You are currently browsing the tag archive for the ‘raahen lukio’ tag.
Kaikki kaupungin yhdeksäsluokkalaiset tutustuivat lukio-opiskeluun. Raahen lukion kuviskursseja esitteli lyhyesti tämä video, jonka opettaja koosti IPadilla. Toivottavasti nyt kun luokkaan saatiin kahdeksan tuliterää IPadia, on ensi vuonna esittelyvideo lukiolaisten itsensä tekemä. Hauskoja animaatiokokeiluja ja lyhytfilmejä ainakin on KU3-kurssilaisilla luvassa ja mobiililaitteiden mahdollisuuksia otetaan hiljalleen käyttöön.
Raahen lukion Hyvä paha peli – tiellä oppimispeleihin hanke 2012-2014 lähestyy loppuaan. Suurkiitos meitä opettajia opettaneille pelikurssilaisille! Takana on neljä pelimaailmoja luotaavaa kurssia, useita seutukunnan opettajille järjestettyjä tapahtumia ja puhetta pelikulttuurista niin vanhemmille, opettajille kuin kouluillekin. Kiitokset yhteistyökumppaneina toimineille peliyhtiöille ja asiantuntijoille. Hankkeen keskeinen tavoite on tuoda nuorten arjen positiiviset ja negatiiviset peli(oppimis)kokemukset näkyviin vanhemmille ja koululle. Oppilaat tuottivat aitoihin kokemuksiin pohjautuvaa kriittistä tietoa tietokonepeleistä nuorille, vanhemmille ja opettajille. Yrittäjyysyhteistyön kautta ajanvietteeltä näyttävää pelimaailmaa esiteltiin myös innovatiivisena koulutuksen, yrittäjyyden ja teollisuuden lajina. (Tarkemmin tavoitteista HYVÄ PAHA PELI – tiellä oppimispeleihin -hankesivulla.)
ÄI13-kurssin päätteeksi järjestimme perjantain ja lauantain välisenä yönä kurssilaisten omat lanit.
Nuorten pelikulttuuri, pelimaailman visuaalisuus ja pelien hyödyntäminen opetuksessa ovat nykyisin jatkuvasti esillä mediassa. Koulumaailma ja pelikulttuuri ovat lähentyneet hankkeen aikana toisiaan niin vaikutuspiirissämme kuin yleisessä keskustelussa. Gamification ja pelillistäminen ovat muuttuneet marginaalista opetusalan muotisanoiksi. Kuvisopen keräämiä artikkeleita voit lukea Pinterest-taululta:
Pelikurssin tehtävät:
1. Minä pelaajana -mindmap
Millainen pelaaja olen ja olen ollut? Pelimaailma kehittyy jatkuvasti ja pelikulttuuri luo sukupolvikokemuksia. Mitkä ovat pelaamisen vaaranpaikkoja minulla ja muilla pelikurssilaisilla? Kuinka kauan pelaan päivässä? Mitä taitoja ja tietoja olen oppinut pelatessa?
Pelikurssilaiset tekivät ensimmäisillä tunnilla esittelyt miellekarttoina, sähköisinä mindmapeina teemalla ´minä pelaajana´. Teknisiä ohjeita mindmapin sähköiseen tekemiseen ei annettu kuin oppilaan pyytäessä, jotta internitin lukuisat työvälineet saatiin monipuoliseen käyttöön – miellekartoista tulikin monenkirjavia. Osa halusi piirtää käsin, skannata ja jatkaa työstämistä tietokoneella. Ulkoasua tärkeämmäksi koettiin kuitenkin pelikulttuurista ja omasta pelaamista puhuminen, sekä tutustuminen toisiin kurssilaisiin uudesta näkökulmasta.
2. Luovaa pelisuunnittelua.
Nostat paperilapun kolmesta eri purkista. Yhdessä on peligenre, toisessa kohderyhmä ja kolmannessa teema, jonka ympärille suunnittelet pelin.
Myös KU2-kurssilla olemme tehneet hulluttelvia pelituotteita eri käyttäjäryhmille. Tuotesuunnittelussa on hyvä irtaantua omasta näkökulmasta ja pohtia eri käyttäjäryhmien kiinnostuksen kohteita ja tarpeita. Pystytkö samaistumaan eri sukupuolen tai ikäryhmän näkökulmaan? Suunnittele puutarha-aiheinen kauhupeli vanhuksille, akvaario-aiheinen strategiapeli yksinäiselle tai arkkitehtuuri-aiheinen tanssipeli perheenisille!
Peli ideoiden keksiminen on haastavaa ja toteutus veilä vaikeampaa! – poiminta pelikurssilaisen kurssipalautteesta.
Harjoitellaan pitchausta eli hissipuhetta. Miten ryhmän keksimän peli-idean saa kerrottua tai markkinoitua toisille pelikurssilaisille myyvällä ja innostavalla tavalla? Keväällä 2013 kävimme pelikurssilaisten kanssa tutustumassa Oulun BusinessKitchenin toimitiloihin ja näimme esimerkkejä hurjasta avantopitchauksesta: Polar Bear Pitching
4. Peliyrittäjyys
Raahelainen ResComi-yritys on tehnyt yhteistyötä pelikurssilaistemme kanssa viime vuosina. Olemme saaneet tutustua pelintekoprosessiin SpinRunner-pelin yhteydessä. Lukiolaiset ovat päässeet testaamaan keskeneräistä peliä ja antaneet koeyleisönä vinkkejä pelin kehittämiseen. Samalla olemme opetelleet sanallistamaan pelin ominaisuuksia ja antamaan rakentavaa kritiikkiä. Suuret kiitokset lukiolle ja sen henkilökunnalle SpinRunnerin testauksen yhteistyöstä tänään ja aiemminkin. Käsittelimme lukiolaisten vastaukset äsken. Saimme hyvin perusteltuja kommentteja ja
vastauksia, joita voimme hyödyntää. Vaativan pelintekoprosessin seuraaminen on ollut mielenkiintoista ja motivoivaa – kurkistus peliyrittäjyyden maailmaan.
LudoCraft-yrityksen toimitusjohtaja Tony Manninen luennoi taannoin lukiollamme muuttaen käsityksiä pelillisyydestä niin oppilailta kuin opettajiltakin. Myös koulumaailmassa on pelillisiä elementtejä ja pelillisyyttä voisi hyödyntää oppimisessa huomattavasti nykyistä enemmän.
Pelikurssilaisen ajatuksia hyvän pelin ominaisuuksista: Pelattavuus on hyvin tärkeä koska kuka haluaa pelata huonosti tehtyä peliä. Hyvä tarina antaa jonkinlaisen motivaation pelata koska haluat nähdä kuinka tarina päättyy ja minkälaisia juonikäänteitä siinä tulee, Uudelleenpelattavuuden mahdollisuus: ostat pelin ja pelaat sen 3 päivässä läpi ja unohdat sen – peli tuskin oli kovin mielenkiintoinen, mutta jos sitä tekisi mieli pelata uudelleen, niin se on aika hyvin onnistunut peli.
Raahen lukiolaiset ovat tehneet yhteistyötä ResComi yhtiön kanssa Spinrunner-pelin kehittäjäyhteistyössä.
5. Ympäristön pelillistäminen
Pelikurssilaisten oli mahdollista osallistua Euroopan kulttuuriympäristöpäivien kilpailuun ryhmässä tekemällään työllä, jossa teemana oli näkymätön ympäristö. Pelikurssilaiset yrittävät nähdä tavanomaisen ympäristönsä leikin kautta ja pelillisin silmin. Yksi ryhmistä kehitti pelin koulun tylsälle pysäköintialueelle, toinen suunnitteli hyödyntävänsä lisätyn todellisuuden tekniikkaa klassikkopeli Tetriksen toteuttamisessa Raahen lukion yläaulan kaakelilaattapylväisiin. Miikan sarjakuvana toteuttamassa lopputyössä Arkkukarin mäki nähdään pelaajan silmin. Vauhdikkaat ostoskärryt rynnistävät valokuvan ja piirroksen yhdistelmänä vauhdilla läpi kuvaruutujen:
6. Oppimispelin kirjallinen arviointi
Konneveden lukion OVI-koordinaatiohankkeen sivulle on kerätty oppiaineittain erilaisia oppimispelejä jokaiselle kouluasteelle. Lukiolaisten kokemukset peleistä rinnastuvat poikkeuksetta viihdepelaamiseen ja oppimispeleistä ei ole kilpailemaan kalliilla tuotettujen hittien kanssa.
Apukysymyksiä:
- Pelin nimi
- Mikä on pelin kohderyhmä ja miten se näkyy pelissä?
- Mikä on pelin tavoite? Miten pelissä edetään ja miten siinä kehitytään?
- Mitä tarinassa tapahtuu?
- Mikä pelissä on kivaa ja toimii?
- Mikä on vaikeaa ja ei toimi?
- Millainen on pelin päähenkilö tai miten esitetään vastapuoli?
- Mitä pelin avulla oppii? Ja kuinka oppiminen olisi tehokkaampaa?
- Kenelle suosittelisit pelin pelaamista?
7. Kurssipalaute
Kokeilimme kurssipalautteen keräämistä tällä kertaa GoogleForms-toiminnolla. Kaikilla Raahen opetustoimen oppilailla onkin käytössään jo google.edu-tilit, joten työkalun opettelu on hyödyllistä myös pienimuotoisia tutkimuksia tekevän lukiolaisen kannalta.
– Kaipasin Esportseista puhumista sillä ne ovat iso osa nykyaikaista pelikulttuuria.
– Kurssi oli mukava ja opettajat olivat hyviä opettamaan uusia asioita. En keksinyt yhtään huonoja puolia
– Toivon että meille opetettaisiin edes vähän koodaamista, mutta kurssin lyhyyden takia se ei ollut mahdollista.
– Kurssi oli mielestäni mukavin ensimmäisen jatkon kurssi ja olisi hienoa jos toiselle vuodelle olisi samanlainen kurssi.
Raahen lukiolaiset Assembly Winter 2013 tapahtumassa.
8. Lanit
Kurssin päätteeksi järjestettiin oppilaiden pyynnöstä yli yön kestävät lanit (pe-la) edellisvuosien tapaan. Moni oli kuullut lukion laneista jo edellisenä vuonna yläkoulussa. Illan ja yön aikana opiskelijat saivat pelata kotoa tuomillaan tietokoneilla tietokonepelejä. Laneihin osallistui vain pelikursseilla olleita oppilaita ja tapahtuman ajan toimittiin koulun järjestyssääntöjen mukaisesti. Hankkeen aikana pidetyt lanit ovat menneet yö-ajankohdasta huolimatta täysin vailla ongelmia. Myös pelikurssilaisten opintomatka Assembly Winter 2013 -tapahtumaan antoi opettajille hyvän kuvan pelikulttuurista. Missä muussa tapahtumassa yli 1000 yhteen kokoontunutta nuorta (saati aikuista) toimii ilman päihteitä yli kaksi vuorokautta yhdessä harrastuksestaan nauttien.
Eri oppiaineiden yhteistyönä toteutettu tiedeleirikoulu tutki syksyllä 2014 Hailuodon erityispiirteitä ja saareen suunnitellun maayhteyden vaikutuksia. Leirikouluun osallistui opiskelijoita Raahen ja Pyhäjoen lukioista. Tavoitteena oli tutkia maantieteen, biologian, kuvataiteen, psykologian, uskonnon ja historian näkökulmista Hailuodon ominaispiirteitä ja tulevaisuuden näkymiä. Lähtökohtana tiedeleirikoululle on ilmiöpohjainen oppiminen, rakennamme yhdessä elämyksellisesti tietoa oppiaine- ja oppilaitosrajat ylittäen. Opettajat toimivat oppimisen ohjaajina, samalla oppien itse käsiteltävästä aiheesta. Tiedeleirikoulu 2014 -verkkosivu kokoaa kurssin tuotokset yhteen.
Tiedeleirikoululaiset yöpyivät Marjaniemessä.
Raahen lukiolaiset Katariina ja Minttu kirjoittivat kokemuksistaan Tiedeleirikoulussa. Juttu julkaistiin sanomalehti Kalevassa maanantaina 15.9.2014:
SILTA – VAI EI?
Hailuodossa rakennettiin ilmiöpohjaisuuden avulla siltoja oppiaineiden ja lukioiden välille
Viime keväänä Raahen ja Pyhäjoen lukion opettajat ryhtyivät suunnittelemaan syksyn 2014 koulujen yhteistyönä toteutettavaa tiedeleirikoulua. Tiedeleirikoulu on eri oppiaineiden yhteistyönä toteutettava viikonloppuleirikoulu, jonka suorittamisesta oppilas tienaa itselleen yhden kurssin. Tämän vuoden tiedeleirikoulun teemaksi valittiin Hailuotoon mahdollisesti rakennettava silta-pengertie. Yhdessä opettajien ja muiden oppilaiden kanssa lähdettäisiin tutkimaan maantieteen, biologian, kuvataiteen, psykologian, uskonnon ja historian näkökulmista Hailuotoa ja suunnitteilla olevan silta-pengertien vaikutuksia saaren luontoon ja ihmisiin. Oppiminen tiedeleirikoulussa ei tulisi tapahtumaan perinteisin menetelmin opettajan yksinpuhelua seuraten. Sen sijaan opettaminen tapahtuisi molempiin suuntiin, oppilailta opettajille ja päinvastoin.
Tutkittava aihe oli matkaan lähdettäessä kaikille yhtä tuttu tai outo, mikä loi vapaan ilmapiirin kurssille osallistuvien välille. Oppilailla ei ollut matkaan lähdettäessä selkeää mielipidettä pengertiestä, vaan mielipide muodostettiin paikanpäällä eri näkökulmista kuultujen esitysten ja oman näkemyksen perusteella.
Marjaniemen kalastajamökkejä.
Koska kaikki epäilemättä rakastavat viikonloppuna työskentelyä, lähdimme matkaan kohti Hailuotoa perjantaina hilpein mielin. Matkalla Hailuotoon pysähdyimme Limingan luontokeskukseen, missä lapsenmielisyytemme pääsi valloilleen pelatessamme “Lintujen kahdeksan vuodenaikaa” näyttelyssä olevia digitaalisia lintuaiheisia pelejä. Jotkut meistä kävivät pikaisesti myös lintutornilla, jossa suosituimmaksi kiikaroinnin aiheeksi osoittautuivat lehmät. Kun pelit oli pelattu, lehmät nähty ja kahvit juotu jatkui matkamme kohti Hailuotoa. Eksoottisen lauttamatkan jälkeen koimme mielenkiintoisen bussimatkan Hailuodon idyllisissä maisemissa, kunnes päädyimme Marjaniemeen, jossa majoituimme viikonlopun ajan. Alkupaloiksi nautimme kulinaristisia herkkuja majapaikkamme ravintolassa, jonka jälkeen pääsimme käsiksi itse pääruokaan: ostamiimme herkullisiin grillimakkaroihin, joita paistoimme kotoisassa grillikodassa. Ilta sujui rennosti yhdessä opettajien kanssa tarinoiden ja nukkumaan menimme odottaen seuraavaa leiripäivää intoa puhkuen.
Aamulla suuntasimme kulkumme Hailuodon teknisen johtajan pakeille kuulemaan hänen mielipiteensä silta-pengertien rakentamisesta ja siihen liittyvistä faktoista. Päivän aikana tutustuimme myös Hailuodon keskustaan, sen betoniseen kirkkoon, hautausmaahan, kouluun ja koulun leikkikenttään. Se mikä yllätti meidät kaikki, oli näiden paikkojen modernius. “Mitä ihimettä?!” “Eikö kaikki täälä ookkaan ihan vanahanaikasta?” “Miten täälä on näin paljo hienompi koulu ja leikkipuisto ku meillä?” Nämä olivat muutamia kysymyksistä joita Raahen ja Pyhäjoen lukion oppilaiden suusta tuona lauantai aamupäivänä putkahti. Olimme kai luulleet, että saaren eristyneisyydestä johtuen kehitys olisi pysähtynyt saarella. Myöhemmin näimme Hailuodon toisen puolen, kun suuntasimme kohti Hailuodon korkeinta kohtaa, Hyypänmäkeä. Saimme kuulla toisenlaisia ajatuksia silta-pengertiestä luonnonsuojelija-aktiivilta. Molemmat esitykset kuunneltuamme vaikutti suurin osa meistä oppilaista olevan aika sekaisin omasta mielipiteestään, eikä kukaan osannut päättää olisiko silta-pengertien rakentaminen hyvä asia vai ei.
Opettaja Jyrki Autio ja tiedeleirkoululaiset tutkivat kivinäytteitä.
Tatu ja Joona tekivät oman Hailuoto-matkamuiston – leijan.
Iltapäivällä turvauduimme omien opettajiemme ammattitaitoon kuvataiteen saralla, ja aloimme suunnitella ja valmistaa aivan omia matkamuistoja Hailuodosta. Meidät pakotettiin olemaan luovia, sillä tykötarpeita oli varattu ovelasti siten, että miltei jokaisen oppilaan täytyi kehitellä oma idea matkamuistolle. Tarjolla ei esimerkiksi ollut kymmentä avaimenperäpohjaa tai kangaskassia. Matkamuistoista tuli parempia kuin kukaan olisi osannut kuvitella. Mieliimme jäivät erityisesti nerokas heijastinpanta Hailuoto-teemalla ja Hailuodon ruokakulttuurin innoittamana syntynyt kangaskassi. Illalla paistoimme, mitäs muutakaan kuin makkaraa, ja nuotion ääreen ilmestyi myös aito luotolainen mies, joka kertoi tavallisen saaren asukin näkökulman silta-pengertiehen. Tämä puheenvuoro selvensi monien oppilaiden aivoituksia ja auttoi jälleen eteenpäin oman mielipiteen muodostamisessa.
Marjaniemen majakka on rakennettu jo vuonna 1871.
Lauantai-illan saunomisen ja nuotiohetken jälkeen vaivuimme kaikki yön mittaiseen koomaan, josta sunnuntaiaamun koittaessa heräsimme kohti viimeistä rutistusta. Söimme aamiaisen, jonka jälkeen oli vuorossa oman mielipiteen ilmaiseminen ja tiedeleirikoulun grande finale. Istuimme koko porukalla raikkaassa meri-ilmassa ja toimme kantamme julki. Kaikilla oli asiaa koskien perinpohjaisesti mietitty ja hyvin perusteltu mielipide silta-pengertiestä ja siitä, tulisiko se rakentaa Hailuodon ja mantereen välille. Silta-pengertielle vaihtoehtoisena ratkaisuna esitettiin myös vesiskoottereita ja moottorikelkkoja, mutta lopulta päädyttiin kutakuinkin samanlaiseen tulokseen kuin Hailuodon kunnanhallituksessa. Selvä enemmistö oli silta-pengertien kannalla.
Monet meistä epäilivät ennen lähtöä, millainen tiedeleirikoulusta oikein tulisi. Leirikoulusta oli monia olettamuksia, kuten viikonlopun viettäminen maata kaivaen, mikroskoopilla maaperää tutkien ja alkueliöitä tunnistaen. Tiedeleirikoulu osoittautui kuitenkin mieltä avartavaksi, hauskaksi ja mielenkiintoiseksi projektiksi. Jälkeenpäin kysyimme kurssitovereiltamme, mikä Hailuodossa oli parasta ja mikä yllättävintä. Vastaukset olivat hyvin samankaltaisia. Parasta ja yllättävintä oppilaiden mielestä oli Hailuodon luonto ja sen karu kauneus. Oppilaat kehuivat erityisesti Marjaniemen isoa hiekkarantaa. Kaiken kaikkiaan tiedeleirikoulu oli onnistunut ja mieleenpainuva viikonloppu. Se oli tutkimusretki, joka antoi uuden näkökulman lukio-opiskeluun. Oppiminen voi parhaimmillaan rakentaa siltoja oppilaitosten, oppiaineiden ja ihmisten välille.
Kimmo kertoo dyynien syntyvaiheista Marjaniemen hiekkarannalla.
Rakkaudentunnustus Hailuodolle:
Raahen lukion entinen oppilas Mira opiskelee Amsterdamissa kuvataidetta.
Lue Miran vierailusta kuvistunnilla, jolloin hän kertoi opinnoistaan Islannissa. Alla oleva teksti Miran ja Jonin opinteistä on julkaistu viime kevään lukioliitteessä Raahen Seudussa:
Lukioon haku oli minulle aikoinaan päivänselvää: en tiennyt 16-vuotiaana vielä tarkalleen mihin ammattiin haluaisin, mutta tiesin että se tulisi tavalla tai toisella olemaan kansainvälistä joten halusin lukea paljon kieliä ja lukio tarjosi tähän mahdollisuuden. Opiskelin lukion aikana pakollisten englannin ja ruotsin lisäksi kolmea valinnaista kieltä ja nyt jälkeenpäin harmittaa etten valinnut useampaakin kun mahdollisuus oli. Jo lukion aikana meille tarjottiin monta mahdollisuutta käyttää opittuja kieliä käytännössä. Osallistuin kahteen kansainvälisyysprojektiin joiden kautta pääsin matkustamaan ja tutustumaan samanikäisiin oppilaisiin ystävyyskouluissamme Saksassa ja Italiassa. Lisäksi toimin mentorina useille koulun vaihto-oppilaille.
Innostukseni kieliin johtui aina enemmänkin uteliaisuudesta muita kulttuureja kohtaan kuin kielistä itsestään joten jatko-opiskelu niiden parissa ei lopulta kiinnostanut. Lukiosta löysin kuitenkin kuvataiteen joka avasi kokonaan uuden maailman ja josta tuli lopulta elämäntapa. Kävin kaikki tarjotut kuviskurssit savitöistä taidehistoriaan ja valokuvauksesta kankaanpainoon, jonka innoittamana päädyin heti ylioppilaaksi kirjoitettuani Lybeckerille lukukauden mittaiseen tekstiilityöpajaan jossa tutustuttiin tekstiilialan opintoihin.
Heti työpajan loputtua muutin ulkomaille. Aluksi asuin Lontoossa ystävien luona, sitten siivosin kööpenhaminalaista vanhainkotia jonkin aikaa kunnes muutin lopulta Islantiin aikomuksenani viettää siellä vuosi vapaaehtoistöissä. Vuosi venähti kuitenkin neljäksi kun sain töitä ja pääsin opiskelemaan tekstiilitaidetta Reykjavikin kuvataidekouluun. Puolitoista vuotta sitten muutin Alankomaihin jatkamaan opintojani ja yksi tärkeimmistä kriteereistä koulun valintaan oli sen kansainvälisyys: reilusta tuhannesta oppilaasta puolet tulee ulkomailta, noin 60 eri maasta. Luovan alan opiskelu noin monikulttuurisessa ympäristössä on valtavan antoisaa ja valmistumisen jälkeen oppilailla on käsissään koko maailman kokoinen verkosto samanhenkisiä ihmisiä.
Törmään jatkuvasti tilanteisiin joissa huomaan että vähästäkin kielten opiskelusta on ollut hyötyä. Pari lukiossa käytyä espanjan kurssia ovat auttaneet monesti ymmärtämään ranskaa koska kielet ovat samansukuisia. Ruotsia keskinkertaisesti osaavana pystyin heti Islantiin muutettuani pysymään kärryillä keskusteluista ja nyt Alankomaissa sama apu on ollut saksan lukemisesta. Molemmissa maissa pärjäisi helposti pelkällä englannilla mutta paikallisen kielen oppiminen myötä oppii myös ymmärtämään paikallisten tapoja ja mentaliteettia. Monikielisyys ei välttämättä tarkoita sitä että puhuu useaa kieltä täysin sujuvasti vaan se voi olla myös asenne jonka avulla ymmärrys muita kulttuureja kohtaan kasvaa.
Vaikka lukion oppimäärästä on jäänyt mieleeni lopulta vain murto-osa, on kaikkien aineiden opiskelusta ollut omallalaillaan hyötyä; jos ei muuten, niin ainakin tietää mistä ei varmasti ole kiinnostunut. Harva tietää vielä yhdeksäsluokkalaisena mitä oikeasti haluaa seuraavat vuodet opiskella. Lukiossa voi ottaa aikalisän, olla utelias ja kokeilla vähän kaikkea ja kukaties löytää itselleen tulevaisuuden.
Mira valmistui Raahen lukiosta joulukuussa 2007. Opiskelee kuvataidetta Amsterdamissa Gerrit Rietveld Academiessa.
Teoksissaan Mira käyttää vaihtelevia materiaaleja aina villasta ja langoista puidenlehtiin.
Pelisuunnittelija on jokapaikan höylä
Tietokoneen räplääminen on aina ollut se asia, jota olen tykännyt tehdä jo hyvin nuoresta asti. Etenkin graafinen suunnittelu ja pelien pelaaminen oli se juttu. Latasin netistä ohjelmia ja äiti osti pari kirjaa, joiden avulla opettelin 3d-grafiikkaa ja nettisivujen tekemistä. Aikani kun pähkäilin kirjojen kanssa, alkoi tuloksia tulla ja ohjelmat tekivät mitä halusin. Varmaankin taiteilijaurani huipennus oli kun pääsin tekemään Raahen lukiolle lentolehtisen viimeisenä vuotenani!
Lähdin Raahesta armeijan jälkeen melkein kymmenen vuotta sitten. Määränpäänä oli Helsinki ja Adultan Radio- ja Televisio-opiston Pelikoulutus.
Siellä huomasin, että graafiset lahjani eivät olleet lähelläkään sitä tasoa millä pärjäisi oikeasti pelejä tehtäessä – joten suuntauduin pelisuunnittelun puolelle. Osasin aika hyvin vähän kaikkea mitä pelien tekemisessä vaaditaan, joten suunnittelu oli selkeä valinta minulle. Pelisuunnittelija suunnittelee pelin niin, että artistit ja koodaajat tietävät mitä pitää tehdä. Pelisuunnittelijan vastuulla on pelin hauskuus!
Työurani alkoi kesätöissä pelitestaajana Digital Chocolate –nimisessä yrityksessä. Sitten koulun kautta aloitin työharjoittelun pelisuunnittelun harjoittelijana. Työharjoittelun avulla sain jalkani firman oven väliin, ja he palkkasivat minut Junior Game Designeriksi. Siitä etenin pikku hiljaa aina Design Directoriksi saakka. Olen työskennellyt yli 20 pelin parissa ja nykyisin teen töitä Roviolle.
Näin jälkikäteen ajatellen lukiosta on ollut paljon hyötyä myöhemmin elämässä. Matematiikka, fysiikka, englanti, kuvataide, ilmaisutaito ja psykologia ovat pelintekijälle tärkeitä aineita opiskella. Ajattele jos haluaisit olla mukana tekemässä historialliseen tapahtumaan sijoittuvaa peliä, etkä tietäisi aiheesta mitään? Pelisuunnittelijan on osattava ohjelmoida edes välttävästi, joten trigonometrian on syytä olla hallussa. Mikä tekee pelistä hauskan? Miksi ihmiset pelaavat peliäsi? Psykologialla ja markkinointipsykologialla on olennainen osuus suunnittelussa. Pelit ovat yleensä englanninkielisiä, työpaikalla puhutaan paljon englantia, ja nykyinen asuinpaikkanikin on Chicago, joten englannin opiskelusta on todellakin ollut hyötyä!
Tässä vielä pelialasta kiinnostuneille hyviä vinkkejä: pelaa paljon hyviä ja huonoja pelejä, muokkaa tai modifioi muiden tekemiä pelejä, opiskele oleellisia aineita ja lukion jälkeen hae pelialan koulutukseen yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Pidä huolta fyysisestä kunnostasi ja liiku, sillä ala ja siihen opiskelu on paljolti istumatyötä.
Joni Suvanto
Ylioppilas 2005, Raahen Lukio
(Teksti on julkaistu Raahen lukion Lukioliitteesä keväällä 2014)
Joni
Penkkarifiiliksissä Raahen lukiossa. Pukeutumisessa ei oltu taaskaan säästelty työtunteja. Abit potkittiin lukulomalle perinteisin menoin. Tänä vuonna kyyti kuorma-auton lavalla ei ollut niin kylmää kuin monena muuna pakkastalvena. Tanssii opettajien kanssa -ohjelmanumero lämmitti yleisön hurraahuutoihin:
Meno on melkoisen vauhdikasta. Video Raahen Seudun taltioimaa:
Hyvää lukulomaa! Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion opettajilta tärähtää tällainen harvinaisen komia musiikkivideo penkkarifiiliksiin:
Perjantaina 14.2.2014 koulun valta vaihtui tanssien, kun penkkaripölyn laskeuduttua lukion kakkoset juhlivat arvonnousuaan koulun wanhimmiksi oppilaiksi. Tanssiharjoitukset olivat alkaneet jo viime vuoden puolella, eikä pukeutumisessakaan oltu säästelty.
Päivä oli ikimuistoinen varmasti myös tämän vuoden vaihto-oppilaallemme Dawnyalle, joka tanssi muiden kakkosluokkalaisten mukana Raahen liikuntahallilla järjestetyissä tansseissa. Näytöksiä on perinteisesti kaksi, joista erityisesti iltanäytös kerää ystävät, sukulaiset ja tutut katsomoon. Tänäkin vuonna wanhat saavat yhden tanssin ajaksi parikseen ystävän tai sukulaisen yleisön joukosta.
Hyvää ystävänpäivää!
Raahen lukion mainos keväällä 2013
Raahen lukion mainoskuvaa varten olivat oppilaat pohtineet äidinkielen opettajan johdolla erilaisia positiivisia mielipiteitä lukiosta, joita voitaisiin käyttää mainoskuvan yhteydessä. Mainoskuva julkaistiin paikallislehti Raahen Seudun koulutusta käsittelevässä teemanumerossa.
Mitä mainoskuva viestii? Tuntui tärkeältä, että mielipiteet ovat aitoja ja lukiolaisista lähtöisin. Erään koulupäivän päätteeksi nappasimme sitten kuvan ensimmäisen luokan opiskelijoista, joiden kanssa pohdittiin kuvan sommittelua. Kuvaan haluttiin mukaan tyttöjä ja poikia, Chromebookit, joita syksyllä saatiin opiskelukäyttöön 30 kappaletta, oppikirjoja ja annos rentoa fiilistä. Kuvan taustalla häämöttää kirjahylly, josta voisi tulla mieleen lukio-opintojen yleissivistystä kasvattava tietomäärä. Mielestämme kuva onnistui mukavasti. Paikallislehti Raahen Seutu on taittanut mainoksen.
Kaupungin kaikki yhdeksäsluokkalaiset käyvät tutustumassa paikkakunnan toisenasteen oppilaitoksiin oppilaanohjaajien johdolla, joten Raahen lukioon tulevilla opiskelijoilla on hyvä käsitys tulevasta monipuolisesta opiskelupaikasta.
Pelikurssilaiset viettivät pitkän viikonlopun Helsingin Kaapelitehtaalla ASSEMBLY winter 2013 -tapahtumassa. Raahesta Helsingin Kaapelitehtaalle matkattiin pöytäkoneet ja näytöt mukana junaillen. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana tehtiin haastatteluja, valokuvattiin ja tutkittiin pelimaailmaa Hyvä paha peli – tiellä oppimispeleihin –hankkeeseen liittyen.
Raahen lukiolaiset osana isoa Assembly-porukkaa. Kuvassa näkyy vain noin puolet tietokonepaikoista.
Hyvä paha peli. Aikuisten mielessä vilisee monenlaisia ennakkoluuloja pelaamisesta: väkivaltapelien lietsomaa käyttäytymistä, laiskaa sisällä lorvimista, syrjäytymistä, yksinäisyyttä tietokoneen ääressä ja turhaa ajanvietettä.
Pimeän hallin kakofoniassa ennakkoluulot nousivat myös opettajilla ensin pintaan, mutta tapahtuman edetessä nuorten into, yhteisöllisyys, talkoohenki, ainutlaatuinen tunnelma ja tanssipelien taiturimainen liikunnallisuus tekivät vaikutuksen.
– Pelit eivät ole helppoja. Hyvän peli vaatii sinnikkyyttä, ongelmanratkaisutaitoa ja usein myös uudenlaisia tietoyhteiskunnan yhteistyötaitoja. Nuorten massatapahtuma vaikuttaa päihteettömältä ilman korostetun tiukkaa valvontaa.
Helsingin Kaapelitehtaalle kerääntyi tietokone- ja konsolipeleistä kiinnostuneita nuoria pelaamaan perjantaista sunnuntai-iltapäivään.
– Oli ainutlaatuinen tilaisuus olla osa Assemblyvieraiden 1500 hengen tapahtumaa! kommentoivat Raahen lukion pelikurssin vetäjät Paula Salo ja Aki Pulkkanen.
Raahen lukion pelikurssilaiset jatkoivat tutkimuksiaan Assembly-tapahtuman aikana pelimaailman ilmiöistä. Opiskelijat haastattelivat, videoivat ja valokuvasivat suomalaisia ja kansainvälisiä peliasiantuntijoita ja peliteollisuuden edustajia. Mediakasvatus on yksi Hyvä paha peli -hankkeen sisällöistä ja viikonlopun oppimistehtävät kerätään kevään kuluessa hankkeen verkkosivulle. Mikä opettaakaan median toiminnan lainalaisuuksia paremmin kuin toimittajaksi tai kuvaajaksi heittäytyminen?
Omien videoiden lisäksi Raahen lukion porukka tallentui Assemblyn virallisellle videolle (Joni ja Jukka kohdassa 0.50):
Opettajina olemme kriittisiä ja uteliaita nuorten pelikulttuuriin sukeltaessa. Voisiko oppiminen olla yhtä koukuttavaa, haastavaa ja hauskaa kuten tietokonepeli? Mitä koulu voisi oppia erityisesti poikia koukuttavasta pelikulttuurista? Millainen on hyvä oppimispeli? Oppimispelejä on kerätty Oppimispelit ja virtuaaliympäristöt -hankkeen sivuille.
Visuaalinen kulttuuri elää! Helmikuun aikana levisi maailmalla kulovalkean tavoin visuaalinen villitys, joka aktivoi ihmiset tekemään omia videoita. Kuvataiteessa olemme puhuneet usein Flashmobeista, mutta niiden toteuttaminen on jäänyt suunnittelun asteelle. Harlem shake on uudenlainen tapa kokea globaalia yhteisöllisyyttä ja yksi esimerkki uusista sosiaalisen median mahdollistamista visuaalisen kulttuurin ilmiöistä. ASSEMBLY Winter 2013:n aikaan tehtiin oma Harlem shake, johon myös pelikurssilaiset osallistuivat innokkaana:
Penkkarit vietettiin perinteiseen tapaan Raahen lukiolla. Paikallislehti otsikoi penkkariartikkelin: hyvästi perinteiselle oppitunnille. Lukion tutoreita voi jälleen kiittää onnistuneista penkkarijärjestelyistä, joita oli tehty koulupäivän päätteeksi voimia säästämättä.
Wanhojen tanssien graafisen käsiohjelman suunnitteli Henna. Wanhat tanssittiin Raahen liikuntahallilla kahteen kertaan klo 13.15 ja klo 18.00. Vuosien tauon jälkeen myös yleisö pääsi tanssimaan wanhojen kanssa hitaan valssin pyörteissä. Paikallislehti Raahen Seutu oli paikalla juhlahumussa julkaisten komeita kuvia tanssivista pareista.
Lauantain ja sunnuntain välinen yö sujui kuvisluokassa pelaten.
Raahen lukion pelikurssilaiset pelasivat viikonlopun la-su yön pelikurssin omissa LANEISSA. Lähiverkkotapaamiset eli lanit tai verkkotapahtumat kokoavat maailmalla jopa tuhansia ihmisia yhteen. Parikymmentä Raahen lukion pelikurssilaista toi omat tietokoneensa kouluun ja kymmenen sinnikkäintä peliharrastajaa jaksoi pelata läpi yön. Osa kurssilaisista oli mukana verkon välityksellä pelaten kotoaan. Tietokonepelaaminen yhdistää!
Ilta alkoi parinkymmenen pelikurssilaisen kokoontumisella. Kymmenen sinnikkäintä pelasi läpi yön sunnuntaiaamuun saakka.
Raahen lukion pelikurssi on osa HYVÄ PAHA PELI -hanketta, jossa tutkitaan nuorten pelimaailmaa ja oppimispelien käyttöä lukio-opetuksessa mediakasvatuksen näkökulmasta. Suomesta on viime vuosikymmeninä kasvanut merkittävä tietokonepelien tekijämaa ja peleistä on tullut suuri bisnesala. Pitäisikö myös koulun olla kiinnostunut uudesta, merkittävästä teollisuudenalasta? Mitä nuorille tutussa pelimaailmassa voi oppia? Hankkeen tavoitteista ja kuulumisista voi lukea HYVÄ PAHA PELI-verkkosivuilta.
Raahen lukion kulttuurintuntemuksen peruskurssilaiset ja Antinkankaan koulun 6.lk:n kuvataiteen valinnaisryhmä tekivät päivän retken Ouluun 1.3.2012. Matka tehtiin palkintorahoilla, jotka voitimme Mistä olet? -kulttuuriympäristöprojektista. Kulttuurintuntemuksen peruskurssilla lukiolaiset ovat käyneet lukuvuoden aikana kymmenessä eri kulttuurikohteessa ja kirjoittaneet kokemuksistaan ja lyhyitä kommentteja kurssilaisten verkkoyhteisöön.
Oulun matkalle lähdettiin aamuvarhaisella 25 oppilaan ja kolmen valvojan voimin. Vauhdikkaan päivän aikana vierailtiin Oulun kaupunginteatterissa, Oulun yliopiston eläinmuseossa ja kasvitieteellisessä puutarhassa, sekä Pohjois-Pohjanmaan museossa.
Eväät, teatteriliput ja piirustuslehtiöt mukaan ja menoksi!
VIIRU JA PESONEN OULUN KAUPUNGINTEATTERISSA
Teatteriesitykseksi vierailulle valikoimme koko oppilasryhmää viihdyttäneen Viiru ja Pesonen -näytelmän, jonka lämminhenkinen tarina ja monipuolinen visuaalinen maailma painui mieleen mukavana teatterikokemuksena. Lukiolaiset tarkastelivat teatterikokemusta eri näkökulmista tehtävämonisteen mukaisesti. Mielenkiintoisena tarkkailukohteena olivat mm. lastenteatterin tyylikeinot ja erityisesti näyttelijöiden vuorovaikutus yleisön kanssa. Pääasia oli kuitenkin kulttuurikokemuksesta nauttiminen. Niin opettajat kuin lukiolaisetkin tempautuivat näytelmän juoneen mukaan alakoululaisten tavoin.
”Näyttelijät ottivat lapset mukaan esitykseen huomioimalla heitä ja näytelmä oli sinäänsä helppo. Pienetkin lapset pysyivät mukana juonessa”.
.
RUOKAILU OULUN YLIOPISTOLLA JA VIERAILU ELÄINMUSEOSSA
Ruokailimme yliopistolla tuhtia pannupizzaa tai vaihtoehtoisesti sitruunakalapihvejä. Kiireisen näköiset yliopisto-opiskelijat veivät lukiolaisten ajatukset muutaman vuoden päässä häämöttäviin opintoihin. Sattumalta tavattu Raahen lukion entinen oppilas, luokanopettajaopiskelija, kertoi olleensa liikuntaopintoihin liittyen hiihtämässä viisi tuntia ja jatkavansa päivää keramiikan parissa. Taito- ja taideaineisiin voi siis syventyä yliopistomaailmassakin. 🙂
Ruokailun jälkeen piipahdimme Oulun yliopiston eläinmuseoon, jolla on yli 200 vuotiset perinteet. Eläinmuseo ei toimi pelkästään näyttelyiden kautta, vaan sillä on monia merkittäviä tehtäviä, joihin voit tutustua museon omilla sivuilla. Eläinmuseon kuvagalleriassa on paljon kuvia kokoelmista.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
KASVITIETEELLISESSÄ PUUTARHASSA
Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa pääsimme pienelle etelänmatkalle palmujen katveeseen. Ulkona oli metrinen hanki ja lasihuoneiden räystäillä roikkui pitkiä jääpuikkoja, mutta sisällä rehottivat eksoottiset kasvit. Suurimmalle osalle vierailu näin suuressa kasvihuoneessa oli uutta ja kommentit olivat sen mukaisia: ”Kasvitieteellinen oli ehdottomasti päivän kohokohta, kun pääsi valokuvaamaan ja piirtämään!”
Tehtävänä lukiolaisilla oli piirtää yhdelle lehtiön sivulle erilaisia lehtimuotoja ja toiselle sivulle kasvien kukintoja. Kuudesluokkalaiset valokuvasivat samoja aiheita ja ottivat kuvia myös piirtämiseen syventyneistä lukiolaisista. Kuvagalleria.
.
Mistä kasvista tulee kaakao, puuvillavaatteet tai pippuri? Elämyksellinen tutkimusretki jäi varmasti kaikkien mieleen. Tänne täytyy palata uudelleen!
POHJOIS-POHJANMAAN MUSEO
Päivän viimeinen vierailukohde oli Pohjois-Pohjanmaan museo, johon tutustuimme vapaamuotoisesti kierrellen. Lukion kulttuurikurssilaiset pohtivat museoiden merkitystä nuorten elämässä. Miten museon saisi eläväksi nuorten kohtaamispaikaksi? Ryhmäläiset kaipasivat muuten monipuoliseen museoon yhtä yleisömagneettia Raahen museon Wanhan Herran tai vaikkapa Louvren Mona Lisan tapaan. Pitäisikö Museollakin olla selkeä vetonaula? Moni lukiolainen oli tottunut myös monipuolisempaan museokauppaan museovierailun jälkeen. Shoppailu näyttää olevan osa nykyistä museovierailua, kokemuksesta halutaan ostaa muistoksi jokin konkreettinen esine. Museon auditoriossa söimme koululta mukaan otetut eväät.
Pohjois-Pohjanmaan museossa oli huomioitu hienosti opettaja, kansanperinteen kerääjä, valokuvaaja Samuli Paulaharjun elämäntyö, joka koskettaa myös raahelaisia. Paulaharjun kokoama kirja, Raahen kulttuurin aarrearkku, Wanha Raahe-tietopaketti kuluu myös lukiolaisten opiskelukäytössä.
Oppilaiden palautetta kulttuuriretkestä:
”Oli tosi mukava päivä, hieman erilainen. Kasvitieteellisessä oli mukava piirrellä, mutta aikaa olisi saanut olla työskentelyyn enemmän.”
”Museo oli mielenkiintoinen ja monipuolinen. Museossa voisi olla ehkä enemmäin joitain nuoria kiinnostavia juttuja ja esimerkiksi tietokonepelejä, jotka liittyvät vanhaan aikaan. Ryhmään kuuluvan liikuntaesteisen oli vaikea liikkua, koska rakennuksessa oli paljon portaita ja hissi meni rikki.”
”Museossa näkyi Pohjois-Suomen kulttuuri esimerkiksi työkaluissa, kalastusmenetelmissä ja esillä olevissa vaatteissa. Museossa voitaisiin kertoa ja havainnollistaa asioita enemmän kuvilla kuin tekstillä.”
Kiitokset reippaille kulttuuriretkeilijöille ja vierailukohteiden yhteistyökumppaneille!
Kuvataideoppimista lukiossa 