You are currently browsing the tag archive for the ‘omakuva’ tag.
KU1-kurssilaiset tekivät värikkäitä omakuvia erikoisin tekniikoin. Millaiset piirteet tekevät sinusta juuri sinut? Moni kokeili neulahuovutusta ensimmäistä kertaa. Toisen ryhmän omakuvat syntyivät peilin ääressä: ääriviivat piirrettiin pleksille ja pinnat maalattiin pleksin toiselta puolelta akryylivärein. Tavoitteena oli kasvojen anatomian tutkiminen ja neulahuovutuksissa etsittiin kasvojen valoja ja varjoja. Tunnistatko luokkakaverisi omakuvasta?
Tiina
POP-pleksi
Saat käyttöösi pleksilevyn ja tussin, sekä akryylimaalit:
- piirrä omakuva harkitusti peilin avulla niin että asetat pleksin peilin ja itsesi väliin. Toisen silmän sulkeminen auttaa piirtämisessä. Tavoitteena on ilmeikäs ja paksuudeltaan vaihteleva viiva.
- Tutustu POP-taiteeseen ja taiteilijoihin. Millaisia maalauksia ovat tehneet esim. Andy Warhol, Roy Lichtenstein tai Harro Koskinen
- Maalaa pleksin toiselta puolelta omakuvasi tasaisin värialuein.
- Voit piirtää ja maalata jonkin selkeän graafisen elementin tusiipiirrospuolelle. esim. kirjain, kuvio, monogrammi tms, niin että kuvio menee ulos kuvapinnan laidalta.
- Signeeraa työ tussilla ja poraa varovasti ripustusreiät työhösi.
-
Roosa
Jemina
Tommi
Jenni-Maria
Saku
Iida
Jonna
Niko
Samu
Jani
Akseli
Alina 
KU4-kurssilla tehtiin harjoitustöinä croquis-piirroksia. Ihmisen piirtäminen kehittää havainnointikykyä ja havaintojen siirtämisessä paperille kehittyy nopeasti, niin että mittasuhteet alkavat olla kohdillaan tai ainakin piirrosviivassa on uudenlaista lennokkuutta…
Sammon puolustus croquis-piirrosten lähtökohtana.
Uutena ideana keksimme, että croquis-piirroksia voisi jatkaa. Niinpä croquis-piirtämisestä tutulla vauhdilla hahmoihin tehtiin mielikuvituksellisia lisäyksiä oppilaiden ehdotelmien mukaan: yhdestä tehtiin enkeli, yhdestä zombie ja yksi sijoitettiin itse valittuun ympäristöön.
Kokeilimme eräällä tunnilla croquis-piirtämistä taidekuvan pohjalta. Katsoimme Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustus -maalausta (1896) valkokankaalta ja piirsimme copic- ja promarker- tusseilla valittua yksityiskohtaa kuvasta. Kun minuutti oli kulunut, piirros ojennettin vieruskaverille jatkaen piirtämistä jne. jne….kunnes piirros oli kiertänyt luokassa usealla kurssilaisella. Oli hauska katsoa millaisena piirrokset palasivat omistajilleen!
Kurssin lopputyönä tehtiin viitteellisiä omakuvia:
Rokokoonainen. Julia.
Unelmakuva
Unelmakuva Työssä on peltomaisema, jonka keskellä on iso puu ja puussa kiikkuu tyttö. Maalasin akryylimaaleilla maalauspohjalle. Liimasin työhön pistaasipähkinöiden kuoria ja maalasin nekin akryylimaaleilla. Pähkinänkuorien käyttö oli loistoidea ja niiden laittaminen onnistui todella hyvin. Kuoret tuovat maalaukseen syvyyttä ja päästävät katsojan tavallaan lähemmäksi maisemaa.
Aluksi ajatuksena oli maalata taustaksi avaruus ja sinne planeettoja, mutta työ oli sävyiltään liian tumma makuuni. Myös maan oli tarkoitus olla aluksi vihreä. Päätinkin sitten maalata taustan ihanan sinisellä ja tehdä maasta pellon, koska rakastan peltomaisemia. Pilvisydämestä olisin halunnut vähän heleämmän näköisen, mutta sen tekeminen osoittautui paljon haastavammaksi kuin alun perin luulin. Myös keinu olisi saanut olla liikkuvamman näköinen, mielestäni se jäi vähän ”tönköksi”.
Ajatuksena oli maalata minun unelmamaisemani. Maalasin maalauksen tytölle olkihatun, joka mielestäni kuvastaa maalaisuutta ja jätin kasvonpiirteet maalaamatta, koska halusin, että katsoja kiinnittää huomionsa enemmän maisemaan kuin tyttöön. Tein taivaalle pilvisydämen, koska halusin, että maalauksesta välittyy jollain tapaa unelmoiminen. Sydämen avulla tein maalauksesta myös hieman epätodellisemman ja taivas olisi muutenkin liian tyhjä ilman sitä. Mielestäni maalauksen avarahko maisema ja yksi ihminen kuvastaa myös jollain tapaa vapautta. Maalaus on ensisilmäyksellä melko realistinen, mutta pilvisydän ja tytön kasvottomuus ovat kuitenkin melko epärealistisia juttuja. Jenna
Laumani. Riikka
Riikan luonnoksia lopputyötä varten.
Simo
Kuvassa taustana on avaruus. Pyrin luomaan “tähtisumumaisen” vaikutelman,
joka mielestäni onnistuikin ihan hyvin. Toinen osa kuvassa olen minä itse.
Pidin työstä paljon, koska sen tekemiseen oli niin paljon aikaa. Pidin
taustasta ja sen tuputtelemisesta. Kun suunnittelin kuvaa, tiesin heti että
haluan maalata itseni. Halusin tehdä sen jotenkin erikoisesti. Siksi
päädyin lintuperspektiiviin ja paperimosaiikkiin. Halusin pelkistää
omakuvani ja tehdä pinnan lehden sivuista, tekstien takia. Pidän
lukemisesta ja kirjoittamisesta ja se kuvaa minua. Lisäksi teen koruja
helmistä ja kivistä yms. ja sen vuoksi silmiin on käytetty ommeltuja
helmiä. Olen haaveilija ja unelmoija joten tuijottelen taivaalle, jonnekin
kauemmas kuin kuvan pinta. Ympärillä on tähtiä ja tähtisumua.
Onnistun mielestäni todella hyvin taustan tekemisessä, siitä tuli juuri
sellainen kuin halusinkin. Mosaiikki ei onnistunut aivan niin hyvin kuin
halusin. En saanut tummia alueita tehtyä hyvin vaan jouduin lisäksi
käyttämään mustaa maalia. Eihän sillä nyt sinänsä merkitystä ole, mutta se
tuntuu vähän huijaukselta. Silmät ovat vähän raja-tapaus. Jos kuvaa katsoo
seinällä alaviistosta silmien muoto ja katse on oikeanlainen. Tämä siksi
että tällaisessa kulmassa ompelin helmiä ja muoto toimii täysin vain siitä
kulmasta. Kuitenkin katse on siltikin aika eeppinen joten olen tyytyväinen. Simo
Eeva-Liisan kollaasi pleksille. Kuvassa on käytetty lapsuusajan vanhoja piirroksia.
Anna on koulussamme vaihto-oppilaana. Annan omakuvan tärkeitä arvoja ovat rakkaus, nauru ja elämä itsessään.
Mona
Aliisan omakuva
Omakuva 2012. Työssäni pääni kelluu vihreässä kuusimetsässä. Työ on akryylimaalaus. Halusin käyttää akryylejä, koska pidän niiden käytöstä ja halua kehittyä siinä. Sain työn kasvoihin mielestäni tarpeeksi eri keltaisen sävyjä, se oli tavoitteeni kun suunnittelin työtä. Hiukset sen sijaan ovat paikoittain ”tönköt”, niitä olisin voinut työstää kauemmin. Lopputyön tekeminen oli hauskaa, kun sai käyttää isoa maalauspohjaa. Jos matkaan tuli mutkia, enkä esimerkiksi osannut päättää jotakin värisävyä, kysyin neuvoa ystävältäni jonka mielipiteet ongelmat nopeasti ratkaisi. En halua ilmaista työlläni mitään erityistä, mutta tekovaiheessa huomasin, että itsensä maalaaminen on varsinaista itsetutkiskelua. Aliisa
Light in the darkness Tein työni maalauspohjalle akryyliväreillä. Taustan tein pääasiassa tuputtimella, mutta kokeilin välillä myös sivellintä ja muita välineitä aina vähän fiiliksen mukaan, koska en päässyt tuputtimella haluamaani lopputulokseen. Hahmon mekkoineen tein kokonaan siveltimellä.
Hahmo on tarkoituksella jätetty valkoiseksi enkä edes pyrkinyt tekemään siitä anatomisesti oikeaoppista. Maalauksen värimaailma kuvastaa hyvin elämänasennettani. Tumma tausta edustaa elämän vaikeimpia hetkiä ja pinkki mekko ja valkoinen hahmo puolestaan kuvaavat iloisuutta, viattomuutta ja puhtautta. Halusin tämän kautta välittää yksinkertaisesti ajatusta siitä, että vaikka elämässä menisi kuinka huonosti niin aina voi löytää jotain positiivistakin.
Hahmon nukkemaisuus puolestaan edustaa menneisyyttäni. Paljas, väritön nukke kuvaa ihmistä, joka ei ole vielä löytänyt omaa paikkaansa maailmassa tai hyväksynyt itseään ja on täysin muiden ihmisten vietävissä ja muokattavissa. Tanssijamainen asento kertoo pitkäaikaisesta haaveestani ryhtyä harrastamaan tanssia, joka ei ainakaan vielä toistaiseksi ole tapahtunut. Pinkistä mekosta löytyy elämänasenteeni kuvaamisen lisäksi myös muita merkityksiä. Halusin tuoda sillä työhön feminiinisyyttä, mutta toisaalta pinkki on yksi lempiväreistäni. Mekko itsestään edustaa rakkauttani kermakakku- ja prinsessamekkoihin 🙂 Kubistisuutta työhön tuo vähän hahmon ja taustan suhde, josta näkyy eri aikojen yhdistelyä.
Lopputyön tekeminen herätti monenlaisia ajatuksia: iloa, turhautumista, hermojen kiristymistä ja onnistumisenriemua. Vaikka alussa näytti siltä, että en saa pian mitään aikaiseksi maalauspohjalle, olen kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Lopullinen maalaus poikkeaa suuresti alkuperäisestä ajatuksesta, mutta toisaalta pidän tästä ajatuksesta enemmän. Kokonaisuudessaan ajateltuna työstä ja sen tekemisestä jäi pelkästään positiiviset fiilikset! 🙂 Meiju
Värikkäät 1. luokkalaisten omakuvat Raahen lukion käytävällä.
Kuvataiteen ensimmäisellä kurssilla harjoiteltiin ihmisen mittasuhteita ja valon ja varjon ilmaisua tekemällä omakuvia. Omakuvien lähtökohtana oli itse otetut valokuvat. Digikameran käyttö, kuvien tallentaminen ja tulostaminen tulivat opiskelijoille tutuksi. Omakuvissa tekniikkana käytettiin hiiltä ja kuivapastellia. Kuvat ovat esillä koulun käytävällä. Lisäsimme ensimmäistä kertaa Photostory-ohjelmalla tehdyn kuvakollaasin kuvisblogiin katsottavaksi:
Vaihto-oppilaan kommentti omakuva-tehtävästä: This portrait of ourselves was very difficult for me. It was hard to sketch myself in a different size than my picture (which I could see). And it was the first time I really worked with these kind of pencils. When I was working on that portrait I thought it would not be too bad and it was fun to work on it, but when I changed the perspective and saw myself from a bigger distance I saw the things that I didn´t draw well. But I liked to draw the background of the portrait! It was a good experience to work on that picture! Clara
Omakuviin liittyviä linkkejä:
Oulun taidemuseon omakuvagalleria
Helene Schjefbeck (Ylen Elävä arkisto)
KU1-kurssilaisten muita töitä:
Akvarellitöitä aiheesta San Francisco. Julia
Tussipiirros. Janne
Akvarelli. Simo
Kuvataideoppimista lukiossa 