Sinusta tulee kummi! Teoksessa lapsen ultraäänikuva edustaa odottamatonta vierasta. Lapsi tulee joskus ihmisille yllätyksenä ja tämä edustaa sellaista tapausta. Tällaisissa tilanteissa ihmisten elämä saattaa muuttua kovinkin dramaattisesti, johon heidän täytyy sopeutua tavalla tai toisella.
Teoksen pintaa on käsitelty niin, että osat varjostuksista ovat kohonneita (esim. kiviä, kahvipapuja tms.). Teos itsessään on varsin yksinkertainen, sen takia halusin tuoda teokseen useita kerroksia eri tekstuureilla. Teoksesta näkee silti jo kaukaa, että kuvassa on lapsen ultraäänikuva.
Käytin työhön useita eri materiaaleja, kuten esimerkiksi auringonkukansiemeniä, kahvipapuja, hiekkaa, pitsikangasta sekä kiviä yms. Kaikki kiinnitettiin liimalla. Osa materiaaleista upotettiin suoraan liimapurkkiin ja levitettiin sitä kautta maalaukseen. Loput aseteltiin liimattujen alueiden päälle käsin. Kaikkien pintojen päälle maalattiin päälle mustalla, harmaalla tai valkoisella värillä.
Jos aloittaisin työn alusta, kiinnittäisin enemmän huomiota varjostusten tekoon ja eri värisävyjen sekoittamiseen. Liimattavat materiaalit olisin saattanut asetella tarkemmin, ettei lopputulos näyttäisi niin sattumanvaraiselta. Marianne
Syksyksi 2015 on suunnitteilla näytelmäprojekti, joka perustuu Raahen museon blogikirjoitukseen Raahessa vierailleista esiintyjistä. Rosa maalasi blogikirjoituksen innoittamana julistemaisen akryylimaalauksen.
Veljekset Gautier. Tein KU4-kurssin lopputyönä akryylimaalauksen melko suurelle kankaalle. Ideana oli Raahessa 1800-luvulla vierailleet kulttuuririentoja järjestäneet ryhmät, joista valitsin Gaultierin veljesten sirkuksen. Minua viehätti ajatus yksinkertaisesta sirkusjulisteesta, jossa veljekset näkyisivät voimakkaina hahmoina. Inspiraationa käytin Atelieri O. Haapalan muotokuvaa kahdesta miehestä.
Idea työstä syntyi nopeasti ja näkemykseni oli selkeä alusta asti. Halusin säilyttää inspiraatiokuvan seepiasävyisyyden, joka toi mukavasti vanhan ajan tunnelmaa. Yhdistän punaiset viirit ja nauhat mielessäni sirkukseen, joten halusin niitä mukaan tuomaan julistemaisuutta. Ylemmässä nauhassa lukee luonnollisesti sirkuksen nimi, “Veljekset Gaultier”. Alemman nauhan tekstiä mietin pitkään. Halusin sen olevan suomeksi, joten maalasin lopulta tekstin “SIRKUSHUVEJA”. Toinen vaihtoehto olisi ollut “Tervetuloa”, mutta totesin, että olisi selkeämpää mainita sana ‘sirkus’ jossain kohti julistetta.
Akryyleillä oli mukava maalata, koska virheitä ei hyvän peittävyyden ansiosta tarvinnut pelätä. Oli myös mielenkiintoista maalata ensimmäistä kertaa näin suurta työtä.
Onnistuin etenkin hahmojen koon suhteen paremmin kuin oletin: teen yleensä hyvin pikkutarkkaa ja pientä työtä, mutta nyt sain hahmot jo kankaalle luonnostellessa tarpeeksi suuriksi. Olisin kuitenkin voinut tehdä ylemmästä nauhasta monimutkaisemman ja realistisemmasti taitellun näköisen ja alemman nauhan teksti olisi voinut onnistua paremminkin tarkemmalla suunnittelulla. En ole usein maalannut ihmiskasvoja ja ne onnistuivat mielestäni siihen nähden hyvin. Olen teoksesta todella ylpeä! Rosa
Vampire’s personality. It’s a unexpected guest because, when you see someone smiling you never expect that that person has a vampire’s teeth. The amount of mouths in the painting is because when you see the mouth of someone you are able to know some thing about her/him, you can noticed of some personality aspects. The variety of colors there, represent the different types of mouths in the world, and their own emotions. If I would have a new canvas I would like to try to paint the same thing but more carefully and clean, with some designs and different mixes colors. Valentin
Odottamaton vieras. Aiheena oli odottamaton vieras ja lähdin toteuttamaan sitä soveltamalla piirrosta jonka tein ennen työn tekemistä. Työn tein akryyliväreillä maalaamalla. Yritin saada maalauksessa näkyviin psykedeelisiä värejä kuvastamaan pelkoa ja tilanteen epärealistisuutta.
Maalauksessa pieni tyttö avaa oven pelottavaan tuntemattomaan. Tämä tuntematon tapahtuma/asia/henkilö tuli kääntämään tämän tytön maailman päälaelleen. Tyttö kuvastaa sisäistä haurautta ja viattomuutta, jonka odottamaton vieras voi särkeä. Akryyliväreillä työstäessä oli yllättävän hankalaa saada yksityiskohtia tehtyä, joten yksi asia mitä olisin halunnut parantaa, oli sen yksityiskohdat. Toiseksi sen työstäminen alkoi loppua kohti tuntumaan todella raskaalta, joten olisin toivonut itseltäni kärsivällisyyttä :D. Itse kuitenkin todella pidän maalauksen värimaailmasta ja uskon että se onnistui yllättävän hyvin. Ehkä olisin tehnyt maalauksessa olevan maalauksen sisällön uudestaan sekä tytön vaatetuksen erilailla, jos jotain saisi tehdä toisin. Pekka.
Työn idea lähti hiukan tuulesta temmaten ja vitsillä mutta se kehkeytyi pääkopassa niinkin vakavaksi että päätyi lopputyön aiheeksi.Työ toteutettiin akvarelliväreillä maalaten kankaalle. Työnteon helpottamiseksi työn “ääriviivat” ja kaikki piirrettiin lyijykynällä kankaalle valottamalla luonnoskuva projektikameralla maalauspohjalle. Maalaaminen eteni järjestyksessä: taivas, ympäröivä luonto kirkkoineen, hahmon mustavalko-maalaaminen, olkihattu ja biblia ja lopuksi pieniä yksityiskohtia tehtiin sekä maalaten että tusseilla, kuten pilviä, ristejä ja takin röpelöisyyttä. Työn luonnostelu ja keksiminen oli ehkä mukavin työnvaihe mutta maalaaminenkaan ei ollut sen koommin hullumpaa, vaikka se olikin himpun verran stressaavaa siitä huolimatta että akvarellien kanssa on varaa myös virheisiin. Kaikki sujui kuitenkin kohtuu hyvin ja tarinalla oli onnellinen loppu.
Maalauksessani arvioilta keski-ikäinen miekkonen on kukkahattuun ja pukuun sonnustautuneena koputtamassa ovelle, valmiina saarnaamaan asukkaille raamatun kera. Maalauksen miljöö on tuulisen kesäinen sunnuntai aamu kirkonkylällä. Odottamaton vieras työni idea perustuu kahteen asiaan: henkilön taustaan ja yksityiskohtien, ja pikimmiten niiden keskinäiseen ristiriitaan. Työn keskeinen henkilö on ateistina tunnettu bolsevikkijohtaja Vladimir Iljits Uljanov eli Lenin kantamassa papiksi pukeutuneena raamattua ja tämä on aikeissa koputtaa ovea. Uskonto ja kommunistijohtaja ovat tässä se odottamaton ja koputtava ukkeli on se vieras. Työssäni on siis kaksi asiaa jotka muodostavat sananmukaisen kokonaisuuden eikä anna juurikaan vaihtoehtoja mielikuvituksellisimmille ajatuksille. Katselijan ainoa haaste on maalausta katsoessaan tunnistaa kuvan mies Leniniksi ja havaita uskonnon ironinen merkitys teoksessani.
Työssäni olen tyytyväinen taivaaseen ja pilviin. Suurin paine koko työn aikana oli saada kasvoihin tietynlaisia piirteitä jotta katsoja tunnistaisi miehen Leniniksi, eikä vain satunnaiseksi pappis-ihmiseksi. Olen itse tullut täysin sokeaksi asialle enkä osaa katsoa objektiivisesti maalaustani, enkä osaa arvioida onko tunnistettavuutta tarpeeksi. Onnistuin työssäni luomaan kaiken muun kumminkin ymmärrettävän näköiseksi, kuten hatun ja kirkon. Jos nyt aloittaisin uudestaan, koettaisin panostaa kukkaniittyyn ja Leninin kokoon, sillä koen että ne eivät onnistuneet aivan niin hyvin kuin olisin toivonut. Jiri
Amnesia. Aiheena oli odottamaton vieras, ja lähdin toteuttamaan aluksi taulua, jossa olisi jään pinta ja alla näkyisi jokin ruumiinosa. Maalattuani sinisen pohjan, tajusin että sininen oli väärän värinen, mutta pidin väristä sen verran että halusin säilyttää sen sellaisenaan. Vetelin helmiäistä+violettia sienellä päälle ympyrän muotoisesti saavuttaen ehkä täydellisimmän pohjan ikinä. Tai siis itse ainakin pidän kovasti siitä että pohja ei ole yksivärinen vaan että siinä on vivahteita ja tekstuureja.
Sitten alkoi uuden odottamattoman vieraan miettiminen. Koska olen synkkä suomalainen ensimmäinen ajatus on aina kuolema. Mietin että voisin kuvata kuolemaa “elämän langalla” joka olisi katkeamassa, eli köydellä. Alettuani maalaamaan köyttä mallikuvasta, rupesin ajattelemaan että köyden katkeaminen voisi symboloida myös jotain muistisairautta, josta sitten nimi “Amnesia”.
Köysien maalaaminen oli hyvin opettavaista, olen ennenkin maalannut akryyleilla, mutta lapsena en osannut käyttää akryylejä niin hyvin hyödyksi varjojen ja valojen kuvaamisessa. Nyt se sujuikin varsin mallikkaasti omasta mielestäni, tai ainakin kehitystä on muutamassa vuodessa tapahtunut. Otin sinänsä taas pitkästä aikaa haasteen vastaan, sillä en ennen ole yrittänyt maalata realistisesti. Ei se oikein onnistunut tälläkään kertaa, mutta kehitystä on tapahtunut!
Onnistuin mielestäni muuten hyvin mutta kahdet köyden päät meni ihan pilalle, pelastamisyrityksistä huolimatta. Ja kaikki köyden päät näyttävät ihan ananaksilta tai palmuilta. Mutta väliäkös tuolla, ensi kerralla paremmin! Sonja 2E
Kuvataideoppimista lukiossa 
