You are currently browsing the tag archive for the ‘raahen lukio’ tag.
Raahen lukion FANTASY FOOD -kuvisprojektissa on mukana useita kouluja Suomesta ja EU:n alueelta (mm. Malta, Saksa). Taideprojektissa kasataan yksittäisistä valokuvista suuri seinän peittävä yhteisötaideteos, joka on esillä eri kouluilla Euroopassa.
Yksittäisissä kuvissa tavoitteena on kasata ympäristöstä löytyvistä materiaaleista ruoka-annos ja keskustella samalla ruokakulttuurista ja ympäristötaiteesta. Työohjeet löytyvät suomeksi ja enlanniksi projektin nettisivuilta. Töitä tehdessä on harjoiteltu sommittelua ja valokuvaamista. Fantasy food -projektiin on voinut osallistua kuka tahansa (mm. eTwinning-yhteisön kautta), pääosin töitä on tullut eri kouluilta. On ollut hauska nähdä omat työt osana suurempaa kokonaisuutta jo nyt nettisivulla, sekä myöhemmin printattuna, seinää peittävänä versiona.
Keskiviikkona 25.4.2012 Raahen lukiolla vieraili teknisen lukion oppilaita ja kaksi opettajaa Heidenheimista, Etelä-Saksasta. Teimme ja valokuvasimme Fantasy Food -annoksia suomalais-saksalaisena yhteistyönä ruokakulttuurista keskustellen. Kiitokset kaikille innokkaille osallistujille!
FANTASY FOOD -projektin työt ovat esillä Raahen Galleria Myötätuulessa heinä-elokuussa 2012 osana Aki ja Nina Pulkkasen Rappeluuria –makumuistoja mummulasta -näyttelyä.
Lue lisää FANTASY FOOD-projektin nettisivulta ja kuvagalleriasta
Raahen Seudun lehtijuttu Heidenheimin teknisen lukion vierailusta Raahen lukiossa.
RAAHEN LUKION KUVIKSEN PÄIVÄKIRJA – tunnelmia ja tiedotusta kuvisluokasta – blogi on saanut Kuvataideopettajat ry:n vuosittain jakaman Myötätuulta kuvataiteesta -kunniakirjan. Kuvataideopettajat ry jakaa kunniakirjan vuosittain ansioituneesta taidekasvatusteosta. Tänä vuonna kunniakirjoja jaetaan kaksi. Kunniakirja annettiin kuvataiteen lehtori Aki Pulkkaselle ja inarilaiselle kuvataideopettajalle Korinna Korsström-Maggalle Tampereen Raatihuoneella 23.3.2012.
Kunniakirjasta päättäessään Kuvataideopettat ry:n hallitus piti erityisansiona sitä, että Raahen lukion blogi syntyy kollektiivisesti, yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Blogi on paitsi sisällöltään runsas ja monipuolinen, myös esimerkillinen tapa tehdä tämän päivän lukio-opetuksen kuvataidetta näkyväksi ja vuorovaikutteiseksi tämän päivän menetelmin.
Toisen kunniakirjan sai inarilainen kuvataideopettaja Korinna Korsström-Magga, joka toteuttaa omaa kuvataideopettajan työtään pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen Inarissa menemällä itse ihmisten luo.
Myötätuulta kuvataiteesta -kunniakirja
Kunniakirja on kuvataideopettajien vuosittain jakama tunnustus ansioituneesta taidekasvatusteosta. Taidekasvatusteolla tarkoitetaan sellaista kulttuuritekoa, joka lisää kuvataiteen ja visuaalisen kulttuurin perusteiden tuntemusta ja/tai edistää niiden asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kunniakirja voidaan myöntää yksittäiselle henkilölle tai laajemmalle yhteisölle kuten esim. koululle, museolle, järjestölle, yritykselle, viestintävälineelle, kunnalle tai kaupungille. Tarvittaessa vuosittaisen kunniakirjan lisäksi voidaan jakaa kunniamainintoja.
Kuvataide on osa yleissivistystä. Taito- ja taideaineilla on tärkeä sija lukiokoulutuksessa.
Kunniakirjan ovat saaneet:
2010 Espoon kuvataidekoulun Kuvataiteen äärellä! -projekti. Kuvataiteen äärellä! vei kuvataidetta espoolaisiin hoivakoteihin ja palvelutaloihin – iäkkäiden osallistujien nykyisiin koteihin. Projektiin kuului vanhuksille suunniteltuja osallistavia kuvataidekursseja, Espoon kuvataidekoulun oppilastyönäyttelyitä sekä taidesalkkutuokioita, joissa matkalaukussa olevien vanhojen tavaroiden äärellä osallistujat saivat muistella ja tutkia taidekuvia.
2009 Opettaja-lehti, professori emerita Liisa Piironen ja EMMA- Espoon modernin taiteen museo Opettaja-lehden artikkelisarjasta ja opetuskokeilusta Kymmenen kuvaa nykytaiteesta (löytyy koosteena Työhuoneesta)
2008 Kuvataideopettaja Mari Aspola, Rauma, henkilökohtaisten opettajapäiväkirjojen lahjoituksesta taidekasvatuksen historia-arkistoon.
2007 Kuvataideopettaja Marja-Leena Korte-Suonpää, Tampere, Arjen pyhyys-projektista Tampereella. Esiteltymyös Stylus 2-2008 -lehdessä.
2006 TaiKin taidekasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Kooma ja SibAn musiikin opettajaopiskelijoiden ainejärjestö Maine, Helsinki, taidekasvatusta puolustavasta, näyttävästä mielenosoituksesta Eduskuntatalolla.
2005 Kuvataideopettaja Marianne Mattila, Myrskylä, innostuksesta ja kannustuksesta, erityisesti Kirahvista Porlammin koulun pihalla!
2004 Kustannustoimittaja Pirkko Ristkari-Nuutilainen, Helsinki, kuvataiteen ydintä ymmärtävistä oppikirjoista.
2003 Tasavallan presidentti Tarja Halonen taidekasvatusmyönteisistä kannanotoista ja Savonlinnan kaupunki taidekasvatusmyönteisestä peruskoulun tutntijaosta.
KU2-kurssilaisen olkisiltoja. Tavoitteena oli rakentaa yhteistyönä mahdollisimman kestävä ja kaunis silta 80 cm leveän "rotkon" ylitse.
KUVISOPEN KIITOKSET:
Kiitokset Kuvataideopettajaliitolle arvostamastani Myötätuulta kuvataiteesta -kunniakirjasta.
Kunniakirjasta päättäessään erityisansiona oli pidetty sitä, että Raahen lukion blogi on opettajan ja oppilaiden yhteistyötä, siispä haluan muistuttaa, että jaan kunniakirjan lukemattomien kirjoittajien, piirtäjien, maalaajien, valokuvaajien ja blogia kommentoineiden kanssa. Blogi, sosiaalinen media on yhteistyötä ja vuorovaikutusta.
Lukion arkkitehtuuria käsittelevällä kurssilla olemme rakentaneet komeita, korkeita ja kestäviä torneja. Kuvisblogista voi lukea opettajan ja oppilaiden oivalluksia, kuinka maalarinteipin ja olkien avulla syntyviä torneja rakentaessa opitaan ryhmätyötaitoja, estetiikkaa, rakenteiden kestävyyttä ja arkkitehtuuria. Opettajana minusta on ollut tärkeää sanallistaa, että askartelulta näyttävässä toiminnassa tapahtuu tärkeää oppimista, havainnointia, kuvallista ajattelua ja koetaan myös monenlaisia tunteita.
Olkisten pilvenpiirtäjien keskellä minusta on viime aikoina alkanut tuntua, että kuvistunnilla ja maailmassa pitäisi rakentaa enemmän siltoja kuin torneja.
Yhdessä luotu kuvisblogi voi omalta osaltaan jatkaa siltana lukiolaisten, vanhempien, opettajakollegoiden, koulujen, maiden ja kulttuureiden välillä. Erityiskiitokset kuvisluokassa vierailleille asiantuntijoille, muotoilijoille, yrittäjille ja taiteilijoille kuvistunteja ja blogia rikastaneista ajatuksista – vierailuiden aikana ope oppii aina uutta yhdessä lukiolaisten kanssa. Kiitokset kouluille, Raahen kulttuuritoimelle, kirjastolle ja museolle hyvästä yhteistyöstä.
Lukion kuvataidetunneilla voi olla suuri vaikutus kasvavaan nuoreen. Minulla oli aikoinaan onni olla Raahen lukiossa oppilaana parhaan mahdollisen kuvataidekasvattajan Kaarina Pusilan opetuksessa, jonka oppitunneilla ja ystävyydellä on ollut elämääni suuri vaikutus.
Tuhannet kiitokset kunniakirjasta Kuvataideopettajaliitolle minun ja Raahen lukiolaisten puolesta!
PAINA KOLMIOKUVAKETTA aloittaaksesi
Esittelyn saat suuremmaksi: MORE -> FULL SCREEN
Prezi-esittelyn toteutus: Juho K.
Lisätietoja kurssivalinnoista saat kuvisopelta, opolta ja valintaoppaasta.
Raahen lukiolaisten kuvataidekurssin vierailu Raahen peruskorjatussa kirkossa helmikuussa 2012
Vierailimme satavuotisjuhliaan valmistelevassa Raahen kirkossa KU2-ryhmäläisten kanssa. Kuvataiteen 2-kurssilla oli kolmekymmentä oppilasta. Ajatus kirkkovierailusta tuli kurssilaisilta kun pohdimme Raahen arkkitehtuurikohteita. Huimapäisimpien toiveissa oli kiipeäminen kirkon torniin, mutta tälläkertaa se ei ollut mahdollista. Lukiolaiset tutkivat vierailulla piirtäen kirkon yksityiskohtia. Tehtävänä oli piirtää huolellisesti kolme yksityiskohtaa Eero Järnefeltin maalaamasta alttaritaulusta ja kolme valittua yksityiskohtaa kirkon interiööristä. Tutkimme kirkkotilan yksityiskohtia pidennetyn oppitunnin verran, yli kaksi tuntia.
Päätimme vierailun jälkeen etsiä tietoa kirkosta. Käytimme työmenetelmänä koko ryhmän muokattavaksi luotuja google.docs tiedostoja. Jokainen sai opettajan ottaman valokuvan, joihin liittyviä tietoja etsittiin eri lähteistä. Tämän blogikirjoituksen yhteyteen on pyritty lisäämään runsaasti lähteitä, joista voi tarkastaa tiedon luotettavuuden.
Tarkkoja faktoja juuri Raahen kirkon interiöörin yksityiskohdista on vaikea löytää, joten omalle päättelylle ja tietojen soveltamiselle jäi sijaa. Kommentoi tätä blogiartikkelia, jos löytämämme tiedot ja päätelmämme ovat virheellisiä. Kommentoi myös jos löydät hyvää tietoa, kirjallisuutta tai linkkejä lisää tai haluat kertoa mielipiteitäsi tai muistoja Raahen kirkon arkkitehtuuriin liittyen.
Valoisa kirkkosali on pessyt kasvonsa. Ku2-ryhmäläiset piirtämässä alttarimaalauksen yksityiskohtia.
Raahen vanha kirkko ja tapuli
Raahessa oli ennen nykyistä kirkkoa vanha puukirkko, joka kuitenkin paloi 23. heinäkuuta 1908.Uusi nykyinen kirkko rakennettiin n.1909-1912, ja sen suunnitteli useita muitakin kirkkoja suunnitellut Josef Stenbäck. Raahen kirkon tapuli säilyi tulipalossa, mutta se purettiin uuden kirkon valmistumisen jälkeen tarpeettomana. Klaus
Josef Stenbäck
Arkkitehti ja insinööri Josef Stenbäck (2. toukokuuta 1854 Alavus – 27. huhtikuuta 1929 Helsinki) tunnetaan etenkin kirkkojen suunnittelijana. Vahvasti kristillinen perhetausta vaikutti hänen erikoistumiseensa kirkon suunnitteluun. Stenbäck suunnitteli ja osaksi myös teki 35 kirkkorakennusta, korjaus- ja muutossuunnitelmat 30 kirkkoon ja suunnitteli kellotapuleita. Näistä kirkoista on olemassa vielä muut paitsi kaksi, Rantasalmen kirkko ja Kuolemanjärven kirkko.
Stenbäck suunnitteli kansallisromanttisia ja goottilaisia kirkkoja ja massiiviset kivikirkot olivat hänelle ominaisinta arkkitehtuuria. Rakennusmateriaalina hän käytti mieluiten graniittikiveä mutta on suunnitellut myös tiilisiä ja puisia kirkkoja. Stenbäckin suunnittelemissa kirkoissa on paljon yksityiskohtia. Niissä on usein lyhyt ja leveä kirkkosali ja näkyvä saarnastuoli. Myös epäsymmetrinen pohjakaava ja kansallisromanttiset holvikaaret ovat tyypillisiä. Useissa kirkoissa on paljon maalauksia eri kasvien köynnöksistä ja sitaatteja Raamatusta. Monissa Stenbäckin kirkoissa kansallisromantiikka ja goottilaisuus sulautuvat yhteen ja muodostavat oman tyylin.
Raahen kirkossa (1912) on uusgoottishahmoinen saarnastuoli, jugendtyyliset valaisimet ja penkit sekä kansallisromanttiset pylväskoristeet, virsitaulut ja holvikaaret, joissa on kasviaiheisia koristeita. Kansallisromantiikka näkyy myös epäsymmetrisenä pohjakaavana, jossa kirkon torni on sjoitettu sivuun keskiakselista. Kirkossa on paljon luontoaiheisia maalauksia ja ornamenttejä sekä värejä on runsaasti. Kirkon sisäosat ovat selkeät mikä on myös tyypilistä kansallisromantiikalle. Laura
Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Josef_Stenb%C3%A4ck, http://www.muuka.com/finnishpumpkin/suomi/architect.html#stenback, http://fi.wikipedia.org/wiki/Kemin_kirkko
Raahen kirkon alttaritaulu
Eero Järnefeltin 1926 maalaamasta alttaritaulusta on kertonut seikkaperäisesti Eero Sovelius-Sovio artikkelissaan Heräävä toivo – Raahen kirkon alttaritaulu. Remontin yhteydessä suurikokoinen alttaritaulu kunnostettiin Vantaalla. Lue lehtijuttu Kalevasta.
Laiva ja penkkijärjestys
Laiva on kirkkoarkkitehtuurissa keskikäytävä alttarille. Kirkon laiva laajenee eteishallista, ja sitä reunustavat sivulaivat, jotka on erotettu päälaivasta. Ristinmuotoisissa kirkoissa on lisäksi poikkilaiva, joka sijaitsee poikittain ennen alttaria. Raahen kirkossa on päälaiva, eli keskikäytävä, ja kaksi sivulaivaa.
Perinteisesti morsiamen suku ja ystävät istuvat takaa katsoen vasemmalla puolella edessä ja sulhasen oikealla.
Pohjoispuolta on pidetty kirkon huonompana puolena, johon sijoitettiin vähempiarvoinen kirkkoväki. Eteläpuoli oli varattu miehille ja tunnollisille kristityille. Kummankin puolen lähimmäinen rivi on varattu läheisimmille ihmisille. Mikäli jommankumman suku on ali/yliedustettu, kannattaa kirkko täyttää tasaisesti puolista välittämättä.
Hääparin yhteiset ystävät voivat valita puolensa senmukaan kumpi on tyhjempi.
Perinteisesti kirkossa on ollut naisten ja miesten puoli, naiset vasemmalla ja miehet oikealla. Aikoinaan penkit saattoivat olla numeroittan järjestetty itse kullekkin virkamiehelle ja porvarille. Ensimmäisiin penkkeihin saivat mennä vain pormestarit ja muut korkea arvoiset.
Kirkon takaosassa istuivat vähäosaisimmat. Arttu
Lähteet: http://www.naimisiin.info/haaopas/vieraat.html, wikipedia.com, http://www.kirjastovirma.net/raahe/wanharaahe/kirkko
Holvi
Holvi on kaareutuva, kiilamaisista kivistä, betonista tai etenkin tiilikivestä laastilla kiilaamalla kokoonliitetty kattorakenne. Holvi koostuu mm. holvijalasta, -ruoteista ja tukimuureista.
Holvaustekniikka on tullut käyttöön samanaikaisesti muun tiilirakennustekniikan kanssa. Holvin kestävyys perustuu kuorman tasaiseen jakautumiseen tiilien kesken. Tiiliholviin kohdistuva puristus siirtyy sen rakennusosien kautta joko pilareihin tai holvia kannattaviin seiniin. Erilaisia holvityyppejä ovat mm. tynnyriholvi, segmenttiholvi ja ruodeholvit ristiholvi ja tähtiholvi. Tynnyriholvi on hyvin yksinkertainen puoliympyrän kaaren muotoinen holvi, jota käytettiin erityisesti kellaritiloissa. Segmenttiholvi ei muodosta täydellistä puoliympyrän kaarta. Ristiholvi on kantava ruoderakenne, jonka ruoteisiin yhdistyvät holvipinnat. Tähtiholvi on ristiholviin pohjautuva koristeellinen holvi, jossa ruoteiden jakamat holvipinnat jaetaan vielä kantamattomilla ruoteilla pienempiin osiin. Muita harvinaisempia holvityyppeja ovat luostariholvi, kaukaloholvi, kappaholvi, korvaholvi ja peiliholvi. Reetta
http://www.nba.fi/tiili/rakennusosat/holvit.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Holvi
Taidetakoja Westman
Kirkossa on raahelaisvaluri ja kupariseppä Westmanin tekemät kattokruunut ja lampetit, joissa näkyy jugend-tyylin vaikutteita. Merellisyys näkyy kattokruunuissa mm. niin että ne muistuttavat purjelaivojen reelinkiä, laitakaidetta. Westmanista löytyy hyvä artikkeli Raahen matkailuoppaiden sivustolta, lue miten kuparisepän ammatti oli ennen mahdollista hankkia.
Valaisimien jugend-tyyli ja käpykoristeet
Jugend- tyyli vallitsi Euroopassa 1890-luvulta noin 1910-luvulle saakka. Tyylisuuntauksen vivahteista käytettiin myös muita nimityksiä kuten art nouveau ja modern style. Tyylin tarkoituksena oli soveltua arkipäiväisten käyttöesineiden muotoiluun sekä arkkitehtuuriin ja sisustukseen. Luonto oli Jugend- tyylin keskeisin aihe ja erityisesti kasviaiheet olivat merkittävässä osassa. Luonnonmateriaaleja ja luonnonmukaisia värejä suosittiin, mutta myös erilaisia raaka-aineita kuten valurautaa alettiin kokeilla. Janna
http://oppimateriaalit.jamk.fi/taideteollisuus/art-nouveau-ja-jugend/
http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/aikajana/modernismi/1800-luvun-modernismi/art%20nouveau%20ja%20jugend
Votiivilaiva
Kirkkolaiva eli votiivilaiva on kirkolle lahjoitettu laivan pienoismalli. Laivoja on lahjoitettu Keski- ja Etelä-Euroopassa ainakin keskiajalta asti. Kirkkolaivoja annettiin kirkollisten ja kansallisten juhlapäivien kunniaksi. Lahjoilla muistettiin myös merellä hukkuneita. Niitä hankittiin myös pelkästään koristeiksi, koska laiva symboloi kristillistä seurakuntaa. Kirkkolaivojen rakentajat olivat usein merimiehiä ja laivan rakentajia, ja usein myös kirkkolaivan lahjoittajia. Suurin osa kirkkolaivojen rakentajista pysyy tuntemattomina. Suomalainen kirkkolaivatraditio periytyy n. 1500-luvulle. Perinne levisi Ruotsista Suomeen, ja oli voimakkain rannikkoseudulla.
Raahen kirkon votiivilaiva. Jo Raahen vanhassa kirkossa oli votiivilaiva, mutta nykyiseen vuonna 1912 valmistuneeseen kirkkoon sellainen saatiin vasta vuonna 1990. Laivan rakensi Olavi Pelkonen Nils-Erik Kierkegaardin vuonna 1863 tekemien piirrustusten perusteella. Rakentamiseen kului aikaa 2600 tuntia ja kolme vuotta. Laiva on naruja ja liimoja lukuunottamatta sataprosenttisesti käsityötä. Raahen kirkon votiivilaiva on malliltaan kolmimastoinen fregatti. Täsmälleen pienoismallin kaltaista laivaa ei ole kuitenkaan koskaan ollut oikeasti olemassa. Pauli ja Henrikki
Lähteet: http://edu.raahe.fi/yhdistykset/matkailuoppaat/kirkkokukko.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkkolaiva
Lasimaalaus
Lasimaalaus tarkoittaa lasilevyn taustalle maalattua kuvaa. Lasimaalus maalataan yleensä metallisuoloja sisältävillä maaleilla ja “poltetaan” uunissa hehkuttamalla. Tätä tapaa käytetään varsinkin lasimaalaus ikkunoiden valmistamisessa. Lasimaalaus on kehitetty vanhemmasta lyijylasityöstä. Siinä käytettiin erivärisiä lasinpaloja jotka liitettiin yhteen metallikiskoilla, joista tuli osa teoksen viivasommitelmaa. Lasiin lisättiin valmistusvaiheessa lyijyä joka teki lasista pehmeämpää ja helpompaa työstää leikkaamalla. Lyijyn lisääminen lisäsi teoksen painoa huomattavasti ja lyijylasitöiden suunnitteluss piti ottaa tarkkaan huomioon teoksen kyky kantaa itsensä.
Raahen kirkon lasimaalaus valmistui vuonna 1988, sen aiheena ovat Jeesuksen sanat: “Minä teen teistä ihmisten kalastajia” Lasimaalauksen on suunnitellut liminkalainen taiteilija Matti Lammi. Työn on kuitenkin valmistanut Wuorio Oy. Lammi on suunnitellut myös Pattijoen kirkossa olevan lasimaalauksen. Lasimaalauksessa kaksi kalastusverkkoa tavoittelee pyhän kolminaisuuden symbolia käsivarsien tavoin vetäen mukanaan kalasaalista, joka siis todennäköisesti symboloi ihmisiä joita ohjataan Jumalan luo. Julia, Matti ja Simo
Lähteet: http://www.kirjastovirma.net/kirkot/raahe ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Lyijylasi
Raahen kirkon urut
Raahen kirkon urut ovat väliaikaisesti lainassa Haaralan siunauskappelista, koska oikeat kirkkourut ovat vasta tilauksessa, ja ne tulevat käyttöön vuoden 2012 syksyllä. Ennen peruskorjausta kirkossa oli Kangasalan urkutehtaan vuonna 1969 valmistamat 39-äänikertaiset urut, mutta ne purettiin kirkon peruskorjauksessa. Uudet urut valmistaa urkutehdas Martti Porthan, joka on aloittanut toimintansa vuonna 1986. Uudet urut ovat Ladegast-tyylisuuntaiset, joka on peräisin vanhasta saksalaisesta urkurakentajasta Friedrich Ladegastista.
Yleensä kirkkourut ovat ns. pilliurut, eli ääni syntyy, kun metallisiin pilleihin puhalletaan ilmaa. Nykyään myös digitaaliurut ovat alkaneet yleistyä pienemmissä kirkoissa.
Uruilla soitetaan yleensä erityisesti barokin aikana sävellettyä klassista musiikkia. Tunnetuin urkukappaleiden säveltäjä on J.S. Bach. Hän oli saksalainen kanttori, joka sävelsi kaikenlaisia sävellyksiä. Jokaiseen jumalanpalvelukseen hänellä oli uusi kappale valmiina. Jaakko
Liturgiset värit
Liturgiset värit korostavat kirkkovuoden eri aikojen merkitystä. Luterilaisessa kirkossa näitä värejä on yhteensä viisi: musta, valkoinen, vihreä, punainen ja violetti. Liturgisia värejä käyttävät myös mm. ortodoksinen ja katolinen kirkko.
Musta on kuolevaisuuden, surun ja murheen väri. Sitä käytetään ainoastaan pitkänäperjantaina, ja sitä seuraavana lauantaina. Pitkänä perjantaina myös urut vaikenevat, ja kanttori hoitaa säestyksen esilaulajana. Joskus mustaa käytetään myös hautajaisissa.
Valkoinen on ilon, kiitoksen ja puhtauden väri. Se symboloi Jumalaa, Kristusta, sekä pyhiä. Valkoista väriä käytetään kirkkovuoden suurissa juhlissa: Jouluna ja Pääsiäisenä. Valkoinen on yleisin väri, sitä käytetään yleensä hautajaisissa, sekä moniin jumalanpalveluksiin kuuluu valkoinen väri ajasta riippumatta.
Vihreä on toivon ja iankaikkisen elämän väri, sitä käytetään aina kun ei ole erikseen määrättyä väriä sille kirkkovuoden ajalle.
Punainen on tulen, veren ja tunnustuksen väri. Luterilaisessa kirkossa sitä käytetään helluntaina, pyhäinpäivänä sekä Tapaninpäivänä.
Violetti on katumuksen sekä syntien tunnustamisen väri. Sitä käytetään paastonaikana sekä adventin aikana 1. adventtisunnuntain illasta lähtien. Joskus violetin sijasta käytetään myös sinistä väriä. Jaakko
www.raahenseurakunta.fi/kiinteistot/raahen-kirkko
fi.wikipedia.org/wiki/Liturgiset_värit
www.urkurakentamo.fi
Raahen kirkon saarnastuoli
Raahen vanhan kirkon saarnastuolin suunnitteli Ranskalainen Mikael Balt. Saarnastuoli rakennettiin perimätiedon mukaan Pietari Brahen lähettämästä tammesta. Saarnastuoli paloi vanhan kirkon mukana. Uusi saarnastuoli on tehty palaneen saarnastuolin kaltaiseksi. Sen suunnitteli kirkon arkkitehti Josef Stenbäck.
Raahen kirkon saarnastuolissa on uusgotiikan piirteitä. Uusgotiikka on 1800-kuvun kertaustyyleihin kuuluva arkkitehtuurin ja sisustustaiteen suuntaus. Sen tavoitteena oli elvyttää myöhäiskeskiaikainen gotiikka mukailemalla sen muotoja. Uusgotiikka syntyi jo 1700-luvulla, mutta kirkkotaiteessa se ilmeni vasta 1800-luvulla.
Saarnastuoleista yleisesti: Saarnastuoli on kirkon etuosassa sijaitseva puhujakoroke, jossa pidetään saarnoja. Saarnastuoli on erillään varsinaisesta alttarista. Toisin kuin alttarille, saarnastuoliin saa nousta puhumaan myös maallikkokin. Tästä syystä pappikin riisuu saarnastuoliin noustessaan messukasukan ja stolan ja esiintyy pelkkään albaan pukeutuneena.
Raahen museon kirkkosalista löytyy hieno saarnastuoliharvinaisuus. Oululaisen Mikael Toppeliuksen maalaama Pulkkilan kirkon vanha saarnastuoli on päätynyt Raahen museoon. Mikael Toppelius (1734-1821) on kuuluisimpia suomalaisia varhaisia kirkkomaalareita. Juhani ja Valtteri
LÄHTEET
http://edu.raahe.fi/matkailu/museo_kirkko/museo_kirkko.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Neogotiikka
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raahen_kirkko
http://fi.wikipedia.org/wiki/Josef_Stenb%C3%A4ck
http://raahenseurakunta.fi/kiinteistot/raahen-kirkko
Kipsikoristelu
Orjantappura-aiheita näkyy Raahen kirkon koristemaalauksissa. Orjantappura kuvastaa Jeesuksen kärsimystä. Jeesukselle päähän painetulla orjantappurakruunulla pilkattiin häntä ristiinnaulitessa. Orjantappura symboloi myös häpeää ja hylkäämistä. Raahen kirkossa esiintyvät orjantappuramaalaukset ovat vihreitä, piikikkäitä ja niissä esiintyy ruusuja tasaisin välein. Kolme orjantappuraköynnöstä kulkee vaalealla taustalla vierekkäin. Sarita
Ruusu ja risti
Risti on nykyään keskeinen symboli kristinuskossa. Varhaiskristityt eivät halunneet korostaa vapahtajansa ristinkuolemaa, joten risti on vakiintunut kristilliseen symboliikkaan vasta myöhemmin. Kristinuskossa risti josta roikkuu Jeesuksen ruumis, kuvaa kärsimystä, kun taas avoin risti Jeesuksen ylösnousemusta ja Taivaaseen astumista, eli kuoleman voittamista ja ikuista elämää. Kristillisessä symboliikassa esiintyvä punainen ruusu symboloi kärsimystä ja marttyyyriutta ja valkoinen viattomuutta. Saila
Lähteet: http://www.uiah.fi/akk/kuvasom/fotw.htm, http://www.valusampo.fi/symboleista.html ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Risti
Ootrausta, puujäljitelmämaalausta Raahen kirkon penkeissä. Penkit olivat pitkään tummanvihreät.
Ootraus
Raahen kirkon ennallistetuissa penkeissä näyttäisi olevan ootrattu pinta. Ootraus on erilaisten puupintojen kuten tammen, mahongin tai pähkinäpuun jäljittelemistä. Siinä koitetaan jäljitellä puun syyt ja muut kuviot näkyviin. Ootrauksessa eli lasuurimaalauksessa alin kerros kuultaa läpi. Yleensä ootrausliemi on vesipohjainen tai öljypohjainen. Ootrauksessa työvälineinä käytetään mm. erilaisia kampoja, lastoja, piiskoja sekä kankaita. Vesipohjainen ootraus on yleensä heikko, joten se kannattaa suojata esim. lakalla.
Puunmukailumaalaus on yleistä talonpoikaishuonekaluissa, erilaisissa huonekaluissa, ovissa ja seinäpaneeleissa. Kirkoissa ootrausta käytetään yleisimmin penkeissä.
Ootraus on vaativaa käsityötä, jonka tarkoituksena on saada pinta näyttämään kalliimmalta yleensä maalaamalla. Outi ja Rosalia
Lähteet: http://www.ancelo.fi/ootraus.html , http://www.kamari.fi/ootraus.php ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Ootraus
Lukiolaiset etsivät tietoa myös Raahen Museon kirkkosalin kirkkoveistoksista. Lukiolaiset ovat vierailleet museon kirkkosalissa mm. KU9 Kuvanveisto ja keramiikka -kurssilla. Vierailusta ja Raahen museon kirkkoveistoksista voit lukea lisää aiemmista blogikirjoituksista.
Balt
Raahen museon kirkkoveistosten tekijänä pidetään Baltia. Michael Balt on Ranskassa syntynyt kirkkotaiteilija. Hän kuoli 03.06.1676 Oulussa.
Hän meni naimisiin suomalaisen Katariina Kasparintytär Forbuksen kanssa. Raahen museon kirkkoveistokset ovat peräisin 1600- luvulta, ja museolla on niitä laaja kokoelma. Salissa niitä on noin 100 kpl. Salia voidaan vuokrata pienimuotoisia tilaisuuksia varten. Eniten veistoksia oli siivekkäistä enkelin päistä ja pikkuenkeleistä. Ne olivat tärkeä osa 1600- luvun barokin taidetta. Lauri ja Tommi
http://www.kirjastovirma.net/raahe/veistokset/tyylihistoria
Raahen museon kirkkoveistokset
Michael Balt
Vaivaisukko
Vaivaisukot ovat kirkkojen vierellä seisovia, puusta veistettyjä patsaita, joilla on kädessään lipas tai rinnassa reikä, johon voi laittaa rahaa köyhien auttamiseksi. Tällä hetkellä Suomessa on 107 vaivaisukkoa ja yksi vaivaisakka, joilla kerätään rahaa kirkon diakoniatyöhön. Erityisen paljon vaivaisukkoja löytyy Pohjanmaalta. Vaivaisukkoja alettiin rakentaa jo 1600-luvulla, mutta suurin osa veistettiin 1800-luvulla. Aikaisemmin käytössä olivat olleet uhritukit, joiden käyttötarkoitus oli samantapainen.
Arvellaan, että Raahen vaivaisukko on veistetty jo vuonna 1691. Tällöin se olisi Suomen vanhin vaivaisukko. Ukko on 81 cm pitkä ja sen hartioiden leveys on 20 cm. Sillä on mustat silmät ja kulmakarvat ja “Prinssi Rohkean tapaan leikattu tukka.” Se säilyi Raahen kirkon palosta, mutta uuden kirkon rakennustöiden aikana se vietiin varastoon. Raahen museossa sitä on säilytetty ilmeisesti vuodenvaihteesta 1911-1912. Asta
Keskipohjalaisia museoita – vaivaisukot
Wikipedia
Raahen vaivaisukko
Lisätietoa:
Suunnannäyttäjänä Raahen kirkko -näyttely Raahen museolla
Raahen seurakunta, Raahen kirkosta Matkailuoppaiden sivustolla,
Onnea satavuotiaalle Raahen kirkolle ja kiitokset Raahen Seurakunnalle vierailumahdollisuudesta.
Raahen lukion abit juhlivat viimeistä varsinaista koulupäivää perinteisin menoin. Raahen Seudun Facebook-sivulla on hieno kuvagalleria abien juhlasta.
Myös taideharvinaisuus MONALISA sai kylmää kyytiä.
Aamulla kahviteltiin yhdessä henkilökunnan kanssa ruokalassa ja odoteltiin Penkkari-juhlaa. Tutoreiden järjestämä juhla oli jälleen menestys. Muotokuva ryhmänohjaajasta, näytelmä opettajainhuoneen tapahtumista, tanssii opettajien kanssa ja vuoden abin valinta piirtyivät hurraavan opiskelijajoukon mieliin.
Penkkarijuhlan lopuksi muodostettu kunniakuja saatteli abit lukulomalle.
Raahen lukion pihalle oli kerääntynyt suuri joukko sukulaisia ja ystäviä. Karkkia satoi taivaalta kourakaupalla kun kolme kuorma-autollista abeja kärrättiin ulos koulusta.
TSEMPPIÄ LUKULOMALLE JA ONNEA YO-KIRJOITUKSIIN!
Lue myös: Penkkarit 2011 ja Penkkarit 2010
Muinaismuistoja: Raahen lukion penkkarit 2000,
Raahen lukion kuviskurssilaiset osallistuivat Iida Ojanperän UTOPIA-näyttelyn avajaisiin Galleria Myötätuulessa. Jututimme avajaisissa taiteilijaa ja teimme tunnilla muutamia kysymyksiä näyttelyyn liittyen. Suurkiitokset Iidalle vastauksista ja lukiolaisen kohtaamisesta.
Raahenlukion kuvataidekurssilaisia Iida Ojanperän taidenäyttelyssä.
LUKIOLAISTEN PAPEREISTA POIMITTUJA KYSYMYKSIÄ:
Milloin innostuit taiteesta? Miikka
Piirtämisestä olen ollut innostunut jo lapsena ennen koulun alkamista. Melko varhaisessa vaiheessa myös päätin, että minusta tulee taiteilija. Ainakin tällainen muistijälki minulle on jäänyt ala-asteen alkuvuosilta.
Miksi aloit taiteilijaksi ja opiskelitko taiteita jossakin varsinaisesti taiteisiin suuntautuneessa koulussa? Klaus
Olen pitänyt käsillä tekemistä aina mielekkäänä, joten koin jollain tavalla luovan tai luovuutta sivuavan ammatin soveltuvan itselleni parhaiten. Kuvaamataito oli lempiaineeni koulussa, lukiossa otin kaikki mahdolliset valittavissa olevat kurssit – niitä oli mielestäni liian vähän.
Ensimmäisen öljyvärimaalaukseni olen tehnyt 6-vuotiaana: suuren punaisen omenan, jonka ympärille piirtyy selkeä pensselillä vedetty rinki.
12-13-vuotiaana aloin käydä Kaskisten Kansalaisopiston öljyvärimaalauskursseilla, myöhemmin liityin taideyhdistys Marinan jäseneksi. Kävin myös muita Kaskisten Kansalaisopiston kursseja mallipiirustuksesta valokuvaukseen. Omalla ajalla tein erilaisia kokeiluja spraymaalaamisesta pieniin installaatioihin.
15-vuotiaana ostin oman kameran. Lukion jälkeen tutustuin Italiasta Kaskisiin muuttaneeseen valokuvaajaan, Anna Koivistoon. Vietimme paljon aikaa yhdessä, hänen tietotaitonsa taidemaailmasta oli yksi kipinä ”vakavampaan” valokuvausinnostukseeni. Vuonna 2004 pääsin Turun taideakatemiaan opiskelemaan valokuvausta, valmistuin koulusta vuonna 2008.
Oletko ollut kiinnostunut muista ammateista? Manu
Olen ollut kiinnostunut myös muista ammateista, mutta ne ovat useimmiten liittyneet enemmän tai vähemmän taiteeseen. Olen mm. hakenut Turun yliopistoon opiskelemaan uskontotieteitä ja taidehistoriaa, graafista suunnittelua Espoo-Vantaan Muotoiluinstituuttiin (toimii nykyisin nimellä Metropolia) ja Turun DIAK:iin monimediatoimittajan opintoihin.
Mistä saat inspiraation eri teoksiin? Veera
Unimaailma inspiroi taidettani. Esimerkiksi Hei katso kuinka kaunis onkaan tuo auringonnousulasku perustuu vuonna 2008 näkemääni uneen. Teoksesta on olemassa myös toinen pelkistetympi versio, pieni akryylimaalaus, jonka omistaa Tsekin tasavallassa asuva suomalainen taiteenkeräilijä.
Musiikki on minulle tärkeää; sitä tulee usein kuunneltua, kun työstän uutta teosta. Vuosia takaperin eräs turkulainen taiteenkeräilijä teki kanssani erikoisen kaupan – hän vaihtoi pianonsa yhteen valokuvamaalauksistani. Tämä on ehkä konkreettisinta, miten musiikki on vaikuttanut tai liittynyt taiteeseeni.
Melkein mistä tahansa voin saada kipinän teokselle: kirjoista, luonnosta, hyvästä keskustelusta, rakkaudesta, surusta, jostain oudosta sattumasta jne. Pidän kaikki aistit avoinna.
Onko sinulla usein hetkiä, jolloin maalaaminen ei onnistu? Miikka
On kausia, jolloin en tee maalauksia. Silloin teen muita töitä tai kirjoitan, piirrän sekä kerään ideoita tuleviin teoksiin. Toki taukoja on hyvä pitää, jotta mieli pääsee levähtämään. Mutta joskus on myös toisinpäin, jos joudun olemaan pitkään luomatta, alan kokea levottomuutta – tulen kärsimättömäksi.
Näyttelyn teosten päävärinä oli oranssi ja sininen. Muutama teoksista oli kolmion mallinen ja pyöreä. Miksi juuri vastavärit oranssi ja sininen? Niko
Vastavärien valinta ei sinänsä ole suunniteltua.
Värit muotoutuvat teosta tehdessä, sen tunnelman ja aiheen mukaan. Mutta näyttää siltä, että tällä hetkellä olen mieltynyt sinioranssiseen värimaisemaan. Ehkä taiteessani on sinioranssikausi?
Näyttelykokonaisuudessa värien polaarisuus enemmänkin täydentää toisiaan kuin kumoaa. Symbolisesti sininen liittyy veteen, ilmaan, kylmään, älyyn, järjestykseen, rauhaan ja oranssi puolestaan tuleen, maahan, lämpimään, tunteeseen, virtaan, elinvoimaan. Kaikki neljä elementtiä ovat siis käytössä:
maa, tuli, vesi ja ilma. Ne muodostavat viidennen elementin: Utopian hengen eli teokset itse.
Mistä sait idean yhdistää valokuvausta maalauksiisi? Anni
Kokeilemisen kautta. Ennen isompia canvakselle tulostettuja teoksia tein Turun taideakatemian kirjatyöpajassa Parhainta Onnea – Pink Ink Records 2007 ”kuvalevyn”, joka myötäilee ep-levyn formaattia. Käytin tähän teokseen vanhempieni ja isovanehmpieni vanhoja valokuvia: yhdistelin niitä melko räikeään ”Andy Warhol” maiseen värimaailmaan.
Mikä on UTOPIA-näyttelysi lempiteos?
Lempiteokseni on aina se, mitä sillä hetkellä työstän valmiiksi,
mutta Utopia-näyttelyn valmiista teoksista Tyhjyydestä on yksi suosikkini.
Teos kiteyttää osan elämänkatsomustani: kaikki on hetkellistä, olemme jatkuvassa muutoksenvirrassa ja niin pitääkin olla, mutta myös sitä paremmalla syyllä ympäröivää maailmaa (makrokosmos) tulisi arvostaa ja suojella – kuluttamatta sitä loppuun. Sama koskee sisäistä maailmaamme (mikrokosmos); se on herkkä, sille täytyy antaa liikkumatilaa ja lempeää huomiota. Mikro- ja makrokosmoksella on sama syke: emme ole erillisiä luonnosta, vaikka nykypäivän ihminen tuntuukin ajautuneen yhä kauemmas luonnollisen kauneuden ja villeyden tajusta. Ehkä arvomaailmaamme ja tietoisuuttamme muuttamalla löydämme jälleen takaisin alkujuurakkoon – lakkaamme kokemasta erillisyyttä kaikkeen, toisiin ihmisiin ja itseemme – lakkaamme olemasta jatkuvasti hukassa.
Ketkä ovat lempitaiteilijoitasi tai esikuvia? Juho
Pidän symbolismista ja art nouveausta. Osa Odilon Redonin teoksista ovat erityisen kauniita, pidän hänen The Buddha teoksesta, joka löytyy Van Gogh museosta Amsterdamista. Myös seuraavien taiteilijoiden työt miellyttävät: Jean Delville, Fernand Khnopff, Hugo Simberg, Edvard Munch, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Helene Schjerfbeck, John Bauer ja Leonardo Da Vinci. Leonardo Da Vinci löytyy yhdestä Utopia-näyttelyn teoksesta.
Arvostan suuresti yhdysvaltalaisen yhteiskuntakriitikon ja filosofin Henry David Thoreaun kirjallista tuotantoa. Suosittelen hänen kirjojaan: Walden: Elämää metsässä, Kävelemisen taito ja Kansalaistottelemattomuudesta. Yksi lempikirjoistani on myös Jean Gionon Mies joka istutti puita. Se on lukemisen arvoinen pieni tarina, jonka toivoisin olevan tosi.
Monien muusikoiden tuotanto sävähdyttää. Viime aikoina olen kuunnellut erityisen paljon Leonard Cohenin musiikkia, johtunee osittain siitä, että luen parhaillaan hänen elämänkertaansa. Pidän seuraavista artisteista/bändeistä: Lhasa De Sela, Dead Can Dance, James Blackshaw, Michael Cashmore, Antony and The Johnsons,
The National, John Grant, In Gowan Ring, Sally Doherty, Clint Mansell, Mark Kozelek, Stuart Staples…
Kuinka kauan keskimäärin teoksen työstäminen kestää ideavaiheesta valmiiksi työksi? Jan
Keskimäärin ehkä kuukaudesta kahteen kuukauteen. Mutta idea on voinut syntyä jo parikin vuotta aikaisemmin ennen kuin olen alkanut työstää varsinaista teosta.
Tekeminen on monien osien summa. Suosittelen keräämään materiaalia sivuun kaiken aikaa ja ideat kannattaa aina kirjoittaa ylös. Itse kirjoitan joka päivä: joskus ideoita, joskus pelkkää ajatusten virtaa.
Ketkä hankkivat taidetta? Saila
Riippuu taiteilijasta. Omalla kohdallani teoksia ovat ostaneet taiteenkeräilijät, taiteilijat, ystävät, sukulaiset, puolitutut ja tuntemattomat.
Iida Ojanperä: Tyhjyydestä, 2011
Syksyn ylioppilasjuhlia juhlitaan tänään! Juhlan käsiohjelmaan juhlavat valokuvat otti tämän vuoden abiturientti Janita.
yo-juhlan käsiohjelma pdf-tiedostona
Raahen lukiolla pidettiin 28.4.2011 terveyspäivä, jolloin ryhmänohjauksessa puhuttiin lukiolaisen terveyteen vaikuttavista seikoista. KU7-ryhmäläiset koristelivat ruokasalin lähestyvän vapun mukaisesti. Juhlava ruokailu oli samalla tervetulotoivotus koulun vieraaksi Heidenheimista saapuneelle opiskelijaryhmälle. Päivän päätteeksi kokoonnuttiin juhlasaliin kuulemaan luento päihteiden vaaroista.
HAUSKAA VAPPUA!
Raahen lukiolaisten Janita Aution ja Titta Orajärven valokuvanäyttely KUVA KERTOO TUNTEISTA on esillä Raahe-salin lämpiössä Kauppaporvarissa 3.2. – 17.3.2011 tilan aukioloaikoina. Kuva kertoo tunteista on kahden nuoren valokuvaajan esikoisnäyttely. Se antaa erilaisia näkökulmia elämän eri tunteisiin – ilosta turhautumiseen.
Valokuvat herättävät katsojissa positiivisia tunteita.
Näyttelyn kuvien ottamiseen ja näyttelyn kasaamiseen lukion toista vuosikurssia käyviltä Janitalta ja Titalta kului kymmeniä tunteja aikaa. Aktiivisesti valokuvausta harrastavat tytöt kasasivat upean näyttelyn huolella ja upeita kuvia jäi runsaasti varastoon odottamaan esille pääsyä.
Viimehetken kehystystä. Kokemusta vaativasta näyttelyn pystyttämisestä tuli roppakaupalla.
Raahen lukio kuutamoiltana
Kuvataideoppimista lukiossa 
