You are currently browsing the category archive for the ‘Uncategorized’ category.
KU2 -kurssilaiset suunnittelivat itse valitsemalleen käyttäjäryhmälle pelin. Pelin ulkoasun tuli vedota valittuun asiakasprofiiliin ja suunnitelmien pohjalta rakennettiin pelin kokeiluversio, prototyyppi. Kiivaasti kasvavalla pelialalla on tuoreille peli-ideoille kova kysyntä ja peliteollisuus kaipaa uusia osaajia. Osaajia ja ideoita etsitään myös erilaisten kilpailujen avulla. Voittaisitko sinä tuhansia euroja terveyteen liittyvällä peli-idealla? : Gesundheit.
Mainoskuva TMTK-peliin. Pelaaminen sopii monenlaiseen arkkitilanteeseen. 😀
TMTK-peli (Teini-ikäiset mutanttitaistelukuulat)
Oletko ikinä nähnyt mitään näin silmiinpistävän hienoa ja kaunista? Hello Kittyt ja Lego Ninjat saavat väistyä, sillä Teini-ikäiset mutanttitaistelukuulat saapuvat! Tulet näkemään pelin kohta jokaisessa vanhainkodissa sekä lastentarhassa. Edes suihkussa et siltä pääse karkuun. Täältä se tulee, joten hanki omasi! Nöyryytä vihollistasi maalla, merellä ja ilmassa. Mitä enemmän ammut, sitä enemmän osut. TMTK on tullut jäädäkseen!
TMTK-peli kiiltelee metalliväreissä.
SÄÄNNÖT:
KUULAPELI: Ammu tykinkuula reikään keinolla millä hyvänsä. Kuula saa mennä reikään ihan mitä kautta tahansa, kunhan se pysyy reiän takana olevassa verkkopussissa.
KUMINAUHAPELI: Ota seksikkään punainen, synteettisistä materiaaleista valmistettu öljypohjainen kumirenksu kauniiseen käteesi, venytä sitä ja laukaise ammus kohti reikää. Pisteet määräytyvät reikien yläpuolella olevista numeroista.
Työskentelyn kuvaus:
Aloitimme simppelisti leikkelemällä styroksia. Tämän jälkeen kiinnitimme styroksinpalaset kuumaliimalla ja puukepeillä visuaalisesti erittäin näyttävän näköiseksi taisteluareenaksi. Seuraava työvaihe, ”kanuuna”, aiheutti päänvaivaa suuntaamattomuudellaan, mutta ohitimme ongelman keksimällä uuden pelin kuulapelin kaveriksi. Nimitämme yksinkertaista, vaihtoehtoista pelimuotoa nimellä kuminauhapeli. ”Kanuunan” valmistuttua kuminauhasta ja puupaloista aloimme miettiä, mihin pallot voisi tykittää. Saimme idean rei’itetystä seinästä. Ala-asteen ”neula pahviin ja työntö”-taktiikalle oli käyttöä, kun reikien piti olla symmetrisesti ympyränmuotoisia. Reikien taakse rakensimme korit pakkausmuovista, ihQD44-verkosta sekä tietenkin aina yhtä rakkaasta kuumaliimasta. Peli ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Teipillä tehdyt, järkyttävästi vinossa olevat sivukuvioinnit sekä pelin sisäosa logoineen olivat hauska, iloinen työvaihe, josta nautimme suuresti. Koulujen mysteerimäisissä ja pelkoa herättävissä tunneleissa suihkutimme pelin täyteen myrkkyä, joka melkein koitui herkkien käsiemme kohtaloksi. Onneksi tältäkin selvittiin, ja areena sai kullanharmaan ulkomuodon. Jäljellä oli enää katon rakennus. ”Tosimiehet, taistelevat kimallepojat”-idealla toteutettu, auringossa säihkyvä katto oli valmis alta aikayksikön, ja työn kauneus varmistettiin lisäämällä kylkeen aivan hirveän näköiset listat. Jotain työstä kuitenkin uupui, mitä jokainen valloittamaton linnake tarvitsee. Lippu oli rakennettava. Kangastilkusta ja puutikusta syntyi nopeaa kuvistyömme ylpeys, joka kruunaa esteettisesti kauniin teoksemme. Tuukka ja Teemu
Vuosien takainen Raahe aktivoi ihmisten muistot.
Vuosien takainen Raahe -peli on suunnattu pääasiassa Raahen vanhuksille ajanvietteeksi. Peli ”kertoo” Raahesta ja sen keskeisistä rakennuksista.
Tarvikkeet: pelilauta, noppa, pelinappulat ja kysymyskortit
Pelin kulku: Pelissä edetään nopan silmälukujen avulla polkua pitkin. Aina kun osut jonkin kuvan kohdalle, sinulle esitetään kysymyksiä kysymyskortista kuvaan liittyen. Se joka on ensimmäisenä Pekka-patsaalla (polun päässä) voittaa pelin! Pelissä ei ole maksimi pelaajamäärää!
Peliä oli mukava tehdä. Idea lähti siitä kun mietimme minkälaista peliä alamme toteuttaa ja päätimme piristää Raahen vanhuksia. Tiesimme aika paljon Raahen historiasta jo valmiiksi Museodraama -projektin kautta, joten valitsimme aiheeksi Raahen historian. Päätimme ottaa netistä kuvia Raahen rakennuksista ja tulostimme niitä liudan. Ajatus pyöreästä pelilaudasta tuli siitä että polku voisi kiertää ympäri pelilautaa spiraalinmuotoisesti.
Kysymyksiä keksimme yhden kortin verran valmiiksi. Koristeluun käytimme puuvärejä sekä tusseja. Kyseiset koristelut on sijoitettu kuvien mukaisesti liittyen aiheisiin ja ne on tehty selkeästi, koska vanhukset, you know. Työskentely sujui hyvin ja kaikki tekivät jotain järkevää. © Essi, Pinja ja Mira
Riikan ja Pasin suunnittelemassa pelissä Eurooppa tulee tutuksi.
Euroopan yrittäjä on peli, jossa voi rakentaa erilaisia yrityksiä ympäri Euroopan maita. Heitä noppaa ja katso kuka on paras yrittäjä!
Peliä voi pelata joukkueittain tai yksittäin kavereita vastaan. Pelin päämääränä on rakentaa mahdollisimman monta yritystä mahdollisimman moneen kaupunkiin ja tienata mahdollisimman paljon rahaa. Rakenna tehdas Roomaan, pilvenpiirtäjä Tukholmaan tai kauppa Berliiniin.
Pasi ja Riikka
THE PINK PONY’S on kansainvälinen muistipeli/ lottopeli. Peli on suunnattu ruotsalaisille, suomalaisille, englanninkielisille sekä suomenruotsalaisille.
Ikäluokalle 8+, tukee kieltenopiskelua tyttömäisellä teemalla. Peli sisältää selkeät, yksinkertaiset pelikortit, joista voi halutessaan koota lottolaudan.
Janina ja Janita
Janinan ja Janitan suunnittelema peli on suunnattu tytöille kielten opiskelun alkeisiin.
Catch It!
Oletko kyllästynyt pelaamaan perinteisiä lautapelejä? Haluatko kokeilla jotain uutta ja hauskaa? Saammeko esitellä ”Catch It!”in, vuoden 2013 mielenkiintoisin lautapeli! Heitä noppaa ja yritä saada kissankuva ylöspäin. Löydät pelin pelihyllystä!
Säännöt: Pelaaja A heittää nopan laatikollaan pelaajalle B. Pelaaja B ottaa nopan kiinni omalla laatikollaan ja koittaa saada sen mahdollisimman keskelle laatikkoa kissankuva ylöspäin.
Mikäli pelaaja onnistuu saamaan nopan keskelle pelilautaa kissan ollessa esillä, hän saa 10 pistettä. Reunemmalta merkityltä alueelta saa 5 pistettä ja muualta yhden. Kakka –kuvalla ei saa pisteitä. Pelaaja voittaa, kun saa sovitun määrän pisteitä kasaan.
Catch It! –lautapelin suunnittelu ja toteutus. Ryhmätyöskentelymme sujui hyvin. Keksimme idean vahingossa, pelasimme Afrikan tähteä odotellessamme inspiraatiota ja Juhani heitti pelille idean. Pelin nimi on siis sanaleikki. Antti valmisti nopan, Hanna liimasi kannet ja kirjoitti säännöt Antin kanssa, Ville auttoi kaikkia hieman ja Marianne kirjoitti mainoksen ja koristeli kannen liimaamalla siihen kirjaimet. Työskentely oli meidän mielestä mukavaa ja rentoa. Marianne, Ville, Antti ja Hanna, KU2
Elämän iloa
Pelin säännöt:
- Valitse pelinappula.
- Sekoita pelikortit.
- Aloita valitsemastasi ruudusta. Tarkoitus on kiertää pelikenttä ja tulla samaan ruutuun takaisin.
- Etene noppaa heittäen.
- Nosta jokaisessa ruudussa kortti ja toimi sen mukaisesti. Jos et kykene suorittamaan tehtävää, pyydä pelikaveriltasi apua.
- Peliä voit pelata yksin tai ystäväsi kanssa ja voit keskeyttää pelin milloin tahansa ja jatkaa, kun siltä tuntuu.
Nyt lapsenmieliset ikäihmiset liikkeelle! Tarviiko mummojen tehdä aina kutomistyöt ja pappojen puunhakkuu, vai voisiko järjestelyn tehdä toisella tavalla? Päivän touhujen lisäksi pelissä annetaan mahdollisuus tarinoiden, kokemusten ja runon lausunnalle. Niitähän me kaikki rakastamme!
Mummut ja papat pelaamaan!
Peli on suunnattu jokaiselle vanhukselle. Visuaalisesti se näkyy pelilaudan ruutukankaissa, pelinappuloissa, yleensäkin pelilaudan ulkonäössä. Aiheet korteissa liittyvät vanhusten päivän askareisiin ja siihen, mitä ne tykkäävät tehdä. Juoni on yksinkertainen, jotta sitä jaksaa pelata ja sitä voi jatkaa aina milloin siltä tuntuu.
Pelin toteutus ryhmässä…
Alussa pelin idea ja kohderyhmät vaihtelivat vilkkaasti, mutta loppujen lopuksi sama idea oli kehittynyt koko ajan pidemmälle. Ideoiden toteuttaminen pelilaudaksi oli ehkä haastavinta. Kun materiaalit ja pelilauta oli luonnosteltu, loppu sujui helposti. Tekeminen ja suunnittelu kahdestaan oli varmasti mukavampaa ja helpompaa kuin yksin. Molemmat tekivät töitä aktiivisesti ja innokkaasti.
Ruusuja ja risuja…Pelin idea tuntui aluksi huonolta ja epäselvältä, mutta lopulta siitä tulikin yllättävän hyvä. Sisältöä olisi voinut miettiä tarkemmin ja pelilaudan ulkonäköä. Ihan tyytyväisiä olemme kuitenkin niihin.
Mitä opimme… Opimme, ettei peliä kannata miettiä liian kauan ja vaihtaa aihetta koko ajan, vaan alkaa toteuttaa ideat mahdollisimman nopeasti. Ryhmätyössä huomattiin, että omista ideoista pitää välillä joustaa ja antaa myös toisen mielipiteille sijaa. Tajusimme, että peleissä vain taivas on rajana. Sen huomasi varsinkin siinä, kun jokaisen ryhmän pelit olivat niin erilaiset.
Oppimiamme ryhmätyötaitoja tarvitsee varmasti jokapäiväisessä elämässä ja osaa ehkä ajatella, voisiko jonkun asian tehdä erilain vai pitääkö se tehdä aina samalla tavalla.
Tämän kevään ylioppilas Eevi Ylönen osallistui Suomi-Unkari-seuran Palanen Unkaria -kilpailuun. Eevi maalasi unkarilaisten taiteilijoiden jalanjäljissä kolme maalausta ja teki keramiikkaa koostaen niistä tunnelmallisen videon, jossa sukelletaan uniin ja yöhön.
Raahen opetustoimessa on useina vuosina vietetty kansainvälisyysviikkoa ja yksi teemamaista on ollut Unkari. Raahen kaupungin taito- ja taideaineiden työryhmä TAIKAKUU on koonnut ja valmistanut Unkariin liittyviä tehtäviä. Kuvataiteessa esille on nostettu mm. unkarilainen op-taiteen pioneeri Victor Vasarely.
Kilpailun voitti Puolalan koulun valinnaisen tekstiilityön 8. luokkien kilpailutyö ”Unkarilaista sinipainantaa kokeilemassa” ja voittajat matkaavat Unkariin palkintomatkalle. Kilpailutyössä esitellään mielenkiintoinen kankaankuviointitekniikka, jota kokeilemme varmasti tulevilla KU7/12 Kuvia kankaisiin -kursseilla :
Raahen lukion mainos keväällä 2013
Raahen lukion mainoskuvaa varten olivat oppilaat pohtineet äidinkielen opettajan johdolla erilaisia positiivisia mielipiteitä lukiosta, joita voitaisiin käyttää mainoskuvan yhteydessä. Mainoskuva julkaistiin paikallislehti Raahen Seudun koulutusta käsittelevässä teemanumerossa.
Mitä mainoskuva viestii? Tuntui tärkeältä, että mielipiteet ovat aitoja ja lukiolaisista lähtöisin. Erään koulupäivän päätteeksi nappasimme sitten kuvan ensimmäisen luokan opiskelijoista, joiden kanssa pohdittiin kuvan sommittelua. Kuvaan haluttiin mukaan tyttöjä ja poikia, Chromebookit, joita syksyllä saatiin opiskelukäyttöön 30 kappaletta, oppikirjoja ja annos rentoa fiilistä. Kuvan taustalla häämöttää kirjahylly, josta voisi tulla mieleen lukio-opintojen yleissivistystä kasvattava tietomäärä. Mielestämme kuva onnistui mukavasti. Paikallislehti Raahen Seutu on taittanut mainoksen.
Kaupungin kaikki yhdeksäsluokkalaiset käyvät tutustumassa paikkakunnan toisenasteen oppilaitoksiin oppilaanohjaajien johdolla, joten Raahen lukioon tulevilla opiskelijoilla on hyvä käsitys tulevasta monipuolisesta opiskelupaikasta.
Tiina
POP-pleksi
Saat käyttöösi pleksilevyn ja tussin, sekä akryylimaalit:
- piirrä omakuva harkitusti peilin avulla niin että asetat pleksin peilin ja itsesi väliin. Toisen silmän sulkeminen auttaa piirtämisessä. Tavoitteena on ilmeikäs ja paksuudeltaan vaihteleva viiva.
- Tutustu POP-taiteeseen ja taiteilijoihin. Millaisia maalauksia ovat tehneet esim. Andy Warhol, Roy Lichtenstein tai Harro Koskinen
- Maalaa pleksin toiselta puolelta omakuvasi tasaisin värialuein.
- Voit piirtää ja maalata jonkin selkeän graafisen elementin tusiipiirrospuolelle. esim. kirjain, kuvio, monogrammi tms, niin että kuvio menee ulos kuvapinnan laidalta.
- Signeeraa työ tussilla ja poraa varovasti ripustusreiät työhösi.
-
Roosa
Jemina
Tommi
Jenni-Maria
Saku
Iida
Jonna
Niko
Samu
Jani
Akseli
Alina 
KU13-kurssilaiset ahkeroivat Elämää museossa– tapahtuman järjestämisessä syksyllä 2012. Tavoitteena oli tehdä raahen alueen koululaisille ja muulle yleisölle draamallisia kierroksia paikallishistoriaan. Paikallislehti Raahen Seutu uutisoi hankkeen etenemisestä jo keväällä 2013 ja otsikolla Historia herää eloon ensi-illan kynnyksellä. Syksyn KU13-kurssilla alkoi kiivastahtinen työ lavastamisen, valojen, puvustuksen, käsiohjelman, julisteiden, pääsylippujen, dokumentoinnin ja kahvitarjoilujen järjestämisessä.
KU13-kurssilaiset taittoivat esityksen julisteen. Myös puvustus, valaisu lukion uusilla siirrettävillä teatterivaloilla, äänisuunnittelu ja tapahtuman dokumentointi tulivat tutuksi kurssilaisille.
Miltä elämä on näyttänyt seppä Sarkkilan takoessa kruununmakasiinin takorautaista vuosilukua? Miten vuoden 1918 tapahtumat vaikuttivat Raahelaisiin? Raahen lukion naapurissa sijaitsi yksi pahamaineisimmista vankileireistä vuonna1918. Millaisia olivat kirjeet tai vaatteet sata vuotta sitten?
Kurssilaiset etsivät tietoa ja kuvia mm. vuoden 1918-tapahtumista ja muodista.
Osa esitystä oli virtuaaliseen näyttelytilaan toteutettu video ALMA, joka kertoo raahelaistytön tarinaa Amerikan siirtolaisena. Värikkäät kollaasit tehtiin Almalle kuuluneen vanhan valokuvapinon pohjalta:
Jenni-Maria ja Kim kirjoittivat kuvausta draamaprojektista:
Raahen lukion kuvataiteen luokassa kuuluu kynän suhinaa ja tietokoneen näppäinten naputuksia ja hiiren klikkauksia, kun keskittyneet lukiolaiset suunnittelevat ja valmistelevat esityksiä kruununmakasiinille. Lukiolaiset suunnittelevat julisteen, johon tietenkin kurssilaiset saavat mennä malliksi hienot roolivaatteet yllään. Myös pääsylippujen suunnittelu ja teko kuuluvat kurssilaisten tehtävälistaan. Muutamat tulevat hakemaan opettajalta rahaa kirpputoriostoksia varten: “Vielä tarvittaisiin hattu ja muutamat kengät…” Osa oppilaista askartelee helpoimmat lavasteet itse.
Pian vuorossa olikin tavaroidan kuljettaminen Raahen lukiolta kruununmakasiinille. Pitkä jono oppilaita kantaa laatikoita ja koreja, jotka ovat täynnä vaatteita ja lavasteita. Suurimmat ja raskaimmat lavasteet, kuten valot ja äänentoistojärjestelmät kuljetettiin autoilla.
Ei mennyt kauaakaan, kun lavasteet, valot ja äänentoisto olivat paikoillaan. Takahuoneesta kuuluu hermostunutta naurua ja viime hetken vuorosanojen kertailua. Näyttelijöiden ja lavastusporukan kesken tuntuu olevan tiivis ja mukava tunnelma.
Haastattelimme näyttelijöistä Elinaa ja Alisaa:
Mitkä fiilikset jäi näytösten jälkeen? Elina: Iha hyvät. Aluksi epätoivoinen fiilis. Nyt helpottunut ja väsynyt fiilis. Semmone ehkä huojentunut olo. Alisa: Täähän meniki iha hyvi.
Miltä on tuntunut olla mukana tällaisessa projektissa? Elina: Mukavalta. Alisa: Vähä erilaista, kun esittää useampia rooleja.
Mikä mukavinta/ hauskinta/ vaikeinta/ jännittävintä? Elina: Näytteleminen/ isän rooli (temperamenttinen, erilaiset olotilat, tunnetilat) / kolme eri roolia (kaikissa täytyy asennoitua eri rooliin) pitää esittää niin että yleisö tajuaa, että rooli vaihtuu (kasakasta luutnantiksi/ pikkuveljestä isäksi) / hetki ennen kuin menee lavalle, muistaako vuorosanoja. “entä jos mää en muistakkaa”
Haastattelimme myös kuvataideopettaja Aki Pulkkasta:
Mitkä fiilikset näin näytösten jälkeen? Aki: Huojentunut olo, kun kaikki menikin nappiin vaikka kiirettä olikin.
Iskikö jossain vaiheessa paniikki? Aki: Aika näytti siltä, ettei se ole puolellamme, joten kyllähän se tuttu, hoputtava paniikki iski.
Mistä idea tähän projektiin/ mistä lähti liikkeelle? Aki: Meillä on ollut tapana tehdä yhteistyössä draamakurssin ja kuviksen juhlakurssin kanssa jokin näytelmä. Draamakurssilaiset tekivät aiemmin tämän näytelmäsarjan kruununmakasiiniin liittyen, joten päätimme jatkaa esityksiä vielä näin joulun alla. Aiempia esityksiämme ovat olleet muun muassa Kynttilänjalan tarina, Tuulen poika ja Gunilla.
Gunilla -näytelmän juliste vuodelta 2005.
Näytelmän tekeminen oli ennen muuta oppimisprosessi ja uudenlaista yhteistyötä eri koulujen välillä. Saloisten yläkoululaiset kirjoittivat näytelmän ja toteutuksessa oli mukana lukiolaisten lisäksi Merikadun yläkoulun oppilaiden näytelmäryhmä. Museodraamanäytöksistä kerätyillä varoilla teimme opintoretken linja-autolla Ouluun 20.3.2013. Oulun kaupunginteatterissa pääsimme näkemään teatterin tekemisestä kertovan uskomattoman farssin Saranat ja sardiinit, joka ei jättänyt meitä kylmäksi.
Museodraamakierrosten lisäksi järjestettiin isänpäivän konsertti, jossa musisoi siirtolaismusiikin parissa bändi Adams of dayton. Kymmenessä näytöksessä kävi upeat 245 vierailijaa. Kiitokset museodraamastamme nauttineelle yleisölle ja yhteistyökumppaneille. Kiitämme Raahe Seura ry:tä ja Kordelinin säätiötä tuesta hankkeen toteutumiselle!
2009 vuoden Kynttilänjalan tarina -musiikkinäytelmä kertoi myös tarinoita Raahen historiasta:
Kynttilänjalan tarina -näytelmän lavastusta vuosien takaa.
Pelikurssilaiset viettivät pitkän viikonlopun Helsingin Kaapelitehtaalla ASSEMBLY winter 2013 -tapahtumassa. Raahesta Helsingin Kaapelitehtaalle matkattiin pöytäkoneet ja näytöt mukana junaillen. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana tehtiin haastatteluja, valokuvattiin ja tutkittiin pelimaailmaa Hyvä paha peli – tiellä oppimispeleihin –hankkeeseen liittyen.
Raahen lukiolaiset osana isoa Assembly-porukkaa. Kuvassa näkyy vain noin puolet tietokonepaikoista.
Hyvä paha peli. Aikuisten mielessä vilisee monenlaisia ennakkoluuloja pelaamisesta: väkivaltapelien lietsomaa käyttäytymistä, laiskaa sisällä lorvimista, syrjäytymistä, yksinäisyyttä tietokoneen ääressä ja turhaa ajanvietettä.
Pimeän hallin kakofoniassa ennakkoluulot nousivat myös opettajilla ensin pintaan, mutta tapahtuman edetessä nuorten into, yhteisöllisyys, talkoohenki, ainutlaatuinen tunnelma ja tanssipelien taiturimainen liikunnallisuus tekivät vaikutuksen.
– Pelit eivät ole helppoja. Hyvän peli vaatii sinnikkyyttä, ongelmanratkaisutaitoa ja usein myös uudenlaisia tietoyhteiskunnan yhteistyötaitoja. Nuorten massatapahtuma vaikuttaa päihteettömältä ilman korostetun tiukkaa valvontaa.
Helsingin Kaapelitehtaalle kerääntyi tietokone- ja konsolipeleistä kiinnostuneita nuoria pelaamaan perjantaista sunnuntai-iltapäivään.
– Oli ainutlaatuinen tilaisuus olla osa Assemblyvieraiden 1500 hengen tapahtumaa! kommentoivat Raahen lukion pelikurssin vetäjät Paula Salo ja Aki Pulkkanen.
Raahen lukion pelikurssilaiset jatkoivat tutkimuksiaan Assembly-tapahtuman aikana pelimaailman ilmiöistä. Opiskelijat haastattelivat, videoivat ja valokuvasivat suomalaisia ja kansainvälisiä peliasiantuntijoita ja peliteollisuuden edustajia. Mediakasvatus on yksi Hyvä paha peli -hankkeen sisällöistä ja viikonlopun oppimistehtävät kerätään kevään kuluessa hankkeen verkkosivulle. Mikä opettaakaan median toiminnan lainalaisuuksia paremmin kuin toimittajaksi tai kuvaajaksi heittäytyminen?
Omien videoiden lisäksi Raahen lukion porukka tallentui Assemblyn virallisellle videolle (Joni ja Jukka kohdassa 0.50):
Opettajina olemme kriittisiä ja uteliaita nuorten pelikulttuuriin sukeltaessa. Voisiko oppiminen olla yhtä koukuttavaa, haastavaa ja hauskaa kuten tietokonepeli? Mitä koulu voisi oppia erityisesti poikia koukuttavasta pelikulttuurista? Millainen on hyvä oppimispeli? Oppimispelejä on kerätty Oppimispelit ja virtuaaliympäristöt -hankkeen sivuille.
Visuaalinen kulttuuri elää! Helmikuun aikana levisi maailmalla kulovalkean tavoin visuaalinen villitys, joka aktivoi ihmiset tekemään omia videoita. Kuvataiteessa olemme puhuneet usein Flashmobeista, mutta niiden toteuttaminen on jäänyt suunnittelun asteelle. Harlem shake on uudenlainen tapa kokea globaalia yhteisöllisyyttä ja yksi esimerkki uusista sosiaalisen median mahdollistamista visuaalisen kulttuurin ilmiöistä. ASSEMBLY Winter 2013:n aikaan tehtiin oma Harlem shake, johon myös pelikurssilaiset osallistuivat innokkaana:
KU2-kurssilla vieraili Raahen kaupungin kaavasuunnittelija Mathias Holmén kertomassa arkkitehdin opinnoista, ammatista ja Raahen lukion ympäristön myllerryksestä. Kuvisluokan ikkunasta on voinut seurata uuden monikerroksisen asuintalon kohoamista. Työkoneet ovat tehneet uusia teitä ja kaivaneet perustuksia rakennuksille.
Arkkitehdiksi voi opiskella Aalto yliopistossa arkkitehtuurin laitoksella, Tampereen teknillisessä yliopistossa rakennetun ympäristön tiedekunnassa ja Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa, Mathias sanoo. – Kuviksesta saa hyvät valmiudet arkkitehdin opintoihin. Opintoihin sisältyy luentoja, harjoitustöitä, tenttejä, opintomatkoja jne… mutta myös paljon omaa tekemistä: jo lukio-opinnoista tuttua kuvankäsittelyä, värioppia, pienoismallien rakenteluprojekteja jne.
Työnkuva on moninainen. Arkkitehti piirtää pohjapiirroksia ja julkisivuja, kuten usein ajatellaankin, Mathias sanoo. – Mutta arkkitehti voi toimia myös teollisen muotoilun parissa tai kaupunkisuunnittelun piirissä uusia asema- ja yleiskaavoja suunnitellen.
”Valo herättää tilan eloon” Oppitunnin aikana kaavasuunnittelija näytti lukiolaisille mielenkiintoisia esimerkkejä opintoihin liittyneiltä ekskursioilta Tanskasta ja Japanista.
– Arkkitehti havainnoi ympäristöä kaikilla aisteilla, Mathias sanoo. Luonnon arkkitehtuuri, valon tutkiminen, rakennusmateriaalit ja akustiikka jne. ovat osa arkkitehtuuria. Ihmisen mittakaava ja kaupungin rytmi (hiljaiset tilat ja hektiset alueet) tulivat hyvin esille Mathiaksen esimerkkivalokuvissa.
Oppitunnilla nähtiin mm. Raahen alueen asemakaavaluonnoksia, joihin voi tutustua kaupungin verkkosivuilla. Raahessa viime vuosina on työllistänyt mm. sataman asemakaava, tuulivoima-alueiden kaavoittaminen ja uusienasuinalueiden suunnittelu.
Arkkitehtuuri ja kaupunkirakentaminen on kerroksellista. Kaupungin laajeneminen voi tapahtua tiukan suunnitelmallisesti tai orgaanisesti. Raahen 1800-luvun alun tiukka ruutukaava uudisti kaupungin 1810 tapahtuneen palon jälkeen. Toisaalla, esim. Italian Siennassa, kaupunki on kasvanut orgaanisesti hiljalleen laajentuen.
Raahen lukion rantaa yli sata vuotta sitten. Gellinin paviljonki näkyy vanhassa postikortissa.
Myös Raahessa on runsaasti historiallisia kerrostumia: lukiolaisten pyöräparkin alta kaivautui esiin syksyllä 2012 vanhan oluttehtaan tiilirakenteita. Gelmannin paviljonki ja Korppilan virvoitusjuomatehdas ovat sijainneet lukion lähistöllä ennen lukiorakennuksen (rak. 1958) valmistumista.
Raahen lukiolaiset osallistuivat Raahen ystävyyskaupunkien valokuvanäyttelyn järjestelyihin. Föreningen Norden, Skellefteåsta järjesti näyttelyn, jonka aiheena oli ENERGI – ENERGIA. Osallistujia valokuvanäyttellyyn tuli Mo i Ranasta (Norja), Skellefteåsta (Ruotsi) ja Raahesta.
Nyt jo ylioppilaaksi kirjoittaneiden Raahen lukiolaisten Emman, Janitan ja Titan energiset valokuvat kiertävät edelleen näyttelyissä kolmessa maassa ja olivat esillä syksyllä 2012 lukion käytävällä.
Janitan kuvamaa energiaa Raahen rannoilta.
Emman valomaalaus. Nuorekasta energiaa Raahen yöstä.
Titan kuvassa energiaa saadaan suoraan tuulivoimasta.
Penkkarit vietettiin perinteiseen tapaan Raahen lukiolla. Paikallislehti otsikoi penkkariartikkelin: hyvästi perinteiselle oppitunnille. Lukion tutoreita voi jälleen kiittää onnistuneista penkkarijärjestelyistä, joita oli tehty koulupäivän päätteeksi voimia säästämättä.
Wanhojen tanssien graafisen käsiohjelman suunnitteli Henna. Wanhat tanssittiin Raahen liikuntahallilla kahteen kertaan klo 13.15 ja klo 18.00. Vuosien tauon jälkeen myös yleisö pääsi tanssimaan wanhojen kanssa hitaan valssin pyörteissä. Paikallislehti Raahen Seutu oli paikalla juhlahumussa julkaisten komeita kuvia tanssivista pareista.
KU9 Kuvanveisto ja keramiikkakurssilla tutustutaan kolmiulotteisen työskentelyn perinteisiin menetelmiin ja kuvanveiston historiaan. Pääasiallinen työskentelymateriaali on savi. Tutustuimme myös keramiikan lasittamiseen, kokeileviin taidemuotoihin ja kuvanveiston poikkeuksellisiin materiaaleihin.
Savityöskentelyä harjoiteltiin tekemällä Egyptin taiteesta tuttu kanooppiastia. Tällä kertaa säilytysruukku säilöi tekijänsä salaisuuksia. Salaisuutta vartioi kansiosaan tehty hahmo.
Jennan Kobra-aiheisessa kanooppiastiassa kimaltelee kulta.
Aiheena oli tehdä kanooppiastia Egyptin taiteeseen liittyen ja kobra oli ensimmäinen eläin mikä Egyptistä tuli mieleen. Tein ensin yhtenäisen, onton ruukun makkaratekniikalla ja leikkasin sitten päälyosan pois. Muokkasin päälyosasta kobran pään ja lisäsin ruukun kylkiin savipötköjä kobran vartaloksi. Kun kaikki osat oli kiinnitetty paikoilleen ja muotoiltu, painelin saveen pieniä kuvioita. Kuivumisen ja polton jälkeen maalasin käärmeen mustaksi ja kuviot kultaisiksi. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Jenna
Kanooppeja lukion käytävällä
Kurssin kuluessa jokainen harjoitteli dreijaamista. Dreijaaminen vaatii käden ja silmän koordinaatiota. Vuosien dreijauskokemuksen jälkeen pystyy hallitsemaan savea – meidän harjoitteluissa savi hallitsi dreijaajaa, mutta sinnikkään työskentelyn jälkeen syntyi useita komeita kulhoja.
”Kun yhdistää muiden pois heittämiä tavaroita, ne heräävät eloon, ikään kuin henkisesti, mikä ylittää sen elämän, mihin ne on alkujaan tarkoitettu.” Louise Nevelson
Kurssin lopputyötehtävävaihtoehtoja oli kolme, joista sai valita mieleisimmän. Opettajallekin uusi tuttavuus Louise Nevelson, innoitti tekemään upeita reliefejä hylätyistä esineistä. Esineet aseteltiin alustalle ja harkitun sommittelun jälkeen kokonaisuus spreijattiin yhdenmukaiseksi.
Pian esinekooste kiiltää metallinhohtoisena.
LONTOO Lopputyöni aiheena on reliefi eli korkokuva, ja sen koko on n. 50×50 cm. Työhön on käytetty paljon tulitikkurasioita, ja ne rajaavat työssä tietyn alueen. Huomio kiinnittyy keskellä olevaan Lontoon Big Ben -tauluun, jonka ympäriltä löytyy kuulia. Tulitikkurasioista voi löytää kaikenlaista aina pyykkipojasta suklaamunasta löytyneisiin pieniin leluosasiin asti. Tulitikkurasioiden ulkopuolella on jäniksiä loikkimassa, ja ympäriltä löytyy myös vanhoja tölkin klipsejä heiteltynä maahan. Työ on värjätty kromin värisellä spraymaalilla. Pia
Jonnan ja Sindren esinekooste on rakennettu itse tehtyyn syvennykseen.
Barbie-jou Ajatus oli tehdä reliefi itse tehtyyn kaappiin. Ajatus muuttui käytännöksi helposti ja lisää ideoita sisällöstä pulpahteli kuin kärpäsiä kakkaläjään lämpimällä säällä. Täytimme kaapin rikkinäisillä joulukoristeilla aloittaaksemme jostain. Kiinnitimme tavarat työhön kuumaliimalla. Jatkoimme tyhjäksi jääneen tilan täyttämistä sekalaisilla kuvisluokan romuilla kuten ruokailuvälineillä ja pienillä leluilla. Toisen tekijän pakkomielle barbie-nukkeensa otettiin myös huomioon ja barbie sai paikkansa työn keskiöstä. Työn tekeminen oli kokeilumielistä ja hauskaa ja poltti. Lopuksi maalasimme työn spray-maalilla pinkiksi ja piristimme alastonta barbieta glitterillä nykytaiteen tyyliin. Sindre ja Jonna
Reliefejä esillä lukion käytävällä.
Mirkan reliefissä on pyöreitä ja kulmikkaita muotoja.
Jenna teki upeita valusavitöitä kipsimallineen avulla. Valusavi on ollut kuvisluokassa usein ahkerassa käytössä ja kuviksen blogissa on runsaasti kuvia valusavitekniikalla tehdyistä oppilastöistä aiemmilta vuosilta. Jennan työ on tehty harkittuun sydämenmuotoon.
Valusavitöitä voi tehdä kipsimallineen avulla ison sarjan.
Sydänkulhot Tein lopputyönä sydänkulhoja valusavesta. Kulhojen teko oli aika monivaiheista. Ensin tein kipsimuotin, jonka kuivuttua aloin tekemään varsinaisia kulhoja. Kaadoin valusavea kipsimuottiin, jossa kulhon reunat alkoivat hiljalleen muodostua kun kipsi imi savesta kosteutta ja odotin noin oppitunnin ajan. Sitten kaadoin ylimääräisen valusaven pois muotista. Seuraavana aamuna sain aina ottaa edellisen kulhon muotista ulos ja kaataa uutta savea muottiin. Viimeistelin kulhot märällä sienellä ennen kuivumista ja raakapolttoa. Raakapolton jälkeen lasitin kulhot ja menivät vielä lasituspolttoon. Tällä tekniikalla sain uuden savikulhon kuivumaan joka päivä.
Kulhojen väritystä mietin aika pitkään ja hartaasti. Olisin ehkä halunnut tehdä jotain erikoisen värisiä, mutta toisaalta valkoiset ja mustat sopivat parhaiten sisustukseen kuin sisustukseen, joten päätin tehdä niistä sellaisia. Ajattelin myös, että kulhot voisi järjestää viiden kulhon rykelmään, jolloin ne yhdessä näyttäisivät aika hienolta. Vaikeinta koko prosessissa oli kulhon mallin miettiminen ja sen toteuttaminen kipsimuottiin niin, että kulhoista tuli mahdollisimman symmetrisiä ja tasapintaisia. Jenna
Jennan valusavisydämet. Upea esinesarja olisi muodoiltaan valmis vaikka teolliseenkin tuotantoon.
Haa! Sadan euron seteli koulun käytävällä, nappaanko kiinni? Syöttinä toimiva seteli on arvoton, nollia täynnä. Sininen, kravattikaulainen hahmo istuu kärsivällisesti onkimassa hyväuskoisia. Veistoksen väri hehkuu kuin kuuluisa Yves Kleinin sininen.
Asioiden Kalastaja? Työn idea kehittyi vähän hassusti. Alun perin idea oli tehdä vain joku tavallinen mitään ajatuksia herättämätön vihreä ”kuu-ukko/marsilainen” kalastamaan. Aloin tehdä verkosta mallia joka pysyi kutakuinkin samana. Mutta tuli mieleen että kai sen pitäisi olla jotenkin ajatuksia herättävää. Mistä ihmiset usein puhuvat, ystävien kanssa tai julkisesti? Rahasta tai politiikasta. Ongessa siis 0€ seteli. Ja hahmon värityksestä ja yksityiskohdista ja koko työstä ylipäätään tuli ”abstraktimpi” jotta tulkinnalle jäisi vähän enemmän tilaa. Sinisen värin ja valkean solmion voisi yhdistää myös useampaan eri asiaan, vaikka Suomeen tai Kreikkaan. Minulle on ihan se ja sama mitä ihmiset ajattelevat työni takia kunhan jotain. Tapio
Ikkunakoriste. Saimme idean aiheeseemme kurssimonisteesta. Päätimme tehdä tuikkukupin, josta roikkuu värikkäitä koralliriutan kaloja. Ideana oli, että kynttilän valo heijastuisi tuikkukupin reiístä väloa kalojen lasitettuun pintaan. Aloitimme työt kalojen tekemisellä savesta. Aluksi tarkoituksena oli tehdä viisi kalaa, mutta kasi halkesi saven kuivuttua. Muihin kolmeen kalaa painelimme pieniä lasihelmiä pyrstöön ja eviin. Lopputuloksesta ei voinut tietää etukäteen ja yksi kala meni pilalle lasituspoltossa, kun kalaan tehty reikä meni umpeen. Tuikkukupin teimme savesta makkaratekniikalla. Saven kuivuttua muotoilimme kupin haluamaamme muotoon. Lopuksi teimme tuikkukuppiin reikiä, joista kynttilän valo tulisi ulos. Lasitimme kalat punaisella lasitteella ja tukkukupin sinisellä. Tuikkukupin lasitus onnistui, mutta vielä tuli mutkia matkaan, kalat jäivät lasituksessa toisiinsa kiinni. Irrotettuamme kalat toisistaan, niistä irtosi hieman lasitetta, mutta emme antaneet sen häiritä. Lopuksi kiinnitimme kalat naruilla tuikkukuppiin. Kalojen naruihin lisäsimme helmet koristeeksi. Teimme myös pienen ripustuslenkin helmien koristelemana, josta tuikkukupin saa roikkumaan.
Lopputulokseen emme ole kovin tyytyväisiä, koska olisimme voineet tehdä työn huolellisemmin, mutta aika ei riittänyt uusien kalojen tekemiseen. Marja ja Laura.
Kuvataideoppimista lukiossa 