You are currently browsing the tag archive for the ‘KU4’ tag.

Kolmas jakso alkoi etäillen ja tietokoneen ääressä tulee vietettyä tunti jos toinenkin. Lähden taikamatkalle Merikosken siltojen alle ja ota pieni pakomatka arjen keskellä. Koe virkistävä valo ja energisoivat värit talven pimeydessä! Teos on esillä 19.11.- 13.12.2020

Kolmannen jakson alussa joulukuu on pimeimmillään. Lähde värikkäälle happihyppelylle ulos Pokkitörmän tienoille Lyskan maisemiin! Oulun yliopiston opiskelijoiden toteuttama Sillan salaisuus -valotaideteos on käytännöllisesti katsoen kuvisluokkamme ikkunan alla.

Sillan salaisuus -teoksessa graffitteja täynnä olevan Pokkitörmän alikulun kaiteesiin on asennettu 21 valaisinta, jotka luovat taianomaisen vaikutelman kylmään betoniin. Käden mitan päässä kohisee Oulujoen haara ja tumma vedenpinta kimaltelee väreissä.

Oulun yliopiston opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat valoteoksen osana valaistussuunnittelun koulutusta. Koulutus on osa Oulun yliopiston ja Savonia ammattikorkeakoulun toteuttamaa OSAaValo – Valaistusosaaminen pohjoisen vetovoimana -hanketta (2019–2022). Valaistus nostaa esille sillan arkkitehtuuria sekä saa inspiraation värikkäistä graffiteista, jotka heräävät eloon kokonaisvaltaisena värikokemuksena. Valo elää kulkijan kanssa ja kuvastaa aikaa, joka elämässä matkataan. Valoteos on orgaaninen ja seuraa luonnollista rytmiä, joten voit saada eri aikoina reitillä kulkiessasi erilaisen valokokemuksen. Teos koetaan kevyenliikenteen reitillä Merikosken sillan alla (Pokkitörmän alikulku). Voitko kokea useita eri valotilanteita eri aikoina.

Sillan salaisuus -teoksen taustalla: OSaaValo on Oulun yliopiston ja Savonia ammattikorkeakoulun ERS-hanke, jossa kehitetään pohjoista valaistusosaamista paikallisten ELY- keskusten tuella.

Sinusta tulee kummi!

Sinusta tulee kummi! Teoksessa lapsen ultraäänikuva edustaa odottamatonta vierasta. Lapsi tulee joskus ihmisille yllätyksenä ja tämä edustaa sellaista tapausta. Tällaisissa tilanteissa ihmisten elämä saattaa muuttua kovinkin dramaattisesti, johon heidän täytyy sopeutua tavalla tai toisella.

Teoksen pintaa on käsitelty niin, että osat varjostuksista ovat kohonneita (esim. kiviä, kahvipapuja tms.). Teos itsessään on varsin yksinkertainen, sen takia halusin tuoda teokseen useita kerroksia eri tekstuureilla. Teoksesta näkee silti jo kaukaa, että kuvassa on lapsen ultraäänikuva.

Käytin työhön useita eri materiaaleja, kuten esimerkiksi auringonkukansiemeniä, kahvipapuja, hiekkaa, pitsikangasta sekä kiviä yms. Kaikki kiinnitettiin liimalla. Osa materiaaleista upotettiin suoraan liimapurkkiin ja levitettiin sitä kautta maalaukseen. Loput aseteltiin liimattujen alueiden päälle käsin. Kaikkien pintojen päälle maalattiin päälle mustalla, harmaalla tai valkoisella värillä.

Jos aloittaisin työn alusta, kiinnittäisin enemmän huomiota varjostusten tekoon ja eri värisävyjen sekoittamiseen. Liimattavat materiaalit olisin saattanut asetella tarkemmin, ettei lopputulos näyttäisi niin sattumanvaraiselta. Marianne

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syksyksi 2015 on suunnitteilla näytelmäprojekti, joka perustuu Raahen museon blogikirjoitukseen Raahessa vierailleista esiintyjistä. Rosa maalasi blogikirjoituksen innoittamana julistemaisen akryylimaalauksen.

Veljekset Gautier. Tein KU4-kurssin lopputyönä akryylimaalauksen melko suurelle kankaalle. Ideana oli Raahessa 1800-luvulla vierailleet kulttuuririentoja järjestäneet ryhmät, joista valitsin Gaultierin veljesten sirkuksen. Minua viehätti ajatus yksinkertaisesta sirkusjulisteesta, jossa veljekset näkyisivät voimakkaina hahmoina. Inspiraationa käytin Atelieri O. Haapalan muotokuvaa kahdesta miehestä.

Idea työstä syntyi nopeasti ja näkemykseni oli selkeä alusta asti. Halusin säilyttää inspiraatiokuvan seepiasävyisyyden, joka toi mukavasti vanhan ajan tunnelmaa. Yhdistän punaiset viirit ja nauhat mielessäni sirkukseen, joten halusin niitä mukaan tuomaan julistemaisuutta. Ylemmässä nauhassa lukee luonnollisesti sirkuksen nimi, “Veljekset Gaultier”. Alemman nauhan tekstiä mietin pitkään. Halusin sen olevan suomeksi, joten maalasin lopulta tekstin “SIRKUSHUVEJA”. Toinen vaihtoehto olisi ollut “Tervetuloa”, mutta totesin, että olisi selkeämpää mainita sana ‘sirkus’ jossain kohti julistetta.

Akryyleillä oli mukava maalata, koska virheitä ei hyvän peittävyyden ansiosta tarvinnut pelätä. Oli myös mielenkiintoista maalata ensimmäistä kertaa näin suurta työtä.

Onnistuin etenkin hahmojen koon suhteen paremmin kuin oletin: teen yleensä hyvin pikkutarkkaa ja pientä työtä, mutta nyt sain hahmot jo kankaalle luonnostellessa tarpeeksi suuriksi. Olisin kuitenkin voinut tehdä ylemmästä nauhasta monimutkaisemman ja realistisemmasti taitellun näköisen ja alemman nauhan teksti olisi voinut onnistua paremminkin tarkemmalla suunnittelulla. En ole usein maalannut ihmiskasvoja ja ne onnistuivat mielestäni siihen nähden hyvin. Olen teoksesta todella ylpeä! Rosa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vampire’s personality. It’s a unexpected guest because, when you see someone smiling you never expect that that person has a vampire’s teeth. The amount of mouths in the painting is because when you see the mouth of someone you are able to know some thing about her/him, you can noticed of some personality aspects. The variety of colors there, represent the different types of mouths in the world, and their own emotions. If I would have a new canvas I would like to try to paint the same thing but more carefully and clean, with some designs and different mixes colors. Valentin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Odottamaton vieras. Aiheena oli odottamaton vieras ja lähdin toteuttamaan sitä soveltamalla piirrosta jonka tein ennen työn tekemistä. Työn tein akryyliväreillä maalaamalla. Yritin saada maalauksessa näkyviin psykedeelisiä värejä kuvastamaan pelkoa ja tilanteen epärealistisuutta.

Maalauksessa pieni tyttö avaa oven pelottavaan tuntemattomaan. Tämä tuntematon tapahtuma/asia/henkilö tuli kääntämään tämän tytön maailman päälaelleen. Tyttö kuvastaa sisäistä haurautta ja viattomuutta, jonka odottamaton vieras voi särkeä. Akryyliväreillä työstäessä oli yllättävän hankalaa saada yksityiskohtia tehtyä, joten yksi asia mitä olisin halunnut parantaa, oli sen yksityiskohdat. Toiseksi sen työstäminen alkoi loppua kohti tuntumaan todella raskaalta, joten olisin toivonut itseltäni kärsivällisyyttä :D. Itse kuitenkin todella pidän maalauksen värimaailmasta ja uskon että se onnistui yllättävän hyvin. Ehkä olisin tehnyt maalauksessa olevan maalauksen sisällön uudestaan sekä tytön vaatetuksen erilailla, jos jotain saisi tehdä toisin. Pekka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Työn idea lähti hiukan tuulesta temmaten ja vitsillä mutta se kehkeytyi pääkopassa niinkin vakavaksi että päätyi lopputyön aiheeksi.Työ toteutettiin akvarelliväreillä maalaten kankaalle. Työnteon helpottamiseksi työn “ääriviivat” ja kaikki piirrettiin lyijykynällä kankaalle valottamalla luonnoskuva projektikameralla maalauspohjalle. Maalaaminen eteni järjestyksessä:  taivas, ympäröivä luonto kirkkoineen, hahmon mustavalko-maalaaminen, olkihattu ja biblia ja lopuksi pieniä yksityiskohtia tehtiin sekä maalaten että tusseilla, kuten pilviä, ristejä ja takin röpelöisyyttä. Työn luonnostelu ja keksiminen oli ehkä mukavin työnvaihe mutta maalaaminenkaan ei ollut sen koommin hullumpaa, vaikka se olikin himpun verran stressaavaa siitä huolimatta että akvarellien kanssa on varaa myös virheisiin. Kaikki sujui kuitenkin kohtuu hyvin ja tarinalla oli onnellinen loppu.

Maalauksessani  arvioilta keski-ikäinen miekkonen on kukkahattuun ja pukuun sonnustautuneena koputtamassa ovelle, valmiina saarnaamaan asukkaille raamatun kera. Maalauksen miljöö on tuulisen kesäinen sunnuntai aamu kirkonkylällä. Odottamaton vieras työni idea perustuu kahteen asiaan: henkilön taustaan ja  yksityiskohtien, ja pikimmiten niiden keskinäiseen ristiriitaan. Työn keskeinen henkilö on ateistina tunnettu bolsevikkijohtaja Vladimir Iljits Uljanov eli Lenin kantamassa papiksi pukeutuneena raamattua ja tämä on aikeissa koputtaa ovea. Uskonto ja kommunistijohtaja ovat tässä se odottamaton ja koputtava ukkeli on se vieras. Työssäni on siis kaksi asiaa jotka muodostavat sananmukaisen kokonaisuuden eikä anna juurikaan vaihtoehtoja mielikuvituksellisimmille ajatuksille. Katselijan ainoa haaste on maalausta katsoessaan tunnistaa kuvan mies Leniniksi ja havaita uskonnon ironinen merkitys teoksessani.

Työssäni olen tyytyväinen taivaaseen ja pilviin. Suurin paine koko työn aikana oli saada kasvoihin tietynlaisia piirteitä jotta katsoja tunnistaisi miehen Leniniksi, eikä vain satunnaiseksi pappis-ihmiseksi. Olen itse tullut täysin sokeaksi asialle enkä osaa katsoa objektiivisesti maalaustani, enkä osaa arvioida onko tunnistettavuutta tarpeeksi. Onnistuin työssäni luomaan kaiken muun kumminkin ymmärrettävän näköiseksi, kuten hatun ja kirkon. Jos nyt aloittaisin uudestaan, koettaisin panostaa kukkaniittyyn ja Leninin kokoon, sillä koen että ne eivät onnistuneet aivan niin hyvin kuin olisin toivonut. Jiri

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Amnesia. Aiheena oli odottamaton vieras, ja lähdin toteuttamaan aluksi taulua, jossa olisi jään pinta ja alla näkyisi jokin ruumiinosa. Maalattuani sinisen pohjan, tajusin että sininen oli väärän värinen, mutta pidin väristä sen verran että halusin säilyttää sen sellaisenaan. Vetelin helmiäistä+violettia sienellä päälle ympyrän muotoisesti saavuttaen ehkä täydellisimmän pohjan ikinä. Tai siis itse ainakin pidän kovasti siitä että pohja ei ole yksivärinen vaan että siinä on vivahteita ja tekstuureja.

Sitten alkoi uuden odottamattoman vieraan miettiminen. Koska olen synkkä suomalainen ensimmäinen ajatus on aina kuolema. Mietin että voisin kuvata kuolemaa “elämän langalla” joka olisi katkeamassa, eli köydellä. Alettuani maalaamaan köyttä mallikuvasta, rupesin ajattelemaan että köyden katkeaminen voisi symboloida myös jotain muistisairautta, josta sitten nimi “Amnesia”.

Köysien maalaaminen oli hyvin opettavaista, olen ennenkin maalannut akryyleilla, mutta lapsena en osannut käyttää akryylejä niin hyvin hyödyksi varjojen ja valojen kuvaamisessa. Nyt se sujuikin varsin mallikkaasti omasta mielestäni, tai ainakin kehitystä on muutamassa vuodessa tapahtunut. Otin sinänsä taas pitkästä aikaa haasteen vastaan, sillä en ennen ole yrittänyt maalata realistisesti. Ei se oikein onnistunut tälläkään kertaa, mutta kehitystä on tapahtunut!

Onnistuin mielestäni muuten hyvin mutta kahdet köyden päät meni ihan pilalle, pelastamisyrityksistä huolimatta. Ja kaikki köyden päät näyttävät ihan ananaksilta tai palmuilta. Mutta väliäkös tuolla, ensi kerralla paremmin! Sonja 2E

KU4-kurssilla tehtiin harjoitustöinä croquis-piirroksia. Ihmisen piirtäminen kehittää havainnointikykyä ja havaintojen siirtämisessä paperille kehittyy nopeasti, niin että mittasuhteet alkavat olla kohdillaan tai ainakin piirrosviivassa on uudenlaista lennokkuutta…

Sammon puolustus croquis-piirrosten lähtökohtana.

Uutena ideana keksimme, että croquis-piirroksia voisi jatkaa. Niinpä croquis-piirtämisestä tutulla vauhdilla hahmoihin tehtiin mielikuvituksellisia lisäyksiä oppilaiden ehdotelmien mukaan: yhdestä tehtiin enkeli, yhdestä zombie ja yksi sijoitettiin itse valittuun ympäristöön.

Kokeilimme eräällä tunnilla croquis-piirtämistä taidekuvan pohjalta. Katsoimme Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustus -maalausta (1896) valkokankaalta ja piirsimme copic- ja promarker- tusseilla valittua yksityiskohtaa kuvasta. Kun minuutti oli kulunut, piirros ojennettin vieruskaverille jatkaen piirtämistä jne. jne….kunnes piirros oli kiertänyt luokassa usealla kurssilaisella. Oli hauska katsoa millaisena piirrokset palasivat omistajilleen!

Kurssin lopputyönä tehtiin viitteellisiä omakuvia:

Rokokoonainen. Julia.

Unelmakuva 

Unelmakuva Työssä on peltomaisema, jonka keskellä on iso puu ja puussa kiikkuu tyttö. Maalasin akryylimaaleilla maalauspohjalle. Liimasin työhön pistaasipähkinöiden kuoria ja maalasin nekin akryylimaaleilla. Pähkinänkuorien käyttö oli loistoidea ja niiden laittaminen onnistui todella hyvin. Kuoret tuovat maalaukseen syvyyttä ja päästävät katsojan tavallaan lähemmäksi maisemaa.
Aluksi ajatuksena oli maalata taustaksi avaruus ja sinne planeettoja, mutta työ oli sävyiltään liian tumma makuuni. Myös maan oli tarkoitus olla aluksi vihreä. Päätinkin sitten maalata taustan ihanan sinisellä ja tehdä maasta pellon, koska rakastan peltomaisemia. Pilvisydämestä olisin halunnut vähän heleämmän näköisen, mutta sen tekeminen osoittautui paljon haastavammaksi kuin alun perin luulin. Myös keinu olisi saanut olla liikkuvamman näköinen, mielestäni se jäi vähän ”tönköksi”.
Ajatuksena oli maalata minun unelmamaisemani. Maalasin maalauksen tytölle olkihatun, joka mielestäni kuvastaa maalaisuutta ja jätin kasvonpiirteet maalaamatta, koska halusin, että katsoja kiinnittää huomionsa enemmän maisemaan kuin tyttöön. Tein taivaalle pilvisydämen, koska halusin, että maalauksesta välittyy jollain tapaa unelmoiminen. Sydämen avulla tein maalauksesta myös hieman epätodellisemman ja taivas olisi muutenkin liian tyhjä ilman sitä. Mielestäni maalauksen avarahko maisema ja yksi ihminen kuvastaa myös jollain tapaa vapautta. Maalaus on ensisilmäyksellä melko realistinen, mutta pilvisydän ja tytön kasvottomuus ovat kuitenkin melko epärealistisia juttuja. Jenna

Laumani. Riikka

Riikan luonnoksia lopputyötä varten.

Simo

Kuvassa taustana on avaruus. Pyrin luomaan “tähtisumumaisen” vaikutelman,
joka mielestäni onnistuikin ihan hyvin. Toinen osa kuvassa olen minä itse.
Pidin työstä paljon, koska sen tekemiseen oli niin paljon aikaa. Pidin
taustasta ja sen tuputtelemisesta. Kun suunnittelin kuvaa, tiesin heti että
haluan maalata itseni. Halusin tehdä sen jotenkin erikoisesti. Siksi
päädyin lintuperspektiiviin ja paperimosaiikkiin. Halusin pelkistää
omakuvani ja tehdä pinnan lehden sivuista, tekstien takia. Pidän
lukemisesta ja kirjoittamisesta ja se kuvaa minua. Lisäksi teen koruja
helmistä ja kivistä yms. ja sen vuoksi silmiin on käytetty ommeltuja
helmiä. Olen haaveilija ja unelmoija joten tuijottelen taivaalle, jonnekin
kauemmas kuin kuvan pinta. Ympärillä on tähtiä ja tähtisumua.
Onnistun mielestäni todella hyvin taustan tekemisessä, siitä tuli juuri
sellainen kuin halusinkin. Mosaiikki ei onnistunut aivan niin hyvin kuin
halusin. En saanut tummia alueita tehtyä hyvin vaan jouduin lisäksi
käyttämään mustaa maalia. Eihän sillä nyt sinänsä merkitystä ole, mutta se
tuntuu vähän huijaukselta. Silmät ovat vähän raja-tapaus. Jos kuvaa katsoo
seinällä alaviistosta silmien muoto ja katse on oikeanlainen. Tämä siksi
että tällaisessa kulmassa ompelin helmiä ja muoto toimii täysin vain siitä
kulmasta. Kuitenkin katse on siltikin aika eeppinen joten olen tyytyväinen. Simo

Eeva-Liisan kollaasi pleksille. Kuvassa on käytetty lapsuusajan vanhoja piirroksia.

Anna on koulussamme vaihto-oppilaana. Annan omakuvan tärkeitä arvoja ovat rakkaus, nauru ja elämä itsessään.

Mona

Aliisan omakuva

Omakuva 2012. Työssäni pääni kelluu vihreässä kuusimetsässä. Työ on akryylimaalaus. Halusin käyttää akryylejä, koska pidän niiden käytöstä ja halua kehittyä siinä. Sain työn kasvoihin mielestäni tarpeeksi eri keltaisen sävyjä, se oli tavoitteeni kun suunnittelin työtä. Hiukset sen sijaan ovat paikoittain ”tönköt”, niitä olisin voinut työstää kauemmin. Lopputyön tekeminen oli hauskaa, kun sai käyttää isoa maalauspohjaa. Jos matkaan tuli mutkia, enkä esimerkiksi osannut päättää jotakin värisävyä, kysyin neuvoa ystävältäni jonka mielipiteet ongelmat nopeasti ratkaisi. En halua ilmaista työlläni mitään erityistä, mutta tekovaiheessa huomasin, että itsensä maalaaminen on varsinaista itsetutkiskelua. Aliisa

Light in the darkness    Tein työni maalauspohjalle akryyliväreillä. Taustan tein pääasiassa tuputtimella, mutta kokeilin välillä myös sivellintä ja muita välineitä aina vähän fiiliksen mukaan, koska en päässyt tuputtimella haluamaani lopputulokseen. Hahmon mekkoineen tein kokonaan siveltimellä.

Hahmo on tarkoituksella jätetty valkoiseksi enkä edes pyrkinyt tekemään siitä anatomisesti oikeaoppista. Maalauksen värimaailma kuvastaa hyvin elämänasennettani. Tumma tausta edustaa elämän vaikeimpia hetkiä ja pinkki mekko ja valkoinen hahmo puolestaan kuvaavat iloisuutta, viattomuutta ja puhtautta. Halusin tämän kautta välittää yksinkertaisesti ajatusta siitä, että vaikka elämässä menisi kuinka huonosti niin aina voi löytää jotain positiivistakin.

Hahmon nukkemaisuus puolestaan edustaa menneisyyttäni. Paljas, väritön nukke kuvaa ihmistä, joka ei ole vielä löytänyt omaa paikkaansa maailmassa tai hyväksynyt itseään ja on täysin muiden ihmisten vietävissä ja muokattavissa. Tanssijamainen asento kertoo pitkäaikaisesta haaveestani ryhtyä harrastamaan tanssia, joka ei ainakaan vielä toistaiseksi ole tapahtunut. Pinkistä mekosta löytyy elämänasenteeni kuvaamisen lisäksi myös muita merkityksiä. Halusin tuoda sillä työhön feminiinisyyttä, mutta toisaalta pinkki on yksi lempiväreistäni. Mekko itsestään edustaa rakkauttani kermakakku- ja prinsessamekkoihin 🙂 Kubistisuutta työhön tuo vähän hahmon ja taustan suhde, josta näkyy eri aikojen yhdistelyä.

Lopputyön tekeminen herätti monenlaisia ajatuksia: iloa, turhautumista, hermojen kiristymistä ja onnistumisenriemua.  Vaikka alussa näytti siltä, että en saa pian mitään aikaiseksi maalauspohjalle, olen kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Lopullinen maalaus poikkeaa suuresti alkuperäisestä ajatuksesta, mutta toisaalta pidän tästä ajatuksesta enemmän. Kokonaisuudessaan ajateltuna työstä ja sen tekemisestä jäi pelkästään positiiviset fiilikset! 🙂 Meiju

KU4/11 Taiteen kuvista omiin kuviin -kurssilaiset tutustuivat eri maalaus- ja piirrostekniikoihin mm. impressionistisen kuvasarjan avulla:

Hetkiä lähiympäristössä. Valitse koulun lähiympäristöstä maisema, paikka tai esine, jonka jotkin osat pysyvät muuttumattomina jakson kuluessa. Tutki eri tekniikoin muuttuvia valoja ja ajan kulumista. Tee kolme harjoitustyötä yhdellä tai useammalla tekniikalla.

Tavoitteena tehtävässä oli taiteen eri tekniikoihin tutustuminen, ympäristön muutosten havainnointi ja impressionismi-taidesuuntaan tutustuminen. Miten omassa kuvallisessa ilmaisussa voisi hyödyntää karttuvaa taiteentuntemusta, tässä tapauksessa impressionistien keinoja kuvan rakentamisessa? Kurssilaiset esittelivät oppituntien alussa yksin tai pareittain impressionistitaiteilijoita ja impressionismin tyylipiirteitä heidän taiteestaan.  Opettajakin oppi kovasti uutta yhden opiskelijan esitellessä Claude Debussyn impressionistisia sävellyksiä. Kuinka impressionismi, tunnelmien kuvailu, kuvallisuus ja äänen värit kuuluvat hänen musiikissaan?

Maisema on kotini läheltä Pattijoelta. Käytin töissä akryylivärejä, peitevärejä ja kuivapastelleja. Kaksi maalaustekniikoista oli minulle aivan uusia. Mukavinta oli tehdä peiteväreillä, koska pystyi aina maalaamaan päälle, jos ei heti onnistunut. Jonna

Puolukan lehtiä oli vaikea piirtää koska niitä oli niin paljon, puita taas tykkäsin piirtää. Mukavin oli tehdä grafiittikynällä. Jonna

Oli hyvin haastavaa ottaa kuvia kyseisestä "mittarista", koska vesi ei tuntunut nousevan ollenkaan kurssin aikana. Olli

Mukavin tekniikka oli tehdä pastelliliituväreillä. Siinä ei tarvitse olla niin pikkutarkka. Puuväreillä työ kesti kauiten. Vesiliukosilla puuväreillä tein ensimmäistä kertaa, joka oli ihan kiva tekniikka. Jemina

Ensimmäisen työni (keskimmäinen) tein öljypastilleilla, joka onnistui jotenkin. Toisen tein puuväreillä, jossa paperivalinta taisi olla väärä koska puuvärit eivät oikein tarttuneet. Viimeisen tein peiteväreillä ennätysajassa, joka kuitenkin onnistui mielestäni parhaiten. Henri

Akryyli, tussipiirros, akvarelli. Eevi

Maisema on rannasta lukion läheltä. Kaksi kuvista on tehty akryyliväreillä ja yksi kuivapastelleilla. Kristiina

Raahen Piehingissä upeaa taidegalleriaa isännöivä taiteilija Jari Jansson on kuvannut luonnon hetkiä,  Raahen lähiympäristöä ja Lapin maisemia runotekstein ja öljyvärimaalauksin. Vaikuttava impressionistinen näyte Janssonin kirjallis-kuvallisesta tuotannosta löytyy myös internetistä:

KU4 -kurssilaiset etsivät Raahen lukion lähiympäristöstä kaksi roskaa. Kahdesta roskasta maalattiin peitevärimaalaus. Tavoitteena oli harjoitella peiteväritekniikkaa tummalle paperille ja tutkia roskan valoja ja varjoja, roskan värimaailmaa. Roskien kolhiintyneessa, rypistyneessä, likaantuneessa pinnassa olikin haastetta lukuvuoden ensimmäiselle peitevärimaalaukselle.

Mitä voisit tehdä lähiympäristön siistimiseksi? Yhden roskan kerääminen päivässä kulkureitiltä ei kuulosta kovin raskaalta tehtävältä. Mitä jos kaikki toimisivat niin? Roska päivässä -liike on kerännyt laajan joukon lähiympäristön siisteydestä kiinnostuneita ihmisiä.

Löysin koulun lähiympäristöstä kivan värisen Daim -karkkipussin ja Fantan korkin. Oli kiva kokeilla uutta maalaustyyliä. Haastavinta työssä oli varjostukset. Jonna

Fazerin vadelmajogurtti-suklaapatukka ja joku korkki. Mielenkiintoisimmat roskat mitkä löyty. Rypyt on melko vaikeita maalata. Esa

Kuvassa lehdestä revennyt palanen ja joku muovinen korkki tms. Haastavinta oli saada paperinpalasta ruttuisen näköinen ja muovin himmeä kiilto oli vaikea saavuttaa. Tekeminen oli hauskaa. Katri

.

Kuvassa on pilli ja tölkinavaajarenksu. Pilli näytti todella houkuttelevalta maalauskohteelta ja tölkinavaajarenksu vaikutti mielenkiintoiselta roskalta. Tommi

Bongasin Juhla mokan kahvimukin jostain ihme puskasta koska se oli niin ihanan värinen. Sitten löysin kirkkaan mukin kannen koulun pihalta. Kirkas kansi oli todella vaikea maalata ! Jonna

Löysin Paulig kahvimukin jostain tien reunasta ja vihreä korkki pilkotti jostain pensaasta, joka piti ''konttaamalla'' hakia. Se oli pakko saada kun se oli ihanan värinen. Työ oli kiva maalata. Jemina

Freewayn tölkki löytyi ojasta ja Alpenin roska tuli itseltä. Työssä oli vaikeinta saada aikaan varjostuksia, mutta sitä oli ihan kiva yrittää opetella. Jenni

Kuvassa on Geisha-patukan käärepaperi sekä sytkäri, jotka löytyivät koulun lähimaastosta. Pikkutarkkoja kohtia oli vaikea maalata, mutta kivaa haastetta. Kristiina

Löysin museonrannasta trip-pillimehun pillin ja ajattelin sen olevan mukava maalauksen kohde. Myös kaljatölkkien avausrenksuja lojui paljon nuorien jäljiltä niin nappasin sellaisen mukaan, koska uskoin siinä olevan mukavasti haastetta maalata valonheijastuksia metallista. Annika

Satuin löytämään kävelykadulta vanhan ilmapallon, jossa oli vielä vähän ilmaa. Löysin ojasta myös littaantuneen tripin, jonka muodon ajattelin antavan haastetta maalaamiseen. Halusin löytää värikkäitä roskia, jotta pääsisin leikkimään värien sekoittelun kanssa. Varjostukset tekivät työstä haastavan. Annika.

Olin kriittinen roskieni suhteen etsinnän alussa, mutta sitte iski paniikki ja nappasin muutaman 2D-roskan. Olen silti tyytyväinen etenkin Karhuun, koska sain mielestäni aikaan hyvännäiköisiä kulumia. Olli.

Nappasin maasta ainoat roskat mitä satuin löytämään. Vähän koitin jotain varjoa jne värkätä, ja mielestäni onnistuin kohtalaisesti. Oli myös ihan jees kokeilla uutta maalaustyyliä. Henri

Kuten linnuista jaloin, uljas harakka, tongin toisten nakkaamia roskia, löysin kymmenittäin säihkyviä pullonkorkkeja. Koska dokaavat teinit nakkelevat niitä lukion takapihalle, oli tehtävä helppo. Maalaaminen oli vaiheikasta kun yritin saada korkkeihin yhtä uljasta kiiltoa, kuin maanantaisin kouluun tärisemään raahautuneiden oppilaiden hikisillä kasvoilla. Pottu

Roskia ja luonnonmateriaaleja käytetään taiteen materiaalina myös Fantasy food -projektissa.

Raahen nuorisovaltuusto pyysi lukion KU4-kurssilaisia maalaamaan kuluneeseen alikulkutunneliin seinämaalauksen. Ratakadun alikulkujen seinät saavat väriä pintaan Raahen nuorisovaltuuston tekemän aloitteen ansiosta:

Raahen kaupungin kulttuurilautakunnalle

ALOITE RATAKADUN SEKÄ SEN SUUNTAISESTI KULKEVAN RAUTATIEN ALITSE KULKEVIEN ALIKULKUJEN SEINIEN ULKONÄÖN UUDISTAMISESTA

Ratakadun ja sen rinnalla kulkevan junaradan alitse kulkevat alikulkutunnelit ovat ulkoiselta olemukseltaan rapistuneet suorastaan epämiellyttävän näköisiksi.

Nuorisovaltuusto ehdottaa, että alikulkujen ulkonäön uudistaminen tapahtuisi esimerkiksi Raahessa toimivien yläasteiden ja 2. asteen oppilaitosten kuvataideryhmien toimesta nuorisovaltuuston organisoimana. Projektiin mukaan lähtevät ryhmät valmistaisivat suunnitelmat, joiden hyväksynnän jälkeen ryhmät sitten toteuttaisivat suunnitelmansa.

Raahessa 11. lokakuuta 2010

Nuorisovaltuusto toimi meidän maalaajien mielestä kiitettävän aktiivisesti tarjoten mm. maalit ja järjestäen tunneleiden pohjamaalauksen. Maalauksen lomassa hörpittiin kahvia Nuorisokeskus Paradicessa. 

Kulahtaneen alikulkutunnelin lähtötilanne.

Tutustuimme oppitunnilla erilaisiin seinämaalauksiin. Luokassa kierteli kirjoja graffititataiteesta, lukiolaiset nostivat esille erityisesti Banksyn. Oppilaat tekivät useita luonnoksia ja ehdotelmia alikulkua varten.

Kun luonnokset olivat valmiita, äänestämällä valittiin viisi ehdotusta nuorisovaltuuston käsiteltäväksi. Nuorisovaltuustosta tuli sitten oma ehdotus, jossa oli yhdistetty useampaa heille lähetettyä luonnosta:  varjokuvia ihmisistä, valuvat maalipurkit sekä maaliroiskeet. Tämän luonnoksen pohjalta alettiin sitten tekemään tarkempia suunnitelmia. Valmistettiin luonnolliseen kokoon mallivarjokuvia, joiden ansiosta oli helppo siirtää hahmo alikulun seinälle. Käsiä ja maalipurkkeja piirrettiin myös ahkerasti. Maanantain maalauspäivä valkeni aurinkoisena.  Opiskelijat maalasivat ahkerasti koko päivän ajoittaisista ankarista tuulenpuuskista huolimatta. Tuulen nostattama hiekka ratisi suussa.

Maalaaminen oli hauskaa ja aika helppoa. Myös se oli hyvä, että pensseleitä ja maaleja oli runsaasti. Tämmöinen maalaaminen oli uusi siisti kokemus ja olisin kyllä valmiina myöhemminkin taas samanlaiseen projektiin. Emma

Välillä oli kylmä, polviin ja niskaan sattui. Maalaaminen oli minulle ainutlaatuinen kokemus, koska en ole päässyt tekemään mitään vastaavaa ennen. Ohikulkijoiden positiiviset kommentitja kiitokset antoivat lisäpuhtia työntekoon. Annika

Jotkut ohikulkijat pysähtyivät ja kyselivät mitä oikein teemme. Eräs aikoi tulla illalla katsomaan mitä on saatu aikaan. Positiivisia kommentteja!  Hanna

Mielestäni idea maalauksesta oli hyvä, sillä siinä oli otettu kolme ideaa mukaan ja sovellettiin yhdeksi suunnitelmaksi. Ja tietysti oli mukavaa, kun oma ehdotus oli mukana. Niina

Koko projekti oli minusta mukava. Kun tietää että on mahdollisuus saada oma työ moneksi vuodeksi näkyviin, on ihan erilainen motivaatio suunnitella sitä. Työ onnistui mielestäni hyvin, mutta mua häiritsee, että osa varjohahmoista oli ihan eri tyylisiä kuin toiset. Olisin kaivannut yhtenäisyyttä. Hyvin onnistui minun mielestänä maalipurkit ja suurin osa varjoukkeleista. Yllätyksenä tuli se kuinka matala alikulkutunnelin seinä oli.

Varjoja syntyi seinälle maalaajistakin. Oli kevään lämpimin päivä, mutta jäätävä merituuli pöllytti hiekkaa ja vain tunnelin suulla, sekä nuorisokeskus Paradicessa saattoi lämmitellä.

Paradice, vanha tullikamarirakennus taustalla.

Ekspressionistista roiskintaa maalattujen maalipurkkien luona.

Mielestäni työ onnistui hyvin…Jokainen oli innokkaasti mukana työssä. Väriläiskät olivat kivoja. Hahmoissa näkyi jokaisen oma kädenjälki. Myös ryhmähenki oli hyvä.  🙂  Hanna

Kiitokset Raahen nuorisovaltuustolle ja kaupungille hienosta maalausmahdollisuudesta!

Visionääri 20X0 -kilpailun palkinnot jaettiin Helsingin Munkkiniemessä IBM:n tiloissa 12.4.2011. Lukiolaisten sarjan kärkisijoille nousi kaksi Raahen lukion oppilasta. Kilpailun järjestäneet tahot kustansivat matkan Helsinkiin palkituille lukiolaisille ja opettajalle. Kilpailun virallisilla sivuilla on esitelty kaikki kilpailussa sijoittuneet työt.

Millaista on elämä tulevaisuuden kaupungissa tai tulevaisuuden maaseudulla? Onko ihminen muuttunut koneen kaltaiseksi? Entä millaista on koulunkäynti tulevaisuudessa ja miten vapaa-aikaa vietetään? Kysymyksiin vastattiin Ku4 kurssilla kuvataiteen keinoin. Useimmat aiheen innostamista kurssilaisista jatkoivat töitä kuviskerhossa, hyppytunneilla ja kotona. Mikä olisikaan parempi tapa hahmotella, visioida tulevaisuuden kaupunkeja tai koulua kuin visuaalisen kulttuurin tarjoamat keinot? Kuvataiteen tekniikkaharjoituksten jälkeen jokainen sai valita itselle läheisen ilmaisutavan kilpailutyön itsenäiseen toteuttamiseen. Valmiita kuvistöitä täydennettiin kirjallisella liitteellä.

Visionääri 20X0-kilpailun palkintojenjakotilaisuudessa keskusteltiin ´World Cafe´-keskustelupisteissä tulevaisuuden koulusta. Tulevaisuutta pyritään ennakoimaan niin opetusta ohjaavissa opetussuunnitelmissa kuin myös tietotekniikan ja ohjelmistojen kehittämissä. Keskusteluissa kuului ennakkoluuloton suhtautuminen tekniikan ja kulttuurin muutokseen ja nuorten aito huoli tulevaisuudesta. Kilpailun järjestäjät tuntuivat kuuntelevan aidosti kiinnostuneina kilpailussa menestyneiden visionäärien ajatuksia.

IBM:n ja HYOL:n edustajat onnittelevat lukiosarjan toiseksi tullutta Miia Tervoa. Lukiosarjan toiseksi tullut sai 300 euron palkinnon. Miian akryylivärimaalaus käsitteli tulevaisuuden kaupunkia – maaseudun ja urbaanin ympäristön suhdetta.

Eevin sarjakuva palkittiin lukiosarjan parhaana. Sarjakuva käsittelee tulevaisuuden koulua. Huikea 500 euron palkinto kannustaa jatkamaan persoonallisten sarjakuvien ja oman sarjakuvablogin parissa.

Helsingin sää hemmotteli visionäärejä. Kiasma kylpi auringossa, Rautatieasema mereltä nousseessa usvassa. Harmittelimme kun ARS näyttely avautuu vasta loppuviikosta. Ehkäpä nykytaiteen katselmukseen ehtii toisella pääkaupunkiretkellä vielä myöhemmin tänä vuonna? Helsingin tunnelmia tarttui open kameraan:

KOULU 20X0

Pohdi tulevaisuuden koulua; mitä ja miten siellä opitaan? Millainen on tulevaisuuden lukujärjestys? Täytyykö tulevaisuudessa enää ”tietää” mitään? Millaisia taitoja nuorten on tärkeää oppia? Entä millaisessa ympäristössä tulevaisuudessa opitaan ja millaisia välineitä opiskelijat käyttävät? Herättääkö kello vielä aamuisin seitsemältä, jotta kouluun ehditään ajoissa? Onko koululaisen elämä tulevaisuudessa yksinäistä puurtamista vai tuleeko oppimisesta yhteisöllisempää?

Eevin tulevaisuuden koulua käsittelevä sarjakuva:

Lisää Mestariperunan sarjakuvia voit lukea tekijän sarjakuvablogista.

KAUPUNKI JA MAASEUTU 20X0

Minkälainen ero tulevaisuudessa on maaseudun ja kaupungin välillä? Pohdi esimerkiksi, ketkä asuvat maaseudulla ja ketkä kaupungeissa ja millaisissa yhteisöissä eri ympäristöissä asutaan. Entä minkälaisia elinkeinoja kaupungeissa ja maaseudulla harjoitetaan?  Missä ja miten ruokaa tuotetaan ja miten elintarvikehuolto järjestetään?  Miten ihmiset liikkuvat eri paikkojen välillä? Onko tulevaisuudessa ylipäänsä maaseutua ja kaupunkia?

VIDEO-OHJEISTUS KILPAILUUN tässä linkissä.

Suuret kiitokset kilpailun järjestäjille kaikkien Raahen lukiolaisten puolesta!

ELÄMÄÄ TULEVAISUUDESSA

KU4-kurssilla osallistuttiin VISIONÄÄRI 20Xo-kilpailuun. Kurssilla harjoiteltiin kuvataiteen tekniikoita ja taidehistoriaa lyhyen harjoitustehtävän avulla, jonka jälkeen koko loppukurssin saattoi keskittyä kilpailutyön tekemiseen. Voiko taiteen avulla välittää omia pohdintoja kuvistöiden katsojille ja vastata siten kilpailun asettamiin kysymyksiin?

Millaista on elämä tulevaisuuden kaupungissa tai tulevaisuuden maaseudulla? Onko ihminen muuttunut koneen kaltaiseksi? Entä millaista on koulunkäynti tulevaisuudessa ja miten vapaa-aikaa vietetään? Kilpailukysymykset ja tausta-aineisto mietityttivät kurssilaisia kovasti. Taideteosten ideointia ja taustamateriaalin etsintää teimme yhdessä keräten mielenkiintoisia artikkeleita ja kuvia netistä sosiaalisen median uudella apuvälineellä. Tietokoneluokassa syntyi yhteinen Google.docs-tiedosto, kuvalliskirjallinen materiaalipakki taideteosten tausta-aineistoksi ja inspiraatioksi. Koko ryhmä pystyi työvälineen avulla muokkaamaan yhteistä kuva- ja tekstitiedostoa.

Visionääri 20×0-kilpailun järjestää historianopettajien liitto yhteistyössä IBM:n, Heurekan, Tiede-lehden ja Opetushallituksen kanssa lukuvuonna 2010-2011. Kilpailun teema on Elämää tulevaisuudessa. Kilpailun suojelijana toimii opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen. KU4-kurssilaiset pyrkivät hyödyntämään taideteoksissaan myös muissa oppiaineissa saamiaan tietoja.

Olli ja Atte pohtivat Ice Age and Sports -filmissä huumorin ja dokumenttielokuvan keinoin kuinka ilmastonmuutoksen tuomat ääri-ilmiöt vaikuttavat kansalliseen urheilukulttuuriin ja vapaa-aikaan:

Karina pohti kaupunkikulttuurin tulevaisuutta ja nuorten vapaa-aikaa värikkäässä akryylivärimaalauksessa:

Graffitti-taide liikkuu laillisuuden ja laittomuuden rajamailla. Akryylivärimaalaus 50x70cm, Karina.

Voisiko tulevaisuudessa kaupunki ja maaseutu kohdata näin? Lampaiden laidunmaaksi on hyödynnetty kiitävien junien välinen ratapenkka. Akryylivärimaalaus 50x70, Miia.

Akryyliväreillä tehdyssä taulussani kaupungistuminen näkyy selkeästi. Kaupungin leviäminen maaseudulle ilmenee lampaiden avulla, jotka ovat joutuneen junien keskelle lähelle kaupunkia. Kaupungin kiire ja liike näkyy liikkuvista junista, joista voi myös päätellä kaupungin tulevan kovaa vauhtia maaseutua päin junien tavoin. Taulussa yritän kertoa, ettei tulevaisuudessa ole enää selkeitä rajoja kaupungin ja maaseudun välillä, vaan ne sekoittuvat kaupunkien alituisesti laajentuessa. Miia

KILPAILUOHJEET VIDEOLLA

Raahen kaupungin Galleria Myötätuulen helmikuun näyttelyssä SILMIEMME LÄPI on esillä grafiikkaa, maalauksia ja veistoksia neljältä nuorelta taiteilijalta. Sanna Pitkänen, Tanja Rantapelkonen, Maarit Siltamäki ja Henna Tyrväinen ovat Kankaanpään taidekoulusta valmistuvia taideopiskelijoita. KU1 ja KU4 tutustuivat näyttelyyn ja samalla nähtiin mitä näyttelyn avajaisissa tapahtuu. Raahen kulttuuritoimi oli kutsunut puhujaksi taiteilija Jari Janssonin, joka esitteli nuoret taiteilijat ja lausui kannustavia sanoja taiteilijan uralle. Avajaisissa kuultiin myös musiikkiesitys ja tarjolla oli näyttelyvieraille tuttuun tapaan pikkupurtavaa.

Jari Jansson esittelee raahelaissyntyisen taiteilijan Tanja Rantapelkosen näyttelyavajaisissa 1.2.2011

Taidenäyttelykokemus ja uusi kokemus näyttelyavajaisista herätti keskustelua oppitunnilla. Lukiolaisten kommentteja näyttelyavajaisista:

”Huomasin kuinka monta erilaista taiteenalaa on. Tykkäsin perällä olleista hämähäkkitöistä, sekä viidakkotyöstä. Outoa oli mielestäni se miten hinnat määräytyvät. Mielestäni toista hienompi työ saattoi maksaa tonnin vähemmän.”   

”Näyttely oli ihan mukava kokemus eikä aika tullut pitkäksi. Näyttelyavajaisissa en ole ennen käynyt, mutta näyttelyissä kyllä. Eläinmaalaukset olivat mukavia sekä harjateräksestä tehty nainen. Aina töiden hintoja ei ymmärrä, koska itsestä tuntuu, että tietty työ ei ole niin arvokas kuin hinta on. Kaikin puolin mukava kokemus. Mukava keskustella teoksista, kun on oppinut uusia termejä tunneilla =)”      

” Vähän turhan taiteellista, ei montaa ´normaalia´ts. realistista taulua.”

” Ihan hyviä sipsejä oli. Itse en ole oikein taideihmisiä joten en oikein nauttinut kokemuksesta.”

” En ollut aikaisemmin käynyt ihan ammatilaistaiteilijan taidenäyttelyissä. Kokemus oli täysin uusi, mutta mielenkiintoinen. Taidenäyttely oli ihan kuin elokuvien ja tv-ohjelmien näyttelyt. Hienoa oli tutustua erilaisiin teoksiin ja tekniikoihin. Erilaisilla tekniikoilla oli tehty hienoja, uskottavia ja aidontuntuisia teoksia. Osa aiheista oli outoja, eikä teoksen nimi ja itse teos liittyneet välttämättä toisiinsa. Eli en huomannut niiden yhteyksiä. Koko tilaisuuskin oli hieno… Taitelijat itse olisivat voineet kertoa enemmän itsestään tyylistään ja teoksistaan.”

LUE VASTAUKSIA LUKIOLAISTEN KYSYMYKSIIN BLOGIKOMMENTEISTA JA KOMMENTOI ITSEKIN!  TEOSTEN KUVAT ON JULKAISTU TAITEILIJOIDEN LUVALLA:

Tanja Rantapelkonen, Sammakkoprinsessa

 

Maarit Siltamäki: Rakentajat

 

Maarit Siltamäki: Kallio

 

SILMIEMME LÄPI -näyttely on esillä Galleria Myötätuulessa 2.2. – 26.2.2011, avoinna ma-pe 10-17, la 12-16

Vieraile erilaisissa näyttelytiloissa maaiman taidemuseoissa virtuaalisesti tästä linkistä.

Blog Stats

  • 160 129 hits