You are currently browsing the tag archive for the ‘valokuva’ tag.
Memento mori. Kuvisluokassa on vuosia piirretty harjoituksena ihmisiä helsinkiläisestä antiikkiliikkeestä muutamalla markalla osteista valokuvista. Satavuotta vanhojen valokuvien ihmiset ovat pukeutuneet kuvaa varten hienosti. Monissa kuvissa on omistuskirjoituksia tai vuosiluku, joihinkin on piirretty risti ja merkitty henkilön kuolinvuosi. Memento mori – muista kuolema -teema on yleinen esimerkiksi kristillisessä taiteessa. Vanitas– asetelmamaalausten pohjavireenä on ajallisuuden ja turhuuden pohtiminen.
Carpe diem. Tartu hetkeen ja pysähdy oman työn ääreen luomaan taidetta. Koulukiireiden keskellä on mukava pysähtyä piirtämisen pariin. Joskus nopea ekspressiomainen työskentely on paikallaan, mutta vanhojen valokuvien ääressä viipyillään valöörejä tutkien. Piirretään, pysähdytään ja keskitytään tutkimaan satavuotta vanhan valokuvan yksityiskohtia rauhassa. Mihinkään ei ole kiire, kuvat ovat odottaneet jo vuosisadan tätä piirrosta.
Ars longa, vita brevis. Valokuvat ovat tallentaneet ihmisen kasvonpiirteitä vasta vähän aikaa. Taannoin Helsingin Sanomien kuukausiliite löysi Suomen pisimmän valokuvasukupolvien ketjun, jossa oli yhdeksän sukupolvea valokuvattuna. Vanhimman valokuvan henkilö oli syntynyt 1777 ja hänet oli kuvattu suhteellisen iäkkäänä. Ensimmäisenä suomalaisena valokuvana pidetään 1842 piirilääkäri Henrik Cajanderin Turussa ottamaa kuvaa. Maalaus- ja veistostaiteessa voimme katsella silmiin eri kulttuurien ihmisiä vuosisatojen tai tuhansien takaa.
Tempus fugit. Vanhat valokuvat on tallessa kirjekuorissa. Vanhoja kuvia on piirretty jo useiden vuosien ajan eri ryhmien kanssa ja jokainen piirtäjä on kirjoittanut kuoren päälle oman nimensä. Lukiolaiset pysähtyvät usein lukemaan aiempien piirtäjien nimiä kuoresta. Näin monta sukupolvea on ehtinyt jo näitä kuvia piirtää!

Kuviksen Arttu-nalle löysi Raahen yhteislyseon legendaarisen piirustuksen opettajan Pentti Tuikkalan nimikirjoituksen vuodelta 1925 Pyhäjoen kalloilta.

Tavoite oli saada Kekkonen näyttämään Kekkoselta ja onnistuin mielestäni hyvin. Jos tekisin työn uudelleen niin käyttäisin liitua voimakkaammin. Opin kuvaamaan valoa ja varjoa paremmin ja uudella tekniikalla. Pauli

Minulla oli tavoitteena saada mahdollisimman hyvin valot ja varjot näkyviin työhöni, sekä saada työni näyttämään mahdollisimman paljon malliltaan. Onnistuin aika hyvin saamaan työstäni samanlaisen kuin malli sekä lisäksi valoja ja varjoja. Työssä on onni9stunut kasvojen tietyt valöörit. Opin työtä tehdessä piirtämään valoja tummalle paperille. Reetta

Tavoitteena oli saada eri valööreitä ja saada työhön näkymään valon ja varjojen erot. Mielestäni saavutin asettamani tavoitteet, työssä näkyy kohdat, joissa valoa on kaikista eniten ja kohdat joissa vallitsee varjo. Lapsen kasvoista näkee valon tulosuunnan ja mielestäni erityisesti se kohta onnistui. Jos saisin tehdä uuden työn, ottaisin kotoa samantapaisen kuvan, jossa on siskoni lisäksi myös minä pienenä tyttönä. Opin että kuvista voi piirtää kohtia, jossa näkyy vain valon valaisemat kohdat, eikä aina piirtää vain varjoja. Kerrankin näin päin. Henna
KU3/10 -kurssin tehtävä: Tutustu Galleria Myötätuulen syyskuun 2010 näyttelyyn: Minun mereni – havet i mig. Esillä on Hannele Forsin valokuvia. Ota omalla tavallasi kuvia syksyisestä merestä ja rannasta. Kuvaa kiviä, maisemia, aaltojen tuomia esineitä, kuvia rannan ihmisistä tai vaikka lavastetuista pulloposteista. Koosta kuvistasi Photostory. Otsikoi, lisää tekstiä ja etsi kuviisi sopiva julkaisukelpoinen musiikki tai äänitehosteita. Koosta kuviesi printeistä kokonaisuus myös kartongille. Tehtävän voit tehdä myös parityönä.
Jeren esitys Meren askeleet, kuljeskelee Raahen rannoilla. Jere on ottanut valokuvia, sekä säveltänyt ja muokannut kuvaesityksen musiikin. Lisää Jeren musiikkia voi kuunnella MySpace-sivulla.
Juuso, Juho ja Tuomas tekivät ryhmätyönä Ranta-kuvaesityksen mustavalkoiseen muotoon:
Tytti kuvasi aurinkoisena syyspäivänä:
Linkkejä Raahen Galleria Myötätuulen syyskuun 2010 valokuvataiteilija Hannele Forsin sivuille:
Kävimme kurssin alussa vierailemassa Hannele Forsin Minun mereni – Havet i mig -näyttelyssä. Art-arc on Hannele ja Mats Forsin taiteisiin erikoistunut firma.
Raahen lukion maailmanmatkaajanalle Arttu vieraili Suomen pääkaupungissa, Helsingissä ensimmäistä kertaa Torkkelin -kuvataiteen erikoislukion vieraana. Opiskelijoita Kallion kaupunginosassa sijaitsevassa lukiossa on noin 580 ja oppilaitoksessa on mahdollista opiskella laajasti kuvataidetta ja multimediaa. Torkkelilaisten mukana Arttu pääsi kokemaan Helsinkiä lukiolaisten näkökulmasta.
LUE LISÄÄ ARTUN SEIKKAILUISTA ARTTU-SIVULTA!
Suurkiitos Artun majoituksesta kuvisope Pialle ja Helsingin kuvataidelukiolaisille!
LUE LISÄÄ ARTUN SEIKKAILUISTA HELSINGISSÄ ARTTU-SIVULTA!
Raahen kaupungin kulttuuritoimi ja Raahen lukion Silmuina verkossa -hanke järjestävät Maailman ihanin tyttö– projektista tunnetun valokuvataiteilijan Miina Savolaisen luentosarjan Raahessa. Tilaisuudet liittyvät Galleria Myötätuulessa 1.10.–27.11.2010 esillä olevaan näyttelyyn. ISÄ — Voimauttavia valokuvia on viidentoista valokuvaajan voimauttavan valokuvan menetelmällä toteutettama yhteisötaidenäyttely.
Näyttelyn avajaisiin osallistui 30.9.2010 runsas joukko Raahen lukion kuvataidekurssilaisia. Raahen lukiolaisista koostuva musiikkiopiston kantelekvintetti soitti avajaisten ohjelmanumerona kaksi Martti Pokelan sävellystä Kaipaus ja Ykköskiperä. Avajaispuheen piti nuorisotyönohjaaja Janne Kippola. Tiistaina 12.10. klo 13-14 Miina Savolainen pitää Maailman ihanin tyttö ja isä tarinat –luennon koko lukion väelle Kauppaporvarin Raahe-salissa.
Isyyteen keskittyvä valokuvanäyttely oli minulle positiivinen yllätys. Pidin valokuvista, joissa oli erilaisia isiä viettämässä aikaa lastensa kanssa. Minusta valokuvat olivat todellakin voimauttavia ja niistä tuli hyvälle tuulelle. Miina Savolainen ja valokuvaajat olivat tehneet erittäin hyvää työtä näyttelyä luodessaan. Minulla ei oikeastaan ole pahaa sanottavaa näyttelystä, sillä se sisälsi sekä isän ja pojan suhdetta ja myös isän ja tyttären suhdetta, eivätkä kaikki teokset olleet aina niin iloisia. Isyydestä oli saatu esille yllättävän monenlaisia puolia. (Lukiolaisen mietteitä näyttelystä)
Varmasti omat kokemukset isästä ja isyydestä värittivät kokemusta näyttelystä. Joistakin kuvista selvästi tuli ilmi oman isän kaipuu, joissakin kuvissa taas oli kuvattavana isän oma näkökulma lastaan ja omaa isäroolia kohtaan. Isyyttä käsiteltiin pääosin lämpimästi, oli kokemus isästä tai isyydestä millainen hyvänsä. Yksi kuvasarja jäi mieleen aika negatiivisena, kuvaajan isä oli ollut väkivaltainen ja muisto isästä ei ollut kovin lämmin. Loppujen lopuksi itselleni jäi kumminkin lämmin tunnelma. Itse pidin eniten kuvista joissa oli kuvattu nuoria isiä, isän tunteet pientä lastaan kohtaan tulivat hyvin linssinkin läpi kuvaa katselevalle selväksi. Olihan se aika suloista katseltavaa. (Lukiolaisen pohdintaa näyttelystä)
Kävimme siis eilen Miina Savolaisen valokuvanäyttelyssä, jonka aiheena siis oli isä ja isyys. Näyttely laittoi ajattelemaan erityisesti omaa isäsuhdetta ja yleensäkkin isän merkitystä perheessä. Myös laittoi miettimään oman isoisän käyttäytymistä ja huomasiko hänestä sellaista sodan aiheuttamaa ”lukittua huonetta”. Teokset oli erittäin hyvin aseteltu ja tila oli käytettä mainiosti varsinkin sen kopin sijainti oli hyvä sille se suorastaan kutsui sisään kun pääsi siihen kerrokseen. Eräs negatiivinen asia tosin näyttelystä löytyi, nimittäin tekstit. Monet hienot runot ja kuviin liittyvät teksti oli kirjoitettu todella pienellä ja ne oli seinässä kiinni joten niitä oli melko vaikea nähdä. Toinen asia joka pisti silmään oli se että muutama teos oli jotenkin sijoitettu hieman erilleen, luultavasti ei tarkoituksella, mutta ne oli kuitenkin hieman sivussa sillä huomasin ne vasta sitten kun olin lähdössä ja satuin vilkaisemaan taakseni. Täytyy kuitenkin vielä todeta että näyttely oli erittäin vaikuttava ja olisi hienoa nähdä muita tällaisia samankaltaisia näyttelyitä. En ole ennen ollut missään vastaavanlaisessa näyttelyssä joten kokemuksia näistä ei tosiaankaan ole paljoa mikä vaikeuttaa osaksi arvioimista ja kritiikin antoa. (Lukiolaisen pohdintaa näyttelyvierailun jälkeen)
Juttu Raahelaisessa näyttelystä 2.10.2010
Yleisöluennot:
Ma 11.10.2010 klo 13–16. Kauppaporvari.
– Voimauttava valokuva -menetelmäluento hoidollisen ja pedagogisen alan ammattilaisille.
Ma 11.10.2010 klo 17–19.30. Kauppaporvari.
– Voimauttava valokuvaus perhesuhteiden lähentäjänä. Avoin yleisöluento ja -näyttelyopastus.
Ti 12.10.2010 klo 13–14. Kauppaporvari.
– Luento Raahen lukiolaisille
Ti 12.10.2010 klo 14–15.30. Galleria Myötätuuli.
– ISÄ -näyttelyopastus
Ti 12.10.2010 klo 16–18. Raahen Suomalainen kirjakauppa.
– Maailman ihanin tyttö -yleisöluento
.
Miina Savolaisen luentotaltiointi keväältä 2010. (20 min.)
KU3 – Media ja kuvien viestit -kurssilaiset harjoittelivat valokuvausta ottamalla kuvia aiheesta Kesäkuva ja Tunne.

Titan kuva LOVE voitti yleisöäänestyksen Raahen nuorisotoimen valokuvakilpailutöistä järjestetyssä näyttelyssä!
Kesäkuva ja Tunne. Molemmat valokuvausaiheista pohjautuivat kuvakilpailuihin, joihin osallistuminen oli kuitenkin kurssilaisille vapaaehtoista. Raahen nuorisotoimen 12 – 20 vuotiaille tarkoitetussa kilpailussa aiheena oli Tunne ja töistä järjestettiin näyttely Raahen taiteiden yöhön 27.8.2010. Saimme kuulla, että Titan kuva äänestettiin näyttelyssä yleisösuosikiksi! Tunne-valokuvia syntyi monista nuorten tunnetiloista. Kuvien jälkityöstämisessä harjoiteltiin mm. Picnik kuvankäsittelyohjelman ja Photostory-esitysohjelman käyttöä.
Oppilastyö Tunne-aiheesta vimeossa ja Photostory aiheesta Kesä.
Kesäkuvia otettiin aurinkoisena elokuun aamuna. Valtakunnallinen kilpailu on Suomen paikallissanomien järjestämä ja paikallislehti Raahen Seutu on julkaissut kesän mittaan kilpailuun lähetettyjä kuvia.