You are currently browsing the tag archive for the ‘KU1’ tag.

Vanitas-aiheet olivat yleisiä erityisesti Alankomaiden taiteessa 1600-luvulla. Maalaukset kertovat elämän rajallisuudesta ja maallisen turhuudesta. Teokset ovat täynnä tulkitsemaan houkuttelevaa symboliikkaa ja siten hyvä harjoitusaineisto kuvatulkinnan oppimiselle. Päätimmekin siis synkistellä lyskalaisten kanssa oikein urakalla pimeän koronatalven murheita, mutta myös samalla kiinnittää huomiota pieniin hyviin elämän nautintoihin etäopiskelun arjessa.

Emmi

Asetelman luominen oli mukavaa, mutta haasteellista, sillä olen vasta muuttanut uuteen asuntoon, jossa rekvisiitta oli vähissä. Tein työn digitaalisesti, enkä ole siinä vielä kovin kokenut, joten se oli hidasta, mutta pidin harjoituksesta. Emmi

Eerikan vanitas-asetelma

Oulun Lyseon lukiota vastapäätä on Oulun tuomiokirkko, jonka eteisen seinään on muurattu kaksi hautakiveä 1600-luvulta. Memento mori – vanitas-maalauksista tuttu muista kuolevaisuutesi -teema näkyy niissä hyvin. Oulun seurakunnan sivuilla kivistä kerrotaan näin: Katoavaisuuden symbolien vastapainona hautakivessä on kaksi enkeliaihetta ja keskiosassa hyvin vanha ikuisuuden symboli, häntäänsä nielevän käärmeen muodostama kehä. Kristillisessä ikonografiassa kuvio muistuttaa, että Kristus on voittanut paholaisen ja kuoleman. Kehän sisäpuolelle on hakattu vainajan suvun vaakuna, joka ei ole enää tunnistettavissa. Sen sijaan toisen, harmaasta kivestä hakatun laakakiven teksti kertoo kenen muistoksi se on hankittu: ”Här under hvilar Skiepper Joen Torbiörns Son Hising M: J: D: 1647.”

Yksityiskohta Oulun tuomiokirkon eteisen hautakivestä. Siivekkäällä tiimalasilla on eripari siivet. Miten tulkitsisit siipien eron?
Kuuluisa historioitsija Johannes Messenius Oulun tuomiokirkossa säilytettävässä muotokuvassa.

Oulun tuomiokirkon sakastin oven lähellä on myös Suomen vanhin öljyvärimaalaus! Kajaanin linnassa vankina vuosia viettäneen ja Oulun linnassa asuneen Messeniuksen muotokuva on mahtava muistutus kotiseutumme pitkästä historiasta ja lähiympäristössämme vaikuttaneista ihmisistä. Muotokuva on kokenut kovia vuosisatojen kuluessa. Lue lisää täältä.

Maalaus on tyypillinen renessanssimuotokuva. Siinä Messenius seisoo pöydän ääressä yllään ajan oppineiden käyttämä tumma, edestä napitettu puku. Hän pitää oikeaa kättään avoinna olevan kirjan lehdillä ja osoittaa sormillaan sen sivuille kirjoitettua tekstiä, omaa tunnuslausettaan: ”MUSAE POST FUNERA FLORENT MORS SINE MUSIS VITA.” (Runottaret kukoistavat kuoleman jälkeen. Kuolemaa on elämä ilman runottaria.) Lauseen painokkuutta lisää taulun vasempaan alakulmaan maalattu pääkallo, kuoleman vertauskuva. Sen silmä- ja nenäkuopista kasvavat kukat, jotka muistuttavat elämän jatkumisesta. Kirsi Schali Oulun srk:n verkkosivu

Sic Transit Gloria Mundi

Häntäänsä nielevä käärme on juuri ja juuri erotettavissa hautakiven kuvioinnissa, jossa vanitas-maalauksista tutut tiimalasi ja pääkallo näkyvät selvemmin.

Hautakiven keskellä olevaa käärmettä voidaan kutsua ouroborokseksi ja se on ikivanha symboli.

Ouroboros (οuροβóρος, hännänsyöjä, myös OroborusUroboros tai Uroborus, muodostuu sanoista οὐρά (oura), ”häntä” + βορά (bora), ”syöjä”) on ikivanha symboli, jossa käärme tai lohikäärme syö omaa häntäänsä.

Ouroboros esittää ”ikuisen kiertokulun” ympyrää, joka ilmaisee sitä että loppua seuraa kaiken jatkuvassa toistumisessa aina uusi alku. Ouroboroksen katsotaan symbolisoivan syklisyyttä, koska se elää syömällä itseään; tämän katsotaan merkitsevän elämää ja kuolemaa sekä eroamista ja yhdentymistä.

Collier, Edwaert: Vanitas-asetelma, 1661, öljy puulle, 63,5 x 47 cm. Valtion taidemuseo
Emil

Tarkoituksenani oli kuvata elämän aikana hankittuja tietoja, taitoja, kokemuksia ja menestyksiä. Keskellä oleva karttapallo toimii ikäänkuin näyttämönä tälle kaikelle ja sen alla oleva valokuva-albumi kuvaa tällä näyttämöllä koettuja elämyksiä. Emil

Veeti

Halusin maalata digitaalisesti oman asetelmani. Vaikkei asetelmassa ole paljon esineitä, liittyvät ne nykymaailmantilanteeseen. Revitty kalenteri tarkoittaa ajan mitättömyyttä ja epävarmuutta, lääkepullo ja neula liittyy pandemiaan ja tyhjä pullo taustalla taas siihen elämän- ja mielentilaa, johonka jotkut ovat ajautuneet. Kirje taas kaiken kaukaisuutta. Veeti

Luna
Eerika

Sammuneet kynttilät ja loppuun valunut tiimalasi kuvastavat ajan kulumista sekä elämän rajallisuutta. Viinirypäleet, kahvikuppi ja puollo kuvaavat erilaisia nautintoja. Eerika

Ella
Matti

Ajan hetkellisyydestä vanitas-asetelmassani kertoo vanhanaikainen tiimalasi, sekä sytyttämättä jätetty kynttilä. Ruusu muistuttaa rakkaudesta ja ilosta, pelikortit, 8-pallo sekä Coca-cola-tölkki maallisesta nautinnosta. Työ on tehty 3D-renderöimällä. Matti

Stiina

Vanitas-asetelman klassista symboliikkaa: pääkallo, kukka ja kynttilätuikku. Avaimet muistuttavat minua kaikista hyvistä hetkistä eri paikoissa, jonne avaimet vievät: autoissa, mökeissä, kämpissä jne… Koru symboloi eri nautintoja ja muistuttaa juhlista ja illanvietoista, joissa korua olen käyttänyt. Stiina

Kiira

Paperinen kruunu kuvaa ihmisen itse itselleen antamaa asemaa tässä luomakunnassa. Kuolleet leikkokukat edustavat sitä, kuinka ihminen käyttää luontoa omiin tarkoituksiinsa, mutta myös sitä, kuinka luonnonvarat ja luonnon monimuotoisuus on katoavaa. Muoviroska symboloi puolestaan sitä, mitä meidän ilostamme, hauskanpidostamme, nautinnostamme ja elämästämme jätämme jälkeemme. Maskit kuvaavat ihmisen sopeutumiskykyä luonnon yrittäessä vallankaappausta. Kiira

Alvan Vanitas-asetelma
Yksityiskohta Oulun tuomiokirkon eteisen seinään muuratusta 1600-luvun hautakivestä. Marmorisen hautakiven kuva-aiheissa painottuu katoavaisuuden ja kuoleman teema voimakkaammin kuin mihin meidän aikanamme on totuttu. Siihen on hakattu pääkallo ja sääriluut sekä ajan kulumisen vertauskuva tiimalasi, jota reunustavat sanat MEMENTO MORI (Muista kuolemaasi).

Joulun tunnetuimpia kertomuksia on Charles Dickensin 1843 kirjoitettu Joululaulu, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä Saiturin joulu tai Jouluaaton aave. Kuudessa viikossa kirjoitettu tarina sai valtavan suosion, ja sen sanotaan vaikuttaneen käsityksiimme joulun hengestä enemmän kuin minkään muun kaunokirjallisen teoksen. Dickensin victoriaanisen ajan estetiikkaa ja joulutapoja jäljitellään edelleen lukuisten elokuvaversioiden ja kirjakuvitusten innoittamana.

KU1-kurssin etäopetuksen yhdeksi tehtäväksi valikoitui Ouluun sijoittuva Lassi Luntenius -tarina, joka ei ole liian jouluinen, sillä tehtävää jatkettiin vielä tammikuussa. Koko 3. jakso sujui etäopetuksessa korona-pandemian vuoksi ja niinpä harjoitusta varten tehtiin luonnoksia kotiolosuhteissa. Tarkastelimme yhdessä kaikkien kurssilaisten töitä arviointiviikolla.

Ristijärvellä 1826 syntynyt pappi Robert Mellin julkaisi vuonna 1876 omakustanteena kertomuksensa Lassi Luntenius – kuinka keijukaiset joulu-yönä warastiwat hänen Oulun kirkkomaalta. Yhdeksäntoistasivuinen vihkonen on saanut vahvasti vaikutteita Dickensin Saiturin joulusta.

Tutki ihmisen piirtämistä ja mittasuhteita piirtämällä croquis-piirroksia katsomalla esim. valitsemassi elokuvaa tai tv-ohjelmaa ja pysäyttämällä kuvaruutu 3-6 minuutiksi piirtämisen ajaksi. Voit myös harjoitella ihmisen piirtämistä perheenjäseniä mallina käyttäen. Tutki mittasuhteita, valoja ja varjoja.  Opettaja kertoo croquis-piirtämisestä eli nopeasti ihmisen minuuttipiirtämisestä oppitunnilla.

  • Luonnostele jokin Lassi Luntenius -tarinan tapahtuma. Etsi netistä mallikuvia esim. Oulu-näkymiin, ihmishahmoihin, maisemiin. Voit yhdistellä erilaisia mallikuvia piirroksessasi tai käyttää piirtämiäsi croquis-piirroksia hiilipiirroksen lähtökohtana. 
  • Tee luonnosten jälkeen mustavalkoinen hiilipiirros jostakin Lassi Lunteniuksen tarinan tilanteesta valkoisen litoposteripaperin karkealle puolelle. Voit käyttää myös lyijykynää työsi luonnosteluun ja tekemiseen. Hiiltä sormella levittämällä saat aikaiseksi hienoja valöörivaihteluja. Voit piirtää piirroksen laitaan tummuusasteikon ”valöörimadon”, jolla osoitat, että osaat tehdä eri tummuusasteita. 
”Hän pieksää poikaa päähän porttikongin hämärässä viisi tahi kuusi kertaa lyhdyllään, niin että poikaparka juoksee ulvoen tiehensä” Emmin hiilipiirrosharjoitus.

Tarina on tapahtunut jouluaattona Oulun kaupungissa, kauan, kauan aikaa tätä ennen – niin kauan aikaa, että juttu mahtaa olla tosi, koska esi-isämme täyttä totta sen uskoivat. Oululainen haudankaivaja Lassi Luntenius oli häijynkurinen, kateellinen ja tuiman näköinen mies – ihmisiä pakeneva jörö, joka ei menestynyt kenenkään muun kuin itsensä ja wanhan potellinsa kanssa. Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle. Hän pieksää poikaa päähän porttikongin hämärässä viisi tahi kuusi kertaa lyhdyllään, niin että poikaparka juoksee ulvoen tiehensä. Ilkeä ja synkkä haudankaivaja on vahingoniloinen ja juo hautausmaalla potelistaan ruplan rommia. Äkisti hän huomaa piippalakkisen mörön, pelottavan keijukaishaamun.

Eräällä hauta kiwellä juuri hänen wierellään istui kummallinen olento, jonka näöstä Luntenius heti huomasi, ettei se kuulunut tähän maailmaan. — Hän istui aiwan järkähtämättömänä; kielensä riippui ulkona, ikäänkuin pilkan wuoksi, ja hän irwisteli Lassille niin ilkeästi, kuin waan möröt osaawat sitä tehdä.

Kummituksen nauraessa Luntenius näkee kirkon akkunain yhtäkkiä kaupungissa niin valaistuvan, kuin jos tuhansia kynttilöitä oli siellä sytytetty. Urkujen soidessa kirkosta kömpii joukoittain hautakivillä hyppiviä pahaenteisiä keijukaisia.

Jasmiinan hiilipiirrosharjoitus ”Jouluaaton pimeys”

“Jo alan peljätä, että nuo ystäwäni tahtowat sinua omakseen”, sanoi keijulainen ja pudotti kielensä wielä pitemmälle suusta ulos – ja hirwittäwä kieli se olikin. Pääpöppö riuhtaisee Lunteniuksen hautaholviin, jossa hänelle juotetaan väkisin leimuavaa juomaa. Lassin silmistä valuvat vedet ja karmeat keijukaiset potkivat häntä kipeästi useaan otteeseen.

Pöppö näyttää jouluyön aikana opetukseksi tälle kelwottomuuden ja kateuden miehelle muutamia maalikuvia, näkyjä onnellisen ja iloisen perheen ruokahetkestä, rakastetun lapsen tunteikkaasta kuolemasta, isän ja äidin vanhuudesta ja viljavasta luonnon kauneudesta Oulun Merikosken rannoilla, jotka sulattavat Lunteniuksen paatuneen sydämen jouluaamuksi.

Ainon hiilipiirrosharjoitus. “Jo alan peljätä, että nuo ystäwäni tahtowat sinua omakseen”, sanoi keijulainen

Dickensin Saiturin joulu -kirjan tarinan tapaan kyyninen Luntenius ymmärtää Oulun kirkkomaalla joulupäivän valjettua, että kun hän asetti kaikki pahat puolet maailmassa sen hyviä puolia wastaan, niin hän tuli siihen päätökseen, että maailma, jossa elämme, kuitenkin on hyvä ja soma maailma.

Ruplan rommia runsaasti maistellut Lassi Luntenius herää jouluaamun valjetessa Oulun kuuraiselta kirkkomaalta, ja hänestä on tullut uusi ihminen. Kuitenkin häntä peljätti, että kaupungissa tehtäisiin pilkkaa hänen katumuksestaan ja mielenmuutoksestaan. Hän epäröi wähän aikaa ja sitte kääntyi hän toiselle suunnalle, hakemaan elatustaan mistä hyvänsä.

Kun hän kymmenen vuoden kuluttua palasi keppikerjäläisenä, leinitautisena, mutta nöyränä ja alamaisena vanhuksena takaisin kotiseudulleen, hän kertoi tarinansa kirkkoherralle, joka kertoi Oulun pormestarille, ja lopulta tarina levisi kaikkien tietoon.

Moraalitarinan opetuksena kirjoittaja Mellin alleviivaa viinan kiroja erikoisesti jouluaikaan ja erakoituvan synkkää mieltä: Juttu on siis opettavainen siten, että jos joku ihminen joulu-iltana käwelee nirppaana ja äreänä ja juopi yksinänsä, niin hän ei woi hiukkaakaan paremmin, jos wäkewä juoma on waikka yhtä monta pykälää wahwaa, kuin jota Lassi sai keijulaisten kellarissa.

”Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle.” Alvan hiilipiirrosharjoitus.

Lassi Luntenius –työ osoittautui minulle haastavammaksi. Minulla ei aluksi ollut hajuakaan, mitä aikoisin piirtää. Tiesin kuitenkin, että haluaisin Oulun tuomiokirkon taustalle, joten aloin sommittelemaan ja miettimään enemmän tarinan juonta. ​Ensin mietin tarinan kohtaa, jossa Lassi on Oulun kirkkomaalla ja juo ruplan rommia. Aloin jo kuvittamaan, kun minuun iski toinen idea ja päätin jättää sen hetkisen työn sikseen.​ Etsin netistä mallikuvia ja päädyin loppuen lopuksi kuvittamaan seuraavan tilanteen: ”Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle.”

”Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle” Kaislan hiilipiirrosharjoitus.
Essin hiilipiirrosharjoitus
”Pöppö näyttää jouluyön aikana opetukseksi tälle kelwottomuuden ja kateuden miehelle muutamia maalikuvia, näkyjä onnellisen ja iloisen perheen ruokahetkestä, rakastetun lapsen tunteikkaasta kuolemasta, isän ja äidin vanhuudesta ja viljavasta luonnon kauneudesta Oulun Merikosken rannoilla, jotka sulattavat Lunteniuksen paatuneen sydämen jouluaamuksi.” Eerika

KU1- kurssin tavoitteena on, että opiskelija

● tutkii kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin sisältöjä, ilmiöitä, prosesseja ja toimintatapoja käyttää kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin keinoja kuvailmaisussaan ja tekee omakohtaisia ratkaisuja

● tarkastelee omia ja muiden kuvakulttuureja sekä taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisia ilmiöitä

● tutkii kuvataidetta ja muuta visuaalista kulttuuria yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista itsenäisesti ja ryhmän jäsenenä tarkastelee erilaisia kuvia teoksen, tekijän ja katsojan näkökulmista kuvatulkinnan menetelmiä käyttäen

● ymmärtää kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin merkityksen omassa elämässään, yhteiskunnassa ja globaalissa maailmassa.

Keskeiset sisällöt

● omat kuvat identiteettien rakentajina, kulttuurisen moninaisuuden ilmentäjinä ja kulttuuriperinnön uudistajina

● vaikuttaminen omissa ja muiden kuvissa, taiteessa, mediassa ja muissa ympäristöissä

● erilaiset käsitykset taiteesta ja muusta visuaalisesta kulttuurista

● kuvataiteen käsitteistö, kuvatyypit ja kuvastot kuvalliset, sanalliset ja muut kuvatulkinnan keinot

● taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaiset ilmiöt

Kolmas jakso alkoi etäillen ja tietokoneen ääressä tulee vietettyä tunti jos toinenkin. Lähden taikamatkalle Merikosken siltojen alle ja ota pieni pakomatka arjen keskellä. Koe virkistävä valo ja energisoivat värit talven pimeydessä! Teos on esillä 19.11.- 13.12.2020

Kolmannen jakson alussa joulukuu on pimeimmillään. Lähde värikkäälle happihyppelylle ulos Pokkitörmän tienoille Lyskan maisemiin! Oulun yliopiston opiskelijoiden toteuttama Sillan salaisuus -valotaideteos on käytännöllisesti katsoen kuvisluokkamme ikkunan alla.

Sillan salaisuus -teoksessa graffitteja täynnä olevan Pokkitörmän alikulun kaiteesiin on asennettu 21 valaisinta, jotka luovat taianomaisen vaikutelman kylmään betoniin. Käden mitan päässä kohisee Oulujoen haara ja tumma vedenpinta kimaltelee väreissä.

Oulun yliopiston opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat valoteoksen osana valaistussuunnittelun koulutusta. Koulutus on osa Oulun yliopiston ja Savonia ammattikorkeakoulun toteuttamaa OSAaValo – Valaistusosaaminen pohjoisen vetovoimana -hanketta (2019–2022). Valaistus nostaa esille sillan arkkitehtuuria sekä saa inspiraation värikkäistä graffiteista, jotka heräävät eloon kokonaisvaltaisena värikokemuksena. Valo elää kulkijan kanssa ja kuvastaa aikaa, joka elämässä matkataan. Valoteos on orgaaninen ja seuraa luonnollista rytmiä, joten voit saada eri aikoina reitillä kulkiessasi erilaisen valokokemuksen. Teos koetaan kevyenliikenteen reitillä Merikosken sillan alla (Pokkitörmän alikulku). Voitko kokea useita eri valotilanteita eri aikoina.

Sillan salaisuus -teoksen taustalla: OSaaValo on Oulun yliopiston ja Savonia ammattikorkeakoulun ERS-hanke, jossa kehitetään pohjoista valaistusosaamista paikallisten ELY- keskusten tuella.

Johannes Messeniuksen 1610-luvulla maalattu muotokuva sai kaverikseen uuden taideteoksen viime viikolla. KU1-kurssilaiset harjoittelivat kuva-analyysiä tuoreen taideteoksen äärellä.

Kuvataiteilija Sampo Kaikkosen Taivaanranta-taideteos julkaistiin Oulun tuomiokirkossa lauantaina 26.9.2019. Tuomiokirkon tuttu torni näkyy tien ja Franzenin puiston takana Lyseon luokkahuoneista ja kirkonkellon ääni kaikuu avoimesta ikkunasta. Oli siis helppoa ja luontevaa tutustua ajankohtaiseen taideteokseen kuva-analyysiä harjoittelevien lyskalaisten kanssa ja vierailu järjestyikin helposti.

Franzenin puistossa on syksyinen tunnelma. Lokakuun värejä arviointiviikolla.
Sampo Kaikkosen taideteos jättää katsojalle upeasti tilaa tulkinnalle.

Ku1-kurssilaisten tulkintoja teoksesta:

  • Hammasratas symboloi työntekoa ja teoksestä tulee mieleen elämän kulku. Jaakko, Aapeli Lassi ja Axel.
  • Näyttää siltä, että kaikki auttavat toisiaan. Eri väriset ihmiset tuovat ajatuksia tasa-arvosta ja kaikki osoittavat taivasta kohti, viittaavat Jumalan olemassaoloon. Viljami, Allan, Jacob, Johannes
  • Nainen pääsee ”elämänpyörästä” pois. PERHONEN -> vapaus, uusi elämä, ilo, muutos, TUMMAT VÄRIT -> surua, ahdistusta ja pelkoa, NAISEN ASENTO -> vapauden tavoittelu. Vilma, Sofia, Essi
  • Kuvan ratas voisi symboloida elämän jatkuvuutta ja sitä, että kuolemakin on osa elämää. Ajatus on lohdullinen omaisille, koska fyysisen elämän loppu ei välttämättä ole kaiken loppu. Tummasta taustasta tulee mieleen kuoleman pysyvyys ja lopullisuus. Teos ei ole kuitenkaan musertavan synkkä, koska valon pilkahduksiakin on. Sara ja Venla

Kuvataiteilija Sampo Kaikkonen kertoi maalauksestaan:

Taidehistorioitsija Liisa Väisänen tutki teoksen taidehistoriallisia viitteitä tuoreeltaan ja syvensi ajatuksiamme teoksen elementtien historiallisista jatkumoista. Kannattaa tutustua myös Liisa Väisäsen innostaviin tietokirjoihin ja YouTube-videoihin:

Lukion KU1-kurssilla keskeistä on kuvien tutkiminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista ja taiteen omakohtainen tekeminen. Kuvat rakentavat identiteettejä, ilmentävät kulttuurista moninaisuutta ja uudistavat kulttuuriperintöä. Kuvat vaikuttavat ja viestittävät nykyisin enemmän kuin koskaan ennen. Kuvataiteen kurssilla tututuksi tulevat erilaiset käsitykset taiteesta ja muusta visusaalisesta kulttuurista. KU1-kurssin jälkeen lukiolaisella on hallussaan entistä enemmän kuvataiteen käsitteistöä ja kuvatulkinnan keinoja. Kuviskursseilla pyrimme tarttumaan kiinni taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisiin ilmiöihin. Uuden taideteoksen julkaisu lukiomme naapurissa toi kurssillemme hienon päätöksen. Kiitokset vierailumahdollisuudesta!

Taiteilijan monogrammi uuden teoksen signeerauksena.
Taidehistorian ja eri kulttuureiden tunteminen avaa taideteosten salaisuudet.

KU1-kurssin ensimmäisenä työnä muisteltiin piirtämisen tekniikoita hiilijalanjälki-aiheisessa tussipiirroksessa. Tavoitteena oli tehdä erilaisia viivoja, tekstuureja eli pinnan rakenteen kuvausta ja toistuvia pintoja omaa hiilijalanjälkeä kuvaten.

Testasimme oman hiilijalanjäljen erilaisin laskurein, jonka jälkeen tulokset kuvattiin infograafimaisena jalanjälkenä. Tiedon visualisointi infograafiksi auttaa ymmärtämään asioiden välisiä suhteita. Matematiikan ja mielikuvituksen taidot olivatkin siis tarpeen tussipiirrostekniikoita harjoitellessa ja kuvatessa hiilijalanjälki laskurein saatua tietoa visuaalisesti. Muutamiin jalanjälkiin sisältyi myös lupaus henkilökohtaisesta muutoksesta.

Linnean ja Alinan hiilijalanjäli-tussipiirrokset

Nautin tusseilla piirtämisestä. Vaikeinta oli keksiä kategorioihin liittyviä asioita, joissa voisi hyödyntää erilaisia valöörejä ja eripaksuisia viivoja. Piirroksen varpaat kuvaavat vedenkulutusta. Ylin osa kuvaa talouteen kuluvia luonnonvaroja. Sitten on liikenteen päästöt, ruoka ja teollistuminen. Linnea

Tein työhön erilaisia pisteitä, viivoja ja valööreitä. Syvyysvaikutelma jäi vähän unohduksiin työtä tehdessä, mutta sitä esiintyy suklaalevyissä vasemassa yläosassa. Työssä on erilaisia herkkuja, joita tulee välillä ostettua vähän liikaakin, ja katkeava palmu kuvastaa herkuissa käytettyä palmuöljyä, jonka viljelyssä on paljon ympäristöllisiä ja eettisiä ongelmia. Käytän myös paljon bussia ja autoilua, kun menen esimerkiksi treeneihin ja käyn useasti mökillä, mutta aina on mukana autossa vähintään kolme henkilöä. Piirsin myös meidän ison talon kuvaan, joka ei ole kuitenkaan niin iso osa hiilijalanjälkeäni, sillä samassa talossa asuu melko monta perheenjäsentä. Kasvomaskeja käytän bussissa, ja niitä menee 10 viikossa. Kuvaan sisältyy myös lupaus muutoksesta. Mielestäni tämä työ onnistui ihan hyvin. Venla

Mikä ihmeen hiilijalanjälki, ilmastojalanjälki?

Oulun kaupungin ympäristöohjelma – kohti hiilineutraalia Oulua 2026 on luettavissa linkistä. Kuvisluokan ympäristölupaukset taitavat kulkea käsikädessä järkevän materiaalinkäytön kanssa. Kuvisluokassa yritämme käyttää ja kierrättää materiaaleja järkevästi ja luovasti. Paperinkierrätys on itsestään selvää ja tuttuun tapaan opiskelijat ja opettajat ovat tuoneet luokkaan taidetarvikkeiksi sopivia kierrätysmateriaaleja. Tapetit, lelut, kartongit muut kierrätysmateriaalit saavat uuden elämän taideteoksina tai harjoituspapereina, vesivärikuppeina tai suojina.

Minnan ja Jaakon hiilijalanjälki.

Koska niin suuri osa hiilijalanjäljestäni tuli ruuasta, lupaan vähentää erityisesti punaisen lihan syöntiä. Suosin kasvisvaihtoehtoja. Minna

Hiilijalanjäljestä tuli varjotuksen määrän takia sekava, mutta katsellessa tarkemmin se paljastaa paljon pieniä yksityiskohtia. Alaosan talo ja lämpölaitos esittävät asumisesta johtuvia päästöjä. Sen päältä löytyy maantie ja linja-auto. Linja-autopysäkin alla on läjä palavia renkaita ja tien pientareella on puun kanto, joka tietysti kuvastaa metsien häviämistä. Ylöspäin liikuttaessa nähdään pari huutavaa savusta muodostuvaa olentoa, jotka ovat ilmentymä sanonnasta ”hukkua saasteisiin”. Tämän jälkeen tullaan kulutus- ja ruokaosioon, jossa oikealta löytyy läjä pikaruokaa ja vasemmalta pelästynyt ihminen, jota Suomen suurbrändejä Arinaa ja Keskoa esittävät aaveet uhkailevat. Sampo

Julkisuudessa puhutaan paljon nuorten kokemasta ilmastoahdistuksesta, jonka lisääminen ei missään tapauksessa ollut tämän kuvistehtävän tarkoitus. Erilaisten ilmastolaskureiden tuloksiin tutustuminen herätti kuvistyön edistyessä kuvisluokassa hyvää keskustelua ja terveen kriittistäkin porinaa, kun omakohtaisuus sai pohtimaan omia arjen valintoja – ei pelkästään ilmaston vaan oman elämänhallinnan mm. rahankäytön näkökulmasta.

Oulun Lyseon lukion KU1-ryhmät pääsivät vierailemaan värikkäässä Oulun taidemuseon ITE Kohtalona luovuus -näyttelyssä tällä viikolla. ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta. Koronatilanteesta johtuen kävimme museossa anivarhain aukioloaikojen ulkopuolella harjoittelemassa taiteen tarkastelua ja taiteesta puhumista.

Vierailu oli mielenkiintoinen. Taideteokset olivat näyttäviä, vaikka tekijöillä ei ollut taiteellista koulutusta. Mielenkiintoista olisi tietää lisää taiteilijoiden taustoista, miksi he tekevät taidetta ja miten tällainen näyttely on saatu järjestettyä. Topi

En ole koskaan aiemmin käynyt Oulun taidemuseossa ja oli ihan kivaa. Aada

Kivaa ja ihan kiinnostavaa oli. Omalla kohdalla pidin siitä, että sain rauhassa, hämärässä työskennellä. Se oli hyvä asia myös sen takia, että kenenkään muun mielipide ei varmasti päässyt omaani vaikuttamaan. Ehkä ainut kysymys, joka itsellä heräsi oli, että miksi taiteilijat joilla on ollut vaikea elämä, tuottaa parhaat ja tunteikkaimmat teokset. Voisin tulla uudestaankin. Iida

Perinteinen kansantaide toistaa usein vanhoja yhteisöstä nousseita tai siinä säilyneitä perinteitä. ITE-nykykansantaiteessa taiteilijan yksilöllisyys nousee ainakin tässä otoksessa hauskasti ja hurmaavasti esille: Kohtalona luovuus on läpileikkaus marginaaleissa kukoistavaan taiteeseen, joka jää edelleen usein sivustakatsojan rooliin taidemaailmassa. Teemallisissa kokonaisuuksissa vuoropuhelua käyvät erilaiset taiteen muodot, ilmaisutekniikat ja taidemuodon jatkumo historiasta nykyhetkeen, mutta myös tekijöiden elämäntarinat. Teoksia yhdistää hehkuvat värit, ekspressiivisyys, lapsenomainen viattomuus, maaninen toisto ja karhea realismi. Tyypillisiä aiheita ovat eläimet, kansankuvaukset, mielipiteiden ilmaisu sekä unenomaiset ja paratiisimaiset näyt. Näyttelyssä kuljetaan eurooppalaisen outsider-taiteen ja ITE-taiteen luovuuden alkulähteille ja osoitetaan reittejä, joita seuraamalla yksittäiset teokset ja tarinat asettuvat osaksi suurempaa kertomusta. Matkalle mukaan on kutsuttu vieraita nykytaiteen kentältä Islannista, Skotlannista ja Suomesta. (Näyttelyesittely Oulun kaupungin taidemuseon verkkosivuilla).

Kun tehtävänantona oli kuvailu, analyysi, tulkinta ja arvottaminen, museosalit täyttyivät mukavasta puheensorinasta. Yllättävän moni lukion kahdesta KU1-ryhmäläisestä ei ollut koskaan vieraillut Oulun taidemuseon näyttelytiloissa. Moni lyskalainen on käynyt peruskoulunsa lähiympäristön kunnissa ja museovierailu Oulussa on uusi juttu.

Näyttely oli mielenkiintoinen. Tämä ei ehkä ole minun lempityylistäni taidetta, mutta taideteoksista oli kiva pohtia, mitä niillä on yritetty viestittää. Haluaisin tietää Eliksen elämänvaihesta ja ajatuksista lisää. Neea

Oli mukava käydä, taidemuseot on ihan kivoja. Tämä näyttely ei ollut kuitenkaan niin mieleinen, sillä teokset eivät suuremmin herättäneet mielenkiintoani. Yksi ajatus, joka minulla ainakin näyttelyssä tuli, liittyy valokuviin. Mietin, kauanko yhden valokuvan ottamiseen menee aikaa, tarviiko kuvaa sommitella… valokuvataide on minulle ehkä vähän vieras asia. Venla

Jyri Rastas: Alas meteliat! (suihkulähde) rakukeramiikka ja mosaiikki, 2014, Yksityiskokoelma.

Vierailu oli mukava ja mielenkiintoinen. Haluaisin tietää enemmän taidetermistöä. Haluaisin tietää myös enemmän erilaisia tekniikoita. Kyseenalaistan tietyllä tavalla kynnystä millä tavalla voi saada asioitaan/teoksiaan museon seinille. Lara

Oli ihan kiva näyttely. Ei mitään kovin mielenkiintoista. – osaa taideteoksista en ymmärtänyt ollenkaan. Heta

Kohtalona luovuus – ITE ja kumppanit on nähtävillä Oulun taidemuseossa 20.9.2020 asti. Taiteilijoihin ja ITE -taiteeseen voi tutustua myös ITEnet-verkkosivuilla.

Taiteidenyötekstillä

Raahessa järjestettiin Taiteiden yö perjantaina 22.8.2014. Kaksi lukion KU1-ryhmää osallistui alkuillasta järjestettyihin Galleria Myötätuulen näyttelyavajaisiin. Näyttelyssä on 26.9.2014 asti esillä Paula Blåfieldin veistoksia ja Tuija Arina-Sundelin taidegrafiikkaa ja öljymaalauksia. Tutustuimme näyttelyavajaisten tapoihin ja kuuntelimme avajaispuheen, sekä Raahen runoseuran Liisa Männistön esityksen.

– Näyttelyn avajaiset olivat täysin uusi kokemus. Taideteokset olivat mielenkiintoisia. Kävin myös tuolinäyttelyssä Kruununmakasiinimuseossa ja kirpputorilla.

En ole käynyt ennen taidenäyttelyissä. Kokemus oli kiva. Työt olivat hauskoja, värikäitä ja hienosti tehtyjä. Opin miten monipuolista taidetta on. Taiteiden yönä kävin myös museossa. 

20140822_180403

Runoutta taiteiden yössä. Galleria Myötätuulen näyttely avattiin 22.8.2014.

Miten puhua kuvista tai taiteesta? Lukiolaisten KU1-kurssialaiset harjoittelivat kuva-analyysiä oppitunnilla ennen taidenäyttelyvierailua. Kuvailu, analyysi ja monipuolinen tulkinta antavat aiheita kuvista keskusteluun, ennenkuin muodostaa mielipiteensä ja arvottaa taideteoksen.

20140822_184854

Gallerian värikkäimpiä teoksia on Arina-Sundelin Värit kreikkalaisina jumalina -teos, jonka tulkinnassa oli apua kreikan myyttien tuntemisesta. Minkä väriseksi kuvittelisit Narkissoksen tai uneen liitetyn Hypnoksen? Kreikan myytit elävät Suomen taidehistoriassa ja edelleen nykypäivän kirjallisuudessa, musiikissa ja kuvataiteessa. Arina-Sundelin Ekho oli saanut ihmiskasvot ja kuvistunnilla tutuksi tulee symbolistinen Vallgrenin Kaiku -veistos vuodelta 1887.

Lukiolaisten kanssa huomasimmekin, että tarvitaan tiettyä yleissivistystä taideteosten taustojen avaamiseen. Jääkiekkopelin säännöt, pelitermit ja pelaajien historia on hyvä tietää, jotta ottelun seuraamisesta saa täyden nautinnon, sama koskee taidenäyttelykokemusta. Teoksiin liittyvän kulttuurihistorian tunteminen ei kuitenkaan ole teosten tulkinnalle välttämätöntä – teosta voi tulkita omista lähtökohdista käsin. – Näyttelyavajaiset olivat hyvin mielenkiintoiset ja taiteilijoiden työt olivat omaperäisiä. Taide on vaikeaa tulkita, kirjoitti eräs KU1.-kurssilainen näyttelypalautteessaan.

– Maalaan, koska se on niin älyttömän mukavaa! sanoi kuvataiteilija Tuija Arina-Sundel näyttelyn avajaisissa. Inspiraatio värikäisiin maalauksiin voi tulla esimerkiksi luontokokemuksista, joissa värit ja valot voivat olla ihmeellisiä. Galleria Myötätuulen näyttelyssä moni lukiolaisista pysähtyikin maalausten ääreen, joiden aiheena oli havainnot rankkasateen jälkeen. Taidokkaat heijastumat vesilätäköissä ja ihmeellinen, mutta uskottava värimaailma välittyi maalauksista hienosti.

20140822_183527

Keraamikko Paula Blåfieldin teos Talo on tehty yhteistyössä kirjailija Magnus Lindholmin kanssa. Talon asukkaat ovat persoonallisia ja heistä kertovia lyhyitä tarinoita saattoi lukea teoksiin tutustuessa. Jo veistokset itsessään saivat mielikuvituksen liikkeelle. Kerrostalon hahmoille oli helppo kuvitella värikäs elämänpolku. Olisipa mielenkiintoista olla seuraamassa Talo-teoksen keramiikkahahmojen yhtiökokousta. 😉

20140822_183503

Keraamisten kanien kuoro hymisi salaperäistä sävelmää. Jokainen kaneista oli oma persoonansa.

KU1-kurssilaisten kommentteja Galleria Myötätuulen avajaisista:

– Avajaiset olivat yllättävän hienostunut tapahtuma. Taide ei aina ole pelkkiä piirrustuksia ja maalauksia. 

– Työt oli outoja. Kävin taiteiden yönä myös museossa. 

– Avajaiset olivat täynnä kulttuuria, runoja, keramiikkaa, grafiikkaa ja tauluja. Tämä oli mielestäni mukavaa. Osa töistä oli hienoja ja puhuttelevia, osa töistä oli aika tylsiä. Taidetta on monenlaista. Gallerioissa on erilaisia näyttelyjä. Kävin Taiteiden yössä myös kirjakirppiksellä ja Kruununmakasiinimuseossa katsomassa vanhoja esineitä ja kuuntelemassa musiikkia. 

20140822_184632

 

Oli uusi kokemus, joten en oikein tajunnut taidenäyttelystä. Kävin illemmalla museossa ja mopokerholla Taiteiden yössä. 

– Avajaiset olivat onnistuneet ja taiteilijoiden työt olivat mielenkiintoisia. Taide on monimutkaista, mutta hienoa. 

– Taidenäyttely oli tylsä. Opin, että taide on outoa, en kokenut mitään. 

– Näyttelyavajaiset olivat mielestäni kiva kokemus. Yllätyin positiivisesti sen suhteen. Taiteilijoiden töissä oli selvä idea ja tarina. Pidin siitä. Opin katsomaan ja tulkitsemaan taidetta uudella tavalla. 

20140822_184829

Silitä minua!

Kiitokset taiteilijoille ja Raahen kulttuuritoimelle, että saimme tutustua näyttelyavajaistapohin ja tavata mukavat taiteilijat.

Näyttely on avoinna 29.9.2014 asti Galleria Myötätuulessa.

Koulullemme tuli kauan odotetut Chromebookit, jotka helpottavat tiedonhakua oppitunneilla, käytössä on myös pari tietokoneluokkaa. Uusien miniläppäreiden ansiosta kuvisluokassa voi nyt piirtämisen tai maalaamisen yhteydessä tarkistaa asioita netistä langattomia nettiyhteyksiä käyttäen. Yhteisöllistä kirjoittamista ja tiedonhakua/seulontaa ryhmätyönä ollaankin jo tehty useaan otteeseen.

Mutta mitä tehdä kolmenkymmenen laitteen pakkausmateriaaleille, jotka näyttävät kuin kehyksiltä? Kuvislukkaan vaan KU1-kurssilaisten maalauspohjiksi!

Tie Tavoitteena oli tehdä syvyysvaikutelmaa. Onnistuin mun mielestä ihan hyvin ku en oikein ikinä ole osannut maalata. Muuttaisin vähän värisävyjä jos voisin. Työn aikana kuitenkin opin käyttämään eri värisävyjä, että sain tunnelmaa muutettua.  Aapo

KU1– kurssilla keskusteltiin taidekuvia katsellen kuvan perusmuuttujista ja sen jälkeen kokeiltiin kuvan luomista itse: pakkausmateriaaleihin toteutettuun akryylivärityöhön maalattiin vapaavalintainen näkymä, jossa tutkittiin syvyysvaikutelmaa. Kolmiulotteisuutta saattoi luoda askarrellen maalauksen kolmiulotteiseksi tai tekemällä maalaukseen kolmiulotteisuutta luovia kohtia värein. Luokassa toisteltiinkin ahkerasti syvyysvaikutelmaa luovia keinoja: viivaperspektiivi, iso-pieni, tarkka-epätarkka, päällekkäisyys, ilmaperspektiivi: vaalenee ja viilenee näkymän kaukana olevissa kohdissa…

Hornankattila  Tavoitteena oli että työ erottuu massasta ja se on omaperäinen, ja siinä on syvyysvaikutelmaa. Onnistuin hyvin tavoitteissani. Työssä onnistui liekit. Jos tekisin työn uudelleen, värimaailma saisi olla kehyksissä kirkkaampi. Opin työtä tehdessä jonkin verran syvyysvaikutelman luomista ja liekkien leikkaamista. Sauli.

Omenapuu Työssä on etualalla vasemmassa alanurkassa osa omenapuuta. Omenapuun takana avautuu näkymä pienelle joelle ja suurelle nurmikkoalueelle. Työ on onnistunut mielestäni ihan hyvin, mutta olisin voinut tehdä sen huolellisemmin. Työn tavoitteet ovat toteutuneet ainakin enimmäkseen. Janita

Karanneet asteroidit Halusin työhöni mahdollisimman todellisen syvyysvaikutelman sekä hyvän väriasetelman. Onnistuin näissä tavoitteissa suhteellisen hyvin. Opin sommittelua tehdessäni työtä. Työ esittää avaruutta, jonne on osunut asteroidipilvi. Erikokoiset ja -paksuiset planeetat luovat syvyysvaikutelman. Syvyysvaikutelma ja värien sommittelu onnistui. Tähtiä esittävät reiät eivät oikein onnistuneet. Jaakko

Kissojen matka Tavoitteena oli syvyysvaikutelman luominen. Työ onnistui ihan hyvin, varsinkin kissa etualalla. Syvyysvaikutelma olisi voinut olla parempikin, mutta olen tyytyväinen. Tekisin taustan värit hieman luonnollisemmiksi, jos saisin aloittaa alusta. Opin eri tapoja tehdä syvyysvaikutelmaa. Työssä on kaksi kissaa, toinen etualalla ja toinen taustalla. Toinen kissa seisoo tien vieressä, joka kaartuu horisonttiin. Takana oleva kissa näyttää epäselvemmältä kuin edessä oleva. Horisontti on myös epäselvä, luoden kuvan, että se on kaukana. Kaisa

Mato vedessä  Maalauksessa on kuvattu kala, joka on veden pohjassa. Kalan vieressä on  myös kuplia. Teokseen on koitettu luoda syvyysvaikutelmaa maalaamalla veteen syvemmälle tummempaa. Teos on maalattu akryyliväreillä melko huolettomasti. Siihen on liimattu vaahtomuovista leikattuja osia syvyysvaikutelman luomiseksi. Lopuksi reunoille on liimattu glitterkahvipapuja kehyksen koristeeksi. Vaahtomuovista leikatut päällekkäiset kuplat luovat syvyysvaikutelmaa teokseen, mitä täydentävät erilaiset valöörit. Työ on onnistunut mielestäni melko hyvin. Onnistuin tavoitteessani luoda syvyysvaikutelmaa. Kimmo

Koivikko Taulussa on koivuja. Kaksi koivua lähempänä ja kolme kauempana. Toisen lähempänä olevan koivun edessä on kivi. Kehykset ovat ruskeat ja niissä on sinisiä palapelinpalasia. Koivujen lehdet ja kivi on tehty pumpulista. Palapelin palat ovat kovia ja kaikki muu pehmeää.  Taulun koivuista tulee mieleen suomalainen maisema. Pumpulissa oleva maali tuo hyvin mieleen lehdet ja puissa olevat mustat raidat auttavat tajuamaan, että ne ovat koivuja. Itse olen tyytyväinen työhön ja se näyttää miltä pitääkin. Milka

Toivo yli laidan  Parhaiten työssäni onnistui majakka ja sen saari. Sain niistä tehtyä sopivan kokoisia veneeseen nähden, mutta muuten en saanut tehtyä syvyysvaikutelmaa. Vaikka vene on paljon suurempi kuin majakka, sei ei näytä olevan lähempänä. Olisi pitänyt laittaa saarta ja venettä ehkä vähän päällekkäin, niin syvyysvaikutelmaa olisi ollut enemmän. Ja meren olisi voinut asteittain vaalentaa taivaaksi. Mutta ainakin työstä tulee ihan merellinen tunnelma… Vilma

Puzzle Sliced Banana Yritin saada mahdollisimman pirteän värimaailman, mutta en kuitenkaan liian värikästä. Joonas

Raahen lukion kuviskurssilaiset osallistuivat Iida Ojanperän UTOPIA-näyttelyn avajaisiin Galleria Myötätuulessa. Jututimme avajaisissa taiteilijaa ja teimme tunnilla muutamia kysymyksiä näyttelyyn liittyen. Suurkiitokset Iidalle vastauksista ja lukiolaisen kohtaamisesta.

Raahenlukion kuvataidekurssilaisia Iida Ojanperän taidenäyttelyssä.

LUKIOLAISTEN PAPEREISTA POIMITTUJA KYSYMYKSIÄ:

Milloin innostuit taiteesta? Miikka

Piirtämisestä olen ollut innostunut jo lapsena ennen koulun alkamista. Melko varhaisessa vaiheessa myös päätin, että minusta tulee taiteilija. Ainakin tällainen muistijälki minulle on jäänyt ala-asteen alkuvuosilta.

Miksi aloit taiteilijaksi ja opiskelitko taiteita jossakin varsinaisesti taiteisiin suuntautuneessa koulussa? Klaus

Olen pitänyt käsillä tekemistä aina mielekkäänä, joten koin jollain tavalla luovan tai luovuutta sivuavan ammatin soveltuvan itselleni parhaiten. Kuvaamataito oli lempiaineeni koulussa, lukiossa otin kaikki mahdolliset valittavissa olevat kurssit – niitä oli mielestäni liian vähän.

Ensimmäisen öljyvärimaalaukseni olen tehnyt 6-vuotiaana: suuren punaisen omenan, jonka ympärille piirtyy selkeä pensselillä vedetty rinki.

12-13-vuotiaana aloin käydä Kaskisten Kansalaisopiston öljyvärimaalauskursseilla, myöhemmin liityin taideyhdistys Marinan jäseneksi. Kävin myös muita Kaskisten Kansalaisopiston kursseja mallipiirustuksesta valokuvaukseen. Omalla ajalla tein erilaisia kokeiluja spraymaalaamisesta pieniin installaatioihin.

15-vuotiaana ostin oman kameran. Lukion jälkeen tutustuin Italiasta Kaskisiin muuttaneeseen valokuvaajaan, Anna Koivistoon. Vietimme paljon aikaa yhdessä, hänen tietotaitonsa taidemaailmasta oli yksi kipinä ”vakavampaan” valokuvausinnostukseeni. Vuonna 2004 pääsin Turun taideakatemiaan opiskelemaan valokuvausta, valmistuin koulusta vuonna 2008.

Oletko ollut kiinnostunut muista ammateista? Manu

Olen ollut kiinnostunut myös muista ammateista, mutta ne ovat useimmiten liittyneet enemmän tai vähemmän taiteeseen. Olen mm. hakenut Turun yliopistoon opiskelemaan uskontotieteitä ja taidehistoriaa, graafista suunnittelua Espoo-Vantaan Muotoiluinstituuttiin (toimii nykyisin nimellä Metropolia) ja Turun DIAK:iin monimediatoimittajan opintoihin.

Mistä saat inspiraation eri teoksiin? Veera

Unimaailma inspiroi taidettani. Esimerkiksi Hei katso kuinka kaunis onkaan tuo auringonnousulasku perustuu vuonna 2008 näkemääni uneen. Teoksesta on olemassa myös toinen pelkistetympi versio, pieni akryylimaalaus, jonka omistaa Tsekin tasavallassa asuva suomalainen taiteenkeräilijä.

Musiikki on minulle tärkeää; sitä tulee usein kuunneltua, kun työstän uutta teosta. Vuosia takaperin eräs turkulainen taiteenkeräilijä teki kanssani erikoisen kaupan – hän vaihtoi pianonsa yhteen valokuvamaalauksistani. Tämä on ehkä konkreettisinta, miten musiikki on vaikuttanut tai liittynyt taiteeseeni.

Melkein mistä tahansa voin saada kipinän teokselle: kirjoista, luonnosta, hyvästä keskustelusta, rakkaudesta, surusta, jostain oudosta sattumasta jne. Pidän kaikki aistit avoinna.

Onko sinulla usein hetkiä, jolloin maalaaminen ei onnistu? Miikka

On kausia, jolloin en tee maalauksia. Silloin teen muita töitä tai kirjoitan, piirrän sekä kerään ideoita tuleviin teoksiin. Toki taukoja on hyvä pitää, jotta mieli pääsee levähtämään. Mutta joskus on myös toisinpäin, jos joudun olemaan pitkään luomatta, alan kokea levottomuutta – tulen kärsimättömäksi.

Näyttelyn teosten päävärinä oli oranssi ja sininen. Muutama teoksista oli kolmion mallinen ja pyöreä. Miksi juuri vastavärit oranssi ja sininen? Niko

Vastavärien valinta ei sinänsä ole suunniteltua.

Värit muotoutuvat teosta tehdessä, sen tunnelman ja aiheen mukaan. Mutta näyttää siltä, että tällä hetkellä olen mieltynyt sinioranssiseen värimaisemaan. Ehkä taiteessani on sinioranssikausi?

Näyttelykokonaisuudessa värien polaarisuus enemmänkin täydentää toisiaan kuin kumoaa. Symbolisesti sininen liittyy veteen, ilmaan, kylmään, älyyn, järjestykseen, rauhaan ja oranssi puolestaan tuleen, maahan, lämpimään, tunteeseen, virtaan, elinvoimaan. Kaikki neljä elementtiä ovat siis käytössä:

maa, tuli, vesi ja ilma. Ne muodostavat viidennen elementin: Utopian hengen eli teokset itse.

Mistä sait idean yhdistää valokuvausta maalauksiisi? Anni

Kokeilemisen kautta. Ennen isompia canvakselle tulostettuja teoksia tein Turun taideakatemian kirjatyöpajassa Parhainta Onnea – Pink Ink Records 2007 ”kuvalevyn”, joka myötäilee ep-levyn formaattia. Käytin tähän teokseen vanhempieni ja isovanehmpieni vanhoja valokuvia: yhdistelin niitä melko räikeään ”Andy Warhol” maiseen värimaailmaan.

Mikä on UTOPIA-näyttelysi lempiteos?

Lempiteokseni on aina se, mitä sillä hetkellä työstän valmiiksi,

mutta Utopia-näyttelyn valmiista teoksista Tyhjyydestä on yksi suosikkini.

Teos kiteyttää osan elämänkatsomustani: kaikki on hetkellistä, olemme jatkuvassa muutoksenvirrassa ja niin pitääkin olla, mutta myös sitä paremmalla syyllä ympäröivää maailmaa (makrokosmos) tulisi arvostaa ja suojella – kuluttamatta sitä loppuun. Sama koskee sisäistä maailmaamme (mikrokosmos); se on herkkä, sille täytyy antaa liikkumatilaa ja lempeää huomiota. Mikro- ja makrokosmoksella on sama syke: emme ole erillisiä luonnosta, vaikka nykypäivän ihminen tuntuukin ajautuneen yhä kauemmas luonnollisen kauneuden ja villeyden tajusta. Ehkä arvomaailmaamme ja tietoisuuttamme muuttamalla löydämme jälleen takaisin alkujuurakkoon – lakkaamme kokemasta erillisyyttä kaikkeen, toisiin ihmisiin ja itseemme – lakkaamme olemasta jatkuvasti hukassa.

Ketkä ovat lempitaiteilijoitasi tai esikuvia? Juho

Pidän symbolismista ja art nouveausta. Osa Odilon Redonin teoksista ovat erityisen kauniita, pidän hänen The Buddha teoksesta, joka löytyy Van Gogh museosta Amsterdamista. Myös seuraavien taiteilijoiden työt miellyttävät: Jean Delville, Fernand Khnopff, Hugo Simberg, Edvard Munch, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Helene Schjerfbeck, John Bauer ja Leonardo Da Vinci. Leonardo Da Vinci löytyy yhdestä Utopia-näyttelyn teoksesta.

Arvostan suuresti yhdysvaltalaisen yhteiskuntakriitikon ja filosofin Henry David Thoreaun kirjallista tuotantoa. Suosittelen hänen kirjojaan: Walden: Elämää metsässä, Kävelemisen taito ja Kansalaistottelemattomuudesta. Yksi lempikirjoistani on myös Jean Gionon Mies joka istutti puita. Se on lukemisen arvoinen pieni tarina, jonka toivoisin olevan tosi.

Monien muusikoiden tuotanto sävähdyttää. Viime aikoina olen kuunnellut erityisen paljon Leonard Cohenin musiikkia, johtunee osittain siitä, että luen parhaillaan hänen elämänkertaansa. Pidän seuraavista artisteista/bändeistä: Lhasa De Sela, Dead Can Dance, James Blackshaw, Michael Cashmore, Antony and The Johnsons,

The National, John Grant, In Gowan Ring, Sally Doherty, Clint Mansell, Mark Kozelek, Stuart Staples…

Kuinka kauan keskimäärin teoksen työstäminen kestää ideavaiheesta valmiiksi työksi? Jan

Keskimäärin ehkä kuukaudesta kahteen kuukauteen. Mutta idea on voinut syntyä jo parikin vuotta aikaisemmin ennen kuin olen alkanut työstää varsinaista teosta.

Tekeminen on monien osien summa. Suosittelen keräämään materiaalia sivuun kaiken aikaa ja ideat kannattaa aina kirjoittaa ylös. Itse kirjoitan joka päivä: joskus ideoita, joskus pelkkää ajatusten virtaa.

Ketkä hankkivat taidetta? Saila

Riippuu taiteilijasta. Omalla kohdallani teoksia ovat ostaneet taiteenkeräilijät, taiteilijat, ystävät, sukulaiset, puolitutut ja tuntemattomat.

Iida Ojanperä: Tyhjyydestä, 2011

KU1 -kurssilla piirrettiin croquis-piirroksia joiden pohjalta teimme pieniä saviveistoksia. Saviveistoksissa oli tavoitteena ihmisen anatomian ja eläinhahmojen yhdistäminen. Pian kuvisluokassa olikin joukko kenteureja, merenneitoja, minotauroksia, egyptiläisiä jumalia ja muita eläimen ja ihmisen anatomiaa yhdisteleviä hahmoja. Tässä esitellyt savityöt on kuvattu osasuurennos-harjoituksen päällä. Osasuurennoksissa harjoiteltiin värien sekoittamista suurentamalla Suomen taidehistorian merkkiteoksista rajattuja osia.

Miran keraaminen merenneito.

Samun värikäs veistos on istuvassa asennossa.

Heidin keramiikkatyö.

Miikan keramiikkatyössä yhdistyy ampiainen ja ihmishahmo.

Taustan osasuurennoksen Miika on tehnyt Helene Schjerfbeckin mustataustaisen omakuvan värejä tutkien.

Karoliinan keramiikkareliefi.

Taustalla on osa Eero Järnefeltin Leena -maalauksesta.

Blog Stats

  • 161 610 hits