You are currently browsing the category archive for the ‘Uncategorized’ category.
Lämmin ja aurinkoinen sää on kestänyt ennätyksellisen pitkään. Nautimme KU9 kuvanveistokurssilaisten kanssa syksyn väreistä lukion lähiympäristössä. Kurssilaiset tekivät pieniä ja isoja ympäristötaideteoksia oppitunnin aikana. Tutustuimme aluksi luokassa maa-, ympäristö– ja tilataiteen historiaan.
Taiteen ei tarvitse olla myytävissä tai ikuisuuksia kestävää. Teos voi olla vaikkapa luonnonmateriaaleista kasattu hetkellinen sommitelma, kuten monet Andy Goldsworthyn teokset tai luontoon sulautuva ihmishahmo, kuten Olavi Lanun veistokset. Ympäristötaide ja installaatiot voivat olla jättimäisiä, kuten Christon paketoidut merkkirakennukset tai Kaarina Kaikkosen takeista sommitellut teokset. Tai pienesti suurta ja näennäisen arkipäiväistä Anu Tuomisen filosofisten esinekokoelmien tapaan.
Kuvanveistokurssilaiset astelivat ennakkoluulottomasti lukion ympäristöön ja tarttuivat lähiympäristöstä löytämiinsä materiaaleihin ja inspiraation tuomiin ideoihin.
Pieni palvonta-alttari metsän pikkueläimille
Idea työhön lähti siitä, kun löysimme tosi kivan värisiä lehtiä! Ympyrä muodostui aikalailla itsekseen, halusimme että lehtien väri muuttuu sykleittäin. Lopuksi laitoimme keskelle kolme tikkua ristiin, työstämme muodostui kuin palvonta-alttari syksyn hengille. Lehtien väreillä oli hauska työskennellä. Aliisa ja Venla
Spinnin´round
Tässä spiraaliteoksessa syksyn lehdet kiertyvät spiraaliksi, värin vaihtuessa luonnollisesti. Lehdet ovat sulassa sovussa kivien ja pihlajamarjojen kanssa. Emmi
Kivipuro
Vaaleat kivet muodostavat puron eriväristen kivien sekaan ja lopulta kivet leviävät merenpohjaan. Pasi ja Riikka.
Nurmikentän syysruusu.
Työtä aloittaessani yritin löytää mahdollisimman valoisan alueen työlleni. Halusin välttämättä tehdä, löytämistäni punaisista lehdistä jotain etäisesti ruusua muistuttavaa. Yririn saada kukasta mahdollisimman maljamaisen, repimääni syvänteeseen, mutta pelkkä kukka näytti varsin vajaalta joten lisäsin keräämistäni pihlajanmarjoista sydämen ja pihlajan lehdistä aitauksen ja jonkin sortin katoksen niille. Meri
Jutta ja Jenna
Heti ulos mentyämme otimme sen ensimmäisen idean käyttöön: Lähialue tyhjennettiin kukista ja pihlajanmarjoista, jotka tungimme lähimpään kuuseen. Viidestä keltaisesta lehdestä liimattiin kasaan joulutähti. Koiranputkesta saatiin kätevästi pientä tekolunta kuuseen. Jenna ja Jutta
Ruskapuu
Inspiraation saimme upeista syksyn väreistä. Leikkasimme harkkosaksilla lehtien reunat saadaksemme kivan tekstuurin taideteokseen. Kokosimme lehdistä ja marjoista taiteellisen kokonaisuuden. Ruma, vanha ja pihkainen kuusi sai näin värikkään lehtikuvion harmaaseen pintaansa. Milka ja Jenni
Intiaanipäähine
Sain idean työhön syksyn väreissä loistavista pihlajanlehdistä. Ne muistuttivat sulkia, ja niillä sai päähineeseen erilaisia värejä. Pantaosan tein pajunoksista, voikukista, pihlajanmarjoista ja puna-apiloista. Vilma
Muutamaa kuvanveistokurssilaista ei näkynyt lukionrannassa. Koululle palatessamme opepöydällä odotti kauniisti aseteltu veistos: vuorenkilven lehdistä sommiteltu kukkakimppu:
Erysipelas brassica
Ideamme kyseiseen ”kukkaan” kehittyi hiljalleen jalanjälkien ja kaiken muun seurauksena vaikka materiaali pysyikin samana koko ajan. Kukkaan käytimme ainoastaan vuorenkilven eri kokoisia ja värisiä lehtiä sekä maalarinteippiä. Jaana ja Sanni
Raahen lukion, Vihannin lukion ja Pyhäjoen lukion yhteinen tiedeleirikoulu toteutui elokuussa 2013. Historian, kuvataiteen, biologian ja maantieteen oppiaineiden näkökulmista tutkittiin alueemme ainutlaatuista ilmiötä: MAANKOHOAMISTA. Tiedeleirikoulun aikana vierailtiin Vihannissa, Kastellin linnanraunioilla, Pyhäjoen nimikallioilla ja Raahen natura-alueeksi luokitellussa saaristossa, tarkemmin Iso-Kraaselin saaressa. Yövyimme Lohenpyrstössä meren rannalla. Ilmiöpohjaiseen oppimiskäsitykseen nojautunut leirikoulumme oli kokeilu ja sen onnistumista oli arvioimassa gradua aiheesta työstävä opiskelija Oulun yliopistosta.
TIEDELEIRIKOULU VERKKOSIVU toimii opiskelijoiden omien havaintojen ja dokumentoinnin työalustana.
Kastellin linnanrauniot ja Pyhäjoen nimikalliot.
Raahen Museonranta ennen ja nyt.
Nimikalliot ovat olleet satoja vuosia sitten välittömästi meren äärellä. Paikka on ollut kelvollinen satamapaikka.
Meille tärkeiden ihmisten kuvia syntyi kalliopintaan. Kynnys maalaamiseen on matala. Merituuli pyyhkii onnistumiset ja virheet.
Onko kuvataideopetuksella muuta merkitystä kuin tiedeleirikoulun havaintojen dokumentointi valokuvin ja videoin? Millaista voisi olla taiteellinen tutkiminen tai valittujen teemojen käsittely ympäristötaiteen keinoin?
Pyhäjoen nimikallioissa konkretisoituu maankohoaminen. Vanhimmat kaiverrukset ovat kauimpana merestä.
Opiskelijat tutkivat jäätikön kulkusuuntaa, jäkäliä ja maankohoamisrannikon sukkessiota eri menetelmin. Valokuvausryhmä dokumentoi toimintaa ja ideoimme hulvattomasti Kastellin linnanraunioiden matkailun markkinointikeinoja eri kohderyhmille. Pyhäjoen nimikallioilla tiedeleirikoululaiset maalasivat itselle tärkeiden henkilöiden ja paikkojen nimikirjaimia merivedellä ikiaikaisiin kallioihin. Jääkauden raapimassa kalliossa 1700-luvun nimikirjaimet ovat säilyneet vuosisatoja, vedellä maalatut haihtuivat merituuleen minuuteissa. Ajantaju oli koetuksella n. 4000 vuotta sitten rakennetuilla Kastellin linnanraunioilla, jotka olivat tuolloin meren rannalla.
Vierailulla Vihannissa. Tiedeleirikoulu oli Pyhäjoen, Raahen ja Vihannin lukioiden yhteistyötä.
Vanhimmat kaiverruksista ovat 1700-luvulta. Tanssikallion merkinnät sijoittuvat 1800-luvulle.
Kalliopiirrokset tulevat paremmin esille, kun niitä kostuttaa varovasti märällä sammalella.
Vettä, kallioita ja merituulta. Voiko taiteella saavuttaa henkilökohtaisen suhteen paikkaan? Kuviksessa liikutaan myös tunnetasolla.
Kuvakollaasi Iso-Kraaselin saaresta:
Viikonlopun päätteeksi teimme kaupunkikierroksen Raahen vanhassa kaupungissa, jossa vertasimme vanhojen valokuvien näkymiä nykyisiin. Umpikulmaisella, empire-rakennuksin reunustetulla Pekka-torilla oli menossa arkegologiset kaivaukset. Päätimme tiedeleirikoulun Kruununmakasiinimuseoon, jossa kahvittelun lomassa kertasimme viikonlopun tapahtumia ja tutustuimme kaivauksissa löytyineisiin esineisiin.
Tutustu tiedeleirikoulun tunnelmiin ja tuloksiin: TIEDELEIRIKOULU-verkkosivulla.
julkaistu kuvataideopettajien ammattilehti Styluksessa syyskuussa 2013:
Lukiossa taiteillaan myötä- ja myrskytuulessa
Kymmenen vauhdikasta vuotta kuvisopetuksen kentällä pakottaa katsomaan taaksepäin ja tähyämään tulevaa. Aloittaessa anelin rehtoria hankkimaan pimiölaitteita valokuvakurssin tarpeisiin ja tehokkaan diaprojektorin Taikissa reprottujen taidekuvien katseluun. Takapöydän ainoa tietokone oli tehokäytössä pätkivän nettiyhteyden ja koulujuhlien käsiohjelmia suoltavan mustesuihkuprintterin jatkona. Olin opiskeluaikoina saksinut lehdistä kattavan kokoelman virikekuvia aina Avignonin naisista Öljynporauslauttaan.
Sähköiset ylioppilaskirjoitukset sätkäyttävät hiljalleen harmaimmatkin hissamaikat heräämään nettisisältöjen käyttöön. Oppilaat eivät osaa kulkea hartaudella haalitulle taidekirjahyllylle, kun omat älypuhelimet näyttävät monipuolisempaa videokuvaa arkkitehtuuriesimerkeistä ja Google Art kierrättää suurimpien taidemuseoiden virtuaaligallerioissa. Tietoverkkojen visuaalisen vyörytyksen ja täppäreitä takovien diginatiivien paineessa opiskelutavat muuttuvat vauhdilla, mutta muuttuuko kuvisope ja lukion ylioppilaskirjoituksiin tähtäävä pedagogiikka?
TVT-taitoja taidekasvatukseen. Perustiedot ja -taidot kuvista, kulttuurista ja taiteesta kuuluvat kaikille yleissivistävässä lukiossa. Nettiin dokumentoidut taideaarteet ovat kuvisopen siunaus, kun lähin taidemuseo on tunnin bussimatkan päässä eikä kuljetusrahoja toistaiseksi ole tippunut taivaalta. Kiireisessä lukioarjessa Skypen välityksellä kuvisluokassa piipahtava asiantuntija, vaikkapa taidealalle singahtanut entinen oppilas, on piristysruiske ja arvokas näyttö kuviksen hyödystä työelämässä. Uuden tekniikan kanssa taistellessa ja sosiaalisessa mediassa seikkaillessa opettaja on väistämättä opiskelijoiden kanssa tasavertainen kanssaoppija, vain kateederille kangistunut kuvismaikka jättää käyttämättä lukiolaisille kertyneet tekniset taidot ja tietopääoman visuaalisen kulttuurin saralta. Mutta ei tekniikan kanssa takelteleva taidekasvattaja ole silti tarpeeton: kriittisen medialuku- ja tiedonseulontataidon ohjaajana riittää tutkimustenkin mukaan työsarkaa, kun lukiolainen nielee purematta ensimmäisenä eteen aukeavan mainostiedon ja kopioi lähteettömistä blogeista taidehistorian kotitehtävänsä. Tiedon visualisointi julisteeksi, videoksi tai valokuvaksi on lukio-opinnoissa kaivattua itseilmaisua ja opettaa samalla kriittistä medialukutaitoa.
Kuvataidetunnilla on upeita tilaisuuksia tiedon rakentamiseen yhdessä eri toimijoiden kanssa, kunhan kurssimuotoisen lukion jäykkä rakenne joustaisi opetuksen tarpeisiin. Viime lukuvuonna soitimme sähläillen näköpuheluita niin Italiaan kuin paikallisille alakouluillekin ja onnistuimme yhteistyöllä ylittämään ikä- ja kulttuurirajat Comenius-hankkeeseen liittyviä kuvistöitä tehdessä. Paikallismuseoon eri kouluasteiden yhteistyönä toteutetussa näytelmäprojektissa ylitettiin rytisten historian, musiikin, kuviksen ja äidinkielen oppiainerajoja, kun kotiseutuidentiteettiä rakentavan draaman aiheeksi rajautui koulun vieressä toiminut vuoden 1918 pahamaineinen vankileiri. Kiireisen lukioarjen marginaaliin jäävissä projekteissa opitaan arvokkaita monialaisen yhteistyön taitoja, joita nykyisillä päättökokeilla on mahdoton mitata.
Ehkä piakkoin uudistuva OPS kitkuttaa lukiorakenteen oppiainerajoja ja opettajien norsunluutorneja rikki avaten väyliä itseohjautuvalle, yhteisölliselle ja ilmiöpohjaiselle oppimiselle, jonka hedelmistä voi ammentaa tulevaisuuden työmarkkinoillakin? Kenen työpaikalla nykyään luotetaan ylioppilaskirjoitusten tavoin muistitietoon ja lyijykynällä tuotettuihin konsepteihin tai kielletään yhteistyö, joukkoihin piiloutuva parviäly? KVG! Taito- ja taideaineissa on perusteltua nostaa opiskelijoiden yhteistyö ja osallisuuden tunne esiin yksilöä korostavan itseilmaisun rinnalle. KuViksen ei myöskään pidä rajautua luokan seinien sisälle, vaan yhteistyö koulun ulkopuolelle ja sosiaalisen median yhteisöihin soluttautuminen kertovat avoimesti valikoitua kieltään kuvisluokan arjesta. Oppimisprosessit sekä tietojen ja taitojen soveltaminen jatkuvat opiskelijan arjessa myös muilla oppitunneilla, harrastuksissa ja vapaa-ajalla – jos ei muuten niin siihen ohjaavien kuvisläksyjen muodossa.
Lastaamme kuvataiteen valtakunnallista opetussuunnitelmaa suurilla toiveilla ja uudistuksen pelonsekaisilla möykyillä, mutta kipeä kysymys tuntien rajallisuudesta ja jonkin aihealueen poisjättämisestä karahtaa kuvisopella kurkkuun. Olo opsin äärellä on kuin luokan kevätsiivouksessa: vanhentunutta, rakasta roskaa on nurkissa, mutta mistään ei raski luopua. Kopiokoneessa haalistuneeseen höttöön on liian tottunut nähdäkseen maailman muuttuneen ympärillä. Mille paketeille saan raivattua vuosien aikana järjestellyillä hyllyilläni tilaa, kun jo nykyisiä sisältöjä tutkiessa ´aineen sisäinen integraatio´ -sanahirviö aiheuttaa tykyttävän tunteen aivolohkoon?
Ehkä uudistava opsin myrskytuuli lakaisee roskat tieltään ja tuo myötätuulta oppilaiden purjeisiin kohti taide-, media- ja kulttuurialojen jatko-opintoja tai se hönkäisee pienen puhurin kohti työelämässä tarvittavia visuaalisia perustaitoja?
Yksittäinen kuvisope huutelee hajanaisia kysymyksiä ops-tuuleen: Missä viipyy pääkaupunkiseudulle keskittyneiden kansallisten taideinstituutioiden satelliittitoiminta muualle Suomeen tai vaikkapa videopuheluilla tavoitettava taiteen asiantuntijapankki? Onko Suomen kartan kulmiin viskatuilla kuvismaikoilla tarpeeksi yhteistä pöhinää keskenään ja kansainvälisesti, vai riittääkö HeKumointi paikallisella tasolla? Missä on lukiodiplomien galleriaan koottu tai nettiin napsautettu valtakunnallinen koontinäyttely ja kuvataideopetusta pönkittävä julkisuus ylioppilastutkinnon rinnalla? Missä ovat kuviksen sähköiset oppikirjat ja opettajaa palveleva, kuratoitu materiaali – oppiaineeseen, jossa visuaalisuus, media ja sähköinen säpinä on ykkösasia! Mistä saa täydennyskoulutusta nuorten pelikulttuurin pureksintaan ja oppituntien pedagogisesti toteutettuun pelillisyyteen? Suurimman kulttuuriteollisuuden muodon tappiin tuotteistettu visuaalisuus on viskattu oppilaiden vapaa-aikaan. Suomen nouseva peliteollisuus kaipaa kuvallisen alan osaajia ja lanittajat aikuisten tukea.
OMG! Taas lukuvuoden alussa lukiolaiset avaavat kuvisluokan oven. Luokkatila näyttää elokuun alussa yhtä siistiltä kuin työpaineista tyhjentynyt opettajan pää. Pinoan tuoreita savipusseja talven varalle, tiskailen siveltimiä ja järjestelen hyllyjä. Kymmenen vuotta vanhoja dioja en kuitenkaan raski vielä nakata menemään, ehkä pimennetyn huoneen diaprojektori virittää tuoreet keskustelut taidekuvista, niistä tutuimmista.
Aki Pulkkanen
Kirjoittaja on Raahen lukion kuvataiteen lehtori. Kuvisblogi http://www.lukiokuvista.wordpress.com palkittiin kuvataideopettajaliiton Myötätuulta kuvataiteesta -kunniakirjalla vuonna 2012.
Raahen lukio on mukana opetustoimen Comenius Regio -hankkeessa yhteistyössä italialaisen Pescaran kaupungin kanssa. Äidinkielen kurssilaiset kirjoittivat mereen liittyviä mielikuviaan keväällä 2013 ja syntyneet tekstit olivat pohjana KU3-kurssilaisten lyhyille meriaiheisille videoille.
Videot on toteutettu Photostory-ohjelmalla ja ääniä on käsitelty Audacityllä. Harjoituksen tavoitteena oli valokuvauksen opettelu ja kuvatarinan rakentaminen. Tunnelmalliset kuvat esittelevät näkymiä Raahesta italaialaisille yhteistyökumppaneillemme.
Meri voi olla myös pelottava. Aliisan ja Jonnan videossa meri ei ole vain kaunis katselun kohde vaan myös vaarallinen:
Meiju, Janika ja Jenna kuvasivat alkukevään sumuisia päiviä Raahen rannoilla. Kuvissa näkyy vielä yksittäisiä jäälauttoja. Lämpö voittaa kylmyyden:
Tiinan harjoituksessa meren tarinoita kerrotaan yksityiskohtien kautta, melkein makrokuvin:
Minttu ja Saku ovat kuvanneet näkymiä Pikkulahden ympäristöstä:
Millainen meri on? Riikka ja Jemina:
Elsa, Samu, Anni ja Juulia kertovat kuvillaan aihesta otsikolla Ihana meri:
Elokuun viimeisille aurinkoisille päiville saimme vieraita Comenius Regio -hankkeemme yhteistyömaasta Italiasta, Pescaran kaupungista. Aiheena hankkeella on tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa ja painotamme taito- ja taideaineita. Mukana hankkeessa on Raahen opetustoimesta useita kouluja alakouluista lukioon asti.
Suunnittelukokousten lisäksi tutustuimme Raahen nähtävyyksiin.
Teemana hankkeessa on Meri – Mare, luonnonelementti joka yhdistää ja erottaa meitä. Comenius Regio -hankkeemme tuloksia kerätään verkkosivulle Net of Sea Towns.
Comenius Regio -hankkeen logo suunniteltiin yhteistyössä.
Tulevaa lukuvuotta suunnitellessa huomasimme, että molemmissa maissa olemme tehneet samansuuntaisia asioita tietämättä toisistamme. Italialaiset ehdottivat käyttöön qr-koodien sovellusta oppilastöiden esittelyssä. Raahen lukion kuvistunneilla olemme oppilaiden kanssa toteuttaneet tekniikkaan perustuvia kokeiluja, joita valmistuu vielä syksyn mittaan lisää. Kuvisope Aki teki aiheesta myös opaskurssin lopputyönsä keväällä 2013. (pdf-tiedosto)
Olipa sitten Raahessa tai Roomassa, menneisyyttä löytyy maakerrosten alta. Kuvassa keskellä Pekkatorin arkeologiset kaivaukset. 😀
Tutustuimme italialaisten vieraiden kanssa Raahen historiaan. Pekkatorilla on meneillään arkeologiset kaivaukset (katso videolinkki), joka nostaa esille tietoa paikkakunnan historiasta ennen suurta kaupunkipaloa 1810. Teimme retkiä merelliseen lähiympäristöön. Meriyhteyksistä Italiaan kertovat mm. Raahen rantojen paarlastikivet ja maa-aineksen mukana levinneet kasvit, joita löytyy rannoilta. Suomen luonnossa vieraat piikivet ovat kulkeutuneet laivojen painolastina mm. Välimeren maista. Lupasimme italialaisille vieraillemme, että kahdensadan vuoden laina-ajan jälkeen saavat he halutessaan viedä kivet takaisin kotimaahansa. Kiitos lainasta. 😀 Päättivät ottaa tonnien lastit mukaansa, kun ovat matkalla jotenkin muuten kuin lentäen. 😀
Paarlastikiviä (piikiviä?) Iso-Kraaselin saaressa. Kouriintuntuva todiste meriyhteydestä Välimeren maihin.
Odotamme innolla käynnistyvää lukuvuotta ja yhteistyötä italialaisten kollegoidemme kanssa. Käymme vastavierailulla Pescarassa lokakuussa 2013.
Raahe on merikaupunki. Merten takana on yhteistyökaupunkimme Pescara. Sininen rakennus on entinen pakka- ja tullihuone, jossa nykyään toimii Raahen merimuseo.
Merikadun yläkoulun oppilaat tekivät keväällä 2013 meriaiheisia lumiveistoksia ja kirjoittivat niille enlanninkieliset esittelytekstit. Kuvataideopettaja Johanna Tausta koosti yhdessä oppilaiden kanssa timelapse-videon prosessista:
KALAPARVI
KALAPARVI -tekniikkaharjoituksilla saatiin tuntumaa kuparipakotukseen, raapekartonkiin, öljy- ja kuivapastelleihin ja akvarellimaalaamiseen. Nopeista harjoituksista kasattiin yhteinen kalaparvi käytävänäyttelyksi uusille ilmoitustauluille, joita peruskorjattava Raahen kirjasto lahjoitti lukion kuviskäyttöön.
KU6- kurssilaiset tekivät merten taruihin liittyviä lopputöitä valitsemillaan tekniikoilla:
Nikon työssä on ajankohtainen aihe.
Talvivaara. Työni kuvaa pilapiirros tyylillä viime aikoina otsikoissa ollutta Talvivaaran kaivosyhtiötä ja sen ympäristöongelmia. Päädyin tähän koska minulla tapana lukea pilapiirroksia lehdistä ja niinpä päätin itsekin kokeilla taitojani tällä saralla.
Teos on tehty pointillismi-tyylillä ja sen lisäksi useilla eri tekniikoilla: öljy- ja kuivapastillit, tussipiirrokset ja leikekuvat. Lisäksi leikekuvia on muokattu tietokoneella. Näistä tekniikoista useimmat olivat jo entuudestaan tuttuja, vain kuivapastillit olivat uutta. Pointillismilla tehdyn meren onnistumisesta en ole 100 % varma, mutta muut tekniikat ja työn pääidea onnistuivat omasta mielestäni hyvin.
Uutena asiana minulle tulivat kuivapastellitekniikka. Niko
Tommin Meren tila- akryylimaalaus on kolmiosainen.
Meren tila –työ on kolmiosainen, kolmelle maalauspohjalle tehty akryylivärimaalaus.
Teemana oli ”meren tarinat”, joka mielestäni on aiheena melko ahdistava ja tylsä, joten lähdin hakemaan ideaani aivan eri perspektiivistä. Annoin ajatusteni vain juosta ja suunnittelinkin suoraan maalauspohjille, mitä niihin lähtisin maalaamaan, ja koitin saada niihin jotain säväystä omista mietteistäni. Ajatuksena myös hieman meren ja avaruuden yhtenäisyys: kumpikin ovat aina kiehtoneet ihmisiä kauniilla tavalla, ja niitä halutaan tutkia, mutta toisaalta niistä ei tiedetä kummastakaan paljon mitään ja näin ne ovatkin melko pelottavia ja ahdistavia asioita. Taulut jättävät kuitenkin todella paljon varaa omille tulkinnoille, koska halusin tehdä jotain vähän abstraktimpaa ja syvällisempää itseilmaisua.
Akryyliväreillä maalauspohjalle maalaaminen oli minulle täysin uusi juttu, mutta tykästyin maaleihin heti ensimmäisen siveltimenvedon jälkeen. Välillä oli kyllä vaikeuksia värien käsittelyssä ja käyttäytymisessä, mutta nautin siitä kovasti. Olen tyytyväinen kun sain aikaan mielestäni hyvin valöörejä ja eri sävyisiä värimaailmoja. Tommi
Jeminan hopeisena hohtava merenneito on tehty raapekartongille.
Merenneito. Katselin yhtä Vedenneitojen lähteillä -kirjaa, josta löysin J.W. Waterhousen tekemän merenneito maalauksen. Tykästyin siihen. Toteutin työn raapekartonki-tekniikalla. Tekniikka oli jo entuudestaan tuttu, mutta opin paremmin raapustamaan ja luottamaan omiin ideoihin.
Raapustin työhön merenneidon, kulhon ja vähän kivikkoa. Aiheena oli siis meren tarinat. Työ tuntui aluksi vaikealta, kun piti miettiä valokohtia, jotka raapustaa. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen työhön, en uskonut sen onnistuvan näin hyvin. Jos jotakin saisi korjattua, niin tekisin pyrstön alku puolen uudelleen. Tekisin siihen isompia suomuja. Jemina, KU6 4.jakso 2013
Kukaan ei ole aiemmin tehnyt näin isoa raapekartonkityötä Raahen lukion kuviksessa. Upeaa!
Ruusan merenneidon taustalla hehkuu lämmittävä aurinko.
Merenneito. Työssäni merenneito istuu kivellä hiljaa auringon laskiessa. Merenneidot olivat pienenä minusta kiehtovia ja mietin monta kertaa, miten jännittävää olisi nähdä oikea merenneito. Maalasin ensimmäistä kertaa akryylimaaleilla taululle, joka oli todella mukavaa. Onnistuin mielestäni taivaassa, meressä ja merenneidon pyrstössä. Merenneidon kasvot ja ylävartalon tekisin uudelleen, jos voisin. Mielestäni Meren tarinat oli loistava aihe lopputyölle, asummehan Raahessa ja lukiomme sijaitsee merenrannassa. KU6, Ruusa
Tiina kala.
Magikarp. Olin jo ennen kurssin alkamista löytänyt kuvan tästä uljaasta pokémonista, jonka halusin vielä joskus maalata. Sitten kuulinkin että lopputyön aiheena oli ”Meren tarinat” ja tiesin tilaisuuteni vihdoin koittaneen.
”It is virtually worthless in terms of both power and speed. It is the most weak and pathetic Pokémon in the world.” Näin Magikarpia kuvaillaan yhdessä monista pokémon peleistä, Fire Redissä. Halusin silti tehdä lopputyöni juuri tästä otuksesta, sillä Magikarp on aina ollut kaikkein vähiten arvostettu pokémon, sillä se ei osaa suoraan sanottuna mitään. Kukaan ei pidä siitä tai halua sitä ennen kuin siitä lopulta, hitaasti mutta varmasti, on kehittynyt voimakas, pelottava ja vihdoinkin arvossa pidetty Gyarados. Toinen syy siihen miksi valitsin juuri tämän aiheen on se että olen aina ollut vähän pakkomielteinen pokémonien suhteen…
Maalauksessa Magikarp on kuvattu dramaattisena ja siinä on käytetty muutenkin hyvin voimakkaita, kirkkaita sekä tummia, värejä. Taustakin korostaa entistä enemmän tätä oikeasti täysin harmitonta kalaparkaa. Mielestäni Magikarpia pitäisi arvostaa enemmän ja maalauksen kautta muillekin välittyy (tai ainakin pitäisi välittyä), kuinka upea olento se oikeasti on.
Piirsin itse hahmon suoraan mallista ja niin tarkkaan kuin vain pystyin. En ole tätä ennen tehnyt kuin pari akryylityötä ja tässä sain tilaisuuden harjoitella lisää. Taustaa tehdessäni en keskittynyt yksityiskohtiin tai väreihin niin paljon kuin mitä itse hahmossa. Tein värit vähän sinne päin, mutta lopulta päätin sävyt itse. Kerroksia piti tehdä useita ja kun huomasin että värit eivät sulautuneetkaan toisiinsa niin kuin olin kuvitellut, paniikkihan siinä meinasi iskeä. Uusien kerrosten ja oikean tekniikan löytämisen jälkeen olen kuitenkin melko tyytyväinen lopputulokseen. Tiina
Open kommentti: Kuvakulttuurit elävät ja kuvan tulkitsijan oma kokemushorisontti vaikuttaa kuvien sisältöjen ymmärtämiseen. 1970-luvulla syntyneelle opella magikarp ei herätä minkäänlaisia omakohtaisia muistoja tai tunteita, mutta pikaisen gallupin tehtyämme huomasimme, että ryhmän suurin osa tunsi pokemon-hahmon hyvin jo vuosien takaa. Japanissa kehittynyttä animea, mangaa tai Pokemon-kuvamaailmaa tuntematon kuvisope ei ymmärrä aihetta opiskelematta hahmon välittämää suurempaa viestiä. Pop-kulttuuri onkin keskeinen osa visuaalista kulttuuria myös nykytaiteen lähteenä. Kuvanlukutaitoa tarvitaan kaikessa kuvaviestinnässä. Maailman sirpaloituminen erilaisiksi kuvakulttuureiksi mm. sukupolvikokemuksiksi on arkipäivää ja opettajana onkin mielenkiintoista törmätä päivittäin minun sukupolvelle uusiin ilmiöihin! Kiitos Tiina. t. Aki
Meerin taitavissa akvarelleissa on kuvattu merimaisema.
Jättiläiskala. Tein kurssin lopputyönä akvarellimaalauksen, jonka aiheena oli meren tarinat. Aluksi ei meinannut tulla mitään ideaa kun yritin etsiä jotakin mereen liittyvää kuvaa netistä. Katselin ensimmäiseksi erilaisia merenneito- ja merihirviökuvia, mutta ajatus merenneidon piirtämisestä ei innoittanut. Seuraavaksi aloin etsimään erilaisia maisemakuvia, joissa merellä olisi suuri osa. Löysin kuvan maisemasta, jonka etualalla kelluu yksinäinen vene ja jonka takaa kohoaa suuri saari. Eniten kuvassa kiehtoi sen tumma ja myrskyinen taivas, jonka maalaamista olisi mahtava tehdä. Omaan maalaukseeni keksin lisätä jotain mystistä, lisäsin suuren kalan pyrstön, joka kohoaa pikkuruisen veneen takaa. Maalasin pyrstön kirkkaammilla väreillä kuin muut kohdat maalauksessa, joka kiinnittää maalauksessa huomion myös veneen alla näkyvään varjoon, jättäen aukkokohdan ja tulkinnan varaa siitä mitä veneen alla on. Työni aihe on mysteerinen jättiläiskala.
Toteutin maalaukseni akvarelliväreillä, joihin olen lähemmin tutustunut jo 4-5 vuotta sitten. Tekniikka tuntui luonnolliselta valinnalta, koska akvarelleilla maalaaminen on minulle tuttua ja pidän tästä tekniikasta eniten. Olen aikaisemmin maalannut erilaisia kukkia ja kasveja, joten maisemakuvan maalaamisen aloittaminen vähän jännitti, koska en ollut tottunut maisemakuvien maalaamiseen. Siksi valitsin akvarellin tähän työhön, jotta oppisin akvarellimaalauksesta enemmän ja olisin kokeillut maalata myös muita asioita kuin kukkia.
Parhaiten työssäni onnistuin maisemakuvan taivas, vaikka ihme ja kumma käytin siihen vähiten aikaa. Taivaan maalaamiseen käytin paljon vettä ja eri värisävyjä, jolloin syntyi kuvaus tummasta ja epäilyttävästä taivaasta. Mielestäni taivaan pilvet ja pikkuinen auringonvalo tulivat hyvin esiin ja taivas miellytti silmää. Eniten hankaluuksia oli meren tekemisessä. Tein monta kokeiluversiota vedestä ja erilaisista tummista varjoista veden pinnalla, jotta saisin maalattua varsinaiseen teokseen meren oikealla tavalla. Jos saisin uudelleen tehdä jotakin, niin varmasti parantelisin merta ja saarta, joka kohoaa veneen takaa. Saaressa olisin saanut käyttää tummempia värejä ja enemmän aikaa, jotta saaresta olisi tullut työhön sopiva.
Työn teon aikana opin hahmottamaan erilaisia syvyysvaikutelmia, ja opin luomaan teokseeni nämä syvyysvaikutelmat. Lisäksi opin käyttämään teoksissani valoa ja varjoa sopivissa suhteissa. Tärkeää oli myös lopullisen työn asettaminen esille ja kehystäminen, joka antoi maalaukselle tärkeämmän vaikutelman ja toi teoksen esille. Opin myös tekemään lopullisista teoksista pienempiä versioita ja kokeiluja, joka helpotti suunnattomasta suureen työhön ryhtymistä. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen teokseeni, sillä se oli ensimmäinen maisemamaalaukseni ja mielestäni sain hyvin tuotua esille myös kurssin aiheen. Meeri, 2E
Iida teki abstraktin maalauksen, jonka aiheena on USKO, TOIVO, RAKKAUS, IKUISESTI
Meren tarinat. Lopputyön aihe oli Meren tarinat ja toteutin työni akryylimaaleilla maalauspohjille. Lisäksi kiinnitin maalauspohjiin rautalangasta tehdyt Usko, Toivo, Rakkaus – Ikuisesti -symbolit. En ollut maalannut akryyleilla ennen tätä kurssia.
Työssä on kuvattu merta abstraktilla tavalla. Ensin työn aihe ja tekniikka oli pitkään hukassa, mutta kun pääsin alkuun, työtä oli todella mukava tehdä. Harmittaa, että osa tunneista valui hukkaan, kun en saanut tehtyä mitään ilman hyvää aihetta. Yritin kylläkin tehdä luonnoksia monista eri ideoista, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Idea aiheeseen lähti pieleen menneestä yrityksestä maalata aaltoja. Työssäni meri on valtava, salaperäinen ja samaan aikaa pysyvä. Symbolit kuvaavat meren sisäänsä kätkemiä tarinoita ja meren pysyvää olotilaa: meri on aina ollut ja tulee olemaan.
Mielestäni löysin hyviä sävyjä mereen ja sain kivaa struktuuria maalauspohjalle, joskin ensimmäiset pinnat tulivat vahingossa. Jos voisin tehdä jotain toisin, ottaisin ehkä symbolit pois ja tekisin jotain niiden tilalle. Haluaisin, että työssä olisi myös jotain esittävää. Työtä voisi myös laajentaa tai vaikeuttaa jollain tapaa. Mietityttää hieman, onko työ riittävän laaja lopputyöksi.
Opin käyttämään akryylimaaleja. Tajusin myös, että työ on vain pakko aloittaa jostakin kohden ja muuttaa myöhemmin, jos siltä tuntuu. Koska en päässyt ensin alkuun, aika meinasi loppua. Oli myös hauska kokeilla abstraktimpaa tyyliä. Iida 2C
Maalauksen symbolit on tehty rautalangasta ja ne nousevat koholle kuvapinnasta.
Sakun Merihirviö-akryylimaalausta on jatkettu öljyvärein.
Merihirviö
Kuvasin työssäni merihirviön tuhoamassa laivaa muutaman merenneidon ollessa etualalla. Jättimäinen merihirviö tuo esille ihmisen avuttomuuden sekä meren vaarallisuuden samalla kun merenneidot symboloivat meren houkuttelevuutta.
Päädyin kyseiseen aiheeseen, koska se pomppasi ensimmäisenä mieleeni ja tuntui kiinnostavalta tehdä työ jossa olisi suuria koko eroja. Alkuperäinen suunnitelma oli leveämpi kuin lopullinen työ, joten jouduin jättämään paljon pois ja tekemään kompromisseja. Mielessäni kävi myös tehdä kuvitettu tarusto, jossa olisi kuvattu 3 tapahtumaa yksinkertaistetusti vähin värein. Toteutin työn akryyli- sekä öljyväreillä, joista molemmat tekniikat olivat minulle tuttuja ennestään.
Onnistuin maalaamaan taivaan ja veden hyvin kun taas merenneidot tekisin mielelläni kokonaan uusiksi. Opin että hyväkuntoisilla siveltimillä maalaaminen on noin tuhat kertaa helpompaa kuin huonokuntoisilla, opin myös laivojen rakenteesta koska jouduin tutustumaan siihen. KU6 Saku
Samun sävykkäässä kuivapastellityössä aurinko laskee mereen.
KU2-ryhmäläiset tekivät veistoksia meriaiheeseen liittyen:
KU7/12 KUVIA KANKAISIIN – kurssilla valmistui komeita kuoseja eri tekniikoin. Kurssilla harjoiteltiin kankaanpainon perustekniikoita, joista tulivat tutuksi mm. sabloona- ja palikkapainanta. Solmuvärjäys ja neulahuovutus olivat useimmille uusia kokemuksia. Lopputyön aiheena olivat pääasiassa MEREN TARINAT.
Aallonpohjan palahomma
Tekemäni työ on parin metrin mittainen, vanhaa paperia mukaileva kangas, johon olen painanut palikkapainannalla kuvia mereen liittyvistä suosikkitarinoistani. Kankaassa on painettuna Kalevalan Iku-Turso, Loch Nessin Nessie, monista tarinoista löytyvät merilohikäärmeet, merillä lipuva Lentävä Hollantilainen sekä laivoja upottava jättiläiskalmari Kraken.
Idean kehittelyyn meni muutama tunti aivotonta istumista ja kissojen piirtelyä, kunnes tiiliskiven lailla päähän pälkähti ajatus tehdä lopputyö tarustoista. Kaivelin Internetistä muutamia visioita ja taiteilijoiden näkemyksiä suosikkitaruistani ja muotoilin niistä omia näkemyksiä. Muutaman luonnoksen jälkeen piirsin kuvat, joiden ääriviivoja mukaillen piirsin palikoille saaden hahmoille reunat. Kaivertelin kirurginveitsellä ja hakaneulalla kohokuviot styrox-palikkaan (ja näin siitä illalla painajaisia). Päätin myös, ettei tämä työ epäonnistu.
Värjäsin pohjakankaan solmuvärjäyksellä ruskeasävyiseksi. Halusin tavoitella mahdollisimman vanhanoloisen paperin sävyä, mutta siitä tulikin hieman ruskeampaa kuin oli aikomus. Kankaan ollessa kuivumassa vähän jännitinkin, vaaleneeko kangas tarpeeksi vaativan makuni mukaan. Halusin myös saada kuvat hieman rosoisen näköisiksi ja ennen koepaloja ehdin jo miettiä vaihtoehtoja palikoiden raatelusta noituuteen, mutta tehdessäni koepaloja huomasin laittaneeni palikkaan liian vähän väriä ja lopputulos oli halutun rosoinen. Kankaan kuivuttua aloin painella palikoilla kuvia siihen siten, että tuputtelin mustaa palikoille ja painoin sen kankaalle. En hakenut mitään tiettyä järjestystä tai teemaa, kunhan vain kaksi kuvaa eivät menisi liian vierekkäin. Jossain vaiheessa tuputin vähän kuvien ympärille ja kokeilin, tulisiko niistä vähän vanhempaa tunnelmaa, muttei tullut.
Vaikka sanoin, ettei työ voi epäonnistua, olo on laiskempi kuin vuosi takaperin. Silloin sentään vietin viikon illat luokassa kuunnellen Radio Rockia ja tehden kankaanpainon lopputyötä, mutta nyt siihen meni vain yksi ylimääräinen iltapäivä. Nimen keksiminen oli vaikeinta ja lopputuloksessa päädyin ottamaan nimen YUP –nimisen bändin kappaleesta. Kankaalla ei ole vielä mitään tiettyä käyttötarkoitusta. Vien sen kotiin ompeluinnokkaan äitini katseltavaksi. Jutta
Palikkapainantaan voi käyttää helposti työstettävää Finnfoam-rakennuslevyä.
Viola painoi valotuskaaviolla itseottamistaan valokuvista koostettua hevosaiheista kuviota solmuvärjätylle kankaalle.
Hevosunelmia Valitsin työni aiheeksi erilaisia hevosia eri tilanteissa ja yhdistin ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Halusin työn aiheen olevan minulle läheinen, jonka vuoksi valitsin hevoset. Värjäsin kankaan solmuvärjäyksellä niin, että ensin taitoin kankaan haitarille, jonka jälkeen solmin siihen solmut. Painatukset tein valotuskaaviolla. Solmuvärjäystä olin kokeillut aikaisemmin kotona ja koulussa, mutta valotuskaaviota en ollut kokeillut aikaisemmin. Näin viime kurssilla, kun joku teki työnsä sillä, joten halusin itsekin.
Mielestäni solmuvärjäys onnistui hyvin ja lopputuloksesta tuli hieno. Periaatteessa myös painaminen valotuskaaviolla onnistui hyvin, mutta jostain syystä väri levisi kankaalle aluksi enemmän kuin harjoituskankaalle ja kuviosta ei tullut niin tarkkaa. Tämän kohdan olisin halunnut tehdä useamman kerran harjoituskankaalle, jotta lopulliseen työhön olisi tullut tarkkoja kuvioita.
Valotuskaaviota tehdessä opin paljon uutta sen tekemisestä. Opin myös suunnittelemaan aikataulutusta, jotta työn saa ajoissa valmiiksi, mutta kuitenkaan se ei ole liian aikaisin valmis. Viola
Ellan ja Jaanan neulahuovutustyö on koulun historian suurikokoisin.
Mikki-hiiri merihädässä, KU7. Lopputyön aiheena oli meri. Siitä tuli mieleemme lastenlaulu nimeltä ”Mikki-hiiri merihädässä” ja ajattelimme, että voisimme yhdistää tunnetun hahmon Mikki-hiiren ja meriaiheen tekemällä ison huovutustyön, jossa Mikillä olisi yllään uimarengas, uimalasit ja snorkkeli.
Valmistimme työn neulahuovutuksella. Tekniikka oli ennestään tuttua, sillä olimme tehneet pienemmät huovutustyöt kurssin alussa ja olemme käyneet joskus huovutuskurssilla. Vaahtomuovin saaminen Mikin muotoiseksi oli melko haastavaa ja se veikin eniten aikaa työn tekemisessä. Yksityiskohdat onnistuivat ajateltua paremmin, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi niistä saanut viimeistellymmän näköisiä.
Opimme työn aikana yhteistyötaitoja ja työvaiheiden tarkkaa suunnittelua, sillä molemmille piti saada tekemistä koko ajaksi, ja tämä onnistuikin yllättävän hyvin.
Ella ja Jaana
Ellan ja Jaanan huovuttaman Mikin koon ymmärtää kun vertaa taideteosta vieressä oleviin aikuisten saksiin. Tommin kalanruodoista koostuva kuosi on painettu solmuvärjätylle puuvillakankaalle.
Kalanruodot. Kangas on ensin solmuvärjätty (omalla salaisella tekniikallani), jonka jälkeen siihen on painettu oransseja ja vihreitä kalanruotoja sabluunalla.
Ensin minulla oli suuret suunnitelmat lopputyöhöni, mutta koska innostuin solmuvärjäyksestä liikaa, niin aika alkoi hiipua ja päätin tehdä vain hieman yksinkertaisemman toteutuksen. Kalanruodot ovat mielestäni jollain tapaa kivan näköisiä, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kokeilin sabluunaani kokeilukankaalle ensin vihreällä ja sitten oranssilla värillä ja koska kummatkin näyttivät mielestäni kivoilta, päätin painaa kankaaseen kumpiakin värejä, vaikka alkuperäinen suunnitelmani olikin tehdä ainoastaan oransseja.
Kankaan värjäyksestä tuli aika hauska, vaikka ei ihan sitä mitä päässäni olin odottanut ja suunnitellut, ja sekin oli syynä miksi aivan alkuperäinen suuri suunnitelmani vaihtuikin pelkistettyyn ja yksinkertaiseen. Olen kuitenkin tyytyväinen väristä. Sabluunan kanssa oli muutamaan otteeseen hieman ongelmia, koska siinä oli kuitenkin aika ohuita kohtia jotka tahtoivat repeillä ja niitä piti paikkailla kontaktimuovilla. Suurin osa ruodoista onnistui kuitenkin hyvin, vaikka muutama menikin hieman mönkään. Tommi
Annin solmuvärjätyssä kankaassa purjehtivat valkopigmentillä painetut purjeveneet.
Laivojen meri. Työni aihe on meri. Siniselle värjätylle kankaalle on painettu niin sanottuja ”laivarykelmiä”. Aluksi minulla ei ollut minkäänlaista ideaa mitä teen. Piirtelin vain luonnospaperille kaikenlaisia mereen liittyviä kuvioita. Sitten päädyin yksinkertaiseen laivaan. Ajattelin kuitenkin että olisiko yksi pieni laiva liian työläs ”tuputella” kolme metriä pitkälle kankaalle, ja ehkä liian tylsäkin. Käytin siis sapluuna-tekniikkaa, ja leikkasin viiden laivan joukon kalvolle. Olin kokeillut sapluuna tekniikkaa aiemminkin. Sitten aloin miettiä mitä värejä haluan työhöni. Halusin jotain hieman erilaista, joten päätin värjätä kankaan taivaan siniseksi ”kaaosvärjäyksellä”, siten että värjäyksestä tulee vähän epätasainen ja vaaleahko niin että väri on ikään kuin vain taustaväri sapluuna kuvioille. Mielestäni kaikkein parhaiten työssäni onnistui se, että vaikka suunnitelmani oli painaa kuvat kaaosmaisesti, niin sain ne silti tarpeeksi tasaisesti. Minun olisi pitänyt muistaa puhdistaa sapluunaa välillä, ettei siihen olisi kertynyt niin paksusti väriä. Sillä nyt osaan laivojen osista tuli hieman suuremmat välit mitä ihan ensimmäisiin laivoihin. Tätä työtä tehdessäni opin ihan uutena asiana kankaan värjäyksen. Anni
Kaksiväristä delfiinikuosia valmistuu sabloonapainannalla.
Milkan ´Merellinen sointu´
Merellinen sointu. Työni nimi on Merellinen sointu. Työssä raitoja jotka on tehty sinisen eri sävyillä ja sen päällä mustia nuotteja. Työn idea tuli siitä, kun värittelin paperin reunaan eri sinisen sävyisillä stabiloilla ja kuvio näytti hienolta. Nuotit tulivat siitä, kun halusin lisätä kankaaseen jotain minulle tärkeää.
Siniset raidat maalasin silkkiväreillä, mikä oli minulle uutta. Se oli aika helppoa, sillä se muistuttaa vesiväreillä maalaamista. Nuotit toteutin sabluuna-tekniikalla, mitä olin kokeillut jo aikaisemmin. Työhöni olen muuten tyytyväinen, mutta ensimmäiset sabluunat menivät vähän pieleen. En silti muuttaisi mitään, sillä työstä tuli juuri sellainen kuin halusinkin. Työn ohella opin silkkiväreillä maalaamista, vaikkei se kovin vaikeaa ollutkaan. Sabluuna-tekniikan osasin jo joten työ oli itse asiassa aika helppo tehdä. Milka
Tonnikalat
Tonnikalapurkki. Lopputyö liittyy mereen, sillä se kuvaa tonnikalapurkkia. Työstä tuli yllättävän hyvä, sillä en suunnitellut sitä pahemmin. Lopputulos olisi voinut olla parempi jos olisi nähnyt enemmän vaivaa ja aikaa sen tekemiseen, mutta se on mielestäni ihan hieno kuitenkin. olisin voinut tehdä työstä vähän isomman. Työskentely oli mielestäni mukavaa, koska huovuttaminen on helppoa ja vaivatonta. Miika
Stinan merihevoset uivat solmuvärjätyllä kankaalla
Merihevosia ja meduusoja Työssäni on aiheena meri ja meressä elelevät otukset merihevoset ja meduusat. Päädyin meriaiheen kautta tekemään kyseisiä mereneliöitä, koska merihevoset ovat syystä taikka toisesta olleet mielestäni kiehtovia ja erikoisia eläimiä, kuten meduusatkin. Työssäni on käytetty solmuvärjäystä, jonka tuloksena syntyi meduusan näköiset kuviot, sekä minulle jo ennestään tuttua sabluunatekniikkaa, jolla tuputtelin merihevoset. Työn tekeminen oli leppoisaa, eikä missään vaiheessa tarvinnut alkaa hätiköimään ajan kanssa, vaan ehti mukavasti tehdä omaan tahtiin. Olen tyytyväinen työni lopputulokseen. Erityisesti pidän solmuvärjäyksen muodostamista meduusakuvioista. Kankaan väri olisi voinut olla hiukan tummempi. Opin solmuvärjäystekniikkaa useilla eri solmimistavoilla (näin myös muiden tapoja värjätä ja heidän lopputuloksensa). Stina
Kurssin aloitustehtävänä valmistuivat myös neulahuovutukset. Hirviöystävät toimivat soittorasioina soittaen erilaisia sävelmiä.
Neulahuovutushirviöitä esillä koulun käytävällä.
Keväällä 2013 Raahen lukiossa valmistui kuusi lukiodiplomityötä. Työt olivat esillä 2. kerroksen käytävällä maaliskuun ajan. Lukiodiplomin tehtävät vaihtuvat vuosittain. Lukuvuoden 2013-2014 tehtävät löytyvät verkkosivulta. Tehtävistä valitaan yksi. Arvosana muodostuu portfoliosta ja taideteoksesta. Ensi lukuvuoden tehtäviin voi tutustua toukokuussa. Lukiodiplomi on yhden kurssin mittainen ja suorituksesta saa erillisen todistuksen. Tutustu tämän vuoden tehtäviin ja poimintoihin tämän vuoden taideteoksista:
Tehtävä 1. Ajantaju- Tajuton aika
Aikaa kuvataan ja mitataan monin eri tavoin näkökulmasta riippuen. Aikaa
voidaan tarkastella esimerkiksi fysikaalisena suureena, fi losofi sena kysymyksenä
tai kulttuuri- ja uskontosidonnaisena ilmiönä. Erilaiset kalenterit ovat yksi tapa
jäsentää aikaa. Agraariyhteisöissä aikaa rytmittivät vuorokauden ja vuodenaikojen
vaihteluun liittyvät työt. Tänään elämämme on usein tarkasti aikataulutettua,
mutta toisaalta esimerkiksi netissä surfatessa ajantaju voi kadota. Puhutaan myös
globaalin ajan nopeutumisesta, jonka seurauksina kärsimme alituisesta kiireestä
ja aikapulasta. Globaali maailma on läsnä koko ajan, jos vain haluamme olla ajan
tasalla.
Aika on ilmiönä kiinnostanut taiteilijoita aina. Taideteoksessa aika voi pysähtyä.
Toisaalta valokuva, liikkuva kuva, ympäristö- tai käsitetaide voi tehdä ajan
näkyväksi esimerkiksi hitaan muutosprosessin kuvauksella. Taideteoksessa voi
myös olla samanaikaisesti läsnä monta aikatasoa. Taideteos voi tehdä juuri tietyn
hetken ajassa merkittäväksi tai se voi kyseenalaistaa aikakäsityksemme. Taide
tekee näkyväksi myös ennen näkemättömän ja kuvitellun tulevaisuuden.
Tehtävä: Miten sinä käytät aikaasi? Millainen on sinun aikakäsityksesi? Mikä on merkittävää sinun ajassasi? Tutki ajan kuvaamista kuvataiteessa, visuaalisessa kulttuurissa, rakennetussa
ympäristössä ja/tai esinekulttuurissa. Toteuta teos, jossa tutkit aikaasi. Nimeä teoksesi.
Toteutustapa: Vapaa
Arviointikohde: Aiheen rajaus, Aika-käsitteen pohdinta, Omakohtaisuus
”Muisto nuoruudesta” Essi
Portfolio
Luonnos
Värikäs tulevaisuus, Simo
Portfolio
Luonnos
Tajuton aika, Pia
Portfolio
Luonnos
Tehtävä 3. Kuvassa on voimaa!
Kuvat ovat monipuolinen yhteiskunnallisen vaikuttamisen keino. Esimerkiksi
1860 -luvun realismi toi esille aikansa epäkohtia. 1900 -luvulla taiteen modernistiset liikkeet ilmaisivat periaatteitaan myös kirjoitettuina manifesteina ja julkilausumina. Manifesti tulee latinan kielestä tarkoittaen julistusta. Se koostuu sanoista manus käsi ja festus kosketeltava. Manifesti tuo siis viestin käsin kosketeltavaksi, saattaen mielipiteet julkisiksi ja pyrkien vaikuttamaan muihin.
Postmodernin ajan taide liittyy läheisesti kansalaisaktivismiin, politiikkaan, yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja globaalin maailman konfl ikteihin. Nykytaide käsittelee yhteiskunnallisia kysymyksiä usein erilaisten maailmankuvien, kilpailevien totuuksien, vähemmistöjen, identiteettien, uskontojen ja feminismin kautta. Esimerkiksi poliittinen sarjakuva voi kertoa asioista, joista ei uskalleta puhua ääneen.
Tehtävä: Pohdi havaintojasi yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, epätasa-arvosta, epäoikeudenmukaisuudesta ja moraalikäsityksistä. Tutki myös millaista on aikamme yhteiskuntakriittinen ja poliittinen taide. Toteuta teos, jolla vaikutat ja otat kantaa. Nimeä teoksesi.
Toteutustapa: Vapaa
Arviointikohteet: Kantaaottavuus. Idean ja viestin välittyminen. Taiteellinen toteutus
Kuvassa on voima! Eevi
Portfolio
Luonnos
Pelkoa piilossa, Elina
Portfolio
Luonnos
Tehtävä 4. Missä kuljin kerran ?
Lapsuuden kodit, pihat, koulut, kadut, puistot ja polut kulkevat muistoissamme mukana. Leikkipaikat, mummolat ja kesämökit säilyvät yhtälailla muistoissa. Muistamme paikan, jossa tapahtui jotain merkittävää. Muistamme tapahtuman, johon liittyy voimakkaita tunteita, elämyksiä ja jännitystä. Erilaiset aistimukset, kuten hajut, maut, äänet ja tuntemukset paikasta, liittyvät oleellisesti muistoihimme. Menneisyytemme merkittävät paikat ovat osa henkilöhistoriaamme ja identiteettiämme.
Tehtävä: Mistä sinä tulet? Missä ovat sinun juuresi? Mitkä paikat ovat sinulle merkittäviä ja miksi? Toteuta teos, jossa tutkit juuriasi ja elämäsi paikkoja. Nimeä teoksesi.
Toteutustapa: Vapaa
Arviointikohteet: Taiteellinen toteutus .Tunteiden ja kokemusten välittyminen.
Mummun kukkaset, Laura
Portfolio
Luonnos
Kulttuuripassikurssin tavoitteena oli tutustua kulttuurin kuluttamiseen ja tuottamiseen, sekä harjoitella omien mielipiteiden ilmaisua kulttuurista puhuttaessa ja kirjoittaessa. Pyrkimys oli tutustua kulttuuriin laajasti, itsenäisesti saattoi vierailla näyttelyissä, urheilutapahtumissa, teatterissa, konserteissa, tanssiesityksissä, elokuvissa jne…
Kävelykierroksella kuljettiin Raahen matkailuoppaan johdolla Wanhassa Raahessa. Kokemuksista keskusteltiin nettiyhteisössä.
Kulttuuripassi kurssi järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa suljetussa Ning-nettiyhteisössä, jossa oli mahdollista jakaa kommentteja yhdessä tehdyistä vierailuista, yhteisöön laitetuista valokuvista, kavereiden kulttuuripäiväkirja-blogimerkinnöistä ja vierailuvinkeistä.
Kulttuuripassilaisia tutustumassa Leufstadiuksen talon kunnostettuun pihapiiriin Raahen matkailuoppaan johdolla. 1700-luvulla toiminut tupakkatehdas sijaitsi oikeanpuoleisessa rakennuksessa.
Kurssin yhteisiin tapahtumiin kuului mm. kävelykierros syksyisessä kotikaupungissa Raahen matkailuoppaiden johdolla. Kävelykierroksella otettujen valokuvien yhteyteen kirjoitin kertaavia kysymyksiä paikalliskulttuurista, joihin etsimme vastauksia mm. internetistä. Kulttuuripassi-yhteisön löytämistä linkeistä ja tiedonsiruista kasaantui mukava paikalliskulttuurin tietopaketti.
Pahantekijät pistettiin aikoinaan tyrmään Heikun talon pihapiirssä olevaan kistuun.
Kriitikkoina eri tapahtumissa. Kulttuurikritiikkiä ja omien mielipiteiden ilmaisua opiskeltiin kirjoittamalla kymmenestä itsenäisesti tehdystä kulttuurivierailusta omaan blogiin, jota opettaja ja kurssilaiset kommentoivat omasta näkökulmastaan. Kurssin loppupuolella opiskelijat osasivat jo aika mukavasti linkittää taustatietoa esim. taiteilijasta, elokuvan trailerin tai vaikkapa urheiluseuran pelitilastoja, joista lukija sai taustatietoa blogikirjoitukselle. Sosiaalisen median mahdollistamaa lukio-opiskelua oli reaaliaikainen kommentointimahdollisuus – vuorovaikutus opiskelijoiden kesken, sekä opettajan ja opiskelijoiden välillä.
Kätilö
Haaralan hautausmaan teksteihin liittyy paljon paikallishistoriaa. Opastetulla kierroksella kuulimme useita uskomattomia elämäntarinoita. Kaupungin kätilön, parnmurskan eli lapsenpäästäjän hautakivessa lukee, että hän ”päästi maailmaan 2000 lasta.” Beatan elämästä ja kätilön ammatista voi lukea lisää Raahen museon museuumiblogista.
Kuvataideoppimista lukiossa 