You are currently browsing the tag archive for the ‘ympäristötaide’ tag.
Lämmin ja aurinkoinen sää on kestänyt ennätyksellisen pitkään. Nautimme KU9 kuvanveistokurssilaisten kanssa syksyn väreistä lukion lähiympäristössä. Kurssilaiset tekivät pieniä ja isoja ympäristötaideteoksia oppitunnin aikana. Tutustuimme aluksi luokassa maa-, ympäristö– ja tilataiteen historiaan.
Taiteen ei tarvitse olla myytävissä tai ikuisuuksia kestävää. Teos voi olla vaikkapa luonnonmateriaaleista kasattu hetkellinen sommitelma, kuten monet Andy Goldsworthyn teokset tai luontoon sulautuva ihmishahmo, kuten Olavi Lanun veistokset. Ympäristötaide ja installaatiot voivat olla jättimäisiä, kuten Christon paketoidut merkkirakennukset tai Kaarina Kaikkosen takeista sommitellut teokset. Tai pienesti suurta ja näennäisen arkipäiväistä Anu Tuomisen filosofisten esinekokoelmien tapaan.
Kuvanveistokurssilaiset astelivat ennakkoluulottomasti lukion ympäristöön ja tarttuivat lähiympäristöstä löytämiinsä materiaaleihin ja inspiraation tuomiin ideoihin.
Pieni palvonta-alttari metsän pikkueläimille
Idea työhön lähti siitä, kun löysimme tosi kivan värisiä lehtiä! Ympyrä muodostui aikalailla itsekseen, halusimme että lehtien väri muuttuu sykleittäin. Lopuksi laitoimme keskelle kolme tikkua ristiin, työstämme muodostui kuin palvonta-alttari syksyn hengille. Lehtien väreillä oli hauska työskennellä. Aliisa ja Venla
Spinnin´round
Tässä spiraaliteoksessa syksyn lehdet kiertyvät spiraaliksi, värin vaihtuessa luonnollisesti. Lehdet ovat sulassa sovussa kivien ja pihlajamarjojen kanssa. Emmi
Kivipuro
Vaaleat kivet muodostavat puron eriväristen kivien sekaan ja lopulta kivet leviävät merenpohjaan. Pasi ja Riikka.
Nurmikentän syysruusu.
Työtä aloittaessani yritin löytää mahdollisimman valoisan alueen työlleni. Halusin välttämättä tehdä, löytämistäni punaisista lehdistä jotain etäisesti ruusua muistuttavaa. Yririn saada kukasta mahdollisimman maljamaisen, repimääni syvänteeseen, mutta pelkkä kukka näytti varsin vajaalta joten lisäsin keräämistäni pihlajanmarjoista sydämen ja pihlajan lehdistä aitauksen ja jonkin sortin katoksen niille. Meri
Jutta ja Jenna
Heti ulos mentyämme otimme sen ensimmäisen idean käyttöön: Lähialue tyhjennettiin kukista ja pihlajanmarjoista, jotka tungimme lähimpään kuuseen. Viidestä keltaisesta lehdestä liimattiin kasaan joulutähti. Koiranputkesta saatiin kätevästi pientä tekolunta kuuseen. Jenna ja Jutta
Ruskapuu
Inspiraation saimme upeista syksyn väreistä. Leikkasimme harkkosaksilla lehtien reunat saadaksemme kivan tekstuurin taideteokseen. Kokosimme lehdistä ja marjoista taiteellisen kokonaisuuden. Ruma, vanha ja pihkainen kuusi sai näin värikkään lehtikuvion harmaaseen pintaansa. Milka ja Jenni
Intiaanipäähine
Sain idean työhön syksyn väreissä loistavista pihlajanlehdistä. Ne muistuttivat sulkia, ja niillä sai päähineeseen erilaisia värejä. Pantaosan tein pajunoksista, voikukista, pihlajanmarjoista ja puna-apiloista. Vilma
Muutamaa kuvanveistokurssilaista ei näkynyt lukionrannassa. Koululle palatessamme opepöydällä odotti kauniisti aseteltu veistos: vuorenkilven lehdistä sommiteltu kukkakimppu:
Erysipelas brassica
Ideamme kyseiseen ”kukkaan” kehittyi hiljalleen jalanjälkien ja kaiken muun seurauksena vaikka materiaali pysyikin samana koko ajan. Kukkaan käytimme ainoastaan vuorenkilven eri kokoisia ja värisiä lehtiä sekä maalarinteippiä. Jaana ja Sanni
Raahen lukion, Vihannin lukion ja Pyhäjoen lukion yhteinen tiedeleirikoulu toteutui elokuussa 2013. Historian, kuvataiteen, biologian ja maantieteen oppiaineiden näkökulmista tutkittiin alueemme ainutlaatuista ilmiötä: MAANKOHOAMISTA. Tiedeleirikoulun aikana vierailtiin Vihannissa, Kastellin linnanraunioilla, Pyhäjoen nimikallioilla ja Raahen natura-alueeksi luokitellussa saaristossa, tarkemmin Iso-Kraaselin saaressa. Yövyimme Lohenpyrstössä meren rannalla. Ilmiöpohjaiseen oppimiskäsitykseen nojautunut leirikoulumme oli kokeilu ja sen onnistumista oli arvioimassa gradua aiheesta työstävä opiskelija Oulun yliopistosta.
TIEDELEIRIKOULU VERKKOSIVU toimii opiskelijoiden omien havaintojen ja dokumentoinnin työalustana.
Kastellin linnanrauniot ja Pyhäjoen nimikalliot.
Raahen Museonranta ennen ja nyt.
Nimikalliot ovat olleet satoja vuosia sitten välittömästi meren äärellä. Paikka on ollut kelvollinen satamapaikka.
Meille tärkeiden ihmisten kuvia syntyi kalliopintaan. Kynnys maalaamiseen on matala. Merituuli pyyhkii onnistumiset ja virheet.
Onko kuvataideopetuksella muuta merkitystä kuin tiedeleirikoulun havaintojen dokumentointi valokuvin ja videoin? Millaista voisi olla taiteellinen tutkiminen tai valittujen teemojen käsittely ympäristötaiteen keinoin?
Pyhäjoen nimikallioissa konkretisoituu maankohoaminen. Vanhimmat kaiverrukset ovat kauimpana merestä.
Opiskelijat tutkivat jäätikön kulkusuuntaa, jäkäliä ja maankohoamisrannikon sukkessiota eri menetelmin. Valokuvausryhmä dokumentoi toimintaa ja ideoimme hulvattomasti Kastellin linnanraunioiden matkailun markkinointikeinoja eri kohderyhmille. Pyhäjoen nimikallioilla tiedeleirikoululaiset maalasivat itselle tärkeiden henkilöiden ja paikkojen nimikirjaimia merivedellä ikiaikaisiin kallioihin. Jääkauden raapimassa kalliossa 1700-luvun nimikirjaimet ovat säilyneet vuosisatoja, vedellä maalatut haihtuivat merituuleen minuuteissa. Ajantaju oli koetuksella n. 4000 vuotta sitten rakennetuilla Kastellin linnanraunioilla, jotka olivat tuolloin meren rannalla.
Vierailulla Vihannissa. Tiedeleirikoulu oli Pyhäjoen, Raahen ja Vihannin lukioiden yhteistyötä.
Vanhimmat kaiverruksista ovat 1700-luvulta. Tanssikallion merkinnät sijoittuvat 1800-luvulle.
Kalliopiirrokset tulevat paremmin esille, kun niitä kostuttaa varovasti märällä sammalella.
Vettä, kallioita ja merituulta. Voiko taiteella saavuttaa henkilökohtaisen suhteen paikkaan? Kuviksessa liikutaan myös tunnetasolla.
Kuvakollaasi Iso-Kraaselin saaresta:
Viikonlopun päätteeksi teimme kaupunkikierroksen Raahen vanhassa kaupungissa, jossa vertasimme vanhojen valokuvien näkymiä nykyisiin. Umpikulmaisella, empire-rakennuksin reunustetulla Pekka-torilla oli menossa arkegologiset kaivaukset. Päätimme tiedeleirikoulun Kruununmakasiinimuseoon, jossa kahvittelun lomassa kertasimme viikonlopun tapahtumia ja tutustuimme kaivauksissa löytyineisiin esineisiin.
Tutustu tiedeleirikoulun tunnelmiin ja tuloksiin: TIEDELEIRIKOULU-verkkosivulla.
Merikadun koulun kuvataideopettajan kutsumana teimme ympäristötaiteen jalanjäljissä kasvoja koulun läheiselle haapakujalle. Tien päässä lukiolaisjoukon otti vastaan yläkoululaisten tekemät savihahmot puiden rungoilla. Saven väri sointui puunrunkojen pintoihin, niin että hahmot sulautuivat luontoon kuin kuvanveistäjä Olavi Lanun taideteoksissa. Peremmällä puiden luona työskenteli seiskaluokkalaisten ryhmä saven parissa ja pian lukion KU2-ryhmäläisetkin olivat syventyneet saven käsittelyyn. Taustalta kuuluivat vain pesäpallopelin keväiset äänet, lokkien kirkuna ja Kaupunginrannan kerrostaloille paikkaa raivaavat maansiirtokoneet.
Toukokuun aurinkoinen päivä lämmitti. Lukuvuoden aikana kertyneet savijämät muuntuivat kasvoiksi puiden karheille pinnoille. Tavoitteena oli kuvata erilaisia tunteita ja tutkia ihmisen kasvonpiirteitä. Paikanpäällä syntyneet taideteokset muunsivat muototaan monenlaisiksi ihmisiksi ja olennoiksi. Osa oppilaista käytti savikasvoissa myös paikalta löytyneitä luonnonmateriaaleja.
Kiitokset Merikadun yläkoulun kuvisope-Johannalle kutsusta – pääsimme lukiolaisten kanssa kokeilemaan kuvanveistoa osana ympäristötaidetta.
Ympäristötaiteella tarkoitetaan perinteisten taulupohjien ja marmorinveistokalujen sisälle jättämistä ja taiteen tekemistä rakennetussa tai luonnon ympäristössä. Ympäristötaide on hyvin lähellä tilataidetta, ja se voi olla myös teko, tapahtuma tai vaikka itse tekemisen prosessi. Suomen ympäristötaiteilijoiden nettisivu.
Muutamissa töissä aiheena oli viime viikkojen puheenaiheeksi noussut maailman kallein huutokaupassa myyty taideteos norjalaisen taiteilijan Edvard Munchin HUUTO, jonka neljännen version hinnaksi määräytyi 119 922 500$ Sotheby’sin impressionistisen ja modernin taiteen huutokaupassa. Huutoa pidetään usein expressionistisen taiteen merkkiteoksena, taiteilijan oman henkilökohtaisen tunnetilan, ahdistuksen kuvauksena.
Munch kirjoitti:
- ”Kävelin polkua pitkin kahden ystävän kanssa – – aurinko oli laskemassa – – yhtäkkiä taivas muuttui verenpunaiseksi – – pysähdyin, tuntien itseni uupuneeksi, ja nojasin aitaan – – sinimustan vuonon ja kaupungin yllä oli verta ja tulisia kieliä – – ystäväni jatkoivat kävelyään, ja minä seisoin siinä, vapisten ahdistuksesta – – ja tunsin loputtoman huudon kulkevan läpi luonnon.”
Huuto -maalauksen tunnelmista löytyi animaatio YouTubesta:
Hyvää floranpäivää! Kevät tuli koulun pihalle! Lukion ekaluokkalaisten (1C ja 1D) istuttamat kukkasipulit alkavat kurkistella kevättä:
- Scillojen alkavaa sinisyyttä
TUNNELMIA BLOGIMERKINNÄSTÄ SYKSYLTÄ:
Istuttajaporukkaa harmaassa syyssäässä, kevään sinisyys mielessä.
Raahen lukio sai Kauppapuutarhaliiton lahjoituksena kukkasipuleita, jotka istutettiin koulun edustalle, aurinkoiselle Merikadun puolelle 11.9.2009 biologian ja kuvisryhmien voimin. Biologian tunnilla käsiteltiin lyhyesti kasvien strategioita selvitä talven yli, josta kukkasipulit olivatkin sitten kouriin tuntuva esimerkki. Porukka innostui istuttamaan yli 1000 pikkusipulia rajattuun nurmikenttään. Nyt odotellaankin sitten vaan koulutyön ohessa kevättä. Optimisti odottaa sinistä kukkamerta tai mielenkiintoista aineistoa biologian tunnille: myyrien mylläyskenttää.
Valmiina istutuspuuhiin. Hyvin muistivat oppilaat ja opettajat tuoda istutuslapioita kotoa.
Muutaman lapion ostin varulta kuvisluokan tarvikkeeksi vaikkapa ympäristötaideteosten varalle.
Istutettavaksi valikoitiin nurmikkoon sopivia sipulilajikkeita: scilloja, krookuksia ja helmihyasintteja.
Kuvataideoppimista lukiossa 