You are currently browsing the tag archive for the ‘KU1’ tag.
Oulun Lyseon lukion KU1-ryhmät pääsivät vierailemaan värikkäässä Oulun taidemuseon ITE Kohtalona luovuus -näyttelyssä tällä viikolla. ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta. Koronatilanteesta johtuen kävimme museossa anivarhain aukioloaikojen ulkopuolella harjoittelemassa taiteen tarkastelua ja taiteesta puhumista.
Vierailu oli mielenkiintoinen. Taideteokset olivat näyttäviä, vaikka tekijöillä ei ollut taiteellista koulutusta. Mielenkiintoista olisi tietää lisää taiteilijoiden taustoista, miksi he tekevät taidetta ja miten tällainen näyttely on saatu järjestettyä. Topi
En ole koskaan aiemmin käynyt Oulun taidemuseossa ja oli ihan kivaa. Aada
Kivaa ja ihan kiinnostavaa oli. Omalla kohdalla pidin siitä, että sain rauhassa, hämärässä työskennellä. Se oli hyvä asia myös sen takia, että kenenkään muun mielipide ei varmasti päässyt omaani vaikuttamaan. Ehkä ainut kysymys, joka itsellä heräsi oli, että miksi taiteilijat joilla on ollut vaikea elämä, tuottaa parhaat ja tunteikkaimmat teokset. Voisin tulla uudestaankin. Iida
Perinteinen kansantaide toistaa usein vanhoja yhteisöstä nousseita tai siinä säilyneitä perinteitä. ITE-nykykansantaiteessa taiteilijan yksilöllisyys nousee ainakin tässä otoksessa hauskasti ja hurmaavasti esille: Kohtalona luovuus on läpileikkaus marginaaleissa kukoistavaan taiteeseen, joka jää edelleen usein sivustakatsojan rooliin taidemaailmassa. Teemallisissa kokonaisuuksissa vuoropuhelua käyvät erilaiset taiteen muodot, ilmaisutekniikat ja taidemuodon jatkumo historiasta nykyhetkeen, mutta myös tekijöiden elämäntarinat. Teoksia yhdistää hehkuvat värit, ekspressiivisyys, lapsenomainen viattomuus, maaninen toisto ja karhea realismi. Tyypillisiä aiheita ovat eläimet, kansankuvaukset, mielipiteiden ilmaisu sekä unenomaiset ja paratiisimaiset näyt. Näyttelyssä kuljetaan eurooppalaisen outsider-taiteen ja ITE-taiteen luovuuden alkulähteille ja osoitetaan reittejä, joita seuraamalla yksittäiset teokset ja tarinat asettuvat osaksi suurempaa kertomusta. Matkalle mukaan on kutsuttu vieraita nykytaiteen kentältä Islannista, Skotlannista ja Suomesta. (Näyttelyesittely Oulun kaupungin taidemuseon verkkosivuilla).
Kun tehtävänantona oli kuvailu, analyysi, tulkinta ja arvottaminen, museosalit täyttyivät mukavasta puheensorinasta. Yllättävän moni lukion kahdesta KU1-ryhmäläisestä ei ollut koskaan vieraillut Oulun taidemuseon näyttelytiloissa. Moni lyskalainen on käynyt peruskoulunsa lähiympäristön kunnissa ja museovierailu Oulussa on uusi juttu.
Näyttely oli mielenkiintoinen. Tämä ei ehkä ole minun lempityylistäni taidetta, mutta taideteoksista oli kiva pohtia, mitä niillä on yritetty viestittää. Haluaisin tietää Eliksen elämänvaihesta ja ajatuksista lisää. Neea
Oli mukava käydä, taidemuseot on ihan kivoja. Tämä näyttely ei ollut kuitenkaan niin mieleinen, sillä teokset eivät suuremmin herättäneet mielenkiintoani. Yksi ajatus, joka minulla ainakin näyttelyssä tuli, liittyy valokuviin. Mietin, kauanko yhden valokuvan ottamiseen menee aikaa, tarviiko kuvaa sommitella… valokuvataide on minulle ehkä vähän vieras asia. Venla
Vierailu oli mukava ja mielenkiintoinen. Haluaisin tietää enemmän taidetermistöä. Haluaisin tietää myös enemmän erilaisia tekniikoita. Kyseenalaistan tietyllä tavalla kynnystä millä tavalla voi saada asioitaan/teoksiaan museon seinille. Lara
Oli ihan kiva näyttely. Ei mitään kovin mielenkiintoista. – osaa taideteoksista en ymmärtänyt ollenkaan. Heta
Kohtalona luovuus – ITE ja kumppanit on nähtävillä Oulun taidemuseossa 20.9.2020 asti. Taiteilijoihin ja ITE -taiteeseen voi tutustua myös ITEnet-verkkosivuilla.
Raahessa järjestettiin Taiteiden yö perjantaina 22.8.2014. Kaksi lukion KU1-ryhmää osallistui alkuillasta järjestettyihin Galleria Myötätuulen näyttelyavajaisiin. Näyttelyssä on 26.9.2014 asti esillä Paula Blåfieldin veistoksia ja Tuija Arina-Sundelin taidegrafiikkaa ja öljymaalauksia. Tutustuimme näyttelyavajaisten tapoihin ja kuuntelimme avajaispuheen, sekä Raahen runoseuran Liisa Männistön esityksen.
– Näyttelyn avajaiset olivat täysin uusi kokemus. Taideteokset olivat mielenkiintoisia. Kävin myös tuolinäyttelyssä Kruununmakasiinimuseossa ja kirpputorilla.
– En ole käynyt ennen taidenäyttelyissä. Kokemus oli kiva. Työt olivat hauskoja, värikäitä ja hienosti tehtyjä. Opin miten monipuolista taidetta on. Taiteiden yönä kävin myös museossa.
Runoutta taiteiden yössä. Galleria Myötätuulen näyttely avattiin 22.8.2014.
Miten puhua kuvista tai taiteesta? Lukiolaisten KU1-kurssialaiset harjoittelivat kuva-analyysiä oppitunnilla ennen taidenäyttelyvierailua. Kuvailu, analyysi ja monipuolinen tulkinta antavat aiheita kuvista keskusteluun, ennenkuin muodostaa mielipiteensä ja arvottaa taideteoksen.
Gallerian värikkäimpiä teoksia on Arina-Sundelin Värit kreikkalaisina jumalina -teos, jonka tulkinnassa oli apua kreikan myyttien tuntemisesta. Minkä väriseksi kuvittelisit Narkissoksen tai uneen liitetyn Hypnoksen? Kreikan myytit elävät Suomen taidehistoriassa ja edelleen nykypäivän kirjallisuudessa, musiikissa ja kuvataiteessa. Arina-Sundelin Ekho oli saanut ihmiskasvot ja kuvistunnilla tutuksi tulee symbolistinen Vallgrenin Kaiku -veistos vuodelta 1887.
Lukiolaisten kanssa huomasimmekin, että tarvitaan tiettyä yleissivistystä taideteosten taustojen avaamiseen. Jääkiekkopelin säännöt, pelitermit ja pelaajien historia on hyvä tietää, jotta ottelun seuraamisesta saa täyden nautinnon, sama koskee taidenäyttelykokemusta. Teoksiin liittyvän kulttuurihistorian tunteminen ei kuitenkaan ole teosten tulkinnalle välttämätöntä – teosta voi tulkita omista lähtökohdista käsin. – Näyttelyavajaiset olivat hyvin mielenkiintoiset ja taiteilijoiden työt olivat omaperäisiä. Taide on vaikeaa tulkita, kirjoitti eräs KU1.-kurssilainen näyttelypalautteessaan.
– Maalaan, koska se on niin älyttömän mukavaa! sanoi kuvataiteilija Tuija Arina-Sundel näyttelyn avajaisissa. Inspiraatio värikäisiin maalauksiin voi tulla esimerkiksi luontokokemuksista, joissa värit ja valot voivat olla ihmeellisiä. Galleria Myötätuulen näyttelyssä moni lukiolaisista pysähtyikin maalausten ääreen, joiden aiheena oli havainnot rankkasateen jälkeen. Taidokkaat heijastumat vesilätäköissä ja ihmeellinen, mutta uskottava värimaailma välittyi maalauksista hienosti.
Keraamikko Paula Blåfieldin teos Talo on tehty yhteistyössä kirjailija Magnus Lindholmin kanssa. Talon asukkaat ovat persoonallisia ja heistä kertovia lyhyitä tarinoita saattoi lukea teoksiin tutustuessa. Jo veistokset itsessään saivat mielikuvituksen liikkeelle. Kerrostalon hahmoille oli helppo kuvitella värikäs elämänpolku. Olisipa mielenkiintoista olla seuraamassa Talo-teoksen keramiikkahahmojen yhtiökokousta. 😉
Keraamisten kanien kuoro hymisi salaperäistä sävelmää. Jokainen kaneista oli oma persoonansa.
KU1-kurssilaisten kommentteja Galleria Myötätuulen avajaisista:
– Avajaiset olivat yllättävän hienostunut tapahtuma. Taide ei aina ole pelkkiä piirrustuksia ja maalauksia.
– Työt oli outoja. Kävin taiteiden yönä myös museossa.
– Avajaiset olivat täynnä kulttuuria, runoja, keramiikkaa, grafiikkaa ja tauluja. Tämä oli mielestäni mukavaa. Osa töistä oli hienoja ja puhuttelevia, osa töistä oli aika tylsiä. Taidetta on monenlaista. Gallerioissa on erilaisia näyttelyjä. Kävin Taiteiden yössä myös kirjakirppiksellä ja Kruununmakasiinimuseossa katsomassa vanhoja esineitä ja kuuntelemassa musiikkia.
– Oli uusi kokemus, joten en oikein tajunnut taidenäyttelystä. Kävin illemmalla museossa ja mopokerholla Taiteiden yössä.
– Avajaiset olivat onnistuneet ja taiteilijoiden työt olivat mielenkiintoisia. Taide on monimutkaista, mutta hienoa.
– Taidenäyttely oli tylsä. Opin, että taide on outoa, en kokenut mitään.
– Näyttelyavajaiset olivat mielestäni kiva kokemus. Yllätyin positiivisesti sen suhteen. Taiteilijoiden töissä oli selvä idea ja tarina. Pidin siitä. Opin katsomaan ja tulkitsemaan taidetta uudella tavalla.
Silitä minua!
Kiitokset taiteilijoille ja Raahen kulttuuritoimelle, että saimme tutustua näyttelyavajaistapohin ja tavata mukavat taiteilijat.
Näyttely on avoinna 29.9.2014 asti Galleria Myötätuulessa.
Koulullemme tuli kauan odotetut Chromebookit, jotka helpottavat tiedonhakua oppitunneilla, käytössä on myös pari tietokoneluokkaa. Uusien miniläppäreiden ansiosta kuvisluokassa voi nyt piirtämisen tai maalaamisen yhteydessä tarkistaa asioita netistä langattomia nettiyhteyksiä käyttäen. Yhteisöllistä kirjoittamista ja tiedonhakua/seulontaa ryhmätyönä ollaankin jo tehty useaan otteeseen.
Mutta mitä tehdä kolmenkymmenen laitteen pakkausmateriaaleille, jotka näyttävät kuin kehyksiltä? Kuvislukkaan vaan KU1-kurssilaisten maalauspohjiksi!
Tie Tavoitteena oli tehdä syvyysvaikutelmaa. Onnistuin mun mielestä ihan hyvin ku en oikein ikinä ole osannut maalata. Muuttaisin vähän värisävyjä jos voisin. Työn aikana kuitenkin opin käyttämään eri värisävyjä, että sain tunnelmaa muutettua. Aapo
KU1– kurssilla keskusteltiin taidekuvia katsellen kuvan perusmuuttujista ja sen jälkeen kokeiltiin kuvan luomista itse: pakkausmateriaaleihin toteutettuun akryylivärityöhön maalattiin vapaavalintainen näkymä, jossa tutkittiin syvyysvaikutelmaa. Kolmiulotteisuutta saattoi luoda askarrellen maalauksen kolmiulotteiseksi tai tekemällä maalaukseen kolmiulotteisuutta luovia kohtia värein. Luokassa toisteltiinkin ahkerasti syvyysvaikutelmaa luovia keinoja: viivaperspektiivi, iso-pieni, tarkka-epätarkka, päällekkäisyys, ilmaperspektiivi: vaalenee ja viilenee näkymän kaukana olevissa kohdissa…
Hornankattila Tavoitteena oli että työ erottuu massasta ja se on omaperäinen, ja siinä on syvyysvaikutelmaa. Onnistuin hyvin tavoitteissani. Työssä onnistui liekit. Jos tekisin työn uudelleen, värimaailma saisi olla kehyksissä kirkkaampi. Opin työtä tehdessä jonkin verran syvyysvaikutelman luomista ja liekkien leikkaamista. Sauli.
Omenapuu Työssä on etualalla vasemmassa alanurkassa osa omenapuuta. Omenapuun takana avautuu näkymä pienelle joelle ja suurelle nurmikkoalueelle. Työ on onnistunut mielestäni ihan hyvin, mutta olisin voinut tehdä sen huolellisemmin. Työn tavoitteet ovat toteutuneet ainakin enimmäkseen. Janita
Karanneet asteroidit Halusin työhöni mahdollisimman todellisen syvyysvaikutelman sekä hyvän väriasetelman. Onnistuin näissä tavoitteissa suhteellisen hyvin. Opin sommittelua tehdessäni työtä. Työ esittää avaruutta, jonne on osunut asteroidipilvi. Erikokoiset ja -paksuiset planeetat luovat syvyysvaikutelman. Syvyysvaikutelma ja värien sommittelu onnistui. Tähtiä esittävät reiät eivät oikein onnistuneet. Jaakko
Kissojen matka Tavoitteena oli syvyysvaikutelman luominen. Työ onnistui ihan hyvin, varsinkin kissa etualalla. Syvyysvaikutelma olisi voinut olla parempikin, mutta olen tyytyväinen. Tekisin taustan värit hieman luonnollisemmiksi, jos saisin aloittaa alusta. Opin eri tapoja tehdä syvyysvaikutelmaa. Työssä on kaksi kissaa, toinen etualalla ja toinen taustalla. Toinen kissa seisoo tien vieressä, joka kaartuu horisonttiin. Takana oleva kissa näyttää epäselvemmältä kuin edessä oleva. Horisontti on myös epäselvä, luoden kuvan, että se on kaukana. Kaisa
Mato vedessä Maalauksessa on kuvattu kala, joka on veden pohjassa. Kalan vieressä on myös kuplia. Teokseen on koitettu luoda syvyysvaikutelmaa maalaamalla veteen syvemmälle tummempaa. Teos on maalattu akryyliväreillä melko huolettomasti. Siihen on liimattu vaahtomuovista leikattuja osia syvyysvaikutelman luomiseksi. Lopuksi reunoille on liimattu glitterkahvipapuja kehyksen koristeeksi. Vaahtomuovista leikatut päällekkäiset kuplat luovat syvyysvaikutelmaa teokseen, mitä täydentävät erilaiset valöörit. Työ on onnistunut mielestäni melko hyvin. Onnistuin tavoitteessani luoda syvyysvaikutelmaa. Kimmo
Koivikko Taulussa on koivuja. Kaksi koivua lähempänä ja kolme kauempana. Toisen lähempänä olevan koivun edessä on kivi. Kehykset ovat ruskeat ja niissä on sinisiä palapelinpalasia. Koivujen lehdet ja kivi on tehty pumpulista. Palapelin palat ovat kovia ja kaikki muu pehmeää. Taulun koivuista tulee mieleen suomalainen maisema. Pumpulissa oleva maali tuo hyvin mieleen lehdet ja puissa olevat mustat raidat auttavat tajuamaan, että ne ovat koivuja. Itse olen tyytyväinen työhön ja se näyttää miltä pitääkin. Milka
Toivo yli laidan Parhaiten työssäni onnistui majakka ja sen saari. Sain niistä tehtyä sopivan kokoisia veneeseen nähden, mutta muuten en saanut tehtyä syvyysvaikutelmaa. Vaikka vene on paljon suurempi kuin majakka, sei ei näytä olevan lähempänä. Olisi pitänyt laittaa saarta ja venettä ehkä vähän päällekkäin, niin syvyysvaikutelmaa olisi ollut enemmän. Ja meren olisi voinut asteittain vaalentaa taivaaksi. Mutta ainakin työstä tulee ihan merellinen tunnelma… Vilma
Puzzle Sliced Banana Yritin saada mahdollisimman pirteän värimaailman, mutta en kuitenkaan liian värikästä. Joonas
Raahen lukion kuviskurssilaiset osallistuivat Iida Ojanperän UTOPIA-näyttelyn avajaisiin Galleria Myötätuulessa. Jututimme avajaisissa taiteilijaa ja teimme tunnilla muutamia kysymyksiä näyttelyyn liittyen. Suurkiitokset Iidalle vastauksista ja lukiolaisen kohtaamisesta.
Raahenlukion kuvataidekurssilaisia Iida Ojanperän taidenäyttelyssä.
LUKIOLAISTEN PAPEREISTA POIMITTUJA KYSYMYKSIÄ:
Milloin innostuit taiteesta? Miikka
Piirtämisestä olen ollut innostunut jo lapsena ennen koulun alkamista. Melko varhaisessa vaiheessa myös päätin, että minusta tulee taiteilija. Ainakin tällainen muistijälki minulle on jäänyt ala-asteen alkuvuosilta.
Miksi aloit taiteilijaksi ja opiskelitko taiteita jossakin varsinaisesti taiteisiin suuntautuneessa koulussa? Klaus
Olen pitänyt käsillä tekemistä aina mielekkäänä, joten koin jollain tavalla luovan tai luovuutta sivuavan ammatin soveltuvan itselleni parhaiten. Kuvaamataito oli lempiaineeni koulussa, lukiossa otin kaikki mahdolliset valittavissa olevat kurssit – niitä oli mielestäni liian vähän.
Ensimmäisen öljyvärimaalaukseni olen tehnyt 6-vuotiaana: suuren punaisen omenan, jonka ympärille piirtyy selkeä pensselillä vedetty rinki.
12-13-vuotiaana aloin käydä Kaskisten Kansalaisopiston öljyvärimaalauskursseilla, myöhemmin liityin taideyhdistys Marinan jäseneksi. Kävin myös muita Kaskisten Kansalaisopiston kursseja mallipiirustuksesta valokuvaukseen. Omalla ajalla tein erilaisia kokeiluja spraymaalaamisesta pieniin installaatioihin.
15-vuotiaana ostin oman kameran. Lukion jälkeen tutustuin Italiasta Kaskisiin muuttaneeseen valokuvaajaan, Anna Koivistoon. Vietimme paljon aikaa yhdessä, hänen tietotaitonsa taidemaailmasta oli yksi kipinä ”vakavampaan” valokuvausinnostukseeni. Vuonna 2004 pääsin Turun taideakatemiaan opiskelemaan valokuvausta, valmistuin koulusta vuonna 2008.
Oletko ollut kiinnostunut muista ammateista? Manu
Olen ollut kiinnostunut myös muista ammateista, mutta ne ovat useimmiten liittyneet enemmän tai vähemmän taiteeseen. Olen mm. hakenut Turun yliopistoon opiskelemaan uskontotieteitä ja taidehistoriaa, graafista suunnittelua Espoo-Vantaan Muotoiluinstituuttiin (toimii nykyisin nimellä Metropolia) ja Turun DIAK:iin monimediatoimittajan opintoihin.
Mistä saat inspiraation eri teoksiin? Veera
Unimaailma inspiroi taidettani. Esimerkiksi Hei katso kuinka kaunis onkaan tuo auringonnousulasku perustuu vuonna 2008 näkemääni uneen. Teoksesta on olemassa myös toinen pelkistetympi versio, pieni akryylimaalaus, jonka omistaa Tsekin tasavallassa asuva suomalainen taiteenkeräilijä.
Musiikki on minulle tärkeää; sitä tulee usein kuunneltua, kun työstän uutta teosta. Vuosia takaperin eräs turkulainen taiteenkeräilijä teki kanssani erikoisen kaupan – hän vaihtoi pianonsa yhteen valokuvamaalauksistani. Tämä on ehkä konkreettisinta, miten musiikki on vaikuttanut tai liittynyt taiteeseeni.
Melkein mistä tahansa voin saada kipinän teokselle: kirjoista, luonnosta, hyvästä keskustelusta, rakkaudesta, surusta, jostain oudosta sattumasta jne. Pidän kaikki aistit avoinna.
Onko sinulla usein hetkiä, jolloin maalaaminen ei onnistu? Miikka
On kausia, jolloin en tee maalauksia. Silloin teen muita töitä tai kirjoitan, piirrän sekä kerään ideoita tuleviin teoksiin. Toki taukoja on hyvä pitää, jotta mieli pääsee levähtämään. Mutta joskus on myös toisinpäin, jos joudun olemaan pitkään luomatta, alan kokea levottomuutta – tulen kärsimättömäksi.
Näyttelyn teosten päävärinä oli oranssi ja sininen. Muutama teoksista oli kolmion mallinen ja pyöreä. Miksi juuri vastavärit oranssi ja sininen? Niko
Vastavärien valinta ei sinänsä ole suunniteltua.
Värit muotoutuvat teosta tehdessä, sen tunnelman ja aiheen mukaan. Mutta näyttää siltä, että tällä hetkellä olen mieltynyt sinioranssiseen värimaisemaan. Ehkä taiteessani on sinioranssikausi?
Näyttelykokonaisuudessa värien polaarisuus enemmänkin täydentää toisiaan kuin kumoaa. Symbolisesti sininen liittyy veteen, ilmaan, kylmään, älyyn, järjestykseen, rauhaan ja oranssi puolestaan tuleen, maahan, lämpimään, tunteeseen, virtaan, elinvoimaan. Kaikki neljä elementtiä ovat siis käytössä:
maa, tuli, vesi ja ilma. Ne muodostavat viidennen elementin: Utopian hengen eli teokset itse.
Mistä sait idean yhdistää valokuvausta maalauksiisi? Anni
Kokeilemisen kautta. Ennen isompia canvakselle tulostettuja teoksia tein Turun taideakatemian kirjatyöpajassa Parhainta Onnea – Pink Ink Records 2007 ”kuvalevyn”, joka myötäilee ep-levyn formaattia. Käytin tähän teokseen vanhempieni ja isovanehmpieni vanhoja valokuvia: yhdistelin niitä melko räikeään ”Andy Warhol” maiseen värimaailmaan.
Mikä on UTOPIA-näyttelysi lempiteos?
Lempiteokseni on aina se, mitä sillä hetkellä työstän valmiiksi,
mutta Utopia-näyttelyn valmiista teoksista Tyhjyydestä on yksi suosikkini.
Teos kiteyttää osan elämänkatsomustani: kaikki on hetkellistä, olemme jatkuvassa muutoksenvirrassa ja niin pitääkin olla, mutta myös sitä paremmalla syyllä ympäröivää maailmaa (makrokosmos) tulisi arvostaa ja suojella – kuluttamatta sitä loppuun. Sama koskee sisäistä maailmaamme (mikrokosmos); se on herkkä, sille täytyy antaa liikkumatilaa ja lempeää huomiota. Mikro- ja makrokosmoksella on sama syke: emme ole erillisiä luonnosta, vaikka nykypäivän ihminen tuntuukin ajautuneen yhä kauemmas luonnollisen kauneuden ja villeyden tajusta. Ehkä arvomaailmaamme ja tietoisuuttamme muuttamalla löydämme jälleen takaisin alkujuurakkoon – lakkaamme kokemasta erillisyyttä kaikkeen, toisiin ihmisiin ja itseemme – lakkaamme olemasta jatkuvasti hukassa.
Ketkä ovat lempitaiteilijoitasi tai esikuvia? Juho
Pidän symbolismista ja art nouveausta. Osa Odilon Redonin teoksista ovat erityisen kauniita, pidän hänen The Buddha teoksesta, joka löytyy Van Gogh museosta Amsterdamista. Myös seuraavien taiteilijoiden työt miellyttävät: Jean Delville, Fernand Khnopff, Hugo Simberg, Edvard Munch, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Helene Schjerfbeck, John Bauer ja Leonardo Da Vinci. Leonardo Da Vinci löytyy yhdestä Utopia-näyttelyn teoksesta.
Arvostan suuresti yhdysvaltalaisen yhteiskuntakriitikon ja filosofin Henry David Thoreaun kirjallista tuotantoa. Suosittelen hänen kirjojaan: Walden: Elämää metsässä, Kävelemisen taito ja Kansalaistottelemattomuudesta. Yksi lempikirjoistani on myös Jean Gionon Mies joka istutti puita. Se on lukemisen arvoinen pieni tarina, jonka toivoisin olevan tosi.
Monien muusikoiden tuotanto sävähdyttää. Viime aikoina olen kuunnellut erityisen paljon Leonard Cohenin musiikkia, johtunee osittain siitä, että luen parhaillaan hänen elämänkertaansa. Pidän seuraavista artisteista/bändeistä: Lhasa De Sela, Dead Can Dance, James Blackshaw, Michael Cashmore, Antony and The Johnsons,
The National, John Grant, In Gowan Ring, Sally Doherty, Clint Mansell, Mark Kozelek, Stuart Staples…
Kuinka kauan keskimäärin teoksen työstäminen kestää ideavaiheesta valmiiksi työksi? Jan
Keskimäärin ehkä kuukaudesta kahteen kuukauteen. Mutta idea on voinut syntyä jo parikin vuotta aikaisemmin ennen kuin olen alkanut työstää varsinaista teosta.
Tekeminen on monien osien summa. Suosittelen keräämään materiaalia sivuun kaiken aikaa ja ideat kannattaa aina kirjoittaa ylös. Itse kirjoitan joka päivä: joskus ideoita, joskus pelkkää ajatusten virtaa.
Ketkä hankkivat taidetta? Saila
Riippuu taiteilijasta. Omalla kohdallani teoksia ovat ostaneet taiteenkeräilijät, taiteilijat, ystävät, sukulaiset, puolitutut ja tuntemattomat.
Iida Ojanperä: Tyhjyydestä, 2011
KU1 -kurssilla piirrettiin croquis-piirroksia joiden pohjalta teimme pieniä saviveistoksia. Saviveistoksissa oli tavoitteena ihmisen anatomian ja eläinhahmojen yhdistäminen. Pian kuvisluokassa olikin joukko kenteureja, merenneitoja, minotauroksia, egyptiläisiä jumalia ja muita eläimen ja ihmisen anatomiaa yhdisteleviä hahmoja. Tässä esitellyt savityöt on kuvattu osasuurennos-harjoituksen päällä. Osasuurennoksissa harjoiteltiin värien sekoittamista suurentamalla Suomen taidehistorian merkkiteoksista rajattuja osia.
Miran keraaminen merenneito.
Samun värikäs veistos on istuvassa asennossa.
Heidin keramiikkatyö.
Miikan keramiikkatyössä yhdistyy ampiainen ja ihmishahmo.
Taustan osasuurennoksen Miika on tehnyt Helene Schjerfbeckin mustataustaisen omakuvan värejä tutkien.
Karoliinan keramiikkareliefi.
Taustalla on osa Eero Järnefeltin Leena -maalauksesta.
Kasvien lehdissä on monenlaisia muotoja.
KU1 kurssilaiset tutkivat tussipiirroksissa kasvin lehtien muotoja ja viivoja. Moni lukion ensimmäiselle kurssille tuleva opiskelija on opiskellut kuvataidetta viimeksi seitsemännellä luokalla, joten piirtämisen verryttely on tarpeen. Tavoitteena oli pysähtyä tarkastelemaan luonnon erilaisia viivoja, pintoja ja tekstuureja. Millaisia muotoja ja tekstuureja voi tehdä tussipiirtimillä ja huopakynillä? Kuinka paljon omia havaintoja pystyy siirtämään tussilla paperille?
Lehti ja koppakuoriainen, tussipiirros. Emma
Pihlajan lehti. Kirsi
KU2 kurssilaiset tutkivat niinikään lehtien muotoja. Suomen luonto on ollut usein taideteollisuuden lähtökohtana. Lehti-aihe tuo mieleen Tapio Wirkkalan lehdeltä näyttävän puisen tarjottimen tai vaikkapa Eduskuntatalon vieressä kasvavat jättimäiset mansikanlehdet Jukka Lehtisen sirossa Oma maa mansikka -teoksessa. Mitä muita lehtiaiheisia teoksia tulee mieleen?Voit vaikka kommentoida tätä blogikirjoitusta linkillä, jossa on lehtiaiheinen taideteos!
Lehtien muotokieli toistuu KU2 -kurssilaisten tekemissä keramiikkaesineiden muodoissa ja koristeaiheissa. Vasemmalta oikealle Manu, Ruusa, Jere
Aleksi, Tommi ja Akseli.
Jasminin, Tiinan ja Tuomon keramiikkatyöt.
Tutustu YLEn suomalaisesta muotoilusta kertoviin dokumenttifilmeihin.
Memento mori. Kuvisluokassa on vuosia piirretty harjoituksena ihmisiä helsinkiläisestä antiikkiliikkeestä muutamalla markalla osteista valokuvista. Satavuotta vanhojen valokuvien ihmiset ovat pukeutuneet kuvaa varten hienosti. Monissa kuvissa on omistuskirjoituksia tai vuosiluku, joihinkin on piirretty risti ja merkitty henkilön kuolinvuosi. Memento mori – muista kuolema -teema on yleinen esimerkiksi kristillisessä taiteessa. Vanitas– asetelmamaalausten pohjavireenä on ajallisuuden ja turhuuden pohtiminen.
Vanhojen valokuvien pohjalta tehtyjä Juhanin ja Villen valööri- ja muotokuvaharjoitelmia.
Carpe diem. Tartu hetkeen ja pysähdy oman työn ääreen luomaan taidetta. Koulukiireiden keskellä on mukava pysähtyä piirtämisen pariin. Joskus nopea ekspressiomainen työskentely on paikallaan, mutta vanhojen valokuvien ääressä viipyillään valöörejä tutkien. Piirretään, pysähdytään ja keskitytään tutkimaan satavuotta vanhan valokuvan yksityiskohtia rauhassa. Mihinkään ei ole kiire, kuvat ovat odottaneet jo vuosisadan tätä piirrosta.
Ars longa, vita brevis. Valokuvat ovat tallentaneet ihmisen kasvonpiirteitä vasta vähän aikaa. Taannoin Helsingin Sanomien kuukausiliite löysi Suomen pisimmän valokuvasukupolvien ketjun, jossa oli yhdeksän sukupolvea valokuvattuna. Vanhimman valokuvan henkilö oli syntynyt 1777 ja hänet oli kuvattu suhteellisen iäkkäänä. Ensimmäisenä suomalaisena valokuvana pidetään 1842 piirilääkäri Henrik Cajanderin Turussa ottamaa kuvaa. Maalaus- ja veistostaiteessa voimme katsella silmiin eri kulttuurien ihmisiä vuosisatojen tai tuhansien takaa.
Tempus fugit. Vanhat valokuvat on tallessa kirjekuorissa. Vanhoja kuvia on piirretty jo useiden vuosien ajan eri ryhmien kanssa ja jokainen piirtäjä on kirjoittanut kuoren päälle oman nimensä. Lukiolaiset pysähtyvät usein lukemaan aiempien piirtäjien nimiä kuoresta. Näin monta sukupolvea on ehtinyt jo näitä kuvia piirtää!
Kuviksen Arttu-nalle löysi Raahen yhteislyseon legendaarisen piirustuksen opettajan Pentti Tuikkalan nimikirjoituksen vuodelta 1925 Pyhäjoen kalloilta.
Pentti Tuikkala toimi Raahen yhteislyseon piirustuksen opettajana. Raahessa on useita Tuikkalan suunnittelemia muistomerkkejä. Myös Haaralan hautakappelin maalaus on hänen tekemänsä.
Tavoite oli saada Kekkonen näyttämään Kekkoselta ja onnistuin mielestäni hyvin. Jos tekisin työn uudelleen niin käyttäisin liitua voimakkaammin. Opin kuvaamaan valoa ja varjoa paremmin ja uudella tekniikalla. Pauli
Minulla oli tavoitteena saada mahdollisimman hyvin valot ja varjot näkyviin työhöni, sekä saada työni näyttämään mahdollisimman paljon malliltaan. Onnistuin aika hyvin saamaan työstäni samanlaisen kuin malli sekä lisäksi valoja ja varjoja. Työssä on onni9stunut kasvojen tietyt valöörit. Opin työtä tehdessä piirtämään valoja tummalle paperille. Reetta
Tavoitteena oli saada eri valööreitä ja saada työhön näkymään valon ja varjojen erot. Mielestäni saavutin asettamani tavoitteet, työssä näkyy kohdat, joissa valoa on kaikista eniten ja kohdat joissa vallitsee varjo. Lapsen kasvoista näkee valon tulosuunnan ja mielestäni erityisesti se kohta onnistui. Jos saisin tehdä uuden työn, ottaisin kotoa samantapaisen kuvan, jossa on siskoni lisäksi myös minä pienenä tyttönä. Opin että kuvista voi piirtää kohtia, jossa näkyy vain valon valaisemat kohdat, eikä aina piirtää vain varjoja. Kerrankin näin päin. Henna
Värikkäät 1. luokkalaisten omakuvat Raahen lukion käytävällä.
Kuvataiteen ensimmäisellä kurssilla harjoiteltiin ihmisen mittasuhteita ja valon ja varjon ilmaisua tekemällä omakuvia. Omakuvien lähtökohtana oli itse otetut valokuvat. Digikameran käyttö, kuvien tallentaminen ja tulostaminen tulivat opiskelijoille tutuksi. Omakuvissa tekniikkana käytettiin hiiltä ja kuivapastellia. Kuvat ovat esillä koulun käytävällä. Lisäsimme ensimmäistä kertaa Photostory-ohjelmalla tehdyn kuvakollaasin kuvisblogiin katsottavaksi:
Vaihto-oppilaan kommentti omakuva-tehtävästä: This portrait of ourselves was very difficult for me. It was hard to sketch myself in a different size than my picture (which I could see). And it was the first time I really worked with these kind of pencils. When I was working on that portrait I thought it would not be too bad and it was fun to work on it, but when I changed the perspective and saw myself from a bigger distance I saw the things that I didn´t draw well. But I liked to draw the background of the portrait! It was a good experience to work on that picture! Clara
Omakuviin liittyviä linkkejä:
Oulun taidemuseon omakuvagalleria
Helene Schjefbeck (Ylen Elävä arkisto)
KU1-kurssilaisten muita töitä:
Akvarellitöitä aiheesta San Francisco. Julia
Tussipiirros. Janne
Akvarelli. Simo
Kuvataideoppimista lukiossa 