You are currently browsing the category archive for the ‘Uncategorized’ category.

Veeran dinosaurus sai seurakseen Leikkivät pojat.

Veeran dinosaurus sai seurakseen Leikkivät pojat.

Viiva ja tussipiirrosharjoituksissa KU1-kurssilla tutkittiin kuvasarjassa eri luonteisten viivojen ja tekstuurien tekemistä. Aiheena oli muovilelun ja taidejäljennöksen tekeminen viivapiirroksena. Keskimmäisessä kuvassa muovilelu ja taidejäljennös yhdistyvät. Löydätkö lukiolaisten viivapiirroksista Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla tai vaikkapa Nils Schilmarkin asetelman?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KU1-kurssin muotokuvaharjoitelmia oli esillä koulun käytävällä. Kuivapastellein toteutetut työt tehtiin ekaluokkalaisten NAHKAPÄIVÄNÄ otettujen kuvien pohjalta.

KU1-kurssilaisen omakuva lukion ekaluokkalaisten "nahkapäivän" rooliasussa.

KU1-kurssilaisen omakuva lukion ekaluokkalaisten ”nahkapäivän” rooliasussa.

KU1 kurssin omakuvat ovat esillä lukion käytävällä.

KU1 kurssin NAHKAPÄIVÄN omakuvat ovat esillä lukion käytävällä.

Kasvonpiirteitä on monenlaisia ilman naamiaisasuakin. Kasvojen anatomiaa ja muotokuvamaalauksen muotoja voi tarkastella mielenkiintoisesta videosta, johon on kerätty menneiden vuosikymmenten, mieskomeutta, elokuvatähtien kuvia:

Valomaalaus

Emman valomaalaus-tekniikalla tehty valokuva osallistui nuorten Energi!-näyttelyyn ja on kiertänyt muiden kuvien mukana Raahen ystävyyskaupungeissa Mo i Ranassa, Norjassa ja Skellefteåssa, Ruotsissa.

Joulukalenteri

Teimme joulukalentereita kierrätysmateriaalista. Aiheesta järjestettiin vuonna 2011 kilpailukin, jossa lukiolaiset menestyivät mainiosti. Jouluksi 2012 valmistunutNiinin kalenteri muodostui rintaliiveistä! 😀

Erilainen  joulukalenteri

Tehtävänantona oli tehdä uudenlainen joulukalenteri kierrätysmateriaaleista. Mieleen tuli joulusukat, ja miksi muita vaatekappaleita ei voisi liittää kalenteriin. Rintaliivien kuppi- osat osoittautuivat erinomaisiksi kalenterin luukuiksi / taskuiksi ja materiaali oli sopivasti raflaava ja ajatuksia herättävä. Rintaliivit ovat usein myös kauniin pitsisiä ja ilo silmälle , eli oikein sopiva joulukalenteriani koristamaan.

Keräsin 12 kappaletta vanhoja rintaliivejä, joista saksin kupit irti ja liimailin ne kuumaliimalla punaiseen kalenterin taustaan. Kuppeihin mahtuu pienet yllätykset tai tuunaamani tulitikkurasiat, joihin  voisi laittaa vaikka pieniä karkkeja, runon pätkiä, aforismeja, joululaulun sanoja…

Olen tyytyväinen saamani idean ja sen erilaisuuteen, mutta lopullinen toteutukseen olisin voinut panostaa vielä hieman enemmän, että kalenteri olisi siistimpi. Saattaisin kuitenkin iskeä kalenterin vaikka tänä jouluna seinälle ja piilottaa tulitikkurasioihin vaikka joulusuklaata.  

Niini

KU5 Nykytaiteen työpaja -kurssilla tehtiin vapaamuotoisia taideteoksia ja tutustuttiin nykytaiteen ilmiöihin. Kurssille osallistuneen Elinan perhoset levittäytyivät lukiolla pääportaikon seinille. Installaatio-taide on valittuun paikkaan tehtyä taidetta, joka käyttää paikan ominaisuuksia hyväkseen. Miten pimeään portaikkonurkkaan saisi tehtyä jotain kaunista ja kiinnostavaa?

Lukion pääportaikossa parveilee mustia perhosia

Lukion pääportaikossa parveilee mustia perhosia

Perhosten lento

Työn idea lähti siitä, kun mietin kauniita asioita samalla kun katselin niihin liittyviä kuvia ja löysin kuvan jossa oli tehty suuri perhonen useista pienistä perhosista ja ajattelin, että siitä voisi lähteä muokkaamaan työtä jollain tavalla. Materiaalina käytin styroksia, maalarinteippiä, sinitarraa, kuumaliimaa, valkoista ja mustaa paperia sekä rautalankaa. Aluksi asetin styroksin palaset seiniksi työhön ja se oli kaikista turhauttavin vaihe, koska oli kova homma leikata useampi rulla maalarinteippiä pieniksi paloiksi, jotta seinät ja seinää peittävä paperi saataisiin kiinnitettyä. Toinen vaihe oli perhosten leikkaaminen ja se oli oikeastaan hauskaa ja aivotonta hommaa, jossa kynsisakset toimivat erittäin näppärästi. Kolmas vaihe oli ehdottomasti mukavin, tykkäsin kovasti liimata rautalangat kiinni perhosiin ja työ sujuikin nopeaan tahtiin muutamien apureiden ansiosta. Neljäs vaihe eli perhosten paikalleen asettelu oli myös ihan mukavaa, vaikka mallia perhosten sommittelulle ei ollutkaan valmiina ja siksi niiden asetteluun meni melko monta tuntia aikaa.

Työ onnistui mielestäni ihan hyvin, vaikka katossa olevat palaset evät tahdo pysyä paikallaan ja vaikka muutamia muitakin mutkia tuli matkaan työtä tehdessä. Muuttaisin työssä muutamia asioita jos saisin tehdä työn uudelleen. Esimerkiksi tekisin seinistä paremmat ja ehkä jättäisin katto osan tekemättä kokonaan. Hyvin työssä on onnistunut materiaalien valinta ja perhosten sijoittelu. Työ nähtävästi jää kokonaan koululle, vaikka ylijääneistä perhosista saatan tehdä muutaman taulun itselle tai kavereille.   Elina

Perhosparvea rakennetaan.

Perhosparvea rakennetaan.

Mustat perhoset

KU5 kurssilla tehtiin myös trofee-veistoksia pääasiassa paperimassasta ja liisteri-kanaverkko-tekniikalla. Koulun käytävälle kerääntyikin melkoinen saalis kummallisia otuksia:

Trofee-veistoksia lukion käytävällä

Hennan

Hennan Nalle Puh-variaatiot on tehty kipsinauhasta ja päällystetty sulatetuilla helmillä.

Eläinhahmo on päällystetty kauttaaltaan oikeilla kahvinpavuilla.

Aliisan

Identiteettikriisinen lintu

Identiteettikriisinen lintu  Heti alusta alkaen tiesin, että veistoksestani tulee lintu. Hyöhenet kuuluivat ideaan tietysti myös. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käsittelin kanaverkkoa, ja onnistuin siihen nähden muotoilussa ihan hyvin. Silmäkuopat olisivat voineet olla syvemmät ja nokka ohuempi… Linnusta oli ensin tulossa musta korppi. Mustia höyheniä ei kuitenkaan ollut. Kun aloin tehdä höydenpeitettä, se olikin niin upean värinen etten raaskinut maalata sitä mustaksi. Höyhenet olisin halunnut viimeistellä paremmin, mutta ne ja aika alkoivat loppua kesken. Linnusta ei tullutkaan korppia. Sen nokka vaihtoi väriä neljä kertaa ennen kuin sai lopullisen värinsä. Nyt se muistuttaa lähinnä haukkaa. Jolla on silmät peilinsirpaleista. Tämäkin idea tuli ihan joistain puskista kesken tekemisen. Kannattaa katsoa lintuani silmiin, se on hauskaa. Aliisa

Jennan

Mystical skull

Mystical skull. Halusin tehdä jotain vähän erikoisempaa ja miettimisessä meni tosi kauan. Jostain mieleeni tuli kallo kepin nokassa. Pelkästään sellaisenaan se olisi ollut aika tylsä ja sitten mieleeni pälkähti laittaa sulkia kallon ympärille. Mielestäni se näytti aika voodoomaiselta ja tykkäsin siitä.

Muotoilin työn osat kanaverkosta ja päällystin ne liisteröimällä niiden päälle sanomalehtiä. Taustan tein pahvista. Kiinnitin osat pahviin rautalankaa ja tikkuja käyttäen ja maalasin työn. Pääkallon päällystin peilin palasilla. Vaikka tekemisessä kesti kauan, työn tekeminen oli hauskaa, kun työn aiheen sai päättää oikeastaan kokonaan itse.

Tekemisessä meni paljon kauemmin kuin odotin. Esimerkiksi peilin paloja kiinnittäessä vierähti monta tuntia, vaikka luulin että sen tekee puolessa tunnissa. Olen kuitenkin todella tyytyväinen aikaansaannokseeni, sillä siitä tuli juuri sellainen kuin halusinkin. Työ kasvoi suunnittelun loppuvaiheessa jättikokoiseksi, ja näin jälkeenpäin ajatellen en olisi siitä pienempää halunnutkaan, vaikkakin kuljettaminen onkin melkoinen ongelma.

Voisin laittaa työn ehkä huoneeseeni, jos sen sitten saa kuljetettua ehyenä minnekkään..  Jenna

Meijun

Hello Kitty

Hello Kitty Heti kun kuulin että teoksesta saisi tehdä jonkun tunnetun hahmon ja sen pitäisi olla joko todella suloinen tai sitä vastoin karmea/pelottava, ensimmäisenä mieleeni tuli Hello Kitty!

Ihan aluksi tarkoituksena oli tehdä pelkästään Hello Kittyn pää, mutta luonnostellessa aloin piirtämään sille myös vartaloa ja päätin lopulta tehdä kokonaisen katosta roikkuvan hahmon. Jossain vaiheessa luonnokset alkoikin näyttää liian tavanomaiselta ja lähdin viemään ideaa vielä pidemmälle luomalla vaikka millaisia zombi- ja kauhuversioita Hello Kitystä, sillä ajatus luoda söpöyden perikuvana pidetystä kissasta puukko kädessä kulkeva, verinen ja mielipuoliversio alkoi kiehtoa.

Luonnosten jälkeen en ollut vielä varma lähtisinkö tekemään suloista vai ällöttävää Hello Kittyä, mutta päätin kuitenkin tarttua kanaverkkoon ja alkaa väkertämään siitä hahmon perusmuotoa. Kanaverkko osoittautui yllättävän hankalaksi materiaaliksi, mutta lukuisten naarmujen ja kyyneleiden jälkeen sain kuin sainkin hahmon koottua.
     Seuraava vaihe oli peittää koko kanaverkkoviritys sanomalehdenpalasilla ja liisterillä. Erehdyin luulemaan, että se tulisi olemaan työn helpoin vaihe, mutta toisin kävi. Paperia piti repiä järkyttävä määrä ja oli hankala saada pinnasta niin tasaista kuin halusin. Loppujen lopuksi sain pinnasta kuitenkin ihan tyydyttävän muutamasta rypystä ja kolosta huolimatta.

Seuraavaksi työ piti maalata ja luoda pienet yksityiskohdat. Vielä tässäkin vaiheessa pohdin lähtisinkö tekemään kauhuversiota, mutta katsoessani työtä en vaan raaskinut alkaa tekemään suloisesta Hello Kitystä kauheaa 😀 !
     Käytin maaleina lähinnä akryylivärejä, joita jouduin ohentamaan aika paljon vedellä että sain maalattua niillä mahdollisimman sileän näköisen pinnan. Silmät, nenä ja haalarin napit on puolestaan tehty sinitarrasta ja kiinnitetty kuumaliimalla. Viikset tekaisin nopeasti mustasta kartongista.

     Tarkkasilmäinen tai fanaattinen Hello Kitty fani huomaa, että siltä puuttuu rusetti ja häntä! No okei, häntä mulla vaan kerta kaikkiaan unohtui, enkä loppuvaiheessa sitä enää pystynyt tekemään. Rusetti puolestaan osoittautui lukuisien kokeilujen jälkeen niin haastavaksi, että päätin jättää sen suosiolla pois. Hello Kitystä on onneksi tehty niin monia versioita ettei rusetin puuttuminen tai vaatteiden väritys haittaa.

Nyt kokonaisuutta katsoessani olen siihen ihan tyytyväinen. Olisin halunnut saada pinnasta vielä tasaisemman ja jaloista/käsistä paremmat, mutta sen verran on tuohon työhön tullut käytettyä aikaa, että ei siihen voi olla muuta kuin tyytyväinen! 🙂 Meiju

Unicorn

Unicorn

Unicorn Päätin tehdä jotain fantasiamaista, joka erottuu syksyn harmaudesta. Mielestäni Syksy on niin synkkä ja masentava, niin halusin tehdä jotain värikästä. Muotoilin kanaverkon haluamaani muotoon ja päällystin sen sanomalehdillä ja liisterillä. Maalasin käden ja liimasin siihen kuumaliimalla peilin palasia. Päällystin yksisarvisen pään kartongilla ja liimasin siihen glitteriä. Tein sarven kartongista ja liimasin siihen toisenlaista glitteriä. Tein harjan käsintehdystä paperista ja maalasin sen osittain. Taustaan liimasin puun lehtiä. Teos onnistui mielestäni ihan hyvin, mutta kun jo olin tekemässä sitä mieleeni tuli hieman erilainen idea, josta pidin enemmän. Emmi

hattupää

Sheila

Sheila

Pääveistokseni idea syntyi melko väsyneessä mielentilassa, joten sillä ei oikein ole aihetta. Se vain tuntui hyvältä idealta. Pään runko on tehty kanaverkosta ja sen päälle on liisteröity sanomalehtiä. Sitten maalasin pään harmaaksi ja liimasin taustaan pumpulia, jonka tarkoituksena on saada pää näyttämään siltä, että se leijuu pilvissä. Olisin halunnut saada veistokseen enemmän värejä, mutta aika ei riittänyt. Kyllä se melkein suunnitelman mukaiselta näyttää. Lopullista sijoituspaikkaa en ole vielä miettinyt, mutta hatun otan ehkä käyttöön. 😉 Iida

kallo

Kallo

Kallo

Teoksen tarkoituksena oli herättää jonkinlaisia tunteita, mutta itse henkilökohtaisesti siinä epäonnistuin, sillä kallo on lähinnä huvittava kuin ”pelottava”.

Luonnostelin teoksen ensin paperille, jonka jälkeen aloin työstämään sitä verkosta. Verkon muotoilu oli työn lopputuloksen kannalta tärkeä vaihe, sillä muuten kallosta olisi tullut luonnottoman näköinen. Muotoilun jälkeen siirryin liisteröimään työtä sanomalehdillä. Kun sanomalehtiä oli tarpeeksi ja ne olivat kuivuneet, aloin maalaamaan sitä. Maalaamisen jälkeen kiinnittelin sinitarrahampaat ja se olikin valmis.

Teos ei sinänsä onnistunut noudattamaan ohjeita, sillä sen olisi pitänyt olla jollakin tavalla kiinnitettävissä seinään eikä roikkua katossa. Mutta muuten onnistuin maalaamaan työhän jonkunlaisia varjoja, jotka luovat aidontuntua. Kallossa päällä olevasta reiästä olisin voinut kehitellä tulemaan jotakin enemmän tunteita herättävää, ja näin olisin saanut työstäni mielenkiintoisemman. En ole vielä kehitellyt työlle minkäänlaista paikkaa johon sen voisi sijoittaa. Aku

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi KU5-kurssin lopputyövaihtoehdoista oli fantasia-aiheisen vaatteen valmistus kierrätysmateriaalista:

Juhlavaate on valmistettu jätesäkistä. Design ja kuva, Meiju, KU5-kurssi

Juhlavaate on valmistettu jätesäkistä. Design ja kuva, Meiju, KU5-kurssi

Juhlamekko ja kuva ovat Jonnan lopputyö KU5-kurssille.

Juhlamekko ja kuva ovat Jonnan lopputyö KU5-kurssille.

Juhlamekko jätesäkistä

Yö sujui pelaten

Lauantain ja sunnuntain välinen yö sujui kuvisluokassa pelaten.

Raahen lukion pelikurssilaiset pelasivat viikonlopun la-su yön pelikurssin omissa LANEISSA. Lähiverkkotapaamiset eli lanit tai verkkotapahtumat kokoavat maailmalla jopa tuhansia ihmisia yhteen. Parikymmentä Raahen lukion pelikurssilaista toi omat tietokoneensa kouluun ja kymmenen sinnikkäintä peliharrastajaa jaksoi pelata läpi yön. Osa kurssilaisista oli mukana verkon välityksellä pelaten kotoaan. Tietokonepelaaminen yhdistää!

Ilta alkoi parinkymmenen pelikurssilaisen kokoontumisella. Kymmenen sinnikkäintä pelasi läpi yön.

Ilta alkoi parinkymmenen pelikurssilaisen kokoontumisella. Kymmenen sinnikkäintä pelasi läpi yön sunnuntaiaamuun saakka.

Raahen lukion pelikurssi on osa HYVÄ PAHA PELI -hanketta, jossa tutkitaan nuorten pelimaailmaa ja oppimispelien käyttöä lukio-opetuksessa mediakasvatuksen näkökulmasta. Suomesta on viime vuosikymmeninä kasvanut merkittävä tietokonepelien tekijämaa ja peleistä on tullut suuri bisnesala. Pitäisikö myös koulun olla kiinnostunut uudesta, merkittävästä teollisuudenalasta? Mitä nuorille tutussa pelimaailmassa voi oppia? Hankkeen tavoitteista ja kuulumisista voi lukea HYVÄ PAHA PELI-verkkosivuilta.

Lanit Raahen lukiolla

 

Rauhallista ja leppoisaa joululomaa. Onnea vuodelle 2013!

”Olipa kerran vuojesa tuo annanpäivän aamu…”

Raahen opetustoimen VÄLKE -valotaideteos kilpailu järjestettiin perinteiseen tapaan Annanpäivän alla. Tehtävänä oli suunnitella taideteos, jossa huomioidaan valo jollakin tapaa. Taito- ja taideaineiden työryhmä Taikakuu on järjestänyt kilpailun Raahen perusopetuksen ja toisen asteen opiskelijoille jo neljä kertaa. Aiempien vuosien tapaan pääraaka-aineena taideteoksissa huomioitiin kierrätysmateriaalit. Kilpailusta voi lukea Raahen Seudun lehtijutusta ja kaikkia kilpailuun osallistuneita töitä voi katsella pian Taikakuun verkkosivuilla.

Yksi KU5-kurssin lopputyövaihtoehdoista oli Välke-kilpailuun osallistuminen.

Joulupuu. Luonnostelin työn, jonka jälkeen muotoilin puun kanaverkosta. Päällystin sen sanomalehdillä ja liisterillä. Maalasin puun valkoiseksi ja liimasin pintaan hileitä. Maalasin puuhelmiä punaisiksi ja tein niistä rautalangan avulla pieniä joulupalloja, jotka liimasin puun oksille. Laitoin led-tuikun puun sisälle ja tuikun alle rautalangasta väännetyn alusta. Emmi

KU3 Media ja kuvien viestit -kurssilla teimme videoita ilmaisella Photostory-ohjelmalla Suomesta. Musiikki esityksiin on Photostory-ohjelman omaa tai haettu Jamendo-sivustolta, jossa on tarjolla vapaasti julkaistavaa musiikkia esitysten taustaksi. Tehtävään motivoi Suomelle on tilausta -kilpailu. Osallistuminen kilpailuun oli vapaaehtoista.

Mikä Suomessa on parasta?

Vaihto-oppilaana Raahen lukiossa vuoden viettänyt kolumbialainen Camila teki Pauliinan kanssa Suomen kaunista talvea esittelevän videon:

Eeva-Liisa valitsi teemakseen suomalasen sivistyksen. Eikö esimerkiksi suomalainen koulu, kirjastolaitos tai vaikkapa osaaminen teknologiassa ole hehkuttamisen arvoisia asioita?

Marjan ja Lauran videossa näkyvät Suomen vaihtelevat vuodenajat:

Kimin ja Nooran video:

Juhani, Pauli, Joni ja Aku tutkivat videossaan suomalaisia arvoja:

KEVÄT TULEE -kollaaseja:

Pauliina otti valokuvia Raahen merimuseosta. Joissakin kuvissa meri on vielä jäässä, joissakin sula.

 

Ku3 Media ja kuvien viestit -kurssilaisten harjoitustehtävänä oli luoda lyhyt kuvallinen tarina yksittäisistä valokuvista. Kurssilla sivuttiin elokuvan rakenteellisia tyylikeinoja ja elokuvan historian pääpiirteitä. Syntyykö kuvayhdistelmistä tarinoita, vaikka kuva ei liiku photostory-ohjelmalla tehdyissä videoissa?

Hungry cat finds kinkumakkara. Kirsin videossa on kerrottu hauskasti ja taitevasti pieni-suuri tarina kissan arjesta. Huomaa hieno kuvakulmien käyttö. Tarina rakentuu jouhevasti.

Iltalennolla. Ekin tunnelmallisissa kuvissa näkyy luonnosta nauttiminen ja metsästyksen jännitys.

Fireflies. Essin ja Saaran videossa on käytetty valomaalaus-tekniikkaa. Pitkällä valotusajalla kuvaan tarttuu asioita, joita ei paljaalla silmällä voi nähdä.

Raahen lukion naapuriin avautui uusi Kruununmakasiinimuseo Raahen museon 150 vuotis-syntymäpäivänä. Uudessa näyttelytilan toiminnassa on huomioitu kiitettävästi myös seutukunnan koulut: museo tarjoaa perinteisten museovierailujen lisäksi vuosittain virtuaalisen näyttelypaikan jollekin oppilaitokselle. Raahen lukion kuvis sai kunnian olla ensimmäinen puheenvuoron esittäjä. Museovieraat voivat halutessaan katsoa valkokankaalta Raahen lukion kuviksen kuvaesityksen ALMA:

Pohjois-Pohjanmaalta lähti 1900-luvun alussa paljon rohkeita, lähes kielitaidottomia nuoria siirtolaiseksi Amerikkaan. Tilastotietoa Amerikan siirtolaisuudesta löytyy esimerkiksi siirtolaisinstituutista. Yksi nuorista raahelaisista lähtijöistä oli Alma, jonka valokuvajäämistöä oli ajautunut kuvisopen haltuun. Kun Kruununmakasiinin seinästä löytyi sattumalta Alman miehen, Viktorin, liidulla kirjoitettu nimi, niin tarinan valinta museon virtuaaliseen näyttelytilaan oli selvä.

Kuviskurssilaiset tekivät kollaaseja Alman tarinan ja vanhojen valokuvien pohjalta. Open oma kädenjälki näkyy videomateriaalin äänineuhojen ja kokonaisuuden koostamisessa.

Meijun kollaasi.

Elinan kollaasi.

Museo on myös lukion draamaryhmän esiintymispaikka. KU13 Lavastuskurssilaisilla riittää siis työtä syysloman jälkeen puvustuksen, lavastuksen, tiedotuksen ja dokumentoinnin parissa. Tervetuloa museodraaman pariin!

Raahen historiaa Elämää museossa -draamakierroksilla

Paloja Kruununmakasiinin historiasta herää eloon, kun Raahen museon juhlavuosi jatkuu Elämää museossa -draamakierroksilla  8. – 11.11. Kierroksen aikana seurataan ympäri uutta museota esityksiä, joissa Raahen lukion ja Medikadun koulun oppilaat sukeltavat makasiinin menneisyyteen näytelmän ja liikeilmaisun sekä multimedian keinoin. Käsikirjoitukset näytelmiin ovat tehneet Saloisten koulun oppilaat. Multimedian ovat puolestaan toteuttaneet lukiolaiset.

Viikko alkaa oppilasnäytöksillä, joiden lisäksi  perjantaista sunnuntaihin on kaikille avoimia draamakierroksia. Esityksissä eri vuosikymmenten raahelaiset saavat äänen ja kertovat kaupungin historian käännekohdista. Avoimille draamakierroksille voidaan ottaa vain 30 katsojaa kerrallaan, joten liput niihin tulee ostaa ennakkoon museolta.

Elämää musoessa -teemaviikon päättyy isänpäivänä siirtolaismusiikin ja -tarinoiden parissa Adams on Dayton -yhtyeen (Martti Kallio, Aki Kauppila, Jani Salmu ja Jussi Raatikka) konserttiin. 

YLE: Raahe saa hienon museon (19.10.2012)

Kruununmakasiinista kuviksen blogissa

Raahen Seutu: Kruununmakasiinin uusi aika lähestyy (19.6.2012)

Raahen Seutu: Vanha herra jaloitteli pitkästä aikaa (18.10.2012)

KU4-kurssilla tehtiin harjoitustöinä croquis-piirroksia. Ihmisen piirtäminen kehittää havainnointikykyä ja havaintojen siirtämisessä paperille kehittyy nopeasti, niin että mittasuhteet alkavat olla kohdillaan tai ainakin piirrosviivassa on uudenlaista lennokkuutta…

Sammon puolustus croquis-piirrosten lähtökohtana.

Uutena ideana keksimme, että croquis-piirroksia voisi jatkaa. Niinpä croquis-piirtämisestä tutulla vauhdilla hahmoihin tehtiin mielikuvituksellisia lisäyksiä oppilaiden ehdotelmien mukaan: yhdestä tehtiin enkeli, yhdestä zombie ja yksi sijoitettiin itse valittuun ympäristöön.

Kokeilimme eräällä tunnilla croquis-piirtämistä taidekuvan pohjalta. Katsoimme Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustus -maalausta (1896) valkokankaalta ja piirsimme copic- ja promarker- tusseilla valittua yksityiskohtaa kuvasta. Kun minuutti oli kulunut, piirros ojennettin vieruskaverille jatkaen piirtämistä jne. jne….kunnes piirros oli kiertänyt luokassa usealla kurssilaisella. Oli hauska katsoa millaisena piirrokset palasivat omistajilleen!

Kurssin lopputyönä tehtiin viitteellisiä omakuvia:

Rokokoonainen. Julia.

Unelmakuva 

Unelmakuva Työssä on peltomaisema, jonka keskellä on iso puu ja puussa kiikkuu tyttö. Maalasin akryylimaaleilla maalauspohjalle. Liimasin työhön pistaasipähkinöiden kuoria ja maalasin nekin akryylimaaleilla. Pähkinänkuorien käyttö oli loistoidea ja niiden laittaminen onnistui todella hyvin. Kuoret tuovat maalaukseen syvyyttä ja päästävät katsojan tavallaan lähemmäksi maisemaa.
Aluksi ajatuksena oli maalata taustaksi avaruus ja sinne planeettoja, mutta työ oli sävyiltään liian tumma makuuni. Myös maan oli tarkoitus olla aluksi vihreä. Päätinkin sitten maalata taustan ihanan sinisellä ja tehdä maasta pellon, koska rakastan peltomaisemia. Pilvisydämestä olisin halunnut vähän heleämmän näköisen, mutta sen tekeminen osoittautui paljon haastavammaksi kuin alun perin luulin. Myös keinu olisi saanut olla liikkuvamman näköinen, mielestäni se jäi vähän ”tönköksi”.
Ajatuksena oli maalata minun unelmamaisemani. Maalasin maalauksen tytölle olkihatun, joka mielestäni kuvastaa maalaisuutta ja jätin kasvonpiirteet maalaamatta, koska halusin, että katsoja kiinnittää huomionsa enemmän maisemaan kuin tyttöön. Tein taivaalle pilvisydämen, koska halusin, että maalauksesta välittyy jollain tapaa unelmoiminen. Sydämen avulla tein maalauksesta myös hieman epätodellisemman ja taivas olisi muutenkin liian tyhjä ilman sitä. Mielestäni maalauksen avarahko maisema ja yksi ihminen kuvastaa myös jollain tapaa vapautta. Maalaus on ensisilmäyksellä melko realistinen, mutta pilvisydän ja tytön kasvottomuus ovat kuitenkin melko epärealistisia juttuja. Jenna

Laumani. Riikka

Riikan luonnoksia lopputyötä varten.

Simo

Kuvassa taustana on avaruus. Pyrin luomaan “tähtisumumaisen” vaikutelman,
joka mielestäni onnistuikin ihan hyvin. Toinen osa kuvassa olen minä itse.
Pidin työstä paljon, koska sen tekemiseen oli niin paljon aikaa. Pidin
taustasta ja sen tuputtelemisesta. Kun suunnittelin kuvaa, tiesin heti että
haluan maalata itseni. Halusin tehdä sen jotenkin erikoisesti. Siksi
päädyin lintuperspektiiviin ja paperimosaiikkiin. Halusin pelkistää
omakuvani ja tehdä pinnan lehden sivuista, tekstien takia. Pidän
lukemisesta ja kirjoittamisesta ja se kuvaa minua. Lisäksi teen koruja
helmistä ja kivistä yms. ja sen vuoksi silmiin on käytetty ommeltuja
helmiä. Olen haaveilija ja unelmoija joten tuijottelen taivaalle, jonnekin
kauemmas kuin kuvan pinta. Ympärillä on tähtiä ja tähtisumua.
Onnistun mielestäni todella hyvin taustan tekemisessä, siitä tuli juuri
sellainen kuin halusinkin. Mosaiikki ei onnistunut aivan niin hyvin kuin
halusin. En saanut tummia alueita tehtyä hyvin vaan jouduin lisäksi
käyttämään mustaa maalia. Eihän sillä nyt sinänsä merkitystä ole, mutta se
tuntuu vähän huijaukselta. Silmät ovat vähän raja-tapaus. Jos kuvaa katsoo
seinällä alaviistosta silmien muoto ja katse on oikeanlainen. Tämä siksi
että tällaisessa kulmassa ompelin helmiä ja muoto toimii täysin vain siitä
kulmasta. Kuitenkin katse on siltikin aika eeppinen joten olen tyytyväinen. Simo

Eeva-Liisan kollaasi pleksille. Kuvassa on käytetty lapsuusajan vanhoja piirroksia.

Anna on koulussamme vaihto-oppilaana. Annan omakuvan tärkeitä arvoja ovat rakkaus, nauru ja elämä itsessään.

Mona

Aliisan omakuva

Omakuva 2012. Työssäni pääni kelluu vihreässä kuusimetsässä. Työ on akryylimaalaus. Halusin käyttää akryylejä, koska pidän niiden käytöstä ja halua kehittyä siinä. Sain työn kasvoihin mielestäni tarpeeksi eri keltaisen sävyjä, se oli tavoitteeni kun suunnittelin työtä. Hiukset sen sijaan ovat paikoittain ”tönköt”, niitä olisin voinut työstää kauemmin. Lopputyön tekeminen oli hauskaa, kun sai käyttää isoa maalauspohjaa. Jos matkaan tuli mutkia, enkä esimerkiksi osannut päättää jotakin värisävyä, kysyin neuvoa ystävältäni jonka mielipiteet ongelmat nopeasti ratkaisi. En halua ilmaista työlläni mitään erityistä, mutta tekovaiheessa huomasin, että itsensä maalaaminen on varsinaista itsetutkiskelua. Aliisa

Light in the darkness    Tein työni maalauspohjalle akryyliväreillä. Taustan tein pääasiassa tuputtimella, mutta kokeilin välillä myös sivellintä ja muita välineitä aina vähän fiiliksen mukaan, koska en päässyt tuputtimella haluamaani lopputulokseen. Hahmon mekkoineen tein kokonaan siveltimellä.

Hahmo on tarkoituksella jätetty valkoiseksi enkä edes pyrkinyt tekemään siitä anatomisesti oikeaoppista. Maalauksen värimaailma kuvastaa hyvin elämänasennettani. Tumma tausta edustaa elämän vaikeimpia hetkiä ja pinkki mekko ja valkoinen hahmo puolestaan kuvaavat iloisuutta, viattomuutta ja puhtautta. Halusin tämän kautta välittää yksinkertaisesti ajatusta siitä, että vaikka elämässä menisi kuinka huonosti niin aina voi löytää jotain positiivistakin.

Hahmon nukkemaisuus puolestaan edustaa menneisyyttäni. Paljas, väritön nukke kuvaa ihmistä, joka ei ole vielä löytänyt omaa paikkaansa maailmassa tai hyväksynyt itseään ja on täysin muiden ihmisten vietävissä ja muokattavissa. Tanssijamainen asento kertoo pitkäaikaisesta haaveestani ryhtyä harrastamaan tanssia, joka ei ainakaan vielä toistaiseksi ole tapahtunut. Pinkistä mekosta löytyy elämänasenteeni kuvaamisen lisäksi myös muita merkityksiä. Halusin tuoda sillä työhön feminiinisyyttä, mutta toisaalta pinkki on yksi lempiväreistäni. Mekko itsestään edustaa rakkauttani kermakakku- ja prinsessamekkoihin 🙂 Kubistisuutta työhön tuo vähän hahmon ja taustan suhde, josta näkyy eri aikojen yhdistelyä.

Lopputyön tekeminen herätti monenlaisia ajatuksia: iloa, turhautumista, hermojen kiristymistä ja onnistumisenriemua.  Vaikka alussa näytti siltä, että en saa pian mitään aikaiseksi maalauspohjalle, olen kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Lopullinen maalaus poikkeaa suuresti alkuperäisestä ajatuksesta, mutta toisaalta pidän tästä ajatuksesta enemmän. Kokonaisuudessaan ajateltuna työstä ja sen tekemisestä jäi pelkästään positiiviset fiilikset! 🙂 Meiju

Blog Stats

  • 178 559 hits