You are currently browsing the tag archive for the ‘neulahuovutus’ tag.

Tutustuimme ITE-taiteen näyttelyyn Kohtalona luovuus Oulun taidemuseossa ja käsittelimme oppitunnilla ITE-taiteen piirteitä. Tavoitteena oli oppia ilmaisemaan itseä kuvan keinoin: kerro itsestäsi ja ajatuksistasi omakuvaan piilotetuin kuvavinkein. Harjoittelimme kolmiuloitteista ilmaisua, värien ja monipuolisten materiaalien käyttöä.

TYÖN TAVOITTEET: Harjoitellaan prosessinomaista työskentelyä: luonnostelu, kokeilut, teos ja arviointi ovat tärkeitä työvaiheita. Työssäsi on ITE-taiteeseen viittaavia elementtejä ja mahdollisesti kollaasimaisesti erilaisia materiaaleja. Kuva kertoo sinun persoonastasi, harrastuksistasi tai ajatuksistasi kuvaviittein ja ITE-taiteen keinoin. Työ on rakenteeltaan kestävä ja veistokset ovat ilmaisultaan mielenkiintoisia eri puolilta.  

TYÖTAVAT: Nappaa selfie näyttelyvierailulla. Luonnostele liioitellen kasvonpiirteet, kuvaviitteet ja yksityiskohdat persoonallisella tavalla. Tee luonnoksestasi värillinen. Tutustu villa-materiaaliin ja neulahuovutukseen. Voit käyttää neulahuovutuksesi täydennyksenä kuumaliimaa, maalia, punontaa, lankoja jne… vaikkapa kolmiuloitteisella, assemblaasimaisella tavalla.

Eipä aikaakaan, kun kuvisluokkaan ja koulun näyttelyvitriineihin alkoi syntyä mielenkiintoisia omakuvia ITE-taiteen ja neulahuovutuksen keinoin.

Huovuttaminen oli mukavaa vaihtelua ja jotenkin terapeuttista. Olen tyytyväinen työhöni. Minusta ns. erikoisten värien käyttäminen oli kiva idea ja korosti ehkä jopa sitä työn ITE-taide puolta. Iida

Tätä työtä tykkäsin tehdä erittäin paljon, vaikka alkuun ahdisti, kun ei ollut juuri niitä värejä mitä olisin halunnut käyttää. Yritin saada työhön esille edes vähän valoja ja varjoja, mutta niiden tekeminen osoittautui itselle vaikeaksi asiaksi. Linda

Teoksen maalaamisessa on hyödynnetty kahvia, joka luo erikoisen efektin, kun teos laitetaan valoa vasten. Viljam

Neulahuovutus-tekniikka ja värikkäät villat pakottivat pelkistämään omakuvien yksityiskohdat ITE-taiteen tyyliin sopivaksi. Näyttelyvierailu osoitti, että taiteessa huumori ja leikillisyys ovat sallittuja asioita. Toivottavasti omakuvan pohtiminen neulahuovutusta tehdessä tarjosi leppoisan ja lempeän tavan itsetutkisteluun uusien lyskalaisten muuttuneessa elämäntilanteessa – siirtymisessä yläkoulusta lukiolaiseksi osaksi uutta kouluyhteisöä.

KU1-kurssilaiset tekivät värikkäitä omakuvia erikoisin tekniikoin. Millaiset piirteet tekevät sinusta juuri sinut? Moni kokeili neulahuovutusta ensimmäistä kertaa. Toisen ryhmän omakuvat syntyivät peilin ääressä: ääriviivat piirrettiin pleksille ja pinnat maalattiin pleksin toiselta puolelta akryylivärein. Tavoitteena oli kasvojen anatomian tutkiminen ja neulahuovutuksissa etsittiin kasvojen valoja ja varjoja. Tunnistatko luokkakaverisi omakuvasta?

KU7/12 KUVIA KANKAISIIN – kurssilla valmistui komeita kuoseja eri tekniikoin. Kurssilla harjoiteltiin kankaanpainon perustekniikoita, joista tulivat tutuksi mm. sabloona- ja palikkapainanta. Solmuvärjäys ja neulahuovutus olivat useimmille uusia kokemuksia. Lopputyön aiheena olivat pääasiassa MEREN TARINAT.

Jutan palikkapainantatyö solmuvärjätylle kankaalle.

 Aallonpohjan palahomma

 Tekemäni työ on parin metrin mittainen, vanhaa paperia mukaileva kangas, johon olen painanut palikkapainannalla kuvia mereen liittyvistä suosikkitarinoistani. Kankaassa on painettuna Kalevalan Iku-Turso, Loch Nessin Nessie, monista tarinoista löytyvät merilohikäärmeet, merillä lipuva Lentävä Hollantilainen sekä laivoja upottava jättiläiskalmari Kraken.

  Idean kehittelyyn meni muutama tunti aivotonta istumista ja kissojen piirtelyä, kunnes tiiliskiven lailla päähän pälkähti ajatus tehdä lopputyö tarustoista. Kaivelin Internetistä muutamia visioita ja taiteilijoiden näkemyksiä suosikkitaruistani ja muotoilin niistä omia näkemyksiä. Muutaman luonnoksen jälkeen piirsin kuvat, joiden ääriviivoja mukaillen piirsin palikoille saaden hahmoille reunat. Kaivertelin kirurginveitsellä ja hakaneulalla kohokuviot styrox-palikkaan (ja näin siitä illalla painajaisia). Päätin myös, ettei tämä työ epäonnistu.

Värjäsin pohjakankaan solmuvärjäyksellä ruskeasävyiseksi. Halusin tavoitella mahdollisimman vanhanoloisen paperin sävyä, mutta siitä tulikin hieman ruskeampaa kuin oli aikomus. Kankaan ollessa kuivumassa vähän jännitinkin, vaaleneeko kangas tarpeeksi vaativan makuni mukaan. Halusin myös saada kuvat hieman rosoisen näköisiksi ja ennen koepaloja ehdin jo miettiä vaihtoehtoja palikoiden raatelusta noituuteen, mutta tehdessäni koepaloja huomasin laittaneeni palikkaan liian vähän väriä ja lopputulos oli halutun rosoinen. Kankaan kuivuttua aloin painella palikoilla kuvia siihen siten, että tuputtelin mustaa palikoille ja painoin sen kankaalle. En hakenut mitään tiettyä järjestystä tai teemaa, kunhan vain kaksi kuvaa eivät menisi liian vierekkäin. Jossain vaiheessa tuputin vähän kuvien ympärille ja kokeilin, tulisiko niistä vähän vanhempaa tunnelmaa, muttei tullut.

Vaikka sanoin, ettei työ voi epäonnistua, olo on laiskempi kuin vuosi takaperin. Silloin sentään vietin viikon illat luokassa kuunnellen Radio Rockia ja tehden kankaanpainon lopputyötä, mutta nyt siihen meni vain yksi ylimääräinen iltapäivä. Nimen keksiminen oli vaikeinta ja lopputuloksessa päädyin ottamaan nimen YUP –nimisen bändin kappaleesta. Kankaalla ei ole vielä mitään tiettyä käyttötarkoitusta. Vien sen kotiin ompeluinnokkaan äitini katseltavaksi. Jutta

Palikkapainantaan voi käyttää helposti työstettävää Finnfoam-rakennuslevyä.

Palikkapainantaan voi käyttää helposti työstettävää Finnfoam-rakennuslevyä.

Viola painoi valotuskaaviolla itseottamistaan valokuvista koostettua hevosaiheista kuviota solmuvärjätylle kankaalle.

Viola painoi valotuskaaviolla itseottamistaan valokuvista koostettua hevosaiheista kuviota solmuvärjätylle kankaalle.

Hevosunelmia    Valitsin työni aiheeksi erilaisia hevosia eri tilanteissa ja yhdistin ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Halusin työn aiheen olevan minulle läheinen, jonka vuoksi valitsin hevoset. Värjäsin kankaan solmuvärjäyksellä niin, että ensin taitoin kankaan haitarille, jonka jälkeen solmin siihen solmut. Painatukset tein valotuskaaviolla. Solmuvärjäystä olin kokeillut aikaisemmin kotona ja koulussa, mutta valotuskaaviota en ollut kokeillut aikaisemmin. Näin viime kurssilla, kun joku teki työnsä sillä, joten halusin itsekin.

Mielestäni solmuvärjäys onnistui hyvin ja lopputuloksesta tuli hieno. Periaatteessa myös painaminen valotuskaaviolla onnistui hyvin, mutta jostain syystä väri levisi kankaalle aluksi enemmän kuin harjoituskankaalle ja kuviosta ei tullut niin tarkkaa. Tämän kohdan olisin halunnut tehdä useamman kerran harjoituskankaalle, jotta lopulliseen työhön olisi tullut tarkkoja kuvioita.

Valotuskaaviota tehdessä opin paljon uutta sen tekemisestä. Opin myös suunnittelemaan aikataulutusta, jotta työn saa ajoissa valmiiksi, mutta kuitenkaan se ei ole liian aikaisin valmis.  Viola

Ellan ja Jaanan neulahuovutustyö on koulun historian suurikokoisin.

Ellan ja Jaanan neulahuovutustyö on koulun historian suurikokoisin.

Mikki-hiiri merihädässä, KU7. Lopputyön aiheena oli meri. Siitä tuli mieleemme lastenlaulu nimeltä ”Mikki-hiiri merihädässä” ja ajattelimme, että voisimme yhdistää tunnetun hahmon Mikki-hiiren ja meriaiheen tekemällä ison huovutustyön, jossa Mikillä olisi yllään uimarengas, uimalasit ja snorkkeli.

Valmistimme työn neulahuovutuksella. Tekniikka oli ennestään tuttua, sillä olimme tehneet pienemmät huovutustyöt kurssin alussa ja olemme käyneet joskus huovutuskurssilla. Vaahtomuovin saaminen Mikin muotoiseksi oli melko haastavaa ja se veikin eniten aikaa työn tekemisessä. Yksityiskohdat onnistuivat ajateltua paremmin, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi niistä saanut viimeistellymmän näköisiä.

Opimme työn aikana yhteistyötaitoja ja työvaiheiden tarkkaa suunnittelua, sillä molemmille piti saada tekemistä koko ajaksi, ja tämä onnistuikin yllättävän hyvin. 

Ella ja Jaana

Ellan ja Jaanan huovuttaman Mikin koon ymmärtää kun vertaa taideteosta vieressä oleviin aikuisten saksiin. Tommin kalanruodoista koostuva kuosi on painettu solmuvärjätylle puuvillakankaalle.

Ellan ja Jaanan huovuttaman Mikin koon ymmärtää kun vertaa taideteosta vieressä oleviin aikuisten saksiin. Tommin kalanruodoista koostuva kuosi on painettu solmuvärjätylle puuvillakankaalle.

Kalanruodot. Kangas on ensin solmuvärjätty (omalla salaisella tekniikallani), jonka jälkeen siihen on painettu oransseja ja vihreitä kalanruotoja sabluunalla.

Ensin minulla oli suuret suunnitelmat lopputyöhöni, mutta koska innostuin solmuvärjäyksestä liikaa, niin aika alkoi hiipua ja päätin tehdä vain hieman yksinkertaisemman toteutuksen. Kalanruodot ovat mielestäni jollain tapaa kivan näköisiä, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kokeilin sabluunaani kokeilukankaalle ensin vihreällä ja sitten oranssilla värillä ja koska kummatkin näyttivät mielestäni kivoilta, päätin painaa kankaaseen kumpiakin värejä, vaikka alkuperäinen suunnitelmani olikin tehdä ainoastaan oransseja.

Kankaan värjäyksestä tuli aika hauska, vaikka ei ihan sitä mitä päässäni olin odottanut ja suunnitellut, ja sekin oli syynä miksi aivan alkuperäinen suuri suunnitelmani vaihtuikin pelkistettyyn ja yksinkertaiseen. Olen kuitenkin tyytyväinen väristä. Sabluunan kanssa oli muutamaan otteeseen hieman ongelmia, koska siinä oli kuitenkin aika ohuita kohtia jotka tahtoivat repeillä ja niitä piti paikkailla kontaktimuovilla. Suurin osa ruodoista onnistui kuitenkin hyvin, vaikka muutama menikin hieman mönkään. Tommi

Annin solmuvärjätyssä kankaassa purjehtivat valkopigmentillä painetut purjeveneet.

Annin solmuvärjätyssä kankaassa purjehtivat valkopigmentillä painetut purjeveneet.

Laivojen meri.   Työni aihe on meri. Siniselle värjätylle kankaalle on painettu niin sanottuja ”laivarykelmiä”. Aluksi minulla ei ollut minkäänlaista ideaa mitä teen.  Piirtelin vain luonnospaperille kaikenlaisia mereen liittyviä kuvioita. Sitten päädyin yksinkertaiseen laivaan. Ajattelin kuitenkin että olisiko yksi pieni laiva liian työläs ”tuputella” kolme metriä pitkälle kankaalle, ja ehkä liian tylsäkin. Käytin siis sapluuna-tekniikkaa, ja leikkasin viiden laivan joukon kalvolle. Olin kokeillut sapluuna tekniikkaa aiemminkin. Sitten aloin miettiä mitä värejä haluan työhöni. Halusin jotain hieman erilaista, joten päätin värjätä kankaan taivaan siniseksi ”kaaosvärjäyksellä”, siten että värjäyksestä tulee vähän epätasainen ja vaaleahko niin että väri on ikään kuin vain taustaväri sapluuna kuvioille. Mielestäni kaikkein parhaiten työssäni onnistui se, että vaikka suunnitelmani oli painaa kuvat kaaosmaisesti, niin sain ne silti tarpeeksi tasaisesti. Minun olisi pitänyt muistaa puhdistaa sapluunaa välillä, ettei siihen olisi kertynyt niin paksusti väriä. Sillä nyt osaan laivojen osista tuli hieman suuremmat välit mitä ihan ensimmäisiin laivoihin. Tätä työtä tehdessäni opin ihan uutena asiana kankaan värjäyksen. Anni

Kaksiväristä delfiinikuosia valmistuu sabloonapainannalla.

Kaksiväristä delfiinikuosia valmistuu sabloonapainannalla. 

Milkan ´Merellinen sointu´

Milkan ´Merellinen sointu´

Merellinen sointu. Työni nimi on Merellinen sointu. Työssä raitoja jotka on tehty sinisen eri sävyillä ja sen päällä mustia nuotteja. Työn idea tuli siitä, kun värittelin paperin reunaan eri sinisen sävyisillä stabiloilla ja kuvio näytti hienolta. Nuotit tulivat siitä, kun halusin lisätä kankaaseen jotain minulle tärkeää.

Siniset raidat maalasin silkkiväreillä, mikä oli minulle uutta. Se oli aika helppoa, sillä se muistuttaa vesiväreillä maalaamista. Nuotit toteutin sabluuna-tekniikalla, mitä olin kokeillut jo aikaisemmin. Työhöni olen muuten tyytyväinen, mutta ensimmäiset sabluunat menivät vähän pieleen. En silti muuttaisi mitään, sillä työstä tuli juuri sellainen kuin halusinkin. Työn ohella opin silkkiväreillä maalaamista, vaikkei se kovin vaikeaa ollutkaan. Sabluuna-tekniikan osasin jo joten työ oli itse asiassa aika helppo tehdä.    Milka

Tonnikalat

Tonnikalat

Tonnikalapurkki.  Lopputyö liittyy mereen, sillä se kuvaa tonnikalapurkkia. Työstä tuli yllättävän hyvä, sillä en suunnitellut sitä pahemmin. Lopputulos olisi voinut olla parempi jos olisi nähnyt enemmän vaivaa ja aikaa sen tekemiseen, mutta se on mielestäni ihan hieno kuitenkin. olisin voinut tehdä työstä vähän isomman. Työskentely oli mielestäni mukavaa, koska huovuttaminen on helppoa ja vaivatonta. Miika

Stinan merihevoset uivat solmuvärjätyllä kankaalla

Stinan merihevoset uivat solmuvärjätyllä kankaalla

Merihevosia ja meduusoja Työssäni on aiheena meri ja meressä elelevät otukset merihevoset ja meduusat. Päädyin meriaiheen kautta tekemään kyseisiä mereneliöitä, koska merihevoset ovat syystä taikka toisesta olleet mielestäni kiehtovia ja erikoisia eläimiä, kuten meduusatkin. Työssäni on käytetty solmuvärjäystä, jonka tuloksena syntyi meduusan näköiset kuviot, sekä minulle jo ennestään tuttua sabluunatekniikkaa, jolla tuputtelin merihevoset. Työn tekeminen oli leppoisaa, eikä missään vaiheessa tarvinnut alkaa hätiköimään ajan kanssa, vaan ehti mukavasti tehdä omaan tahtiin. Olen tyytyväinen työni lopputulokseen. Erityisesti pidän solmuvärjäyksen muodostamista meduusakuvioista. Kankaan väri olisi voinut olla hiukan tummempi. Opin solmuvärjäystekniikkaa useilla eri solmimistavoilla (näin myös muiden tapoja värjätä ja heidän lopputuloksensa). Stina

Kurssin aloitustehtävänä valmistuivat myös neulahuovutukset. Hirviöystävät toimivat soittorasioina soittaen erilaisia sävelmiä.

Neulahuovutushirviöitä esillä koulun käytävällä.

Neulahuovutushirviöitä esillä koulun käytävällä.

KU7 Kuvia kankaisiin kursilla opiskeltiin kankaanpainon tekniikoita, neulahuovutusta ja suunniteltiin, luonnosteltiin, toteutettiin ja arvioitiin lopuksi vapaavalintainen kurssin lopputyö. Kurssilla räiskyi keväiset värit. Koskaan aiemmin kurssilla ei ole kokeiltu soittorasiakoneiston upottamista neulahuovutustyön sisälle. Asiaa kokeilleiden lukiolaisten lopputulokset ovat hauskoja! Värien sommittelu, lopullisen muodon hahmottaminen ja käsillä tekeminen toivat vaihtelua koulupäivään, monet neulahuovutustöistä ovat lähdössä lahjaksi ystäville ja tutuille. Kuinka monen raahelaisen karvanoppakadetin taustapeilistä roikkuu neulahuovutettu soittorasia? 🙂 Autojen avoimista ikkunoista raikuu soittorasioiden Love Me Tender, Peppi Pitkätossu, Sound of Music tai Schubertin Ave Maria…

Soittorasiat odottamassa neulahuovutustyöhön upottamista.

Tiskirätti ja sabloonapainanta

Sabloonatekniikkaa sai kokeilla mm. tiskirätille. Silityskiinnityksen jällkeen painettu kuva kiinnittyy tiskirättiin pysyvästi. Sovittiin yhteistuumin että lähestyvän äitienpäivän lahja EI OLE itsepainettu tiskirätti! Jonin tiskirätissä on kiinalaisia kirjoitusmerkkejä.

Taikinatekniikkaa

Niina painoi suurikokoisen piknik-liinan taikinatekniikalla.

Sisäkkäisiä ympyröitä valmiissa työssä.

Minttu teki taikinatekniikalla halkeilleen näköistä pintaa lopputyöhön. Taikinan poistamisessa on kova homma, mutta halkeillut, marmoria muistuttava jälki on vaivan arvoinen.

Lotta sai idean lopputyöhönsä ruokakaapilla. Ananaspurkki antoi sysäyksen upealle sabloonatekniikalla painetulle kankaalle.

Ananas Comusus. Idean työhöni sain ruokakaapin ananaspurkista, etsiessäni miettimisruokaa lopputyötä varten. Sabloonatekniikan valitsin oikeastaan jo kurssin alussa, ajattelin että se olisi helppo ja nopea , mutta myös tarkka ja siisti tapa tehdä kuvioita. Aluksi suunnittelin kuviota, tein koevedoksen, suunnittelin värit ja kokeilin taas. Kangas löytyi kohtuuhintaisena. Yksi vaihtoehto oli puhdas vitivalkoinen, mutta minusta luonnonvalkoinen sopi paremmin värisuunnitelmiini (ja luonteeseeni). Lopputulos onnistui hyvin. Kuvio on valmiina vielä parempi kuin suunnitelmissani ja lopputulos on suhtkoht siisti. Vähän harmittaa kun valkoiseen tuli pari vihreää länttiä ja ananasjonot ei ole niin tasaisia kuin ensin ajattelin. ehkä se ei lopulta haittaa mitään. Kangas näyttää elävältä eikä suttuja varmasti huomaa kun kangas on käytössä. Todennäköisesti kangas tulee ensin verhoksi huoneeni ikkunaan, ehkä myöhemmin johonkin muuhun käyttöön. Työssä opin hippusen kärsivällisyyttä, laajempimittaista suunnittelua. Myös sabloonan tekeminen tulee vastaisuudessa olemaan helpompaa. Lotta

Lotan ananaskangas.

Tonin kankaassa yhdistyy solmuvärjäys ja sabloonatekniikka saumattomaksi kuvioksi. Väritys on harkittu huolellisesti.

Perhospelto

Sain idean Perhospeltoon siitä kun olin ajatellut tehdä toisen poni-aiheisen työn ja sen toistoksi ajattelin perhosta. Poni jäi pois, mutta perhoset jäivät ideasta elämään. Taustan tekniikaksi valitsin taikinatekniikan ja vihreän värin. Perhoset tein sabloonalla. Eva

Poni on painettu solmuvärjätylle paidalle. Kirjekuoret tuovat työhön toistoa.

African sunset

Keksin painaa tyynynliinoja ja mietittyäni useita vaihtoehtoja muinaisesta Egyptistä aina boheemiin hippityyliin, valitsin lopulta ideani Afrikan savannilta: norsuja! Valitsin sabloonatekniikan, sillä koin sen parhaaksi vaihtoehdoksi painaa tarkkaa, tietynlaista kuviota, joka toistuisi kankaalle identtisenä. Aluksi värjäsin valkoiset tyynynliinat. Toisesta tuli suunnitelmieni mukaisesti oranssi, toinen väri tuotti suuria ongelmia. Halusin väriksi beigen, mutta erään toisen oppilaan kokeilusta tiesin että valmista beigeväriä käyttämällä kankaasta tulisi hennon vaaleanpunainen, siispä lisäsimme liemeen hieman ruskeaa. Lopputulos oli kaukana toivotusta: homeinen marjapuuro! Seuraavana päivänä uudelleenvärjäys, tällä kertaa keltaisessa liemessä. Nykyinen väri on kaukana beigestä, mutta luonnollisen hiekanruskeaa se jokseenkin muistuttaa…   Itse sabloonapainanta ei ollut niin työlästä. Painoin kahdella eri sabloonalla norsuja, joihin sekoitin hieman eri sävyjä saaden aikaan monivärisiä norsuja. Oranssiin ruskealla, hiekansävyiseen vihreällä. Norsut eivät levinneet eikä kankaisiin tullut ylimääräisiä sotkuja.  Rosa

Hennan hienoissa tyynynliinoissa kimaltelee timantit.

Timantti. Tein lopputyön sabloonoilla, koska se oli mukavin tapa. Kaikki kuviot ei onnistunu täydellisesti, koska sitä väriä meni jotenki sinne sabluunan alle. Henna

Tuijan kankaassa kukkii kevät.

Pauliinan sabloonatekniikalla tehdyssä työssä vaalea pussilakana saa uudenlaisen ilmeen kiinalaisista kirjaimista.

Suvin työn nimenä on Kesäiset kukkaset. Kaksi tyynynliinaa ja samalla kuviolla painettu keittiöluutu.

Aiheen sain vuodenajasta. Tekniikat valitsin, koska ne olivat mukavimmat (solmuvärjäys ja sabloonapainanta). Suvi

Hannan kahdessa kankaassa sykkivät Sydämet.

Sydämet. Sain eiheen kun mietin jotain retro-henkistä. Keksin sydämet, vaikka ne eivät nyt lopulta kovin retrohenkisiä olekaan. Valitsin sabloonatekniikan ja värjäyksen, koska se tuntui mukavalta. Värjäsin kankaat, painoin sydämet ja kiinnitin värit silittämällä. Sydämet onnistui kohtuu hyvin ja myös värjäys kohtalaisesti. 🙂 Vaikka en saanutkaan toisesta kankaasta ruskeaa, se ei loppupeleissä edes haittaa. Olen tyytyväinen että sain lopputyön ajoissa valmiiksi. Opin työtä tehdessä, että aina ei kaikki voi onnistua. Virheistä oppii ja se on hyvä asia. Olen tyytyväinen kurssiin. Se antoi minulle voimaa jaksaa muilla tunneilla. Kiva piristys. 🙂 Hanna

Annikan kokeiluja eri kankaanpainotekniikoilla.

Kesän hedelmät. Aluksi aihetta oli vaikea keksiä. Mielessä pyöri monia ideoita, mutta kun Aki painotti sanaa TOISTO, päätin että teen sitten piknikliinan, kun piknikillä tykkään käydäkin. Jotenkin idea lähti sitten jalostumaan ja johti kesäisten hedelmien tekoon. Tiesin alusta asti, ennen kaikkia tekniikkakokeilujakin, että haluan tehdä sabluunatekniikalla, koska se on yksinkertainen ja mukava. Ensin ostin kankaan, joka pestiin ja äidin avustuksella reunat käännettiin ja ommeltiin. Tämän jälkeen tein itse sabluunat. Appelsiinissa oli kaksi osaa: ensin painoin pelkän ympyräpohjan ja kuivumisen jälkeen painettiin itse viipaleet päälle. Mansikoissa ensin painettin punainen pohja ja sitten kuivumisen jälkeen vihreät lehdet päälle. Tykkään hedelmien väreistä, vaikka ne eivät taidakkaan olla kovin realistiset. jos aikaa olisi ollut enemmän olisin varmaan painanut vielä viinirypäleitä. Joissakin kohdissa väri on hieman levennyt. Joko olen painanut liian kiireellä tai sitten väriä on ollut liikaa. Ne kohdat hieman ärsyttää. Ei jaksanu keksiä kunnon nimeä kankaalle. Opin enemmän sabloonatekniikasta. Työssä tarvittiin rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. Annika

Kesän hedelmät

Kurssilla käytiin lyhyesti läpi kankaanpainon ja muodin historiaa. Hauskoja ideoita pukeutumiseen suoraan elävästä elämästä löytyy internetistä:  HEL LOOKS -sivulle kuvatut persoonalliset Helsingin kadulta bongatut pukeutujat näyttävät Raahen vinkkelistä eksoottisilta. Hyväntuulisen maanläheistä muotia tarjoaa myös LANDELOOKS. 

Eevi kokeili neulahuovutusta myös totutusta poikkeavalla tavalla – nimittäin hän huovutti rastat kaverin päähän.

Työvaiheet Eevi ikuisti hauskalla tavalla sarjakuvan muodossa:

Tiistai-iltapäivisin kaikilla Raahen lukiolaisilla on ollut mahdollisuus osallistua kuviskerhoon. Kerhoon on kokoontunut tammikuun alusta alkaen mukava joukko taiteen pariin koulupäivän jälkeen. Kokoonnuttu on koko kevätlukukauden ajan lukuunottamatta koeviikkoja.

Kevään viimeisessä kuviskerhossa leffakarkeista syntyi taideteoksia.

Kerhossa on käynyt paljon opiskelijoita myös täydentämässä ja viimeistelemässä kuviskurssien töitä esim. sairauspoissaolojen seurauksena. Kuviskerhossa on ollut mahdollisuus kokeilla ja syventää taitoja eri taiteenlajeissa.  Ohjausta tekemiseen ja neuvoja on saanut opettajalta tarvittaessa – pääasiassa on kuitenkin ollut rento ja mukava tekemisen meininki!

Kevään aikana on tehty paperimassaveistoksia, rakennettu huonetilapienoismalleja, muotoiltu ja lasitettu keramiikkakoruja, kokeiltu neulahuovutusta ja tehty maalauksia eri tekniikoin. Viimeisellä kerralla materiaalina oli irtokarkit. Nykytaiteen materiaalina voivat olla vaikka autonrenkaat tai ruoka. Irtokarkkeja on taiteessa käyttänyt myös Hanna Jaanisoo mm. teoksessaan Silenzio, jossa Notre Damen ruusuikkunaa muistuttava taideteos myös kuulemma tuoksuu karkkimaiselle. Sisupastilleista voi syntyä nykytaiteen välittämänä vaikka muotokuva Kekkosesta.

Neulahuovutettu kissa. kuva ja työ: Kirsi.

Vastavärein toteutettu akryylivärimaalaus

Tein tämän maalauksen akryyliväreillä, halusin ehdottomasti maalaukseen punaista, ja pienen mietinnän jälkeen päädyin maalaamaan toiset raidat häiritsevästi vastavärillä. Ovi ja portaikko olivat idea jonka alunperin halusin toteuttaa, sydän ja oven takaa tulevat jotkut lonkerot/piikkioksat(? en itsekään ole oikein varma mitä ne tarkalleen ottaen ovat) tulivat myöhemmässä vaiheessa maalausta. Lienekö edes tarpeellista sanoa, että ajatuksissani oli päälimmäisenä vastikään käynyt epäonni rakkaudessa ja lievä ahdistus, ei ainakaan mitään hilpeää. Tätä oli kyllä mukava ja rentouttavaa maalata, koska maalasin niin isolle pohjalle, etten joutunut kamalasti mitään pikkutarkkaa työtä tekemään, annoin vain siveltimen viedä. – Kirsi

Blog Stats

  • 161 610 hits