You are currently browsing the tag archive for the ‘raahen museo’ tag.
Ku9 Kuvanveisto ja keramiikka -kurssilaiset tutustuivat Raahen museon kirkkosaliin, jossa on esillä oiva kokoelma 1600-luvun kirkkoveistoksia. Museonjohtaja Eija Turunen kertoi veistosten syntyhistoriasta ja veistosten kuvasymboliikasta. Entisajan kirkkosalista löytyy monenmoisia naamakatteja, merisikoja, pelikaaneja ja tritoneitakin tutumpien apostolien, pyhimysten ja enkelihahmojen joukosta.
Mielenkiintoisen luennon aikana kuvanveistoryhmäläiset piirsivät ja kirjoittivat havaintoja luonnoslehtiöihinsä.
Esinesarja kipsimallineella. Valusavella tehtyjen esineiden lasitus oli mielenkiintoista puuhaa ja kurssin päättyessa kuvisluokan pöydät notkuivat eri muotoisia uniikkeja keramiikkaesineitä. Valusavitekniikalla esineitä voi tehdä pienimuotoisen sarjan. Itsesuunniteltuun kipsimuottiin kaadetaan valusavea ja hetken kuluttua kipsiin on tarttunut esineen muoto. Mitä pitemmän aikaa valusavi on muotissa, sitä paksumpi esineen seinämistä tulee. Huolellisen kuivatuksen ja raakapolton jälkeen päästään lasittamaan. Lasituspolton jälkeen esine on valmis, uniikki keramiikkateos.
KUPPI-Sarja. Lähtökohta ideana oli tehdä mahdollisimman yksinkertainen (juoma)lasi. Tekeminen oli kivaa ja mielenkiintoista, vaikka ongelmilta en säästynyt. Aluksi vaikeuksia oli kipsimuotin tekemisessä, mutta se ei onneksi vaikuttanut kuppien lopputulokseen. Valusaven käyttö oli helpointa. Lasittaminen oli hieman arvauksellista, koska värien lopputulos näkyi vasta lasituspolton jälkeen. Käyttötarkoituksen piti olla juomalasi, mutta keksin kupeille muitakin käyttömahdollisuuksia mm. kukkapurkki ja kynäteline. Kupin muoto onnistui yllättävän hyvin vaikeuksista huolimatta kun taas ensimmäinen lasitus ei vastannut odotuksiani. Kaiken lisäksi opin täysin uuden tekniikan savesta! Sanna
Pyramidi- kokoelma. Tarkoituksenani ei ollut missään vaiheessa tehdä astiaa kuppi muotoon, vaan halusin heti tehdä astian toisin päin. Valusavi oli minulle aivan uutta, joten lähdin innolla kokeilemaan sitä. Tekeminen oli helppoa ja melko vaivatonta. piti vain tehdä astiasta sopivan paksuinen ettei se haljennut uunissa. Lasitus oli melko samanlaista kuin mikä tahansa maalaaminen, mutta oli hyvä tarkistaa värin värikoodi netistä, koska väri muuttuu uunissa. Esineeni käyttötarkoitus on vain olla esillä. Kaikki onnistui ihan hyvin, mutta pari esinettäni lohkesi uunissa. Opin tarkistamaan lasitteiden värit ja sen että teen esineestä tarpeeksi paksun. Noora
Pekan keramiikkalintu sai sulat ja höyheniset siivet polton jälkeen. Jalat syntyivät metallilangasta.
Kippokokoelma. Halusin tehdä pieniä kippoja, joihin voi laittaa pientä naposteltavaa. Työn tekeminen oli mukavaa ja opin paljon uusia asioita. Helpointa oli päättää kipon muoto. Vaikeinta oli saada kipsimallista oikean mallinen, jotta se lähtisi kipsimuotista pois. Vaikeaa oli myös muistaa valuttaa valusavi tarpeeksi aikaisin pois, ettei esineestä tulisi liian paksua. Lasittaminen oli mukavaa. Parasta oli kun ei ikinä tiennyt, miten väri muuttuisi lasituspoltossa. Käyttötarkoituksena on laittaa pientä naposteltavaa. Kipot vien mökille, mutta 1 tai 2 jätän kotiin. Onnistuin mielestäni hyvin kipon muodossa, mutta epäonnistuin kippojen lasituksessa. Opin tekemään kipsimallin, jolla sain saman muotoisia esineitä valusavi-tekniikalla. Ella-Maija
Siivekäs nalle. Tiesin koko ajan, että haluan tehdä nallen. Tavoittelin työssä erilaisia pintoja sileä/karhea ja kova/pehmeä. Sileyttä sain lasittamalla ja karheutta raaputtamalla nallen turkkia. Itse nallen vartalo ja paita on kovaa, joten halusin siivistä mahdollisimman pehmeän oloiset. Ella-Maija
Koru. Marianne
Motin alkumuodon tekeminen dreijan avulla oli hankalahkoa mutta sen jälkeen kaikki muuttui helpoksi. Tasaisen lasitteen aikaansaaminen ei ollut helppoa. Motinpäätarkoitus on juomamukina, mutta tarvittaessa sitä voi käyttää astiana naposteltavia ruokia varten. Matias
Siivekkäät Jaket. Sarjasta Adventure Time tuttu Jake -koira sai työssäni siivet ja toinen niistä sai myös pitkän karvan. Halusin tehdä nämä, koska let’s face it -ne oli helppo tehdä ja ne ovat söpöjä. Siivet ovat yksinkertaiset, mutta sopivat työhön yksinkertaisuudessaan. Sain siivet ystävältäni, joka omistaa kakadun, kyseessä siis oikeita sulkia. Alunperin töitä oli kolme, mutta isoin ja alkuperäinen räjähti uunissa, syynä kosteus.. vai jokin muu? Marianne
Lasituskokeiluja. Marianne
Digglett. Tommonen perus Diggletti joka päätti kasvattaa itselleen jesarista, maalarinteipistä ja nippusiteistä siivet. Digglett on myös ontto ja hänen silmänsä ovat reiät, joten sisälle voi vaikka asettaa kynttilän, palvoa sitä myöhään arki-iltana toistaen samalla ranskankielistä mantraa. Digglettissä on nähtävissä hänen kehonsa sileyden ja maan ja kivien rouheuden ja epäsymmetrisyyden aiheuttama kontrasti. Joonas
Hanna-Marin Kulmikas-astiasarja
Kulmikas. Minulla ei ollut mitään syvällisempää ideaa työhön, aloitin vain heittelemään saviköntsää vasten alustaa, kunnes se alkoi saamaan kulmikkaita muotoja. Ajattelin, että kulmikas ja symmetritön savikuppi voisi olla aika kiva! Ruukkujen valmistusvaihe oli mukavaa, vaikka kupin alkuperäisen muodon tekeminen savesta oli ehkä vaikeinta, koska en meinannut saada siitä tarpeeksi päästävämuotoista. Lasittaminen oli myös mukavaa. Oli mielenkiintoista kokeilla eri lasituksia ja odottaa millaisia niistä tulee! Jotkut yllättivät positiivisemmin, jotkut vähän negatiivisemmin. Käyttötarkoitusta en ole vielä kummemmin suunnitellut, mutta eiköhän äidillä ole joku idea. Jos nyt puhutaan ruukkujen ulkonäöstä, niin eniten olen ehkä tyytyväinen tummansiniseen, “tähtitaivas”-sävyn, omaavaan ruukkuun! Mielestäni keltainen kuppi epäonnistui, sillä siitä lähti palanen irti kun otin sen pois kipsiastiasta ja aloin siistimään sen reunoja. Toiseksi, en ole kauhean tyytyväinen sen väriin, mutta ehkä se sopeutuu ihan kivasti kirkkaana väripilkkuna kokoelmassani! Hanna-Mari
Joonas.
Wacky® Ideana tuotesarjalleni oli tehdä astia joka rikkoo rajoja, ei ole tavallinen, symmetrinen, normaali ja siinä omasta mielestäni onnistuin. Aloittaminen oli kaikista hankalinta omasta mielestäni, piti saada aikaan savesta esine jolla tekisimme tuotesarjalleni kipsimuotin. Esineen piti olla päästävän muotoinen jotta sitten kun kipsimuotti olisi valmis ja alkaisimme laittamaan valusavea kipsimuottiin ja se valusavi kovettuisi niin se pääsisi helposti irti, rikkomatta muottia tai itseään. Lasittaminen oli varmaan mukavin osa prosessia, sai itse päättää miltä astia tulisi näyttämään, sai laittaa kraklaavaa lasitetta, mikä on esimerkiksi nähtävissä sinisessä työssäni, tai sitten kiiltäviä tai mattapintaisia lasitteita. Esineiden käyttötarkoitus tulee todennäköisesti olemaan jonkinsortin säilytysastia, esim. avaimille tai koruille. Lasittaminen onnistui omasta mielestäni hyvin, valusaven käyttö ei niin hyvin. Joonas
Lumiukko. Idea työlleni lähti ihan vain saven pyörittelystä. Jostain syystä mieleeni ei tullut muuta ideaa kuin lumiukko, johon kuitenkin halusin saada röpöläistä pintaa ettei se olisi ihan tasainen savimöykky. Siivet ovat “pumpulia”, joihin liimasin hieman glitteriä, jotta niistä tulisi lumisen näköiset. Kaiken kaikkiaan työskentely sujui hyvin, ilman suurempia ongelmatilanteita! Sanna
Pirteät Abstraktin Särmikkäät Kakku Astiat. Tämä kipposarja sai alkunsa siitä kun aloin satunnaisesti kaivertamaan savea ja samalla kun kaiversin niin muoto vähitellen tuli esille ja selväksi itselleni. Näiden tekeminen, oli aika simppeliä, varsinkin kun näiden muoto on niin yksinkertainen. Ongelmia ei juuri tullut ja tosiaan oli aika helppoa. Näiden lasittaminen oli aina yleensä aika hauskaa, varsinkin kun ei aina ollut varma että mitä uunista tulisi tulemaan ulos ja sain positiivisia yllätyksiä, mutta silloin tällöin tuli vähän negatiivinenkin yllätys sieltä ulos. Käyttötarkoitus on toisaalta aika hankalakin päätellä. Niitä voi käyttää karkkiastioina ja kaiken muunkin pikkusälän säilyttämiskippoina. Nesteitä en alkaisi näissä säilyttämään. Hyvin onnistui mustalla sisäpinnalla oleva kippo ja se missä oli valkoinen sisäpinta ja punaisia pilkkuja. huonoiten onnistui ehkä erivärisillä pilkuilla ja punaisella ulkopinnalla oleva astia, koska kaikkien pilkkujen väri ei miellytä silmää. Pekka
Helmi Olen jo kauan aikaa halunnut itselle sydämen muotoisia pikku astioita ja nyt sellaisia oli mahdollisuus tehdä itse, joten päätin tarttua tilaisuuteen. Sydämen muoto tuntui kivalta ja oman tyyliseltä idealta. Astioiden tekeminen oli kivaa ja etenkin lasittaminen oli kivaa puuhaa. Astian muotoilu alussa oikeaan muotoon oli hieman vaikeaa, mutta muuten mikään muu ei ollut erityisen vaikeaa eikä suurempia ongelmia tullut vastaan. Lasittaminen oli helppoa ja kivaa. Käyttötarkoitus, koristeeksi joko omaan huoneeseen tai olohuoneeseen ja joskus astioihin olisi kiva laittaa jotain pientä syötävää kuten karkkia. Kokonaisuudessaan astiat onnistuivat mielestäni ihan hyvin, mutta enemmän olisin voinut kiinnittää huomiota ajankäyttöön. Astiat ois voinu olla myös hieman isompia. Opin astioita tehdessä monia taitoja, kuten lasittamista, muotin tekemistä ja saven käyttöä. Astioiden tekeminen oli kiva kokemus! Annika
Raahen lukiolaisten kuvataidekurssin vierailu Raahen peruskorjatussa kirkossa helmikuussa 2012
Vierailimme satavuotisjuhliaan valmistelevassa Raahen kirkossa KU2-ryhmäläisten kanssa. Kuvataiteen 2-kurssilla oli kolmekymmentä oppilasta. Ajatus kirkkovierailusta tuli kurssilaisilta kun pohdimme Raahen arkkitehtuurikohteita. Huimapäisimpien toiveissa oli kiipeäminen kirkon torniin, mutta tälläkertaa se ei ollut mahdollista. Lukiolaiset tutkivat vierailulla piirtäen kirkon yksityiskohtia. Tehtävänä oli piirtää huolellisesti kolme yksityiskohtaa Eero Järnefeltin maalaamasta alttaritaulusta ja kolme valittua yksityiskohtaa kirkon interiööristä. Tutkimme kirkkotilan yksityiskohtia pidennetyn oppitunnin verran, yli kaksi tuntia.
Päätimme vierailun jälkeen etsiä tietoa kirkosta. Käytimme työmenetelmänä koko ryhmän muokattavaksi luotuja google.docs tiedostoja. Jokainen sai opettajan ottaman valokuvan, joihin liittyviä tietoja etsittiin eri lähteistä. Tämän blogikirjoituksen yhteyteen on pyritty lisäämään runsaasti lähteitä, joista voi tarkastaa tiedon luotettavuuden.
Tarkkoja faktoja juuri Raahen kirkon interiöörin yksityiskohdista on vaikea löytää, joten omalle päättelylle ja tietojen soveltamiselle jäi sijaa. Kommentoi tätä blogiartikkelia, jos löytämämme tiedot ja päätelmämme ovat virheellisiä. Kommentoi myös jos löydät hyvää tietoa, kirjallisuutta tai linkkejä lisää tai haluat kertoa mielipiteitäsi tai muistoja Raahen kirkon arkkitehtuuriin liittyen.
Valoisa kirkkosali on pessyt kasvonsa. Ku2-ryhmäläiset piirtämässä alttarimaalauksen yksityiskohtia.
Raahen vanha kirkko ja tapuli
Raahessa oli ennen nykyistä kirkkoa vanha puukirkko, joka kuitenkin paloi 23. heinäkuuta 1908.Uusi nykyinen kirkko rakennettiin n.1909-1912, ja sen suunnitteli useita muitakin kirkkoja suunnitellut Josef Stenbäck. Raahen kirkon tapuli säilyi tulipalossa, mutta se purettiin uuden kirkon valmistumisen jälkeen tarpeettomana. Klaus
Josef Stenbäck
Arkkitehti ja insinööri Josef Stenbäck (2. toukokuuta 1854 Alavus – 27. huhtikuuta 1929 Helsinki) tunnetaan etenkin kirkkojen suunnittelijana. Vahvasti kristillinen perhetausta vaikutti hänen erikoistumiseensa kirkon suunnitteluun. Stenbäck suunnitteli ja osaksi myös teki 35 kirkkorakennusta, korjaus- ja muutossuunnitelmat 30 kirkkoon ja suunnitteli kellotapuleita. Näistä kirkoista on olemassa vielä muut paitsi kaksi, Rantasalmen kirkko ja Kuolemanjärven kirkko.
Stenbäck suunnitteli kansallisromanttisia ja goottilaisia kirkkoja ja massiiviset kivikirkot olivat hänelle ominaisinta arkkitehtuuria. Rakennusmateriaalina hän käytti mieluiten graniittikiveä mutta on suunnitellut myös tiilisiä ja puisia kirkkoja. Stenbäckin suunnittelemissa kirkoissa on paljon yksityiskohtia. Niissä on usein lyhyt ja leveä kirkkosali ja näkyvä saarnastuoli. Myös epäsymmetrinen pohjakaava ja kansallisromanttiset holvikaaret ovat tyypillisiä. Useissa kirkoissa on paljon maalauksia eri kasvien köynnöksistä ja sitaatteja Raamatusta. Monissa Stenbäckin kirkoissa kansallisromantiikka ja goottilaisuus sulautuvat yhteen ja muodostavat oman tyylin.
Raahen kirkossa (1912) on uusgoottishahmoinen saarnastuoli, jugendtyyliset valaisimet ja penkit sekä kansallisromanttiset pylväskoristeet, virsitaulut ja holvikaaret, joissa on kasviaiheisia koristeita. Kansallisromantiikka näkyy myös epäsymmetrisenä pohjakaavana, jossa kirkon torni on sjoitettu sivuun keskiakselista. Kirkossa on paljon luontoaiheisia maalauksia ja ornamenttejä sekä värejä on runsaasti. Kirkon sisäosat ovat selkeät mikä on myös tyypilistä kansallisromantiikalle. Laura
Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Josef_Stenb%C3%A4ck, http://www.muuka.com/finnishpumpkin/suomi/architect.html#stenback, http://fi.wikipedia.org/wiki/Kemin_kirkko
Raahen kirkon alttaritaulu
Eero Järnefeltin 1926 maalaamasta alttaritaulusta on kertonut seikkaperäisesti Eero Sovelius-Sovio artikkelissaan Heräävä toivo – Raahen kirkon alttaritaulu. Remontin yhteydessä suurikokoinen alttaritaulu kunnostettiin Vantaalla. Lue lehtijuttu Kalevasta.
Laiva ja penkkijärjestys
Laiva on kirkkoarkkitehtuurissa keskikäytävä alttarille. Kirkon laiva laajenee eteishallista, ja sitä reunustavat sivulaivat, jotka on erotettu päälaivasta. Ristinmuotoisissa kirkoissa on lisäksi poikkilaiva, joka sijaitsee poikittain ennen alttaria. Raahen kirkossa on päälaiva, eli keskikäytävä, ja kaksi sivulaivaa.
Perinteisesti morsiamen suku ja ystävät istuvat takaa katsoen vasemmalla puolella edessä ja sulhasen oikealla.
Pohjoispuolta on pidetty kirkon huonompana puolena, johon sijoitettiin vähempiarvoinen kirkkoväki. Eteläpuoli oli varattu miehille ja tunnollisille kristityille. Kummankin puolen lähimmäinen rivi on varattu läheisimmille ihmisille. Mikäli jommankumman suku on ali/yliedustettu, kannattaa kirkko täyttää tasaisesti puolista välittämättä.
Hääparin yhteiset ystävät voivat valita puolensa senmukaan kumpi on tyhjempi.
Perinteisesti kirkossa on ollut naisten ja miesten puoli, naiset vasemmalla ja miehet oikealla. Aikoinaan penkit saattoivat olla numeroittan järjestetty itse kullekkin virkamiehelle ja porvarille. Ensimmäisiin penkkeihin saivat mennä vain pormestarit ja muut korkea arvoiset.
Kirkon takaosassa istuivat vähäosaisimmat. Arttu
Lähteet: http://www.naimisiin.info/haaopas/vieraat.html, wikipedia.com, http://www.kirjastovirma.net/raahe/wanharaahe/kirkko
Holvi
Holvi on kaareutuva, kiilamaisista kivistä, betonista tai etenkin tiilikivestä laastilla kiilaamalla kokoonliitetty kattorakenne. Holvi koostuu mm. holvijalasta, -ruoteista ja tukimuureista.
Holvaustekniikka on tullut käyttöön samanaikaisesti muun tiilirakennustekniikan kanssa. Holvin kestävyys perustuu kuorman tasaiseen jakautumiseen tiilien kesken. Tiiliholviin kohdistuva puristus siirtyy sen rakennusosien kautta joko pilareihin tai holvia kannattaviin seiniin. Erilaisia holvityyppejä ovat mm. tynnyriholvi, segmenttiholvi ja ruodeholvit ristiholvi ja tähtiholvi. Tynnyriholvi on hyvin yksinkertainen puoliympyrän kaaren muotoinen holvi, jota käytettiin erityisesti kellaritiloissa. Segmenttiholvi ei muodosta täydellistä puoliympyrän kaarta. Ristiholvi on kantava ruoderakenne, jonka ruoteisiin yhdistyvät holvipinnat. Tähtiholvi on ristiholviin pohjautuva koristeellinen holvi, jossa ruoteiden jakamat holvipinnat jaetaan vielä kantamattomilla ruoteilla pienempiin osiin. Muita harvinaisempia holvityyppeja ovat luostariholvi, kaukaloholvi, kappaholvi, korvaholvi ja peiliholvi. Reetta
http://www.nba.fi/tiili/rakennusosat/holvit.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Holvi
Taidetakoja Westman
Kirkossa on raahelaisvaluri ja kupariseppä Westmanin tekemät kattokruunut ja lampetit, joissa näkyy jugend-tyylin vaikutteita. Merellisyys näkyy kattokruunuissa mm. niin että ne muistuttavat purjelaivojen reelinkiä, laitakaidetta. Westmanista löytyy hyvä artikkeli Raahen matkailuoppaiden sivustolta, lue miten kuparisepän ammatti oli ennen mahdollista hankkia.
Valaisimien jugend-tyyli ja käpykoristeet
Jugend- tyyli vallitsi Euroopassa 1890-luvulta noin 1910-luvulle saakka. Tyylisuuntauksen vivahteista käytettiin myös muita nimityksiä kuten art nouveau ja modern style. Tyylin tarkoituksena oli soveltua arkipäiväisten käyttöesineiden muotoiluun sekä arkkitehtuuriin ja sisustukseen. Luonto oli Jugend- tyylin keskeisin aihe ja erityisesti kasviaiheet olivat merkittävässä osassa. Luonnonmateriaaleja ja luonnonmukaisia värejä suosittiin, mutta myös erilaisia raaka-aineita kuten valurautaa alettiin kokeilla. Janna
http://oppimateriaalit.jamk.fi/taideteollisuus/art-nouveau-ja-jugend/
http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/aikajana/modernismi/1800-luvun-modernismi/art%20nouveau%20ja%20jugend
Votiivilaiva
Kirkkolaiva eli votiivilaiva on kirkolle lahjoitettu laivan pienoismalli. Laivoja on lahjoitettu Keski- ja Etelä-Euroopassa ainakin keskiajalta asti. Kirkkolaivoja annettiin kirkollisten ja kansallisten juhlapäivien kunniaksi. Lahjoilla muistettiin myös merellä hukkuneita. Niitä hankittiin myös pelkästään koristeiksi, koska laiva symboloi kristillistä seurakuntaa. Kirkkolaivojen rakentajat olivat usein merimiehiä ja laivan rakentajia, ja usein myös kirkkolaivan lahjoittajia. Suurin osa kirkkolaivojen rakentajista pysyy tuntemattomina. Suomalainen kirkkolaivatraditio periytyy n. 1500-luvulle. Perinne levisi Ruotsista Suomeen, ja oli voimakkain rannikkoseudulla.
Raahen kirkon votiivilaiva. Jo Raahen vanhassa kirkossa oli votiivilaiva, mutta nykyiseen vuonna 1912 valmistuneeseen kirkkoon sellainen saatiin vasta vuonna 1990. Laivan rakensi Olavi Pelkonen Nils-Erik Kierkegaardin vuonna 1863 tekemien piirrustusten perusteella. Rakentamiseen kului aikaa 2600 tuntia ja kolme vuotta. Laiva on naruja ja liimoja lukuunottamatta sataprosenttisesti käsityötä. Raahen kirkon votiivilaiva on malliltaan kolmimastoinen fregatti. Täsmälleen pienoismallin kaltaista laivaa ei ole kuitenkaan koskaan ollut oikeasti olemassa. Pauli ja Henrikki
Lähteet: http://edu.raahe.fi/yhdistykset/matkailuoppaat/kirkkokukko.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkkolaiva
Lasimaalaus
Lasimaalaus tarkoittaa lasilevyn taustalle maalattua kuvaa. Lasimaalus maalataan yleensä metallisuoloja sisältävillä maaleilla ja “poltetaan” uunissa hehkuttamalla. Tätä tapaa käytetään varsinkin lasimaalaus ikkunoiden valmistamisessa. Lasimaalaus on kehitetty vanhemmasta lyijylasityöstä. Siinä käytettiin erivärisiä lasinpaloja jotka liitettiin yhteen metallikiskoilla, joista tuli osa teoksen viivasommitelmaa. Lasiin lisättiin valmistusvaiheessa lyijyä joka teki lasista pehmeämpää ja helpompaa työstää leikkaamalla. Lyijyn lisääminen lisäsi teoksen painoa huomattavasti ja lyijylasitöiden suunnitteluss piti ottaa tarkkaan huomioon teoksen kyky kantaa itsensä.
Raahen kirkon lasimaalaus valmistui vuonna 1988, sen aiheena ovat Jeesuksen sanat: “Minä teen teistä ihmisten kalastajia” Lasimaalauksen on suunnitellut liminkalainen taiteilija Matti Lammi. Työn on kuitenkin valmistanut Wuorio Oy. Lammi on suunnitellut myös Pattijoen kirkossa olevan lasimaalauksen. Lasimaalauksessa kaksi kalastusverkkoa tavoittelee pyhän kolminaisuuden symbolia käsivarsien tavoin vetäen mukanaan kalasaalista, joka siis todennäköisesti symboloi ihmisiä joita ohjataan Jumalan luo. Julia, Matti ja Simo
Lähteet: http://www.kirjastovirma.net/kirkot/raahe ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Lyijylasi
Raahen kirkon urut
Raahen kirkon urut ovat väliaikaisesti lainassa Haaralan siunauskappelista, koska oikeat kirkkourut ovat vasta tilauksessa, ja ne tulevat käyttöön vuoden 2012 syksyllä. Ennen peruskorjausta kirkossa oli Kangasalan urkutehtaan vuonna 1969 valmistamat 39-äänikertaiset urut, mutta ne purettiin kirkon peruskorjauksessa. Uudet urut valmistaa urkutehdas Martti Porthan, joka on aloittanut toimintansa vuonna 1986. Uudet urut ovat Ladegast-tyylisuuntaiset, joka on peräisin vanhasta saksalaisesta urkurakentajasta Friedrich Ladegastista.
Yleensä kirkkourut ovat ns. pilliurut, eli ääni syntyy, kun metallisiin pilleihin puhalletaan ilmaa. Nykyään myös digitaaliurut ovat alkaneet yleistyä pienemmissä kirkoissa.
Uruilla soitetaan yleensä erityisesti barokin aikana sävellettyä klassista musiikkia. Tunnetuin urkukappaleiden säveltäjä on J.S. Bach. Hän oli saksalainen kanttori, joka sävelsi kaikenlaisia sävellyksiä. Jokaiseen jumalanpalvelukseen hänellä oli uusi kappale valmiina. Jaakko
Liturgiset värit
Liturgiset värit korostavat kirkkovuoden eri aikojen merkitystä. Luterilaisessa kirkossa näitä värejä on yhteensä viisi: musta, valkoinen, vihreä, punainen ja violetti. Liturgisia värejä käyttävät myös mm. ortodoksinen ja katolinen kirkko.
Musta on kuolevaisuuden, surun ja murheen väri. Sitä käytetään ainoastaan pitkänäperjantaina, ja sitä seuraavana lauantaina. Pitkänä perjantaina myös urut vaikenevat, ja kanttori hoitaa säestyksen esilaulajana. Joskus mustaa käytetään myös hautajaisissa.
Valkoinen on ilon, kiitoksen ja puhtauden väri. Se symboloi Jumalaa, Kristusta, sekä pyhiä. Valkoista väriä käytetään kirkkovuoden suurissa juhlissa: Jouluna ja Pääsiäisenä. Valkoinen on yleisin väri, sitä käytetään yleensä hautajaisissa, sekä moniin jumalanpalveluksiin kuuluu valkoinen väri ajasta riippumatta.
Vihreä on toivon ja iankaikkisen elämän väri, sitä käytetään aina kun ei ole erikseen määrättyä väriä sille kirkkovuoden ajalle.
Punainen on tulen, veren ja tunnustuksen väri. Luterilaisessa kirkossa sitä käytetään helluntaina, pyhäinpäivänä sekä Tapaninpäivänä.
Violetti on katumuksen sekä syntien tunnustamisen väri. Sitä käytetään paastonaikana sekä adventin aikana 1. adventtisunnuntain illasta lähtien. Joskus violetin sijasta käytetään myös sinistä väriä. Jaakko
www.raahenseurakunta.fi/kiinteistot/raahen-kirkko
fi.wikipedia.org/wiki/Liturgiset_värit
www.urkurakentamo.fi
Raahen kirkon saarnastuoli
Raahen vanhan kirkon saarnastuolin suunnitteli Ranskalainen Mikael Balt. Saarnastuoli rakennettiin perimätiedon mukaan Pietari Brahen lähettämästä tammesta. Saarnastuoli paloi vanhan kirkon mukana. Uusi saarnastuoli on tehty palaneen saarnastuolin kaltaiseksi. Sen suunnitteli kirkon arkkitehti Josef Stenbäck.
Raahen kirkon saarnastuolissa on uusgotiikan piirteitä. Uusgotiikka on 1800-kuvun kertaustyyleihin kuuluva arkkitehtuurin ja sisustustaiteen suuntaus. Sen tavoitteena oli elvyttää myöhäiskeskiaikainen gotiikka mukailemalla sen muotoja. Uusgotiikka syntyi jo 1700-luvulla, mutta kirkkotaiteessa se ilmeni vasta 1800-luvulla.
Saarnastuoleista yleisesti: Saarnastuoli on kirkon etuosassa sijaitseva puhujakoroke, jossa pidetään saarnoja. Saarnastuoli on erillään varsinaisesta alttarista. Toisin kuin alttarille, saarnastuoliin saa nousta puhumaan myös maallikkokin. Tästä syystä pappikin riisuu saarnastuoliin noustessaan messukasukan ja stolan ja esiintyy pelkkään albaan pukeutuneena.
Raahen museon kirkkosalista löytyy hieno saarnastuoliharvinaisuus. Oululaisen Mikael Toppeliuksen maalaama Pulkkilan kirkon vanha saarnastuoli on päätynyt Raahen museoon. Mikael Toppelius (1734-1821) on kuuluisimpia suomalaisia varhaisia kirkkomaalareita. Juhani ja Valtteri
LÄHTEET
http://edu.raahe.fi/matkailu/museo_kirkko/museo_kirkko.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Neogotiikka
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raahen_kirkko
http://fi.wikipedia.org/wiki/Josef_Stenb%C3%A4ck
http://raahenseurakunta.fi/kiinteistot/raahen-kirkko
Kipsikoristelu
Orjantappura-aiheita näkyy Raahen kirkon koristemaalauksissa. Orjantappura kuvastaa Jeesuksen kärsimystä. Jeesukselle päähän painetulla orjantappurakruunulla pilkattiin häntä ristiinnaulitessa. Orjantappura symboloi myös häpeää ja hylkäämistä. Raahen kirkossa esiintyvät orjantappuramaalaukset ovat vihreitä, piikikkäitä ja niissä esiintyy ruusuja tasaisin välein. Kolme orjantappuraköynnöstä kulkee vaalealla taustalla vierekkäin. Sarita
Ruusu ja risti
Risti on nykyään keskeinen symboli kristinuskossa. Varhaiskristityt eivät halunneet korostaa vapahtajansa ristinkuolemaa, joten risti on vakiintunut kristilliseen symboliikkaan vasta myöhemmin. Kristinuskossa risti josta roikkuu Jeesuksen ruumis, kuvaa kärsimystä, kun taas avoin risti Jeesuksen ylösnousemusta ja Taivaaseen astumista, eli kuoleman voittamista ja ikuista elämää. Kristillisessä symboliikassa esiintyvä punainen ruusu symboloi kärsimystä ja marttyyyriutta ja valkoinen viattomuutta. Saila
Lähteet: http://www.uiah.fi/akk/kuvasom/fotw.htm, http://www.valusampo.fi/symboleista.html ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Risti
Ootrausta, puujäljitelmämaalausta Raahen kirkon penkeissä. Penkit olivat pitkään tummanvihreät.
Ootraus
Raahen kirkon ennallistetuissa penkeissä näyttäisi olevan ootrattu pinta. Ootraus on erilaisten puupintojen kuten tammen, mahongin tai pähkinäpuun jäljittelemistä. Siinä koitetaan jäljitellä puun syyt ja muut kuviot näkyviin. Ootrauksessa eli lasuurimaalauksessa alin kerros kuultaa läpi. Yleensä ootrausliemi on vesipohjainen tai öljypohjainen. Ootrauksessa työvälineinä käytetään mm. erilaisia kampoja, lastoja, piiskoja sekä kankaita. Vesipohjainen ootraus on yleensä heikko, joten se kannattaa suojata esim. lakalla.
Puunmukailumaalaus on yleistä talonpoikaishuonekaluissa, erilaisissa huonekaluissa, ovissa ja seinäpaneeleissa. Kirkoissa ootrausta käytetään yleisimmin penkeissä.
Ootraus on vaativaa käsityötä, jonka tarkoituksena on saada pinta näyttämään kalliimmalta yleensä maalaamalla. Outi ja Rosalia
Lähteet: http://www.ancelo.fi/ootraus.html , http://www.kamari.fi/ootraus.php ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Ootraus
Lukiolaiset etsivät tietoa myös Raahen Museon kirkkosalin kirkkoveistoksista. Lukiolaiset ovat vierailleet museon kirkkosalissa mm. KU9 Kuvanveisto ja keramiikka -kurssilla. Vierailusta ja Raahen museon kirkkoveistoksista voit lukea lisää aiemmista blogikirjoituksista.
Balt
Raahen museon kirkkoveistosten tekijänä pidetään Baltia. Michael Balt on Ranskassa syntynyt kirkkotaiteilija. Hän kuoli 03.06.1676 Oulussa.
Hän meni naimisiin suomalaisen Katariina Kasparintytär Forbuksen kanssa. Raahen museon kirkkoveistokset ovat peräisin 1600- luvulta, ja museolla on niitä laaja kokoelma. Salissa niitä on noin 100 kpl. Salia voidaan vuokrata pienimuotoisia tilaisuuksia varten. Eniten veistoksia oli siivekkäistä enkelin päistä ja pikkuenkeleistä. Ne olivat tärkeä osa 1600- luvun barokin taidetta. Lauri ja Tommi
http://www.kirjastovirma.net/raahe/veistokset/tyylihistoria
Raahen museon kirkkoveistokset
Michael Balt
Vaivaisukko
Vaivaisukot ovat kirkkojen vierellä seisovia, puusta veistettyjä patsaita, joilla on kädessään lipas tai rinnassa reikä, johon voi laittaa rahaa köyhien auttamiseksi. Tällä hetkellä Suomessa on 107 vaivaisukkoa ja yksi vaivaisakka, joilla kerätään rahaa kirkon diakoniatyöhön. Erityisen paljon vaivaisukkoja löytyy Pohjanmaalta. Vaivaisukkoja alettiin rakentaa jo 1600-luvulla, mutta suurin osa veistettiin 1800-luvulla. Aikaisemmin käytössä olivat olleet uhritukit, joiden käyttötarkoitus oli samantapainen.
Arvellaan, että Raahen vaivaisukko on veistetty jo vuonna 1691. Tällöin se olisi Suomen vanhin vaivaisukko. Ukko on 81 cm pitkä ja sen hartioiden leveys on 20 cm. Sillä on mustat silmät ja kulmakarvat ja “Prinssi Rohkean tapaan leikattu tukka.” Se säilyi Raahen kirkon palosta, mutta uuden kirkon rakennustöiden aikana se vietiin varastoon. Raahen museossa sitä on säilytetty ilmeisesti vuodenvaihteesta 1911-1912. Asta
Keskipohjalaisia museoita – vaivaisukot
Wikipedia
Raahen vaivaisukko
Lisätietoa:
Suunnannäyttäjänä Raahen kirkko -näyttely Raahen museolla
Raahen seurakunta, Raahen kirkosta Matkailuoppaiden sivustolla,
Onnea satavuotiaalle Raahen kirkolle ja kiitokset Raahen Seurakunnalle vierailumahdollisuudesta.
Koulujen kulttuuriympäristöprojektin arviointiraati päätti palkita 1000 euron stipendillä kolme parasta Mistä olet?– verkkosivuille kerätyistä opetuskokonaisuuksista. Raahen lukion KU6-ryhmän ja Antinkankaan koulun 6. luokkalaisten yhteisprojekti oli yksi palkituista!
Kunniakirja ja 1000 euron palkinto kannustavat jatkamaan kotiseudun kulttuuriympäristöihin liittyvien opintokokonaisuuksien toteuttamisessa.
Arviointiraadin lausunto : RAAHEN LUKIO – ANTINKANKAAN KOULU Hieno yhteistyöprojekti, jossa on mukana paikkakunnan lukio, alakoulu sekä museo. Projektikokonaisuudessa on käytetty monipuolisia työtapoja ja- menetelmiä. Mukana on kuvaa, tekstiä ja ääntä. Yhteistyö kahden koulun välillä on hyvä esimerkki siitä, miten koulut voivat toimia tuloksekkaasti yhdessä. Lukiolaisten ja alakoululaisten tutustuminen toisiinsa projektin myötä on omiaan luomaan yhteisöllisyyttä paikkakunnalla. Projektin myötä koululaisten ja opiskelijoiden tietoisuus omasta ympäristöstään ja omista juuristaan on kasvanut.
Tutustu Raahen lukion ja Antinkankaan koulun raahelaista paikalliskulttuuria tutkivaan kuvapuhelutietokilpailuun tästä linkistä.
Tuhannen euron stipendi käytetään projektiaiheen mukaiseen toimintaan koulussa. Jatkamme yhteistyötä kuvataidekurssilaisten ja Antinkankaan koululaisten kanssa maakunnan kulttuuriympäristöissä seikkaillen ja uutta oppien. Raahen kulttuuriopetussuunnitelma antaa opintokokonaisuuksien suunnittelulle hyvän pohjan.
Suurkiitokset MISTÄ OLET? Koulujen kulttuuriympäristöprojektin järjestäneille Biologian ja maantieteen opettajienliitolle ja Äidinkielenopettajien liitolle. Kiitokset jälleen kerran mukavasti järjestetyistä museovierailusta Raahen museon väelle! Koulujen kulttuuriympäristöprojekti on toteutettu Suomen Kulttuurirahaston tuella.
Raahen lukion ympärillä on kivenheiton päässä monta mainiota kulttuurikohdetta ja näköetäisyydelle on syntymässä uusi museotila vanhaan viljamakasiiniin Kruununpuojiin. Raahen museo, Suomen vanhin museo, täyttää vuonna 2012 kunniakkaat 150 vuotta! Kruununmakasiini on ollut museon käytössä kylmänä esineiden säilytystilana. Muutama vuosi sitten pääsimme kurkistamaan makasiinin sisälle koulun historian lehtorin kanssa.
Merikadun kruununmakasiini peittyi suojapressuihin. Remontti on alkanut!
Makasiinin kätköissä olleet aarteet saavat kunnollisen säilytystilan.
Raahen museon pakkahuone Rantakadulla esittelee pääasiassa Raahen Purjelaivakauden historiaa. Ehkäpä makasiiniin tulevassa nykyaikaisessa näyttelytilassa valotetaan 1900-luvun paikalliskultturia. Uusi museotila on Merikadun yläkoulun ja Raahen lukion vieressä, joten toivottavasti museon elävoittävää historiaa hyödynnetään oppitunneilla tulevaisuudessa entistä enemmän.
Kruununmakasiini remontissa tammikuu 2011
Kuvitettua lisätietoa Kruununmakasiinin historiasta löydät Irmeli Marttilan kirjoituksesta (pdf-tiedosto)
Muita kivenheiton päässä Raahen lukiosta sijaitsevia kulttuurikohteita, joista löytyy lisätietoa internet-sivuilta:
Raahen kirjaston näyttelytila (kirjaston remontti alkanee tulevina vuosina)
MISTÄ OLET?
Koulujen kulttuuriympäristöprojekti 2009-2011
Oletko jostakin kotoisin? Toivottavasti vastasit myöntävästi sillä se on terveellistä. Juuriensa tunnistaminen vahvistaa identiteettiä ja kasvaville nuorille se on erityisen tärkeää.
Raahen lukion kuvataiteen KU6-kurssilaisten kanssa pääsimme kokeilemaan yhteistyötä Antinkankaan koulun 6B-luokan ja Raahen museon kanssa. Raahen museo on Suomen vanhin yliopistojen ulkopuolinen museo. Kävimme kurssin alussa luonnostelemassa erilaisia museoesineitä Raahen museolla. Lyijykynäluonnokset lähtökohtanaan lukion oppilaat tekivät mielikuvitukselliset työt raapekartongille. Aiheena oli kuvitella mitä esineet tekevät museossa öiseen aikaan.
Raapekartonkitekniikalla tehtyjä kuvia yöllisestä museosta:
Tietokilpailu – skypen avulla kohdataan yli ikärajojen
Kokeilimme ensimmäistä kertaa kuvapuhelua Skype-ohjelman avulla Antinkankaan alaluokkalaisten kanssa. Etäopetus virtuaaliluokassa on Raahen lukiolla ollut jo pitkään rutiinia, mutta lähinnä toisen asteen oppilaitosten kanssa. Antinkankaan kuudesluokkalaiset olivat tehneet kysymyksiä lukiolaisille oman museovierailunsa pohjalta. Kuudesluokkalaiset kysyivät vuorollaan lukiolaisilta keksimiään kysymyksiä. Kysymysten esittäminen oli hyvää esiintymisharjoitusta ja tutustumista web-kameran edessä esiintymiseen. Hyvistä kysymyksistä johtuen muodostui kahden lukiolaisryhmän välille tiukka tietokilpailu. Reippaat alaluokkalaiset kysyvät kahteen joukkueeseen jaetulta lukioryhmältä kiperän museokysymyksen toisensa perään. Kotiseutuun ja kulttuurihistoriaan liittyviä kysymyksiä riitti koko oppitunnin ajalle. Tasaväkinen kilpailu päätyi lopulta niukasti punaisen joukkueen voittoon.
Yhteistyötä eri kouluasteiden välillä ei ole paljon. Uuden tekniikan kokeilu kulttuuriperintöopetuksessa ja onnistunut yhteistyö eri ikäisten oppilaiden välillä kannustaa kehittämään vastaavanlaisia oppimisprojekteja tulevaisuudessakin. Vastapalvelukseksi kiperistä museokysymyksistä lukiolaiset näyttivät kuudesluokkalaisille museosta tekemänsä raapekartonkityöt YouTubeen ladatun Photostory-esityksen välityksellä.
Lukiolaisten punainen ja sininen joukkue valmiina tietokilpailuun. Valkokankaalla näkyy livekuvaa Antinkankaalta kuudesluokkalaisten luokasta, josta tykitettiin haastava museokysymys toisensa jälkeen. Hauskaakin pidettiin, naurun tyrskähdyksiä kuului näköpuhelun välittämänä puolin ja toisin.
Raahen museo on aarreaitta kuvataiteen ja historian opiskelulle. Museohenkilökunta on aina ottanut hienosti vastaan opettajan ja opiskelijoiden toiveet vierailun teemasta ja painotuksista. Rauhallinen muutamiin esineisiin tai asiakokonaisuuksiin keskittyminen syventää käsitystä paikallishistoriasta. Museossa ei ole pakko tyytyä pelkkään opastukseen, talon puolesta saa piirustusalustat jolloin esineistöä voi tutkia myös kuvataiteen keinoin.
Jenny luonnostelemassa kotiseudun historiaan liittyviä museoesineitä Raapekartonkityötä varten.
KU6- ryhmäläiset luonnostelemassa raahelaisten merimiesten tuomia esineitä ja ihmeitä maailman valtameriltä ja kaukaisista maista.
Paikallishistorian tapahtumia asukkaiden haastatteluissa
Vielä ennen syyslomaa KU6 ryhmä jatkoi paikallishistoria-aiheella. Tunnilla kuunneltiin Raahen saaristoon liittyvä tarina, jonka pohjalta tehtiin nopeita akvarelliharjoitelmia. Kuudesluokkalaiset maalaavat saman kuunnelman pohjalta omat työnsä myöhemmin kevätlukukauden aikana kun akvarellimaalaus on kuvataiteessa ajankohtainen. Photostory-ohjelmaa opetellessa syntyi kuunnelmaa värittävä kuvakertomus:
KU9 Kuvanviesto ja keramiikka- kurssilaisten kanssa on ollut tapana vierailla Raahen museon ainutlaatuisessa kirkkosalissa, jossa on pysyvästi esillä 1600-luvun puuveistoksia ja vanhan kirkon maalauksia. Kellotapuliin siirretyt esineet säilyivät Raahen kirkon palosta 1908. Pietari Brahen lahjoittamasta tammesta veistetty saarnastuoli tuhoutui palossa. Kirkon palosta kerrotaan mm. lauantain 25.7.1908 Raahe-lehdessä. Kirkkosalissa on esillä Mikael Toppeliuksen maalausten koristama Pulkkilan kirkon saarnastuoli. Kirkkosalin veistokset on tehnyt luultavasti ranskalainen Michel Balt. Museo-oppaan kertoessa veistosten värikkäitä taustoja, kurssilaiset piirsivät yksityiskohtia veistoksista lyijykynäpiirroksiksi. Piirtäessä tulivat tutuksi niin pyhimyslegenda Agathasta kuin myös Suomen vanhimmaksi tituleerattu vaivaistukki.
Barokkienkeleiden kuvallista tutkimista Raahen museon kirkkosalissa.
Pikaluonnoksia kirkkosalissa. Juuso
Barokkienkeleitä lyijykynäpiirroksena. Matias
Kirkkosalin veistosten lisäksi kuulimme lyhyesti museon pienestä kiinalaisten esineiden kokoelmasta. Merimiesten ja matkalaisten tuomana on raahelaiskoteihin jo 1800-luvun puolella tullut runsaasti tuulahduksia kaukomaista. Museon yläkertaan on koottu matkamuistoja ja tuliaisia ulkomailta.
Lukiolaisia kiinnosti säilötyt ulkomaaneläjät ja matkamuistoja ja kummallisuuksia täynnä olevat vitriinit. Maailmalla olivat yläluokan keskuudessa vielä 1800-luvulla muotia kuriositeettikaapit tai -huoneet, (wunderkammer, cabinet of curiosites), joihin kerättiin luonnon ja kulttuurin (myös väärennettyjä) kummallisuuksia kaukomailta. Mielestäni museon yläkerran esineistössä on kuriositeettikamarin henkeä. Vieraista kulttuureista kertovat vitriinit saavat kaukokaipuun ja mielikuvituksen liikkeelle: shabteja Egyptistä, laatta Pompeijin talon lattiasta, kreikkalaisen veistoksen pää, koralleja, lentokaloja… lukemattomia portteja taidehistoriaan ja vieraisiin kulttuureihin kotimuseossamme.
Merimiesten ja matkalaisten raahelaiskoteihin tuomaa kiinalaista esineistöä, pienoisveistoksia ja kiinalainen kenkä.
Museo-opas kertoi erikoisesta Kiinan kulttuuriin, menneisiin kauneusihanteisiin kuuluneesta tavasta: naisten jalkojen sitomisesta. Olisiko epämukavilla korkokengillä kävelevä nainen esimerkki nykyajan kivuliaasta kauneusihanteesta, nykyajan laimeampi vastine jalkojen sitomiselle? Raahen museon kiinalainen kenkä ei ole kuitenkaan perinteinen sidottujen jalkojen kenkä, jollainen löytyy Oulusta Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista.
Itä-Aasialainen eläimen selkänikamasta tehty pyhimysveistos.
Raahen museo on maailman- ja paikallishistorian aarreaitta, jossa voi vierailla oppien aina uutta. Hyvä keino syventyä monipuoliseen kokoelmaan on olla haukkaamatta liikaa – tällä kertaa keskityttiin pääasiassa kirkkosalin teoksiin. Rantakadun museo on useimmille raahelaisille tuttu, mutta nytkin lukioryhmässämme oli opiskelija, joka ei ollut vieraillut rakennuksessa koskaan. Myös vaihto-oppilaamme Australiasta syvensi käsitystään Raahen historiasta ja aikoi vierailla lyhyen vierailun lisäksi toistamiseen.
Eläinkunnan ja eri kulttuurien ihmeitä museon yläkerrassa.
Kuvataideoppimista lukiossa 
