You are currently browsing the tag archive for the ‘oulu’ tag.
Lukuvuosi Oulun Lyseon lukiossa on ohi. Kuvisope päätti palata kuvisblogeineen tuttuun Raahen lukioon uudella tvistillä apulaisrehtorin hommat mielenkiintoisena lisänään. Aivoja tuulettanut lukuvuosi Oulussa oli opelle tarpeellinen uudistus ja opettava, miellyttävä kokemus. Erityistä ja uutta oli kuvistuntien kansainvälisyys ja IB-lukiolaisten pulppuava energia, sekä mahtava työyhteisö. Lukuvuotta varjosti vain koronan tuoma etäopetus ja kulttuurikohteiden sulku. Kiitos kaikille kollegoille ja opiskelijoille, opin itsekin paljon uutta, jonka kuljetan mukanani opettajana.
Muistorikas Oulun Lyseon lukio elää muutoskautta, kun rakennus kuoriutuu kahden vuoden remontin jälkeen upouudeksi, mutta historiansa arvostavaksi oppilaitokseksi. Uusia tuulia ja reipasta remppaa! 🙂
Sielläkös se 1831 valmistunut Oulun Lyseon lukion rakennuksen vanhin osa näkyy kirkkoa vastapäätä?
Kulunut kevät oli Oulun Lyseon lukiossa kiivasta pakkaamisen ja siivoamisen aikaa. Koulun historia on merkittävä ja toivottavasti luokissa, käytävillä ja rakennuksen pinnoilla säilyy ajan tuomat kerrokset. Kuvataideluokan vuosikymmenten takaisissa kipsimalleissa on piirustusta, kuvaamataitoa ja nykyistä kuvataidetta opiskelleiden opiskelijasukupolvien käytön jäljet. Lyseon vanhat kipsitaulut toimivat KU1-kurssilaisten malleina vielä kerran ennen muuttolaatikoihin pakkausta. Kouriintuntuvaa kuvataideopetuksen historiaa kevään kynnyksellä.
Aivan perinteisiä hiili- tai lyijykynäpiirroksia ei tällä kertaa tehty. Valööreitä tutkittiin kuivapastelliharjoituksena. Näetkö yksiväristä, monokromaattista työtäsi tehdessä eri tummuusasteet kuluneen kipsireliefin pinnalla?
Kuvataideluokan pakkaaminen laatikkoon oli suuri työ. Upeat biologian kokoelmat ja kemian varastot siirtyivät säilöön. Musiikin luokassa kävi kuhina ja kirjaston lukituista kaapeista löytyi aarteita aina Elias Lönnrotin aidosta nimikirjoituksesta monenlaisiin harvinaisuuksiin. Oulun Lyseon lukion mittavat taidekokoelmat vietiin konservoitavaksi ja varastoon remotin tieltä.
Historiallisen rakennuksen remontti etenee. Havainnekuva ja suunnitelma sisäpihalta avaavat näkymiä tulevaisuuteen, kun entisestä liikuntasalista tulee ruokala ja tiloista saadaan nykyaikaiset ja väljemmät.
Keväällä koronatilanne hellitti sen verran, että pääsimme vierailemaan lähigallerioissa pienen oppilasryhmän kanssa turvavälein ja maskeja käyttäen. Oli upeaa palata taiteen äärelle keväisessä Oulussa!
Joulun tunnetuimpia kertomuksia on Charles Dickensin 1843 kirjoitettu Joululaulu, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä Saiturin joulu tai Jouluaaton aave. Kuudessa viikossa kirjoitettu tarina sai valtavan suosion, ja sen sanotaan vaikuttaneen käsityksiimme joulun hengestä enemmän kuin minkään muun kaunokirjallisen teoksen. Dickensin victoriaanisen ajan estetiikkaa ja joulutapoja jäljitellään edelleen lukuisten elokuvaversioiden ja kirjakuvitusten innoittamana.
KU1-kurssin etäopetuksen yhdeksi tehtäväksi valikoitui Ouluun sijoittuva Lassi Luntenius -tarina, joka ei ole liian jouluinen, sillä tehtävää jatkettiin vielä tammikuussa. Koko 3. jakso sujui etäopetuksessa korona-pandemian vuoksi ja niinpä harjoitusta varten tehtiin luonnoksia kotiolosuhteissa. Tarkastelimme yhdessä kaikkien kurssilaisten töitä arviointiviikolla.
Tutki ihmisen piirtämistä ja mittasuhteita piirtämällä croquis-piirroksia katsomalla esim. valitsemassi elokuvaa tai tv-ohjelmaa ja pysäyttämällä kuvaruutu 3-6 minuutiksi piirtämisen ajaksi. Voit myös harjoitella ihmisen piirtämistä perheenjäseniä mallina käyttäen. Tutki mittasuhteita, valoja ja varjoja. Opettaja kertoo croquis-piirtämisestä eli nopeasti ihmisen minuuttipiirtämisestä oppitunnilla.
- Luonnostele jokin Lassi Luntenius -tarinan tapahtuma. Etsi netistä mallikuvia esim. Oulu-näkymiin, ihmishahmoihin, maisemiin. Voit yhdistellä erilaisia mallikuvia piirroksessasi tai käyttää piirtämiäsi croquis-piirroksia hiilipiirroksen lähtökohtana.
- Tee luonnosten jälkeen mustavalkoinen hiilipiirros jostakin Lassi Lunteniuksen tarinan tilanteesta valkoisen litoposteripaperin karkealle puolelle. Voit käyttää myös lyijykynää työsi luonnosteluun ja tekemiseen. Hiiltä sormella levittämällä saat aikaiseksi hienoja valöörivaihteluja. Voit piirtää piirroksen laitaan tummuusasteikon ”valöörimadon”, jolla osoitat, että osaat tehdä eri tummuusasteita.
Tarina on tapahtunut jouluaattona Oulun kaupungissa, kauan, kauan aikaa tätä ennen – niin kauan aikaa, että juttu mahtaa olla tosi, koska esi-isämme täyttä totta sen uskoivat. Oululainen haudankaivaja Lassi Luntenius oli häijynkurinen, kateellinen ja tuiman näköinen mies – ihmisiä pakeneva jörö, joka ei menestynyt kenenkään muun kuin itsensä ja wanhan potellinsa kanssa. Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle. Hän pieksää poikaa päähän porttikongin hämärässä viisi tahi kuusi kertaa lyhdyllään, niin että poikaparka juoksee ulvoen tiehensä. Ilkeä ja synkkä haudankaivaja on vahingoniloinen ja juo hautausmaalla potelistaan ruplan rommia. Äkisti hän huomaa piippalakkisen mörön, pelottavan keijukaishaamun.
Eräällä hauta kiwellä juuri hänen wierellään istui kummallinen olento, jonka näöstä Luntenius heti huomasi, ettei se kuulunut tähän maailmaan. — Hän istui aiwan järkähtämättömänä; kielensä riippui ulkona, ikäänkuin pilkan wuoksi, ja hän irwisteli Lassille niin ilkeästi, kuin waan möröt osaawat sitä tehdä.
Kummituksen nauraessa Luntenius näkee kirkon akkunain yhtäkkiä kaupungissa niin valaistuvan, kuin jos tuhansia kynttilöitä oli siellä sytytetty. Urkujen soidessa kirkosta kömpii joukoittain hautakivillä hyppiviä pahaenteisiä keijukaisia.
“Jo alan peljätä, että nuo ystäwäni tahtowat sinua omakseen”, sanoi keijulainen ja pudotti kielensä wielä pitemmälle suusta ulos – ja hirwittäwä kieli se olikin. Pääpöppö riuhtaisee Lunteniuksen hautaholviin, jossa hänelle juotetaan väkisin leimuavaa juomaa. Lassin silmistä valuvat vedet ja karmeat keijukaiset potkivat häntä kipeästi useaan otteeseen.
Pöppö näyttää jouluyön aikana opetukseksi tälle kelwottomuuden ja kateuden miehelle muutamia maalikuvia, näkyjä onnellisen ja iloisen perheen ruokahetkestä, rakastetun lapsen tunteikkaasta kuolemasta, isän ja äidin vanhuudesta ja viljavasta luonnon kauneudesta Oulun Merikosken rannoilla, jotka sulattavat Lunteniuksen paatuneen sydämen jouluaamuksi.
Dickensin Saiturin joulu -kirjan tarinan tapaan kyyninen Luntenius ymmärtää Oulun kirkkomaalla joulupäivän valjettua, että kun hän asetti kaikki pahat puolet maailmassa sen hyviä puolia wastaan, niin hän tuli siihen päätökseen, että maailma, jossa elämme, kuitenkin on hyvä ja soma maailma.
Ruplan rommia runsaasti maistellut Lassi Luntenius herää jouluaamun valjetessa Oulun kuuraiselta kirkkomaalta, ja hänestä on tullut uusi ihminen. Kuitenkin häntä peljätti, että kaupungissa tehtäisiin pilkkaa hänen katumuksestaan ja mielenmuutoksestaan. Hän epäröi wähän aikaa ja sitte kääntyi hän toiselle suunnalle, hakemaan elatustaan mistä hyvänsä.
Kun hän kymmenen vuoden kuluttua palasi keppikerjäläisenä, leinitautisena, mutta nöyränä ja alamaisena vanhuksena takaisin kotiseudulleen, hän kertoi tarinansa kirkkoherralle, joka kertoi Oulun pormestarille, ja lopulta tarina levisi kaikkien tietoon.
Moraalitarinan opetuksena kirjoittaja Mellin alleviivaa viinan kiroja erikoisesti jouluaikaan ja erakoituvan synkkää mieltä: Juttu on siis opettavainen siten, että jos joku ihminen joulu-iltana käwelee nirppaana ja äreänä ja juopi yksinänsä, niin hän ei woi hiukkaakaan paremmin, jos wäkewä juoma on waikka yhtä monta pykälää wahwaa, kuin jota Lassi sai keijulaisten kellarissa.
Lassi Luntenius –työ osoittautui minulle haastavammaksi. Minulla ei aluksi ollut hajuakaan, mitä aikoisin piirtää. Tiesin kuitenkin, että haluaisin Oulun tuomiokirkon taustalle, joten aloin sommittelemaan ja miettimään enemmän tarinan juonta. Ensin mietin tarinan kohtaa, jossa Lassi on Oulun kirkkomaalla ja juo ruplan rommia. Aloin jo kuvittamaan, kun minuun iski toinen idea ja päätin jättää sen hetkisen työn sikseen. Etsin netistä mallikuvia ja päädyin loppuen lopuksi kuvittamaan seuraavan tilanteen: ”Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle.”
KU1- kurssin tavoitteena on, että opiskelija
● tutkii kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin sisältöjä, ilmiöitä, prosesseja ja toimintatapoja käyttää kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin keinoja kuvailmaisussaan ja tekee omakohtaisia ratkaisuja
● tarkastelee omia ja muiden kuvakulttuureja sekä taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisia ilmiöitä
● tutkii kuvataidetta ja muuta visuaalista kulttuuria yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista itsenäisesti ja ryhmän jäsenenä tarkastelee erilaisia kuvia teoksen, tekijän ja katsojan näkökulmista kuvatulkinnan menetelmiä käyttäen
● ymmärtää kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin merkityksen omassa elämässään, yhteiskunnassa ja globaalissa maailmassa.
Keskeiset sisällöt
● omat kuvat identiteettien rakentajina, kulttuurisen moninaisuuden ilmentäjinä ja kulttuuriperinnön uudistajina
● vaikuttaminen omissa ja muiden kuvissa, taiteessa, mediassa ja muissa ympäristöissä
● erilaiset käsitykset taiteesta ja muusta visuaalisesta kulttuurista
● kuvataiteen käsitteistö, kuvatyypit ja kuvastot kuvalliset, sanalliset ja muut kuvatulkinnan keinot
● taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaiset ilmiöt
Nuoren oululaisen opiskelijan oveen kolkutetaan ja hänet kutsutaan erikoisen salaseuran jäseneksi. Tummiin pukeutunut ihmisjoukko odottaa tulijaa lukitun oven takana punaiset kukat rintapielessään. Tämä on Lyseon edustalla patsastelevan Frans Franzenin päiväkirjaansa kirjoittama tositarina vuosisatojen takaa!
Eräänä päivänä sattui tapaus, joka kovin hämmästytti minua. Kuuluin pohjalaiseen osakuntaan ja muuan sikäläinen toverini kuiskasi korvaani, että minun piti pukeutua mustiin ja seurata häntä. Pääsisin paikkaan, missä näkisin jotain ihmeellistä, mutta ehtona oli, että minun oli oltava vaiti asiasta. Koska en ollut kuullut pojasta muuta kuin hyvää, tein mitä hän pyysi. Saavuttuamme salaperäiseen määränpäähän hän koputti oveen kolme kertaa. Astuimme sisään ja edessäni oli seurue mustapukuisia olentoja punainen ruusu rinnassaan. Päämies, joka istui pöydän ääressä lähinnä minua, piti puheen. Siitä kävi ilmi, että minut oli otettu Hyveen ja ahkeruuden seuran jäseneksi. Sitten minulle luettiin seuran säännöt, joita sitouduin noudattamaan. Seuran perusti ja sitä johti tohtori Bäck, joka myöhemmin toimi Suomen senaatin esittelijänä ja tuli tunnetuksi taitavuudestaan ja rohkeudestaan. Seuraan kuului yksinomaan pohjalaisia eivätkä sitä tunteneet muut kuin jäsenet. Se tarjosi tilaisuuksia latinankieliseen keskusteluun ja ruotsinkieliseen kirjalliseen toimintaan ja muodosti lisäksi salaisen siteen, jonka avulla vanhempi polvi piti koossa ja hoivasi toiveita herättäviä nuoria. Salassa toimimalla tahdottiin välttää ulkopuolisten viha ja panettelu. Näin syntyi minun ja Bäckin välille ystävyys, jota kesti yli 50 vuotta. Pääosan melkoisesta omaisuudestaan hän lahjoitti testamentilla kansakoulujen perustamiseen Pohjanmaalle. Frans Mikael Franzen (1772 Oulu – 1847 Ruotsi). Lähde: Atte Kalajoki, Franzenin matkassa kotona ja maailmalla, Pyhäjokiseudun kirjapaino 1990
Eräänä syysaamuna kuvisluokan ovi olikin kiini ja oveen kiinnitetyssä lapussa pyydettiin koputtamaan kolmesti. Oven avautuessa vastassa oli hämärä luokka ja varjokuvamaisia hahmoja.
Luokkaan viritetyn paperin takana maalasi KU12-kurssilaisten joukko ruokaöljyllä ihmishahmoja. Toisella puolella paperia saattoi tarkastella hahmomaalausten etenemistä ja maalaajien mielenkiintoisia varjoja. Hyviä havaintoja, luonnosaiheita ja ihmishahmoja lopullista kuvistyötä varten.
Tartuimme Frans Franzenin kiehtovaan päiväkirjatekstiin ja kuvitimme erikoisen kertomukseen KU1- ja KU12-kurssilaisten kanssa. Mielenkiintoinen sattumus vuosisatojen takaa tarjosi hyvän aiheen valon ja varjon kuvaamisen harjoittelulle ja tutkimiselle.
TEHTÄVÄ: Harjoitellaan prosessinomaista työskentelyä: luonnostelu, kokeilut, teos ja arviointi ovat tärkeitä työvaiheita eli tallenna kaikki kokeilut ja ajatuksiasi sähköiseen kurssikansioon. Tutki kasvojen anatomiaa ja mittasuhteita, tutki valoja ja varjoja. Etsi sopivia kasvoja työhösi esim. valokuvaten taskulampulla dramaattisesti valaistuja kasvoja.
Tee luonnosten jälkeen mustavalkoinen hiilipiirros tai peiteväritutkielma tilanteesta, jossa Frans Mikael näkee ensimmäistä kertaa salaseuran jäsenet hämärässä, punainen kukka rinnassaan.
TAVOITTEET: valon ja varjon tutkiminen, ihmisen mittasuhteiden tutkiminen, tunnelman luominen taideteokseen. Prosessinomainen työskentely (luonnostelu, kokeilut, valmis työ ja itsearviointi).
Kuvataiteilija Sampo Kaikkosen Taivaanranta-taideteos julkaistiin Oulun tuomiokirkossa lauantaina 26.9.2019. Tuomiokirkon tuttu torni näkyy tien ja Franzenin puiston takana Lyseon luokkahuoneista ja kirkonkellon ääni kaikuu avoimesta ikkunasta. Oli siis helppoa ja luontevaa tutustua ajankohtaiseen taideteokseen kuva-analyysiä harjoittelevien lyskalaisten kanssa ja vierailu järjestyikin helposti.
Ku1-kurssilaisten tulkintoja teoksesta:
- Hammasratas symboloi työntekoa ja teoksestä tulee mieleen elämän kulku. Jaakko, Aapeli Lassi ja Axel.
- Näyttää siltä, että kaikki auttavat toisiaan. Eri väriset ihmiset tuovat ajatuksia tasa-arvosta ja kaikki osoittavat taivasta kohti, viittaavat Jumalan olemassaoloon. Viljami, Allan, Jacob, Johannes
- Nainen pääsee ”elämänpyörästä” pois. PERHONEN -> vapaus, uusi elämä, ilo, muutos, TUMMAT VÄRIT -> surua, ahdistusta ja pelkoa, NAISEN ASENTO -> vapauden tavoittelu. Vilma, Sofia, Essi
- Kuvan ratas voisi symboloida elämän jatkuvuutta ja sitä, että kuolemakin on osa elämää. Ajatus on lohdullinen omaisille, koska fyysisen elämän loppu ei välttämättä ole kaiken loppu. Tummasta taustasta tulee mieleen kuoleman pysyvyys ja lopullisuus. Teos ei ole kuitenkaan musertavan synkkä, koska valon pilkahduksiakin on. Sara ja Venla
Kuvataiteilija Sampo Kaikkonen kertoi maalauksestaan:
Taidehistorioitsija Liisa Väisänen tutki teoksen taidehistoriallisia viitteitä tuoreeltaan ja syvensi ajatuksiamme teoksen elementtien historiallisista jatkumoista. Kannattaa tutustua myös Liisa Väisäsen innostaviin tietokirjoihin ja YouTube-videoihin:
Lukion KU1-kurssilla keskeistä on kuvien tutkiminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista ja taiteen omakohtainen tekeminen. Kuvat rakentavat identiteettejä, ilmentävät kulttuurista moninaisuutta ja uudistavat kulttuuriperintöä. Kuvat vaikuttavat ja viestittävät nykyisin enemmän kuin koskaan ennen. Kuvataiteen kurssilla tututuksi tulevat erilaiset käsitykset taiteesta ja muusta visusaalisesta kulttuurista. KU1-kurssin jälkeen lukiolaisella on hallussaan entistä enemmän kuvataiteen käsitteistöä ja kuvatulkinnan keinoja. Kuviskursseilla pyrimme tarttumaan kiinni taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisiin ilmiöihin. Uuden taideteoksen julkaisu lukiomme naapurissa toi kurssillemme hienon päätöksen. Kiitokset vierailumahdollisuudesta!
Keskiviikkona 30.9.2020 Oulun Lyseon lukion juhlasaliin kokoontui juhlava ja iloinen joukko. Tasavuosia juhlineen rehtori Mika Aallon muotokuvaa peittävä sininen kangas otettiin pois ja kuvataiteilija Petra Kaminen Mosherin teos paljastettiin. Muotokuvahankkeen taustalla on Oulun Lyseon lukion seniorit ry. Oulun Lyseon seniorit ry on koulun entisten oppilaiden ja opettajien yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea koulun toimintaa ja vahvistaa koulun historian ja perinteiden tuntemusta. Taiteilija Petra Kaminen Mosher vastasi ystävällisesti kuvisryhmämme lähettämiin kysymyksiin maalausprosessista.
Millainen prosessi Mika Aallon muotokuvan tekeminen oli taiteilijan näkökulmasta? Taiteilijan näkökulmasta virallisen muotokuvan valmisteluprosessiin kuuluu huolellinen kommunikointi taiteilijan, mallin ja tilaajaorganisaation välillä. Taiteilijan on otettava huomioon tilaajan vaatimukset ja perinteet, huomioitava mallin henkilökohtaiset toiveet ja onnistuttava omalla esteettisellä tyylillään vangitsemaan mallin persoonallisuus muotokuvaan.
Mikä sinun mielestäsi tekee muotokuvasta hyvän? Mikä muotokuvan tekemisessä on mielestäsi tärkeää? Muotokuvan tärkein ominaisuus on näköisyys. Kuvan on oltava tunnistettava, ja mallin luonteen pitää välittyä riippumatta käytetystä maalaustekniikasta ja taiteilijan tyylistä. On oleellisen tärkeää, että taiteilijan omat esteettiset valinnat tulevat selvästi esiin, mikä erottaa maalauksen valokuvasta. Taiteellinen tyyli ei kuitenkaan saa viedä huomiota pois mallista ja hänen persoonallisuudestaan.
Miten olet innostunut tekemään muotokuvia? Miten kuvailisit muuta tekemääsi taidetta?
Olen aina ollut kiinnostunut muotokuvataiteesta. Ihmisillä on vaistomainen taipumus toisten ihmisten katselemiseen ja havainnointiin. Oman maalaustekniikkani yhdistäminen realistiseen muotokuvaan on minulle mieluinen haaste. Muut työni ovat erilaisten luontoaiheiden abstraktoituja muotoja ja värejä.
Millaisia muistoja sinulla on peruskoulun tai lukion kuvataideopetuksesta ja onko visuaalisen alan valitseminen ollut sinulla aina itsestään selvää?
Äitini, Marjukka Kaminen, on myös taiteilija, ja olen aina tuntenut tarvetta luoda taidetta. Kävin Waldorf- (Steiner-) koulua päiväkodista lukioon, ja siellä opetuksessa painotettiin kaikenlaisia taiteita. Lukion taideopettajani oli hyvin innostava ja kannusti minua kokeilemaan monia erilaisia tapoja ympäröivän maailman kuvaamiseen.
Keitä muotokuvamaalareita ihailet?
Suosikkini muotokuvamaalareista on John Singer Sargent, jonka lahjakkuus on mielestäni vertaansa vailla. Muita ihailemiani muotokuva- (ja maisema-) maalareita ovat suomalaiset kansallisromanttisen aikakauden taiteilijat, erityisesti Akseli Gallén-Kallela ja Pekka Halonen.
Väriabstraktien töiden vastapainona Kaminen Mosherin muotokuvat ovat elävän uskollisia malleilleen, olematta kuitenkaan fotorealistisia. Tiukan klassinen figuratiivinen koulutus, kyky erottaa ihmisen oleelliset hahmon ja luonteen määrittelevät piirteet, ja esteettinen näkemys kantavat hedelmää hänen teoksissaan.
Taiteilijan luvalla saimme julkaista myös muutamia hänen muista taideteoksistaan. Petra Kaminen Mosherin maalauksiin ja tekstiilitaiteeseen voit tutustua myös kuvataiteilijan verkkosivuilla.
No joo! Seitsemäntoista vuoden Raahen lukion kuvataideopettajana vietetyn vuoden jälkeen koronakevät lennättikin kuvataiteen lehtori Pulkkasen Oulun Lyseon lukioon ja mukana lennähti tämä vuosikymmenen ajan enemmmän tai vähemmän aktiivinen lukiokuviksen blogi. Odotan uutta syksyä, opiskelijoita, kollegoita ja kulttuurin yhteistyökumppaineita innolla. Kulttuuritarjonnan keskiössä sijaitseva historiallinen lukio kuvataidepainotuksineen avaa ovia kuvisopetuksen uusille tuulille! Lukuvuoden mittaan blogissa päästäänkin kurkistamaan kuvisluokkaan entiseen tapaan, mutta uusin maustein. Tervetuloa seuraamaan!
Mutta vielä on kesää jäljellä… Vaikka syksy lähestyy, niin vielä ehtii tutustua kesäisen rennosti vaikkapa Oulun taidemuseon mahtavaan ITE-taiteen näyttelyyn (jonne Lyskalta on muuten vain yhdeksän minuutin kävelymatka!) tai piipahtaa kaupungin gallerioissa. Kesällä kuvisope rentoutuu rannalla ja kasvimaalla kamera kourassa, sekä penkoo mitä kummallisempia kasvitarinoita arkistojen kätköistä. Kasvien kulttuurihistoriaa ja niihin liittyviä tarinoita käsittelevä tietokirja etenee rennolla otteella omaan tahtiinsa.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta – odotan että pääsen pitkän etäopetusjakson jälkeen lopultakin yhdessä lukiolaisten kanssa kuvisluokkaan värien, kameroiden. piirrosten, grafiikanprässin ja taiteellisen luomisen äärelle… Nähdään!
Aki Pulkkanen, Oulun Lyseon lukion kuvataiteen lehtori
Raahen lukion kulttuurintuntemuksen peruskurssilaiset ja Antinkankaan koulun 6.lk:n kuvataiteen valinnaisryhmä tekivät päivän retken Ouluun 1.3.2012. Matka tehtiin palkintorahoilla, jotka voitimme Mistä olet? -kulttuuriympäristöprojektista. Kulttuurintuntemuksen peruskurssilla lukiolaiset ovat käyneet lukuvuoden aikana kymmenessä eri kulttuurikohteessa ja kirjoittaneet kokemuksistaan ja lyhyitä kommentteja kurssilaisten verkkoyhteisöön.
Oulun matkalle lähdettiin aamuvarhaisella 25 oppilaan ja kolmen valvojan voimin. Vauhdikkaan päivän aikana vierailtiin Oulun kaupunginteatterissa, Oulun yliopiston eläinmuseossa ja kasvitieteellisessä puutarhassa, sekä Pohjois-Pohjanmaan museossa.
Eväät, teatteriliput ja piirustuslehtiöt mukaan ja menoksi!
VIIRU JA PESONEN OULUN KAUPUNGINTEATTERISSA
Teatteriesitykseksi vierailulle valikoimme koko oppilasryhmää viihdyttäneen Viiru ja Pesonen -näytelmän, jonka lämminhenkinen tarina ja monipuolinen visuaalinen maailma painui mieleen mukavana teatterikokemuksena. Lukiolaiset tarkastelivat teatterikokemusta eri näkökulmista tehtävämonisteen mukaisesti. Mielenkiintoisena tarkkailukohteena olivat mm. lastenteatterin tyylikeinot ja erityisesti näyttelijöiden vuorovaikutus yleisön kanssa. Pääasia oli kuitenkin kulttuurikokemuksesta nauttiminen. Niin opettajat kuin lukiolaisetkin tempautuivat näytelmän juoneen mukaan alakoululaisten tavoin.
”Näyttelijät ottivat lapset mukaan esitykseen huomioimalla heitä ja näytelmä oli sinäänsä helppo. Pienetkin lapset pysyivät mukana juonessa”.
.
RUOKAILU OULUN YLIOPISTOLLA JA VIERAILU ELÄINMUSEOSSA
Ruokailimme yliopistolla tuhtia pannupizzaa tai vaihtoehtoisesti sitruunakalapihvejä. Kiireisen näköiset yliopisto-opiskelijat veivät lukiolaisten ajatukset muutaman vuoden päässä häämöttäviin opintoihin. Sattumalta tavattu Raahen lukion entinen oppilas, luokanopettajaopiskelija, kertoi olleensa liikuntaopintoihin liittyen hiihtämässä viisi tuntia ja jatkavansa päivää keramiikan parissa. Taito- ja taideaineisiin voi siis syventyä yliopistomaailmassakin. 🙂
Ruokailun jälkeen piipahdimme Oulun yliopiston eläinmuseoon, jolla on yli 200 vuotiset perinteet. Eläinmuseo ei toimi pelkästään näyttelyiden kautta, vaan sillä on monia merkittäviä tehtäviä, joihin voit tutustua museon omilla sivuilla. Eläinmuseon kuvagalleriassa on paljon kuvia kokoelmista.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
KASVITIETEELLISESSÄ PUUTARHASSA
Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa pääsimme pienelle etelänmatkalle palmujen katveeseen. Ulkona oli metrinen hanki ja lasihuoneiden räystäillä roikkui pitkiä jääpuikkoja, mutta sisällä rehottivat eksoottiset kasvit. Suurimmalle osalle vierailu näin suuressa kasvihuoneessa oli uutta ja kommentit olivat sen mukaisia: ”Kasvitieteellinen oli ehdottomasti päivän kohokohta, kun pääsi valokuvaamaan ja piirtämään!”
Tehtävänä lukiolaisilla oli piirtää yhdelle lehtiön sivulle erilaisia lehtimuotoja ja toiselle sivulle kasvien kukintoja. Kuudesluokkalaiset valokuvasivat samoja aiheita ja ottivat kuvia myös piirtämiseen syventyneistä lukiolaisista. Kuvagalleria.
.
Mistä kasvista tulee kaakao, puuvillavaatteet tai pippuri? Elämyksellinen tutkimusretki jäi varmasti kaikkien mieleen. Tänne täytyy palata uudelleen!
POHJOIS-POHJANMAAN MUSEO
Päivän viimeinen vierailukohde oli Pohjois-Pohjanmaan museo, johon tutustuimme vapaamuotoisesti kierrellen. Lukion kulttuurikurssilaiset pohtivat museoiden merkitystä nuorten elämässä. Miten museon saisi eläväksi nuorten kohtaamispaikaksi? Ryhmäläiset kaipasivat muuten monipuoliseen museoon yhtä yleisömagneettia Raahen museon Wanhan Herran tai vaikkapa Louvren Mona Lisan tapaan. Pitäisikö Museollakin olla selkeä vetonaula? Moni lukiolainen oli tottunut myös monipuolisempaan museokauppaan museovierailun jälkeen. Shoppailu näyttää olevan osa nykyistä museovierailua, kokemuksesta halutaan ostaa muistoksi jokin konkreettinen esine. Museon auditoriossa söimme koululta mukaan otetut eväät.
Pohjois-Pohjanmaan museossa oli huomioitu hienosti opettaja, kansanperinteen kerääjä, valokuvaaja Samuli Paulaharjun elämäntyö, joka koskettaa myös raahelaisia. Paulaharjun kokoama kirja, Raahen kulttuurin aarrearkku, Wanha Raahe-tietopaketti kuluu myös lukiolaisten opiskelukäytössä.
Oppilaiden palautetta kulttuuriretkestä:
”Oli tosi mukava päivä, hieman erilainen. Kasvitieteellisessä oli mukava piirrellä, mutta aikaa olisi saanut olla työskentelyyn enemmän.”
”Museo oli mielenkiintoinen ja monipuolinen. Museossa voisi olla ehkä enemmäin joitain nuoria kiinnostavia juttuja ja esimerkiksi tietokonepelejä, jotka liittyvät vanhaan aikaan. Ryhmään kuuluvan liikuntaesteisen oli vaikea liikkua, koska rakennuksessa oli paljon portaita ja hissi meni rikki.”
”Museossa näkyi Pohjois-Suomen kulttuuri esimerkiksi työkaluissa, kalastusmenetelmissä ja esillä olevissa vaatteissa. Museossa voitaisiin kertoa ja havainnollistaa asioita enemmän kuvilla kuin tekstillä.”
Kiitokset reippaille kulttuuriretkeilijöille ja vierailukohteiden yhteistyökumppaneille!
Kuvataideoppimista lukiossa 