You are currently browsing the tag archive for the ‘KU12’ tag.

KU3- ja KU12-kursseilla elettiin loka-marraskuun pimenevät illat jännittävissä tunnelmissa, kun yhtenä kurssin aihepiirinä olivat paikalliset, perinteiset kummitusjutut. Kummitustarinoita kyseltiin isovanhemmilta ja kotiväeltä, mutta lähtökohtana oli myös kuvisopen kirjoittama kirja Gunilla ja kummat kertomukset – kummitusjuttuja Pohjois-Pohjanmaalta. Kansainväliselle Halloweenille saatiin perinteisistä uskomuskertomuksista paikallishistoriaa ja kotiseututuntemusta opettava vastapaino.

Merituuli: Kipinänkylän kirous, sekatekniikka KU3-kurssilla

Merituulin kuvitusharjoitus liittyy hänen kuulemaansa kummitustarinaan 1800-luvulta. Työssä on yhdistetty hienosti perinteisin tehtyä kuvaa valokuvaan ja käsitelty kokonaisuutta kurssilla opeteltujen kuvankäsittelyohjelmien avulla. Toteutin pääosin työni sähköisesti GIMPillä. Halusin kuitenkin tehdä jollain perinteisellä tekniikalla työhöni jotain, joten päätin maalata akryylimaaleilla julisteen etualalla olevat hevoskärryt, jonka kyydissä ovat tarinan äiti ja lapset. Lisäksi tein piirsin tussilla tarinassa esiintyvän hahmon varjon, jonka sijoitin talon seinään. Olen tyytyväinen akryylimaaleilla tekemääni hevoskärryn ja sen kyydissä olevaan äitiin ja kahteen lapseen, joiden päät näkyvät takaapäin. Tussipiirrokseen käytin korkeintaan 5 minuuttia, mikä näkyy myös sen ulkonäössä. En kuitenkaan halunnut käyttää tähän aikaa, koska sijoitin sen valmiiseen kuvaan niin pieneksi sekä pystyin parantelemaan sitä vielä GIMPillä. (hahmon sormet ovat aivan järkyttävän näköiset, mutta onneksi sain niistä ihan ok näköiset GIMPin avulla. Pyrin ottamaan kuvan  myös varjoisessa paikassa, jotta itse kuvaan ei tulisi valoläikkiä. :D) Otin vielä netistä pelottavan näköisen taivaan työhöni, koska taivas muutoin olisi ollut mielestäni liian pliisu.

Annan kuvitus perustuu hänen kuulemaansa oululaiseen kummitustarinaan.

Internetistä löydetty oululainen kummitustarina muuntui Annan käsissä upeaksi akvarelliksi.

Iidan perinteisin tekniikoin tehdyssä julisteessa on tekstin ja kuvan yhdistely onnistunut hienosti. Kuvitus toimisi vaikka kirjan kantena.

Työskentely sujui hyvin ja oli mukavaa. Olen melko tyytyväinen julisteeseen. Värimaailmasta tuli hieman liian punertava ja kirkas. Harmaampi taustaja murretummat ja tummemmat sävyt olisivat tehneet tunnelmasta aavemaisemman. Tein myös oikeanpuoleisen metsän märkää märälle, mutta vasemmalle puolelle unohdin kastella paperia ensin, joten metsä näyttää hieman epäsymmetriseltä.​

Minusta kurssi oli hyvä ja tehtävät mukavia. Yllättäen suosikki tehtävikseni tuli lopulta fotomaraton ja kuvankäsittelytehtävä perinteisen maalaamisen sijaan. Oli mukava testata jotain erilaista ja ulkona tehty fotomaraton oli suosikki tehtäväni. Opin valtavasti kuvanmuokkauksesta ja opin jopa pitämään siitä, alun pienistä tuskailuista huolimatta! Iida

Ainon maalauksessa on kuvattu soitollaan koko perhettä hätkäyttävä kello. Kukkatapetissa näkyy taitava siveltimenkäyttö ja värien hallinta.

Kummituksia ja kummajaisia -julisteeseen valitsin aiheeksi isomummuni vanhan kellon. Kello on ollut vanhemmillani nyt yli 20 vuotta ja he eivät ole koskaan vetäneet sitä. Silti kello soi aina tasaisin väliajoin ja vitsailemme silloin, että Maija-mummu tuli taas kylään. Työ on tehty kokonaan akryylimaaleilla.

Opin kurssilla kuvankäsittelyä. Olin aiemmin jo käsitellyt kuvia melko paljon puhelimella, mutta gimpoli minulle uusi työkalu. Tulevaisuudessa osaan siis hyödyntää apunani myös gimpiä, enkä vain puhelimeen ladattavia sovelluksia. Aino

Paikallishistoria kutkuttaa. Sennin kuvankäsittelyssä Franzenin talo näyttää uhkaavalta. Tummat pilvet tuovat kuvaan dramatiikkaa. Kurkkiiko ikkunoista joku?
Alin kuvankäsittelyssä on ajankohtainen aihe. Koko kurssin yllä häilyi uhka etäopetukseen siirtymisestä. Onneksi koronatilanne salli kurssin käymisen lähiopetuksessa.

Oulun Lyseon lukiolla on perinteinen ja komea grafiikan prässi, jota hyödynsimme akvarelligrafiikkaa kokeillen. Lähtökohtana kuville oli jokin taideteos, josta saattoi tehdä oman version grafiikan tekniikoin, uutta tekniikkaa kokeillen. Vedostaminen olikin lukiolaisporukallemme aivan uutta.

KU12 kurssi oli kokonaisuudessaan mukava ja kivaa vaihtelua muiden tuntien seassa. Kurssilla innostuin jopa hieman taidegrafiikasta ja saatan kokeilla sitä vapaa-ajallani. Mielestäni tehtäviä oli sopivasti, mutta olisi voinut olla mukava tehdä jokin yksi iso työ kurssin aikana, mikä ei valitettavasti ollut koronatilanteen epävakauden vuoksi mahdollista. Osallistuin tunneille ja käytin ajan hyödykseni tehokkaasti. Otin vastaan haasteita ja työskentelin koko kurssin aikana vieraita tekniikoita käyttäen. A

Tällä kurssilla (KU3) tehtäviä oli hyvä määrä ja niihin oli varattu hyvin aikaa. Tunnin alussa käydyt rupattelutuokiot olivat ainakin minulle hyödyllisiä, koska ne usein sisälsivät hyviä esimerkkejä ja inspiraatioita sillä hetkellä tehtyihin töihin. Mielestäni ehdottomasti hyödyllisimpiä tehtäviä olivat GIMP harjoitukset! M

  • Median vaikutuskeinoista ollaan puhuttu enemmän tai vähemmän jokaisella äidinkielen, englannin, kuviksen yms. kursseilla, joten koin tämän kurssin (KU3) syventävänä ja kertaavana, enkä ehkä niinkään uutena tietona. Oli kuitenkin hyödyllistä tutkia asiaa nimenomaan kuvataiteen näkökulmasta. Oli myös kivaa nähdä esimerkiksi kuvankäsittelyyn liittyviä asioita. Opetus oli todella mielenkiintoista. Pidin, siitä että tuntien aikana tuli oikeastaan koko ajan jonkinlaista luennointia, ja sitä voi sitten seurata samalla kun tekee työtään. Ryhmätyötä oli hauska tehdä, niitä pitäisi olla kuvistunnilla aina, sillä vapaat kädet ja kaverin kanssa ideointi on parasta. Kaikki kurssin työt olivat mielestäni hauskoja. Aava

Raahen opetustoimen taito- ja taideaineiden kehittämistyöryhmän TAIKAKUUN järjestämä Kuvioita kankaisiin -ilta keräsi lukion kuvisluokkaan uutta oppivan opejoukon. Työryhmän järjestämiä ideailtoja on pidetty eri teemoista vuosien ajan aina karttojen kierrätyksestä kameratyöskentelyn kautta kirkkohistoriaan – lähtökohtana on jakaa paikkakunnaltamme löytyvää tietoa koko taito- ja taideaineista kiinnostuneen opettajajoukkomme ammatin tueksi.

Ideasta tuotteeksi

Illan vierailevina puhujina oli kaksi Raahen lukiosta ponnistanutta yrittäjää, joille tekstiilitaide ja kankaan kuviointi on tuttua. Fafe&Nenne-yrityksen perustanut Tiia Laurila kertoi, kuinka musiikki ja luontohavainnot muuttuvat taiteeksi ja käsityöksi, aina valmiiksi tuotteeksi asti. Tiia kertoi tekevänsä runsaasti tilaustöitä ja useat hänen vapaata maalausta sisältävistä tuotteista ovat uniikkeja. Kuvallisen ilmaisun rinnalla töihin on viime vuosina alkanut liittyä myös runoja. Raikkaissa runolaukuissa, muissa tuotteissa ja tekijän kirjoittamissa teksteissä näkyy lähiympäristömme erityisyys ja tekijän kotiseuturakkaus. Fafe&Nennen tuotteilla on selkeästi kuvallinen tarina kerrottavanaan.

Merenneito

Runolaukut

Taikakuu kuvia kankaisiin

Päivänmari -yrityksen Mari Rehula kertoi Marimekon tuotteista jälleenmyyjän näkökulmasta valottaen osaltaan Marimekon historiaa, suomalaista suunnittelufiolosofiaa ja kokemuksiaan tuotteista. Ideat muuttuvat tuotteiksi ja helmet klassikoiksi. Kaikille suomalaisille tutut kuosit virittivät opettajissa muistoja. Kuulijoina yllätyimme kuinka varhain jälleenmyyjä tekee päätökset valikoimiin tulevista tuotteista. Saimme tietoa ajankohtaisista kankaan kuvioinnin trendeistä.

Marimekko

Illan aikana opettajajoukolla oli mahdollisuus kokeilla erilaisia kankaanpainon tekniikoita. Emotuotannon vinkkikirjanen tuli tutuksi, kun jaoimme käytännönläheisiä luokkahuonekokemuksia sabloonapainannasta, aurinkovärjäyksestä, kuvien siirrosta kankaalle, valotuskaavioista, ruostetekniikoista ja leimasinpainannasta leppoisassa ilmapiirissä. Pyysimme eri taidetarvikkeita toimittavilta yhtiöiltä tuotenäytteitteitä opettajien kokeiltaviksi. Saimme ystävällisesti Emotuotannolta kokeiluun painoemulsioita, joista esimerkiksi ruiskuemulsion ja kohopastan käyttäminen oli monille ennestään tuntematonta. Kiitokset! Keskuskoulun luokkaretkirahasto karttui illan herkullisista, suolaisista ja makeista tarjoiluista. Ilta sujui innostuneissa ja herkuttelevissa fiiliksissä.

aurinkovärjäys ja leimasinpainanta

Palikkapainantaa muovikirjaimilla. Vaaleat kirjainhahmot on tehty märän ruiskuemulsion päälle aurinkotekniikalla.

kuvansiirto

Kuvansiirtoa valokopioista ja printeistä Kiva-lakalla kankaalle. Lakkaa kankaaseen ja kuvan toiselle puolelle – paperi hangataan veden kanssa irti kuvan jäädessä kankaaseen kiinni.

Kuumakynä

Lukiolasiten kanssa olemme leikanneet Finnfoamia kirurginveitsillä leimasinpainannan palikoita tehdessämme. Ideaillassa Elina kertoi työvälineestä, joka kuumuessaan kuvioi kovaa Finnfoamia tarkasti ja helposti.

tilkut

Raahelainen tekstiilitaiteilija Anna-Maija Joensuu on kehitellyt ruostutustekniikoita kangasmateriaaleille tehden upeita taideteoksia, joita olemme päässeet näkemään Galleria Myötätuulessa. Ideaillassa nähtiin opettajien kokeiluja Joensuun kehittelemällä tekniikalla. Etikkaa, suolaa ja vettä ruostuneiden esineiden kanssa suljettuun pussiin tai laatikkoon kankaan kuvioimiseksi?

Ruostutus

Ruostutus. Vanhat hellanlevyt, rautanaulat, sakset jne.. käyttöön pihanperältä.

Makkarapaperi apuun

Kankaanpainokaavioita on kursseilla tehty litoposterista, kontaktimuovista, teollisuusmuovista, piirtoheitinkalvoista. Jos pienten kankaanpainajien kaavio meinaa painaessa liikkua on halpa ja helppo apu lihatiskin makkarapaperi, jonka vaha kiinnittää kaavion silitettäessä kankaaseen riittävän hyvin kiinni! Paikalliset ruokakaupat ovat myyneet makkarapaperia kuvis- ja tekstiilikurssien käyttöön.

taikinatekniikka

Jauhobatiikkia ja taikinatekniikka tehdessä ei ole koskaan tullut mieleen käyttää perunajauhoja. Hei jälkihän on aivan erilasita – upean utuista pintaa.

leimasinsydän

valotuskaavio

Loppuillasta innostuneimmat opettajista alkoivat kuvioida riisumiaan vaatteita. Tässä hihattomalle paidalle on painettu kuva valmiin valotuskaavion keinoin. Kaavio on tehty Harakkamäen koulun luokkaretkirahoja keräävien tuotteiden painatuksiin vanhoista Raahen Seudun ilmoituksista. Hauskasti tuotteistettua paikallishistoriaa!

leimasin

Leimasinpainnantaa

Tupsuja haarukalla

Tupsun tekeminen haarukalla onnistuu helposti jo esiopetuksessa.

Kiitokset opettajajoukolle ja vierailijoille hyvistä ideoista ja tekemisen meiningistä. Heittäkääpä toiveita uusiksi aiheiksi Taikakuun koulutuksiin!

KU7 kollaasi tekstillä

KU7 Kuvia kankaisiin -kurssilla tehtiin töitä sabloona-, palikka- ja taikinatekniikalla. Myös värjääminen ja silkkimaalaus tulivat kurssilla tutuiksi. Tässäpä kuvakavalkaadi kurssilla syntyineistä töistä ja harjoituksista:

 

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Putkitelevisio Työn aiheena on vanhat televisiot. Aihe juolahti vain jotain mieleen, eikä sillä ollut mitään suurempaa tarkoitusta. Työ on tehty sapluunatekniikalla. Muottia ja kaikkia sen osia oli vaikea pitää paikallaan painaessa, ja sen vuoksi kankaaseen tuli aika paljon virheitä. Onnistuin kuitenkin asetteleman televisiot mielestäni hyvin kankaaseen. Jos saisin korjata jotain, vaihtaisin varmaan tekniikkaa esim. vaahtomuovilla olisin saanut selvempää ja puhtaampaa jälkeä. Työn kangas on mitoitettu siten, että siitä voisi ommella tyynyliinan ja pyydänkin varmaan jotain tekemään sen. Juhani

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Manchester City Olen kova Man cityn kannattaja. Tein itselleni ensiksi sapluunan, jonka jälkeen painoin kuvat tyynyliinalle. Värin jouduin sekoittamaan itse. Kuvat onnistuivat hyvin, koska ne eivät levinneet ollenkaan. Ville

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Turquoise – turkoosi Halusin tehdä kesäisen ja raikkaan värisen kankaan. Aluksi ajattelin tehdä jonkinlaisen kukan tai hedelmän kuvioksi, mutta päädyin abstraktiin kuvioon. Inspiraatiota hain netistä googlettamalla intialaistyylisiä kankaita. Tein työn käyttämällä sabluunatekniikkaa. Värin valitsin siksi, että turkoosi on tämänhetkinen lempivärini ja se sopi mielestäni hyvin kuvioon. Työ oli hiukan haastava, koska vaati tarkuutta ja keskittymistä saada kuviot kohdilleen. Se valmistui kuitenkin suhteellisen nopeasti. Kuviot olisivat voineet mennä paremminkin kohdalleen, mutta muuten kaikki onnistui. En ole vielä varma, mitä kankaasta teen, mutta varmaan annan sen lahjaksi kumipojalleni jossain muodossa. Jenni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pääkallokangas En oikeastaan sannut ideaa tähän kankaaseen mistään, tein vain mitä mieleen tuli. Ajattelin tehdä kankaasta tyynyliinan. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Taru

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jing jang -kompassit Aluksi suunnittelin tekeväni pelkkiä jing jang -kuvioita, koska ne ovat mielestäni hienoja, mutta sitten lisäsin kompassin, jotta se ei olisi tylsä. Jing ja jang kuvaa tasapainoa elämässä ja kompassi ohjaa eteenpäin. Tein kuviot sabluunalla. Sen tekeminen oli aika vaikeaa, koska kuvio oli aika monimutkainen, eikä kovin iso. Värjäsin myös itse kankaan, mikä oli aika helppoa. Olen tyytyväinen tekemääni kuvioon, mutta jos muuttaisin jotakin, olisin tehnyt sen palikkapainannalla, koska kuvio olisi voinut onnistua paremmin. Kangas on tarkoitettu tyynyliinaksi. Veera

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hendrix Työn aiheen olen joskus kauan sitten keksinyt ja nyt oli mahdollisuus tehdä. Työssä käytin sabloonatekniikkaa. Vaikeaa työssä oli värien valinta ja kuvien saaminen kohdilleen, mutta muuten työ ei llut vaikea. Työn kuvat onnistuivat hyvin lyhyestä ajasta huolimatta. Todennäköisesti värit menisivät uusiksi ja tekisin tarkemman kuvan, jos aloittaisin tässä vaiheessa alusta. Työ tulee huoneeni seinälle, mikäli se sinne mahtuu. Aapo

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rappausverhot Nimi tulee siitä, että sain valitsemani taikinatekniikan vuoksi rapata tuntikausia taikinaa verhoista ja sormeni eivät toivu varmaan koskaan! Aloitin työn leikkaamalla oikean kokoiset kankaat. Levitin taikinaa kankaiden päälle. Taikinan kuivuttua taittelin kangasta, joka sai taikinan halkeilemaan. Sitten tuputin maalia taikinan päälle ja annoin kuivua uudelleen. Sitten vietin viikon 😀 rapaten taikinaa pois verhoista ja lopputulos on tässä. Lopuksi vielä silitin verhot, jotta väri jäi kankaaseen. Mielestäni kuviosta tuli hieno ja värikin on oikea. Edessä on vielä reunojen ompeleminen. Ja pesussa toivottavasti lähtee viimeisetkin taikinan muruset. Jenna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Huojuvat puut
 Tein lopputyöksi ihan itse tekemäni puut. Kankaasta tulee pussilakana. Olen aina halunnut itselleni puukuvioiset pussilakanat, mutta aina kauppaan mennessä on iskenyt nuukuus, joten nyt oli hyvä tilaisuus tehdä ne itse. Puut tein sabluunalla ja helpointa oli, kun käytti kahta väriä ja vaikeaa oli se, kun piti saada kuviot oikeille kohdille, jotta olisi tasaiset välit. Työssäni olen tyytyväinen siihen, ettei suurempia mokia tapahtunut lakanaa tehdessä. En tekisi työssäni mitään uudelleen, sillä olen tyytyväinen oman työni jälkeen. Lopputyön kanssa tuli melko kiire. Piti tulla tekemään sitä vapaa-ajalla, jotta saisi sen ajoissa valmiiksi (5 tuntia ylimääräistä aikaa koulussa, nice). Johanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Leonin kuninkaat Työn aiheena on eräs bändi, Kings of Leon. Kuva on hieman pelkistettyä bändin ensimmäiset levyn kannesta. Ajattelin, että tuon kuvan saisi hienosti ikuistettua kankaalle. Tein työn sabluunalla, mikä tuotti välillä päänvaivaa, koska kasvojen yksityiskohdat oli hieman vaikea leikata sapluunasta ja joka kerta kun kuvaa alkoi painamaan kankaaseen, täytyi asetella pienet palat oikeille paikoille. Työ muuttui siten, että jätin pari yksityiskohtaa pois, sillä ajattelin, etteivät ne ole välttämättömiä. Olen kuitenkin lopputulokseen ihan tyytyväinen, sillä se onnistui paremmin kuin ajattelin. Työssä on aika paljon vaikeita yksityiskohtia. En varmaan muuttaisi mitään työstäni, ehkä jotain pikkujuttuja, kuten vähän levinneitä kohtia. Lopputyöstäni tuli pussilakana, jonka otain todennäköisesti myös käyttöön. Hanna-Mari

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kankaat 011

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
 Silkkimaalauskokeilu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KU7/12 KUVIA KANKAISIIN – kurssilla valmistui komeita kuoseja eri tekniikoin. Kurssilla harjoiteltiin kankaanpainon perustekniikoita, joista tulivat tutuksi mm. sabloona- ja palikkapainanta. Solmuvärjäys ja neulahuovutus olivat useimmille uusia kokemuksia. Lopputyön aiheena olivat pääasiassa MEREN TARINAT.

Jutan palikkapainantatyö solmuvärjätylle kankaalle.

 Aallonpohjan palahomma

 Tekemäni työ on parin metrin mittainen, vanhaa paperia mukaileva kangas, johon olen painanut palikkapainannalla kuvia mereen liittyvistä suosikkitarinoistani. Kankaassa on painettuna Kalevalan Iku-Turso, Loch Nessin Nessie, monista tarinoista löytyvät merilohikäärmeet, merillä lipuva Lentävä Hollantilainen sekä laivoja upottava jättiläiskalmari Kraken.

  Idean kehittelyyn meni muutama tunti aivotonta istumista ja kissojen piirtelyä, kunnes tiiliskiven lailla päähän pälkähti ajatus tehdä lopputyö tarustoista. Kaivelin Internetistä muutamia visioita ja taiteilijoiden näkemyksiä suosikkitaruistani ja muotoilin niistä omia näkemyksiä. Muutaman luonnoksen jälkeen piirsin kuvat, joiden ääriviivoja mukaillen piirsin palikoille saaden hahmoille reunat. Kaivertelin kirurginveitsellä ja hakaneulalla kohokuviot styrox-palikkaan (ja näin siitä illalla painajaisia). Päätin myös, ettei tämä työ epäonnistu.

Värjäsin pohjakankaan solmuvärjäyksellä ruskeasävyiseksi. Halusin tavoitella mahdollisimman vanhanoloisen paperin sävyä, mutta siitä tulikin hieman ruskeampaa kuin oli aikomus. Kankaan ollessa kuivumassa vähän jännitinkin, vaaleneeko kangas tarpeeksi vaativan makuni mukaan. Halusin myös saada kuvat hieman rosoisen näköisiksi ja ennen koepaloja ehdin jo miettiä vaihtoehtoja palikoiden raatelusta noituuteen, mutta tehdessäni koepaloja huomasin laittaneeni palikkaan liian vähän väriä ja lopputulos oli halutun rosoinen. Kankaan kuivuttua aloin painella palikoilla kuvia siihen siten, että tuputtelin mustaa palikoille ja painoin sen kankaalle. En hakenut mitään tiettyä järjestystä tai teemaa, kunhan vain kaksi kuvaa eivät menisi liian vierekkäin. Jossain vaiheessa tuputin vähän kuvien ympärille ja kokeilin, tulisiko niistä vähän vanhempaa tunnelmaa, muttei tullut.

Vaikka sanoin, ettei työ voi epäonnistua, olo on laiskempi kuin vuosi takaperin. Silloin sentään vietin viikon illat luokassa kuunnellen Radio Rockia ja tehden kankaanpainon lopputyötä, mutta nyt siihen meni vain yksi ylimääräinen iltapäivä. Nimen keksiminen oli vaikeinta ja lopputuloksessa päädyin ottamaan nimen YUP –nimisen bändin kappaleesta. Kankaalla ei ole vielä mitään tiettyä käyttötarkoitusta. Vien sen kotiin ompeluinnokkaan äitini katseltavaksi. Jutta

Palikkapainantaan voi käyttää helposti työstettävää Finnfoam-rakennuslevyä.

Palikkapainantaan voi käyttää helposti työstettävää Finnfoam-rakennuslevyä.

Viola painoi valotuskaaviolla itseottamistaan valokuvista koostettua hevosaiheista kuviota solmuvärjätylle kankaalle.

Viola painoi valotuskaaviolla itseottamistaan valokuvista koostettua hevosaiheista kuviota solmuvärjätylle kankaalle.

Hevosunelmia    Valitsin työni aiheeksi erilaisia hevosia eri tilanteissa ja yhdistin ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Halusin työn aiheen olevan minulle läheinen, jonka vuoksi valitsin hevoset. Värjäsin kankaan solmuvärjäyksellä niin, että ensin taitoin kankaan haitarille, jonka jälkeen solmin siihen solmut. Painatukset tein valotuskaaviolla. Solmuvärjäystä olin kokeillut aikaisemmin kotona ja koulussa, mutta valotuskaaviota en ollut kokeillut aikaisemmin. Näin viime kurssilla, kun joku teki työnsä sillä, joten halusin itsekin.

Mielestäni solmuvärjäys onnistui hyvin ja lopputuloksesta tuli hieno. Periaatteessa myös painaminen valotuskaaviolla onnistui hyvin, mutta jostain syystä väri levisi kankaalle aluksi enemmän kuin harjoituskankaalle ja kuviosta ei tullut niin tarkkaa. Tämän kohdan olisin halunnut tehdä useamman kerran harjoituskankaalle, jotta lopulliseen työhön olisi tullut tarkkoja kuvioita.

Valotuskaaviota tehdessä opin paljon uutta sen tekemisestä. Opin myös suunnittelemaan aikataulutusta, jotta työn saa ajoissa valmiiksi, mutta kuitenkaan se ei ole liian aikaisin valmis.  Viola

Ellan ja Jaanan neulahuovutustyö on koulun historian suurikokoisin.

Ellan ja Jaanan neulahuovutustyö on koulun historian suurikokoisin.

Mikki-hiiri merihädässä, KU7. Lopputyön aiheena oli meri. Siitä tuli mieleemme lastenlaulu nimeltä ”Mikki-hiiri merihädässä” ja ajattelimme, että voisimme yhdistää tunnetun hahmon Mikki-hiiren ja meriaiheen tekemällä ison huovutustyön, jossa Mikillä olisi yllään uimarengas, uimalasit ja snorkkeli.

Valmistimme työn neulahuovutuksella. Tekniikka oli ennestään tuttua, sillä olimme tehneet pienemmät huovutustyöt kurssin alussa ja olemme käyneet joskus huovutuskurssilla. Vaahtomuovin saaminen Mikin muotoiseksi oli melko haastavaa ja se veikin eniten aikaa työn tekemisessä. Yksityiskohdat onnistuivat ajateltua paremmin, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi niistä saanut viimeistellymmän näköisiä.

Opimme työn aikana yhteistyötaitoja ja työvaiheiden tarkkaa suunnittelua, sillä molemmille piti saada tekemistä koko ajaksi, ja tämä onnistuikin yllättävän hyvin. 

Ella ja Jaana

Ellan ja Jaanan huovuttaman Mikin koon ymmärtää kun vertaa taideteosta vieressä oleviin aikuisten saksiin. Tommin kalanruodoista koostuva kuosi on painettu solmuvärjätylle puuvillakankaalle.

Ellan ja Jaanan huovuttaman Mikin koon ymmärtää kun vertaa taideteosta vieressä oleviin aikuisten saksiin. Tommin kalanruodoista koostuva kuosi on painettu solmuvärjätylle puuvillakankaalle.

Kalanruodot. Kangas on ensin solmuvärjätty (omalla salaisella tekniikallani), jonka jälkeen siihen on painettu oransseja ja vihreitä kalanruotoja sabluunalla.

Ensin minulla oli suuret suunnitelmat lopputyöhöni, mutta koska innostuin solmuvärjäyksestä liikaa, niin aika alkoi hiipua ja päätin tehdä vain hieman yksinkertaisemman toteutuksen. Kalanruodot ovat mielestäni jollain tapaa kivan näköisiä, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kokeilin sabluunaani kokeilukankaalle ensin vihreällä ja sitten oranssilla värillä ja koska kummatkin näyttivät mielestäni kivoilta, päätin painaa kankaaseen kumpiakin värejä, vaikka alkuperäinen suunnitelmani olikin tehdä ainoastaan oransseja.

Kankaan värjäyksestä tuli aika hauska, vaikka ei ihan sitä mitä päässäni olin odottanut ja suunnitellut, ja sekin oli syynä miksi aivan alkuperäinen suuri suunnitelmani vaihtuikin pelkistettyyn ja yksinkertaiseen. Olen kuitenkin tyytyväinen väristä. Sabluunan kanssa oli muutamaan otteeseen hieman ongelmia, koska siinä oli kuitenkin aika ohuita kohtia jotka tahtoivat repeillä ja niitä piti paikkailla kontaktimuovilla. Suurin osa ruodoista onnistui kuitenkin hyvin, vaikka muutama menikin hieman mönkään. Tommi

Annin solmuvärjätyssä kankaassa purjehtivat valkopigmentillä painetut purjeveneet.

Annin solmuvärjätyssä kankaassa purjehtivat valkopigmentillä painetut purjeveneet.

Laivojen meri.   Työni aihe on meri. Siniselle värjätylle kankaalle on painettu niin sanottuja ”laivarykelmiä”. Aluksi minulla ei ollut minkäänlaista ideaa mitä teen.  Piirtelin vain luonnospaperille kaikenlaisia mereen liittyviä kuvioita. Sitten päädyin yksinkertaiseen laivaan. Ajattelin kuitenkin että olisiko yksi pieni laiva liian työläs ”tuputella” kolme metriä pitkälle kankaalle, ja ehkä liian tylsäkin. Käytin siis sapluuna-tekniikkaa, ja leikkasin viiden laivan joukon kalvolle. Olin kokeillut sapluuna tekniikkaa aiemminkin. Sitten aloin miettiä mitä värejä haluan työhöni. Halusin jotain hieman erilaista, joten päätin värjätä kankaan taivaan siniseksi ”kaaosvärjäyksellä”, siten että värjäyksestä tulee vähän epätasainen ja vaaleahko niin että väri on ikään kuin vain taustaväri sapluuna kuvioille. Mielestäni kaikkein parhaiten työssäni onnistui se, että vaikka suunnitelmani oli painaa kuvat kaaosmaisesti, niin sain ne silti tarpeeksi tasaisesti. Minun olisi pitänyt muistaa puhdistaa sapluunaa välillä, ettei siihen olisi kertynyt niin paksusti väriä. Sillä nyt osaan laivojen osista tuli hieman suuremmat välit mitä ihan ensimmäisiin laivoihin. Tätä työtä tehdessäni opin ihan uutena asiana kankaan värjäyksen. Anni

Kaksiväristä delfiinikuosia valmistuu sabloonapainannalla.

Kaksiväristä delfiinikuosia valmistuu sabloonapainannalla. 

Milkan ´Merellinen sointu´

Milkan ´Merellinen sointu´

Merellinen sointu. Työni nimi on Merellinen sointu. Työssä raitoja jotka on tehty sinisen eri sävyillä ja sen päällä mustia nuotteja. Työn idea tuli siitä, kun värittelin paperin reunaan eri sinisen sävyisillä stabiloilla ja kuvio näytti hienolta. Nuotit tulivat siitä, kun halusin lisätä kankaaseen jotain minulle tärkeää.

Siniset raidat maalasin silkkiväreillä, mikä oli minulle uutta. Se oli aika helppoa, sillä se muistuttaa vesiväreillä maalaamista. Nuotit toteutin sabluuna-tekniikalla, mitä olin kokeillut jo aikaisemmin. Työhöni olen muuten tyytyväinen, mutta ensimmäiset sabluunat menivät vähän pieleen. En silti muuttaisi mitään, sillä työstä tuli juuri sellainen kuin halusinkin. Työn ohella opin silkkiväreillä maalaamista, vaikkei se kovin vaikeaa ollutkaan. Sabluuna-tekniikan osasin jo joten työ oli itse asiassa aika helppo tehdä.    Milka

Tonnikalat

Tonnikalat

Tonnikalapurkki.  Lopputyö liittyy mereen, sillä se kuvaa tonnikalapurkkia. Työstä tuli yllättävän hyvä, sillä en suunnitellut sitä pahemmin. Lopputulos olisi voinut olla parempi jos olisi nähnyt enemmän vaivaa ja aikaa sen tekemiseen, mutta se on mielestäni ihan hieno kuitenkin. olisin voinut tehdä työstä vähän isomman. Työskentely oli mielestäni mukavaa, koska huovuttaminen on helppoa ja vaivatonta. Miika

Stinan merihevoset uivat solmuvärjätyllä kankaalla

Stinan merihevoset uivat solmuvärjätyllä kankaalla

Merihevosia ja meduusoja Työssäni on aiheena meri ja meressä elelevät otukset merihevoset ja meduusat. Päädyin meriaiheen kautta tekemään kyseisiä mereneliöitä, koska merihevoset ovat syystä taikka toisesta olleet mielestäni kiehtovia ja erikoisia eläimiä, kuten meduusatkin. Työssäni on käytetty solmuvärjäystä, jonka tuloksena syntyi meduusan näköiset kuviot, sekä minulle jo ennestään tuttua sabluunatekniikkaa, jolla tuputtelin merihevoset. Työn tekeminen oli leppoisaa, eikä missään vaiheessa tarvinnut alkaa hätiköimään ajan kanssa, vaan ehti mukavasti tehdä omaan tahtiin. Olen tyytyväinen työni lopputulokseen. Erityisesti pidän solmuvärjäyksen muodostamista meduusakuvioista. Kankaan väri olisi voinut olla hiukan tummempi. Opin solmuvärjäystekniikkaa useilla eri solmimistavoilla (näin myös muiden tapoja värjätä ja heidän lopputuloksensa). Stina

Kurssin aloitustehtävänä valmistuivat myös neulahuovutukset. Hirviöystävät toimivat soittorasioina soittaen erilaisia sävelmiä.

Neulahuovutushirviöitä esillä koulun käytävällä.

Neulahuovutushirviöitä esillä koulun käytävällä.

Ku7 Kuvia kankaisiin kurssilla syntyi upeita lopputöitä ja tekniikkakokeiluja.

Riikan Tunturikihut / ”Pääskyset” on toteutettu sabluunatekniikalla. Kuviossa on käytetty kahta sabloonaa.

Tunturikihut. Idea aiheeseen syntyi aivan vahingossa. Piirsin yhden linnun paperille ja pian se saikin kaverikseen pari muutakin lintua. Ja avot, siinä se oli, lopputyöni. Ongelmana oli vain se, että linnut olivat aivan liian yksityiskohtaisia sabluunapainamiseen, siitä seurasikin raju yksinkertaistaminen. Lintu parat, kaikki sulat lähtivät.

Käytin neljää eri sabluunaa työssäni. Päille ja vartaloille piti olla erilliset sabluunat ja tein yhden linnun erilleen, voidakseni käyttää sitä muista riippumatta. Toisin sanoen lätkiä ihan miten sattuu kankaalle. Värityksessä yritin olla mahdollisimman luonnonmukainen, jotta lappini lentäjät erottuisivat lokeista.

Miksi juuri tunturikihu? Miksi ei. Se tuntui silloin hyvältä ja sopivalta. Asiaan vaikutti varmasti se että olin juuri lukenut Lapin luonnosta, sekä tunturikihun hieno pääskysmäinen pyrstö, joka tekee siitä helpon piirrettävän. Muutenkin kyseessä on erittäin kaunis ja arvoituksellinen lintulaji.    Riikka 1B

Vahva sydänTein sabloonapainannalla lopputyön, koska se tekniikka oli kivoin ja olin jo suunnitellut kuvion. Lopputyön kuviota suunnittelin aika kauan. Lopetin sen suunnittelun sitten kun olin siihen tyytyväinen.

Jeminan luonnoksia ja teollisuusmuovisabloona.

Yritin sovittaa sydämen ensin käsien sisään, mutta se ei onnistunut. Otin kangasta reilusti, vaikka kuvio oli pieni. Painoin kuviota kolmella eri värillä: violetti, vihreä, kupari. (Pidin niistä väreistä). Aluksi mietin millä tavalla painan kuviota, mutta sitten päädyin riveihin (tasaraportti). Kuviot onnistuivat hyvin lukuunottamatta pieniä virheitä.  Mikähän voisi olla kankaan nimi? Piikikäs rakkaus, Isku sydämeen? Nimeksi tuli Vahva sydän. Jemina

Vahva sydän -painokangas

Eevan tekniikkakokeiluista löytyy mm. sabloonatekniikalla tehtyjä perhosia. Kaksiväristä palikkapainantaa ja etualalla aurinkotekniikalla tehtyjä saksia.

Maapallo-kangas. Mietin lopputyön aiheeksi jotain matkailuun liittyvää. En osannut valita aiheeksi yhtä tiettyä maata, joten päätin tehdä koko maapallon. Työtä tehdessä pystyi haaveilemaan lomasta ja eri kohteista. Tulostin netistä kuvia, joiden avulla piirsin maapallon kalvolle. Kuvaa täytyi pelkistää jättämällä pienet saaret pois. Tuputtamisvaiheessa sapluunaliimasta oli paljon hyötyä; ilman sitä väri olisi helposti mennyt kalvon alle. Lopputulokseen olin tyytyväinen. Työn iloiset värit viestivät kesästä ja lämmöstä. Jonna

Eristykseen tarkoitettu rakennuslevy on helposti työstettävää ja siitä syntyy leimasimia. Jämäpaloja saa usein rakennustyömailta.

Bruno-koira antoi ilmettä Suvin keltaiselle seinätekstiilille, jonka pohjan Suvi teki solmuvärjäyksellä. Kuva toteutettiin valotuskaaviolla.

Eeva-Leenan värikkäät ihmishahmot.

Lopputyön aihe on sama kuin tekemässäni kokeilussa, sillä se oli mielestäni hauska ja värikäs. En halunnut, että ihmiset työssä vastaavat todellisuutta vaan ne ovat vähän persoonallisia. Halusin, että työstä tulee värikäs, joten käytin monia eri värejä. Olen tyytyväinen lopputyöhön, sillä siitä tuli sellainen kuin halusin. Eeva-Leena

Miran kankaassa kukkivat symmetriset kukat.

Lopputyöni aihe oli salmiakin muotoinen kuvio, jossa oli kukkia ja palloja symmetrisesti. Aiheen keksin kun selailin kankaanpainanta kirjoja koululla ja löysin yhden kuvion, jota muokkasin yksinkertaisemmaksi toteuttaa. Tekniikkana työssäni oli tuputus eli sabloonapainanta. Väriksi halusin hiukan vaaleamman kuin testauspainamisessa ja se se syntyi kun sekoitin kankaanpainoväreistä luumua, kirkkaanpunaista, pinkkiä ja helmiäisvalkoista. Kankaan koko on 150cm X 150cm. Lopputulokseen olen tyytyväinen, sillä työni onnistui ajallaan sekä hyvin ja väri oli mielestäni kaunis. Hieman jäi harmittamaan se, kun aloitin painamisen liian isolla tuputtimella ja väri meni joissakin kohdissa sabloonan yli ikävästi. Siinä olisin voinut olla hieman tarkempi. Mira

Venlan kankaassa kasvaa suuria puita. Oksisto muodostaa toistuvaa pintaa.

Venlan kankaassa kasvaa suuria puita. Oksisto muodostaa toistuvaa pintaa.

Palikkapainantaa. Ankkurit

Ankkurit. Tein palikkapainannalla mustia ankkureita valkoiseen kankaaseen. Mustavalkoiseen päädyin, koska ajattelin sen soveltuvan paremmin eri käyttötarkoituksiin vaikka se onkin aika klassinen väriyhdistelmä. Halusin painaa kankaan täyteen jollain tietyllä symbolilla ja idea ankkurista tuli sattumalta mieleeni. Teimme aluksi kokeiluja eri tekniikoilla. en ollut ennen kokeillut palikkapainantaa, mutta se vaikutti mielenkiintoiselta miten kaivertamalla sai tehtyä erilailla yksityiskohtia. Lisäksi viehätyin siitä, miten painannan jälki ei ole ihan tasainen. Painamani kuva oli iso palikkapainannaksi, mutta mielestäni siinä ei ollut mitään ongelmaa työn onnistumisen kannalta. (Tosin joissakin kohdissa olisin voinut kohdistaa palikan tasaisemmin kankaaseen, jotta pieniltä lipsahduksilta olisi vältytty…) Annika

Palikkapainantaa valmistellaan. Kirurginveitsellä leikkaamien on tarkkaa työtä. Koholle jäävät kohdat tulevat kankaassa värillisinä esiin.

Tatu

Neuvostoliittolainen twister – vasen käsi punaiselle. Aluksi työ eteni hienosti. Loppua kohti sabloona käpertyi reunoista ja aiheutti murheita taitteluista huolimatta. Olen tyytyväinen lopputulokseen kaisesta huolimatta ja mietin kovasti käyttötarkoitusta kankaalle uudessa asunnossani. Tatu

Annika: Unisiepparit

Dreamcatcherit liittyvät Amerikan alkuperäisasukkaiden kulttuuriin.

Unimaailma. Tein lopputyön sabloonatekniikalla. Idean sain kun selailin kurssimonistetta: siellä luki harjoitustehtävän yhteydessä unifobia ja siitä sain idean että teen unisiepparin, koska se karkoittaa pahat unet pois. Lopputyöstä tuli aika hieno, vaikka joissakin sieppareissa väri on vähä levinny: (malttia, malttia….) Lopputyöstä piti tulla kultaturkoosi, mutta sitten päätin tehdä yksivärisen, ja minusta se oli ihan oikea valinta. Annika

Laimennetulla valkaisuaineella (puhdistusaine) voi kangasta vaalentaa. Vaalenevat värit voivat olla joskus yllättäviä.  Työskentelyssä on muistettava hyvä suojavarustus!

Kotilot kulkevat nousevassa raportissa. Elsa

Palikkapainantaa, aurinkotekniikkaa ja sabloonapainantaa.

Valotuskaaviota pestään auki UV-käsittelyn jälkeen.

Lyydian Luonnon henki -kangas

KU7 Kankaanpainokurssin oppilastöitä Raahen lukiosta:

Kankaan kuoseja suunniteltiin nopeiden harjoitusten avulla. Muovikaaviopainantaa kokeiltiin tiskiräteille. Sanna-Kaisan harjoituksia.

Muffinssi-pussilakana. Sanna-Kaisa

Tein pussilakanakankaaseen söpöjä muffinsseja. Muffinssijonojen reunoilla on limevihreitä raitoja. Suunnittelin muffinssien tilalle aluksi kitaroita, mutta loppujen lopuksi idea vaikutti tylsältä, joten valitsin muffinssit. Toteutin työni sabloonatekniikalla, koska se vaikutti sopivimmalta. Olin kokeillut tekniikkaa jo aiemmin. Työni onnistui niinkuin olin sen suunnitellut, kunnes lopussa hieman tyrin kääntäessä kangasta, jossa oli vielä märkää väriä… punainen kirsikkaväri levisi joissakin kohdin.  Sanna-Kaisa

Marjan sammakoihin tarvittiin kolme muovikaaviota. Jokainen väri painetaan erikseen. Kangas on värjätty kuvistunnilla.

Palikkapainantakokeilu

Bolivialainen vaihto-oppilas Camila teki kurssilla upean kukkakankaan.

palikkapainanta ja värjäyskokeilu

 Aten käärmeet. 

Työssäni on hyvin pitkä käärme, jossa on kahta väriä. Halusin tehdä jonkin värikkään ja iloisen työn, joten päädyin tällaiseen lopputulokseen. Tein neljä sapluunaa ja tuputin väriä kankaalle. Olin joskus ala-asteella tuputtanut viimeksi, mutta kokeilun avulla pääsin tuputuksen salojen jäljille.Minusta onnistuin hyvin luomaan hyväntuulisen työn. Pienet sotkemiset olisi voinut jättää pois. Atte

Kissakangas. Hanna.

Hannan esittelyteksti tähän. Hanna

Annikan nuottiviivastot on tehty maalarinteipillä rajaten.

Työni aiheena oli musiikki. Se oli minulle luonnollinen valinta koska musiikki on suuressa osassa elämässäni. Nuottiviivaston tein teippien avulla ja nuotit painoin sabloonan avulla. Tekniikka oli minulle jo entuudestaan tuttu pienien kokeilujen kautta. Toisen kankaan mittasuhteiden saaminen samanlaisiksi kuin ensimmäisen kankaan oli hankalaa, mutta onnistuin siinä kuitenkin parin yrityksen jälkeen.  Vaikka tein työni tarkasti, kankaanpainoväri levisi sabloonan alle välillä. Jos voisin aloittaa työni alusta, tekisin sen vielä tarkemmin, jotta levinnyttä väriä ei tarvitsisi jälkikäteen enää korjailla.  Annika

Lauran lehdet.

Ollin viikset.

Tummia kukkia. Jenni

Halusin tehdä jonkin yksinkertaisen lopputyön, joka ei vaatisi pikkutarkkaa osaamista. Sidoin kankaaseen solmuja, jotta siihen tulisi vivahteita ja värjäsin valkean kankaan tummansiniseksi. Aluksi ajattelin käyttää sapluunaa tehdäkseni mustanharmaita kukkia, mutta päädyin tekemään ne käsin. Kukkien keskusta on tosin painettu sapluunalla. Kukat eivät ole täysin identtisiä, mutta se ei haittaa. En myöskään halunnut, että kaikki kukat olisivat samalla viivalla, vain ne olisi maalattu sekaisin. Olen ihan tyytyväinen lopputyöhöni, koska se vastasi odotuksiani. En olisi halunnut muuttaa mitään. Työ vaati paljon työtä, mutta sitä oli mukava tehdä koska se oli mieluista hommaa. Jenni

Sonjan autot.


Keskiviikkoisin lounastauolla, kesken koulupäivän, koko luokka käy uimassa rehtorin kanssa!

Raahen lukion entinen oppilas Mira Liimatainen suoritti ainakin 12 kuvataiteen kurssia lukioaikanaan, lavasti lukion Gunilla-näytelmää ja jatkoi visuaalisen alan parissa Lybeckerin käsi- ja taideteollisuus oppilaitoksen työpajassa. Islantiin Mira lähti aluksi vapaaehtoistyöhön pieneen kylään kehitysvammaisten käsityökeskukseen, jossa vietti vielä toisen vuoden palkattuna työntekijänä. Monipuoliset tekstiilitaiteen opinnot Reykjavikin kuvataidekoulussa (Myndlistasköli I Reykjavik) veivät mukanaan. Värikkäät kertomukset opiskelusta tekstiilitaiteen parissa kiinnostivat Raahen lukion KU7 Kuvia kankaisiin -kurssilaisia.

Mira on käyttänyt itse kutomansa kankaan upean veistoksensa päällysteenä. kuva: Mira L.

Opetus koulussa on pääosin islanniksi ja 12 hengen ryhmässä on minun lisäksi toinen ulkomaalainen, opiskelija Ruotsista, Mira kertoo. Tekstiilitaiteesta kiinnostunut Mira kertoo, että islanninkieltä ymmärtää ja luokkakaverit, sekä opettajat auttavat opinnoissa – joskus tehtävämonisteita on annettu tanskan kielelläkin. Opinnot alkoivat villan käsittelyllä. Villa onkin Islannin tärkeä vientituote. Suoraan lampaista keritty villa tuli tutuksi eri työvaiheiden kautta. Itse karstatusta villasta nykyaikaisella rukilla kehrätty lanka värjättiin kasvivärein. Opiskelijajoukko kuljeskeli maaseudulla saksien värjäyskasveja. Suomessa kasvaa varmaan paremmin värjäyskasveja kuin karussa maaperässä Islannissa, Mira pohtii kuviskurssilaisten kanssa. Miran näyttämät luonnonvärein aikaansaadut lopputulokset olivat upeita. KU7-kurssilaisten opeteltaviin perustekniikoihin kuuluu mm. solmuvärjäys. Japanilaista shibori-tekniikkaa kannattaa kokeilla! Mira vinkkaa Japanista peräisin olevan värjäystavan kurssin lopputyötä miettiville lukiolaisille. Sinisen värin aikaansaaminen oli elämys, vaaleanpunaiselta näyttävä lanka muuttuu vasta väristä ylös nostaessa hapettuessaan siniseksi.

Erikoista koulussa on mm. rehtorin uinti-innostus. Keskiviikkoisin lounastauolla koko Miran luokka on käynyt talvellakin uimassa rehtorin kanssa.

Luovaa neulontaa. Teos ja valokuva, Mira L.

Rankka, mutta opettavainen Luovan neulonnan kurssi muutti Miran käsityksiä neulomisesta. Tehtävänä oli mm. neuloa pelkillä sormilla ja myöhemmin puikoin valokuvan pohjalta hedelmiä tai salaattia, omakuva jne… Neuloa voi mitä vaan! Kurssin piti maailmalla menestynyt muotisuunnittelija Steinunn Sigurðardóttir, jonka Mira sanoi olleen vaativa ja hyvä opettaja. Väriopin opinnot ja kankaanpaino ovat lähellä Miran sydäntä.

Miran neuloen tehty taidetekstiili. kuva: Mira L.

Keväällä Mira suunnitteli mm. metsä-aiheisen painokankaan. Islannissa ei juurikaan ole metsiä ja vähäisillä metsillä on istuttajan keksimä nimi, metsän keskellä kasvanut Mira kertoo. Painokankaaseen on kirjottu yksityiskohtia, kuten pihlajanmarjoja. Painokangas oli esillä oppilaiden töitä esittelevässä näyttelyssä Reykjavikissa.

kuva ja teos Mira L.

Kiitokset vierailusta Miralle ja hyvää jatkoa opintoihin!

Tutustu Miran omaan blogiin, jossa on lisää teoskuvia.

Kuviksen maskotti ARTTU-nalle vieraili Miran luona Islannissa keväällä 2010. Lue Artun matkasta Islantiin tästä linkistä.  

 

 

 

 

 

 

Opiskelijat kuuntelivat kiinnostuneina korujen suunnittelun käänteitä ja kertomuksia suunnittelun taustalla.

Vuoden 2011 Raahen TAITAJAKSI valittu kultaseppä-muotoilija Päivi Harjuhaahto vieraili KU7-kurssilaisten vieraana lukion kuvisluokassa. Päivi Harjuhaahto on päässyt ylioppilaaksi Raahen lukiosta. Vierailun aikana kuultiin muotoiluprosessin etenemisestä luonnoksista valmiiksi, markkinoitavaksi tuotteeksi. Päivi kertoi runsaan kuvamateriaalin kera myös hienoista, asiakaslähtöisistä projekteista, joissa tilaustyö suunnitellaan asiakkaan tarpeita ja toiveita kuunnellen. Muotoilijan työt eivät ole pelkästään omaa yksinäistä luovaa ilmaisua vaan vuorovaikutusta asiakkaan ja tilaajien kanssa, korujen tuotantoon osallistuu muotoilijan lisäksi lukuisa tekijäjoukko.

Raahen Taitaja-lehtijuttu Raahen Seudussa

Päivi Harjuhaahdon esittely Kalevala-korun nettisivulla

Koru kuin tarina – miten korut valmistuvat? Lehtijuttu Yhteishyvässä (sivu 34).

Kalevalakorun tuotannon Ahti ja Vellamo saivat alkunsa merenneidon hiuksista. Korun keskellä on filigraanikuviona kuvatut kalat. Riipuksessa Ahdin atraimen kärkeä muistuttava muoto on yhdistetty mustaan nahkanauhaan. Ahdin sekä puolisonsa Vellamon koruissa kansantarujen aiheisiin on yhdistetty moderni muotokieli.

Päivi kertoi luonnostelevansa ja piirtävänsä korut useimmiten käsin. Luonnoksia syntyy runsaasti ja ideoiden taustalla voi olla mistä tahansa löytyvä mielenkiintoinen muoto. – Onneksi kännyköissä on nykyään kamerat! Päivi sanoo ja näyttää lukiolaisille mielenkiintoista valokuvaa, jossa on rytmikkäitä muotoja katukiveyksistä.  Tarkkojen piirrosten pohjalta Kalevalakorun kultaseppämestari, niinikään raahelaislähtöinen Miikka Westman mallintaa korut digitaalisesti tietokoneen 3D-ohjelmalla. Tietokoneella luotuihin kuviin saadaan aidon näköinen materiaalintuntu. Päivi suunnittelee useita malleja, joista asiakkaan on helppo valita omiin tarpeisiin sopivin. Yritysasiakkaat tilaavat koruja mm. liikelahjoiksi ja persoonallisiksi  muistamisiksi henkilökunnan merkkipäiville.

Suunnitelmien ja luonnosten arkistoista voi löytää yllättäin ideoita vielä vuosien jälkeen.

Asiakas kohdataan kasvotusten jolloin työtehävä alkaa muodostua. Asiakkaalta saa materiaalia ja toiveita jonka pohjalta on hyvä lähteä toteuttamaan tuotetta firman näköiseksi. Usein yritysasiakkaille on graafinen suunnittelija suunnitellut graafisen ohjeistuksen, logon tai liikemerkin, jotka voivat olla korusuunnittelun lähtökohtana. Jos suunniteltava korun lähtökohtana on logo, kysyy Päivi luvan logon suunnitelijalta.

Luonnokset mallinnetaan 3D-ohjelmalla valokuvan kaltaisiksi ja printataan. Kuvat esitellään asiakkaalle ennen tuotannon aloittamista.

Opiskelijat tutkailivat kuvia 3D-mallinnuksista. 3D-mallinteet printataan 3D-printterillä ja niistä voidaan valaa muotit koruja varten.

Ideoita voi saada arvaamattomista paikoista, onneksi nykyään on kännyköissäkin kamerat!

Päivi toi myös konkreettisia esimerkkejä töistään joita oppilaat ihastelivat.

Päivi toi myös konkreettisia esimerkkejä töistään joita lukiolaiset ihastelivat.

Ku7 -kurssilaiset toteuttavat tekniikkaharjoitusten jälkeen lopputyön, jonka suunnitteluprosesiin kiinnitetään paljon huomiota. Tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa persoonallinen painokangas omaan käyttöön. Oli mielenkiintoista kuulla ideoita ja tarinoita muotoilijan työn taustalla.

Suurkiitokset Päiville vierailusta!

Blog Stats

  • 160 055 hits