You are currently browsing the tag archive for the ‘Oulun Lyseon lukio’ tag.
Lukuvuosi Oulun Lyseon lukiossa on ohi. Kuvisope päätti palata kuvisblogeineen tuttuun Raahen lukioon uudella tvistillä apulaisrehtorin hommat mielenkiintoisena lisänään. Aivoja tuulettanut lukuvuosi Oulussa oli opelle tarpeellinen uudistus ja opettava, miellyttävä kokemus. Erityistä ja uutta oli kuvistuntien kansainvälisyys ja IB-lukiolaisten pulppuava energia, sekä mahtava työyhteisö. Lukuvuotta varjosti vain koronan tuoma etäopetus ja kulttuurikohteiden sulku. Kiitos kaikille kollegoille ja opiskelijoille, opin itsekin paljon uutta, jonka kuljetan mukanani opettajana.
Muistorikas Oulun Lyseon lukio elää muutoskautta, kun rakennus kuoriutuu kahden vuoden remontin jälkeen upouudeksi, mutta historiansa arvostavaksi oppilaitokseksi. Uusia tuulia ja reipasta remppaa! 🙂
Sielläkös se 1831 valmistunut Oulun Lyseon lukion rakennuksen vanhin osa näkyy kirkkoa vastapäätä?
Kulunut kevät oli Oulun Lyseon lukiossa kiivasta pakkaamisen ja siivoamisen aikaa. Koulun historia on merkittävä ja toivottavasti luokissa, käytävillä ja rakennuksen pinnoilla säilyy ajan tuomat kerrokset. Kuvataideluokan vuosikymmenten takaisissa kipsimalleissa on piirustusta, kuvaamataitoa ja nykyistä kuvataidetta opiskelleiden opiskelijasukupolvien käytön jäljet. Lyseon vanhat kipsitaulut toimivat KU1-kurssilaisten malleina vielä kerran ennen muuttolaatikoihin pakkausta. Kouriintuntuvaa kuvataideopetuksen historiaa kevään kynnyksellä.
Aivan perinteisiä hiili- tai lyijykynäpiirroksia ei tällä kertaa tehty. Valööreitä tutkittiin kuivapastelliharjoituksena. Näetkö yksiväristä, monokromaattista työtäsi tehdessä eri tummuusasteet kuluneen kipsireliefin pinnalla?
Kuvataideluokan pakkaaminen laatikkoon oli suuri työ. Upeat biologian kokoelmat ja kemian varastot siirtyivät säilöön. Musiikin luokassa kävi kuhina ja kirjaston lukituista kaapeista löytyi aarteita aina Elias Lönnrotin aidosta nimikirjoituksesta monenlaisiin harvinaisuuksiin. Oulun Lyseon lukion mittavat taidekokoelmat vietiin konservoitavaksi ja varastoon remotin tieltä.
Historiallisen rakennuksen remontti etenee. Havainnekuva ja suunnitelma sisäpihalta avaavat näkymiä tulevaisuuteen, kun entisestä liikuntasalista tulee ruokala ja tiloista saadaan nykyaikaiset ja väljemmät.
Keväällä koronatilanne hellitti sen verran, että pääsimme vierailemaan lähigallerioissa pienen oppilasryhmän kanssa turvavälein ja maskeja käyttäen. Oli upeaa palata taiteen äärelle keväisessä Oulussa!
Vanitas-aiheet olivat yleisiä erityisesti Alankomaiden taiteessa 1600-luvulla. Maalaukset kertovat elämän rajallisuudesta ja maallisen turhuudesta. Teokset ovat täynnä tulkitsemaan houkuttelevaa symboliikkaa ja siten hyvä harjoitusaineisto kuvatulkinnan oppimiselle. Päätimmekin siis synkistellä lyskalaisten kanssa oikein urakalla pimeän koronatalven murheita, mutta myös samalla kiinnittää huomiota pieniin hyviin elämän nautintoihin etäopiskelun arjessa.
Asetelman luominen oli mukavaa, mutta haasteellista, sillä olen vasta muuttanut uuteen asuntoon, jossa rekvisiitta oli vähissä. Tein työn digitaalisesti, enkä ole siinä vielä kovin kokenut, joten se oli hidasta, mutta pidin harjoituksesta. Emmi
Oulun Lyseon lukiota vastapäätä on Oulun tuomiokirkko, jonka eteisen seinään on muurattu kaksi hautakiveä 1600-luvulta. Memento mori – vanitas-maalauksista tuttu muista kuolevaisuutesi -teema näkyy niissä hyvin. Oulun seurakunnan sivuilla kivistä kerrotaan näin: Katoavaisuuden symbolien vastapainona hautakivessä on kaksi enkeliaihetta ja keskiosassa hyvin vanha ikuisuuden symboli, häntäänsä nielevän käärmeen muodostama kehä. Kristillisessä ikonografiassa kuvio muistuttaa, että Kristus on voittanut paholaisen ja kuoleman. Kehän sisäpuolelle on hakattu vainajan suvun vaakuna, joka ei ole enää tunnistettavissa. Sen sijaan toisen, harmaasta kivestä hakatun laakakiven teksti kertoo kenen muistoksi se on hankittu: ”Här under hvilar Skiepper Joen Torbiörns Son Hising M: J: D: 1647.”
Oulun tuomiokirkon sakastin oven lähellä on myös Suomen vanhin öljyvärimaalaus! Kajaanin linnassa vankina vuosia viettäneen ja Oulun linnassa asuneen Messeniuksen muotokuva on mahtava muistutus kotiseutumme pitkästä historiasta ja lähiympäristössämme vaikuttaneista ihmisistä. Muotokuva on kokenut kovia vuosisatojen kuluessa. Lue lisää täältä.
Maalaus on tyypillinen renessanssimuotokuva. Siinä Messenius seisoo pöydän ääressä yllään ajan oppineiden käyttämä tumma, edestä napitettu puku. Hän pitää oikeaa kättään avoinna olevan kirjan lehdillä ja osoittaa sormillaan sen sivuille kirjoitettua tekstiä, omaa tunnuslausettaan: ”MUSAE POST FUNERA FLORENT MORS SINE MUSIS VITA.” (Runottaret kukoistavat kuoleman jälkeen. Kuolemaa on elämä ilman runottaria.) Lauseen painokkuutta lisää taulun vasempaan alakulmaan maalattu pääkallo, kuoleman vertauskuva. Sen silmä- ja nenäkuopista kasvavat kukat, jotka muistuttavat elämän jatkumisesta. Kirsi Schali Oulun srk:n verkkosivu
Sic Transit Gloria Mundi
Hautakiven keskellä olevaa käärmettä voidaan kutsua ouroborokseksi ja se on ikivanha symboli.
Ouroboros (οuροβóρος, hännänsyöjä, myös Oroborus, Uroboros tai Uroborus, muodostuu sanoista οὐρά (oura), ”häntä” + βορά (bora), ”syöjä”) on ikivanha symboli, jossa käärme tai lohikäärme syö omaa häntäänsä.
Ouroboros esittää ”ikuisen kiertokulun” ympyrää, joka ilmaisee sitä että loppua seuraa kaiken jatkuvassa toistumisessa aina uusi alku. Ouroboroksen katsotaan symbolisoivan syklisyyttä, koska se elää syömällä itseään; tämän katsotaan merkitsevän elämää ja kuolemaa sekä eroamista ja yhdentymistä.
Tarkoituksenani oli kuvata elämän aikana hankittuja tietoja, taitoja, kokemuksia ja menestyksiä. Keskellä oleva karttapallo toimii ikäänkuin näyttämönä tälle kaikelle ja sen alla oleva valokuva-albumi kuvaa tällä näyttämöllä koettuja elämyksiä. Emil
Halusin maalata digitaalisesti oman asetelmani. Vaikkei asetelmassa ole paljon esineitä, liittyvät ne nykymaailmantilanteeseen. Revitty kalenteri tarkoittaa ajan mitättömyyttä ja epävarmuutta, lääkepullo ja neula liittyy pandemiaan ja tyhjä pullo taustalla taas siihen elämän- ja mielentilaa, johonka jotkut ovat ajautuneet. Kirje taas kaiken kaukaisuutta. Veeti
Sammuneet kynttilät ja loppuun valunut tiimalasi kuvastavat ajan kulumista sekä elämän rajallisuutta. Viinirypäleet, kahvikuppi ja puollo kuvaavat erilaisia nautintoja. Eerika
Ajan hetkellisyydestä vanitas-asetelmassani kertoo vanhanaikainen tiimalasi, sekä sytyttämättä jätetty kynttilä. Ruusu muistuttaa rakkaudesta ja ilosta, pelikortit, 8-pallo sekä Coca-cola-tölkki maallisesta nautinnosta. Työ on tehty 3D-renderöimällä. Matti
Vanitas-asetelman klassista symboliikkaa: pääkallo, kukka ja kynttilätuikku. Avaimet muistuttavat minua kaikista hyvistä hetkistä eri paikoissa, jonne avaimet vievät: autoissa, mökeissä, kämpissä jne… Koru symboloi eri nautintoja ja muistuttaa juhlista ja illanvietoista, joissa korua olen käyttänyt. Stiina
Paperinen kruunu kuvaa ihmisen itse itselleen antamaa asemaa tässä luomakunnassa. Kuolleet leikkokukat edustavat sitä, kuinka ihminen käyttää luontoa omiin tarkoituksiinsa, mutta myös sitä, kuinka luonnonvarat ja luonnon monimuotoisuus on katoavaa. Muoviroska symboloi puolestaan sitä, mitä meidän ilostamme, hauskanpidostamme, nautinnostamme ja elämästämme jätämme jälkeemme. Maskit kuvaavat ihmisen sopeutumiskykyä luonnon yrittäessä vallankaappausta. Kiira
Oulun Lyseon lukiossa kuvataiteen lukiodiplomin suoritti lukuvuonna 2020-2021 9 opiskelijaa. Mukana ryhmässämme oli myös läheisen Merikosken lukion taitavia lukiodiplomilaisia. Kuvataiteen lukiodiplomi muodostuu teoksesta sekä työskentelyprosessia, itsearviointia ja kuvataiteen tuntemusta kuvaavasta portfoliosta.
Aiheen nähdessäni sain heti idean millainen sen tulee olla. Olen todella kiinnostunut uskonnoista ja halusin työni ilmaisevan puun merkitystä ihmisten elämässä uskonnon kautta. Etenkin sain ideani suomalaisesta kansanuskosta, jossa yhteys luontoon oli isossa asemassa. Pyhiä paikkoja sijaitsi metsissä, kuten uhripuut, joiden äärellä uhrattiin tai vietettiin vaikka juhlia. Suomalaisen kansanuskon lisäksi myös muissa kulttuureissa on ollut maailmanpuu. Tämä puu yhdistää taivasta, maata ja helvettiä. Juuri tällaisen puun minäkin halusin luonnehtia työssäni. Se esittää kuinka puu on selkeästi ollut keskipiste ihmisten sen aikaiselle maailmankuvalle, ja se jos jokin kertoo puun tärkeyden. – ote Roosan kuvataiteen lukiodiplomityön porfoliosta
Kuvataiteen lukiodiplomi on valtakunnallinen päättökoe, jonka tehtävät antaa Opetushallitus. Tänä vuonna tehtävissä saattoi paneutua taidehistorian mesenaatteihin ja kokoelmiin, ekosysteemien eliöihin ja olioihin, tilasuunnitteluun ja arkkitehtuuriin tai vaikkapa metsä- ja puuaiheisiin tuotteisiin tai taideteoksiin. Tämän vuoden tehtäviin voit tustustua Opetushallituksen sivuilla.
IHMEELLINEN RAHA Raha on maksuväline, arvon mitta, omaisuuden muoto ja valuutta, jonka voi vaihtaa melkein mihin tahansa. Raha liittyy globaaliin talousjärjestelmään, yhteiskuntaan ja valtaan,
mutta myös yksilön arkeen, asemaan ja mahdollisuuksiin. Monet rahatalouden käsitteet kuten rahajärjestelmä, valuutta, pääoma, velka ja korko, ovat abstrakteja ja vaikeita ymmärtää. Käteisrahalla ja muulla rahataloudella on visuaalinen ilmeensä ja kulttuurinsa. Taidemaailmassakin rahalla on tärkeä roolinsa.
Tehtävä: Tutki rahan merkityksiä. Ideoi, suunnittele ja toteuta teos tai tuote, joka
käsittelee aihetta raha.
Kuvataiteen lukiodiplomin tavoitteena on, että opiskelija antaa erityisen näytön lukioaikaisesta osaamisestaan ja harrastuneisuudestaan kuvataiteessa. Kurssin tavoitteena on, että opiskelija osoittaa kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin laaja-alaista osaamistaan tuottamalla, tulkitsemalla ja arvottamalla monipuolisesti erilaisia kuvia. Kurssin keskeiset sisällöt perustuvat opiskelijan lukiodiplomille
asettamiin tavoitteisiin sekä hänen valitsemaansa tehtävään, näkökulmaan ja toteutustapaan.
Heti kesällä aiheen kanssa yhtä aikaa alkoi selkiytyä myös idea ja se, miten haluan käsitellä luontoa työssäni. Sain idean ihmisen ja eläimen/luonnon välisen suhteen tutkimisesta työssäni. Eläinten oikeudet ja ilmastomuutos ovat jatkuvasti pinnalla ja ne ovat aiheita, joista itsellänikin on paljon mielipiteitä ja sanottavaa. Työlläni halusin ottaa kantaa siihen, miten ihmisen menestyminen tapahtuu eläinten kustannuksella. Kuten työni poika rakentuu muista eliölajeista, myös ihmislajin menestys rakentuu sukupuuttoon kuolevista lajeista ja ilmaston lämpenemisestä. – Ote Iidan ”Menestyjä” -lukiodiplomityötä käsittelevästä portfliosta
Vaikka päällimmäisenä aiheena halusinkin kuvata puun kiertokulkua, halusin ottaa kantaa myös ilmastonmuutokseen metsien liiallisen kaatamisen ja tehtaiden aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kautta. Vasemmalla puolella työtä luonto kukoistaa ja metsä kasvaa, kun taas oikealla puolella kaadetut puut näyttävät surullisilta, lumi näyttää likaiselta ja taivaan halki kulkee synkkä ja tumma savuvana. Tämä merkitys ei paljastu ehkä heti ensimmäisellä vilkaisulla, mutta se pyöri mielessäni työtä suunnitellessani. Ote Ainon portfoliosta.
Luettuani läpi tämän vuoden kuvataiteen lukiodiplomin tehtävät läpi, mielenkiintoni kiinnittyi heti tehtävään numero 3, ”Ihmeellinen raha”. Etenkin tehtävän esittelyssä käytetty lause ”käteisrahalla ja muulla rahataloudella on visuaalinen ilmeensä ja kulttuurinsa” sai minun mielikuvitukseni ja luovuuteni juoksemaan. Minulle tuli heti mieleen USA:n dollarit ja niiden käyttö taiteessa, ja halusin yhdistää ne työhöni. ote viivin portfoliosta.
Eliöt, oliot. Pidämme usein yhtenä tärkeimmistä arvoistamme ihmisyyttä ja ihmisarvoamme, erotumme muista eliöistä koska olemme ihmisiä… Ote Katrin portfoliosta.
Kodamat ovat henkiä japanilaisessa kansanperinteessä. Tervmiä voi käyttää myös puusta, jossa kodama asuu. Joidenkin mukaan kodama oli yhteydessä vain yhteen puuhun, joidenkin mielestä kodama voi kulkea metsässä puusta puuhuun. Jos hakkasi metsästä puun, joka olikin kodama, puusta vuotaisiverta. kodaman kirous oli pelätty asia. ote A:n portfoliosta.
Valitsin työni aiheeksi rahan. Se vaikutti mielenkiintoiselta ja itselle mieluisimmalta aiheelta. Raha liittyy moneen arkiseen asiaan eikä kukaan tulisi toimeen täysin rahattomana. Ainoastaan rahalla ei kuitenkaan voida tavoittaa onnea. Rahaa tarvitaan kuitenkin esimerkiksi taloudellisen turvan takaamiseksi ja ilman perustarpeita kuten turvaa sekä varmuutta ei voida saavuttaa onnellisuutta. Tiettyyn pisteeseen päädyttyä raha ei kuitenkaan enää lisää onnellisuutta.
Lähdin miettimään, miten silti edelleenkään tasa-arvo ei toteudu rahaan liittyvissä asioissa kuten palkassa. Rahaa käytetään vallan välineenä eli toisin sanoen niillä joilla on rahaa on myös valtaa. Valtaa voidaan käyttää väärin ja rahalla voidaan saavuttaa epäoikeutettuja etuja.
Mietin myös naishenkilöitä, jotka ovat edistäneet tasa-arvoa. Ensimmäisenä mieleeni tulivat Minna Canth ja Frida Kahlo. Kun tein taustatutkimusta Frida Kahlosta ymmärsin, että Frida Kahlo on brändi, jolla nykyään muut tienaavat rahaa ja mainetta. Muut hyötyvät tai hyväksikäyttävät globaalisti tunnetun taitelijan henkilöbrändiä omien etujensa tavoittelemiseksi. Kahlon brändäys ja feminismi yhdistävät rahan, tasa-arvon ja itse taiteilija Frida Kahlon työhöni. Ote Silvan portfoliosta
LUKIODIPLOMIT KEHITTYVÄT
Tammikuussa 2021 uutisoitiin laajasti Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämien selvityshenkilöiden esityksestä, että yhden viidestä ylioppilastutkinnon kokeesta voisi korvata lukiodiplominäytöllä aineissa, jotka eivät sisälly ylioppilaskirjoituksiin. Lukiodiplomien kehittäminen arvioinniltaan ylioppilaskokeiden kaltaiseksi auttaisi niiden laajempaan käyttöön esimerkiksi taiteen jatko-opintojen pääsykokeissa, joissa nykyisellään esimerkiksi kuvataiteen lukiodiplomilla saa lisäpisteitä tai huojennusta ennakkotehtäviin. Myös Oaj on ottanut asiaan useasti kantaa lukiodiplomin kehittämisen puolesta.
Lukiodiplomien nykytilaa kartoittaessa kävi ilmi, että kuvataiteen lukiodiplomin asema on erittäin vahva ja vakiintunut. Lukuvuonna 2018 – 2019 suoritettiin Opetushallituksen Koski-tietovarannon mukaan yhteensä 1592 lukiodiplomia, joista kuvataiteen lukiodiplomeita oli 55,8% eli 888. Taidekasvatuslehti Styluksessa käsitellään aihetta monipuolisesti Kuvataiteen lukiodiplomin asemaan esitetään parannuksia – artikkelissa.
KUVISOPEN MIETTEITÄ LUKIODIPLOMITÖIDEN ÄÄRELLÄ:
Sain olla mukana lokakuussa 2018 opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen kutsumana pyöreän pöydän keskustelussa Helsingin Säätytalolla, jossa aiheena olivat taito- ja taideaineiden opetuksen kehittäminen ja lukiodiplomit.
Lukio-opintojen painottaessa aina vain enemmän ylioppilaskirjoituksia jatko-opintojen pääsykriteerien myötä, on hienoa nähdä, että abiturienteilla on mahdollisuus näyttää kuvataiteen osaamistaan kuvataiteen päättökokeessa, joka vaatii itsenäistä tutkimusotetta ja suhteellisen pitkää taiteellisen prosessin hallintaa.
Olen ylpeä tämänkin vuoden lukiodiplomilaisista, jotka opintojen ja poikkeuksellisen etäopetuksen lukiopaineissaan pystyivät hallitsemaan ison kokonaisuuden, monta kuukautta kestävän taiteellisen prosessin, jonka aikana harjoitellaan kuvataidetunneilla hankittua sinnikkyyttä, resilienssiä, teknisiä taitoja ja punnitaan tiedollisia- ja taidollisia kykyjä. Kuvataiteen lukiodiplomikurssilla opettajan roolina on usein motivointi ja rohkaisu, kun taidot- ja tiedot tulee olla opiskelijalla itsellään jo kurssilla hallussa ja työskentelyote itsenäinen. Kun vielä rajoitustoimien vuoksi suunniteltu näyttely kulttuuritalo Valveella peruuntui, on syytä juhlia lukiodiplomilaisten urakkaa näin virtuaalisesti. Hyvä te lahjakkaat nuoret! Onnea visuaalisen kulttuuriin poluillenne elämässä ja jatko-opinnoissa!
Joulun tunnetuimpia kertomuksia on Charles Dickensin 1843 kirjoitettu Joululaulu, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä Saiturin joulu tai Jouluaaton aave. Kuudessa viikossa kirjoitettu tarina sai valtavan suosion, ja sen sanotaan vaikuttaneen käsityksiimme joulun hengestä enemmän kuin minkään muun kaunokirjallisen teoksen. Dickensin victoriaanisen ajan estetiikkaa ja joulutapoja jäljitellään edelleen lukuisten elokuvaversioiden ja kirjakuvitusten innoittamana.
KU1-kurssin etäopetuksen yhdeksi tehtäväksi valikoitui Ouluun sijoittuva Lassi Luntenius -tarina, joka ei ole liian jouluinen, sillä tehtävää jatkettiin vielä tammikuussa. Koko 3. jakso sujui etäopetuksessa korona-pandemian vuoksi ja niinpä harjoitusta varten tehtiin luonnoksia kotiolosuhteissa. Tarkastelimme yhdessä kaikkien kurssilaisten töitä arviointiviikolla.
Tutki ihmisen piirtämistä ja mittasuhteita piirtämällä croquis-piirroksia katsomalla esim. valitsemassi elokuvaa tai tv-ohjelmaa ja pysäyttämällä kuvaruutu 3-6 minuutiksi piirtämisen ajaksi. Voit myös harjoitella ihmisen piirtämistä perheenjäseniä mallina käyttäen. Tutki mittasuhteita, valoja ja varjoja. Opettaja kertoo croquis-piirtämisestä eli nopeasti ihmisen minuuttipiirtämisestä oppitunnilla.
- Luonnostele jokin Lassi Luntenius -tarinan tapahtuma. Etsi netistä mallikuvia esim. Oulu-näkymiin, ihmishahmoihin, maisemiin. Voit yhdistellä erilaisia mallikuvia piirroksessasi tai käyttää piirtämiäsi croquis-piirroksia hiilipiirroksen lähtökohtana.
- Tee luonnosten jälkeen mustavalkoinen hiilipiirros jostakin Lassi Lunteniuksen tarinan tilanteesta valkoisen litoposteripaperin karkealle puolelle. Voit käyttää myös lyijykynää työsi luonnosteluun ja tekemiseen. Hiiltä sormella levittämällä saat aikaiseksi hienoja valöörivaihteluja. Voit piirtää piirroksen laitaan tummuusasteikon ”valöörimadon”, jolla osoitat, että osaat tehdä eri tummuusasteita.
Tarina on tapahtunut jouluaattona Oulun kaupungissa, kauan, kauan aikaa tätä ennen – niin kauan aikaa, että juttu mahtaa olla tosi, koska esi-isämme täyttä totta sen uskoivat. Oululainen haudankaivaja Lassi Luntenius oli häijynkurinen, kateellinen ja tuiman näköinen mies – ihmisiä pakeneva jörö, joka ei menestynyt kenenkään muun kuin itsensä ja wanhan potellinsa kanssa. Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle. Hän pieksää poikaa päähän porttikongin hämärässä viisi tahi kuusi kertaa lyhdyllään, niin että poikaparka juoksee ulvoen tiehensä. Ilkeä ja synkkä haudankaivaja on vahingoniloinen ja juo hautausmaalla potelistaan ruplan rommia. Äkisti hän huomaa piippalakkisen mörön, pelottavan keijukaishaamun.
Eräällä hauta kiwellä juuri hänen wierellään istui kummallinen olento, jonka näöstä Luntenius heti huomasi, ettei se kuulunut tähän maailmaan. — Hän istui aiwan järkähtämättömänä; kielensä riippui ulkona, ikäänkuin pilkan wuoksi, ja hän irwisteli Lassille niin ilkeästi, kuin waan möröt osaawat sitä tehdä.
Kummituksen nauraessa Luntenius näkee kirkon akkunain yhtäkkiä kaupungissa niin valaistuvan, kuin jos tuhansia kynttilöitä oli siellä sytytetty. Urkujen soidessa kirkosta kömpii joukoittain hautakivillä hyppiviä pahaenteisiä keijukaisia.
“Jo alan peljätä, että nuo ystäwäni tahtowat sinua omakseen”, sanoi keijulainen ja pudotti kielensä wielä pitemmälle suusta ulos – ja hirwittäwä kieli se olikin. Pääpöppö riuhtaisee Lunteniuksen hautaholviin, jossa hänelle juotetaan väkisin leimuavaa juomaa. Lassin silmistä valuvat vedet ja karmeat keijukaiset potkivat häntä kipeästi useaan otteeseen.
Pöppö näyttää jouluyön aikana opetukseksi tälle kelwottomuuden ja kateuden miehelle muutamia maalikuvia, näkyjä onnellisen ja iloisen perheen ruokahetkestä, rakastetun lapsen tunteikkaasta kuolemasta, isän ja äidin vanhuudesta ja viljavasta luonnon kauneudesta Oulun Merikosken rannoilla, jotka sulattavat Lunteniuksen paatuneen sydämen jouluaamuksi.
Dickensin Saiturin joulu -kirjan tarinan tapaan kyyninen Luntenius ymmärtää Oulun kirkkomaalla joulupäivän valjettua, että kun hän asetti kaikki pahat puolet maailmassa sen hyviä puolia wastaan, niin hän tuli siihen päätökseen, että maailma, jossa elämme, kuitenkin on hyvä ja soma maailma.
Ruplan rommia runsaasti maistellut Lassi Luntenius herää jouluaamun valjetessa Oulun kuuraiselta kirkkomaalta, ja hänestä on tullut uusi ihminen. Kuitenkin häntä peljätti, että kaupungissa tehtäisiin pilkkaa hänen katumuksestaan ja mielenmuutoksestaan. Hän epäröi wähän aikaa ja sitte kääntyi hän toiselle suunnalle, hakemaan elatustaan mistä hyvänsä.
Kun hän kymmenen vuoden kuluttua palasi keppikerjäläisenä, leinitautisena, mutta nöyränä ja alamaisena vanhuksena takaisin kotiseudulleen, hän kertoi tarinansa kirkkoherralle, joka kertoi Oulun pormestarille, ja lopulta tarina levisi kaikkien tietoon.
Moraalitarinan opetuksena kirjoittaja Mellin alleviivaa viinan kiroja erikoisesti jouluaikaan ja erakoituvan synkkää mieltä: Juttu on siis opettavainen siten, että jos joku ihminen joulu-iltana käwelee nirppaana ja äreänä ja juopi yksinänsä, niin hän ei woi hiukkaakaan paremmin, jos wäkewä juoma on waikka yhtä monta pykälää wahwaa, kuin jota Lassi sai keijulaisten kellarissa.
Lassi Luntenius –työ osoittautui minulle haastavammaksi. Minulla ei aluksi ollut hajuakaan, mitä aikoisin piirtää. Tiesin kuitenkin, että haluaisin Oulun tuomiokirkon taustalle, joten aloin sommittelemaan ja miettimään enemmän tarinan juonta. Ensin mietin tarinan kohtaa, jossa Lassi on Oulun kirkkomaalla ja juo ruplan rommia. Aloin jo kuvittamaan, kun minuun iski toinen idea ja päätin jättää sen hetkisen työn sikseen. Etsin netistä mallikuvia ja päädyin loppuen lopuksi kuvittamaan seuraavan tilanteen: ”Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle.”
KU1- kurssin tavoitteena on, että opiskelija
● tutkii kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin sisältöjä, ilmiöitä, prosesseja ja toimintatapoja käyttää kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin keinoja kuvailmaisussaan ja tekee omakohtaisia ratkaisuja
● tarkastelee omia ja muiden kuvakulttuureja sekä taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisia ilmiöitä
● tutkii kuvataidetta ja muuta visuaalista kulttuuria yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista itsenäisesti ja ryhmän jäsenenä tarkastelee erilaisia kuvia teoksen, tekijän ja katsojan näkökulmista kuvatulkinnan menetelmiä käyttäen
● ymmärtää kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin merkityksen omassa elämässään, yhteiskunnassa ja globaalissa maailmassa.
Keskeiset sisällöt
● omat kuvat identiteettien rakentajina, kulttuurisen moninaisuuden ilmentäjinä ja kulttuuriperinnön uudistajina
● vaikuttaminen omissa ja muiden kuvissa, taiteessa, mediassa ja muissa ympäristöissä
● erilaiset käsitykset taiteesta ja muusta visuaalisesta kulttuurista
● kuvataiteen käsitteistö, kuvatyypit ja kuvastot kuvalliset, sanalliset ja muut kuvatulkinnan keinot
● taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaiset ilmiöt
KU3 Osallisena mediassa -kurssilla harjoiteltiin kuvankäsittelyn alkeita. Kriittistä medialukutaitoa oppii parhaiten itse tekemällä. Millaiset kuvat valikoituvat ja rajautuvat uutis-, mainos- ja taidekuviin? Kuvien säätö-, yhdistely- ja muokkausmahdollisuudet ovat rajattomat, kun hankkii perustaidot vaikkapa ylioppilaskirjoituksissakin sallitulla GIMP-ohjelmalla tai photoshoppaillen kuvisluokan koneella.
Postikorttiini sain idean, kun katsoin ruokapöytäämme vastapäätä olevaa lasiovea kohti. Näin heijastukseni lasista, minkä ansiosta mieleeni ihmeellisesti tuli, että hyödyntäisin heijastusta työssäni. Näin päädyin aivan lyhyen suunnittelun kautta lopulliseen työhöni.
Ikkunan takaa häämöttää Suomen kaunista luontoa, minkä seurauksena päätin, että Suomi (sen luonto) on postikorttini lomakohde. Harkitsin paikanimen kirjoittamista työhöni, mutta se sotki osittain koko työn tunnelman, joten päätin olla laittamatta sitä työhöni.
Postikortin suunnitteluun meni runsaasti aikaa. Minulla oli monta ideaa postikorttini toteutusta varten ja oikeastaan lopullinen työni ei edes ollut mikään alkuperäisitä suunnitelmastani, vaan lopulliseen työhöni sain idean yhtäkkiä ilman minkäänlaista suunnittelua.
Postikorttiini sain idean, kun katsoin ruokapöytäämme vastapäätä olevaa lasiovea kohti. Näin heijastukseni lasista, minkä ansiosta mieleeni ihmeellisesti tuli, että hyödyntäisin heijastusta työssäni. Näin päädyin aivan lyhyen suunnittelun kautta lopulliseen työhöni.
Ikkunan takaa häämöttää Suomen kaunista luontoa, minkä seurauksena päätin, että Suomi (sen luonto) on postikorttini lomakohde. Harkitsin paikanimen kirjoittamista työhöni, mutta se sotki osittain koko työn tunnelman, joten päätin olla laittamatta sitä työhöni.
Merituulia
Tavoitteena kurssin ensimmäisessä tehtävässä oli oppia kuvankäsittelyn perustaidot ja erityisesti ohjelman tasojen käyttö, jolloin eri kuvaelementit on helppo yhdistää näyttäväksi kokonaisuudeksi. Yllättävän moni käsitteli kuvaa ensimmäistä kertaa. Kuvien käsittely puhelimen suotimilla on arkipäivää.
Ajoittain nostetaan esille medialukutaidon vaatimus ja kriittisyys vaikkapa julkkisten käsiteltyjä kuvia kohtaan. Luoko jatkuva somen kuvavirta käsiteltyine kuvineen meille ulkonäköpaineita vai osaammeko suhtautua kuviin kriittisesti?
paremmin, mutta olen silti tyytyväinen. Jaacob
Aitoutta peräänkuuluttava vastaliikekin on kuvankäsittelyn yleistyttyä vallannut somepalstat. Johanna Malisen kolumnissa kirjoitettiin vastikään: Aitoudesta on tullut somessa trendi. Vaikuttajien ja naistenlehtien Instagram-tileillä kampanjoidaan jatkuvasti sen puolesta, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Siitä huolimatta kauneusihanteiden mukaiset huolitellut kuvat keräävät edelleen somessa valtavasti tykkäyksiä ja ihailevia kommentteja. Kaipaamme kehuja, koska ne saavat kehomme tuottamaan mielihyvähormonia ja tuntemaan olomme hyväksytyiksi. Siloteltu kuvavirta vahvistaa vallitsevia kauneusihanteita, mikä lisää houkutusta turvautua kuvankäsittelyyn.
Astetta haastavampi tehtävä oli kerätä kuvisluokasta esineitä ja liittää ne omakuvan kanssa kuvitteelliseksi postikortiksi. Yhteen liitettävien kuvien mittakaavan, värisävyjen ja valonsuunnan tutkiminen on aikaavievää ja hauskaa kuvantarkastelua. Milloin kuva on uskottava tai onko aitoutta olemassakaan?
Kuvataiteilija Sampo Kaikkosen Taivaanranta-taideteos julkaistiin Oulun tuomiokirkossa lauantaina 26.9.2019. Tuomiokirkon tuttu torni näkyy tien ja Franzenin puiston takana Lyseon luokkahuoneista ja kirkonkellon ääni kaikuu avoimesta ikkunasta. Oli siis helppoa ja luontevaa tutustua ajankohtaiseen taideteokseen kuva-analyysiä harjoittelevien lyskalaisten kanssa ja vierailu järjestyikin helposti.
Ku1-kurssilaisten tulkintoja teoksesta:
- Hammasratas symboloi työntekoa ja teoksestä tulee mieleen elämän kulku. Jaakko, Aapeli Lassi ja Axel.
- Näyttää siltä, että kaikki auttavat toisiaan. Eri väriset ihmiset tuovat ajatuksia tasa-arvosta ja kaikki osoittavat taivasta kohti, viittaavat Jumalan olemassaoloon. Viljami, Allan, Jacob, Johannes
- Nainen pääsee ”elämänpyörästä” pois. PERHONEN -> vapaus, uusi elämä, ilo, muutos, TUMMAT VÄRIT -> surua, ahdistusta ja pelkoa, NAISEN ASENTO -> vapauden tavoittelu. Vilma, Sofia, Essi
- Kuvan ratas voisi symboloida elämän jatkuvuutta ja sitä, että kuolemakin on osa elämää. Ajatus on lohdullinen omaisille, koska fyysisen elämän loppu ei välttämättä ole kaiken loppu. Tummasta taustasta tulee mieleen kuoleman pysyvyys ja lopullisuus. Teos ei ole kuitenkaan musertavan synkkä, koska valon pilkahduksiakin on. Sara ja Venla
Kuvataiteilija Sampo Kaikkonen kertoi maalauksestaan:
Taidehistorioitsija Liisa Väisänen tutki teoksen taidehistoriallisia viitteitä tuoreeltaan ja syvensi ajatuksiamme teoksen elementtien historiallisista jatkumoista. Kannattaa tutustua myös Liisa Väisäsen innostaviin tietokirjoihin ja YouTube-videoihin:
Lukion KU1-kurssilla keskeistä on kuvien tutkiminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista ja taiteen omakohtainen tekeminen. Kuvat rakentavat identiteettejä, ilmentävät kulttuurista moninaisuutta ja uudistavat kulttuuriperintöä. Kuvat vaikuttavat ja viestittävät nykyisin enemmän kuin koskaan ennen. Kuvataiteen kurssilla tututuksi tulevat erilaiset käsitykset taiteesta ja muusta visusaalisesta kulttuurista. KU1-kurssin jälkeen lukiolaisella on hallussaan entistä enemmän kuvataiteen käsitteistöä ja kuvatulkinnan keinoja. Kuviskursseilla pyrimme tarttumaan kiinni taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisiin ilmiöihin. Uuden taideteoksen julkaisu lukiomme naapurissa toi kurssillemme hienon päätöksen. Kiitokset vierailumahdollisuudesta!
Keskiviikkona 30.9.2020 Oulun Lyseon lukion juhlasaliin kokoontui juhlava ja iloinen joukko. Tasavuosia juhlineen rehtori Mika Aallon muotokuvaa peittävä sininen kangas otettiin pois ja kuvataiteilija Petra Kaminen Mosherin teos paljastettiin. Muotokuvahankkeen taustalla on Oulun Lyseon lukion seniorit ry. Oulun Lyseon seniorit ry on koulun entisten oppilaiden ja opettajien yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea koulun toimintaa ja vahvistaa koulun historian ja perinteiden tuntemusta. Taiteilija Petra Kaminen Mosher vastasi ystävällisesti kuvisryhmämme lähettämiin kysymyksiin maalausprosessista.
Millainen prosessi Mika Aallon muotokuvan tekeminen oli taiteilijan näkökulmasta? Taiteilijan näkökulmasta virallisen muotokuvan valmisteluprosessiin kuuluu huolellinen kommunikointi taiteilijan, mallin ja tilaajaorganisaation välillä. Taiteilijan on otettava huomioon tilaajan vaatimukset ja perinteet, huomioitava mallin henkilökohtaiset toiveet ja onnistuttava omalla esteettisellä tyylillään vangitsemaan mallin persoonallisuus muotokuvaan.
Mikä sinun mielestäsi tekee muotokuvasta hyvän? Mikä muotokuvan tekemisessä on mielestäsi tärkeää? Muotokuvan tärkein ominaisuus on näköisyys. Kuvan on oltava tunnistettava, ja mallin luonteen pitää välittyä riippumatta käytetystä maalaustekniikasta ja taiteilijan tyylistä. On oleellisen tärkeää, että taiteilijan omat esteettiset valinnat tulevat selvästi esiin, mikä erottaa maalauksen valokuvasta. Taiteellinen tyyli ei kuitenkaan saa viedä huomiota pois mallista ja hänen persoonallisuudestaan.
Miten olet innostunut tekemään muotokuvia? Miten kuvailisit muuta tekemääsi taidetta?
Olen aina ollut kiinnostunut muotokuvataiteesta. Ihmisillä on vaistomainen taipumus toisten ihmisten katselemiseen ja havainnointiin. Oman maalaustekniikkani yhdistäminen realistiseen muotokuvaan on minulle mieluinen haaste. Muut työni ovat erilaisten luontoaiheiden abstraktoituja muotoja ja värejä.
Millaisia muistoja sinulla on peruskoulun tai lukion kuvataideopetuksesta ja onko visuaalisen alan valitseminen ollut sinulla aina itsestään selvää?
Äitini, Marjukka Kaminen, on myös taiteilija, ja olen aina tuntenut tarvetta luoda taidetta. Kävin Waldorf- (Steiner-) koulua päiväkodista lukioon, ja siellä opetuksessa painotettiin kaikenlaisia taiteita. Lukion taideopettajani oli hyvin innostava ja kannusti minua kokeilemaan monia erilaisia tapoja ympäröivän maailman kuvaamiseen.
Keitä muotokuvamaalareita ihailet?
Suosikkini muotokuvamaalareista on John Singer Sargent, jonka lahjakkuus on mielestäni vertaansa vailla. Muita ihailemiani muotokuva- (ja maisema-) maalareita ovat suomalaiset kansallisromanttisen aikakauden taiteilijat, erityisesti Akseli Gallén-Kallela ja Pekka Halonen.
Väriabstraktien töiden vastapainona Kaminen Mosherin muotokuvat ovat elävän uskollisia malleilleen, olematta kuitenkaan fotorealistisia. Tiukan klassinen figuratiivinen koulutus, kyky erottaa ihmisen oleelliset hahmon ja luonteen määrittelevät piirteet, ja esteettinen näkemys kantavat hedelmää hänen teoksissaan.
Taiteilijan luvalla saimme julkaista myös muutamia hänen muista taideteoksistaan. Petra Kaminen Mosherin maalauksiin ja tekstiilitaiteeseen voit tutustua myös kuvataiteilijan verkkosivuilla.
KU2-kursseilla tutustustuttiin arkkitehtuurin eri tyylikausiin niin koulun lähiympäristössä kuin laajemminkin Suomen historiassa. Teoriaan liittyvänä tehtävänä oli tutkia jonkin olemassa olevan rakennuksen tyylipiirteitä ja rakentaa rakennuksen alle samoja tyylipiirteitä käyttäen ”rakennuksen salaiset tilat”.
Kurssin alussa ryhmäydyttiin tutustumalla eri rakennustyyleihin lukion ympäristössä. Jokainen ryhmä esitteli lyhyesti arkkitehtuurikohteita tai veistoksia. Oulun keskustassa on kattava otos arkkitehtuurin tyylejä eri vuosisadoilta ja tunnetuilta arkkitehdeiltä. Kaikkien muistissa on varmasti lyseon vanhimman osan suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel.
Oulun yliopiston Arkkitehtuurin yksikön opiskelijat esittelivät etäluennolla jatko-opintomahdollisuuksia ja valmennuskursseja. Arkkitehtuurin pääsykokeiden ennakkohtehtävissä mitataan ennenkaikkea kuvataiteosa-alueita. Kuvataiteen kursseilla voi hyvin harjoittaa tilallista hahmotus- ja esityskykyä, piirrostekniikoita, valon ja varjon tutkimista ja materiaalin tunnun kuvaamista. Myös vuorovaikutustaidot ovat arkkitehdin työssä välttämättömät. Lyseolaisten matemaattiset taidot ovat vertaansa vailla.
Rakennustaiteessa täytyy osata kuvitella ja yhdistää uudet rakennukset ympäristöön, jossa voi olla olemassaolevia rakennuksiakin. Mielikuvitusta vaatineessa tehtävässä suunniteltiin ”maanalaisia mielikuvituksellisia tiloja” jatkaen todellisen rakennuksen fasadin tyylipiirteitä.
Helsingin Tuomiokirkko. Carl Ludvig Engelin suunnittelema Helsingin Tuomiokirkko (alun perin Nikolainkirkko, 1917–1959 Suurkirkko) sijaitsee Senaatintorin laidalla Kruununhaassa. Kirkko on kaupungin tunnetuimpia symboleja. Kirkko itsessään edustaa uusklassista tyyliä ja on pohjapiirrokseltaan tasavartisen kreikkalaisen ristin muotoinen. Esikuvana ratkaisulle on pidetty Pietarissa sijaitsevaa Kazanin katedraalia. Engel itse ei erityisesti pitänyt keskeiskirkoista, mutta valitsi tyypin lähtökohdakseen, sillä kirkon sijainnin vuoksi sitä tarkasteltaisiin kaikilta puolilta. Näin kirkkorakennus olisi symmetrinen kaikista suunnista katsottuna. Kirkon päätykolmioiden ylle sijoitettiin Pietarin Iisakin kirkkoa jäljitellen kaksitoista apostoleja kuvaavaa, August Wredovin ja Hermann Schievelbeinin veistämää sinkkipatsasta.
Carl Ludvig Engel, saksalainen arkkitehti, tuotiin Suomen suuriruhtinaskuntaan 1816. Hänen arkkitehtuurinsa edusti uusklassista empiretyyliä. Engel loi pääkaupungiksi korotetulle Helsingille muutenkin monumentaalikeskustan ja toimi koko suomalaisen rakennustaiteen suunnannäyttäjänä 1800-luvun alkupuoliskolla. Muita hänen suunnittelemiaan Helsingin keskustan rakennuksia on Valtioneuvoston linna, Helsingin yliopiston päärakennus ja Kansalliskirjasto. Hän suunnitteli myös runsaasti kirkkoja ja julkisia rakennuksia eri puolille Suomea, kuten Ouluun. Katariina
Ku2-kurssi opetti, että luottamalla itseeni saan ylitettyä omat odotukseni ja osaan vaikka mitä. Oppimistani olisi auttanut jos kurssilla olisi ollut enemmän aikaa työstää ja jos kurssi olisi kestänyt pidempään, jolloin open pitämään teoriaan olisi voinut keskittyä vielä paremmin. Nyt meni osaksi päällekkäin jolloin teoria saatto mennä välillä kokonaan ohi.
Mielenkiintoisinta oli syventää tietoa valosta ja varjoista lyijykynän käytössä ja tykkäsin kun tunnilla sai työskennellä rauhassa. Hyödyllisintä tulevaisuuteni kannalta oli hoksata, että ei ole niin nuukaa jos tekee pienen virheen. Sitä virhettä voi käyttää hyödyksi kokonaisuudessa. Gunnar
Oulun Lyseon lukion KU1-ryhmät pääsivät vierailemaan värikkäässä Oulun taidemuseon ITE Kohtalona luovuus -näyttelyssä tällä viikolla. ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta. Koronatilanteesta johtuen kävimme museossa anivarhain aukioloaikojen ulkopuolella harjoittelemassa taiteen tarkastelua ja taiteesta puhumista.
Vierailu oli mielenkiintoinen. Taideteokset olivat näyttäviä, vaikka tekijöillä ei ollut taiteellista koulutusta. Mielenkiintoista olisi tietää lisää taiteilijoiden taustoista, miksi he tekevät taidetta ja miten tällainen näyttely on saatu järjestettyä. Topi
En ole koskaan aiemmin käynyt Oulun taidemuseossa ja oli ihan kivaa. Aada
Kivaa ja ihan kiinnostavaa oli. Omalla kohdalla pidin siitä, että sain rauhassa, hämärässä työskennellä. Se oli hyvä asia myös sen takia, että kenenkään muun mielipide ei varmasti päässyt omaani vaikuttamaan. Ehkä ainut kysymys, joka itsellä heräsi oli, että miksi taiteilijat joilla on ollut vaikea elämä, tuottaa parhaat ja tunteikkaimmat teokset. Voisin tulla uudestaankin. Iida
Perinteinen kansantaide toistaa usein vanhoja yhteisöstä nousseita tai siinä säilyneitä perinteitä. ITE-nykykansantaiteessa taiteilijan yksilöllisyys nousee ainakin tässä otoksessa hauskasti ja hurmaavasti esille: Kohtalona luovuus on läpileikkaus marginaaleissa kukoistavaan taiteeseen, joka jää edelleen usein sivustakatsojan rooliin taidemaailmassa. Teemallisissa kokonaisuuksissa vuoropuhelua käyvät erilaiset taiteen muodot, ilmaisutekniikat ja taidemuodon jatkumo historiasta nykyhetkeen, mutta myös tekijöiden elämäntarinat. Teoksia yhdistää hehkuvat värit, ekspressiivisyys, lapsenomainen viattomuus, maaninen toisto ja karhea realismi. Tyypillisiä aiheita ovat eläimet, kansankuvaukset, mielipiteiden ilmaisu sekä unenomaiset ja paratiisimaiset näyt. Näyttelyssä kuljetaan eurooppalaisen outsider-taiteen ja ITE-taiteen luovuuden alkulähteille ja osoitetaan reittejä, joita seuraamalla yksittäiset teokset ja tarinat asettuvat osaksi suurempaa kertomusta. Matkalle mukaan on kutsuttu vieraita nykytaiteen kentältä Islannista, Skotlannista ja Suomesta. (Näyttelyesittely Oulun kaupungin taidemuseon verkkosivuilla).
Kun tehtävänantona oli kuvailu, analyysi, tulkinta ja arvottaminen, museosalit täyttyivät mukavasta puheensorinasta. Yllättävän moni lukion kahdesta KU1-ryhmäläisestä ei ollut koskaan vieraillut Oulun taidemuseon näyttelytiloissa. Moni lyskalainen on käynyt peruskoulunsa lähiympäristön kunnissa ja museovierailu Oulussa on uusi juttu.
Näyttely oli mielenkiintoinen. Tämä ei ehkä ole minun lempityylistäni taidetta, mutta taideteoksista oli kiva pohtia, mitä niillä on yritetty viestittää. Haluaisin tietää Eliksen elämänvaihesta ja ajatuksista lisää. Neea
Oli mukava käydä, taidemuseot on ihan kivoja. Tämä näyttely ei ollut kuitenkaan niin mieleinen, sillä teokset eivät suuremmin herättäneet mielenkiintoani. Yksi ajatus, joka minulla ainakin näyttelyssä tuli, liittyy valokuviin. Mietin, kauanko yhden valokuvan ottamiseen menee aikaa, tarviiko kuvaa sommitella… valokuvataide on minulle ehkä vähän vieras asia. Venla
Vierailu oli mukava ja mielenkiintoinen. Haluaisin tietää enemmän taidetermistöä. Haluaisin tietää myös enemmän erilaisia tekniikoita. Kyseenalaistan tietyllä tavalla kynnystä millä tavalla voi saada asioitaan/teoksiaan museon seinille. Lara
Oli ihan kiva näyttely. Ei mitään kovin mielenkiintoista. – osaa taideteoksista en ymmärtänyt ollenkaan. Heta
Kohtalona luovuus – ITE ja kumppanit on nähtävillä Oulun taidemuseossa 20.9.2020 asti. Taiteilijoihin ja ITE -taiteeseen voi tutustua myös ITEnet-verkkosivuilla.
