You are currently browsing the tag archive for the ‘kuvanveisto’ tag.
Syksyn 2. jaksolla niin KU2 kuin kuvanveistoon tutustuvat KU9 opintojakson opiskelijatkin tekivät kahta materiaalia yhdistelevän veistokset. Monille kosketus keramikkaan oli ensimmäinen ja savityöskentelyyn käytiinkin leppoisasti taikahiekkaa muokkaamalla. Motoriikkaa, muotoilua, kolmiuloitteista hahmottamista ja vieruskavereihin tutustumista heti ensimmäisellä oppitunnilla. Taikahiekalla rakentelu on koukuttavaa ja hauskaa, tehdyt hahmotelmat eivät pysy kauaa kasassa ja niinpä kynnys muovailuun on matala. Pian keskityimmekin pysyvämmän keramiikkaveistoksen tekemiseen:
Tee kaksiosainen veistos, rintakuva, jonka hahmo/ihminen/olio/eläin on keramiikkaa ja siivet ovat jostakin toisesta materiaalista. Suunnittele, luonnostele ja toteuta siivekäs keraaminen olio, jolla on valitsemastasi materiaalista toteutetut, luontevasti keramiikkaan liittyvät siivet.


SIIVET-aihe sai monet etsimään mielenkiintoisia materiaaleja siipiosioon. Tehtävässä tuli myös kiinnittää huomiota siipien kiinnittämiseen keramiikkaosioon. Useissa veistoksissa muisteltiin edesmenneitä lemmikeitä tai kehiteltiin oma hahmo nähtyjen elokuvien tai sarjakuvamaailmojen pohjalta.



















KU9-kurssilla tehtiin lasitusharjoituksia pienille keramiikka-palasille, joista sai tehdä koruja, jääkaappimagneetteja ja avaimenperiä. Keramiikan ja lasittamisen maailmaan päästiin hyvin tekemällä reliefit. Jugendista ja Art nouveausta inspiraation saaneita keramiikkareliefejä syntyikin erilaisista aiheista, joissa tyylikauden lisäksi oli runsaasti luonnonmuotoja.
Syyskuun lämpimät päivät houkuttivat ulos maa- ja ympäristötaiteen pariin. Lukion lähiympäristöön luonnonmateriaaleista syntyneitä töitä esiteltiinkin kuviksen blogissa jo aiemmin.
Lopputyönsä kurssilaiset tekivät valitsemastaan aiheesta. Innoittajana saattoi olla Louise Nevelson upeine reliefeineen. Osa Nevelsonin töistä on kuin assemblaaseja. Lopputyönä syntyi myös keraamisia hahmoja, joiden siivet syntyivät monenkirjavista materiaaleista aina pitsiliinoista metallilankaan asti. Ympäristöön sulautuvat kanaverkkoveistokset olivat kolmas lopputyövaihtoehto.

Japanilainen paperitaittelu, origami sai uuden ilmeen kun Aliisa teki origamikurjista kimalteella kuorrutetun kultaisen taideteoksen.

Pitkulakissa kiipeilee koulun käytävillä. Tassut savea, ruumis kangasta ja etu-, sekä takapää kanaverkkoveisto-tekniikalla. Riikka ja Pasi
Dragonfly Halusin tehdä siipityön, koska se oli mielestäni kiinnostavin. Päätin tehdä lohikäärmeen, koska muut ideat eivät olleet toteuttamiskelpoisia (ainakaan materiaalista savi). Lohikäärmeen ruumiin teossa kesti monta kuvistuntia, mutta se oli sen arvoista. Työ oli jokseenkin epävakaa ja pelkäsin sen hajoavan raakapoltossa. Se onneksi säilyi muutamaa halkeamaa lukuunottamatta ehjänä. Lasitin työn vihreällä lasitteella, koska huoneessani ei ole vielä vihreää lohikäärmettä. Siivet olivat hankalat. Alkuperäinen ajatus oli käyttää silkkipaperia, mutta se ei kuultanut läpi kuten olisin halunnut, joten laitoin pelkät rautalangasta tehdyt kehikot ja roiskin niihin kultamaalia. Liimasin myös kultaisia helmiä lohikäärmeen hännän viereen, aivan kuin se vartioisi aarretta. Kuten lähes jokaisessa tarinassa ja mytologiassa kerrotaan, lohikäärmeet ovat kullan ja muiden kauniiden asioiden perään, joita he vartioivat, ettei kukaan vie niitä niiltä. Työtä oli kiva tehdä ja se haastoi juuri sopivasti. Meri
Tein lopputyöksi savesta karhuhahmon. Päätin lopputyöaiheen heti kun kuulin tehtävän. Päätin tehdä savesta eläinhahmon ja päädyin pienen suunnittelun jälkeen valitsemaan karhuhahmon. Työstin savea muotoilemalla ja kaivertamalla. Siivet tein rautalangasta taivuttelemalla ja punomalla. Lopuksi maalasin hahmoni ruskealla peitevärillä. En käyttänyt sitä uunissa. Ilari
Muisto kodista Savesta valmistettu koira syntyi hetken mielijohteesta kun en vain keksinyt mitä tekisin siipien kaveriksi. Vaikka työn suunnittelu vei useita tunteja, itse valmistukseen ei kulunut kauaa. Olen tyytyväinen, että työ onnistui noin hyvin paineen alla ja kaikki, lasituksen väri, siipien koko ja muoto sopivat niin hyvin yhteen. Aiheena raahekoira on minulle tosi tärkeä, sillä varsinkin juuri oman kotikaupungin historia on lähellä sydäntäni. Jaana

Kultainen kaupunki on saanut inspiraationsa Nevelsonin reliefeistä. Milka ja Venla tekivät kaupungin yhteistyönä.
Kynsilakkastadi ”Kynsilakat asuvat suurkaupungissa Kynsilakkaplaneetalla. Ihmisille ne näyttäytyvät kynsilakkojen muodossa, mutta ulkomuoto on todellisuudessa karmeampi. Meille tutut ja turvalliset kynsilakat ovat todellisuudessa ulkoavaruuden ufoja!” Päätimme tehdä reliefin, sillä tykkäämme näperrellä ja muut vaihtoehdot eivät houkutelleet niin paljon. Idea lähti muodostumaan kynsilakkapulloista ja maisemaksi melkein itsestään syntyi suurkaupunki. Kynsilakkapullot teimme savesta ja ”talot” ovat maitopurkkeja. Autot, mopot ja ufot löysimme kotoa vanhojen lelujen joukosta. Kokosimme reliefin kuumaliimalla. Väri oli aluksi ongelma, mutta lopulta totesimme, että kultainen kuvastaa hyvin suurkaupungin tunnelmaa. Työ piti maalata useaan kertaan, kaksi kertaa spraymaalilla ja kerran akryylimaalilla. Työtä oli mukava tehdä, kun saimme yhdistellä savityötä ja muuta askartelua. Olemme tyytyväisiä lopputulokseen.” Venla ja Milka

Venlan luonnoksia ja lasituskokeiluja. Lasituskokeiluista saatoi tehdä kauniita jääkaappimagneetteja.

Iidan enkeli on lasitettu kraklatulla lasitteella. Siivet se on saanut virkatuista liinankappaleista.
Meren äärellä Tämä työ on saanut paljon vaikutteita merestä, sillä idea lähti liikkeelle laatikossa jo pitkään lojuneista simpukoista. Tukevalle taustalle on liimattu erilaisia pikkuesineitä ja työhön on liitetty myös punottuja lankoja kehistämään ja pehmentämään sitä. Väriksi valitsin vitivalkoisen sijasta vähän pehmeämmän norsunluun sävyn. Olen hyvin tyytyväinen työhöni, enkä lähtisi siinä mitään muuttamaan. Se sopisi mielestäni hyvin esim. meren rannalla sijaitsevan mökin seinälle meren aaltojen jatkoksi. Emmi
Raahen lukiolaisten ryhmä teki 2.-3.12.2010 opintomatkan Helsinkiin. Matkaan lähti kuusitoista yhteiskuntaopin kurssilaista ja kaksi opettajaa. Reissuohjelmassa oli opastettu vierailu Eduskuntatalossa ja kansanedustajan tapaaminen. Perjantaina tutustuttiin Valtion taidemuseo Ateneumin kokoelmiin ja Senaatintorin arkkitehtuuriin. Eevi, Kristiina, Eva ja Emilia pitivät matkan aikana villiintyneen reissunallen ARTUN kurissa, kuten Artun matkapäiväkirjasta voi lukea:
We left at 5:30 AM from Oulu and Arttu was really sleepy. When we arrived in Helsinki we ate a delicious lunch at restaurant Manala.
Aamulla lähdettiin matkaan neljältä, Arttua väsytti HELskuukkelin paljon, mutta oppilaat olivat kaikki virkeitä ja kirkassilmäisiä. He ärsyttivät Arttua silkalla ”:D” -olemuksellaan.
Arttu kärtsyili kun ei päässyt ST Urho’s pubiin. Pottu otti tappion hyvin, mutta Tintin oli pideteltävä vauhkoa Arttua. Ravintola manalassa nautittiin herkullinen lounas, Arttu tosin diivaili taas eikä suostunut syömään ruokaansa loppuun.
After lunch we visited the National Museum and Arttu met a relative that had been turned to stone. (not the moron under Arttu)
Kansallismuseossa Arttu tapasi sukulaisensa, jonka oli Tintin kertoman mukaan velho kivettänyt. Peruna ja Arttu kiipeilivät tietenkin korkeuksia uhmaten lähemmäs. Akseli Gallen-Kallelan kattofreskot miellyttivät oppilaita suuresti, mutta Arttu halusi vain vapaa-ajalle ja bilettämään.
Arttu got to visit Eduskunta too. There he picked up an charming security guard.
Seuraavaksi lähdettiin Eduskuntataloon. Ensin saimme tosin leikkiä portaissa kun meitä ei vielä haluttu ottaa vastaan.
Sitkeän odottelun jälkeen pääsimme sisään ja perusteelliseen turvatarkastukseen. Täällä Arttu iski häikäilemättömästi turvavartijan…
Eduskunnassa pääsimme seuraamaan mm. täysistuntoa. Tätä oli odotettu ja oppilaat olivat innoissaan. He seurasivat kokoontumista suurella mielenkiinnolla, kun Arttu taas nurisi ja halusi Helsingin keskustaan.
Heti vapaa-ajalle päästyämme löysimme etsintäkuulutuksia Artusta. Kaupunkia kierreltyämme olimme kiltisti lähdössä hotellille. Mutta Arttu se vain halusi bilettää. Pakon kanssa oli hotelliin raahattava, Helsingin vilkkaaseen yölämään yritti koko karhu kadota. Aamulla oli vaikeaa saada Arttua ylös, (kuten voi odotttaa tuollaisen riehunnan jälkeen) perunaa vain löi. Alkoi ilmetä, miksi jo matkan alussa Aki oli vaatinut, että me matkaamme Artun kanssa…
Kiireisissä tunnelmissa menimme Ateneumiin Suomen kaunista taidetta katselemaan. Väsynyt Arttu vain läimi saattajiaan. Sitten maleksimme piiloon giftshoppiin.
The next day we went to Ateneum to see finnish art. Yet again, Arttu picked up a security guard. At the senaatintori our art teacher pointed out sculptures of naked ladies.
Sitten kuviksenopettaja näytti meille lisää alastonkuvia naisista. Senaatintorilla oli myös hylkeitä. Arttu katsoi kylläkin hylkeiden keskelle.
Unfortunately Arttu was not invited to the President’s castle, but at least he saw the grouchy guards.
Presidentinlinnaan ei taaskaan tullut kutsua. Koska vihaiset lumivartijat olivat ulkona, ei Arttukaan mennyt vaatimaan tilanteeseen selvennystä. Peruna kenties olisikin, mutta jälleen kerran yliluonnollisia Tolkien-voimia käyttäen oli Luoto aavistanut perunain juonet. Presidentinlinnaan oikaisu olisi (avoimista porteista huolimatta) vähintään yhtä kiellettyä kuin Artun heittäminen päin Sauli Niinistöä. Arttu olisi halunnut lisää kuuluisuutta ja medianäkyvyyttä. Kuka muukaan olisi moista keksinyt.
Ihailimme myös Helsingin tuomiokirkkoa, sekä rakennuksesta poispäin katselevaa Aleksanteria. Eva ja Tintti olivat jäädä jälkeen kun laskeuduttiin yli 40 jäistä porrasta. Lammas ja juures harppoivat jo horisontissa Artun kanssa kun osasivat ynnätä yllättävän väen vähentymisen ja ”ODOTTAKAA!!” -huutojen merkityksen.
We saw more sculptures in the university. They were all replicas, though. Later on Arttu ate a late lunch with a few of Aki’s stalk- err, students. Around 3PM we went back to the railway station and got ready to go home.
Kävimme myös ihailemassa antiikin kipsiveistos-kopio juttuja yliopiston päärakennuksessa. Niitä oli sensuroitu aika paljon. Oppilaiden mielet lepäsivät ja ajatukset pysyivät tavallistakin puhtaampina. Arttu ei jostain syystä ollut mielissään. Tämän jälkeen menimme syömään roskaruokaa. Tämän jälkeen palasimme rautatieasemalle kotimatkaa odottelemaan. Arttu kiusasi meitä jälleen ja pitkästä matkasta väsyneenä läpsi taas kaikkea mikä tielle osui. Suruisina menimme etsimään lohtua Luodolta, mutta ”ei Artusta tuollasita voi uskoa.” D:
LUE LISÄÄ SEIKKAILUJA ARTTU-SIVULTA!

Juho viimeistelee makkaratekniikalla käsinrakennettua keramiikkaruukkua. Ruukun pinnalla kiemurtelee kiinalainen lohikäärme.
KU2 ja KU9 kurssilaiset tutustuivat Kiinan keramiikkataiteeseen, jonka jälkeen teimme keramiikkaveistoksia. Aiheeksi muotoutuivat opiskelijoiden mielikuvat Kiinasta: kiinanmuuri, paperi, riisinviljely, bambu, itämaiset kirsikkapuut ja karppilammet. Kiinan mytologiassa esiintyvät lohikäärmeet sopivat hyvin keramiikan koristeluun. Länsimaisessa kulttuurissa prinssi tai pyhä Yrjö surmaa lohikäärmeen, paholaisen symbolin ja pelastaa prinsessan, mutta Kiinassa moinen ei tulisi kuuloonkaan: lohikäärme edustaa hyvää. Lohikäärme on rohkeuden symboli ja esimerkiksi hyvää tekevän sateen tuoja. Kuuntele lohikäärmeiden merkityksestä Kiinan kulttuurissa.
Tutustu upeaan panoraamaan kiinanmuurista.
Keramiikkatyön koristeaiheeksi sai valita Kiinan kulttuurin tai koristelun saattoi tehdä myös konkreettisemmasta aiheesta, luokassa kasvavasta tuoksupelargonian lehdistä.

Keramiikkaveistoksessa on tutkittu kankaan laskostumista ´draperiaa´ja taisteluun jännittyneen ihmisen anatomiaa. Matias. Suurikokoisen ruukun kyljessä on kiinalaisia kirjoitusmerkkejä.

Riksakyydissä on ilotulitelaatikoita. Etualalla kaksi Kiinan keramiikkataidetta mukailevaa sammakkoa.

Lohikäärme. Keramikkkaruukkussa kiemurteleva lohikäärme on tehty makkaratekniikalla, lohikäärmeen suomukuviointi on paineltu saveen ja lopuksi työ on maalattu akvarelleillä. Juho

Joo tässä olis tälläinen loistava lochness vesilohikäärme tuotoksena, työstä hajosi siipi ihan palasiksi, joka ei näy kuvassa. Idea vesihirviöön tupsahti sattumalta Wasingtonin vapauden obeliskista johon Matias otti ja pyöräytti obeliskin mutkalle joka näytti aivan lochness hirviöltä. Kiitos idean avusta Matiakselle. Lauri
KU9 Kuvanveisto ja keramiikka -kurssilla vierailtiin Raahen museossa tutkimassa kirkkosalin barokkienkeleitä ja pyhimyskuvia. Raahen museon yläkerrassa on merimiesten ja matkalaisten kaukomailta tuomia matkamuistoja kaukomailta, esineistöä myös Kiinasta.

Raahen museossa KU9-kuvisryhmä tutki Kiinasta tuotua esineistöä. Raahen museon kokoelmat on portti maailman kulttuureihin! Kiinalaisia nukkeja museon vitriinissä.

Lasitusharjoituksia valusaviastioihin. KU9 Kuvanveisto- ja keramiikka -kurssin näyttely koulun pääportaikossa.

KU2-kurssilaisten tekemiä ruukkuja, joiden koristeaiheina on Kiina tai vaihtoehtoisesti luokan sitruunalle tuoksuvan pelargonian lehdet.
Etualalla on kiinalaisaiheinen ruukku, jossa kuva-aiheina on lohikäärme ja pionit. Pioni sen takia, koska se on kiinan kansalliskukka. Ruukusta tuli aika iso, koska sitä oli hauska tehdä ja se vain tuntui kasvavan kuin itsestään. -kristiina
KU9 Kuvanviesto ja keramiikka- kurssilaisten kanssa on ollut tapana vierailla Raahen museon ainutlaatuisessa kirkkosalissa, jossa on pysyvästi esillä 1600-luvun puuveistoksia ja vanhan kirkon maalauksia. Kellotapuliin siirretyt esineet säilyivät Raahen kirkon palosta 1908. Pietari Brahen lahjoittamasta tammesta veistetty saarnastuoli tuhoutui palossa. Kirkon palosta kerrotaan mm. lauantain 25.7.1908 Raahe-lehdessä. Kirkkosalissa on esillä Mikael Toppeliuksen maalausten koristama Pulkkilan kirkon saarnastuoli. Kirkkosalin veistokset on tehnyt luultavasti ranskalainen Michel Balt. Museo-oppaan kertoessa veistosten värikkäitä taustoja, kurssilaiset piirsivät yksityiskohtia veistoksista lyijykynäpiirroksiksi. Piirtäessä tulivat tutuksi niin pyhimyslegenda Agathasta kuin myös Suomen vanhimmaksi tituleerattu vaivaistukki.
Kirkkosalin veistosten lisäksi kuulimme lyhyesti museon pienestä kiinalaisten esineiden kokoelmasta. Merimiesten ja matkalaisten tuomana on raahelaiskoteihin jo 1800-luvun puolella tullut runsaasti tuulahduksia kaukomaista. Museon yläkertaan on koottu matkamuistoja ja tuliaisia ulkomailta.
Lukiolaisia kiinnosti säilötyt ulkomaaneläjät ja matkamuistoja ja kummallisuuksia täynnä olevat vitriinit. Maailmalla olivat yläluokan keskuudessa vielä 1800-luvulla muotia kuriositeettikaapit tai -huoneet, (wunderkammer, cabinet of curiosites), joihin kerättiin luonnon ja kulttuurin (myös väärennettyjä) kummallisuuksia kaukomailta. Mielestäni museon yläkerran esineistössä on kuriositeettikamarin henkeä. Vieraista kulttuureista kertovat vitriinit saavat kaukokaipuun ja mielikuvituksen liikkeelle: shabteja Egyptistä, laatta Pompeijin talon lattiasta, kreikkalaisen veistoksen pää, koralleja, lentokaloja… lukemattomia portteja taidehistoriaan ja vieraisiin kulttuureihin kotimuseossamme.

Merimiesten ja matkalaisten raahelaiskoteihin tuomaa kiinalaista esineistöä, pienoisveistoksia ja kiinalainen kenkä.
Museo-opas kertoi erikoisesta Kiinan kulttuuriin, menneisiin kauneusihanteisiin kuuluneesta tavasta: naisten jalkojen sitomisesta. Olisiko epämukavilla korkokengillä kävelevä nainen esimerkki nykyajan kivuliaasta kauneusihanteesta, nykyajan laimeampi vastine jalkojen sitomiselle? Raahen museon kiinalainen kenkä ei ole kuitenkaan perinteinen sidottujen jalkojen kenkä, jollainen löytyy Oulusta Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista.
Raahen museo on maailman- ja paikallishistorian aarreaitta, jossa voi vierailla oppien aina uutta. Hyvä keino syventyä monipuoliseen kokoelmaan on olla haukkaamatta liikaa – tällä kertaa keskityttiin pääasiassa kirkkosalin teoksiin. Rantakadun museo on useimmille raahelaisille tuttu, mutta nytkin lukioryhmässämme oli opiskelija, joka ei ollut vieraillut rakennuksessa koskaan. Myös vaihto-oppilaamme Australiasta syvensi käsitystään Raahen historiasta ja aikoi vierailla lyhyen vierailun lisäksi toistamiseen.