You are currently browsing the tag archive for the ‘Merikadun koulu’ tag.
KU13 Juhlakurssilaiset saivat tänä vuonna haasteekseen Kevätvaloa -konsertin visualisoinnin. Musiikkiopiston järjestämä poikkitaiteellinen konsertti sisälsi upeiden musiikkiesitysten lisäksi tanssia, runoja ja visualisointeja.
Raahen lukion, Kalajoen lukion, Harakkamäen koulun ja Merikadunkoulun opiskelijat tekivät konserttilavan valkokankaalle kuvaesityksiä, jotka soljuivat sävelten saattelemina yleisön nautittavaksi.
Marraskuinen lauantai hurahti riisipaperivalaisinten muuntamisessa juhlakoristeiksi.
Raahesalin jättimäinen lava sai koristeekseen suurikokoisia riisipaperivalaisimia, jotka toivat kolmiuloitteisen tunnun konserttitilaan leijuessaan katsojien näkökentän ylälaidassa. Raahesalin hieno valotekniikka värjäsi vaaleat valaisimet eri tunnelmiin sopivin värein.
Pallojen ripustus kävi kätevästi Raahesalin valovintin kautta ja kuvaesitysten ajastamisesta huolehtivat lavastuskurssilaiset.
Konsertteja pidettiin yhteensä 5. Neljä koululaisnäytöstä vetivät salin täyteen aina esikoululaisista lukiolaisiin ja viimeinen, kaikille avoin näytös täytti katsomon kotiväellä, sekä kulttuurinnälkäisillä kaupunkilaisilla.
Merikadun koulun kuvataideopettajan kutsumana teimme ympäristötaiteen jalanjäljissä kasvoja koulun läheiselle haapakujalle. Tien päässä lukiolaisjoukon otti vastaan yläkoululaisten tekemät savihahmot puiden rungoilla. Saven väri sointui puunrunkojen pintoihin, niin että hahmot sulautuivat luontoon kuin kuvanveistäjä Olavi Lanun taideteoksissa. Peremmällä puiden luona työskenteli seiskaluokkalaisten ryhmä saven parissa ja pian lukion KU2-ryhmäläisetkin olivat syventyneet saven käsittelyyn. Taustalta kuuluivat vain pesäpallopelin keväiset äänet, lokkien kirkuna ja Kaupunginrannan kerrostaloille paikkaa raivaavat maansiirtokoneet.
Toukokuun aurinkoinen päivä lämmitti. Lukuvuoden aikana kertyneet savijämät muuntuivat kasvoiksi puiden karheille pinnoille. Tavoitteena oli kuvata erilaisia tunteita ja tutkia ihmisen kasvonpiirteitä. Paikanpäällä syntyneet taideteokset muunsivat muototaan monenlaisiksi ihmisiksi ja olennoiksi. Osa oppilaista käytti savikasvoissa myös paikalta löytyneitä luonnonmateriaaleja.
Kiitokset Merikadun yläkoulun kuvisope-Johannalle kutsusta – pääsimme lukiolaisten kanssa kokeilemaan kuvanveistoa osana ympäristötaidetta.
Ympäristötaiteella tarkoitetaan perinteisten taulupohjien ja marmorinveistokalujen sisälle jättämistä ja taiteen tekemistä rakennetussa tai luonnon ympäristössä. Ympäristötaide on hyvin lähellä tilataidetta, ja se voi olla myös teko, tapahtuma tai vaikka itse tekemisen prosessi. Suomen ympäristötaiteilijoiden nettisivu.
Muutamissa töissä aiheena oli viime viikkojen puheenaiheeksi noussut maailman kallein huutokaupassa myyty taideteos norjalaisen taiteilijan Edvard Munchin HUUTO, jonka neljännen version hinnaksi määräytyi 119 922 500$ Sotheby’sin impressionistisen ja modernin taiteen huutokaupassa. Huutoa pidetään usein expressionistisen taiteen merkkiteoksena, taiteilijan oman henkilökohtaisen tunnetilan, ahdistuksen kuvauksena.
Munch kirjoitti:
- ”Kävelin polkua pitkin kahden ystävän kanssa – – aurinko oli laskemassa – – yhtäkkiä taivas muuttui verenpunaiseksi – – pysähdyin, tuntien itseni uupuneeksi, ja nojasin aitaan – – sinimustan vuonon ja kaupungin yllä oli verta ja tulisia kieliä – – ystäväni jatkoivat kävelyään, ja minä seisoin siinä, vapisten ahdistuksesta – – ja tunsin loputtoman huudon kulkevan läpi luonnon.”
Huuto -maalauksen tunnelmista löytyi animaatio YouTubesta:
Kuvataideoppimista lukiossa 