tiedeleirikoulu | Kuvataideoppimista lukiossa

Eri oppiaineiden yhteistyönä toteutettu tiedeleirikoulu tutki syksyllä 2014 Hailuodon erityispiirteitä ja saareen suunnitellun maayhteyden vaikutuksia. Leirikouluun osallistui opiskelijoita Raahen ja Pyhäjoen lukioista. Tavoitteena oli tutkia maantieteen, biologian, kuvataiteen, psykologian, uskonnon ja historian näkökulmista Hailuodon ominaispiirteitä ja tulevaisuuden näkymiä. Lähtökohtana tiedeleirikoululle on ilmiöpohjainen oppiminen, rakennamme yhdessä elämyksellisesti tietoa oppiaine- ja oppilaitosrajat ylittäen. Opettajat toimivat oppimisen ohjaajina, samalla oppien itse käsiteltävästä aiheesta. Tiedeleirikoulu 2014 -verkkosivu kokoaa kurssin tuotokset yhteen.

Tiedeleirikoululaiset yöpyivät Marjaniemessä.

Raahen lukiolaiset Katariina ja Minttu kirjoittivat kokemuksistaan Tiedeleirikoulussa. Juttu julkaistiin sanomalehti Kalevassa maanantaina 15.9.2014:

SILTA – VAI EI?

Hailuodossa rakennettiin ilmiöpohjaisuuden avulla siltoja oppiaineiden ja lukioiden välille

Viime keväänä Raahen ja Pyhäjoen lukion opettajat ryhtyivät suunnittelemaan syksyn 2014 koulujen yhteistyönä toteutettavaa tiedeleirikoulua. Tiedeleirikoulu on eri oppiaineiden yhteistyönä toteutettava viikonloppuleirikoulu, jonka suorittamisesta oppilas tienaa itselleen yhden kurssin. Tämän vuoden tiedeleirikoulun teemaksi valittiin Hailuotoon mahdollisesti rakennettava silta-pengertie. Yhdessä opettajien ja muiden oppilaiden kanssa lähdettäisiin tutkimaan maantieteen, biologian, kuvataiteen, psykologian, uskonnon ja historian näkökulmista Hailuotoa ja suunnitteilla olevan silta-pengertien vaikutuksia saaren luontoon ja ihmisiin. Oppiminen tiedeleirikoulussa ei tulisi tapahtumaan perinteisin menetelmin opettajan yksinpuhelua seuraten. Sen sijaan opettaminen tapahtuisi molempiin suuntiin, oppilailta opettajille ja päinvastoin.

Tutkittava aihe oli matkaan lähdettäessä kaikille yhtä tuttu tai outo, mikä loi vapaan ilmapiirin kurssille osallistuvien välille. Oppilailla ei ollut matkaan lähdettäessä selkeää mielipidettä pengertiestä, vaan mielipide muodostettiin paikanpäällä eri näkökulmista kuultujen esitysten ja oman näkemyksen perusteella.

Marjaniemen kalastajamökkejä.

Koska kaikki epäilemättä rakastavat viikonloppuna työskentelyä, lähdimme matkaan kohti Hailuotoa perjantaina hilpein mielin. Matkalla Hailuotoon pysähdyimme Limingan luontokeskukseen, missä lapsenmielisyytemme pääsi valloilleen pelatessamme “Lintujen kahdeksan vuodenaikaa” näyttelyssä olevia digitaalisia lintuaiheisia pelejä. Jotkut meistä kävivät pikaisesti myös lintutornilla, jossa suosituimmaksi kiikaroinnin aiheeksi osoittautuivat lehmät. Kun pelit oli pelattu, lehmät nähty ja kahvit juotu jatkui matkamme kohti Hailuotoa. Eksoottisen lauttamatkan jälkeen koimme mielenkiintoisen bussimatkan Hailuodon idyllisissä maisemissa, kunnes päädyimme Marjaniemeen, jossa majoituimme viikonlopun ajan. Alkupaloiksi nautimme kulinaristisia herkkuja majapaikkamme ravintolassa, jonka jälkeen pääsimme käsiksi itse pääruokaan: ostamiimme herkullisiin grillimakkaroihin, joita paistoimme kotoisassa grillikodassa. Ilta sujui rennosti yhdessä opettajien kanssa tarinoiden ja nukkumaan menimme odottaen seuraavaa leiripäivää intoa puhkuen.

Aamulla suuntasimme kulkumme Hailuodon teknisen johtajan pakeille kuulemaan hänen mielipiteensä silta-pengertien rakentamisesta ja siihen liittyvistä faktoista. Päivän aikana tutustuimme myös Hailuodon keskustaan, sen betoniseen kirkkoon, hautausmaahan, kouluun ja koulun leikkikenttään. Se mikä yllätti meidät kaikki, oli näiden paikkojen modernius. “Mitä ihimettä?!” “Eikö kaikki täälä ookkaan ihan vanahanaikasta?” “Miten täälä on näin paljo hienompi koulu ja leikkipuisto ku meillä?” Nämä olivat muutamia kysymyksistä joita Raahen ja Pyhäjoen lukion oppilaiden suusta tuona lauantai aamupäivänä putkahti. Olimme kai luulleet, että saaren eristyneisyydestä johtuen kehitys olisi pysähtynyt saarella. Myöhemmin näimme Hailuodon toisen puolen, kun suuntasimme kohti Hailuodon korkeinta kohtaa, Hyypänmäkeä. Saimme kuulla toisenlaisia ajatuksia silta-pengertiestä luonnonsuojelija-aktiivilta. Molemmat esitykset kuunneltuamme vaikutti suurin osa meistä oppilaista olevan aika sekaisin omasta mielipiteestään, eikä kukaan osannut päättää olisiko silta-pengertien rakentaminen hyvä asia vai ei.

Opettaja Jyrki Autio ja tiedeleirkoululaiset tutkivat kivinäytteitä.

Tatu ja Joona tekivät oman Hailuoto-matkamuiston – leijan.

Iltapäivällä turvauduimme omien opettajiemme ammattitaitoon kuvataiteen saralla, ja aloimme suunnitella ja valmistaa aivan omia matkamuistoja Hailuodosta. Meidät pakotettiin olemaan luovia, sillä tykötarpeita oli varattu ovelasti siten, että miltei jokaisen oppilaan täytyi kehitellä oma idea matkamuistolle. Tarjolla ei esimerkiksi ollut kymmentä avaimenperäpohjaa tai kangaskassia. Matkamuistoista tuli parempia kuin kukaan olisi osannut kuvitella. Mieliimme jäivät erityisesti nerokas heijastinpanta Hailuoto-teemalla ja Hailuodon ruokakulttuurin innoittamana syntynyt kangaskassi. Illalla paistoimme, mitäs muutakaan kuin makkaraa, ja nuotion ääreen ilmestyi myös aito luotolainen mies, joka kertoi tavallisen saaren asukin näkökulman silta-pengertiehen. Tämä puheenvuoro selvensi monien oppilaiden aivoituksia ja auttoi jälleen eteenpäin oman mielipiteen muodostamisessa.

Marjaniemen majakka on rakennettu jo vuonna 1871.

Lauantai-illan saunomisen ja nuotiohetken jälkeen vaivuimme kaikki yön mittaiseen koomaan, josta sunnuntaiaamun koittaessa heräsimme kohti viimeistä rutistusta. Söimme aamiaisen, jonka jälkeen oli vuorossa oman mielipiteen ilmaiseminen ja tiedeleirikoulun grande finale. Istuimme koko porukalla raikkaassa meri-ilmassa ja toimme kantamme julki. Kaikilla oli asiaa koskien perinpohjaisesti mietitty ja hyvin perusteltu mielipide silta-pengertiestä ja siitä, tulisiko se rakentaa Hailuodon ja mantereen välille. Silta-pengertielle vaihtoehtoisena ratkaisuna esitettiin myös vesiskoottereita ja moottorikelkkoja, mutta lopulta päädyttiin kutakuinkin samanlaiseen tulokseen kuin Hailuodon kunnanhallituksessa. Selvä enemmistö oli silta-pengertien kannalla.

Monet meistä epäilivät ennen lähtöä, millainen tiedeleirikoulusta oikein tulisi. Leirikoulusta oli monia olettamuksia, kuten viikonlopun viettäminen maata kaivaen, mikroskoopilla maaperää tutkien ja alkueliöitä tunnistaen. Tiedeleirikoulu osoittautui kuitenkin mieltä avartavaksi, hauskaksi ja mielenkiintoiseksi projektiksi. Jälkeenpäin kysyimme kurssitovereiltamme, mikä Hailuodossa oli parasta ja mikä yllättävintä. Vastaukset olivat hyvin samankaltaisia. Parasta ja yllättävintä oppilaiden mielestä oli Hailuodon luonto ja sen karu kauneus. Oppilaat kehuivat erityisesti Marjaniemen isoa hiekkarantaa. Kaiken kaikkiaan tiedeleirikoulu oli onnistunut ja mieleenpainuva viikonloppu. Se oli tutkimusretki, joka antoi uuden näkökulman lukio-opiskeluun. Oppiminen voi parhaimmillaan rakentaa siltoja oppilaitosten, oppiaineiden ja ihmisten välille.

Kimmo kertoo dyynien syntyvaiheista Marjaniemen hiekkarannalla.

Rakkaudentunnustus Hailuodolle:

Raahen lukion, Vihannin lukion ja Pyhäjoen lukion yhteinen tiedeleirikoulu toteutui elokuussa 2013. Historian, kuvataiteen, biologian ja maantieteen oppiaineiden näkökulmista tutkittiin alueemme ainutlaatuista ilmiötä: MAANKOHOAMISTA. Tiedeleirikoulun aikana vierailtiin Vihannissa, Kastellin linnanraunioilla, Pyhäjoen nimikallioilla ja Raahen natura-alueeksi luokitellussa saaristossa, tarkemmin Iso-Kraaselin saaressa. Yövyimme Lohenpyrstössä meren rannalla. Ilmiöpohjaiseen oppimiskäsitykseen nojautunut leirikoulumme oli kokeilu ja sen onnistumista oli arvioimassa gradua aiheesta työstävä opiskelija Oulun yliopistosta.

TIEDELEIRIKOULU VERKKOSIVU toimii opiskelijoiden omien havaintojen ja dokumentoinnin työalustana.

Kastellin linnanrauniot ja Pyhäjoen nimikalliot.

Raahen Museonranta ennen ja nyt.

Nimikalliot ovat olleet satoja vuosia sitten välittömästi meren äärellä. Paikka on ollut kelvollinen satamapaikka.

Meille tärkeiden ihmisten kuvia syntyi kalliopintaan. Kynnys maalaamiseen on matala. Merituuli pyyhkii onnistumiset ja virheet.

Onko kuvataideopetuksella muuta merkitystä kuin tiedeleirikoulun havaintojen dokumentointi valokuvin ja videoin? Millaista voisi olla taiteellinen tutkiminen tai valittujen teemojen käsittely ympäristötaiteen keinoin?

Pyhäjoen nimikallioissa konkretisoituu maankohoaminen. Vanhimmat kaiverrukset ovat kauimpana merestä.

Opiskelijat tutkivat jäätikön kulkusuuntaa, jäkäliä ja maankohoamisrannikon sukkessiota eri menetelmin. Valokuvausryhmä dokumentoi toimintaa ja ideoimme hulvattomasti Kastellin linnanraunioiden matkailun markkinointikeinoja eri kohderyhmille. Pyhäjoen nimikallioilla tiedeleirikoululaiset maalasivat itselle tärkeiden henkilöiden ja paikkojen nimikirjaimia merivedellä ikiaikaisiin kallioihin. Jääkauden raapimassa kalliossa 1700-luvun nimikirjaimet ovat säilyneet vuosisatoja, vedellä maalatut haihtuivat merituuleen minuuteissa. Ajantaju oli koetuksella n. 4000 vuotta sitten rakennetuilla Kastellin linnanraunioilla, jotka olivat tuolloin meren rannalla.

Vierailulla Vihannissa. Tiedeleirikoulu oli Pyhäjoen, Raahen ja Vihannin lukioiden yhteistyötä.

Vanhimmat kaiverruksista ovat 1700-luvulta. Tanssikallion merkinnät sijoittuvat 1800-luvulle.

Kalliopiirrokset tulevat paremmin esille, kun niitä kostuttaa varovasti märällä sammalella.

Vettä, kallioita ja merituulta. Voiko taiteella saavuttaa henkilökohtaisen suhteen paikkaan? Kuviksessa liikutaan myös tunnetasolla.

Kuvakollaasi Iso-Kraaselin saaresta:

Viikonlopun päätteeksi teimme kaupunkikierroksen Raahen vanhassa kaupungissa, jossa vertasimme vanhojen valokuvien näkymiä nykyisiin. Umpikulmaisella, empire-rakennuksin reunustetulla Pekka-torilla oli menossa arkegologiset kaivaukset. Päätimme tiedeleirikoulun Kruununmakasiinimuseoon, jossa kahvittelun lomassa kertasimme viikonlopun tapahtumia ja tutustuimme kaivauksissa löytyineisiin esineisiin.