You are currently browsing the tag archive for the ‘galleria myötätuuli’ tag.

Vierailimme galleria Myötätuulessa tiistaina 5.10.2021 Virpi Lehdon taidenäyttelyssä. Virpi Lehdon teokset olivat akvarelli- ja tussimaalauksia. Virpi Lehto kertoi meille taideteoksistaan ja myös itsestään. Saimme kuulla taideteoksien taustoista ja niissä käytetyistä tekniikoista. Lisäksi kuulimme taiteilijan omasta taustastaan. Ote opiskelijan portfoliosta.

Tällä KU4-kurssilla opin akvarelligrafiikkaa ja uusia näkö-/ajatuskulmia esim. maalausten tekemiseen liittyen. Onnistuin mielestäni parhaiten maalaustyön taustassa, mutta olen ihan tyytyväinen lähes kaikkiin tällä kurssilla tekemiini töihin. Harjoittelua kaipaa ihonvärin sekoitteleminen maaleilla, aidon näköisen käden maalaaminen tarkasti ja oikeat mittasuhteet. En jäänyt kaipaamaan mitään tunneilta, oli rento ja kiva meininki. Aihepiireissä ja tehtävissäkään ei moittimista. Tykkäsin. (Palautetta KU4-kurssilaisen portfoliossa.)

KU4 Taiteen monet maailmat – keskeiset sisällöt
Omat kuvat

  • opiskelijoille merkitykselliset kuvat sekä taiteen maailmat, joihin he osallistuvat omaehtoisesti
  • opiskelijoiden omien kuvien käyttäminen kuvailmaisun lähtökohtana
  • opiskelijoiden omien kuvien tarkasteleminen suhteessa taiteen kuviin ja muuhun visuaaliseen kulttuuriin
  • opiskelijoiden omien kuvien käyttäminen tutkivan, pitkäkestoisen ja ilmiökeskeisen työskentelyn lähtökohtana

Maalaukseen sain idean, kun selasin galleriaa ja löysin kuvan, missä syötän lintua kädestä. Taustalla näkyy puro ja sen takana metsää. Etualalla on lintu syömässä kädestä. Ensimmäisenä maalasin taustan vaaleansinisen eri sävyillä, sitten aloin hahmottelemaan kuvaan puroa ja puita ja viimeisenä maalasin käden ja linnun. Taustan tekeminen oli lähes mutkatonta ja mukavaa, mutta kättä tehdessä tuli vaikeuksia. Aika alkoi käydä vähiin, ihonväri ei onnistunut ja käden oikean asennon tekeminen tuotti myös hankaluuksia. Lopputulos näyttää tältä, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän, en olisi jättänyt sitä tuohon. Eli en ole vielä täysin tyytyväinen ja saatankin sitä vielä joskus jatkaa.


Taiteen monet maailmat (KU4)
Yleiset tavoitteet
Moduulin tavoitteena on, että opiskelija

  • tutkii, tulkitsee ja arvottaa taiteen kuvien henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä
  • syventää omakohtaista suhdettaan eri aikojen ja eri kulttuurien kuvailmaisuun
  • syventää kuvailmaisun taitojaan omien tavoitteiden suuntaisesti itsenäisesti ja ryhmän jäsenenä
  • soveltaa kuvan tekemisessä nykytaiteelle ominaisia ilmaisemisen, esittämisen ja toiminnan tapoja
  • tulkitsee taidetta teoksen, tekijän, vastaanottajan, taiteen instituutioiden ja yhteiskunnan näkökulmista
  • tutkii ilmaisussaan kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisia ilmiöitä
  • ottaa kuvillaan kantaa kuvataiteessa ja muussa visuaalisessa kulttuurissa ilmeneviin arvoihin
  • tutkii kuvataidetta ja muuta visuaalista kulttuuria identiteettien rakentamisen, kulttuuriperinnön välittämisen ja uudistamisen sekä kestävän tulevaisuuden näkökulmista.
Työn tausta on vielä kesken. KU4-kurssilla dokumentoimme maalauksen tekemisprosessia sähköiseen portfolioon.

KU4 Taiteen monet maailmat

  • kuvan tekemisen, muokkaamisen ja esittämisen perinteiset ja uudet keinot
  • taiteen käsitteistöön ja kuvastoihin perehtyminen
  • eri aikoina ja eri kulttuureissa tuotettu taide tutkimuksen kohteena
  • teosten liittäminen erilaisiin näkemyksiin taiteen tehtävistä ja muusta visuaalisesta kulttuurista
  • kuvallisten, sanallisten ja muiden kuvatulkinnan keinojen soveltaminen
  • opiskelijoille merkityksellisten kulttuuristen, yhteiskunnallisten ja globaalien ilmiöiden tutkiminen
  • opiskelijoiden toimijuus kuvataiteessa ja muussa visuaalisessa kulttuurissa

Taiteidenyötekstillä

Raahessa järjestettiin Taiteiden yö perjantaina 22.8.2014. Kaksi lukion KU1-ryhmää osallistui alkuillasta järjestettyihin Galleria Myötätuulen näyttelyavajaisiin. Näyttelyssä on 26.9.2014 asti esillä Paula Blåfieldin veistoksia ja Tuija Arina-Sundelin taidegrafiikkaa ja öljymaalauksia. Tutustuimme näyttelyavajaisten tapoihin ja kuuntelimme avajaispuheen, sekä Raahen runoseuran Liisa Männistön esityksen.

– Näyttelyn avajaiset olivat täysin uusi kokemus. Taideteokset olivat mielenkiintoisia. Kävin myös tuolinäyttelyssä Kruununmakasiinimuseossa ja kirpputorilla.

En ole käynyt ennen taidenäyttelyissä. Kokemus oli kiva. Työt olivat hauskoja, värikäitä ja hienosti tehtyjä. Opin miten monipuolista taidetta on. Taiteiden yönä kävin myös museossa. 

20140822_180403

Runoutta taiteiden yössä. Galleria Myötätuulen näyttely avattiin 22.8.2014.

Miten puhua kuvista tai taiteesta? Lukiolaisten KU1-kurssialaiset harjoittelivat kuva-analyysiä oppitunnilla ennen taidenäyttelyvierailua. Kuvailu, analyysi ja monipuolinen tulkinta antavat aiheita kuvista keskusteluun, ennenkuin muodostaa mielipiteensä ja arvottaa taideteoksen.

20140822_184854

Gallerian värikkäimpiä teoksia on Arina-Sundelin Värit kreikkalaisina jumalina -teos, jonka tulkinnassa oli apua kreikan myyttien tuntemisesta. Minkä väriseksi kuvittelisit Narkissoksen tai uneen liitetyn Hypnoksen? Kreikan myytit elävät Suomen taidehistoriassa ja edelleen nykypäivän kirjallisuudessa, musiikissa ja kuvataiteessa. Arina-Sundelin Ekho oli saanut ihmiskasvot ja kuvistunnilla tutuksi tulee symbolistinen Vallgrenin Kaiku -veistos vuodelta 1887.

Lukiolaisten kanssa huomasimmekin, että tarvitaan tiettyä yleissivistystä taideteosten taustojen avaamiseen. Jääkiekkopelin säännöt, pelitermit ja pelaajien historia on hyvä tietää, jotta ottelun seuraamisesta saa täyden nautinnon, sama koskee taidenäyttelykokemusta. Teoksiin liittyvän kulttuurihistorian tunteminen ei kuitenkaan ole teosten tulkinnalle välttämätöntä – teosta voi tulkita omista lähtökohdista käsin. – Näyttelyavajaiset olivat hyvin mielenkiintoiset ja taiteilijoiden työt olivat omaperäisiä. Taide on vaikeaa tulkita, kirjoitti eräs KU1.-kurssilainen näyttelypalautteessaan.

– Maalaan, koska se on niin älyttömän mukavaa! sanoi kuvataiteilija Tuija Arina-Sundel näyttelyn avajaisissa. Inspiraatio värikäisiin maalauksiin voi tulla esimerkiksi luontokokemuksista, joissa värit ja valot voivat olla ihmeellisiä. Galleria Myötätuulen näyttelyssä moni lukiolaisista pysähtyikin maalausten ääreen, joiden aiheena oli havainnot rankkasateen jälkeen. Taidokkaat heijastumat vesilätäköissä ja ihmeellinen, mutta uskottava värimaailma välittyi maalauksista hienosti.

20140822_183527

Keraamikko Paula Blåfieldin teos Talo on tehty yhteistyössä kirjailija Magnus Lindholmin kanssa. Talon asukkaat ovat persoonallisia ja heistä kertovia lyhyitä tarinoita saattoi lukea teoksiin tutustuessa. Jo veistokset itsessään saivat mielikuvituksen liikkeelle. Kerrostalon hahmoille oli helppo kuvitella värikäs elämänpolku. Olisipa mielenkiintoista olla seuraamassa Talo-teoksen keramiikkahahmojen yhtiökokousta. 😉

20140822_183503

Keraamisten kanien kuoro hymisi salaperäistä sävelmää. Jokainen kaneista oli oma persoonansa.

KU1-kurssilaisten kommentteja Galleria Myötätuulen avajaisista:

– Avajaiset olivat yllättävän hienostunut tapahtuma. Taide ei aina ole pelkkiä piirrustuksia ja maalauksia. 

– Työt oli outoja. Kävin taiteiden yönä myös museossa. 

– Avajaiset olivat täynnä kulttuuria, runoja, keramiikkaa, grafiikkaa ja tauluja. Tämä oli mielestäni mukavaa. Osa töistä oli hienoja ja puhuttelevia, osa töistä oli aika tylsiä. Taidetta on monenlaista. Gallerioissa on erilaisia näyttelyjä. Kävin Taiteiden yössä myös kirjakirppiksellä ja Kruununmakasiinimuseossa katsomassa vanhoja esineitä ja kuuntelemassa musiikkia. 

20140822_184632

 

Oli uusi kokemus, joten en oikein tajunnut taidenäyttelystä. Kävin illemmalla museossa ja mopokerholla Taiteiden yössä. 

– Avajaiset olivat onnistuneet ja taiteilijoiden työt olivat mielenkiintoisia. Taide on monimutkaista, mutta hienoa. 

– Taidenäyttely oli tylsä. Opin, että taide on outoa, en kokenut mitään. 

– Näyttelyavajaiset olivat mielestäni kiva kokemus. Yllätyin positiivisesti sen suhteen. Taiteilijoiden töissä oli selvä idea ja tarina. Pidin siitä. Opin katsomaan ja tulkitsemaan taidetta uudella tavalla. 

20140822_184829

Silitä minua!

Kiitokset taiteilijoille ja Raahen kulttuuritoimelle, että saimme tutustua näyttelyavajaistapohin ja tavata mukavat taiteilijat.

Näyttely on avoinna 29.9.2014 asti Galleria Myötätuulessa.

Raahen lukion FANTASY FOOD -kuvisprojektissa on mukana useita kouluja Suomesta ja EU:n alueelta (mm. Malta, Saksa).  Taideprojektissa kasataan yksittäisistä valokuvista suuri seinän peittävä yhteisötaideteos, joka on esillä eri kouluilla Euroopassa.

Yksittäisissä kuvissa tavoitteena on kasata ympäristöstä löytyvistä materiaaleista ruoka-annos ja keskustella samalla ruokakulttuurista ja ympäristötaiteesta. Työohjeet löytyvät suomeksi ja enlanniksi projektin nettisivuilta. Töitä tehdessä on harjoiteltu sommittelua ja valokuvaamista. Fantasy food -projektiin on voinut osallistua kuka tahansa (mm. eTwinning-yhteisön kautta), pääosin töitä on tullut eri kouluilta. On ollut hauska nähdä omat työt osana suurempaa kokonaisuutta jo nyt nettisivulla, sekä myöhemmin printattuna, seinää peittävänä versiona.

Keskiviikkona 25.4.2012 Raahen lukiolla vieraili teknisen lukion oppilaita ja kaksi opettajaa Heidenheimista, Etelä-Saksasta. Teimme  ja valokuvasimme Fantasy Food -annoksia suomalais-saksalaisena yhteistyönä ruokakulttuurista keskustellen. Kiitokset kaikille innokkaille osallistujille!

FANTASY FOOD -projektin työt ovat esillä Raahen Galleria Myötätuulessa heinä-elokuussa 2012 osana Aki ja Nina Pulkkasen Rappeluuria –makumuistoja mummulasta -näyttelyä.

Lue lisää FANTASY FOOD-projektin nettisivulta ja kuvagalleriasta

Raahen Seudun lehtijuttu Heidenheimin teknisen lukion vierailusta Raahen lukiossa.

Raahen lukion kuviskurssilaiset osallistuivat Iida Ojanperän UTOPIA-näyttelyn avajaisiin Galleria Myötätuulessa. Jututimme avajaisissa taiteilijaa ja teimme tunnilla muutamia kysymyksiä näyttelyyn liittyen. Suurkiitokset Iidalle vastauksista ja lukiolaisen kohtaamisesta.

Raahenlukion kuvataidekurssilaisia Iida Ojanperän taidenäyttelyssä.

LUKIOLAISTEN PAPEREISTA POIMITTUJA KYSYMYKSIÄ:

Milloin innostuit taiteesta? Miikka

Piirtämisestä olen ollut innostunut jo lapsena ennen koulun alkamista. Melko varhaisessa vaiheessa myös päätin, että minusta tulee taiteilija. Ainakin tällainen muistijälki minulle on jäänyt ala-asteen alkuvuosilta.

Miksi aloit taiteilijaksi ja opiskelitko taiteita jossakin varsinaisesti taiteisiin suuntautuneessa koulussa? Klaus

Olen pitänyt käsillä tekemistä aina mielekkäänä, joten koin jollain tavalla luovan tai luovuutta sivuavan ammatin soveltuvan itselleni parhaiten. Kuvaamataito oli lempiaineeni koulussa, lukiossa otin kaikki mahdolliset valittavissa olevat kurssit – niitä oli mielestäni liian vähän.

Ensimmäisen öljyvärimaalaukseni olen tehnyt 6-vuotiaana: suuren punaisen omenan, jonka ympärille piirtyy selkeä pensselillä vedetty rinki.

12-13-vuotiaana aloin käydä Kaskisten Kansalaisopiston öljyvärimaalauskursseilla, myöhemmin liityin taideyhdistys Marinan jäseneksi. Kävin myös muita Kaskisten Kansalaisopiston kursseja mallipiirustuksesta valokuvaukseen. Omalla ajalla tein erilaisia kokeiluja spraymaalaamisesta pieniin installaatioihin.

15-vuotiaana ostin oman kameran. Lukion jälkeen tutustuin Italiasta Kaskisiin muuttaneeseen valokuvaajaan, Anna Koivistoon. Vietimme paljon aikaa yhdessä, hänen tietotaitonsa taidemaailmasta oli yksi kipinä ”vakavampaan” valokuvausinnostukseeni. Vuonna 2004 pääsin Turun taideakatemiaan opiskelemaan valokuvausta, valmistuin koulusta vuonna 2008.

Oletko ollut kiinnostunut muista ammateista? Manu

Olen ollut kiinnostunut myös muista ammateista, mutta ne ovat useimmiten liittyneet enemmän tai vähemmän taiteeseen. Olen mm. hakenut Turun yliopistoon opiskelemaan uskontotieteitä ja taidehistoriaa, graafista suunnittelua Espoo-Vantaan Muotoiluinstituuttiin (toimii nykyisin nimellä Metropolia) ja Turun DIAK:iin monimediatoimittajan opintoihin.

Mistä saat inspiraation eri teoksiin? Veera

Unimaailma inspiroi taidettani. Esimerkiksi Hei katso kuinka kaunis onkaan tuo auringonnousulasku perustuu vuonna 2008 näkemääni uneen. Teoksesta on olemassa myös toinen pelkistetympi versio, pieni akryylimaalaus, jonka omistaa Tsekin tasavallassa asuva suomalainen taiteenkeräilijä.

Musiikki on minulle tärkeää; sitä tulee usein kuunneltua, kun työstän uutta teosta. Vuosia takaperin eräs turkulainen taiteenkeräilijä teki kanssani erikoisen kaupan – hän vaihtoi pianonsa yhteen valokuvamaalauksistani. Tämä on ehkä konkreettisinta, miten musiikki on vaikuttanut tai liittynyt taiteeseeni.

Melkein mistä tahansa voin saada kipinän teokselle: kirjoista, luonnosta, hyvästä keskustelusta, rakkaudesta, surusta, jostain oudosta sattumasta jne. Pidän kaikki aistit avoinna.

Onko sinulla usein hetkiä, jolloin maalaaminen ei onnistu? Miikka

On kausia, jolloin en tee maalauksia. Silloin teen muita töitä tai kirjoitan, piirrän sekä kerään ideoita tuleviin teoksiin. Toki taukoja on hyvä pitää, jotta mieli pääsee levähtämään. Mutta joskus on myös toisinpäin, jos joudun olemaan pitkään luomatta, alan kokea levottomuutta – tulen kärsimättömäksi.

Näyttelyn teosten päävärinä oli oranssi ja sininen. Muutama teoksista oli kolmion mallinen ja pyöreä. Miksi juuri vastavärit oranssi ja sininen? Niko

Vastavärien valinta ei sinänsä ole suunniteltua.

Värit muotoutuvat teosta tehdessä, sen tunnelman ja aiheen mukaan. Mutta näyttää siltä, että tällä hetkellä olen mieltynyt sinioranssiseen värimaisemaan. Ehkä taiteessani on sinioranssikausi?

Näyttelykokonaisuudessa värien polaarisuus enemmänkin täydentää toisiaan kuin kumoaa. Symbolisesti sininen liittyy veteen, ilmaan, kylmään, älyyn, järjestykseen, rauhaan ja oranssi puolestaan tuleen, maahan, lämpimään, tunteeseen, virtaan, elinvoimaan. Kaikki neljä elementtiä ovat siis käytössä:

maa, tuli, vesi ja ilma. Ne muodostavat viidennen elementin: Utopian hengen eli teokset itse.

Mistä sait idean yhdistää valokuvausta maalauksiisi? Anni

Kokeilemisen kautta. Ennen isompia canvakselle tulostettuja teoksia tein Turun taideakatemian kirjatyöpajassa Parhainta Onnea – Pink Ink Records 2007 ”kuvalevyn”, joka myötäilee ep-levyn formaattia. Käytin tähän teokseen vanhempieni ja isovanehmpieni vanhoja valokuvia: yhdistelin niitä melko räikeään ”Andy Warhol” maiseen värimaailmaan.

Mikä on UTOPIA-näyttelysi lempiteos?

Lempiteokseni on aina se, mitä sillä hetkellä työstän valmiiksi,

mutta Utopia-näyttelyn valmiista teoksista Tyhjyydestä on yksi suosikkini.

Teos kiteyttää osan elämänkatsomustani: kaikki on hetkellistä, olemme jatkuvassa muutoksenvirrassa ja niin pitääkin olla, mutta myös sitä paremmalla syyllä ympäröivää maailmaa (makrokosmos) tulisi arvostaa ja suojella – kuluttamatta sitä loppuun. Sama koskee sisäistä maailmaamme (mikrokosmos); se on herkkä, sille täytyy antaa liikkumatilaa ja lempeää huomiota. Mikro- ja makrokosmoksella on sama syke: emme ole erillisiä luonnosta, vaikka nykypäivän ihminen tuntuukin ajautuneen yhä kauemmas luonnollisen kauneuden ja villeyden tajusta. Ehkä arvomaailmaamme ja tietoisuuttamme muuttamalla löydämme jälleen takaisin alkujuurakkoon – lakkaamme kokemasta erillisyyttä kaikkeen, toisiin ihmisiin ja itseemme – lakkaamme olemasta jatkuvasti hukassa.

Ketkä ovat lempitaiteilijoitasi tai esikuvia? Juho

Pidän symbolismista ja art nouveausta. Osa Odilon Redonin teoksista ovat erityisen kauniita, pidän hänen The Buddha teoksesta, joka löytyy Van Gogh museosta Amsterdamista. Myös seuraavien taiteilijoiden työt miellyttävät: Jean Delville, Fernand Khnopff, Hugo Simberg, Edvard Munch, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Helene Schjerfbeck, John Bauer ja Leonardo Da Vinci. Leonardo Da Vinci löytyy yhdestä Utopia-näyttelyn teoksesta.

Arvostan suuresti yhdysvaltalaisen yhteiskuntakriitikon ja filosofin Henry David Thoreaun kirjallista tuotantoa. Suosittelen hänen kirjojaan: Walden: Elämää metsässä, Kävelemisen taito ja Kansalaistottelemattomuudesta. Yksi lempikirjoistani on myös Jean Gionon Mies joka istutti puita. Se on lukemisen arvoinen pieni tarina, jonka toivoisin olevan tosi.

Monien muusikoiden tuotanto sävähdyttää. Viime aikoina olen kuunnellut erityisen paljon Leonard Cohenin musiikkia, johtunee osittain siitä, että luen parhaillaan hänen elämänkertaansa. Pidän seuraavista artisteista/bändeistä: Lhasa De Sela, Dead Can Dance, James Blackshaw, Michael Cashmore, Antony and The Johnsons,

The National, John Grant, In Gowan Ring, Sally Doherty, Clint Mansell, Mark Kozelek, Stuart Staples…

Kuinka kauan keskimäärin teoksen työstäminen kestää ideavaiheesta valmiiksi työksi? Jan

Keskimäärin ehkä kuukaudesta kahteen kuukauteen. Mutta idea on voinut syntyä jo parikin vuotta aikaisemmin ennen kuin olen alkanut työstää varsinaista teosta.

Tekeminen on monien osien summa. Suosittelen keräämään materiaalia sivuun kaiken aikaa ja ideat kannattaa aina kirjoittaa ylös. Itse kirjoitan joka päivä: joskus ideoita, joskus pelkkää ajatusten virtaa.

Ketkä hankkivat taidetta? Saila

Riippuu taiteilijasta. Omalla kohdallani teoksia ovat ostaneet taiteenkeräilijät, taiteilijat, ystävät, sukulaiset, puolitutut ja tuntemattomat.

Iida Ojanperä: Tyhjyydestä, 2011

Raahen kaupungin kulttuuritoimi ja Raahen lukion Silmuina verkossa -hanke järjestävät Maailman ihanin tyttö– projektista tunnetun valokuvataiteilijan Miina Savolaisen luentosarjan Raahessa. Tilaisuudet liittyvät Galleria Myötätuulessa 1.10.–27.11.2010  esillä olevaan näyttelyyn.  ISÄ — Voimauttavia valokuvia on viidentoista valokuvaajan voimauttavan valokuvan menetelmällä toteutettama yhteisötaidenäyttely.

Näyttelyn avajaisiin osallistui 30.9.2010 runsas joukko Raahen lukion kuvataidekurssilaisia. Raahen lukiolaisista koostuva musiikkiopiston kantelekvintetti soitti avajaisten ohjelmanumerona kaksi Martti Pokelan sävellystä Kaipaus ja Ykköskiperä. Avajaispuheen  piti  nuorisotyönohjaaja Janne Kippola. Tiistaina 12.10. klo 13-14 Miina Savolainen pitää Maailman ihanin tyttö ja isä tarinat –luennon koko lukion väelle Kauppaporvarin Raahe-salissa.

Isyyteen keskittyvä valokuvanäyttely oli minulle positiivinen yllätys. Pidin valokuvista, joissa oli erilaisia isiä viettämässä aikaa lastensa kanssa. Minusta valokuvat olivat todellakin voimauttavia ja niistä tuli hyvälle tuulelle. Miina Savolainen ja valokuvaajat olivat tehneet erittäin hyvää työtä näyttelyä luodessaan. Minulla ei oikeastaan ole pahaa sanottavaa näyttelystä, sillä se sisälsi sekä isän ja pojan suhdetta ja myös isän ja tyttären suhdetta, eivätkä kaikki teokset olleet aina niin iloisia. Isyydestä oli saatu esille yllättävän monenlaisia puolia. (Lukiolaisen mietteitä näyttelystä)

Varmasti omat kokemukset isästä ja isyydestä värittivät kokemusta näyttelystä. Joistakin kuvista selvästi tuli ilmi oman isän kaipuu, joissakin kuvissa taas oli kuvattavana isän oma näkökulma lastaan ja omaa isäroolia kohtaan. Isyyttä käsiteltiin pääosin lämpimästi, oli kokemus isästä tai isyydestä millainen hyvänsä. Yksi kuvasarja jäi mieleen aika negatiivisena, kuvaajan isä oli ollut väkivaltainen ja muisto isästä ei ollut kovin lämmin. Loppujen lopuksi itselleni jäi kumminkin lämmin tunnelma. Itse pidin eniten kuvista joissa oli kuvattu nuoria isiä, isän tunteet pientä lastaan kohtaan tulivat hyvin linssinkin läpi kuvaa katselevalle selväksi. Olihan se aika suloista katseltavaa. (Lukiolaisen pohdintaa näyttelystä)

Kantelekvintetti soitti kaksi taidokasta kappaletta.

Kävimme siis eilen Miina Savolaisen valokuvanäyttelyssä, jonka aiheena siis oli isä ja isyys. Näyttely laittoi ajattelemaan erityisesti omaa isäsuhdetta ja yleensäkkin isän merkitystä perheessä. Myös laittoi miettimään oman isoisän käyttäytymistä ja huomasiko hänestä sellaista sodan aiheuttamaa ”lukittua huonetta”. Teokset oli erittäin hyvin aseteltu ja tila oli käytettä mainiosti varsinkin sen kopin sijainti oli hyvä sille se suorastaan kutsui sisään kun pääsi siihen kerrokseen. Eräs negatiivinen asia tosin näyttelystä löytyi, nimittäin tekstit. Monet hienot runot ja kuviin liittyvät teksti oli kirjoitettu todella pienellä ja ne oli seinässä kiinni joten niitä oli melko vaikea nähdä. Toinen asia joka pisti silmään oli se että muutama teos oli jotenkin sijoitettu hieman erilleen, luultavasti ei tarkoituksella, mutta ne oli kuitenkin hieman sivussa sillä huomasin ne vasta sitten kun olin lähdössä ja satuin vilkaisemaan taakseni. Täytyy kuitenkin vielä todeta että näyttely oli erittäin vaikuttava ja olisi hienoa nähdä muita tällaisia samankaltaisia näyttelyitä. En ole ennen ollut missään vastaavanlaisessa näyttelyssä joten kokemuksia näistä ei tosiaankaan ole paljoa mikä vaikeuttaa osaksi arvioimista ja kritiikin antoa. (Lukiolaisen pohdintaa näyttelyvierailun jälkeen)

Juttu Raahelaisessa näyttelystä 2.10.2010

Yleisöluennot:

Ma 11.10.2010 klo 13–16. Kauppaporvari.
– Voimauttava valokuva -menetelmäluento hoidollisen ja pedagogisen alan ammattilaisille.

Ma 11.10.2010 klo 17–19.30. Kauppaporvari.
– Voimauttava valokuvaus perhesuhteiden lähentäjänä. Avoin yleisöluento ja -näyttelyopastus.

Ti 12.10.2010 klo 13–14. Kauppaporvari.
– Luento Raahen lukiolaisille

Ti 12.10.2010 klo 14–15.30. Galleria Myötätuuli.
– ISÄ -näyttelyopastus

Ti 12.10.2010 klo 16–18. Raahen Suomalainen kirjakauppa.
– Maailman ihanin tyttö -yleisöluento

.

Miina Savolaisen luentotaltiointi keväältä 2010. (20 min.)

Blog Stats

  • 165 067 hits