Keskiviikkona 30.9.2020 Oulun Lyseon lukion juhlasaliin kokoontui juhlava ja iloinen joukko. Tasavuosia juhlineen rehtori Mika Aallon muotokuvaa peittävä sininen kangas otettiin pois ja kuvataiteilija Petra Kaminen Mosherin teos paljastettiin. Muotokuvahankkeen taustalla on Oulun Lyseon lukion seniorit ry. Oulun Lyseon seniorit ry on koulun entisten oppilaiden ja opettajien yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea koulun toimintaa ja vahvistaa koulun historian ja perinteiden tuntemusta. Taiteilija Petra Kaminen Mosher vastasi ystävällisesti kuvisryhmämme lähettämiin kysymyksiin maalausprosessista.


Millainen prosessi Mika Aallon muotokuvan tekeminen oli taiteilijan näkökulmasta? Taiteilijan näkökulmasta virallisen muotokuvan valmisteluprosessiin kuuluu huolellinen kommunikointi taiteilijan, mallin ja tilaajaorganisaation välillä. Taiteilijan on otettava huomioon tilaajan vaatimukset ja perinteet, huomioitava mallin henkilökohtaiset toiveet ja onnistuttava omalla esteettisellä tyylillään vangitsemaan mallin persoonallisuus muotokuvaan.

Mikä sinun mielestäsi tekee muotokuvasta hyvän? Mikä muotokuvan tekemisessä on mielestäsi tärkeää?  Muotokuvan tärkein ominaisuus on näköisyys. Kuvan on oltava tunnistettava, ja mallin luonteen pitää välittyä riippumatta käytetystä maalaustekniikasta ja taiteilijan tyylistä. On oleellisen tärkeää, että taiteilijan omat esteettiset valinnat tulevat selvästi esiin, mikä erottaa maalauksen valokuvasta. Taiteellinen tyyli ei kuitenkaan saa viedä huomiota pois mallista ja hänen persoonallisuudestaan.

Miten olet innostunut tekemään muotokuvia? Miten kuvailisit muuta tekemääsi taidetta?
Olen aina ollut kiinnostunut muotokuvataiteesta. Ihmisillä on vaistomainen taipumus toisten ihmisten katselemiseen ja havainnointiin. Oman maalaustekniikkani yhdistäminen realistiseen muotokuvaan on minulle mieluinen haaste. Muut työni ovat erilaisten luontoaiheiden abstraktoituja muotoja ja värejä. 

Millaisia muistoja sinulla on peruskoulun tai lukion kuvataideopetuksesta ja onko visuaalisen alan valitseminen ollut sinulla aina itsestään selvää?
Äitini, Marjukka Kaminen, on myös taiteilija, ja olen aina tuntenut tarvetta luoda taidetta. Kävin Waldorf- (Steiner-) koulua päiväkodista lukioon, ja siellä opetuksessa painotettiin kaikenlaisia taiteita. Lukion taideopettajani oli hyvin innostava ja kannusti minua kokeilemaan monia erilaisia tapoja ympäröivän maailman kuvaamiseen.

Keitä muotokuvamaalareita ihailet?
Suosikkini muotokuvamaalareista on John Singer Sargent, jonka lahjakkuus on mielestäni vertaansa vailla. Muita ihailemiani muotokuva- (ja maisema-) maalareita ovat suomalaiset kansallisromanttisen aikakauden taiteilijat, erityisesti Akseli Gallén-Kallela ja Pekka Halonen.

Väriabstraktien töiden vastapainona Kaminen Mosherin muotokuvat ovat elävän uskollisia malleilleen, olematta kuitenkaan fotorealistisia. Tiukan klassinen figuratiivinen koulutus, kyky erottaa ihmisen oleelliset hahmon ja luonteen määrittelevät piirteet, ja esteettinen näkemys kantavat hedelmää hänen teoksissaan.

Taiteilijan luvalla saimme julkaista myös muutamia hänen muista taideteoksistaan. Petra Kaminen Mosherin maalauksiin ja tekstiilitaiteeseen voit tutustua myös kuvataiteilijan verkkosivuilla.

Juhannuskokko III, akryyliväri kankaalle, 120 x 100cm, 2017
After Sauna, öljyväri kankaalle, 100 x 80cm, 2017

KU1-kurssin ensimmäisenä työnä muisteltiin piirtämisen tekniikoita hiilijalanjälki-aiheisessa tussipiirroksessa. Tavoitteena oli tehdä erilaisia viivoja, tekstuureja eli pinnan rakenteen kuvausta ja toistuvia pintoja omaa hiilijalanjälkeä kuvaten.

Testasimme oman hiilijalanjäljen erilaisin laskurein, jonka jälkeen tulokset kuvattiin infograafimaisena jalanjälkenä. Tiedon visualisointi infograafiksi auttaa ymmärtämään asioiden välisiä suhteita. Matematiikan ja mielikuvituksen taidot olivatkin siis tarpeen tussipiirrostekniikoita harjoitellessa ja kuvatessa hiilijalanjälki laskurein saatua tietoa visuaalisesti. Muutamiin jalanjälkiin sisältyi myös lupaus henkilökohtaisesta muutoksesta.

Linnean ja Alinan hiilijalanjäli-tussipiirrokset

Nautin tusseilla piirtämisestä. Vaikeinta oli keksiä kategorioihin liittyviä asioita, joissa voisi hyödyntää erilaisia valöörejä ja eripaksuisia viivoja. Piirroksen varpaat kuvaavat vedenkulutusta. Ylin osa kuvaa talouteen kuluvia luonnonvaroja. Sitten on liikenteen päästöt, ruoka ja teollistuminen. Linnea

Tein työhön erilaisia pisteitä, viivoja ja valööreitä. Syvyysvaikutelma jäi vähän unohduksiin työtä tehdessä, mutta sitä esiintyy suklaalevyissä vasemassa yläosassa. Työssä on erilaisia herkkuja, joita tulee välillä ostettua vähän liikaakin, ja katkeava palmu kuvastaa herkuissa käytettyä palmuöljyä, jonka viljelyssä on paljon ympäristöllisiä ja eettisiä ongelmia. Käytän myös paljon bussia ja autoilua, kun menen esimerkiksi treeneihin ja käyn useasti mökillä, mutta aina on mukana autossa vähintään kolme henkilöä. Piirsin myös meidän ison talon kuvaan, joka ei ole kuitenkaan niin iso osa hiilijalanjälkeäni, sillä samassa talossa asuu melko monta perheenjäsentä. Kasvomaskeja käytän bussissa, ja niitä menee 10 viikossa. Kuvaan sisältyy myös lupaus muutoksesta. Mielestäni tämä työ onnistui ihan hyvin. Venla

Mikä ihmeen hiilijalanjälki, ilmastojalanjälki?

Oulun kaupungin ympäristöohjelma – kohti hiilineutraalia Oulua 2026 on luettavissa linkistä. Kuvisluokan ympäristölupaukset taitavat kulkea käsikädessä järkevän materiaalinkäytön kanssa. Kuvisluokassa yritämme käyttää ja kierrättää materiaaleja järkevästi ja luovasti. Paperinkierrätys on itsestään selvää ja tuttuun tapaan opiskelijat ja opettajat ovat tuoneet luokkaan taidetarvikkeiksi sopivia kierrätysmateriaaleja. Tapetit, lelut, kartongit muut kierrätysmateriaalit saavat uuden elämän taideteoksina tai harjoituspapereina, vesivärikuppeina tai suojina.

Minnan ja Jaakon hiilijalanjälki.

Koska niin suuri osa hiilijalanjäljestäni tuli ruuasta, lupaan vähentää erityisesti punaisen lihan syöntiä. Suosin kasvisvaihtoehtoja. Minna

Hiilijalanjäljestä tuli varjotuksen määrän takia sekava, mutta katsellessa tarkemmin se paljastaa paljon pieniä yksityiskohtia. Alaosan talo ja lämpölaitos esittävät asumisesta johtuvia päästöjä. Sen päältä löytyy maantie ja linja-auto. Linja-autopysäkin alla on läjä palavia renkaita ja tien pientareella on puun kanto, joka tietysti kuvastaa metsien häviämistä. Ylöspäin liikuttaessa nähdään pari huutavaa savusta muodostuvaa olentoa, jotka ovat ilmentymä sanonnasta ”hukkua saasteisiin”. Tämän jälkeen tullaan kulutus- ja ruokaosioon, jossa oikealta löytyy läjä pikaruokaa ja vasemmalta pelästynyt ihminen, jota Suomen suurbrändejä Arinaa ja Keskoa esittävät aaveet uhkailevat. Sampo

Julkisuudessa puhutaan paljon nuorten kokemasta ilmastoahdistuksesta, jonka lisääminen ei missään tapauksessa ollut tämän kuvistehtävän tarkoitus. Erilaisten ilmastolaskureiden tuloksiin tutustuminen herätti kuvistyön edistyessä kuvisluokassa hyvää keskustelua ja terveen kriittistäkin porinaa, kun omakohtaisuus sai pohtimaan omia arjen valintoja – ei pelkästään ilmaston vaan oman elämänhallinnan mm. rahankäytön näkökulmasta.

Elokuun aurinko helli ja ampiaiset hätyyttelivät Ku2-kurssilaisia, kun kiertelimme Oulun Lyseon lukion ympäristöä arkkitehtuuria ja veistoksia tarkastellen. Tehtävänä oli tutustuttaa uusi kuvisope lähiympäristön arkkitehtuuriin ja veistoksiin, joita Pokkitörmän ympäristössä vuosisatojen takaa. Huomasimme, että eipä kaupungin historia ollut liian tuttua lyskalaisillekaan, joista iso osa tulee kaupunkiin opiskelemaan ympäristökunnista.

Tehtävänä oli valita yksi lähiympäristön arkkitehtuurikohde ja esitellä rakennustyylille ominaisia piirteitä ja kertoa rakennuksen kulttuurihistoriasta. Mitä koulumme 1830-luvun fasadin takana piilee? Mitä muuta Carl Ludvig Engelin kynästä on lähtöisin? Mikä ihmeen empire? Mihin ”susiteetin” kapiteelit viittaavat?

Koulumme ympäristön kaupunkihistoria ja rakennuskanta on ajallisesti upean kerrostunutta. Elokuussa koulun pihaa tutkineet arkeologiset kaivaukset oli juuri saatu päätökseen. Kivenheiton päässä Lyskasta löytyy oppikirjamaisesti uusgotiikkaa, uusrenessanssia, 1920-luvun klassismia ja jäänteitä Oulun suurpaloa edeltävältä ajaltakin. Aurinkoisena syyspäivänä jätettiin arkkitehtuuriopukset luokan kirjahyllyyn ja luettiin kaupungin rakennuskantaa kuin avointa kirjaa. Arkkitehdin ammattia suunnittelevien kannattaa tutustua pääsyvaatimuksiin ja kuvataiteen taitoja vaativiin ennakkotehtäviin arkkitehdiksi.fi -sivustolla.

Oulun Lyseon lukion ensimmäisen vaiheen suunnittelija on kuuluisa Carl Ludvig Engel.
Hersyvää paikallishistoriaa historioitsija Markus H Korhosen kertomana opinahjostamme.

Koulun ympäristössä on lukuisia veistoksia. Franzenin puistossa Oulun vanhin julkinen veistos katseli ´lempeine silmineen´matkaoppaiden kenkiin hypänneitä lyskalaisia, kuten aikoinaan koulumme oppilaana ollutta V. A. Koskenniemeä. Kuulimme lyhyesti tietoa kuvanveistäjä Erland Stenbergistä ja Lääninhallituksen talon rustikoinnista, sekä kummituksista.

Erland Stenbergin veistos on Oulun vanhin julkinen taideteos.
Oulun Tuomiokirkossa, rakennettu alunperin 1770-1777, on myös nähtävillä korjauksen jälkeen Carl Ludvig Engelin kädenjälkeä vuodelta 1832.

Ryhmän IB-lukiolaiset toivat turistikierroksellemme lisäoppia, kun arkkitehtuuritermit soljuivat sujuvasti englanniksikin. Oli kiva kuulla myös muiden ryhmäläisten käyttävän kielitaitoa, niin että Oulun linnan vaiheet kerrattiin kielirajat ylittäen. Myös ope oppi paljon uutta uudesta ympäristöstä.

Ainolan puiston ruusuloistoa.

Arkkitehtuurin parissa jatkettiin kuvisluokassa Oulun salatut tilat -tehtävässä, jossa olemassaolevien rakennusten alle suunniteltiin samoja tyylipiirteitä käyttäen mielikuvituksellisia käytäviä, tiloja ja salahuoneita. Pitääköhän paikkansa ikivanha huhu Oulun linnan raunioilta kaupunkiin asti ylettyvästä käytävästä? Ainakin muutamista KU2-kurssilaisten piirroksista käytävämuodostelmia saattoi ounastella.

Uusgotiikkaa Valveen talossa. Taloa on uudistettu useaan otteeseen, mutta alkuperäinen rakennusvuosi on 1884. Sanna Koiviston veistos Ajan kulku näyttää kaupunkikehityksen vaiheet.

Oulun Lyseon lukion KU1-ryhmät pääsivät vierailemaan värikkäässä Oulun taidemuseon ITE Kohtalona luovuus -näyttelyssä tällä viikolla. ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta. Koronatilanteesta johtuen kävimme museossa anivarhain aukioloaikojen ulkopuolella harjoittelemassa taiteen tarkastelua ja taiteesta puhumista.

Vierailu oli mielenkiintoinen. Taideteokset olivat näyttäviä, vaikka tekijöillä ei ollut taiteellista koulutusta. Mielenkiintoista olisi tietää lisää taiteilijoiden taustoista, miksi he tekevät taidetta ja miten tällainen näyttely on saatu järjestettyä. Topi

En ole koskaan aiemmin käynyt Oulun taidemuseossa ja oli ihan kivaa. Aada

Kivaa ja ihan kiinnostavaa oli. Omalla kohdalla pidin siitä, että sain rauhassa, hämärässä työskennellä. Se oli hyvä asia myös sen takia, että kenenkään muun mielipide ei varmasti päässyt omaani vaikuttamaan. Ehkä ainut kysymys, joka itsellä heräsi oli, että miksi taiteilijat joilla on ollut vaikea elämä, tuottaa parhaat ja tunteikkaimmat teokset. Voisin tulla uudestaankin. Iida

Perinteinen kansantaide toistaa usein vanhoja yhteisöstä nousseita tai siinä säilyneitä perinteitä. ITE-nykykansantaiteessa taiteilijan yksilöllisyys nousee ainakin tässä otoksessa hauskasti ja hurmaavasti esille: Kohtalona luovuus on läpileikkaus marginaaleissa kukoistavaan taiteeseen, joka jää edelleen usein sivustakatsojan rooliin taidemaailmassa. Teemallisissa kokonaisuuksissa vuoropuhelua käyvät erilaiset taiteen muodot, ilmaisutekniikat ja taidemuodon jatkumo historiasta nykyhetkeen, mutta myös tekijöiden elämäntarinat. Teoksia yhdistää hehkuvat värit, ekspressiivisyys, lapsenomainen viattomuus, maaninen toisto ja karhea realismi. Tyypillisiä aiheita ovat eläimet, kansankuvaukset, mielipiteiden ilmaisu sekä unenomaiset ja paratiisimaiset näyt. Näyttelyssä kuljetaan eurooppalaisen outsider-taiteen ja ITE-taiteen luovuuden alkulähteille ja osoitetaan reittejä, joita seuraamalla yksittäiset teokset ja tarinat asettuvat osaksi suurempaa kertomusta. Matkalle mukaan on kutsuttu vieraita nykytaiteen kentältä Islannista, Skotlannista ja Suomesta. (Näyttelyesittely Oulun kaupungin taidemuseon verkkosivuilla).

Kun tehtävänantona oli kuvailu, analyysi, tulkinta ja arvottaminen, museosalit täyttyivät mukavasta puheensorinasta. Yllättävän moni lukion kahdesta KU1-ryhmäläisestä ei ollut koskaan vieraillut Oulun taidemuseon näyttelytiloissa. Moni lyskalainen on käynyt peruskoulunsa lähiympäristön kunnissa ja museovierailu Oulussa on uusi juttu.

Näyttely oli mielenkiintoinen. Tämä ei ehkä ole minun lempityylistäni taidetta, mutta taideteoksista oli kiva pohtia, mitä niillä on yritetty viestittää. Haluaisin tietää Eliksen elämänvaihesta ja ajatuksista lisää. Neea

Oli mukava käydä, taidemuseot on ihan kivoja. Tämä näyttely ei ollut kuitenkaan niin mieleinen, sillä teokset eivät suuremmin herättäneet mielenkiintoani. Yksi ajatus, joka minulla ainakin näyttelyssä tuli, liittyy valokuviin. Mietin, kauanko yhden valokuvan ottamiseen menee aikaa, tarviiko kuvaa sommitella… valokuvataide on minulle ehkä vähän vieras asia. Venla

Jyri Rastas: Alas meteliat! (suihkulähde) rakukeramiikka ja mosaiikki, 2014, Yksityiskokoelma.

Vierailu oli mukava ja mielenkiintoinen. Haluaisin tietää enemmän taidetermistöä. Haluaisin tietää myös enemmän erilaisia tekniikoita. Kyseenalaistan tietyllä tavalla kynnystä millä tavalla voi saada asioitaan/teoksiaan museon seinille. Lara

Oli ihan kiva näyttely. Ei mitään kovin mielenkiintoista. – osaa taideteoksista en ymmärtänyt ollenkaan. Heta

Kohtalona luovuus – ITE ja kumppanit on nähtävillä Oulun taidemuseossa 20.9.2020 asti. Taiteilijoihin ja ITE -taiteeseen voi tutustua myös ITEnet-verkkosivuilla.

No joo! Seitsemäntoista vuoden Raahen lukion kuvataideopettajana vietetyn vuoden jälkeen koronakevät lennättikin kuvataiteen lehtori Pulkkasen Oulun Lyseon lukioon ja mukana lennähti tämä vuosikymmenen ajan enemmmän tai vähemmän aktiivinen lukiokuviksen blogi. Odotan uutta syksyä, opiskelijoita, kollegoita ja kulttuurin yhteistyökumppaineita innolla. Kulttuuritarjonnan keskiössä sijaitseva historiallinen lukio kuvataidepainotuksineen avaa ovia kuvisopetuksen uusille tuulille! Lukuvuoden mittaan blogissa päästäänkin kurkistamaan kuvisluokkaan entiseen tapaan, mutta uusin maustein. Tervetuloa seuraamaan! 

Mutta vielä on kesää jäljellä… Vaikka syksy lähestyy, niin vielä ehtii tutustua kesäisen rennosti vaikkapa Oulun taidemuseon mahtavaan ITE-taiteen näyttelyyn (jonne Lyskalta on muuten vain yhdeksän minuutin kävelymatka!) tai piipahtaa kaupungin gallerioissa. Kesällä kuvisope rentoutuu rannalla ja kasvimaalla kamera kourassa, sekä penkoo mitä kummallisempia kasvitarinoita arkistojen kätköistä. Kasvien kulttuurihistoriaa ja niihin liittyviä tarinoita käsittelevä tietokirja etenee rennolla otteella omaan tahtiinsa.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta – odotan että pääsen pitkän etäopetusjakson jälkeen lopultakin yhdessä lukiolaisten kanssa kuvisluokkaan värien, kameroiden. piirrosten, grafiikanprässin ja taiteellisen luomisen äärelle… Nähdään!

Aki Pulkkanen, Oulun Lyseon lukion kuvataiteen lehtori

KARTTA, kuvataiteen lukiodiplomitehtävä 2019-2020

Kartalla hahmotamme maailmaa. Kartta sisältää valikoitua informaatiota ennen kaikkea visuaalisessa muodossa. Eri aikojen ja eri kulttuurien kartat kertovat myös esimerkiksi vallasta ja politiikasta. Toisaalta kuvan tekijä voi kartoittaa teoksessa omia havaintojaan, ajatuksiaan ja reittejään.

Tehtävä: Ideoi, suunnittele ja toteuta teos tai tuote, joka käsittelee aihetta kartta. Nimeä teos tai tuote.

Lukuvuonna 2019-2020 Raahen lukiossa tehtiin 7 kuvataiteen lukiodiplomisuoritusta.

Uudet tehtävät julkaistaan keväällä ja opiskelija valitsee yhden tehtävän kurssin aikana suoritettavaksi. Kuvataiteen lukiodiplomiin kuuluu työskentelyprosessia esittelevä portfolio ja taideteos. Tehtäviä oli tänä vuonna kuusi, joista opiskelijat saivat valita yhden. Suosituimmaksi tehtäväksi valikoitui Omakuva. Tehtävien teemat käsittelivät tänä vuonna laajasti ajankohtaisia asioita aina kulttuurien kohtaamisesta juhlavuotta viettäneeseen kirjailija Minna Canthiin.

Raahen lukion kuvataiteen lukiodiplominäyttely on esillä Orion aulassa.

OMAKUVA

Taiteen historiassa omakuvilla on vuosisatainen perinne. Ihmiset tutkivat omakuvissaan itseään, identiteettiään ja suhdettaan ympäröivään maailmaan. Sosiaalisen median myötä selfiestä on tullut arkipäiväinen vuorovaikutuksen väline. Tehtävä: Ideoi, suunnittele ja toteuta teos tai tuote, joka käsittelee aihetta omakuva.

Kuvataiteen lukiodiplomin suorittamisen keskeinen osa on portfolion kasaaminen. Puolet arvosanasta määräytyy työskentelyprosessia kuvaavasta portfoliosta.

 

KULTTUURIT KOHTAAVAT KUVISSA

kuvataiteen lukiodiplomitehtävä 2019-2020

 

Kulttuurit syntyvät, toimivat ja muuttuvat vuorovaikutuksessa. Myös ihmisen identiteetti muodostuu osallisuudesta erilaisissa kulttuurisissa ryhmissä. Visuaalinen kulttuuri heijastaa ja muokkaa osaltaan identiteettejämme. Miten kulttuurien kohtaaminen synnyttää uutta kulttuuria? Miten lainaamme toisista kulttuureista? Millainen lainaaminen on mielestäsi kulttuurin omimista, väärinkäyttöä? Entä millainen kulttuurinen lainaaminen kunnioittaa ja arvostaa toisen ihmisen tai yhteisön kulttuuria?

Tehtävä: Ideoi, suunnittele ja toteuta teos tai tuote, joka käsittelee aihetta kulttuurien kohtaaminen.

MITÄ MINNA NYT TEKISI?  

kuvataiteen lukiodiplomitehtävä 2019-2020

Vuonna 2019 Minna Canth täyttää 175 vuotta. Canth (1844−1897) oli tunnettu kirjailija, etevä yrittäjä, köyhän kansan puolustaja, järjestöaktiivi ja aikansa vaikuttaja.

Tehtävä: Mitä Minna tekisi nyt? Mihin yhteiskunnalliseen haasteeseen olisi syytä tarttua? Mihin epäkohtaan haluaisitte vaikuttaa? Miten esittäisitte ideanne ja ajatuksenne muille? Pohtikaa, millainen olisi ihanteidenne mukainen yhteiskunta?

Kuviskurssilla taisteltiin syksyn harmautta vastaan ja lähdettiin mielikuvissa aurinkorannalle. Samalla kun teimme fimomassatöitä, katsoimme livekuvaa lomakohteiden rantamaisemista. Syyssateisena kouluaamuna oli kiva kuunnella suuren meren aaltojen kohinaa.

Tussipiirrosharjoituksia ja niistä teetettyjä väliaikaisia tatskoja KU4-kurssilla. Inktober kerää tussipiirtäjät yhteen.

 

Olen Lybeckerin toisen vuoden opiskelija kuva-ja mediataiteen linjalta. Olen ollut työharjoittelussa, tai kuten nykyään sanomme, koulutussopimuksella lukion kuviksen tunneilla. Työn alla minulla on maalauksen kurssin näyttötyö, joka on 50cm*60cm kokoinen akryylimaalaus. Maalaamisen ohella olen tutustunut kuviksen tuntien meininkiin ja seuraillut opiskelijoiden töitä.

IMG_20181011_081147

Pohjan teko kannattaa luonnollisesti aloittaa sitten, kun tietää mitä on tekemässä. Näin tulee tehtyä myös maalaukselle sopivan kokoinen pohja, eikä pohjaan sopiva maalaus. Tässä tapauksessa kun kyseessä on koulun näyttötyö niin pohjan koko oli etukäteen määritelty, joten aloitin sen teolla. Puurimat paukutellaan lomittain toisiinsa vasaralla ja tarkistetaan kulmien suoruus kulmaviivaimella tai esimerkiksi oviaukon yläkulmaa vasten. Puuvillakankaasta leikkasin sopivan kokoisen palan niin että reunoihin jää 6cm kääntövaraa. Kangas nidotaan kiinni aina vastakkaisiin puoliin yksi niitti kerrallaan, näin varmistetaan että kangas tulee suoraan ja tarpeeksi kireälle. Lopuksi kulmat taitellaan mahdollisimman siististi ja niin, ettei ainakaan etupuolelle jää isoja rynkytyksiä näkyviin.

 

Aiheena oli annettu “ihmisen ja eläimen välinen ystävyys”. Kaikki lähti valokuvasta, jonka veljeni vaimo on napannut tyttärestään. Olen kysynyt luvan kuvan käyttöön jo aiemmin koska kuva oli niin kaunis ja heti sen nähtyäni tiesin haluavani joskus maalata siitä jotain. Nyt kuva sopi tähän aiheeseen, ja aloin suunnittelemaan työtä tämän kuvan ympärille.

Olen itse luontoihminen, pidän puista ja maalaankin niitä aika paljon. Metsä ja luonto ovat niin loputtoman kauniit, ja olkoon vaikka kuin klisee niin siitä aiheesta minä tykkään ammentaa. Oli siis luonnollinen valinta maalata työhön villiä luontoa kauriiden ja metsän muodossa, en siis halunnut siihen mitään koiranpentuja tai muita kotieläimiä. Minulle nimenomaan luonnon havainnointi ja luonnon villit eläimet ovat kiehtovia.

Taulun aiheet valokuvan ympärille loksahtivat aika helposti kohdilleen. Tytön mekossa ja olemuksessa oli jotain Suomen taiteen kultakauden aikaa, jotain vanhaa ja ihanaa. Hän on kuin keijukainen, ihmisen vaatteisiin puettu ja hiukset suittuna kivellä istuen ja haaveillen ehkä metsästä. Tulee mieleen, että hän sopisi paremmin sinne metsän keijujen joukkoon kuin ihmisten pariin. Oikeasti tytön kotipaikan takapihan reunasta alkaa aivan ihana koivumetsä. Olen aina ihaillut sitä näkymää heidän olohuoneensa ikkunasta. Siinä metsässä kulkee myös kauriita, ja koska kauriita on kulkenut myös minun kotitaloni pellolla ja koska olen aina kokenut ne niin kauniina ja mielenkiintoisina, ne valikoituivat tähän tauluun edustamaan villiä metsää. Niin kuin metsän rauhalliset ystävät, joita aina joskus kohtaa. Halusin sijoittaa kauriit tauluun niin, että ne eivät ole varsinaisesti keskellä taulua , vaan niin kuin metsän eläimet ovat- varjoissa ja monesti hyvin huomaamattomina. Yhtäkkiä huomaat ne, ja ei voi olla ihastelematta kuinka hienosti ne ympäristöönsä maastoutuvat.

IMG_20181011_092909.jpg

Eli seuraava vaihe oli kuvien hakeminen ja tulostaminen. Tulostin tytön valokuvan ja metsän sekä kauriiden kuvia etsin netistä sivustoilta joilta saa ottaa kuvia ilmaiseksi.

Ja luonnostelu! Luonnostelu on tärkein!

IMG_20181011_125204.jpg

Siirsin luonnoksen taulupohjaan. Ja hei! Siihen oiva vinkki: Leikkaa paperista taulun kokoinen paperi. Piirrä luonnos siihen (näin voi testailla sommittelua). Vahvista luonnoksen ääriviivat esimerkiksi tussilla. Käännä luonnos ympäri ja piirrä luonnos läpi toiselle puolelle (muutenhan kuva tulisi peilikuvana tauluun). Piirrä luonnosviivan päälle hiilellä. Laita paperi hiilipuoli alaspäin taulun päälle ja silittele kuvaa. Ota paperi pois. Tadaa, kuvan ääriviivat ovat siirtyneet taulupohjaan!

Tässä vaiheessa siirryin lukiolle. Olin nämä vaiheet tehnyt Lybellä valmiiksi.

Ja eikun maalaamaan

IMG_20181015_131505

Ensimmäiset kerrokset ovat aika häijyn värisiä, sillä maalaan kerroksittain jolloin värit virittyvät pikkuhiljaa. Käytän maalaamiseen siis akryylimaaleja, väreistä käytössä on päävärit eli lämpimät ja kylmät punaiset, siniset ja keltaiset, sekä valkoinen. Olen käyttänyt myös matta mediumia, mikä on maalausneste joka laimentaa maalia. Eli toimii vähänkuin vesi. Olen ymmärtänyt että jos akryylimaalia lotraa liikaa veden kanssa niin värin kestävyys voi siitä kärsiä.

IMG_20181029_110129

Kerros kerrokselta, pikkuhiljaa. Akryylimaalit onneksi antavat anteeksi paljon sillä aina voi maalata päälle! Tytön mittasuhteet korjasin moneen otteeseen, varsinkin jalat olivat haastavat.

IMG_20181210_140324

Laskin että maanantaina on kasassa 63h tämän maalauksen parissa. Huh. Valmiista maalauksesta minulla ei ole vielä kuvaa, koska teos ei ole vielä valmis. Vielä on hankalin asia edessä, eli maalauksen nimeäminen. Aina yhtä vaikeaa! Ehdotuksia?

<3, Sarlotta

ps. Töitäni näet lisää instatililläni @sarlottajokitaloart

KU1-kurssilaiset vierailivat Raahen taiteiden yössä, kuvataiteilija Raimo Törhösen näyttelyavajaisissa. Oulussa asuva ja Pikisaaressa työskentelevä Raimo Törhönen (s. 1960) toi nähtäville Raaheen upeita koira-aiheisia maalauksia. Näyttelyavajaisissa esiintyi Raahen nuorisokuoro ja mukana oli myös karvainen joukko kaverikoiria. 
Taiteiden yö
Lähetimme taiteilijalle kuvistunnilla kerättyjä kysymyksiä. Kiitokset vastauksista!

Mitä välineitä käytät teoksissasi? Miten maalaus syntyy?

Maalaan enimmäkseen öljyvärein. Akryylejä käytän sävypohjan tekoon ja alusmaalaukseen, mutta öljy on minun ”lajini”. Pohjat rakennan yleensä kertopuusta ja puuvillakankaasta.

Maalaus saa alkunsa kuvallisesta ideasta, esimerkiksi näiden koirajuttujen taustalla on aina joku koira tai koirasta ottamani valokuva, joka jostain syystä herättää mielenkiintoni. Haen kuvia tai aiheita, jotka tuntuvat puhuttelevan minua, jotka ilmaisevat jotain, mihin sanat eivät yllä.

Tämän jälkeen alkaa kypsyttely, pyörittelen aihetta piirroksin ja tietokonesommitelmin, mietiskelen sommittelua ja värimaailmaa. Pohdiskelu on suurelta osin tiedostamatonta, joskus asiat selkityvät ikään kuin sattumalta tai ratkaisevat itse itsensä.

Työ alkaa pohjan teolla: koko ja muoto määräytyvät aiheen ja hakemani vaikutelman mukaan. Itse maalaus tapahtuu joskus nopeasti, työ on ikään kuin valmis päässäni. Joskus taas mennään vaikeamman kautta, asioita pitää kypsytellä, hakea, käydä masennuksen ja epätoivon kautta. Joskus työ ei vain etene, joko jää jumiin tai idea ei vain toimi.

Manu

Kuinka kauan suuren Manu -öljyvärityön tekeminen kesti?

Manu oli toinen kahdesta maalauksesta, jotka tein erityisesti Lumipalloefekti-näyttelyyn Aineen Taidemuseossa 2016. Halusin toteuttaa koira-aiheen ylisuuressa koossa. Toinen maalaus oli ”Into the black”, kooltaan 160 x 320 cm. Nämä työt valmistuivat yllättävän ripeästi, varsinkin kokoonsa nähden, parin kuukauden sisään, muiden töiden ohella. Yhteen työhön käytettyä aikaa on vaikea arvioida, koska yleensä on useampi homma samanaikaisesti käynnissä.

taiteidenyö 2Maalaatko silloin kun tekee mieli vai teetkö säännöllisesti teoksia valmiiksi? Onko maalaaminen mukavaa vai onko se joskus väkinäistä/pakollista? Mistä se johtuu?

Maalaan lähes koko ajan, poikkeuksena kaudet, jolloin keskityn esineveistoksiin. Teen paljon sarjallisia töitä, keskityn samaan aiheeseen, kuten nyt koiriin. Useimmiten työllä on jokin aikataulu: tuleva näyttely, tilaustyö tms. Deadline on hyvä kannustin ja inspiraatio.Jos tätä ei ole, eikä mielessä ole erityistä projektia, maalaan ”huvikseni”, omakuvia, asetelmia , erilaisia kokeiluja, vanhojen töiden uudelleen muokkausta…

Maalaaminen on usein vuoristorataa: saan huimia ahaa-elämyksiä, nautin työstä, löydän uusia asioita. Parhaita hetkiä ovat ne, kun työ loksahtaa kohdalleen, herää henkiin.

Toinen puoli on se, kun työ ei suju, näkemys on hukassa. Kaikkein pahimmat hetket ovat helvettiä, tuntuu etten osaa mitään, en osaa maalata, en ymmärrä omia ideoitani, työlläni ei ole arvoa. Näitä epätoivon hetkiä tulee aina uudestaan, ja aina niistä pääsee yli. Tekemällä töitä, silloinkin kun se ei ”suju”.

taiteidenyö3

Teetkö maalaamisen ohella muita töitä? Ja saako maalaamisesta muuten palkkaa kuin myymällä teoksia galleriassa?

Viimeiset viitisen vuotta olen olen tehnyt pelkästään taidetta. Sitä ennen osa-aikaisesti opetustöitä taideopettajana. Olen aiemmin tehnyt taiteen ohella töitä lastenkodeissa, siivoojana, puhelinmyyjänä (syvältä), lehdenjakajana.

Tällä hetkellä saan tuloni tilaustöistä, maalaan paljon muotokuvia ja olen myös saanut pari seinämaalaustilausta. Olen myös saanut pari apurahaa, mutta harvoin.

Kuvataiteilijan ammatti ei ole taloudellisesti vakaa tai kannattava, useimmat taiteilijat tekevät muita töitä mahdollistaakseen taiteen tekemisen.

Taiteen myynnillä ei monikaan tule toimeen, gallerianäyttelystä on enimmäkseen kuluja. Minun kohdallani myynti on muutoinkin satunnaista, joten sen varaan en juuri laske.

Miksi tauluissasi on aina vain yksi koira ja yhtä väriä taustalla? Eikö ole tylsää maalata niin yksinkertaisia töitä?

Minä uskon periaatteeseen ”less is more”, eli vähemmän on enemmän. Pyrin karsimaan töistäni kaiken, joka ei mielestäni palvele perusidean ilmaisua. Usein töissäni on kyse jollain tavoin olemassaolosta, sen hauraudesta ja ahdistuksesta. Poistamalla ympäristön keskitän huomion pelkästään aiheeseen, sen läsnäoloon.

Toinen syy on maalauksellinen, pyrin yhdistämään realistisen, plastisen (kysy opelta) muodon kaksiulotteiseen väripintaan, saamaan niiden välille tasapainon ja jännitteen. Kaksi erilaista tilatapahtumaa samanaikaisesti.

Yksinkertaisuus ei ole minulle tylsää, kyse on eräänlaisesta syväkehityksestä. En hae uusia muotoja, uusia asioita, vaan eri variaatioita kahden-kolmen elementin suhteesta. En pidä väripintoja niinkään taustana, vaan teoksen toisena pääelementtinä.

Tai ehkä olen vain tylsä ihminen.

Mistä sinulla on lähtenyt nuorena kiinnostus taiteeseen?

Kuvat ja niiden tekeminen ovat olleet merkityksellisiä minulle jo lapsena, ja olin jollain tavoin tietoinen lahjoistani. En kuitenkaan ajatellut taidetta ammattina koulusta päästyäni. Tein töitä lastenkodeissa ja opiskelin Tampereen yliopistossa nuoristyötä ja kasvatusoppia.

Vasta kolmenkymmenen rajapyykin lähetyessä havahduin tosissani miettimään mitä elämälläni teen. Elämänkriisiin ja ankaran pohdinnan jälkeen vastaus oli lopulta helppo. Pyrin taidekouluun ja päätin tulla maalariksi.

Saatko inspiraatiota muiden taiteilijoiden teoksista?

Usein ja koko ajan. Olen löytänyt oman taiteilijanlaatuni, minun ”juttuni”, joka liittyy juuri edellä mainittuihin pelkistämiseen, elementtien karsimiseen, jonkinlaisen keskittyneen läsnäolon hakemiseen. Uskon myös vakaasti maalaukseen taitona, arvostan maalariutta. Näitä asioita olen löytänyt, aluksi tiedostamatta, monien taiteilijoiden töistä. Koen itseni osaksi jonkinlaista jatkumoa, joka eri muodoissa kulkee osana taidehistoriaa. Sellaiset maalarit kuin Velasques, Rembrandt, van Gogh, Manet, Malevits, Freud (mm) ovat minulle läheisiä. Erityisesti Giorgio Morandi on tärkeä. Hän ilmaisi muutamaa purkkia maalaamalla enemmän elämän olemuksesta kuin monet monumentaalimaalarit.

Tämä ei suinkaan tarkoita, etten arvostaisi tai rakastaisi toisenlaistakin tekemistä, erilaisia tyylejä. Tämä on minun tapani, minun tieni. Jokaisen on löydettävä omansa.

Mikä on vaikeinta taiteilijan ammatissa?

Epäilys.

 

 

Blog Stats

  • 160 057 hits