You are currently browsing the tag archive for the ‘taidekasvatus’ tag.
Syksyn 2. jaksolla niin KU2 kuin kuvanveistoon tutustuvat KU9 opintojakson opiskelijatkin tekivät kahta materiaalia yhdistelevän veistokset. Monille kosketus keramikkaan oli ensimmäinen ja savityöskentelyyn käytiinkin leppoisasti taikahiekkaa muokkaamalla. Motoriikkaa, muotoilua, kolmiuloitteista hahmottamista ja vieruskavereihin tutustumista heti ensimmäisellä oppitunnilla. Taikahiekalla rakentelu on koukuttavaa ja hauskaa, tehdyt hahmotelmat eivät pysy kauaa kasassa ja niinpä kynnys muovailuun on matala. Pian keskityimmekin pysyvämmän keramiikkaveistoksen tekemiseen:
Tee kaksiosainen veistos, rintakuva, jonka hahmo/ihminen/olio/eläin on keramiikkaa ja siivet ovat jostakin toisesta materiaalista. Suunnittele, luonnostele ja toteuta siivekäs keraaminen olio, jolla on valitsemastasi materiaalista toteutetut, luontevasti keramiikkaan liittyvät siivet.
SIIVET-aihe sai monet etsimään mielenkiintoisia materiaaleja siipiosioon. Tehtävässä tuli myös kiinnittää huomiota siipien kiinnittämiseen keramiikkaosioon. Useissa veistoksissa muisteltiin edesmenneitä lemmikeitä tai kehiteltiin oma hahmo nähtyjen elokuvien tai sarjakuvamaailmojen pohjalta.
Raahesa vaan semiskat ja lehemät kulukee keskellä katua.
Aino Puro Raahen opettajaseminaarin ”mallikoulussa”.
Mummulan vintiltä voi tehdä kuvisopea kiinnostavia löytöjä. Vinttikomeroiden paperipinoista nousi päivänvaloon muutamien harjoituskoululaisten ikivanhoja oppilastöitä, maalauksia ja piirroksia. Oppilastyöt ovat mummuni äidin sisarusparven kuvataideharjoituksia ja ne on luultavasti tehty Raahen opettajaseminaarin harjoituskoulussa. Tekijöinä ovat mm. mummuni äiti, Aino Puro (synt. 1898), Eliina 1895 , Irja 1904 ja ”Alma-täti” 1889.
Eliina Puro (synt. 1895) on tutkinut vesiväriharjoituksessaan kastelukannua. Valo tulee tilaan vasemmalta (kuten kaikissa muissakin maalauksissa). Havaintoharjoituksessa pitkänokkainen kastelukannu heittää tyyliteltyyn pöytään tumman varjon.
Vesivärein toteutettuja havaintoharjoituksia. Alma Puro on tutkinut kuparikannun kiiltoa ja lisännyt kerroksia tummiin kohtiin. Kuvisopen isoisoisoäidin, Aino Puron maalauksessa on kuvattu SaintPaulia. Kasvin ruukku heittää tumman varjon pöytätasolle. Ruukkuun tehty varjostus antaa tunnun pyöreäastä muodosta.
Kukkaornamenttiharjoitukset saattoivat toimia hyvin koristemaalauksen tai vaikkapa tekstiilien koristelun malleina.
Raahen opettajaseminaari avattiin 1898. Seminaarin rakennukset suunnitteli arkkitehti Werner Polón ja ne valmistuivat pääosin 1899. Raahen semiskat olivat naisopiskelijoita, miesopiskelijoita seminaariin alettiin ottaa vuonna 1951. Raahen opettajaseminaari lakkautettiin 1971. Opettajaseminaarissa semiskojen, tulevien opettajien oppilaina oli harjoituskoululaisia.
Raahen opettajaseminaarissa kuvataidekasvatuksesta vastasi 1900-luvun alkupuolella vuosikymmenien ajan Sigrid Axelson, joka toimi Raahen seminaarin käsitöiden ja kuvataiteen opettajana 1899-1938. Hän opiskeli taideyhdistyksen piirustuskoulussa mm. Helene Schjerfbeckin oppilaana, jonka kirjoittama suositus Sigridille löytyy Valtion taidemuseon arkistosta. Schjefbeck luonnehtii oppilastaan erinomaiseksi piirtäjäksi. Muita Sigridin opettajia olivat Albert Gebhard, Carl Sjöstrand, Elin Danielsson ja Carl Jahn. Opintoihin oli kuulunut myös arvosanat kasvatusopissa ja sielutieteessä, sekä auskultointi Helsingin kansakoulupiirissä. Sigridin useita hiilipiirroksia on päätynyt osaksi Raahen kaupungin taidekokoelmia.
Sigridin edeltäjällä sanottiin olevan ”opettajan kykyä, mutta ei opettajan persoonallisuutta”. Sigrid viihtyi seminaarilla erinomaisesti, mutta valitti ensimmäisessä kirjeessään perheelle kuinka Raahe oli eristäytynyt muusta maailmasta. Sigridin lapsuudenkoti oli komea Linnunniemen huvila Joensuussa. Vuonna 1903 Sigrid teki opintomatkoja Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan ja Sveitsiin. Vuonna 1912 hän matkusti Berliiniin ja osallistui Dresdenin piirustusopettajain konferenssiin, johon saapui opettajia eripuolilta maailmaa. Sigrid toi mm. professori O. Seinigin esittelemät muistipiirrustuksen ideat tuoreeltaan Raaheen. Dresdenissä oli esillä laaja oppilastyönäyttely, josta varmasti sai uusia opetusideoita.
”Tulevan opettajan tulee tähdätä siihen, että puhuvan käden kieli muodostuu hänelle mieluisaksi ilmaisukieleksi”
Aktiivinen piirustuksenopettaja oli myös vaikuttamassa Raahen kirkon (rak. 1912) alttaritaulun valintaa järjestäneessä työryhmässä. Sigrid kuoli Leufstadiuksen vanhainkodissa Raahessa 1944.
Kirjaston kotiseutuhuoneen kokoelmissa on runsaasti lakkautettuun Raahen opettajaseminaariin liittyviä kuvia, mutta vastaani ei toistaiseksi ole tullut muita oppilastöitä varhaisilta seminaarin ajoilta. Vanhoja kuvistöitä eri vuosikymmeniltä eri puolilta Suomea on arkistoituna runsaasti Taidekasvatuksen kuva-arkistossa.
Mummuni Alma-tädin pojan, Valion harjoitustyö punarinnasta (ROBIN) on tehty 15.3.1927. Vielä 1990-luvulla ollessani Seminaarin yläasteella teimme havaintoharjoituksia 1800-luvulla täytettyjen, yli sadan vuoden käytössä jo vähän nuhjaantuneita lintuja katsellen.
Kuvistunnilla tehdyt piirrokset, valokuvat, maalaukset, veistokset… taltioivat ajankuvaa, kulttuuria, mielipiteitäsi ja ajatuksiasi. Säilytä tärkeimmät kuvistyöt tulevaisuuteen, niin näet kuinka kehityt.
Lähteet (tietoa Sigrid Axelsonista: Kaleva 2.12.1983, Raahen museon näyttelylehtinen 2.6.-9.7.1997
Seminaarin rakennuksissa toimi pitkään Raahen tietokonealan oppilaitos. (OAMK Raahen tietokonealan yksikkö), jonka mainosfilmistä huomaa kuinka maailma muuttuu:
Raahen lukion kuviskurssilaiset osallistuivat Iida Ojanperän UTOPIA-näyttelyn avajaisiin Galleria Myötätuulessa. Jututimme avajaisissa taiteilijaa ja teimme tunnilla muutamia kysymyksiä näyttelyyn liittyen. Suurkiitokset Iidalle vastauksista ja lukiolaisen kohtaamisesta.
Raahenlukion kuvataidekurssilaisia Iida Ojanperän taidenäyttelyssä.
LUKIOLAISTEN PAPEREISTA POIMITTUJA KYSYMYKSIÄ:
Milloin innostuit taiteesta? Miikka
Piirtämisestä olen ollut innostunut jo lapsena ennen koulun alkamista. Melko varhaisessa vaiheessa myös päätin, että minusta tulee taiteilija. Ainakin tällainen muistijälki minulle on jäänyt ala-asteen alkuvuosilta.
Miksi aloit taiteilijaksi ja opiskelitko taiteita jossakin varsinaisesti taiteisiin suuntautuneessa koulussa? Klaus
Olen pitänyt käsillä tekemistä aina mielekkäänä, joten koin jollain tavalla luovan tai luovuutta sivuavan ammatin soveltuvan itselleni parhaiten. Kuvaamataito oli lempiaineeni koulussa, lukiossa otin kaikki mahdolliset valittavissa olevat kurssit – niitä oli mielestäni liian vähän.
Ensimmäisen öljyvärimaalaukseni olen tehnyt 6-vuotiaana: suuren punaisen omenan, jonka ympärille piirtyy selkeä pensselillä vedetty rinki.
12-13-vuotiaana aloin käydä Kaskisten Kansalaisopiston öljyvärimaalauskursseilla, myöhemmin liityin taideyhdistys Marinan jäseneksi. Kävin myös muita Kaskisten Kansalaisopiston kursseja mallipiirustuksesta valokuvaukseen. Omalla ajalla tein erilaisia kokeiluja spraymaalaamisesta pieniin installaatioihin.
15-vuotiaana ostin oman kameran. Lukion jälkeen tutustuin Italiasta Kaskisiin muuttaneeseen valokuvaajaan, Anna Koivistoon. Vietimme paljon aikaa yhdessä, hänen tietotaitonsa taidemaailmasta oli yksi kipinä ”vakavampaan” valokuvausinnostukseeni. Vuonna 2004 pääsin Turun taideakatemiaan opiskelemaan valokuvausta, valmistuin koulusta vuonna 2008.
Oletko ollut kiinnostunut muista ammateista? Manu
Olen ollut kiinnostunut myös muista ammateista, mutta ne ovat useimmiten liittyneet enemmän tai vähemmän taiteeseen. Olen mm. hakenut Turun yliopistoon opiskelemaan uskontotieteitä ja taidehistoriaa, graafista suunnittelua Espoo-Vantaan Muotoiluinstituuttiin (toimii nykyisin nimellä Metropolia) ja Turun DIAK:iin monimediatoimittajan opintoihin.
Mistä saat inspiraation eri teoksiin? Veera
Unimaailma inspiroi taidettani. Esimerkiksi Hei katso kuinka kaunis onkaan tuo auringonnousulasku perustuu vuonna 2008 näkemääni uneen. Teoksesta on olemassa myös toinen pelkistetympi versio, pieni akryylimaalaus, jonka omistaa Tsekin tasavallassa asuva suomalainen taiteenkeräilijä.
Musiikki on minulle tärkeää; sitä tulee usein kuunneltua, kun työstän uutta teosta. Vuosia takaperin eräs turkulainen taiteenkeräilijä teki kanssani erikoisen kaupan – hän vaihtoi pianonsa yhteen valokuvamaalauksistani. Tämä on ehkä konkreettisinta, miten musiikki on vaikuttanut tai liittynyt taiteeseeni.
Melkein mistä tahansa voin saada kipinän teokselle: kirjoista, luonnosta, hyvästä keskustelusta, rakkaudesta, surusta, jostain oudosta sattumasta jne. Pidän kaikki aistit avoinna.
Onko sinulla usein hetkiä, jolloin maalaaminen ei onnistu? Miikka
On kausia, jolloin en tee maalauksia. Silloin teen muita töitä tai kirjoitan, piirrän sekä kerään ideoita tuleviin teoksiin. Toki taukoja on hyvä pitää, jotta mieli pääsee levähtämään. Mutta joskus on myös toisinpäin, jos joudun olemaan pitkään luomatta, alan kokea levottomuutta – tulen kärsimättömäksi.
Näyttelyn teosten päävärinä oli oranssi ja sininen. Muutama teoksista oli kolmion mallinen ja pyöreä. Miksi juuri vastavärit oranssi ja sininen? Niko
Vastavärien valinta ei sinänsä ole suunniteltua.
Värit muotoutuvat teosta tehdessä, sen tunnelman ja aiheen mukaan. Mutta näyttää siltä, että tällä hetkellä olen mieltynyt sinioranssiseen värimaisemaan. Ehkä taiteessani on sinioranssikausi?
Näyttelykokonaisuudessa värien polaarisuus enemmänkin täydentää toisiaan kuin kumoaa. Symbolisesti sininen liittyy veteen, ilmaan, kylmään, älyyn, järjestykseen, rauhaan ja oranssi puolestaan tuleen, maahan, lämpimään, tunteeseen, virtaan, elinvoimaan. Kaikki neljä elementtiä ovat siis käytössä:
maa, tuli, vesi ja ilma. Ne muodostavat viidennen elementin: Utopian hengen eli teokset itse.
Mistä sait idean yhdistää valokuvausta maalauksiisi? Anni
Kokeilemisen kautta. Ennen isompia canvakselle tulostettuja teoksia tein Turun taideakatemian kirjatyöpajassa Parhainta Onnea – Pink Ink Records 2007 ”kuvalevyn”, joka myötäilee ep-levyn formaattia. Käytin tähän teokseen vanhempieni ja isovanehmpieni vanhoja valokuvia: yhdistelin niitä melko räikeään ”Andy Warhol” maiseen värimaailmaan.
Mikä on UTOPIA-näyttelysi lempiteos?
Lempiteokseni on aina se, mitä sillä hetkellä työstän valmiiksi,
mutta Utopia-näyttelyn valmiista teoksista Tyhjyydestä on yksi suosikkini.
Teos kiteyttää osan elämänkatsomustani: kaikki on hetkellistä, olemme jatkuvassa muutoksenvirrassa ja niin pitääkin olla, mutta myös sitä paremmalla syyllä ympäröivää maailmaa (makrokosmos) tulisi arvostaa ja suojella – kuluttamatta sitä loppuun. Sama koskee sisäistä maailmaamme (mikrokosmos); se on herkkä, sille täytyy antaa liikkumatilaa ja lempeää huomiota. Mikro- ja makrokosmoksella on sama syke: emme ole erillisiä luonnosta, vaikka nykypäivän ihminen tuntuukin ajautuneen yhä kauemmas luonnollisen kauneuden ja villeyden tajusta. Ehkä arvomaailmaamme ja tietoisuuttamme muuttamalla löydämme jälleen takaisin alkujuurakkoon – lakkaamme kokemasta erillisyyttä kaikkeen, toisiin ihmisiin ja itseemme – lakkaamme olemasta jatkuvasti hukassa.
Ketkä ovat lempitaiteilijoitasi tai esikuvia? Juho
Pidän symbolismista ja art nouveausta. Osa Odilon Redonin teoksista ovat erityisen kauniita, pidän hänen The Buddha teoksesta, joka löytyy Van Gogh museosta Amsterdamista. Myös seuraavien taiteilijoiden työt miellyttävät: Jean Delville, Fernand Khnopff, Hugo Simberg, Edvard Munch, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Helene Schjerfbeck, John Bauer ja Leonardo Da Vinci. Leonardo Da Vinci löytyy yhdestä Utopia-näyttelyn teoksesta.
Arvostan suuresti yhdysvaltalaisen yhteiskuntakriitikon ja filosofin Henry David Thoreaun kirjallista tuotantoa. Suosittelen hänen kirjojaan: Walden: Elämää metsässä, Kävelemisen taito ja Kansalaistottelemattomuudesta. Yksi lempikirjoistani on myös Jean Gionon Mies joka istutti puita. Se on lukemisen arvoinen pieni tarina, jonka toivoisin olevan tosi.
Monien muusikoiden tuotanto sävähdyttää. Viime aikoina olen kuunnellut erityisen paljon Leonard Cohenin musiikkia, johtunee osittain siitä, että luen parhaillaan hänen elämänkertaansa. Pidän seuraavista artisteista/bändeistä: Lhasa De Sela, Dead Can Dance, James Blackshaw, Michael Cashmore, Antony and The Johnsons,
The National, John Grant, In Gowan Ring, Sally Doherty, Clint Mansell, Mark Kozelek, Stuart Staples…
Kuinka kauan keskimäärin teoksen työstäminen kestää ideavaiheesta valmiiksi työksi? Jan
Keskimäärin ehkä kuukaudesta kahteen kuukauteen. Mutta idea on voinut syntyä jo parikin vuotta aikaisemmin ennen kuin olen alkanut työstää varsinaista teosta.
Tekeminen on monien osien summa. Suosittelen keräämään materiaalia sivuun kaiken aikaa ja ideat kannattaa aina kirjoittaa ylös. Itse kirjoitan joka päivä: joskus ideoita, joskus pelkkää ajatusten virtaa.
Ketkä hankkivat taidetta? Saila
Riippuu taiteilijasta. Omalla kohdallani teoksia ovat ostaneet taiteenkeräilijät, taiteilijat, ystävät, sukulaiset, puolitutut ja tuntemattomat.
Iida Ojanperä: Tyhjyydestä, 2011
Kuvataideoppimista lukiossa 