Joulun tunnetuimpia kertomuksia on Charles Dickensin 1843 kirjoitettu Joululaulu, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä Saiturin joulu tai Jouluaaton aave. Kuudessa viikossa kirjoitettu tarina sai valtavan suosion, ja sen sanotaan vaikuttaneen käsityksiimme joulun hengestä enemmän kuin minkään muun kaunokirjallisen teoksen. Dickensin victoriaanisen ajan estetiikkaa ja joulutapoja jäljitellään edelleen lukuisten elokuvaversioiden ja kirjakuvitusten innoittamana.

KU1-kurssin etäopetuksen yhdeksi tehtäväksi valikoitui Ouluun sijoittuva Lassi Luntenius -tarina, joka ei ole liian jouluinen, sillä tehtävää jatkettiin vielä tammikuussa. Koko 3. jakso sujui etäopetuksessa korona-pandemian vuoksi ja niinpä harjoitusta varten tehtiin luonnoksia kotiolosuhteissa. Tarkastelimme yhdessä kaikkien kurssilaisten töitä arviointiviikolla.

Ristijärvellä 1826 syntynyt pappi Robert Mellin julkaisi vuonna 1876 omakustanteena kertomuksensa Lassi Luntenius – kuinka keijukaiset joulu-yönä warastiwat hänen Oulun kirkkomaalta. Yhdeksäntoistasivuinen vihkonen on saanut vahvasti vaikutteita Dickensin Saiturin joulusta.

Tutki ihmisen piirtämistä ja mittasuhteita piirtämällä croquis-piirroksia katsomalla esim. valitsemassi elokuvaa tai tv-ohjelmaa ja pysäyttämällä kuvaruutu 3-6 minuutiksi piirtämisen ajaksi. Voit myös harjoitella ihmisen piirtämistä perheenjäseniä mallina käyttäen. Tutki mittasuhteita, valoja ja varjoja.  Opettaja kertoo croquis-piirtämisestä eli nopeasti ihmisen minuuttipiirtämisestä oppitunnilla.

  • Luonnostele jokin Lassi Luntenius -tarinan tapahtuma. Etsi netistä mallikuvia esim. Oulu-näkymiin, ihmishahmoihin, maisemiin. Voit yhdistellä erilaisia mallikuvia piirroksessasi tai käyttää piirtämiäsi croquis-piirroksia hiilipiirroksen lähtökohtana. 
  • Tee luonnosten jälkeen mustavalkoinen hiilipiirros jostakin Lassi Lunteniuksen tarinan tilanteesta valkoisen litoposteripaperin karkealle puolelle. Voit käyttää myös lyijykynää työsi luonnosteluun ja tekemiseen. Hiiltä sormella levittämällä saat aikaiseksi hienoja valöörivaihteluja. Voit piirtää piirroksen laitaan tummuusasteikon ”valöörimadon”, jolla osoitat, että osaat tehdä eri tummuusasteita. 
”Hän pieksää poikaa päähän porttikongin hämärässä viisi tahi kuusi kertaa lyhdyllään, niin että poikaparka juoksee ulvoen tiehensä” Emmin hiilipiirrosharjoitus.

Tarina on tapahtunut jouluaattona Oulun kaupungissa, kauan, kauan aikaa tätä ennen – niin kauan aikaa, että juttu mahtaa olla tosi, koska esi-isämme täyttä totta sen uskoivat. Oululainen haudankaivaja Lassi Luntenius oli häijynkurinen, kateellinen ja tuiman näköinen mies – ihmisiä pakeneva jörö, joka ei menestynyt kenenkään muun kuin itsensä ja wanhan potellinsa kanssa. Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle. Hän pieksää poikaa päähän porttikongin hämärässä viisi tahi kuusi kertaa lyhdyllään, niin että poikaparka juoksee ulvoen tiehensä. Ilkeä ja synkkä haudankaivaja on vahingoniloinen ja juo hautausmaalla potelistaan ruplan rommia. Äkisti hän huomaa piippalakkisen mörön, pelottavan keijukaishaamun.

Eräällä hauta kiwellä juuri hänen wierellään istui kummallinen olento, jonka näöstä Luntenius heti huomasi, ettei se kuulunut tähän maailmaan. — Hän istui aiwan järkähtämättömänä; kielensä riippui ulkona, ikäänkuin pilkan wuoksi, ja hän irwisteli Lassille niin ilkeästi, kuin waan möröt osaawat sitä tehdä.

Kummituksen nauraessa Luntenius näkee kirkon akkunain yhtäkkiä kaupungissa niin valaistuvan, kuin jos tuhansia kynttilöitä oli siellä sytytetty. Urkujen soidessa kirkosta kömpii joukoittain hautakivillä hyppiviä pahaenteisiä keijukaisia.

Jasmiinan hiilipiirrosharjoitus ”Jouluaaton pimeys”

“Jo alan peljätä, että nuo ystäwäni tahtowat sinua omakseen”, sanoi keijulainen ja pudotti kielensä wielä pitemmälle suusta ulos – ja hirwittäwä kieli se olikin. Pääpöppö riuhtaisee Lunteniuksen hautaholviin, jossa hänelle juotetaan väkisin leimuavaa juomaa. Lassin silmistä valuvat vedet ja karmeat keijukaiset potkivat häntä kipeästi useaan otteeseen.

Pöppö näyttää jouluyön aikana opetukseksi tälle kelwottomuuden ja kateuden miehelle muutamia maalikuvia, näkyjä onnellisen ja iloisen perheen ruokahetkestä, rakastetun lapsen tunteikkaasta kuolemasta, isän ja äidin vanhuudesta ja viljavasta luonnon kauneudesta Oulun Merikosken rannoilla, jotka sulattavat Lunteniuksen paatuneen sydämen jouluaamuksi.

Ainon hiilipiirrosharjoitus. “Jo alan peljätä, että nuo ystäwäni tahtowat sinua omakseen”, sanoi keijulainen

Dickensin Saiturin joulu -kirjan tarinan tapaan kyyninen Luntenius ymmärtää Oulun kirkkomaalla joulupäivän valjettua, että kun hän asetti kaikki pahat puolet maailmassa sen hyviä puolia wastaan, niin hän tuli siihen päätökseen, että maailma, jossa elämme, kuitenkin on hyvä ja soma maailma.

Ruplan rommia runsaasti maistellut Lassi Luntenius herää jouluaamun valjetessa Oulun kuuraiselta kirkkomaalta, ja hänestä on tullut uusi ihminen. Kuitenkin häntä peljätti, että kaupungissa tehtäisiin pilkkaa hänen katumuksestaan ja mielenmuutoksestaan. Hän epäröi wähän aikaa ja sitte kääntyi hän toiselle suunnalle, hakemaan elatustaan mistä hyvänsä.

Kun hän kymmenen vuoden kuluttua palasi keppikerjäläisenä, leinitautisena, mutta nöyränä ja alamaisena vanhuksena takaisin kotiseudulleen, hän kertoi tarinansa kirkkoherralle, joka kertoi Oulun pormestarille, ja lopulta tarina levisi kaikkien tietoon.

Moraalitarinan opetuksena kirjoittaja Mellin alleviivaa viinan kiroja erikoisesti jouluaikaan ja erakoituvan synkkää mieltä: Juttu on siis opettavainen siten, että jos joku ihminen joulu-iltana käwelee nirppaana ja äreänä ja juopi yksinänsä, niin hän ei woi hiukkaakaan paremmin, jos wäkewä juoma on waikka yhtä monta pykälää wahwaa, kuin jota Lassi sai keijulaisten kellarissa.

”Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle.” Alvan hiilipiirrosharjoitus.

Lassi Luntenius –työ osoittautui minulle haastavammaksi. Minulla ei aluksi ollut hajuakaan, mitä aikoisin piirtää. Tiesin kuitenkin, että haluaisin Oulun tuomiokirkon taustalle, joten aloin sommittelemaan ja miettimään enemmän tarinan juonta. ​Ensin mietin tarinan kohtaa, jossa Lassi on Oulun kirkkomaalla ja juo ruplan rommia. Aloin jo kuvittamaan, kun minuun iski toinen idea ja päätin jättää sen hetkisen työn sikseen.​ Etsin netistä mallikuvia ja päädyin loppuen lopuksi kuvittamaan seuraavan tilanteen: ”Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle.”

”Jouluaattona, vähän ennen pimeän tuloa, ilkeä Lassi Luntenius lähtee lapio olallaan Kajaanintulliin vanhalle maantielle, joka vie Oulun kirkkomaalle. Lunteniusta ärsyttää ilosta kiljuva pikkupoika, joka juoksee laulellen joululeikkeihin Linnankadulle” Kaislan hiilipiirrosharjoitus.
Essin hiilipiirrosharjoitus
”Pöppö näyttää jouluyön aikana opetukseksi tälle kelwottomuuden ja kateuden miehelle muutamia maalikuvia, näkyjä onnellisen ja iloisen perheen ruokahetkestä, rakastetun lapsen tunteikkaasta kuolemasta, isän ja äidin vanhuudesta ja viljavasta luonnon kauneudesta Oulun Merikosken rannoilla, jotka sulattavat Lunteniuksen paatuneen sydämen jouluaamuksi.” Eerika

KU1- kurssin tavoitteena on, että opiskelija

● tutkii kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin sisältöjä, ilmiöitä, prosesseja ja toimintatapoja käyttää kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin keinoja kuvailmaisussaan ja tekee omakohtaisia ratkaisuja

● tarkastelee omia ja muiden kuvakulttuureja sekä taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisia ilmiöitä

● tutkii kuvataidetta ja muuta visuaalista kulttuuria yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista itsenäisesti ja ryhmän jäsenenä tarkastelee erilaisia kuvia teoksen, tekijän ja katsojan näkökulmista kuvatulkinnan menetelmiä käyttäen

● ymmärtää kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin merkityksen omassa elämässään, yhteiskunnassa ja globaalissa maailmassa.

Keskeiset sisällöt

● omat kuvat identiteettien rakentajina, kulttuurisen moninaisuuden ilmentäjinä ja kulttuuriperinnön uudistajina

● vaikuttaminen omissa ja muiden kuvissa, taiteessa, mediassa ja muissa ympäristöissä

● erilaiset käsitykset taiteesta ja muusta visuaalisesta kulttuurista

● kuvataiteen käsitteistö, kuvatyypit ja kuvastot kuvalliset, sanalliset ja muut kuvatulkinnan keinot

● taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaiset ilmiöt

KU2-kurssilla tutustuttiin graafiseen suunnitteluun runokuvitustehtävän avulla. Jokainen kurssilainen sai käyttöönsä monistetun sivun koulun entisen oppilaan kirjailija V. A. Koskenniemen nuoruuden teoksesta Onnen antimet tai nuoren Mika Waltarin kirjasta Yksinäisen miehen juna. Tehtävänä oli tehdä sivulle sattuneista sanoista runo ja siihen runon tunnelmaa korostava kuvitus.

Tekstin saattoi lisätä tietokoneella tai käsin fontteja ja asettelua pohtien. Miten kuva teksti tukevat toisiaan? Tutustuimme KU2-kurssilla myös lyhyesti tunnetuimpiin suomalaisiin kuvittajiin ja mainosgrafiikkaan.

Hertta-Ilona, Vieras kaupunki, kielletyt polut
Kasper Lumihiutaleiden keinuessa
Akseli Matalia hämäriä huoneita
Miro Levoton väsymys
Aivan kuin ohut verho​
olisi vetäytynyt​
hänen kosteiden silmiensä eteen.​
Pienet neulannupit sekaantuvat.​
En millään tahdo miettiä aikaa, ​
joka on äkkiä ohitse livahtanut.​
Eroamme.

Katariina
Hanna Matkustajat jatkavat matkaansa
Kuva, joka sisältää kohteen teksti, liitutaulu, valokuva, istuminen

Kuvaus luotu automaattisesti
Saaga Annamme mielikuvituksemme lentää
Anita Kävelen illalla yksin
Oona Tuijotan auringon punaiseksi polttamia kukkuloita

KU3- ja KU12-kursseilla elettiin loka-marraskuun pimenevät illat jännittävissä tunnelmissa, kun yhtenä kurssin aihepiirinä olivat paikalliset, perinteiset kummitusjutut. Kummitustarinoita kyseltiin isovanhemmilta ja kotiväeltä, mutta lähtökohtana oli myös kuvisopen kirjoittama kirja Gunilla ja kummat kertomukset – kummitusjuttuja Pohjois-Pohjanmaalta. Kansainväliselle Halloweenille saatiin perinteisistä uskomuskertomuksista paikallishistoriaa ja kotiseututuntemusta opettava vastapaino.

Merituuli: Kipinänkylän kirous, sekatekniikka KU3-kurssilla

Merituulin kuvitusharjoitus liittyy hänen kuulemaansa kummitustarinaan 1800-luvulta. Työssä on yhdistetty hienosti perinteisin tehtyä kuvaa valokuvaan ja käsitelty kokonaisuutta kurssilla opeteltujen kuvankäsittelyohjelmien avulla. Toteutin pääosin työni sähköisesti GIMPillä. Halusin kuitenkin tehdä jollain perinteisellä tekniikalla työhöni jotain, joten päätin maalata akryylimaaleilla julisteen etualalla olevat hevoskärryt, jonka kyydissä ovat tarinan äiti ja lapset. Lisäksi tein piirsin tussilla tarinassa esiintyvän hahmon varjon, jonka sijoitin talon seinään. Olen tyytyväinen akryylimaaleilla tekemääni hevoskärryn ja sen kyydissä olevaan äitiin ja kahteen lapseen, joiden päät näkyvät takaapäin. Tussipiirrokseen käytin korkeintaan 5 minuuttia, mikä näkyy myös sen ulkonäössä. En kuitenkaan halunnut käyttää tähän aikaa, koska sijoitin sen valmiiseen kuvaan niin pieneksi sekä pystyin parantelemaan sitä vielä GIMPillä. (hahmon sormet ovat aivan järkyttävän näköiset, mutta onneksi sain niistä ihan ok näköiset GIMPin avulla. Pyrin ottamaan kuvan  myös varjoisessa paikassa, jotta itse kuvaan ei tulisi valoläikkiä. :D) Otin vielä netistä pelottavan näköisen taivaan työhöni, koska taivas muutoin olisi ollut mielestäni liian pliisu.

Annan kuvitus perustuu hänen kuulemaansa oululaiseen kummitustarinaan.

Internetistä löydetty oululainen kummitustarina muuntui Annan käsissä upeaksi akvarelliksi.

Iidan perinteisin tekniikoin tehdyssä julisteessa on tekstin ja kuvan yhdistely onnistunut hienosti. Kuvitus toimisi vaikka kirjan kantena.

Työskentely sujui hyvin ja oli mukavaa. Olen melko tyytyväinen julisteeseen. Värimaailmasta tuli hieman liian punertava ja kirkas. Harmaampi taustaja murretummat ja tummemmat sävyt olisivat tehneet tunnelmasta aavemaisemman. Tein myös oikeanpuoleisen metsän märkää märälle, mutta vasemmalle puolelle unohdin kastella paperia ensin, joten metsä näyttää hieman epäsymmetriseltä.​

Minusta kurssi oli hyvä ja tehtävät mukavia. Yllättäen suosikki tehtävikseni tuli lopulta fotomaraton ja kuvankäsittelytehtävä perinteisen maalaamisen sijaan. Oli mukava testata jotain erilaista ja ulkona tehty fotomaraton oli suosikki tehtäväni. Opin valtavasti kuvanmuokkauksesta ja opin jopa pitämään siitä, alun pienistä tuskailuista huolimatta! Iida

Ainon maalauksessa on kuvattu soitollaan koko perhettä hätkäyttävä kello. Kukkatapetissa näkyy taitava siveltimenkäyttö ja värien hallinta.

Kummituksia ja kummajaisia -julisteeseen valitsin aiheeksi isomummuni vanhan kellon. Kello on ollut vanhemmillani nyt yli 20 vuotta ja he eivät ole koskaan vetäneet sitä. Silti kello soi aina tasaisin väliajoin ja vitsailemme silloin, että Maija-mummu tuli taas kylään. Työ on tehty kokonaan akryylimaaleilla.

Opin kurssilla kuvankäsittelyä. Olin aiemmin jo käsitellyt kuvia melko paljon puhelimella, mutta gimpoli minulle uusi työkalu. Tulevaisuudessa osaan siis hyödyntää apunani myös gimpiä, enkä vain puhelimeen ladattavia sovelluksia. Aino

Paikallishistoria kutkuttaa. Sennin kuvankäsittelyssä Franzenin talo näyttää uhkaavalta. Tummat pilvet tuovat kuvaan dramatiikkaa. Kurkkiiko ikkunoista joku?
Alin kuvankäsittelyssä on ajankohtainen aihe. Koko kurssin yllä häilyi uhka etäopetukseen siirtymisestä. Onneksi koronatilanne salli kurssin käymisen lähiopetuksessa.

Oulun Lyseon lukiolla on perinteinen ja komea grafiikan prässi, jota hyödynsimme akvarelligrafiikkaa kokeillen. Lähtökohtana kuville oli jokin taideteos, josta saattoi tehdä oman version grafiikan tekniikoin, uutta tekniikkaa kokeillen. Vedostaminen olikin lukiolaisporukallemme aivan uutta.

KU12 kurssi oli kokonaisuudessaan mukava ja kivaa vaihtelua muiden tuntien seassa. Kurssilla innostuin jopa hieman taidegrafiikasta ja saatan kokeilla sitä vapaa-ajallani. Mielestäni tehtäviä oli sopivasti, mutta olisi voinut olla mukava tehdä jokin yksi iso työ kurssin aikana, mikä ei valitettavasti ollut koronatilanteen epävakauden vuoksi mahdollista. Osallistuin tunneille ja käytin ajan hyödykseni tehokkaasti. Otin vastaan haasteita ja työskentelin koko kurssin aikana vieraita tekniikoita käyttäen. A

Tällä kurssilla (KU3) tehtäviä oli hyvä määrä ja niihin oli varattu hyvin aikaa. Tunnin alussa käydyt rupattelutuokiot olivat ainakin minulle hyödyllisiä, koska ne usein sisälsivät hyviä esimerkkejä ja inspiraatioita sillä hetkellä tehtyihin töihin. Mielestäni ehdottomasti hyödyllisimpiä tehtäviä olivat GIMP harjoitukset! M

  • Median vaikutuskeinoista ollaan puhuttu enemmän tai vähemmän jokaisella äidinkielen, englannin, kuviksen yms. kursseilla, joten koin tämän kurssin (KU3) syventävänä ja kertaavana, enkä ehkä niinkään uutena tietona. Oli kuitenkin hyödyllistä tutkia asiaa nimenomaan kuvataiteen näkökulmasta. Oli myös kivaa nähdä esimerkiksi kuvankäsittelyyn liittyviä asioita. Opetus oli todella mielenkiintoista. Pidin, siitä että tuntien aikana tuli oikeastaan koko ajan jonkinlaista luennointia, ja sitä voi sitten seurata samalla kun tekee työtään. Ryhmätyötä oli hauska tehdä, niitä pitäisi olla kuvistunnilla aina, sillä vapaat kädet ja kaverin kanssa ideointi on parasta. Kaikki kurssin työt olivat mielestäni hauskoja. Aava

Kolmas jakso alkoi etäillen ja tietokoneen ääressä tulee vietettyä tunti jos toinenkin. Lähden taikamatkalle Merikosken siltojen alle ja ota pieni pakomatka arjen keskellä. Koe virkistävä valo ja energisoivat värit talven pimeydessä! Teos on esillä 19.11.- 13.12.2020

Kolmannen jakson alussa joulukuu on pimeimmillään. Lähde värikkäälle happihyppelylle ulos Pokkitörmän tienoille Lyskan maisemiin! Oulun yliopiston opiskelijoiden toteuttama Sillan salaisuus -valotaideteos on käytännöllisesti katsoen kuvisluokkamme ikkunan alla.

Sillan salaisuus -teoksessa graffitteja täynnä olevan Pokkitörmän alikulun kaiteesiin on asennettu 21 valaisinta, jotka luovat taianomaisen vaikutelman kylmään betoniin. Käden mitan päässä kohisee Oulujoen haara ja tumma vedenpinta kimaltelee väreissä.

Oulun yliopiston opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat valoteoksen osana valaistussuunnittelun koulutusta. Koulutus on osa Oulun yliopiston ja Savonia ammattikorkeakoulun toteuttamaa OSAaValo – Valaistusosaaminen pohjoisen vetovoimana -hanketta (2019–2022). Valaistus nostaa esille sillan arkkitehtuuria sekä saa inspiraation värikkäistä graffiteista, jotka heräävät eloon kokonaisvaltaisena värikokemuksena. Valo elää kulkijan kanssa ja kuvastaa aikaa, joka elämässä matkataan. Valoteos on orgaaninen ja seuraa luonnollista rytmiä, joten voit saada eri aikoina reitillä kulkiessasi erilaisen valokokemuksen. Teos koetaan kevyenliikenteen reitillä Merikosken sillan alla (Pokkitörmän alikulku). Voitko kokea useita eri valotilanteita eri aikoina.

Sillan salaisuus -teoksen taustalla: OSaaValo on Oulun yliopiston ja Savonia ammattikorkeakoulun ERS-hanke, jossa kehitetään pohjoista valaistusosaamista paikallisten ELY- keskusten tuella.

Nuoren oululaisen opiskelijan oveen kolkutetaan ja hänet kutsutaan erikoisen salaseuran jäseneksi. Tummiin pukeutunut ihmisjoukko odottaa tulijaa lukitun oven takana punaiset kukat rintapielessään. Tämä on Lyseon edustalla patsastelevan Frans Franzenin päiväkirjaansa kirjoittama tositarina vuosisatojen takaa!

Eräänä päivänä sattui tapaus, joka kovin hämmästytti minua. Kuuluin pohjalaiseen osakuntaan ja muuan sikäläinen toverini kuiskasi korvaani, että minun piti pukeutua mustiin ja seurata häntä. Pääsisin paikkaan, missä näkisin jotain ihmeellistä, mutta ehtona oli, että minun oli oltava vaiti asiasta. Koska en ollut kuullut pojasta muuta kuin hyvää, tein mitä hän pyysi. Saavuttuamme salaperäiseen määränpäähän hän koputti oveen kolme kertaa. Astuimme sisään ja edessäni oli seurue mustapukuisia olentoja punainen ruusu rinnassaan. Päämies, joka istui pöydän ääressä lähinnä minua, piti puheen. Siitä kävi ilmi, että minut oli otettu Hyveen ja ahkeruuden seuran jäseneksi. Sitten minulle luettiin seuran säännöt, joita sitouduin noudattamaan. Seuran perusti ja sitä johti tohtori Bäck, joka myöhemmin toimi Suomen senaatin esittelijänä ja tuli tunnetuksi taitavuudestaan ja rohkeudestaan. Seuraan kuului yksinomaan pohjalaisia eivätkä sitä tunteneet muut kuin jäsenet. Se tarjosi tilaisuuksia latinankieliseen keskusteluun ja ruotsinkieliseen kirjalliseen toimintaan ja muodosti lisäksi salaisen siteen, jonka avulla vanhempi polvi piti koossa ja hoivasi toiveita herättäviä nuoria. Salassa toimimalla tahdottiin välttää ulkopuolisten viha ja panettelu. Näin syntyi minun ja Bäckin välille ystävyys, jota kesti yli 50 vuotta. Pääosan melkoisesta omaisuudestaan hän lahjoitti testamentilla kansakoulujen perustamiseen Pohjanmaalle. Frans Mikael Franzen (1772 Oulu – 1847 Ruotsi). Lähde: Atte Kalajoki, Franzenin matkassa kotona ja maailmalla, Pyhäjokiseudun kirjapaino 1990

Eräänä syysaamuna kuvisluokan ovi olikin kiini ja oveen kiinnitetyssä lapussa pyydettiin koputtamaan kolmesti. Oven avautuessa vastassa oli hämärä luokka ja varjokuvamaisia hahmoja.

Luokkaan viritetyn paperin takana maalasi KU12-kurssilaisten joukko ruokaöljyllä ihmishahmoja. Toisella puolella paperia saattoi tarkastella hahmomaalausten etenemistä ja maalaajien mielenkiintoisia varjoja. Hyviä havaintoja, luonnosaiheita ja ihmishahmoja lopullista kuvistyötä varten.

Pidimme kesken kurssin ”salaseuratunnin”, jolloin maalasimme ruokaöljyllä suurille papereille ja piirsimme varjohahmoja. Ruokaöljymaalaukset levisivät hauskan oloisesti paperilla ja muodostivat eriskummallsia hahmoja, joiden kehittymistä oli hauska katsella. Tunin aikana ymmärsin, miten taiteen ei tarvitse olla aina tarkkaa työtä, eikä ikuisesti kestävää. Itse asiassa tunnin jälkeen tuli todella motivoitunut olo. M

Tartuimme Frans Franzenin kiehtovaan päiväkirjatekstiin ja kuvitimme erikoisen kertomukseen KU1- ja KU12-kurssilaisten kanssa. Mielenkiintoinen sattumus vuosisatojen takaa tarjosi hyvän aiheen valon ja varjon kuvaamisen harjoittelulle ja tutkimiselle.

Tähän työhön minulla kului paljon aikaa verrattuna muihin töihin. Pidin työn ideasta, mutta tekniikka oli hieman haastava, sillä olen tottunut enemmän varjo- kuin valokohtien piirtämiseen. Kuitenkin mielestäni tekniikka oli mielenkiintoinen ja tykkäsin tunnelmasta, joka syntyi liidulla mustalle paperille. Olin todella tyytyväinen lopputulokseen, sillä onnistuin hyvin löytämään valkoisen eri tummuustasteita ja luomaan salaperäisen tunnelman teokseen. Emilia

TEHTÄVÄ: Harjoitellaan prosessinomaista työskentelyä: luonnostelu, kokeilut, teos ja arviointi ovat tärkeitä työvaiheita eli tallenna kaikki kokeilut ja ajatuksiasi sähköiseen kurssikansioon. Tutki kasvojen anatomiaa ja mittasuhteita, tutki valoja ja varjoja. Etsi sopivia kasvoja työhösi esim. valokuvaten taskulampulla dramaattisesti valaistuja kasvoja.

Tee luonnosten jälkeen mustavalkoinen hiilipiirros tai peiteväritutkielma tilanteesta, jossa Frans Mikael näkee ensimmäistä kertaa salaseuran jäsenet hämärässä, punainen kukka rinnassaan.

Milkan upeasti onnistunut valo-varjo tutkielma.

TAVOITTEET: valon ja varjon tutkiminen, ihmisen mittasuhteiden tutkiminen, tunnelman luominen taideteokseen. Prosessinomainen työskentely (luonnostelu, kokeilut, valmis työ ja itsearviointi).

KU3 Osallisena mediassa -kurssilla harjoiteltiin kuvankäsittelyn alkeita. Kriittistä medialukutaitoa oppii parhaiten itse tekemällä. Millaiset kuvat valikoituvat ja rajautuvat uutis-, mainos- ja taidekuviin? Kuvien säätö-, yhdistely- ja muokkausmahdollisuudet ovat rajattomat, kun hankkii perustaidot vaikkapa ylioppilaskirjoituksissakin sallitulla GIMP-ohjelmalla tai photoshoppaillen kuvisluokan koneella.

Postikortin suunnitteluun meni runsaasti aikaa. Minulla oli monta ideaa postikorttini toteutusta varten ja oikeastaan lopullinen työni ei edes ollut mikään alkuperäisitä suunnitelmastani, vaan lopulliseen työhöni sain idean yhtäkkiä ilman minkäänlaista suunnittelua.
    Postikorttiini sain idean, kun katsoin ruokapöytäämme vastapäätä olevaa lasiovea kohti. Näin heijastukseni lasista, minkä ansiosta mieleeni ihmeellisesti tuli, että hyödyntäisin heijastusta työssäni. Näin päädyin aivan lyhyen suunnittelun kautta lopulliseen työhöni.
    Ikkunan takaa häämöttää Suomen kaunista luontoa, minkä seurauksena päätin, että Suomi (sen luonto) on postikorttini lomakohde. Harkitsin paikanimen kirjoittamista työhöni, mutta se sotki osittain koko työn tunnelman, joten päätin olla laittamatta sitä työhöni.

Postikortin suunnitteluun meni runsaasti aikaa. Minulla oli monta ideaa postikorttini toteutusta varten ja oikeastaan lopullinen työni ei edes ollut mikään alkuperäisitä suunnitelmastani, vaan lopulliseen työhöni sain idean yhtäkkiä ilman minkäänlaista suunnittelua.
    Postikorttiini sain idean, kun katsoin ruokapöytäämme vastapäätä olevaa lasiovea kohti. Näin heijastukseni lasista, minkä ansiosta mieleeni ihmeellisesti tuli, että hyödyntäisin heijastusta työssäni. Näin päädyin aivan lyhyen suunnittelun kautta lopulliseen työhöni.
    Ikkunan takaa häämöttää Suomen kaunista luontoa, minkä seurauksena päätin, että Suomi (sen luonto) on postikorttini lomakohde. Harkitsin paikanimen kirjoittamista työhöni, mutta se sotki osittain koko työn tunnelman, joten päätin olla laittamatta sitä työhöni.

Merituulia

Tavoitteena kurssin ensimmäisessä tehtävässä oli oppia kuvankäsittelyn perustaidot ja erityisesti ohjelman tasojen käyttö, jolloin eri kuvaelementit on helppo yhdistää näyttäväksi kokonaisuudeksi. Yllättävän moni käsitteli kuvaa ensimmäistä kertaa. Kuvien käsittely puhelimen suotimilla on arkipäivää.

Halusin keksiä kehystyöhöni sellaisen idean, mitä kovin moni muu ei toteuttaisi.  Tässä työssä sai harjoitella Gimpin käyttöä, mikä oli minulle uutta ja mielenkiintoista. Enni

Ajoittain nostetaan esille medialukutaidon vaatimus ja kriittisyys vaikkapa julkkisten käsiteltyjä kuvia kohtaan. Luoko jatkuva somen kuvavirta käsiteltyine kuvineen meille ulkonäköpaineita vai osaammeko suhtautua kuviin kriittisesti?

Käytin paljon aikaa tähän työhön ja katsoin apua youtubesta. Olisi pitänyt ehkä rajata ​
paremmin, mutta olen silti tyytyväinen.
Jaacob

Aitoutta peräänkuuluttava vastaliikekin on kuvankäsittelyn yleistyttyä vallannut somepalstat. Johanna Malisen kolumnissa kirjoitettiin vastikään: Aitoudesta on tullut somessa trendi. Vaikuttajien ja naistenlehtien Instagram-tileillä kampanjoidaan jatkuvasti sen puolesta, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Siitä huolimatta kauneusihanteiden mukaiset huolitellut kuvat keräävät edelleen somessa valtavasti tykkäyksiä ja ihailevia kommentteja. Kaipaamme kehuja, koska ne saavat kehomme tuottamaan mielihyvähormonia ja tuntemaan olomme hyväksytyiksi. Siloteltu kuvavirta vahvistaa vallitsevia kauneusihanteita, mikä lisää houkutusta turvautua kuvankäsittelyyn.

Lotta
Nappasin Iidasta kuvan lyskan portailla, ihan vaan koska pidin kuvakulmasta. Yritin ensin muokata jotakin maisemaa kehykseen, mutta se jäi niin pieneksi verrattuna muuhun kuvaan, että se ei oikein toiminut. Otin sitten maiseman Studio Ghiblin Sydämen kuiskaus –elokuvasta ja muokkasin Iidan siihen. Ghibli-maisemat ovat lähellä sydäntä. Aava

Astetta haastavampi tehtävä oli kerätä kuvisluokasta esineitä ja liittää ne omakuvan kanssa kuvitteelliseksi postikortiksi. Yhteen liitettävien kuvien mittakaavan, värisävyjen ja valonsuunnan tutkiminen on aikaavievää ja hauskaa kuvantarkastelua. Milloin kuva on uskottava tai onko aitoutta olemassakaan?

Vilma

Tutustuimme ITE-taiteen näyttelyyn Kohtalona luovuus Oulun taidemuseossa ja käsittelimme oppitunnilla ITE-taiteen piirteitä. Tavoitteena oli oppia ilmaisemaan itseä kuvan keinoin: kerro itsestäsi ja ajatuksistasi omakuvaan piilotetuin kuvavinkein. Harjoittelimme kolmiuloitteista ilmaisua, värien ja monipuolisten materiaalien käyttöä.

TYÖN TAVOITTEET: Harjoitellaan prosessinomaista työskentelyä: luonnostelu, kokeilut, teos ja arviointi ovat tärkeitä työvaiheita. Työssäsi on ITE-taiteeseen viittaavia elementtejä ja mahdollisesti kollaasimaisesti erilaisia materiaaleja. Kuva kertoo sinun persoonastasi, harrastuksistasi tai ajatuksistasi kuvaviittein ja ITE-taiteen keinoin. Työ on rakenteeltaan kestävä ja veistokset ovat ilmaisultaan mielenkiintoisia eri puolilta.  

TYÖTAVAT: Nappaa selfie näyttelyvierailulla. Luonnostele liioitellen kasvonpiirteet, kuvaviitteet ja yksityiskohdat persoonallisella tavalla. Tee luonnoksestasi värillinen. Tutustu villa-materiaaliin ja neulahuovutukseen. Voit käyttää neulahuovutuksesi täydennyksenä kuumaliimaa, maalia, punontaa, lankoja jne… vaikkapa kolmiuloitteisella, assemblaasimaisella tavalla.

Eipä aikaakaan, kun kuvisluokkaan ja koulun näyttelyvitriineihin alkoi syntyä mielenkiintoisia omakuvia ITE-taiteen ja neulahuovutuksen keinoin.

Huovuttaminen oli mukavaa vaihtelua ja jotenkin terapeuttista. Olen tyytyväinen työhöni. Minusta ns. erikoisten värien käyttäminen oli kiva idea ja korosti ehkä jopa sitä työn ITE-taide puolta. Iida

Tätä työtä tykkäsin tehdä erittäin paljon, vaikka alkuun ahdisti, kun ei ollut juuri niitä värejä mitä olisin halunnut käyttää. Yritin saada työhön esille edes vähän valoja ja varjoja, mutta niiden tekeminen osoittautui itselle vaikeaksi asiaksi. Linda

Teoksen maalaamisessa on hyödynnetty kahvia, joka luo erikoisen efektin, kun teos laitetaan valoa vasten. Viljam

Neulahuovutus-tekniikka ja värikkäät villat pakottivat pelkistämään omakuvien yksityiskohdat ITE-taiteen tyyliin sopivaksi. Näyttelyvierailu osoitti, että taiteessa huumori ja leikillisyys ovat sallittuja asioita. Toivottavasti omakuvan pohtiminen neulahuovutusta tehdessä tarjosi leppoisan ja lempeän tavan itsetutkisteluun uusien lyskalaisten muuttuneessa elämäntilanteessa – siirtymisessä yläkoulusta lukiolaiseksi osaksi uutta kouluyhteisöä.

Johannes Messeniuksen 1610-luvulla maalattu muotokuva sai kaverikseen uuden taideteoksen viime viikolla. KU1-kurssilaiset harjoittelivat kuva-analyysiä tuoreen taideteoksen äärellä.

Kuvataiteilija Sampo Kaikkosen Taivaanranta-taideteos julkaistiin Oulun tuomiokirkossa lauantaina 26.9.2019. Tuomiokirkon tuttu torni näkyy tien ja Franzenin puiston takana Lyseon luokkahuoneista ja kirkonkellon ääni kaikuu avoimesta ikkunasta. Oli siis helppoa ja luontevaa tutustua ajankohtaiseen taideteokseen kuva-analyysiä harjoittelevien lyskalaisten kanssa ja vierailu järjestyikin helposti.

Franzenin puistossa on syksyinen tunnelma. Lokakuun värejä arviointiviikolla.
Sampo Kaikkosen taideteos jättää katsojalle upeasti tilaa tulkinnalle.

Ku1-kurssilaisten tulkintoja teoksesta:

  • Hammasratas symboloi työntekoa ja teoksestä tulee mieleen elämän kulku. Jaakko, Aapeli Lassi ja Axel.
  • Näyttää siltä, että kaikki auttavat toisiaan. Eri väriset ihmiset tuovat ajatuksia tasa-arvosta ja kaikki osoittavat taivasta kohti, viittaavat Jumalan olemassaoloon. Viljami, Allan, Jacob, Johannes
  • Nainen pääsee ”elämänpyörästä” pois. PERHONEN -> vapaus, uusi elämä, ilo, muutos, TUMMAT VÄRIT -> surua, ahdistusta ja pelkoa, NAISEN ASENTO -> vapauden tavoittelu. Vilma, Sofia, Essi
  • Kuvan ratas voisi symboloida elämän jatkuvuutta ja sitä, että kuolemakin on osa elämää. Ajatus on lohdullinen omaisille, koska fyysisen elämän loppu ei välttämättä ole kaiken loppu. Tummasta taustasta tulee mieleen kuoleman pysyvyys ja lopullisuus. Teos ei ole kuitenkaan musertavan synkkä, koska valon pilkahduksiakin on. Sara ja Venla

Kuvataiteilija Sampo Kaikkonen kertoi maalauksestaan:

Taidehistorioitsija Liisa Väisänen tutki teoksen taidehistoriallisia viitteitä tuoreeltaan ja syvensi ajatuksiamme teoksen elementtien historiallisista jatkumoista. Kannattaa tutustua myös Liisa Väisäsen innostaviin tietokirjoihin ja YouTube-videoihin:

Lukion KU1-kurssilla keskeistä on kuvien tutkiminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista ja taiteen omakohtainen tekeminen. Kuvat rakentavat identiteettejä, ilmentävät kulttuurista moninaisuutta ja uudistavat kulttuuriperintöä. Kuvat vaikuttavat ja viestittävät nykyisin enemmän kuin koskaan ennen. Kuvataiteen kurssilla tututuksi tulevat erilaiset käsitykset taiteesta ja muusta visusaalisesta kulttuurista. KU1-kurssin jälkeen lukiolaisella on hallussaan entistä enemmän kuvataiteen käsitteistöä ja kuvatulkinnan keinoja. Kuviskursseilla pyrimme tarttumaan kiinni taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisiin ilmiöihin. Uuden taideteoksen julkaisu lukiomme naapurissa toi kurssillemme hienon päätöksen. Kiitokset vierailumahdollisuudesta!

Taiteilijan monogrammi uuden teoksen signeerauksena.
Taidehistorian ja eri kulttuureiden tunteminen avaa taideteosten salaisuudet.

Keskiviikkona 30.9.2020 Oulun Lyseon lukion juhlasaliin kokoontui juhlava ja iloinen joukko. Tasavuosia juhlineen rehtori Mika Aallon muotokuvaa peittävä sininen kangas otettiin pois ja kuvataiteilija Petra Kaminen Mosherin teos paljastettiin. Muotokuvahankkeen taustalla on Oulun Lyseon lukion seniorit ry. Oulun Lyseon seniorit ry on koulun entisten oppilaiden ja opettajien yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea koulun toimintaa ja vahvistaa koulun historian ja perinteiden tuntemusta. Taiteilija Petra Kaminen Mosher vastasi ystävällisesti kuvisryhmämme lähettämiin kysymyksiin maalausprosessista.


Millainen prosessi Mika Aallon muotokuvan tekeminen oli taiteilijan näkökulmasta? Taiteilijan näkökulmasta virallisen muotokuvan valmisteluprosessiin kuuluu huolellinen kommunikointi taiteilijan, mallin ja tilaajaorganisaation välillä. Taiteilijan on otettava huomioon tilaajan vaatimukset ja perinteet, huomioitava mallin henkilökohtaiset toiveet ja onnistuttava omalla esteettisellä tyylillään vangitsemaan mallin persoonallisuus muotokuvaan.

Mikä sinun mielestäsi tekee muotokuvasta hyvän? Mikä muotokuvan tekemisessä on mielestäsi tärkeää?  Muotokuvan tärkein ominaisuus on näköisyys. Kuvan on oltava tunnistettava, ja mallin luonteen pitää välittyä riippumatta käytetystä maalaustekniikasta ja taiteilijan tyylistä. On oleellisen tärkeää, että taiteilijan omat esteettiset valinnat tulevat selvästi esiin, mikä erottaa maalauksen valokuvasta. Taiteellinen tyyli ei kuitenkaan saa viedä huomiota pois mallista ja hänen persoonallisuudestaan.

Miten olet innostunut tekemään muotokuvia? Miten kuvailisit muuta tekemääsi taidetta?
Olen aina ollut kiinnostunut muotokuvataiteesta. Ihmisillä on vaistomainen taipumus toisten ihmisten katselemiseen ja havainnointiin. Oman maalaustekniikkani yhdistäminen realistiseen muotokuvaan on minulle mieluinen haaste. Muut työni ovat erilaisten luontoaiheiden abstraktoituja muotoja ja värejä. 

Millaisia muistoja sinulla on peruskoulun tai lukion kuvataideopetuksesta ja onko visuaalisen alan valitseminen ollut sinulla aina itsestään selvää?
Äitini, Marjukka Kaminen, on myös taiteilija, ja olen aina tuntenut tarvetta luoda taidetta. Kävin Waldorf- (Steiner-) koulua päiväkodista lukioon, ja siellä opetuksessa painotettiin kaikenlaisia taiteita. Lukion taideopettajani oli hyvin innostava ja kannusti minua kokeilemaan monia erilaisia tapoja ympäröivän maailman kuvaamiseen.

Keitä muotokuvamaalareita ihailet?
Suosikkini muotokuvamaalareista on John Singer Sargent, jonka lahjakkuus on mielestäni vertaansa vailla. Muita ihailemiani muotokuva- (ja maisema-) maalareita ovat suomalaiset kansallisromanttisen aikakauden taiteilijat, erityisesti Akseli Gallén-Kallela ja Pekka Halonen.

Väriabstraktien töiden vastapainona Kaminen Mosherin muotokuvat ovat elävän uskollisia malleilleen, olematta kuitenkaan fotorealistisia. Tiukan klassinen figuratiivinen koulutus, kyky erottaa ihmisen oleelliset hahmon ja luonteen määrittelevät piirteet, ja esteettinen näkemys kantavat hedelmää hänen teoksissaan.

Taiteilijan luvalla saimme julkaista myös muutamia hänen muista taideteoksistaan. Petra Kaminen Mosherin maalauksiin ja tekstiilitaiteeseen voit tutustua myös kuvataiteilijan verkkosivuilla.

Juhannuskokko III, akryyliväri kankaalle, 120 x 100cm, 2017
After Sauna, öljyväri kankaalle, 100 x 80cm, 2017

KU2-kursseilla tutustustuttiin arkkitehtuurin eri tyylikausiin niin koulun lähiympäristössä kuin laajemminkin Suomen historiassa. Teoriaan liittyvänä tehtävänä oli tutkia jonkin olemassa olevan rakennuksen tyylipiirteitä ja rakentaa rakennuksen alle samoja tyylipiirteitä käyttäen ”rakennuksen salaiset tilat”.

Kurssin alussa ryhmäydyttiin tutustumalla eri rakennustyyleihin lukion ympäristössä. Jokainen ryhmä esitteli lyhyesti arkkitehtuurikohteita tai veistoksia. Oulun keskustassa on kattava otos arkkitehtuurin tyylejä eri vuosisadoilta ja tunnetuilta arkkitehdeiltä. Kaikkien muistissa on varmasti lyseon vanhimman osan suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel.

Oulun yliopiston Arkkitehtuurin yksikön opiskelijat esittelivät etäluennolla jatko-opintomahdollisuuksia ja valmennuskursseja. Arkkitehtuurin pääsykokeiden ennakkohtehtävissä mitataan ennenkaikkea kuvataiteosa-alueita. Kuvataiteen kursseilla voi hyvin harjoittaa tilallista hahmotus- ja esityskykyä, piirrostekniikoita, valon ja varjon tutkimista ja materiaalin tunnun kuvaamista. Myös vuorovaikutustaidot ovat arkkitehdin työssä välttämättömät. Lyseolaisten matemaattiset taidot ovat vertaansa vailla.

Rakennustaiteessa täytyy osata kuvitella ja yhdistää uudet rakennukset ympäristöön, jossa voi olla olemassaolevia rakennuksiakin. Mielikuvitusta vaatineessa tehtävässä suunniteltiin ”maanalaisia mielikuvituksellisia tiloja” jatkaen todellisen rakennuksen fasadin tyylipiirteitä.

Salaisiin tiloihin olen todella tyytyväinen ja siihen käytinkin ylivoimaisesti eniten aikaa. Oikean rakennuksen kuvaa olisi voinut varjostaa hieman enemmän. Tykkään valmiin työn tunnelmasta ja varsinkin salaisien tilojen värityksestä. Sain salaiset tilat hyvin näyttämään suunnitelmamaisilta. Kasper
Tehtävässä ”salaiset tilat” oli paljon hyvää.Tykkäsin kovasti ja siksi panostinkin tähän työhön kaikkein eniten. Valitsin ehkä hieman liian ykistyiskohtaisen rakennuksen, jonka vuoksi kaikki aikani kului tämän työn valmisteluun. Oona
Milan työssä näkyy Helsingin tuomiokirkon fasadi.

Helsingin Tuomiokirkko. Carl Ludvig Engelin suunnittelema Helsingin Tuomiokirkko (alun perin Nikolainkirkko, 1917–1959 Suurkirkko) sijaitsee Senaatintorin laidalla Kruununhaassa. Kirkko on kaupungin tunnetuimpia symboleja. Kirkko itsessään edustaa uusklassista tyyliä ja on pohjapiirrokseltaan tasavartisen kreikkalaisen ristin muotoinen. Esikuvana ratkaisulle on pidetty Pietarissa sijaitsevaa Kazanin katedraalia. Engel itse ei erityisesti pitänyt keskeiskirkoista, mutta valitsi tyypin lähtökohdakseen, sillä kirkon sijainnin vuoksi sitä tarkasteltaisiin kaikilta puolilta. Näin kirkkorakennus olisi symmetrinen kaikista suunnista katsottuna. Kirkon päätykolmioiden ylle sijoitettiin Pietarin Iisakin kirkkoa jäljitellen kaksitoista apostoleja kuvaavaa, August Wredovin ja Hermann Schievelbeinin veistämää sinkkipatsasta.  

Carl Ludvig Engel, saksalainen arkkitehti, tuotiin Suomen suuriruhtinaskuntaan 1816. Hänen arkkitehtuurinsa edusti uusklassista empiretyyliä. Engel loi pääkaupungiksi korotetulle Helsingille muutenkin monumentaalikeskustan ja toimi koko suomalaisen rakennustaiteen suunnannäyttäjänä 1800-luvun alkupuoliskolla. Muita hänen suunnittelemiaan Helsingin keskustan rakennuksia on Valtioneuvoston linna, Helsingin yliopiston päärakennus ja Kansalliskirjasto. Hän suunnitteli myös runsaasti kirkkoja ja julkisia rakennuksia eri puolille Suomea, kuten Ouluun.  Katariina

Kurssin kaksi ensimmäistä viikkoa ehti olla lähiopetusta ja silloin opiskelijat esittelivät lähiympäristön arkkitehtuurikohteita ja veistoksia.

Ku2-kurssi opetti, että luottamalla itseeni saan ylitettyä omat odotukseni ja osaan vaikka mitä​. Oppimistani olisi auttanut jos kurssilla olisi ollut enemmän aikaa työstää ja jos kurssi olisi kestänyt pidempään, jolloin open pitämään teoriaan olisi voinut keskittyä vielä paremmin. Nyt meni osaksi päällekkäin jolloin teoria saatto mennä välillä kokonaan ohi​.
​Mielenkiintoisinta oli syventää tietoa valosta ja varjoista lyijykynän käytössä ja tykkäsin kun tunnilla sai työskennellä rauhassa. Hyödyllisintä tulevaisuuteni kannalta oli hoksata, että ei ole niin nuukaa jos tekee pienen virheen. Sitä virhettä voi käyttää hyödyksi kokonaisuudessa​.
Gunnar

Blog Stats

  • 163 812 hits