You are currently browsing the tag archive for the ‘Raahe’ tag.
Suomalaista kulttuuriperintöä taiteen näkökulmasta
Tein suurikokoisen akryylimaalauksen tutkien Suomalaista kulttuuriperintöä. Kuvassa on kaunis neito kantamassa Suomen lippua harteillaan. Neidon takana avautuu valoisa lappi maisema, mäntyineen ja tuntureineen. Työssäni käytin paljon kirkkaita värejä ja tekstuuria luomaan tunnelmaa, ja kiinnittämään katseen maalaukseen. Halusin luoda teoksen, josta jokainen suomalainen pystyy tunnistamaan maallemme arvokkaita kulttuurisia a historiallisia piirteitä, sekä elementtejä. Suomen luonto on lumoava, yritin tuoda tätä samaa tunnelmaa maalaukseen.
Suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluu vahvasti sisukkuus ja periksiantamattomuus, ne ovat kulttuurissamme ihailtavia piirteitä. Suomen kansallispuku on kaunis osa kulttuuriperintöämme. Kansallispuvut ovat merkki vahvuudesta ja ylpeydestä. Suomella on kansallispukuja noin 400 erilaista, ja kaikki kuuluvat omalle alueelleen. Puvun värit, kuosi ja asusteet vaihtelevat alueittain, ja mekon muotoilu ja kauniit värit ovat tunnistettavissa jo kaukaa. On kuitenkin myös kansallispukuja, jotka kuuluvat kaikille suomalaisille, kuten Suomi-puku. Otin teoksessa esiintyvän naisen kansallispukuun inspiraatioita juurikin tästä puvusta, mutta halusin luoda silti omaa käsialaani olevan kansallispuvun. Suomalaiset juovat paljon kahvia, joten halusin tehdä teoksen naiselle kahvikupin käteen kuvastamaan suomalaista kahvikulttuuria. Olallaan hän kantaa Suomen lippua. Nainen teoksessa kuvastaa Suomea ja sisua. Olen ylpeä omasta maasta ja kulttuurista. Suomalaiset naiset ovat todella vanhoja, historiassa tehneet paljon maamme eteen. Maalaukseni nainen on ylpeä, vahva ja kuvastaa näin kulttuuriamme.
Kulttuuriperintö on yleinen arvokas voimavara. Eurooppalainen kulttuuriperintö on EU:n halua suojella yhteistä kulttuuriperintöä, sekä halua tukea taiteita ja luovia aloja Euroopassa. Tavoitteena on lisätä Euroopan kansalaisten tietämystä Euroopan historiasta ja Euroopan Unionin rakentamisesta, sekä yhteisestä monimuotoisesta kulttuuriperinnöstämme. Euroopan monipuolinen kulttuuri pyritään tuomaan kaikkien ulottuville.
Kulttuurinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen ulottuvuuksista. Se tarkoittaa kulttuuriin liittyvien asioiden kuten kielten, perinteiden ja tapojen säilyttämistä. Teoksessa halusin nimenomaan tuoda esiin Suomen kulttuurin vanhoja perinteitä ja elementtejä, jotka näkyvät yhä vahvasti arjessamme ja kulttuurissamme. Kulttuurisesti kestävässä kehityksessä hyväksytään monimuotoisuus ja tasapainoinen kasvu sekä arvostetaan ja kunnioitetaan kaikkien oikeuksia. Rauha, vakaus, ihmisoikeudet ja hyvä hallinto ovat tärkeä edellytys kestävälle kehitykselle. ”Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto” kuuluu kulttuurisen kestävyyden tavoitteisiin. Pyrkimyksenä on edistää rauhaa yhteiskunnissa ja taata oikeudenmukaisuuden toteutuminen tasapuolisilla oikeuspalveluilla. Vain rauhan oloissa yksilöt voivat kunnioittaa toisiaan, nauttia oikeudestaan elämään ja käyttää sitä perusoikeuksiin. Yhteistyö ja kumppanuus ovat tärkeä edellytys kestävälle kehitykselle. Se kuuluu kulttuurisen kestävyyden tavoitteisiin. Pyrkimyksenä on edistää hallitusten, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä. Teknologian kehittyminen ja tiedon saannin helpottuminen ovat tuoneet kansakunnat ja niiden kansalaiset lähemmäksi toisiaan.
Suomalainen kulttuuriperintö on laaja ja moninainen. Siihen kuuluvat kansalliset, alueelliset, kulttuuriset ja kielelliset osiot ja niitä pitäisi aina tarkastella, päivittää ja suhteuttaa myös monikulttuuriseen maailmaan. Suomalaiset pitävät suuressa arvossa kansallista kulttuuriperintöä, kuten Sibeliuksen sävellyksiä, Aleksis Kiven kirjoituksia ja Topeliuksen runoja. Suomalaiset tykkäävät ja vaalivat perinteitä. Esimerkiksi sauna on aina kuulunut suomalaiseen kulttuuriin ja tätä perinnettä vaalitaan myös jatkossa. Suomen kulttuuriperinteet ovat myös todella vahvasti osana suomalaisten arkea ja elämää. Vanhat perinteet ja niiden kunnioitus elävät vahvasti täällä tänäkin päivänä. Kulttuuriperinteet ovat minulle ja valtaosalle osana identiteettiä. Suomen kulttuuri on kaunis, se kattaa alleen paljon kunniaa ja ylpeyttä. Minulle kulttuuri on ylpeyttä, juurta ja isänmaallisuutta. Tärkeitä siinä minulle on luonto, taide, sisukkuus ja suomalaisten ihmisten lujamielisyys sekä työnteon halu. Suomalaiset ovat siis myös hyvin tunnollisia työntekijöitä. Työ tehdään hiljaa, nopeasti ja tunnollisesti, mutta samalla todella tarkasti ja huolellisesti.Luonto on yksi tärkeimmistä asioista suomalaisille. Suomessa on paljon järviä, jokia ja merialueita. Nämä heijastuvat erittäin vahvasti suomalaisessa kulttuurissa. Suomalaiset arvostavat entisaikojen taiteilijoita ja kulttuuria ja monet uuden aallon kulttuurintuottajat ammentavat omaa tuotantoaan näistä vanhemmista suomalaisten ikisuosikeista. Monet taiteilijat ovat saaneet inspiraatiota juuri vedestä ja luonnostamme, koska se on niin vahva elementti. Monet taidemaalarit ovat maalanneet järvimaisemia ja ovat menneet suoraan suomalaisten sydämiin. Suomen luonnon moninaisuus, värit, tunturit, kasvusto ja sen tuoma rauha on hienoin ja arvostetuin asia Suomessa. Luonnosta yritetään pitää mahdollisimman hyvää huolta, sitä on tärkeää kunnioittaa. Suomalaisille luonto on ylpeyden aihe. Luonto on paikka seikkailuille, urheilulle mutta tärkeimpänää rauhoittumiselle ja rentoutumiselle. Suomalaisille matkustelu, retket ja talon sijainti määräytyy suurimmaksi osaksi luonnon mukaan. Toivon että maalaukseni välittää kuvallisesti katsojalle tutkimani ja pohtimani asiat. Toivon että taideteosta katsovalle herää myös omia persoonallisia ajatuksia suomalaisesta kulttuuriperinnöstä työni kuva-aiheiden johdatelmin.
Raahen lukion penkkareita ja wanhojen päivää päästiin koronavuosien jälkeen viettämään omalla tutulla helmikuun paikallaan. Juhlaviikko sähköisti lukion kuvisluokan, sillä valmistelutyötä tehtiin niin KU13-kurssilaisten kuin tutorienkin voimin. Penkkarijuhlinnalla on lukiossamme todella pitkät perinteet. Tässä entisen oppilaamme penkkarimuisto runsaan sadan vuoden takaa:
Penkinpainajaiset olivat Pattijoen Kastellissa 15.2.1919. Matkasimme sinne hevosilla, joku pojista aina kuskina. Aamulla oli sattunut surkuhupaisa tapaus Hautalan veljesten kamarissa. Kaarlo oli kääntänyt päätään sanoakseen jotakin Yrjölle, samalla tuli haukotus, leuka meni sijoiltaan ja suu jäi auki. Mikäpäs siinä muu auttoi kuin lähteä lääkäriin. Tämä pani leuan paikoilleen, mutta pää oli vinossa. Kyllä hän silti ajoi hevosta. Kaupunkia kierrellessämme etummaisesta reestä lensi käänteessä isohko maitotonkka kadulle. Sieltä se taas kiidätettiin rekeen. Perillä Kastellissa selvisi, että Hannan isäpuoli oli teettänyt kaupungin parhaalla tekijällä jäätelöä ja se oli tonkassa. Kastellissa levitimme rekivällyt lattialle avotakan ääreen, siinä tulen loimussa loikoilimme ja juttelimme. Talo tarjosi viiliä ja tuoretta rieskaa. Keitimme ohrakahvia ja lisäkkeenä oli itse tekemiämme karjalanpiirakoita ohraryynipuurotäytteellä sekä yksi sokerikakku (Hannalta). Meille oli lämmitetty sauna. Ensin sinne menivät pojat, sitten tytöt. Hieroimme vuorotellen Kaarlon kaulaa, joten aamulla se oli jo suorassa. Aamupuolella palasimme kuun loisteessa kaupunkiin, muistelee Elsa Niemelä vuoden 1919 penkkareita Raahen yhteislyseon Seniorit Ry:n julkaisemassa kirjassa Papua kuolleen korvaan – Kaskuja ja muistelmia Raahen oppikoulusta 1884-1994.
Opehuoneessa oli rehtorin ympärillä monennäköistä abiturienttia. Erityistä kiitosta keräsi abien juhlatunnelma – Raahen lukiossa juhlittiin hyvässä hengessä, koko koulu yhdessä! Koulun pihalle kerääntyi abigaalan jälkeen runsas ystäväjoukko saattelemaan abit lukulomalle. Tsemppiä ylioppilaskirjoituksiin!
Penkkarihumun laannuttua astuivat valtaan WANHAT! Wanhojen tanssit järjestettiin viime vuosien tapaan Antinkankaan koulun salissa, joka tulikin täpötäyteen ystäviä ja sukulaisia. Lukion oma striimi ja paikallislehti Raahen Seudun verkkolähetys välittivät wanhojen tanssit ja pukuloiston tunnelmaa kotikatsomoihin myös kauempana asuville ystäville ja sukulaisille. Tallenteesta wanhat saattoivat myös katsoa suorituksensa jälkikäteen. Kiitos kotiväelle tsemppaamisesta ja erityiskiitos tanssit ohjanneille Salla-Mari Meriläiselle ja Markus Tornbergille, jotka toivat upeista kakkosluokkalaisista esille uuden puolen. Tanssitaito on osa yleissivistystä ja voikin sanoa, että moni on saanut askeleet häävalssiinsa lukion vanhojentanssikurssilta.
Raahen opetustoimen taito- ja taideaineiden kehittämistyöryhmä järjesti yhteistyössä Raahen kulttuuritoimen kanssa taidekilpailun, jonka lähtökohtana oli kolme Raahen kaupungin taidekokoelmasta koottua näyttelyä. Tavoitteena oli tutustua kaupungin taidekokoelmaan näyttelyssä ja virtuaalisesti, jonka jälkeen taiteilijoiden teoksista tehtiin omia versioita.
Kilpailuun osallistui liki 400 taideteosta neljässä eri sarjassa. Lähes kaikki KU1-opintojakson opiskelijat jättivät työnsä kilpailuun ja työt olivatkin esillä parin kuukauden ajan Raahesalin lämpiössä keräten värikkyydellään ihastusta. Näyttelyssä oli hienoa nähdä myös eri ikäisten töitä rinnakkain. Upeita oivalluksia löytyi kaikilta ikäryhmiltä!
UUSIN SILMIN -taidekilpailun TYÖOHJE:
- Tutustu Kurkistuksia -näyttelyn teoksiin taidenäyttelyssä tai sähköisesti omassa luokassa.
- Toteuta oma taideteos haluamallasi tekniikalla yksin tai ryhmässä. Valitse työsi lähtökohdaksi jokin Kurkistuksia -näyttelyn taideteoksista ja tee siitä oma versiosi. Muunna, muokkaa, lisää, poista, vaihda värit, maalaa päälle, vie teos uuteen aikakauteen tai jatka teoksen maailmaa! Oma työsi tulee olla yhdistettävissä alkuperäiseen taideteokseen.
Kilpailun tuomaristo kokoontui 20.10.2022 ja siinä tuomaroivat pitkän tovin opettaja Kirsi Laitinen, Raahen kaupungin taidekokoelmasta Kurkistuksia-näyttelyn koonnut Meeri Harju ja opettaja Helena Pieskä. Tuomaristo arvioi neljän eri sarjan työt tietämättä taideteosten tekijöitä ja antoi kilpailutöistä lyhyet lausunnot. Mittava urakka!
Kilpailutöiden tekniikka oli vapaa. Eri sarjojen töissä näkyi monenlaisia tekniikoita aina maalauksista veistoksiin ja kollaaseista kuvankäsittelyihin. Upeaa miten tarkasti Raahen kaupungin taidekokoelman taideteoksia oli tarkasteltu.
Toisen asteen sarjan voittajatyöt:
Yllä oleva Ronjan työ voitti toisen asteen sarjan. Tuomariston kommentit: Taiteellisesti korkeatasoinen toteutus. Alkuperäisen taideteoksen tunnelma on muunnettu kauniiksi kokonaisuudeksi. Väriskaalan suppeudesta huolimatta upea ja harmoninen teos.
Toisen asteen sarjan 2. palkinnon voitti Annin työ, jossa tuomariston mielestä oli hieno väritys ja maaginen, uninen tunnelma.
Komannelle sijalle ylsi Allin työ, jota tuomaristo luonnehti näin: Ajateltu kokonaisuus. Yksityiskohtainen ja mystinen teos, jossa on pop-taiteen vaikutusta.
Onnea kaikille voittajille ja kiitokset runsaalle osallistujajoukolle!
Syksyn 2. jaksolla niin KU2 kuin kuvanveistoon tutustuvat KU9 opintojakson opiskelijatkin tekivät kahta materiaalia yhdistelevän veistokset. Monille kosketus keramikkaan oli ensimmäinen ja savityöskentelyyn käytiinkin leppoisasti taikahiekkaa muokkaamalla. Motoriikkaa, muotoilua, kolmiuloitteista hahmottamista ja vieruskavereihin tutustumista heti ensimmäisellä oppitunnilla. Taikahiekalla rakentelu on koukuttavaa ja hauskaa, tehdyt hahmotelmat eivät pysy kauaa kasassa ja niinpä kynnys muovailuun on matala. Pian keskityimmekin pysyvämmän keramiikkaveistoksen tekemiseen:
Tee kaksiosainen veistos, rintakuva, jonka hahmo/ihminen/olio/eläin on keramiikkaa ja siivet ovat jostakin toisesta materiaalista. Suunnittele, luonnostele ja toteuta siivekäs keraaminen olio, jolla on valitsemastasi materiaalista toteutetut, luontevasti keramiikkaan liittyvät siivet.
SIIVET-aihe sai monet etsimään mielenkiintoisia materiaaleja siipiosioon. Tehtävässä tuli myös kiinnittää huomiota siipien kiinnittämiseen keramiikkaosioon. Useissa veistoksissa muisteltiin edesmenneitä lemmikeitä tai kehiteltiin oma hahmo nähtyjen elokuvien tai sarjakuvamaailmojen pohjalta.
Vierailimme galleria Myötätuulessa tiistaina 5.10.2021 Virpi Lehdon taidenäyttelyssä. Virpi Lehdon teokset olivat akvarelli- ja tussimaalauksia. Virpi Lehto kertoi meille taideteoksistaan ja myös itsestään. Saimme kuulla taideteoksien taustoista ja niissä käytetyistä tekniikoista. Lisäksi kuulimme taiteilijan omasta taustastaan. Ote opiskelijan portfoliosta.
Tällä KU4-kurssilla opin akvarelligrafiikkaa ja uusia näkö-/ajatuskulmia esim. maalausten tekemiseen liittyen. Onnistuin mielestäni parhaiten maalaustyön taustassa, mutta olen ihan tyytyväinen lähes kaikkiin tällä kurssilla tekemiini töihin. Harjoittelua kaipaa ihonvärin sekoitteleminen maaleilla, aidon näköisen käden maalaaminen tarkasti ja oikeat mittasuhteet. En jäänyt kaipaamaan mitään tunneilta, oli rento ja kiva meininki. Aihepiireissä ja tehtävissäkään ei moittimista. Tykkäsin. (Palautetta KU4-kurssilaisen portfoliossa.)
KU4 Taiteen monet maailmat – keskeiset sisällöt
Omat kuvat
- opiskelijoille merkitykselliset kuvat sekä taiteen maailmat, joihin he osallistuvat omaehtoisesti
- opiskelijoiden omien kuvien käyttäminen kuvailmaisun lähtökohtana
- opiskelijoiden omien kuvien tarkasteleminen suhteessa taiteen kuviin ja muuhun visuaaliseen kulttuuriin
- opiskelijoiden omien kuvien käyttäminen tutkivan, pitkäkestoisen ja ilmiökeskeisen työskentelyn lähtökohtana
Maalaukseen sain idean, kun selasin galleriaa ja löysin kuvan, missä syötän lintua kädestä. Taustalla näkyy puro ja sen takana metsää. Etualalla on lintu syömässä kädestä. Ensimmäisenä maalasin taustan vaaleansinisen eri sävyillä, sitten aloin hahmottelemaan kuvaan puroa ja puita ja viimeisenä maalasin käden ja linnun. Taustan tekeminen oli lähes mutkatonta ja mukavaa, mutta kättä tehdessä tuli vaikeuksia. Aika alkoi käydä vähiin, ihonväri ei onnistunut ja käden oikean asennon tekeminen tuotti myös hankaluuksia. Lopputulos näyttää tältä, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän, en olisi jättänyt sitä tuohon. Eli en ole vielä täysin tyytyväinen ja saatankin sitä vielä joskus jatkaa.
Taiteen monet maailmat (KU4)
Yleiset tavoitteet
Moduulin tavoitteena on, että opiskelija
- tutkii, tulkitsee ja arvottaa taiteen kuvien henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä
- syventää omakohtaista suhdettaan eri aikojen ja eri kulttuurien kuvailmaisuun
- syventää kuvailmaisun taitojaan omien tavoitteiden suuntaisesti itsenäisesti ja ryhmän jäsenenä
- soveltaa kuvan tekemisessä nykytaiteelle ominaisia ilmaisemisen, esittämisen ja toiminnan tapoja
- tulkitsee taidetta teoksen, tekijän, vastaanottajan, taiteen instituutioiden ja yhteiskunnan näkökulmista
- tutkii ilmaisussaan kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin ajankohtaisia ilmiöitä
- ottaa kuvillaan kantaa kuvataiteessa ja muussa visuaalisessa kulttuurissa ilmeneviin arvoihin
- tutkii kuvataidetta ja muuta visuaalista kulttuuria identiteettien rakentamisen, kulttuuriperinnön välittämisen ja uudistamisen sekä kestävän tulevaisuuden näkökulmista.
KU4 Taiteen monet maailmat
- kuvan tekemisen, muokkaamisen ja esittämisen perinteiset ja uudet keinot
- taiteen käsitteistöön ja kuvastoihin perehtyminen
- eri aikoina ja eri kulttuureissa tuotettu taide tutkimuksen kohteena
- teosten liittäminen erilaisiin näkemyksiin taiteen tehtävistä ja muusta visuaalisesta kulttuurista
- kuvallisten, sanallisten ja muiden kuvatulkinnan keinojen soveltaminen
- opiskelijoille merkityksellisten kulttuuristen, yhteiskunnallisten ja globaalien ilmiöiden tutkiminen
- opiskelijoiden toimijuus kuvataiteessa ja muussa visuaalisessa kulttuurissa
Ku1-opintojakso alkoi lukuvuoden alussa tussipiirrosten ja raapekartonkitöiden parissa. Nappasimme piirroksen muodoksi purkinkannen tai pullonkorkin. Ympyrämuotoihin sai rauhassa kokeilla eri luonteisten pisteiden, viivojen ja tekstuurien tekemistä. Erilaiset viivat synnyttivät kuvaan tummuusasteita eli valöörejä ja saattoipa joihinkin töihin saada aikaiseksi syvyysvaikutelmaakin. Aihe sinänsä oli vapaa, tällä kertaa sai pysytellä omassa kuvamaailman kuplassaan.
Lukuisista harjoitustöistä jokainen sai valita onnistuneimman ja tehdä siitä jääkaappimagneetin liimaamalla piirroksen purkinkanteen ja taakse magneetin. Keräsimme kaikki työt yhteiseen google slide -esitykseen, jotta luokkakavereiden töitä saattoi tarkastella niistä oppien. Opettajan kehoitus olikin, että kuva-aiheita ei saa ainoastaan varastaa, vaan parhaimmat viivat, tekstuurit ja valööritaidot kannattaa parastaa kaverin työstä myös omaan tekniikkataitoihin. Vaikka lukuvuosi aloitettiin maskien kanssa kavereista erillään pysytellen, olivat kuvisluokan isot pöydät kuitenkin pöytäryhmissä ja onneksi vältyimme corona-taudin leviämiseltä.
KU1 opintojakson kuluessa kaikki työt kerättiin harkitusti otettuina valokuvina sähköiseen portfolioon, johon myös kirjoitettiin lyhyesti itsearviointia omista töistä ja annettiin palautetta niin tehtävistä kuin koko opintojaksosta, sekä pohdittiin omaa oppimista opetussuunnitelman asettamien tavoitteiden valossa.
Elokuu kääntyi syyskuuksi ja kolme KU1-ryhmää työskentelee vauhdilla ensimmäisellä kuviksen lukio-opintojaksollaan kuvisluokassa. Tussipiirrosharjoitusten, kuva-analyysin ja kuvan perustekijöiden suhteen ollaan edetty jo värioppiin. Kuvisopen pihalta löytyi vielä niin herkullinen kattaus monivärisiä kasveja, että kuivapastellien aiheeksi valikoitui klassikkotehtäväksi muodostunut sävyjen tarkastelu.
Laadukkailla kuivapastelleilla tummasävyiselle paperille taiteillessa värit hehkuvat ja erilaisten sävyjen sekoitusmahdollisuudet ovat valtavat. Open toiveena olikin, että kukaan ei oppitunnin päätteeksi ole puhtain sormin, vaan piirtävän käden jokainen sormi kaipaa pesua värisävyjen sekoittamisen jälkeen.
Tavoitteena oli tarkastella kasvien vaihtuvia värisävyjä tutkijan ja taiteilijan ottein. Millaiset ovat kasvin mittasuhteet, millaisia sävyjä löydät? Miten valo ja varjo leikkivät yksityiskohdissa? Kylmiltään ei kysymysten äärellä oltu, vaan viikko alkoi omenan sävyjen tutkimisella. Ja omputhan olivat tietysti vihertävän punaisia ja haastavan monipuolisia väritykseltään. Eivät mielikuvissa väikkyvän punaposkisia! Havainnot siirtyivät harjoituksissa paperille yllättävän hyvin.
Kuivapastellityöt valokuvattiin sähköiseen portfolioon itsearvioinnin kohteeksi, sekä kolmen ryhmän digitaaliseen esitykseen, josta saattoi käydä tarkastelemassa luokkakavereiden töitä. Miten toisen ryhmän KU1 ryhmä oli ratkaissut edessä olevat ongelmat? Kuvisluokassa opitaan aina myös kavereilta, ei vain opettajan neuvomana. 🙂
Elokuun kääntyessä syyskuuksi heitetään kesälle lopullisesti hyvästit. Raahessa rannantuntumassa onneksi yöpakkanen kiertää vielä hetken kauempaa kasvit ja kukat hehkuvat vielä. Kuivapastellitöihin ikuistettuna ne loistavat vielä pitkään. Hyvää työtä! Rentoa viikonloppua!
No joo! Seitsemäntoista vuoden Raahen lukion kuvataideopettajana vietetyn vuoden jälkeen koronakevät lennättikin kuvataiteen lehtori Pulkkasen Oulun Lyseon lukioon ja mukana lennähti tämä vuosikymmenen ajan enemmmän tai vähemmän aktiivinen lukiokuviksen blogi. Odotan uutta syksyä, opiskelijoita, kollegoita ja kulttuurin yhteistyökumppaineita innolla. Kulttuuritarjonnan keskiössä sijaitseva historiallinen lukio kuvataidepainotuksineen avaa ovia kuvisopetuksen uusille tuulille! Lukuvuoden mittaan blogissa päästäänkin kurkistamaan kuvisluokkaan entiseen tapaan, mutta uusin maustein. Tervetuloa seuraamaan!
Mutta vielä on kesää jäljellä… Vaikka syksy lähestyy, niin vielä ehtii tutustua kesäisen rennosti vaikkapa Oulun taidemuseon mahtavaan ITE-taiteen näyttelyyn (jonne Lyskalta on muuten vain yhdeksän minuutin kävelymatka!) tai piipahtaa kaupungin gallerioissa. Kesällä kuvisope rentoutuu rannalla ja kasvimaalla kamera kourassa, sekä penkoo mitä kummallisempia kasvitarinoita arkistojen kätköistä. Kasvien kulttuurihistoriaa ja niihin liittyviä tarinoita käsittelevä tietokirja etenee rennolla otteella omaan tahtiinsa.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta – odotan että pääsen pitkän etäopetusjakson jälkeen lopultakin yhdessä lukiolaisten kanssa kuvisluokkaan värien, kameroiden. piirrosten, grafiikanprässin ja taiteellisen luomisen äärelle… Nähdään!
Aki Pulkkanen, Oulun Lyseon lukion kuvataiteen lehtori
Ku9 Kuvanveisto ja keramiikka -kurssilaiset tutustuivat Raahen museon kirkkosaliin, jossa on esillä oiva kokoelma 1600-luvun kirkkoveistoksia. Museonjohtaja Eija Turunen kertoi veistosten syntyhistoriasta ja veistosten kuvasymboliikasta. Entisajan kirkkosalista löytyy monenmoisia naamakatteja, merisikoja, pelikaaneja ja tritoneitakin tutumpien apostolien, pyhimysten ja enkelihahmojen joukosta.
Mielenkiintoisen luennon aikana kuvanveistoryhmäläiset piirsivät ja kirjoittivat havaintoja luonnoslehtiöihinsä.
Esinesarja kipsimallineella. Valusavella tehtyjen esineiden lasitus oli mielenkiintoista puuhaa ja kurssin päättyessa kuvisluokan pöydät notkuivat eri muotoisia uniikkeja keramiikkaesineitä. Valusavitekniikalla esineitä voi tehdä pienimuotoisen sarjan. Itsesuunniteltuun kipsimuottiin kaadetaan valusavea ja hetken kuluttua kipsiin on tarttunut esineen muoto. Mitä pitemmän aikaa valusavi on muotissa, sitä paksumpi esineen seinämistä tulee. Huolellisen kuivatuksen ja raakapolton jälkeen päästään lasittamaan. Lasituspolton jälkeen esine on valmis, uniikki keramiikkateos.
KUPPI-Sarja. Lähtökohta ideana oli tehdä mahdollisimman yksinkertainen (juoma)lasi. Tekeminen oli kivaa ja mielenkiintoista, vaikka ongelmilta en säästynyt. Aluksi vaikeuksia oli kipsimuotin tekemisessä, mutta se ei onneksi vaikuttanut kuppien lopputulokseen. Valusaven käyttö oli helpointa. Lasittaminen oli hieman arvauksellista, koska värien lopputulos näkyi vasta lasituspolton jälkeen. Käyttötarkoituksen piti olla juomalasi, mutta keksin kupeille muitakin käyttömahdollisuuksia mm. kukkapurkki ja kynäteline. Kupin muoto onnistui yllättävän hyvin vaikeuksista huolimatta kun taas ensimmäinen lasitus ei vastannut odotuksiani. Kaiken lisäksi opin täysin uuden tekniikan savesta! Sanna
Pyramidi- kokoelma. Tarkoituksenani ei ollut missään vaiheessa tehdä astiaa kuppi muotoon, vaan halusin heti tehdä astian toisin päin. Valusavi oli minulle aivan uutta, joten lähdin innolla kokeilemaan sitä. Tekeminen oli helppoa ja melko vaivatonta. piti vain tehdä astiasta sopivan paksuinen ettei se haljennut uunissa. Lasitus oli melko samanlaista kuin mikä tahansa maalaaminen, mutta oli hyvä tarkistaa värin värikoodi netistä, koska väri muuttuu uunissa. Esineeni käyttötarkoitus on vain olla esillä. Kaikki onnistui ihan hyvin, mutta pari esinettäni lohkesi uunissa. Opin tarkistamaan lasitteiden värit ja sen että teen esineestä tarpeeksi paksun. Noora
Pekan keramiikkalintu sai sulat ja höyheniset siivet polton jälkeen. Jalat syntyivät metallilangasta.
Kippokokoelma. Halusin tehdä pieniä kippoja, joihin voi laittaa pientä naposteltavaa. Työn tekeminen oli mukavaa ja opin paljon uusia asioita. Helpointa oli päättää kipon muoto. Vaikeinta oli saada kipsimallista oikean mallinen, jotta se lähtisi kipsimuotista pois. Vaikeaa oli myös muistaa valuttaa valusavi tarpeeksi aikaisin pois, ettei esineestä tulisi liian paksua. Lasittaminen oli mukavaa. Parasta oli kun ei ikinä tiennyt, miten väri muuttuisi lasituspoltossa. Käyttötarkoituksena on laittaa pientä naposteltavaa. Kipot vien mökille, mutta 1 tai 2 jätän kotiin. Onnistuin mielestäni hyvin kipon muodossa, mutta epäonnistuin kippojen lasituksessa. Opin tekemään kipsimallin, jolla sain saman muotoisia esineitä valusavi-tekniikalla. Ella-Maija
Siivekäs nalle. Tiesin koko ajan, että haluan tehdä nallen. Tavoittelin työssä erilaisia pintoja sileä/karhea ja kova/pehmeä. Sileyttä sain lasittamalla ja karheutta raaputtamalla nallen turkkia. Itse nallen vartalo ja paita on kovaa, joten halusin siivistä mahdollisimman pehmeän oloiset. Ella-Maija
Koru. Marianne
Motin alkumuodon tekeminen dreijan avulla oli hankalahkoa mutta sen jälkeen kaikki muuttui helpoksi. Tasaisen lasitteen aikaansaaminen ei ollut helppoa. Motinpäätarkoitus on juomamukina, mutta tarvittaessa sitä voi käyttää astiana naposteltavia ruokia varten. Matias
Siivekkäät Jaket. Sarjasta Adventure Time tuttu Jake -koira sai työssäni siivet ja toinen niistä sai myös pitkän karvan. Halusin tehdä nämä, koska let’s face it -ne oli helppo tehdä ja ne ovat söpöjä. Siivet ovat yksinkertaiset, mutta sopivat työhön yksinkertaisuudessaan. Sain siivet ystävältäni, joka omistaa kakadun, kyseessä siis oikeita sulkia. Alunperin töitä oli kolme, mutta isoin ja alkuperäinen räjähti uunissa, syynä kosteus.. vai jokin muu? Marianne
Lasituskokeiluja. Marianne
Digglett. Tommonen perus Diggletti joka päätti kasvattaa itselleen jesarista, maalarinteipistä ja nippusiteistä siivet. Digglett on myös ontto ja hänen silmänsä ovat reiät, joten sisälle voi vaikka asettaa kynttilän, palvoa sitä myöhään arki-iltana toistaen samalla ranskankielistä mantraa. Digglettissä on nähtävissä hänen kehonsa sileyden ja maan ja kivien rouheuden ja epäsymmetrisyyden aiheuttama kontrasti. Joonas
Hanna-Marin Kulmikas-astiasarja
Kulmikas. Minulla ei ollut mitään syvällisempää ideaa työhön, aloitin vain heittelemään saviköntsää vasten alustaa, kunnes se alkoi saamaan kulmikkaita muotoja. Ajattelin, että kulmikas ja symmetritön savikuppi voisi olla aika kiva! Ruukkujen valmistusvaihe oli mukavaa, vaikka kupin alkuperäisen muodon tekeminen savesta oli ehkä vaikeinta, koska en meinannut saada siitä tarpeeksi päästävämuotoista. Lasittaminen oli myös mukavaa. Oli mielenkiintoista kokeilla eri lasituksia ja odottaa millaisia niistä tulee! Jotkut yllättivät positiivisemmin, jotkut vähän negatiivisemmin. Käyttötarkoitusta en ole vielä kummemmin suunnitellut, mutta eiköhän äidillä ole joku idea. Jos nyt puhutaan ruukkujen ulkonäöstä, niin eniten olen ehkä tyytyväinen tummansiniseen, “tähtitaivas”-sävyn, omaavaan ruukkuun! Mielestäni keltainen kuppi epäonnistui, sillä siitä lähti palanen irti kun otin sen pois kipsiastiasta ja aloin siistimään sen reunoja. Toiseksi, en ole kauhean tyytyväinen sen väriin, mutta ehkä se sopeutuu ihan kivasti kirkkaana väripilkkuna kokoelmassani! Hanna-Mari
Joonas.
Wacky® Ideana tuotesarjalleni oli tehdä astia joka rikkoo rajoja, ei ole tavallinen, symmetrinen, normaali ja siinä omasta mielestäni onnistuin. Aloittaminen oli kaikista hankalinta omasta mielestäni, piti saada aikaan savesta esine jolla tekisimme tuotesarjalleni kipsimuotin. Esineen piti olla päästävän muotoinen jotta sitten kun kipsimuotti olisi valmis ja alkaisimme laittamaan valusavea kipsimuottiin ja se valusavi kovettuisi niin se pääsisi helposti irti, rikkomatta muottia tai itseään. Lasittaminen oli varmaan mukavin osa prosessia, sai itse päättää miltä astia tulisi näyttämään, sai laittaa kraklaavaa lasitetta, mikä on esimerkiksi nähtävissä sinisessä työssäni, tai sitten kiiltäviä tai mattapintaisia lasitteita. Esineiden käyttötarkoitus tulee todennäköisesti olemaan jonkinsortin säilytysastia, esim. avaimille tai koruille. Lasittaminen onnistui omasta mielestäni hyvin, valusaven käyttö ei niin hyvin. Joonas
Lumiukko. Idea työlleni lähti ihan vain saven pyörittelystä. Jostain syystä mieleeni ei tullut muuta ideaa kuin lumiukko, johon kuitenkin halusin saada röpöläistä pintaa ettei se olisi ihan tasainen savimöykky. Siivet ovat “pumpulia”, joihin liimasin hieman glitteriä, jotta niistä tulisi lumisen näköiset. Kaiken kaikkiaan työskentely sujui hyvin, ilman suurempia ongelmatilanteita! Sanna
Pirteät Abstraktin Särmikkäät Kakku Astiat. Tämä kipposarja sai alkunsa siitä kun aloin satunnaisesti kaivertamaan savea ja samalla kun kaiversin niin muoto vähitellen tuli esille ja selväksi itselleni. Näiden tekeminen, oli aika simppeliä, varsinkin kun näiden muoto on niin yksinkertainen. Ongelmia ei juuri tullut ja tosiaan oli aika helppoa. Näiden lasittaminen oli aina yleensä aika hauskaa, varsinkin kun ei aina ollut varma että mitä uunista tulisi tulemaan ulos ja sain positiivisia yllätyksiä, mutta silloin tällöin tuli vähän negatiivinenkin yllätys sieltä ulos. Käyttötarkoitus on toisaalta aika hankalakin päätellä. Niitä voi käyttää karkkiastioina ja kaiken muunkin pikkusälän säilyttämiskippoina. Nesteitä en alkaisi näissä säilyttämään. Hyvin onnistui mustalla sisäpinnalla oleva kippo ja se missä oli valkoinen sisäpinta ja punaisia pilkkuja. huonoiten onnistui ehkä erivärisillä pilkuilla ja punaisella ulkopinnalla oleva astia, koska kaikkien pilkkujen väri ei miellytä silmää. Pekka
Helmi Olen jo kauan aikaa halunnut itselle sydämen muotoisia pikku astioita ja nyt sellaisia oli mahdollisuus tehdä itse, joten päätin tarttua tilaisuuteen. Sydämen muoto tuntui kivalta ja oman tyyliseltä idealta. Astioiden tekeminen oli kivaa ja etenkin lasittaminen oli kivaa puuhaa. Astian muotoilu alussa oikeaan muotoon oli hieman vaikeaa, mutta muuten mikään muu ei ollut erityisen vaikeaa eikä suurempia ongelmia tullut vastaan. Lasittaminen oli helppoa ja kivaa. Käyttötarkoitus, koristeeksi joko omaan huoneeseen tai olohuoneeseen ja joskus astioihin olisi kiva laittaa jotain pientä syötävää kuten karkkia. Kokonaisuudessaan astiat onnistuivat mielestäni ihan hyvin, mutta enemmän olisin voinut kiinnittää huomiota ajankäyttöön. Astiat ois voinu olla myös hieman isompia. Opin astioita tehdessä monia taitoja, kuten lasittamista, muotin tekemistä ja saven käyttöä. Astioiden tekeminen oli kiva kokemus! Annika
Kuvataideoppimista lukiossa 