You are currently browsing the tag archive for the ‘KU3’ tag.

KU3- ja KU12-kursseilla elettiin loka-marraskuun pimenevät illat jännittävissä tunnelmissa, kun yhtenä kurssin aihepiirinä olivat paikalliset, perinteiset kummitusjutut. Kummitustarinoita kyseltiin isovanhemmilta ja kotiväeltä, mutta lähtökohtana oli myös kuvisopen kirjoittama kirja Gunilla ja kummat kertomukset – kummitusjuttuja Pohjois-Pohjanmaalta. Kansainväliselle Halloweenille saatiin perinteisistä uskomuskertomuksista paikallishistoriaa ja kotiseututuntemusta opettava vastapaino.

Merituuli: Kipinänkylän kirous, sekatekniikka KU3-kurssilla

Merituulin kuvitusharjoitus liittyy hänen kuulemaansa kummitustarinaan 1800-luvulta. Työssä on yhdistetty hienosti perinteisin tehtyä kuvaa valokuvaan ja käsitelty kokonaisuutta kurssilla opeteltujen kuvankäsittelyohjelmien avulla. Toteutin pääosin työni sähköisesti GIMPillä. Halusin kuitenkin tehdä jollain perinteisellä tekniikalla työhöni jotain, joten päätin maalata akryylimaaleilla julisteen etualalla olevat hevoskärryt, jonka kyydissä ovat tarinan äiti ja lapset. Lisäksi tein piirsin tussilla tarinassa esiintyvän hahmon varjon, jonka sijoitin talon seinään. Olen tyytyväinen akryylimaaleilla tekemääni hevoskärryn ja sen kyydissä olevaan äitiin ja kahteen lapseen, joiden päät näkyvät takaapäin. Tussipiirrokseen käytin korkeintaan 5 minuuttia, mikä näkyy myös sen ulkonäössä. En kuitenkaan halunnut käyttää tähän aikaa, koska sijoitin sen valmiiseen kuvaan niin pieneksi sekä pystyin parantelemaan sitä vielä GIMPillä. (hahmon sormet ovat aivan järkyttävän näköiset, mutta onneksi sain niistä ihan ok näköiset GIMPin avulla. Pyrin ottamaan kuvan  myös varjoisessa paikassa, jotta itse kuvaan ei tulisi valoläikkiä. :D) Otin vielä netistä pelottavan näköisen taivaan työhöni, koska taivas muutoin olisi ollut mielestäni liian pliisu.

Annan kuvitus perustuu hänen kuulemaansa oululaiseen kummitustarinaan.

Internetistä löydetty oululainen kummitustarina muuntui Annan käsissä upeaksi akvarelliksi.

Iidan perinteisin tekniikoin tehdyssä julisteessa on tekstin ja kuvan yhdistely onnistunut hienosti. Kuvitus toimisi vaikka kirjan kantena.

Työskentely sujui hyvin ja oli mukavaa. Olen melko tyytyväinen julisteeseen. Värimaailmasta tuli hieman liian punertava ja kirkas. Harmaampi taustaja murretummat ja tummemmat sävyt olisivat tehneet tunnelmasta aavemaisemman. Tein myös oikeanpuoleisen metsän märkää märälle, mutta vasemmalle puolelle unohdin kastella paperia ensin, joten metsä näyttää hieman epäsymmetriseltä.​

Minusta kurssi oli hyvä ja tehtävät mukavia. Yllättäen suosikki tehtävikseni tuli lopulta fotomaraton ja kuvankäsittelytehtävä perinteisen maalaamisen sijaan. Oli mukava testata jotain erilaista ja ulkona tehty fotomaraton oli suosikki tehtäväni. Opin valtavasti kuvanmuokkauksesta ja opin jopa pitämään siitä, alun pienistä tuskailuista huolimatta! Iida

Ainon maalauksessa on kuvattu soitollaan koko perhettä hätkäyttävä kello. Kukkatapetissa näkyy taitava siveltimenkäyttö ja värien hallinta.

Kummituksia ja kummajaisia -julisteeseen valitsin aiheeksi isomummuni vanhan kellon. Kello on ollut vanhemmillani nyt yli 20 vuotta ja he eivät ole koskaan vetäneet sitä. Silti kello soi aina tasaisin väliajoin ja vitsailemme silloin, että Maija-mummu tuli taas kylään. Työ on tehty kokonaan akryylimaaleilla.

Opin kurssilla kuvankäsittelyä. Olin aiemmin jo käsitellyt kuvia melko paljon puhelimella, mutta gimpoli minulle uusi työkalu. Tulevaisuudessa osaan siis hyödyntää apunani myös gimpiä, enkä vain puhelimeen ladattavia sovelluksia. Aino

Paikallishistoria kutkuttaa. Sennin kuvankäsittelyssä Franzenin talo näyttää uhkaavalta. Tummat pilvet tuovat kuvaan dramatiikkaa. Kurkkiiko ikkunoista joku?
Alin kuvankäsittelyssä on ajankohtainen aihe. Koko kurssin yllä häilyi uhka etäopetukseen siirtymisestä. Onneksi koronatilanne salli kurssin käymisen lähiopetuksessa.

Oulun Lyseon lukiolla on perinteinen ja komea grafiikan prässi, jota hyödynsimme akvarelligrafiikkaa kokeillen. Lähtökohtana kuville oli jokin taideteos, josta saattoi tehdä oman version grafiikan tekniikoin, uutta tekniikkaa kokeillen. Vedostaminen olikin lukiolaisporukallemme aivan uutta.

KU12 kurssi oli kokonaisuudessaan mukava ja kivaa vaihtelua muiden tuntien seassa. Kurssilla innostuin jopa hieman taidegrafiikasta ja saatan kokeilla sitä vapaa-ajallani. Mielestäni tehtäviä oli sopivasti, mutta olisi voinut olla mukava tehdä jokin yksi iso työ kurssin aikana, mikä ei valitettavasti ollut koronatilanteen epävakauden vuoksi mahdollista. Osallistuin tunneille ja käytin ajan hyödykseni tehokkaasti. Otin vastaan haasteita ja työskentelin koko kurssin aikana vieraita tekniikoita käyttäen. A

Tällä kurssilla (KU3) tehtäviä oli hyvä määrä ja niihin oli varattu hyvin aikaa. Tunnin alussa käydyt rupattelutuokiot olivat ainakin minulle hyödyllisiä, koska ne usein sisälsivät hyviä esimerkkejä ja inspiraatioita sillä hetkellä tehtyihin töihin. Mielestäni ehdottomasti hyödyllisimpiä tehtäviä olivat GIMP harjoitukset! M

  • Median vaikutuskeinoista ollaan puhuttu enemmän tai vähemmän jokaisella äidinkielen, englannin, kuviksen yms. kursseilla, joten koin tämän kurssin (KU3) syventävänä ja kertaavana, enkä ehkä niinkään uutena tietona. Oli kuitenkin hyödyllistä tutkia asiaa nimenomaan kuvataiteen näkökulmasta. Oli myös kivaa nähdä esimerkiksi kuvankäsittelyyn liittyviä asioita. Opetus oli todella mielenkiintoista. Pidin, siitä että tuntien aikana tuli oikeastaan koko ajan jonkinlaista luennointia, ja sitä voi sitten seurata samalla kun tekee työtään. Ryhmätyötä oli hauska tehdä, niitä pitäisi olla kuvistunnilla aina, sillä vapaat kädet ja kaverin kanssa ideointi on parasta. Kaikki kurssin työt olivat mielestäni hauskoja. Aava

KU3 Osallisena mediassa -kurssilla harjoiteltiin kuvankäsittelyn alkeita. Kriittistä medialukutaitoa oppii parhaiten itse tekemällä. Millaiset kuvat valikoituvat ja rajautuvat uutis-, mainos- ja taidekuviin? Kuvien säätö-, yhdistely- ja muokkausmahdollisuudet ovat rajattomat, kun hankkii perustaidot vaikkapa ylioppilaskirjoituksissakin sallitulla GIMP-ohjelmalla tai photoshoppaillen kuvisluokan koneella.

Postikortin suunnitteluun meni runsaasti aikaa. Minulla oli monta ideaa postikorttini toteutusta varten ja oikeastaan lopullinen työni ei edes ollut mikään alkuperäisitä suunnitelmastani, vaan lopulliseen työhöni sain idean yhtäkkiä ilman minkäänlaista suunnittelua.
    Postikorttiini sain idean, kun katsoin ruokapöytäämme vastapäätä olevaa lasiovea kohti. Näin heijastukseni lasista, minkä ansiosta mieleeni ihmeellisesti tuli, että hyödyntäisin heijastusta työssäni. Näin päädyin aivan lyhyen suunnittelun kautta lopulliseen työhöni.
    Ikkunan takaa häämöttää Suomen kaunista luontoa, minkä seurauksena päätin, että Suomi (sen luonto) on postikorttini lomakohde. Harkitsin paikanimen kirjoittamista työhöni, mutta se sotki osittain koko työn tunnelman, joten päätin olla laittamatta sitä työhöni.

Postikortin suunnitteluun meni runsaasti aikaa. Minulla oli monta ideaa postikorttini toteutusta varten ja oikeastaan lopullinen työni ei edes ollut mikään alkuperäisitä suunnitelmastani, vaan lopulliseen työhöni sain idean yhtäkkiä ilman minkäänlaista suunnittelua.
    Postikorttiini sain idean, kun katsoin ruokapöytäämme vastapäätä olevaa lasiovea kohti. Näin heijastukseni lasista, minkä ansiosta mieleeni ihmeellisesti tuli, että hyödyntäisin heijastusta työssäni. Näin päädyin aivan lyhyen suunnittelun kautta lopulliseen työhöni.
    Ikkunan takaa häämöttää Suomen kaunista luontoa, minkä seurauksena päätin, että Suomi (sen luonto) on postikorttini lomakohde. Harkitsin paikanimen kirjoittamista työhöni, mutta se sotki osittain koko työn tunnelman, joten päätin olla laittamatta sitä työhöni.

Merituulia

Tavoitteena kurssin ensimmäisessä tehtävässä oli oppia kuvankäsittelyn perustaidot ja erityisesti ohjelman tasojen käyttö, jolloin eri kuvaelementit on helppo yhdistää näyttäväksi kokonaisuudeksi. Yllättävän moni käsitteli kuvaa ensimmäistä kertaa. Kuvien käsittely puhelimen suotimilla on arkipäivää.

Halusin keksiä kehystyöhöni sellaisen idean, mitä kovin moni muu ei toteuttaisi.  Tässä työssä sai harjoitella Gimpin käyttöä, mikä oli minulle uutta ja mielenkiintoista. Enni

Ajoittain nostetaan esille medialukutaidon vaatimus ja kriittisyys vaikkapa julkkisten käsiteltyjä kuvia kohtaan. Luoko jatkuva somen kuvavirta käsiteltyine kuvineen meille ulkonäköpaineita vai osaammeko suhtautua kuviin kriittisesti?

Käytin paljon aikaa tähän työhön ja katsoin apua youtubesta. Olisi pitänyt ehkä rajata ​
paremmin, mutta olen silti tyytyväinen.
Jaacob

Aitoutta peräänkuuluttava vastaliikekin on kuvankäsittelyn yleistyttyä vallannut somepalstat. Johanna Malisen kolumnissa kirjoitettiin vastikään: Aitoudesta on tullut somessa trendi. Vaikuttajien ja naistenlehtien Instagram-tileillä kampanjoidaan jatkuvasti sen puolesta, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Siitä huolimatta kauneusihanteiden mukaiset huolitellut kuvat keräävät edelleen somessa valtavasti tykkäyksiä ja ihailevia kommentteja. Kaipaamme kehuja, koska ne saavat kehomme tuottamaan mielihyvähormonia ja tuntemaan olomme hyväksytyiksi. Siloteltu kuvavirta vahvistaa vallitsevia kauneusihanteita, mikä lisää houkutusta turvautua kuvankäsittelyyn.

Lotta
Nappasin Iidasta kuvan lyskan portailla, ihan vaan koska pidin kuvakulmasta. Yritin ensin muokata jotakin maisemaa kehykseen, mutta se jäi niin pieneksi verrattuna muuhun kuvaan, että se ei oikein toiminut. Otin sitten maiseman Studio Ghiblin Sydämen kuiskaus –elokuvasta ja muokkasin Iidan siihen. Ghibli-maisemat ovat lähellä sydäntä. Aava

Astetta haastavampi tehtävä oli kerätä kuvisluokasta esineitä ja liittää ne omakuvan kanssa kuvitteelliseksi postikortiksi. Yhteen liitettävien kuvien mittakaavan, värisävyjen ja valonsuunnan tutkiminen on aikaavievää ja hauskaa kuvantarkastelua. Milloin kuva on uskottava tai onko aitoutta olemassakaan?

Vilma

Hannan lightpainting photostoryssa räiskyvät valojuovat:

Keväällä syntyi kaunis kevättalven kuvaus. Konsta, Saila ja Salla:

Mitä jos kaupungin läpi kulkisi tarkkaillen ympäristön eri värejä? Elsan ja Janikan videossa kuljetaan mm. Raahen kävelykadulla ja tarkkaillaan ympäristön värimaailmaa. Kurssilla opeteltiin kuvankäsittelyohjelmien käyttämistä, joilla värejä voi muokata mieleisekseen.

Hennan Teleport-piksallaatiossa siirrytään paikasta toiseen sormia näpäyttämällä:

Annan, Oonan ja Veeran videossa on yhdisttetty piksallaatiota ja lightpaintingia:

KU3 Media ja kuvien viestit -kurssilla teimme videoita ilmaisella Photostory-ohjelmalla Suomesta. Musiikki esityksiin on Photostory-ohjelman omaa tai haettu Jamendo-sivustolta, jossa on tarjolla vapaasti julkaistavaa musiikkia esitysten taustaksi. Tehtävään motivoi Suomelle on tilausta -kilpailu. Osallistuminen kilpailuun oli vapaaehtoista.

Mikä Suomessa on parasta?

Vaihto-oppilaana Raahen lukiossa vuoden viettänyt kolumbialainen Camila teki Pauliinan kanssa Suomen kaunista talvea esittelevän videon:

Eeva-Liisa valitsi teemakseen suomalasen sivistyksen. Eikö esimerkiksi suomalainen koulu, kirjastolaitos tai vaikkapa osaaminen teknologiassa ole hehkuttamisen arvoisia asioita?

Marjan ja Lauran videossa näkyvät Suomen vaihtelevat vuodenajat:

Kimin ja Nooran video:

Juhani, Pauli, Joni ja Aku tutkivat videossaan suomalaisia arvoja:

KEVÄT TULEE -kollaaseja:

Pauliina otti valokuvia Raahen merimuseosta. Joissakin kuvissa meri on vielä jäässä, joissakin sula.

 

Ku3 Media ja kuvien viestit -kurssilaisten harjoitustehtävänä oli luoda lyhyt kuvallinen tarina yksittäisistä valokuvista. Kurssilla sivuttiin elokuvan rakenteellisia tyylikeinoja ja elokuvan historian pääpiirteitä. Syntyykö kuvayhdistelmistä tarinoita, vaikka kuva ei liiku photostory-ohjelmalla tehdyissä videoissa?

Hungry cat finds kinkumakkara. Kirsin videossa on kerrottu hauskasti ja taitevasti pieni-suuri tarina kissan arjesta. Huomaa hieno kuvakulmien käyttö. Tarina rakentuu jouhevasti.

Iltalennolla. Ekin tunnelmallisissa kuvissa näkyy luonnosta nauttiminen ja metsästyksen jännitys.

Fireflies. Essin ja Saaran videossa on käytetty valomaalaus-tekniikkaa. Pitkällä valotusajalla kuvaan tarttuu asioita, joita ei paljaalla silmällä voi nähdä.

Raahen lukiolle saatiin lukuvuoden aikana hankittua pienimuotoinen valokuvastudiojärjestelmä KU3 Media ja kuvien viestitkurssilaisten käyttöön. Luonteva paikka studiotyöskentelyyn löytyi ilmaisutaidon pukuvarastosta, näyttämön pukeutumistilasta. Varaston siivousurakan ja järjestelyn jälkeen tilassa on kurssilaisten käytössä pukeutumiskopit, kuvausrekvisiittaa, näytelmistä jääneitä vaatteita ja kaksi hyvin valaistua peilipöytää, jotka houkuttelevat leikkimään erilaisilla rooleilla kameran edessä.

Tehtävänantona oli ottaa harkittu muoto- tai tuotekuva studio-olosuhteita hyödyntäen. Oppilaat suunnittelivat pienen opastamisen jälkeen minkälaisen tunnelman ja valaistuksen he kuvaan haluavat.  Studioon oppilaat pääsivät kuvaamaan pienissä ryhmissä. Studiokuvausharjoituksissa auttoi työelämään tutustumassa ollut Joona Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopistolta.

Studiokuvauksen satoa:

Studiokuvausharjoitus energiajuomatölkistä. Pauli

Joonan kokemuksia lukiolaisten ohjaamisesta valokuvastudiossa:

Valokuvaaminen on itselleni mieluinen aihe, joten sen opettaminen tuntui luontevalta. Oma intoni valokuvaamiseen sai suurimman sysäyksen Lybeckerin valokuvauskursseilta Harri Hemmilän opetuksessa – yritinkin käyttää kokemuksiani esimerkkinä suunnitellessani opetusta. Suunnittelin oppilaille näytettäväksi lyhyen powerpointin, siinä kerroin tehtävästä ja vähän jo evästin suunnittelua kertomalla mitä studiossa käytännössä voidaan tehdä. Studiossa pienissä ryhmissä työskennellessä pääsin kertomaan kuvaamisesta vähän tarkemmin ja käytännönläheisemmin. On paljon helpompaa näyttää ihmisille miten asiat toimivat kuin yrittää selittää sitä pelkin sanoin.  Oli mukavaa kun ihmisillä oli suunnitelmia vähän eri vaiheissa. Toisten kanssa päästiin pienestä suunnitelmasta rakentamaan ja kokeilemaan kuvaa ja tekniikkaa, toisilla oli jo suuret suunnitelmat ja mietittiin miten parhaiden toteuttaa se. Molemmissa tapauksissa oli hienoa työskennellä ja opettaa, kun oppi itsekin paljon uutta.  

Jos muuten joku kurssilainen sattui innostumaan tai kiinnostumaan enemmänkin valokuvaamisesta ja kuvien muokkaamisesta, kannattaa seurata tätä sivustoa: http://phlearn.com Se on täynnä ilmaisia kuvaamis- ja muokkausohjevideoita perusteista edistyneisiin tekniikoihin, ja uusia julkaisuja tulee viidesti viikossa.

terv. Joona

Raahen lukion KU3- Media ja kuvien viestit – kurssilla tutustutaan mm. kuvajournalismiin. Tavoitteena on, että opiskelija oppii teknisiä kuvan tekemisen taitoja (esim. kameran käsittelyä ja kuvaeditointia), osaa ilmaista kuvin tunteita ja kokemuksia, sekä välittää tietoa. Samalla opitaan kuvanlukutaitoa – kriittisiksi kuvien tarkastelijoiksi.  Kurssilla opittavia taitoja tarvitaan niin media-alan ammateissa kuin tavallisina median kuluttajinakin.

Raahen Seudun toimittaja Sari Ohinmaa vieraili KU3 Media ja kuvien viestit -kurssilla kertomassa kuvajournalismista ja toimittajan työstä.

Miten kuvasta saisi paremman? Open räpsäisemässä kuvassa ei näy kurssin oppilasmäärä tai aktiivisesti kuuntelevien kurssilaisten tai innostuneesti työstään kertovan vierailijan tunteet. Valokuvassa ei välity luokassa vallinnut kiinnostus tai vierailijan mukaansa tempaava, elävä kerrontatyyli. Kuinka välittää tunteita ja tietoja kuvin?

Mitä tehdä kun harrastekuvassa ihmiset ovat rivissä, urheilijat tuijottavat kuvaajaa pallo kainalossa?  Oppilaat istuvat pulpeteissa tai johtaja pönöttää työpöytänsä ääressä? Millainen on hyvä lehtikuva?

Raahen Seudun toimittaja Sari Ohinmaa tykitti rautaisannoksen tietoa lehtikuvista. Kuvajournalismia käsiteltiin Raahen seudun valokuvaaja Vesa Joensuun kuvien kautta. Oivaltavat kuvat kertoivat paikallisista ihmisistä ja viestivät ilman kuvatekstejäkin. Viimeistään nyt oivalsimme millaisella aitiopaikalla paikallislehden toimittaja tarkkailee paikkakunnan elämää. Toimittaja tapaa työssään kymmeniä ihmisiä päivittäin ja näkee laajasti erilaisia ympäristöjä. Ammattilainen seuloo ja tuottaa kuvallista ja kirjallista tietoa nopealla tahdilla sanomalehteen ja verkkoon. Usein lehtijutun kuvan koko tiedetään juttukeikalle lähtiessä, mikä vaikuttaa valokuvatessa kuvan sommitteluun.

Toimittajalla ja kuvaajalla on valtaa ja vastuuta. Kuva voi esittää ihmisen tai asian herttaisena tai inhottavana. Myös kuvan uutisarvo vaikuttaa kuvien julkaisuun: mielenkiintoinen ja uutisen kannalta tärkeä kuva voi joskus olla teknisesti heikkolaatuinen, vaikkapa kännykkäkameralla napsaistu, jos kuvan sisältämä asiasisältö on ainutlaatuinen.

Sari Ohinmaan puheesta poimitut käytännönläheiset neuvot valokuvaamisesta ja Vesa Joensuun valokuvien oivallukset jäivät toivottavasti KU3-kurssilaisten mieleen sovellettavaksi kurssilaisten omissa kuvatehtävissä. Sarin vierailulta poimittuja neuvoja:

  •  Elä digiaikaa! Ota kaksisataa kuvaa ja valikoi pari sopivinta. Kuvaamista ja kirjoittamista oppii kirjoittamalla ja kuvaamalla.
  •  Vaihtelevat kuvakulmat! Nouse tuolille, jolloin  henkilön ympäristö näkyy laajemmin.
  • Kuvaa toimintaa tai ihmisen puhetta. Kuvissa ollaan turhan usein pönöttäen rivissä. 
  •  Mene lähelle ihmistä. Tarkenna silmiin, lukitse tarkennus ja sommittele kuvaa. Kuvan voi useimmiten leikata otsasta, mutta ei pään alaosasta.
  •  Mieti katseen suuntaa. Muistellessa ihminen katsoo usein vasemmalle, oikealla on tulevaisuus.
  • Älä katko kuvattavan niveliä rajatessasi kuvaa.
  •  Dynamiikkaa ja liikettä kuviin saa kallistamalla kameraa, horisontti voi olla joskus vinossa.
  •  Kuvaa toimintaa, ihmisen osaamista ja taitoa, tekemisen suunnasta. Autokorjaajaa käsien suunnasta, koripalloilijaa korirenkaalta.
  •  Kuvan tausta kertoo ihmisestä. Rakenna kuva toistuvien värien mukaan. Harmonia syntyy taustan ja kohteen toistuvista väreistä.
  • Anna kuvaamiselle aikaa. 
  • Tekemällä oppii! Ja virheistä oppii eniten!

– Lähetä omia kuviasi lehteen. Paikallislehti julkaisee mielellään lukijoiden otoksia, Sari Ohinmaa vinkkaa kurssilaisille.

Kiitokset vierailusta Sarille!

KU3 Media ja kuvien viestit – kurssilaiset kuvasivat nuorten elämää Raahessa ja Pohjolassa. Pääasiassa valokuvaukseen keskittyvällä kurssilla lopputyön aiheeksi valikoitui Ulkoasiainministeriön julkaisema Nuorena pohjolassa -kuvakilpailun aihe: millaista on olla nuorena Pohjolassa?  Kuvan lähettäminen kilpailuun oli vapaaehtoista.

Annan kuvat:

Ensimmäisen kuvan epätarkka tunnelma ja vahvat värit kertovat sekä kauniista luonnosta että hiukan sumuisista, pimenevistä illoista, jolloin parhaat ja hulluimmat ideat usein syntyvät: illoista, joita muistellaan myöhemmin hymyillen. Raahessa erityisesti auringonlaskut ovat kauniita, ja neljästä vuodenajasta on helppo nauttia. Tästä kertoo muun muassa se, että kuvaa ei tarvinnut käsitellä paljoa, vaan iltataivas tarjosi melkein kaikki edellytykset.

Toinen kuva on otettu eräältä mieleen jääneeltä keikalta. Kuvan ihmiset ovat nostaneet kätensä ilmaan ja laulavat mukana sanoituksia, jotka tuntuvat koskettavan juuri heidän elämäänsä. Nuorisokulttuuriin kuuluu usein olennaisesti musiikki, ja kuvan ihmiset elävät jokainen omalla tavallaan yhdessä hetkessä, nauttien hyvästä seurasta, yhteenkuuluvuuden tunteesta ja tarttuvasta musiikista.

Kolmas kuva ilmaisee jollain tapaa ystävyyden tärkeyttä: sitä, että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voit olla juuri sitä mitä olet ja pitää hauskaa. Kuvassa on myös tietty kontrasti. Vaikka ilta on jo tumma, ovat kuvattavat hymyileviä, onnellisia ja leikkimielisiä.   Anna

Jennin kuvat:

Ensimmäisessä kuvassa nuori pelaa lavastetusti World of Warcraftia, joka selittää että nuoret pelaavat paljon tietokoneella ja konsoleilla. Ulkona ei vietetä yhtä paljon enää aikaan vaan nuoret ovat verkostoituneet ja voivat puhua toisilleen netin sekä pelien välityksillä. Kuvan muokkauksen tarkoituksena oli painottaa tietokonetta ja näyttöön kohdistuu värillisiä valoja korostaen peliä.

Toisessa kuvassa nuori opiskelee väsyneenä nojaten käteensä ja tekee tehtäviä kirjapinon keskellä. Nuori viettää suurimman osan ajastaan koulussa opiskellen ja välillä se voi olla hermoja raastavaa. Kuva on hieman harmahtava ja sumea, luoden väsynyttä ja laimeaa tunnelmaa.

Kolmannen kuvan tarkoituksena on kertoa seurustelusuhteista. Suomalaisessa kulttuurissa on vapaus seurustella ja nauttia ihastumisesta nuorena, toisin kuin esimerkiksi Lähi-idässä, jossa se voi olla tuomittavaa ja vanhemmat solmivat avioliittoja lastensa puolesta. Kuvassa korostetaan myös taivasmaisemaa, lämpimiä ja kylmiä värejä, koska seurustelussa on paljon ihania sekä onnellisia hetkiä, mutta myös haikeutta, ikävää tai jopa surua.  Jenni

Jounin kuvat:

Nuorena Pohjolassa 

Nuoret käyttävät paljon aikaa tietokoneella, urheillessaan, sekä kotitehtävissään. Mikä näistä kolmesta on tärkein, pystyykö ajankäyttöä ajoittamaan oikein, että aikaa riittäisi kaikille? Ovatko nämä kolme asiaa kaikki tarpeellisia?

Kotitehtävät ovat tärkeitä, mutta niihinkään ei saa käyttää liikaa aikaa. On käytettävä aikaa myös rentoutumiseen. Monet kokevat liikunnan rentouttavana, mutta siihenkään ei saa käyttää liikaa aikaa. On huolehdittava koulusta. Tietokoneella olo vie helposti paljon aikaa täysin turhaan, mutta se on myös tärkeä väline.

On tärkeää soveltaa ajankäyttöä. Mihinkään ei saa käyttää aikaa liikaa aikaa. Nuorten on itse huolehdittava ajankäytöstään.

Jouni

KU3/10 Media ja kuvien viestit -kurssilaiset tallensivat yhteen kuvaan, kollaasiin useita erilaisia näkökulmia ja vuorokauden aikoja. Lukiolaiset valitsivat kävelymatkan päästä lukiolta kuvauskohteen, jota kävivät valokuvaamassa useaan otteeseen kurssin kuluessa. Joissakin töissä näkyvät eri vuorokaudenajat ja syksyn eteneminen. Ruska alkoi hiipiä lukion lähelle meren rannalle vasta jakson loppupuolella vaikka sisämaassa puut olivat jo räiskyvän keltaisia. Kuviin tallentui ajankulkua, eri näkökulmia ja vuorokaudenaikoja.

Raahen vanha paloasema

Raahen vanha paloasema. Kollaasissa on käytetty monta eri tekniikkaa. Otin kuvia, piirsin ja maalasin. En halunnut, että jokainen kuva olisi ihan saman mallinen, joten kuvat ovat eri mallisia ja kokoisia. Henna

Kuvauskohde valikoitui ihan sattumalta. Toki rakennusta oli helppo kuvata eri etäisyyksiltä ja kuvakulmista. Kuvat otettuani ja muokattuani kollaasi lähti rakentumaan ihan fiiliksen mukaan ilman erityisiä suunnitelmia. Lopulta siitä tuli kyllä aivan erilainen millaiseksi sen kuvittelin tulevan olemaan, kun aloin miettiä kollaasia. Mutta en ole laiskaan pettynyt työhön, se on oikein kiva omasta mielestäni. Jenna

Syksyinen leikkimökki.

Kollaasin aihe on syksy ja en valinnut kollaasin taustaväriksi oranssia taikka ruskeaa, vaan sinisen. Mielestäni kyseinen väri ei ole mikään perus syksynväri, mutta jotenkin koin sen sopivan kollaasiin. Kollaasissa on pääaiheena leikkimökki ja sen ympäristö. Keskellä kollaasia on kuvattu leikkimökki osissa ja osittain se on myös maalattu. Oikeassa reunassa on kuvattu koivu kolmeen osaan. Ylhäällä kollaasissa on pilviä ja alhaalla maassa, kuten syksyyn kuuluukin, syksyn lehtiä. Ylhäällä on kuvattu leikkimökkiä eri aikoina syksyn kuluessa. Kaikki kuvat on muokattu hieman erinäköisiksi. Halusin kollaasin vielä jotain, mikä oikein kunnolla kuvastaisi sitä, että kollaasissa on ihka oikea lasten leikkimökki eikä mikään koriste. Maalasin kollaasin vasempaan reunaan hiekkalaatikon, jonka sisällä on oikeaa hiekkaa. Halusin kollaasille hiukan omaperäisemmän muodon, joten leikkasin sen salmiakkikuvion muotoiseksi. Sonja

Raahen museo. Kollaasissa on kuvia aamusta iltapäivään ja erilaisten säiden aikaan. Kuvat on otettu erilaisista kuvakulmista ja koottu niistä yhdeksi isoksi kuvaksi. Oli toisaalta helppo, mutta mukava tehtävä. Vaikeinta oli päättää mistä ottaa kuvia. Työhön olisi voinut tehdä muillakin tekniikoilla jotain kuten esim. maalata, liimata roskia, mutta nyt se jäi sitten tekemättä. Esa

Joukko Raahen lukion psykologian, äidinkielen ja kuvataiteen kurssilaisia kävi katsomassa oppitunteja täydentävän Prinsessa-elokuvan. Elokuvan pääosassa näyttelee Oulaisista kotoisin oleva Katja Kukkola. Elokuva on herätti lukiolaisten ja opettajien joukossa keskustelua erilaisuuden hyväksymisestä ja psyykkisten sairauksien hoidosta, sillä tarinan taustalla on ”oikean prinsessan” elämäntarina. Mielenterveyden keskusliitto kitkee psyykkisiin sairauksiin liittyviä ennakkoluuloja kouluille suunnatun elokuvanäytösten  avulla. Hyödyllistä taustatietoa ja opetusmateriaalia elokuvasta löytyy mm. Koulukino-sivustolta. KU3-kurssilta tuttua elokuvan tuotantoprosessin kertausta voi tehdä hauskasti elokuvan rakenteeseen tutustuttavan Markun lyhärikoulu -sivuston parissa.

Bio Huvimyllyn katsomoon kertyi n. 80 lukiolaista katsomaan Prinsessa-elokuvaa koulupäivän jälkeen.

Helsingin Sanomien artikkeli Prinsessa-elokuvasta.

Kaleva: Prinsessa elokuva mietityttää psykiatreja

Blog Stats

  • 160 129 hits