyjen sisälle. Kun seuraava joulu koittaa, luukun takaa paljastuu viime joulun muistoja ja tunteita. Tavallaan kalenteri säilöö muistoja ja se on aina omistajansa näköinen! -Jutta

Luukkuja

Muihin Raahen opetustoimen järjestämin Taito- ja taideaineiden kilpailuihin ja tehtävävinkkeihin voit tutustua TAIKAKUU-sivulla.

Annanpäivät Patalaan 2011 lehtiartikkeli.

Merimuseolle ja Soveliuksen talolleki pääsee ihan iliman eestä ilta kaheksaan asti!

Odotettu penkkaripäivä valkeni kireissä pakkaslukemissa, mutta lämminhenkinen meno täytti Raahen lukion luokkahuoneet ja käytävät kun abit ilmestyivät upeissa puvuissa. Abien ryhmänohjaustuokion jälkeen kahviteltiin rennoissa tunnelmissa opettajien kanssa.

Penkkariaamuna jutustellaan ruokalassa ja nautitaan kahvia ja pullaa opettajien kanssa.

Penkkaripukuihin abit olivat satsanneet kovasti aikaa ja vaivaa. Ajankohtaisia ilmiöitä ja edellisiltä vuosilta tuttuja hahmoja näkyi rintarinnan.

Raahen lukion penkkaririehaa valvoo taka-alalla virkavalta.

Munamiehellä oli vaikeuksia penkkarikahvittelussa, mutta sympaattinen hahmo sai varmasti muilta abeilta apua.

Abit saivat kylmää kyytiä penkkariajelulla lämminhenkisen juhlan jälkeen. Pakkanen oli onneksi vähän lauhtunut aamun -29 asteen lukemista. Koulun 125-vuotisjuhlan yhteydessä löytyi nostalgisia kuvia 1940-luvun penkinpainajaisista.

Raahen yhteislyseon penkkariajelut 1949. Ylioppilaaksi päästiin nykyisestä Keskuskoulun rakennuksesta. Taustan tummempi rakennus on nykyään Raahen musiikkiopiston tiloina.

 

Penkkarit 1940-luvun malliin. Abiturientit vauhdikkaalla hevosajelulla Raahen Koulukadulla.

Vuoden 2010 penkkareista voit lukea täältä.

Arttu เป็นหมีเพื่อนรักแห่งฟินแลนด์ที่เดินทางไปรอบโลก คุณอยากให้ Arttu เดินทางไปถ่ายรูปที่โรงเรียนของคุณไหม คุณอยากจะบอกเล่าเกี่ยวกับวัฒนธรรมของคุณไหม คุณสามารถเรียนรู้เกี่ยวกับประเทศที่ Arttu เคยเดินทางไปได้โดยการเปิดดูไดอารี่และรูปภาพของ Arttu จะช่วยให้คุณรู้เรื่องราวใหม่ๆเกี่ยวกับประเทศที่ Arttu เคยเดินทางไปได้ทุกเวลา


 
 This is Arttu and he is really enjoying the heat after the coldness of Finland.  Too bad that he wasn´t able to go to the sunny beaches, but he saw the countryside, and if I can read the smile on his face right, he likes it!

'Palmtrees, as far as my little button eyes can see!'

These two weeks Arttu has been living with me in small farmtown called Bhan Phaeo, near Bangkok. This small agricultural town is like Vihanti in Finland 😉 , even it´s population is 90 000.  Arttu lived in a big, big house in the middle of  the  jungle, where nice neighbors kept him awake at early mornings.

Arttu, too, doesn't approval the loud thai music from neighbor at 5AM

When someone says ”Thailand”, at first everyone thinks of sunny beaches, but Arttu find out, that Thailand is much more than that.

'Somewhere there is the snowy Finland, and I don't miss it a bit!'

Arttu noticed, how proud thai people are about their culture, language, nature and King. He tasted so much amazing, delicious food and found the best snack in the world, Koala´s marc.

Arttu and Watthamjariyapirom's sport area and the building, where is thai classes, big sporthall, cafeteria and health classes. 'Whoooa!'

Arttu loved my mom´s omelettes and Phat Thais, which he is definitely going to miss. Thank God he took some cooking lessons in public High School, Watthamjariyapirom, so he can cook some for his Friends all over the world!

'Weiiiii! Me Tarzan, You Jane!'

Arttu learned other things too. Now he knows how to climb to a palm tree, how to say hello in Thai, how to write his name in extraordinarily difficult thai letters, and that you should not point anyone with your feet, because it´s not polite.

Arttu decided to pray a little, just for in case. Buddhism sounds okay for him.

Arttu is really young, so he needed to show a lot of respect for older people. He needed to ” Wai”, use polite particles while talking, and remember to keep his head lower than others. Even there was a lot of things to remember, Arttu survived the daily life really well.

Arttu was sitting nicely with the students, while teacher Mali was giving the daily news after national song.

Arttu was hanging out with the boys. Maybe he told a funny joke, because Bom is smiling like that.

'I would like to have that kind of uniform too..'

When Arttu was with me in the school, almost everyone noticed him. Some of the bravest even yelled: เอมมี่ ตุ๊กตาน่ารัก! which means: ”Emmi! Your doll is cute”. My friend, Michel even sang and danced with him. Students didn´t fully understand the purpose of Arttu, because almost no-one can speak English fluently, and my thai is not so good yet.

Arttu in my schoolbag. Everyone was so excited about him!

Arttu went shopping in Bangkok, Central Rama II and he ate some really good Ramen in oishi Ramen. He also tasted some Starbuck´s caramel cappuchino and sniffed some parfumes in makeup section.

Arttu is ready for the Sport Day

The most exiting happening Arttu had was the sport day at 24.12.2010! He saw some sports and awesome costumes.  Pity that it was so hot in that day that Arttu needed to stay in shadow all day, so he didn´t see all of the competitions. It was a little bit different Christmas eve for him. There wasn´t even snow on the ground!

One fat Barbie and orange team, with Arttu

Arttu and some cheerleaders from yellow team

Arttu and the prettiest girl in... Wait, what!

Arttu, Barbie and Michael the oboe player.

Emmi, Arttu, Bom.

Arttu and our english teacher.

Arttu wanted to have a pic with the head cheerleader of orange team.

At NEW YEAR, Arttu had karaoke party at home, and he had so much fun! All of the Rotary people sang some karaoke and there was dancing and food.

'Happy New Year!'

Arttu and the fountain on my biiiig yard. On the background, there is an Adidas factory.

Eventually Arttu enjoyed Thailand, and everyone here liked him. Even his diary is สวย (beautiful) thai people says!

So many people wanted to take kissing pictures with Arttu, but my camera´s batteries ran low, so …maybe next time?

ไว้เจอกันใหม่

ลาก่อน

Emmi and Arttu. (Arttu saw something more interesting in the horizont than camera.)

Emmi, Rotary´s exchange student from Raahe, Raahen lukio, Finland

To Pan Phaeo, Watthamyarijapirom, Thailand 2010-2011

Museonjohtaja Eija Turunen kertoi elävästi vanhoista Raahe valokuvista, valokuvaamisesta ja kaupungin muuttumisesta lukion KU3 kurssilaisille. ´Kylläpä kaupunki on ollut erilainen´, saattoi huokaista tunnin jälkeen. Kaupunki muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Onneksi arvokkaan puu-Raahen suojelemiseen kiinnitetään nykyisin huomiota.

Ku3-kurssilla kuultiin museokokoelmien valokuvien pohjalta kaupunkikehityksestä.

Vanhoja Raahen kaupunkinäkymiä löytyy mm. Raahen museon ja Raahe Seuran julkaisemasta MUISTATKO? kirjasta ja vaikkapa Sovio -Sovelius suvun internet-sivuilta.

Surkea näkymä Kauppakadulta. Ehdin napata vielä tällaisen syyskuvan 2010. Kauppakadun ja Koulukadun kulmauksen rakennus häviää katukuvasta pian. Lukion läheisyydessä rakennetaan paljon ja kaupunkikuva muuttuu.

Blog Stats

  • 161 610 hits