Nuoren oululaisen opiskelijan oveen kolkutetaan ja hänet kutsutaan erikoisen salaseuran jäseneksi. Tummiin pukeutunut ihmisjoukko odottaa tulijaa lukitun oven takana punaiset kukat rintapielessään. Tämä on Lyseon edustalla patsastelevan Frans Franzenin päiväkirjaansa kirjoittama tositarina vuosisatojen takaa!

Eräänä päivänä sattui tapaus, joka kovin hämmästytti minua. Kuuluin pohjalaiseen osakuntaan ja muuan sikäläinen toverini kuiskasi korvaani, että minun piti pukeutua mustiin ja seurata häntä. Pääsisin paikkaan, missä näkisin jotain ihmeellistä, mutta ehtona oli, että minun oli oltava vaiti asiasta. Koska en ollut kuullut pojasta muuta kuin hyvää, tein mitä hän pyysi. Saavuttuamme salaperäiseen määränpäähän hän koputti oveen kolme kertaa. Astuimme sisään ja edessäni oli seurue mustapukuisia olentoja punainen ruusu rinnassaan. Päämies, joka istui pöydän ääressä lähinnä minua, piti puheen. Siitä kävi ilmi, että minut oli otettu Hyveen ja ahkeruuden seuran jäseneksi. Sitten minulle luettiin seuran säännöt, joita sitouduin noudattamaan. Seuran perusti ja sitä johti tohtori Bäck, joka myöhemmin toimi Suomen senaatin esittelijänä ja tuli tunnetuksi taitavuudestaan ja rohkeudestaan. Seuraan kuului yksinomaan pohjalaisia eivätkä sitä tunteneet muut kuin jäsenet. Se tarjosi tilaisuuksia latinankieliseen keskusteluun ja ruotsinkieliseen kirjalliseen toimintaan ja muodosti lisäksi salaisen siteen, jonka avulla vanhempi polvi piti koossa ja hoivasi toiveita herättäviä nuoria. Salassa toimimalla tahdottiin välttää ulkopuolisten viha ja panettelu. Näin syntyi minun ja Bäckin välille ystävyys, jota kesti yli 50 vuotta. Pääosan melkoisesta omaisuudestaan hän lahjoitti testamentilla kansakoulujen perustamiseen Pohjanmaalle. Frans Mikael Franzen (1772 Oulu – 1847 Ruotsi). Lähde: Atte Kalajoki, Franzenin matkassa kotona ja maailmalla, Pyhäjokiseudun kirjapaino 1990

Eräänä syysaamuna kuvisluokan ovi olikin kiini ja oveen kiinnitetyssä lapussa pyydettiin koputtamaan kolmesti. Oven avautuessa vastassa oli hämärä luokka ja varjokuvamaisia hahmoja.

Luokkaan viritetyn paperin takana maalasi KU12-kurssilaisten joukko ruokaöljyllä ihmishahmoja. Toisella puolella paperia saattoi tarkastella hahmomaalausten etenemistä ja maalaajien mielenkiintoisia varjoja. Hyviä havaintoja, luonnosaiheita ja ihmishahmoja lopullista kuvistyötä varten.

Pidimme kesken kurssin ”salaseuratunnin”, jolloin maalasimme ruokaöljyllä suurille papereille ja piirsimme varjohahmoja. Ruokaöljymaalaukset levisivät hauskan oloisesti paperilla ja muodostivat eriskummallsia hahmoja, joiden kehittymistä oli hauska katsella. Tunin aikana ymmärsin, miten taiteen ei tarvitse olla aina tarkkaa työtä, eikä ikuisesti kestävää. Itse asiassa tunnin jälkeen tuli todella motivoitunut olo. M

Tartuimme Frans Franzenin kiehtovaan päiväkirjatekstiin ja kuvitimme erikoisen kertomukseen KU1- ja KU12-kurssilaisten kanssa. Mielenkiintoinen sattumus vuosisatojen takaa tarjosi hyvän aiheen valon ja varjon kuvaamisen harjoittelulle ja tutkimiselle.

Tähän työhön minulla kului paljon aikaa verrattuna muihin töihin. Pidin työn ideasta, mutta tekniikka oli hieman haastava, sillä olen tottunut enemmän varjo- kuin valokohtien piirtämiseen. Kuitenkin mielestäni tekniikka oli mielenkiintoinen ja tykkäsin tunnelmasta, joka syntyi liidulla mustalle paperille. Olin todella tyytyväinen lopputulokseen, sillä onnistuin hyvin löytämään valkoisen eri tummuustasteita ja luomaan salaperäisen tunnelman teokseen. Emilia

TEHTÄVÄ: Harjoitellaan prosessinomaista työskentelyä: luonnostelu, kokeilut, teos ja arviointi ovat tärkeitä työvaiheita eli tallenna kaikki kokeilut ja ajatuksiasi sähköiseen kurssikansioon. Tutki kasvojen anatomiaa ja mittasuhteita, tutki valoja ja varjoja. Etsi sopivia kasvoja työhösi esim. valokuvaten taskulampulla dramaattisesti valaistuja kasvoja.

Tee luonnosten jälkeen mustavalkoinen hiilipiirros tai peiteväritutkielma tilanteesta, jossa Frans Mikael näkee ensimmäistä kertaa salaseuran jäsenet hämärässä, punainen kukka rinnassaan.

Milkan upeasti onnistunut valo-varjo tutkielma.

TAVOITTEET: valon ja varjon tutkiminen, ihmisen mittasuhteiden tutkiminen, tunnelman luominen taideteokseen. Prosessinomainen työskentely (luonnostelu, kokeilut, valmis työ ja itsearviointi).

KU3 Osallisena mediassa -kurssilla harjoiteltiin kuvankäsittelyn alkeita. Kriittistä medialukutaitoa oppii parhaiten itse tekemällä. Millaiset kuvat valikoituvat ja rajautuvat uutis-, mainos- ja taidekuviin? Kuvien säätö-, yhdistely- ja muokkausmahdollisuudet ovat rajattomat, kun hankkii perustaidot vaikkapa ylioppilaskirjoituksissakin sallitulla GIMP-ohjelmalla tai photoshoppaillen kuvisluokan koneella.

Postikortin suunnitteluun meni runsaasti aikaa. Minulla oli monta ideaa postikorttini toteutusta varten ja oikeastaan lopullinen työni ei edes ollut mikään alkuperäisitä suunnitelmastani, vaan lopulliseen työhöni sain idean yhtäkkiä ilman minkäänlaista suunnittelua.
    Postikorttiini sain idean, kun katsoin ruokapöytäämme vastapäätä olevaa lasiovea kohti. Näin heijastukseni lasista, minkä ansiosta mieleeni ihmeellisesti tuli, että hyödyntäisin heijastusta työssäni. Näin päädyin aivan lyhyen suunnittelun kautta lopulliseen työhöni.
    Ikkunan takaa häämöttää Suomen kaunista luontoa, minkä seurauksena päätin, että Suomi (sen luonto) on postikorttini lomakohde. Harkitsin paikanimen kirjoittamista työhöni, mutta se sotki osittain koko työn tunnelman, joten päätin olla laittamatta sitä työhöni.

Postikortin suunnitteluun meni runsaasti aikaa. Minulla oli monta ideaa postikorttini toteutusta varten ja oikeastaan lopullinen työni ei edes ollut mikään alkuperäisitä suunnitelmastani, vaan lopulliseen työhöni sain idean yhtäkkiä ilman minkäänlaista suunnittelua.
    Postikorttiini sain idean, kun katsoin ruokapöytäämme vastapäätä olevaa lasiovea kohti. Näin heijastukseni lasista, minkä ansiosta mieleeni ihmeellisesti tuli, että hyödyntäisin heijastusta työssäni. Näin päädyin aivan lyhyen suunnittelun kautta lopulliseen työhöni.
    Ikkunan takaa häämöttää Suomen kaunista luontoa, minkä seurauksena päätin, että Suomi (sen luonto) on postikorttini lomakohde. Harkitsin paikanimen kirjoittamista työhöni, mutta se sotki osittain koko työn tunnelman, joten päätin olla laittamatta sitä työhöni.

Merituulia

Tavoitteena kurssin ensimmäisessä tehtävässä oli oppia kuvankäsittelyn perustaidot ja erityisesti ohjelman tasojen käyttö, jolloin eri kuvaelementit on helppo yhdistää näyttäväksi kokonaisuudeksi. Yllättävän moni käsitteli kuvaa ensimmäistä kertaa. Kuvien käsittely puhelimen suotimilla on arkipäivää.

Halusin keksiä kehystyöhöni sellaisen idean, mitä kovin moni muu ei toteuttaisi.  Tässä työssä sai harjoitella Gimpin käyttöä, mikä oli minulle uutta ja mielenkiintoista. Enni

Ajoittain nostetaan esille medialukutaidon vaatimus ja kriittisyys vaikkapa julkkisten käsiteltyjä kuvia kohtaan. Luoko jatkuva somen kuvavirta käsiteltyine kuvineen meille ulkonäköpaineita vai osaammeko suhtautua kuviin kriittisesti?

Käytin paljon aikaa tähän työhön ja katsoin apua youtubesta. Olisi pitänyt ehkä rajata ​
paremmin, mutta olen silti tyytyväinen.
Jaacob

Aitoutta peräänkuuluttava vastaliikekin on kuvankäsittelyn yleistyttyä vallannut somepalstat. Johanna Malisen kolumnissa kirjoitettiin vastikään: Aitoudesta on tullut somessa trendi. Vaikuttajien ja naistenlehtien Instagram-tileillä kampanjoidaan jatkuvasti sen puolesta, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Siitä huolimatta kauneusihanteiden mukaiset huolitellut kuvat keräävät edelleen somessa valtavasti tykkäyksiä ja ihailevia kommentteja. Kaipaamme kehuja, koska ne saavat kehomme tuottamaan mielihyvähormonia ja tuntemaan olomme hyväksytyiksi. Siloteltu kuvavirta vahvistaa vallitsevia kauneusihanteita, mikä lisää houkutusta turvautua kuvankäsittelyyn.

Lotta
Nappasin Iidasta kuvan lyskan portailla, ihan vaan koska pidin kuvakulmasta. Yritin ensin muokata jotakin maisemaa kehykseen, mutta se jäi niin pieneksi verrattuna muuhun kuvaan, että se ei oikein toiminut. Otin sitten maiseman Studio Ghiblin Sydämen kuiskaus –elokuvasta ja muokkasin Iidan siihen. Ghibli-maisemat ovat lähellä sydäntä. Aava

Astetta haastavampi tehtävä oli kerätä kuvisluokasta esineitä ja liittää ne omakuvan kanssa kuvitteelliseksi postikortiksi. Yhteen liitettävien kuvien mittakaavan, värisävyjen ja valonsuunnan tutkiminen on aikaavievää ja hauskaa kuvantarkastelua. Milloin kuva on uskottava tai onko aitoutta olemassakaan?

Vilma

Tutustuimme ITE-taiteen näyttelyyn Kohtalona luovuus Oulun taidemuseossa ja käsittelimme oppitunnilla ITE-taiteen piirteitä. Tavoitteena oli oppia ilmaisemaan itseä kuvan keinoin: kerro itsestäsi ja ajatuksistasi omakuvaan piilotetuin kuvavinkein. Harjoittelimme kolmiuloitteista ilmaisua, värien ja monipuolisten materiaalien käyttöä.

TYÖN TAVOITTEET: Harjoitellaan prosessinomaista työskentelyä: luonnostelu, kokeilut, teos ja arviointi ovat tärkeitä työvaiheita. Työssäsi on ITE-taiteeseen viittaavia elementtejä ja mahdollisesti kollaasimaisesti erilaisia materiaaleja. Kuva kertoo sinun persoonastasi, harrastuksistasi tai ajatuksistasi kuvaviittein ja ITE-taiteen keinoin. Työ on rakenteeltaan kestävä ja veistokset ovat ilmaisultaan mielenkiintoisia eri puolilta.  

TYÖTAVAT: Nappaa selfie näyttelyvierailulla. Luonnostele liioitellen kasvonpiirteet, kuvaviitteet ja yksityiskohdat persoonallisella tavalla. Tee luonnoksestasi värillinen. Tutustu villa-materiaaliin ja neulahuovutukseen. Voit käyttää neulahuovutuksesi täydennyksenä kuumaliimaa, maalia, punontaa, lankoja jne… vaikkapa kolmiuloitteisella, assemblaasimaisella tavalla.

Eipä aikaakaan, kun kuvisluokkaan ja koulun näyttelyvitriineihin alkoi syntyä mielenkiintoisia omakuvia ITE-taiteen ja neulahuovutuksen keinoin.

Huovuttaminen oli mukavaa vaihtelua ja jotenkin terapeuttista. Olen tyytyväinen työhöni. Minusta ns. erikoisten värien käyttäminen oli kiva idea ja korosti ehkä jopa sitä työn ITE-taide puolta. Iida

Tätä työtä tykkäsin tehdä erittäin paljon, vaikka alkuun ahdisti, kun ei ollut juuri niitä värejä mitä olisin halunnut käyttää. Yritin saada työhön esille edes vähän valoja ja varjoja, mutta niiden tekeminen osoittautui itselle vaikeaksi asiaksi. Linda

Teoksen maalaamisessa on hyödynnetty kahvia, joka luo erikoisen efektin, kun teos laitetaan valoa vasten. Viljam

Neulahuovutus-tekniikka ja värikkäät villat pakottivat pelkistämään omakuvien yksityiskohdat ITE-taiteen tyyliin sopivaksi. Näyttelyvierailu osoitti, että taiteessa huumori ja leikillisyys ovat sallittuja asioita. Toivottavasti omakuvan pohtiminen neulahuovutusta tehdessä tarjosi leppoisan ja lempeän tavan itsetutkisteluun uusien lyskalaisten muuttuneessa elämäntilanteessa – siirtymisessä yläkoulusta lukiolaiseksi osaksi uutta kouluyhteisöä.

Johannes Messeniuksen 1610-luvulla maalattu muotokuva sai kaverikseen uuden taideteoksen viime viikolla. KU1-kurssilaiset harjoittelivat kuva-analyysiä tuoreen taideteoksen äärellä.

Kuvataiteilija Sampo Kaikkosen Taivaanranta-taideteos julkaistiin Oulun tuomiokirkossa lauantaina 26.9.2019. Tuomiokirkon tuttu torni näkyy tien ja Franzenin puiston takana Lyseon luokkahuoneista ja kirkonkellon ääni kaikuu avoimesta ikkunasta. Oli siis helppoa ja luontevaa tutustua ajankohtaiseen taideteokseen kuva-analyysiä harjoittelevien lyskalaisten kanssa ja vierailu järjestyikin helposti.

Franzenin puistossa on syksyinen tunnelma. Lokakuun värejä arviointiviikolla.
Sampo Kaikkosen taideteos jättää katsojalle upeasti tilaa tulkinnalle.

Ku1-kurssilaisten tulkintoja teoksesta:

  • Hammasratas symboloi työntekoa ja teoksestä tulee mieleen elämän kulku. Jaakko, Aapeli Lassi ja Axel.
  • Näyttää siltä, että kaikki auttavat toisiaan. Eri väriset ihmiset tuovat ajatuksia tasa-arvosta ja kaikki osoittavat taivasta kohti, viittaavat Jumalan olemassaoloon. Viljami, Allan, Jacob, Johannes
  • Nainen pääsee ”elämänpyörästä” pois. PERHONEN -> vapaus, uusi elämä, ilo, muutos, TUMMAT VÄRIT -> surua, ahdistusta ja pelkoa, NAISEN ASENTO -> vapauden tavoittelu. Vilma, Sofia, Essi
  • Kuvan ratas voisi symboloida elämän jatkuvuutta ja sitä, että kuolemakin on osa elämää. Ajatus on lohdullinen omaisille, koska fyysisen elämän loppu ei välttämättä ole kaiken loppu. Tummasta taustasta tulee mieleen kuoleman pysyvyys ja lopullisuus. Teos ei ole kuitenkaan musertavan synkkä, koska valon pilkahduksiakin on. Sara ja Venla

Kuvataiteilija Sampo Kaikkonen kertoi maalauksestaan:

Taidehistorioitsija Liisa Väisänen tutki teoksen taidehistoriallisia viitteitä tuoreeltaan ja syvensi ajatuksiamme teoksen elementtien historiallisista jatkumoista. Kannattaa tutustua myös Liisa Väisäsen innostaviin tietokirjoihin ja YouTube-videoihin:

Lukion KU1-kurssilla keskeistä on kuvien tutkiminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista ja taiteen omakohtainen tekeminen. Kuvat rakentavat identiteettejä, ilmentävät kulttuurista moninaisuutta ja uudistavat kulttuuriperintöä. Kuvat vaikuttavat ja viestittävät nykyisin enemmän kuin koskaan ennen. Kuvataiteen kurssilla tututuksi tulevat erilaiset käsitykset taiteesta ja muusta visusaalisesta kulttuurista. KU1-kurssin jälkeen lukiolaisella on hallussaan entistä enemmän kuvataiteen käsitteistöä ja kuvatulkinnan keinoja. Kuviskursseilla pyrimme tarttumaan kiinni taiteen, median ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisiin ilmiöihin. Uuden taideteoksen julkaisu lukiomme naapurissa toi kurssillemme hienon päätöksen. Kiitokset vierailumahdollisuudesta!

Taiteilijan monogrammi uuden teoksen signeerauksena.
Taidehistorian ja eri kulttuureiden tunteminen avaa taideteosten salaisuudet.

Keskiviikkona 30.9.2020 Oulun Lyseon lukion juhlasaliin kokoontui juhlava ja iloinen joukko. Tasavuosia juhlineen rehtori Mika Aallon muotokuvaa peittävä sininen kangas otettiin pois ja kuvataiteilija Petra Kaminen Mosherin teos paljastettiin. Muotokuvahankkeen taustalla on Oulun Lyseon lukion seniorit ry. Oulun Lyseon seniorit ry on koulun entisten oppilaiden ja opettajien yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea koulun toimintaa ja vahvistaa koulun historian ja perinteiden tuntemusta. Taiteilija Petra Kaminen Mosher vastasi ystävällisesti kuvisryhmämme lähettämiin kysymyksiin maalausprosessista.


Millainen prosessi Mika Aallon muotokuvan tekeminen oli taiteilijan näkökulmasta? Taiteilijan näkökulmasta virallisen muotokuvan valmisteluprosessiin kuuluu huolellinen kommunikointi taiteilijan, mallin ja tilaajaorganisaation välillä. Taiteilijan on otettava huomioon tilaajan vaatimukset ja perinteet, huomioitava mallin henkilökohtaiset toiveet ja onnistuttava omalla esteettisellä tyylillään vangitsemaan mallin persoonallisuus muotokuvaan.

Mikä sinun mielestäsi tekee muotokuvasta hyvän? Mikä muotokuvan tekemisessä on mielestäsi tärkeää?  Muotokuvan tärkein ominaisuus on näköisyys. Kuvan on oltava tunnistettava, ja mallin luonteen pitää välittyä riippumatta käytetystä maalaustekniikasta ja taiteilijan tyylistä. On oleellisen tärkeää, että taiteilijan omat esteettiset valinnat tulevat selvästi esiin, mikä erottaa maalauksen valokuvasta. Taiteellinen tyyli ei kuitenkaan saa viedä huomiota pois mallista ja hänen persoonallisuudestaan.

Miten olet innostunut tekemään muotokuvia? Miten kuvailisit muuta tekemääsi taidetta?
Olen aina ollut kiinnostunut muotokuvataiteesta. Ihmisillä on vaistomainen taipumus toisten ihmisten katselemiseen ja havainnointiin. Oman maalaustekniikkani yhdistäminen realistiseen muotokuvaan on minulle mieluinen haaste. Muut työni ovat erilaisten luontoaiheiden abstraktoituja muotoja ja värejä. 

Millaisia muistoja sinulla on peruskoulun tai lukion kuvataideopetuksesta ja onko visuaalisen alan valitseminen ollut sinulla aina itsestään selvää?
Äitini, Marjukka Kaminen, on myös taiteilija, ja olen aina tuntenut tarvetta luoda taidetta. Kävin Waldorf- (Steiner-) koulua päiväkodista lukioon, ja siellä opetuksessa painotettiin kaikenlaisia taiteita. Lukion taideopettajani oli hyvin innostava ja kannusti minua kokeilemaan monia erilaisia tapoja ympäröivän maailman kuvaamiseen.

Keitä muotokuvamaalareita ihailet?
Suosikkini muotokuvamaalareista on John Singer Sargent, jonka lahjakkuus on mielestäni vertaansa vailla. Muita ihailemiani muotokuva- (ja maisema-) maalareita ovat suomalaiset kansallisromanttisen aikakauden taiteilijat, erityisesti Akseli Gallén-Kallela ja Pekka Halonen.

Väriabstraktien töiden vastapainona Kaminen Mosherin muotokuvat ovat elävän uskollisia malleilleen, olematta kuitenkaan fotorealistisia. Tiukan klassinen figuratiivinen koulutus, kyky erottaa ihmisen oleelliset hahmon ja luonteen määrittelevät piirteet, ja esteettinen näkemys kantavat hedelmää hänen teoksissaan.

Taiteilijan luvalla saimme julkaista myös muutamia hänen muista taideteoksistaan. Petra Kaminen Mosherin maalauksiin ja tekstiilitaiteeseen voit tutustua myös kuvataiteilijan verkkosivuilla.

Juhannuskokko III, akryyliväri kankaalle, 120 x 100cm, 2017
After Sauna, öljyväri kankaalle, 100 x 80cm, 2017

KU2-kursseilla tutustustuttiin arkkitehtuurin eri tyylikausiin niin koulun lähiympäristössä kuin laajemminkin Suomen historiassa. Teoriaan liittyvänä tehtävänä oli tutkia jonkin olemassa olevan rakennuksen tyylipiirteitä ja rakentaa rakennuksen alle samoja tyylipiirteitä käyttäen ”rakennuksen salaiset tilat”.

Kurssin alussa ryhmäydyttiin tutustumalla eri rakennustyyleihin lukion ympäristössä. Jokainen ryhmä esitteli lyhyesti arkkitehtuurikohteita tai veistoksia. Oulun keskustassa on kattava otos arkkitehtuurin tyylejä eri vuosisadoilta ja tunnetuilta arkkitehdeiltä. Kaikkien muistissa on varmasti lyseon vanhimman osan suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel.

Oulun yliopiston Arkkitehtuurin yksikön opiskelijat esittelivät etäluennolla jatko-opintomahdollisuuksia ja valmennuskursseja. Arkkitehtuurin pääsykokeiden ennakkohtehtävissä mitataan ennenkaikkea kuvataiteosa-alueita. Kuvataiteen kursseilla voi hyvin harjoittaa tilallista hahmotus- ja esityskykyä, piirrostekniikoita, valon ja varjon tutkimista ja materiaalin tunnun kuvaamista. Myös vuorovaikutustaidot ovat arkkitehdin työssä välttämättömät. Lyseolaisten matemaattiset taidot ovat vertaansa vailla.

Rakennustaiteessa täytyy osata kuvitella ja yhdistää uudet rakennukset ympäristöön, jossa voi olla olemassaolevia rakennuksiakin. Mielikuvitusta vaatineessa tehtävässä suunniteltiin ”maanalaisia mielikuvituksellisia tiloja” jatkaen todellisen rakennuksen fasadin tyylipiirteitä.

Salaisiin tiloihin olen todella tyytyväinen ja siihen käytinkin ylivoimaisesti eniten aikaa. Oikean rakennuksen kuvaa olisi voinut varjostaa hieman enemmän. Tykkään valmiin työn tunnelmasta ja varsinkin salaisien tilojen värityksestä. Sain salaiset tilat hyvin näyttämään suunnitelmamaisilta. Kasper
Tehtävässä ”salaiset tilat” oli paljon hyvää.Tykkäsin kovasti ja siksi panostinkin tähän työhön kaikkein eniten. Valitsin ehkä hieman liian ykistyiskohtaisen rakennuksen, jonka vuoksi kaikki aikani kului tämän työn valmisteluun. Oona
Milan työssä näkyy Helsingin tuomiokirkon fasadi.

Helsingin Tuomiokirkko. Carl Ludvig Engelin suunnittelema Helsingin Tuomiokirkko (alun perin Nikolainkirkko, 1917–1959 Suurkirkko) sijaitsee Senaatintorin laidalla Kruununhaassa. Kirkko on kaupungin tunnetuimpia symboleja. Kirkko itsessään edustaa uusklassista tyyliä ja on pohjapiirrokseltaan tasavartisen kreikkalaisen ristin muotoinen. Esikuvana ratkaisulle on pidetty Pietarissa sijaitsevaa Kazanin katedraalia. Engel itse ei erityisesti pitänyt keskeiskirkoista, mutta valitsi tyypin lähtökohdakseen, sillä kirkon sijainnin vuoksi sitä tarkasteltaisiin kaikilta puolilta. Näin kirkkorakennus olisi symmetrinen kaikista suunnista katsottuna. Kirkon päätykolmioiden ylle sijoitettiin Pietarin Iisakin kirkkoa jäljitellen kaksitoista apostoleja kuvaavaa, August Wredovin ja Hermann Schievelbeinin veistämää sinkkipatsasta.  

Carl Ludvig Engel, saksalainen arkkitehti, tuotiin Suomen suuriruhtinaskuntaan 1816. Hänen arkkitehtuurinsa edusti uusklassista empiretyyliä. Engel loi pääkaupungiksi korotetulle Helsingille muutenkin monumentaalikeskustan ja toimi koko suomalaisen rakennustaiteen suunnannäyttäjänä 1800-luvun alkupuoliskolla. Muita hänen suunnittelemiaan Helsingin keskustan rakennuksia on Valtioneuvoston linna, Helsingin yliopiston päärakennus ja Kansalliskirjasto. Hän suunnitteli myös runsaasti kirkkoja ja julkisia rakennuksia eri puolille Suomea, kuten Ouluun.  Katariina

Kurssin kaksi ensimmäistä viikkoa ehti olla lähiopetusta ja silloin opiskelijat esittelivät lähiympäristön arkkitehtuurikohteita ja veistoksia.

Ku2-kurssi opetti, että luottamalla itseeni saan ylitettyä omat odotukseni ja osaan vaikka mitä​. Oppimistani olisi auttanut jos kurssilla olisi ollut enemmän aikaa työstää ja jos kurssi olisi kestänyt pidempään, jolloin open pitämään teoriaan olisi voinut keskittyä vielä paremmin. Nyt meni osaksi päällekkäin jolloin teoria saatto mennä välillä kokonaan ohi​.
​Mielenkiintoisinta oli syventää tietoa valosta ja varjoista lyijykynän käytössä ja tykkäsin kun tunnilla sai työskennellä rauhassa. Hyödyllisintä tulevaisuuteni kannalta oli hoksata, että ei ole niin nuukaa jos tekee pienen virheen. Sitä virhettä voi käyttää hyödyksi kokonaisuudessa​.
Gunnar

KU1-kurssin ensimmäisenä työnä muisteltiin piirtämisen tekniikoita hiilijalanjälki-aiheisessa tussipiirroksessa. Tavoitteena oli tehdä erilaisia viivoja, tekstuureja eli pinnan rakenteen kuvausta ja toistuvia pintoja omaa hiilijalanjälkeä kuvaten.

Testasimme oman hiilijalanjäljen erilaisin laskurein, jonka jälkeen tulokset kuvattiin infograafimaisena jalanjälkenä. Tiedon visualisointi infograafiksi auttaa ymmärtämään asioiden välisiä suhteita. Matematiikan ja mielikuvituksen taidot olivatkin siis tarpeen tussipiirrostekniikoita harjoitellessa ja kuvatessa hiilijalanjälki laskurein saatua tietoa visuaalisesti. Muutamiin jalanjälkiin sisältyi myös lupaus henkilökohtaisesta muutoksesta.

Linnean ja Alinan hiilijalanjäli-tussipiirrokset

Nautin tusseilla piirtämisestä. Vaikeinta oli keksiä kategorioihin liittyviä asioita, joissa voisi hyödyntää erilaisia valöörejä ja eripaksuisia viivoja. Piirroksen varpaat kuvaavat vedenkulutusta. Ylin osa kuvaa talouteen kuluvia luonnonvaroja. Sitten on liikenteen päästöt, ruoka ja teollistuminen. Linnea

Tein työhön erilaisia pisteitä, viivoja ja valööreitä. Syvyysvaikutelma jäi vähän unohduksiin työtä tehdessä, mutta sitä esiintyy suklaalevyissä vasemassa yläosassa. Työssä on erilaisia herkkuja, joita tulee välillä ostettua vähän liikaakin, ja katkeava palmu kuvastaa herkuissa käytettyä palmuöljyä, jonka viljelyssä on paljon ympäristöllisiä ja eettisiä ongelmia. Käytän myös paljon bussia ja autoilua, kun menen esimerkiksi treeneihin ja käyn useasti mökillä, mutta aina on mukana autossa vähintään kolme henkilöä. Piirsin myös meidän ison talon kuvaan, joka ei ole kuitenkaan niin iso osa hiilijalanjälkeäni, sillä samassa talossa asuu melko monta perheenjäsentä. Kasvomaskeja käytän bussissa, ja niitä menee 10 viikossa. Kuvaan sisältyy myös lupaus muutoksesta. Mielestäni tämä työ onnistui ihan hyvin. Venla

Mikä ihmeen hiilijalanjälki, ilmastojalanjälki?

Oulun kaupungin ympäristöohjelma – kohti hiilineutraalia Oulua 2026 on luettavissa linkistä. Kuvisluokan ympäristölupaukset taitavat kulkea käsikädessä järkevän materiaalinkäytön kanssa. Kuvisluokassa yritämme käyttää ja kierrättää materiaaleja järkevästi ja luovasti. Paperinkierrätys on itsestään selvää ja tuttuun tapaan opiskelijat ja opettajat ovat tuoneet luokkaan taidetarvikkeiksi sopivia kierrätysmateriaaleja. Tapetit, lelut, kartongit muut kierrätysmateriaalit saavat uuden elämän taideteoksina tai harjoituspapereina, vesivärikuppeina tai suojina.

Minnan ja Jaakon hiilijalanjälki.

Koska niin suuri osa hiilijalanjäljestäni tuli ruuasta, lupaan vähentää erityisesti punaisen lihan syöntiä. Suosin kasvisvaihtoehtoja. Minna

Hiilijalanjäljestä tuli varjotuksen määrän takia sekava, mutta katsellessa tarkemmin se paljastaa paljon pieniä yksityiskohtia. Alaosan talo ja lämpölaitos esittävät asumisesta johtuvia päästöjä. Sen päältä löytyy maantie ja linja-auto. Linja-autopysäkin alla on läjä palavia renkaita ja tien pientareella on puun kanto, joka tietysti kuvastaa metsien häviämistä. Ylöspäin liikuttaessa nähdään pari huutavaa savusta muodostuvaa olentoa, jotka ovat ilmentymä sanonnasta ”hukkua saasteisiin”. Tämän jälkeen tullaan kulutus- ja ruokaosioon, jossa oikealta löytyy läjä pikaruokaa ja vasemmalta pelästynyt ihminen, jota Suomen suurbrändejä Arinaa ja Keskoa esittävät aaveet uhkailevat. Sampo

Julkisuudessa puhutaan paljon nuorten kokemasta ilmastoahdistuksesta, jonka lisääminen ei missään tapauksessa ollut tämän kuvistehtävän tarkoitus. Erilaisten ilmastolaskureiden tuloksiin tutustuminen herätti kuvistyön edistyessä kuvisluokassa hyvää keskustelua ja terveen kriittistäkin porinaa, kun omakohtaisuus sai pohtimaan omia arjen valintoja – ei pelkästään ilmaston vaan oman elämänhallinnan mm. rahankäytön näkökulmasta.

Kuviskurssi on ollut yllättävän monipuolinen siihen nähden, mitä aihealueita olemme käsitelleet. Tykkäsin erityisesti Taiteilijan ruokapöydässä-tehtävästä ja siitä, että tunnit olivat maanläheisiä ja täällä sai tehdä ihan oman tason mukaan. Linda

KU1-kurssin viimeisenä tehtävänä opiskelijat valitsivat taiteilijan, jonka taiteeseen, henkilöhistoriaan ja taidetyyliin tutustuttiin ensin tietoa keräten. Tavoitteena oli välittää taideteoksen kautta tietoa taiteilijasta kuvallisesti ja kirjallisesti. Työ koostui harkitusta juhlakutsusta, jota varten täytyi tuntea taiteilijan elinpiiriä, elämäntapahtumia ja verkostoja. Tietoa soveltaen jokainen kirjoitti kutsun sopimaksi katsomaan juhlaan. Akryylivärein maalattu juhlakattaus koostui visuaalisista viitteistä taiteilijan teoksiin. Osaatko päätellä kenen kuuluisan taiteilijan juhlat ovat kyseessä?

Bonjour, Claude Monet! Kutsumme Teidät yhdessä vaimonne Alice Hoscheden kanssa illastamaan kanssamme takaisin synnyinkaupunkiisi Pariisiin. Pidämme ateriointihetken itse rakentamassasi puutarhassa, lummelammen vieressä. Tiedätte kyllä, missä se sijaitsee. Suosittelemme teitä lähtemään jo heti auringonnousun aikaan, sillä matkanne on pitkä. Odotamme teitä! Alina

Työ kuvaa maalaismaisemaista piknikkiä Vincent Van Goghin tyyliin. Linnea

Tervetuloa viettämään postimpressionistista piknikkiä rauhaisaan Ranskan Arlesin maalaismaisemaan, ”japanilaiseen unelmaan” 26.7.1890. Seuraksesi liittyy Camille Pisarro, Toulouse-Lautrec sekä veljesi Theo Van Gogh. Toivoisimme, että ottaisitte mukaanne henkilökohtaisen mielenterveyshoitajan, jotta mahdolliset kohtaukset olisivat turvattuja. Nauttikaatte maalaamisen ilosta yhdessä ystävättärienne seurassa.

Elokuun aurinko helli ja ampiaiset hätyyttelivät Ku2-kurssilaisia, kun kiertelimme Oulun Lyseon lukion ympäristöä arkkitehtuuria ja veistoksia tarkastellen. Tehtävänä oli tutustuttaa uusi kuvisope lähiympäristön arkkitehtuuriin ja veistoksiin, joita Pokkitörmän ympäristössä vuosisatojen takaa. Huomasimme, että eipä kaupungin historia ollut liian tuttua lyskalaisillekaan, joista iso osa tulee kaupunkiin opiskelemaan ympäristökunnista.

Tehtävänä oli valita yksi lähiympäristön arkkitehtuurikohde ja esitellä rakennustyylille ominaisia piirteitä ja kertoa rakennuksen kulttuurihistoriasta. Mitä koulumme 1830-luvun fasadin takana piilee? Mitä muuta Carl Ludvig Engelin kynästä on lähtöisin? Mikä ihmeen empire? Mihin ”susiteetin” kapiteelit viittaavat?

Koulumme ympäristön kaupunkihistoria ja rakennuskanta on ajallisesti upean kerrostunutta. Elokuussa koulun pihaa tutkineet arkeologiset kaivaukset oli juuri saatu päätökseen. Kivenheiton päässä Lyskasta löytyy oppikirjamaisesti uusgotiikkaa, uusrenessanssia, 1920-luvun klassismia ja jäänteitä Oulun suurpaloa edeltävältä ajaltakin. Aurinkoisena syyspäivänä jätettiin arkkitehtuuriopukset luokan kirjahyllyyn ja luettiin kaupungin rakennuskantaa kuin avointa kirjaa. Arkkitehdin ammattia suunnittelevien kannattaa tutustua pääsyvaatimuksiin ja kuvataiteen taitoja vaativiin ennakkotehtäviin arkkitehdiksi.fi -sivustolla.

Oulun Lyseon lukion ensimmäisen vaiheen suunnittelija on kuuluisa Carl Ludvig Engel.
Hersyvää paikallishistoriaa historioitsija Markus H Korhosen kertomana opinahjostamme.

Koulun ympäristössä on lukuisia veistoksia. Franzenin puistossa Oulun vanhin julkinen veistos katseli ´lempeine silmineen´matkaoppaiden kenkiin hypänneitä lyskalaisia, kuten aikoinaan koulumme oppilaana ollutta V. A. Koskenniemeä. Kuulimme lyhyesti tietoa kuvanveistäjä Erland Stenbergistä ja Lääninhallituksen talon rustikoinnista, sekä kummituksista.

Erland Stenbergin veistos on Oulun vanhin julkinen taideteos.
Oulun Tuomiokirkossa, rakennettu alunperin 1770-1777, on myös nähtävillä korjauksen jälkeen Carl Ludvig Engelin kädenjälkeä vuodelta 1832.

Ryhmän IB-lukiolaiset toivat turistikierroksellemme lisäoppia, kun arkkitehtuuritermit soljuivat sujuvasti englanniksikin. Oli kiva kuulla myös muiden ryhmäläisten käyttävän kielitaitoa, niin että Oulun linnan vaiheet kerrattiin kielirajat ylittäen. Myös ope oppi paljon uutta uudesta ympäristöstä.

Ainolan puiston ruusuloistoa.

Arkkitehtuurin parissa jatkettiin kuvisluokassa Oulun salatut tilat -tehtävässä, jossa olemassaolevien rakennusten alle suunniteltiin samoja tyylipiirteitä käyttäen mielikuvituksellisia käytäviä, tiloja ja salahuoneita. Pitääköhän paikkansa ikivanha huhu Oulun linnan raunioilta kaupunkiin asti ylettyvästä käytävästä? Ainakin muutamista KU2-kurssilaisten piirroksista käytävämuodostelmia saattoi ounastella.

Uusgotiikkaa Valveen talossa. Taloa on uudistettu useaan otteeseen, mutta alkuperäinen rakennusvuosi on 1884. Sanna Koiviston veistos Ajan kulku näyttää kaupunkikehityksen vaiheet.

Oulun Lyseon lukion KU1-ryhmät pääsivät vierailemaan värikkäässä Oulun taidemuseon ITE Kohtalona luovuus -näyttelyssä tällä viikolla. ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta. Koronatilanteesta johtuen kävimme museossa anivarhain aukioloaikojen ulkopuolella harjoittelemassa taiteen tarkastelua ja taiteesta puhumista.

Vierailu oli mielenkiintoinen. Taideteokset olivat näyttäviä, vaikka tekijöillä ei ollut taiteellista koulutusta. Mielenkiintoista olisi tietää lisää taiteilijoiden taustoista, miksi he tekevät taidetta ja miten tällainen näyttely on saatu järjestettyä. Topi

En ole koskaan aiemmin käynyt Oulun taidemuseossa ja oli ihan kivaa. Aada

Kivaa ja ihan kiinnostavaa oli. Omalla kohdalla pidin siitä, että sain rauhassa, hämärässä työskennellä. Se oli hyvä asia myös sen takia, että kenenkään muun mielipide ei varmasti päässyt omaani vaikuttamaan. Ehkä ainut kysymys, joka itsellä heräsi oli, että miksi taiteilijat joilla on ollut vaikea elämä, tuottaa parhaat ja tunteikkaimmat teokset. Voisin tulla uudestaankin. Iida

Perinteinen kansantaide toistaa usein vanhoja yhteisöstä nousseita tai siinä säilyneitä perinteitä. ITE-nykykansantaiteessa taiteilijan yksilöllisyys nousee ainakin tässä otoksessa hauskasti ja hurmaavasti esille: Kohtalona luovuus on läpileikkaus marginaaleissa kukoistavaan taiteeseen, joka jää edelleen usein sivustakatsojan rooliin taidemaailmassa. Teemallisissa kokonaisuuksissa vuoropuhelua käyvät erilaiset taiteen muodot, ilmaisutekniikat ja taidemuodon jatkumo historiasta nykyhetkeen, mutta myös tekijöiden elämäntarinat. Teoksia yhdistää hehkuvat värit, ekspressiivisyys, lapsenomainen viattomuus, maaninen toisto ja karhea realismi. Tyypillisiä aiheita ovat eläimet, kansankuvaukset, mielipiteiden ilmaisu sekä unenomaiset ja paratiisimaiset näyt. Näyttelyssä kuljetaan eurooppalaisen outsider-taiteen ja ITE-taiteen luovuuden alkulähteille ja osoitetaan reittejä, joita seuraamalla yksittäiset teokset ja tarinat asettuvat osaksi suurempaa kertomusta. Matkalle mukaan on kutsuttu vieraita nykytaiteen kentältä Islannista, Skotlannista ja Suomesta. (Näyttelyesittely Oulun kaupungin taidemuseon verkkosivuilla).

Kun tehtävänantona oli kuvailu, analyysi, tulkinta ja arvottaminen, museosalit täyttyivät mukavasta puheensorinasta. Yllättävän moni lukion kahdesta KU1-ryhmäläisestä ei ollut koskaan vieraillut Oulun taidemuseon näyttelytiloissa. Moni lyskalainen on käynyt peruskoulunsa lähiympäristön kunnissa ja museovierailu Oulussa on uusi juttu.

Näyttely oli mielenkiintoinen. Tämä ei ehkä ole minun lempityylistäni taidetta, mutta taideteoksista oli kiva pohtia, mitä niillä on yritetty viestittää. Haluaisin tietää Eliksen elämänvaihesta ja ajatuksista lisää. Neea

Oli mukava käydä, taidemuseot on ihan kivoja. Tämä näyttely ei ollut kuitenkaan niin mieleinen, sillä teokset eivät suuremmin herättäneet mielenkiintoani. Yksi ajatus, joka minulla ainakin näyttelyssä tuli, liittyy valokuviin. Mietin, kauanko yhden valokuvan ottamiseen menee aikaa, tarviiko kuvaa sommitella… valokuvataide on minulle ehkä vähän vieras asia. Venla

Jyri Rastas: Alas meteliat! (suihkulähde) rakukeramiikka ja mosaiikki, 2014, Yksityiskokoelma.

Vierailu oli mukava ja mielenkiintoinen. Haluaisin tietää enemmän taidetermistöä. Haluaisin tietää myös enemmän erilaisia tekniikoita. Kyseenalaistan tietyllä tavalla kynnystä millä tavalla voi saada asioitaan/teoksiaan museon seinille. Lara

Oli ihan kiva näyttely. Ei mitään kovin mielenkiintoista. – osaa taideteoksista en ymmärtänyt ollenkaan. Heta

Kohtalona luovuus – ITE ja kumppanit on nähtävillä Oulun taidemuseossa 20.9.2020 asti. Taiteilijoihin ja ITE -taiteeseen voi tutustua myös ITEnet-verkkosivuilla.

Blog Stats

  • 168 808 hits